Kalasatamassa ja vaaterekkien äärellä

Eka kertaa tälle kesälle pyöräilin Kellon Kiviniemeen. Kalasataman Kalapuohi on auki sunnuntaisinkin, ja tänäänkin siellä rannassa oli muutamia asiakkaita lohisopalla. Oli minulle vielä turhan aikaista ryhtyä lounastamaan/päivällisen nauttimiseen, joten ostinpa kotipakettiin muutaman lohiruusukkeen.

Kotimatkalla poljin vielä pienen mutkan Ideaparkin kautta: pikaisesti kävin muutamat halpisvaatekaupat kävelemässä läpi etsien jotain kesähousuja. Sellaisia löysiä, vilpoisia, kotiolohousuja. Henkka Maukalla olikin muutamat pellavasekoite-löysäily-kuminauhavyötärö-ei-niin-väliä-miltä-näyttää -byksorit, muttei mun kokoa, ja New Yorkerissa aika mukavat musta-valkokukalliset haaremihousut, mutta …

Tiedättekös miksen voinut ostaa? – Ne oli liian halvat!! Ne maksoivat 14,90 €! Koko kauppa on täynnä vaatteita, joiden hinnat on 3,90 €, 4,90 €, 9,90 € ja 19,90 € etc. Liekkö yli viidenkympin kamppeita yhtäkään. En voi mitään, mutta iski kumma vastenmielisyys.

Puuvillakankaisten housujen tekemiseen ja jostain Aasiasta niiden roudaamiseen Oulun Ideaparkkiin vaaditaan ihan mieletön määrä kaikkea: luonnonvaroja, työtä (ja heti tulee mieleen, että lapsityövoimaa), monenlaista työtä, puuvillan tuottamista, kankaiden tekoa, suunnittelua, ompelua, tekemistä, pakkaamista, muovia, rahtia, myyntiä, välikäsiä –  ja sitten rekissä myydään housut, jotka todennäköisesti kestävät pesun tai kaksi, minkä jälkeen ne joutuvat kiertoon, roskiin, kuljetettavaksi uudelleen käytettäväksi… jne.

Kummasti tuli paha olo. Ja ei, en ostanut ostanut housuja. Enkä mitään muutakaan. ”Kertakäyttökamppeet” ei oo mun juttu. Olen joskus ostanutkin, mutta tänään iski joku eettinen huoli, pieni ilmastoaktivisti minussa heräsi, huono omatunto kuluttamisesta nakersi – ja kotona löysinkin vanhat, aika lailla turhankin isot, oranssit pellavapöksyt. Ne jalassa oli hyvä vähän pihahommia puuhailla. Ja Pehtoorin kanssa päivällinen piazzallamme nauttia.

Garderobini koostuu turhankin kestävistä, pitkäikäisistä, – ja kyllä, aika tyyriistä – kamppeista. Nyt kun vaatekokoni on muuttunut numerolla, parilla, on vähän ikävää, kun on kaapeissa ihan hyvinä säilyneitä tummansinisiä villatakkeja ja valkoisia pikeepaitoja, kukkamekkoja ja kesäpuseroita (montakohan ylikokoista Masaita on kaapissa?), verkkareita ja tunikoita, jotka ovat vielä odottamassa lopullista hylkäämistä, Konttiin kuskaamista. MUTTA: niistä on sittenkin vielä hyviä vaatteita jollekin. Ne eivät joudu esim. UFF:n kautta rahtilaivalla roudattavaksi jonnekin maailman lumpputehtaalle. Näin ainakin haluan uskoa.

No mutta, ei päivä näin synkissä mietteissä ole kulkenut. Päinvastoin. Aurinkoisella kotipihalla on ollut hyvä. Pohjarusketusta hankkien. … 🙂

8 kommenttia artikkeliin ”Kalasatamassa ja vaaterekkien äärellä”

  1. Aivan samaa olen itsekin ajatellut vaatekaupassa ja jättänyt ostamatta. Entä jos niitä nyt väärän kokoisia veisit korjattavaksi sopiviksi, varsinkin hyvästä materiaalista tehdyt. Ekoteko sekin.

    Vastaa
    • Noin olen tehnytkin: pari isoa marikassillista vaatteita on käynyt luotto-ompelijani käsittelyssä: mm. kaksi pitkää, silkki-iltapukua, monta jakkua, muutamat housutkin, yksi mekko. Farkut, ulkoilu/urheilukamppeet, neuleet ja mm. Itävallasta ostettu pitkä (sisä)takki eivät ole modistuksessa käyneet, kun niille se ei oikein sovi. Viimeisen kolmen vuoden aikana vaatekaappini on kyllä tyhjentynytkin reilusti.

      Vastaa
      • Joo! on ite sortunut ostamaan muutaman vaatekappaleen näistä ns. halppisliikkeistä ja laatu
        näkyy/ tuntuu pesun pari jälkeen.
        Yksi työkaveri pukeutui tällaisiin pikamuoti-vaateisiin ja sen huomasi siitä, että
        kaikenlaista pikku roskaa oli työpaikan lattioilla, paljetteja ja muuta koristekrääsää
        jota on ommeltu kiinni vaatteisiin heppoisin menetelmin. Työkaverin vaihdettua maisemaa
        hävisi irtoroska ongelmakin. Tosin ei hän mikään siisteysongelma sinäänsä ollut,
        mutta kuiteski huvittavaa miten tällaiseenkin seikkaan saa selityksen jonkun
        henkilön olemassaolosta ja vastaasti hän poistumisestaan t

        Vastaa
        • Kyllähän se taitaa juuri noin olla, että halpiskamppeet eivät kestä. Tulee mieleen, että ovatko sitten loppujen edes halpoja…

      • Asiasta innostuneena porhalsin tänään Partioaittaan, koska uusille housuille oli tarvetta. Sopivat löytyivätkin ja hinnasta päätellen tekijätkin saaneet palkkansa ( ainakin toivon niin). Nyt kiillottelen sädekehääni.

        Vastaa
        • Kiillottele ihan ansaitusti. 😀 Partiokaupan hinnat ovat joskus ihan omaa luokkaansa, mutta ainakin kanta-asiakkaiden ostoista (pieni) osa menee johonkin luonnonsuojeluun.

          Ja olen aika varma, että uudet housusi tulevat kestämään vuosikymmenen, kauemminkin ja niin kauan että jo kyllästyt niinhin.

  2. Voi ei,laita fiksattavaksi ompelijalle.Hesassa luotto-ompelija,Ketjutikki-tekee ihmeitä sopimattomille vaatteille ym.kamppeille.
    Upeaa jälkeä!Teki meille Hopeakettu-turkista kolme tyynyä ym. todella hyvää jälkeä!Suosittelen!

    Vastaa
    • ”Ompelija-kortti” on jo tullutkin käytetyksi (ks. vastaukseni yllä), ja se on ollut oikein hyvä juttu. Mutta nimenomaan tavallisia, arki- ja ulkoilukamppeita olen parin vuoden aikana uusinutkin. Ihan ilolla ostellut monia aiempaa pienempiä vaatteita.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Reija Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.