Paluu tulevaisuuteen

Vielä minä sulattelen eilistä. Tosin aamusella (jolloin pitkästä aikaa heräsin kellon soittoon!!) ja sitten vielä aamupäivällä, minulla oli paljon elämää tässä hetkessä, ihan tässä päivässä, joten eivät menneet, eivät eiliset, eivätkä vuosikymmenien takaiset juuri  silloin vielä ajatuksiin hiipuneet.

Kaksi pientä aurinkoa – mukamas vuoden harmaimmassa päivässä – pitivät minut hetkessä ja loivat paistetta. Meidän jo melkein perinteinen neljän hengen brunssi on selvästikin lapsille mieleen: kaikkea pientä hyvää, arjesta poikkeavaa, mutta myös terveellistä ja makoisaa… Juju on se, miten aamiainen tarjoillaan. 🙂 Jokainen saa itse kaakaon haluamakseen sekoittaa, tarjolla olevat mangoshotit ovat pienissä pikareissa, pensasmustikat pikkukipossa, leipä suikaleina, kurkkuja oman maun mukaan, hedelmäpalat kekona, jugurtit muumilusikoilla ja jälkkäriksi lempparivärinen karneval-keksi.

Sitten majojen rakentamista, tietokoneella piirtämistä, lukemista, vähän pelaamistakin, leivottiinkin me, ja pian jo lounasaika. Ja viimeistään tänään hoksasin, että Apsu alkaa olla iässä, jolloin ruokaa pitää olla paljon!!

Puoleltapäivin oli vielä tovi yhteistä aikaa, ennen kuin iskä tulisi pieniä hakemaan, ja vähän jo ikävä tuntui kalvavan, joten lähdimme ikään kuin vastaan ja Linnanmaan kasvitieteelliseen käymään. Ehkä muistan kauan, kuinka Apsu tänään opiskeli kaikkea kasvihuoneen opastetauluista, melkein silmät säihkyen poika tehtäviä teki. Oppi uutta ja todennäköisesti myös muistaa oppimansa! Ja mikä parasta, oli hirmu innokas kaikesta oppimisesta. Oikeasti sellainen hoksaamisen palo, ”Mummi, katoppa, tämä …. tiesitkö? – Katoppa!” Ilo sellaista on kuunnella ja katsella.

Iltapäivällä palasin eiliseen ja kesään 1940 Elimäen Koskiston meijerin (kuva eiliseltä, VASTA eilenkö se oli??) läheisille pikkuteille, palasin muistoissa myös Karhulaan ja eiliseen muistotilaisuuteen …

Palasin ja etenin. Ehkä ajattelen liikaa, mutta …

Nyt on näin. Nyt lähden täyttämään nelivuotiaan synttärikakkua: ”Mummi, tietysti haluan vadelmaa täytteeksi!” – Tietysti, rakas, tietysti vadelmaa. Huomenna on vadelmakakkua. Huomenna kaikki on hyvin.