Enpä olisi uskonut, että hiihdon jälkeisessä endorfiinin huumassa heittäydyn kerta kaikkisen innokkaaksi kauppa-asioille, mutta niin vain kävi.
Ei muuta kuin ”ykköset ylle”, maski naamalle ja kaupunkiin. Ensin halliin, sitten Torin Lihamestarille ja vielä markettiin. Uusia reseptejä ”takataskussa” ja suunnitelma kahden hengen ”kynttiläillallisesta”. Ajatus oli tehdä kuvakooste Burgundin padan valmistamisesta ja maa-artisokkaherkun houkuttelevuudesta, mutta —
Palaan reseptien kera asiaan tulevina päivinä, mutta jo nyt on todettava, kannustettava, että kyllä kotona kokkailu kannattaa. Rentouttaa se, ja maistuu.
Ilta takkatulen, kirjan, netin, Pehtoorin riddarin, kynttilänvalon äärellä… Ja koronaa kiroten ja miettien sitä, vähän sitä peläten, myös siitä ahdistuen, … Ja sitten päättää, että ei tässä hätää.
Onkohan se vain päätettävissä?
Kuin maalaus!
Kiitos, sellaista siitä yritinkin. 🙂