Kun ei oikein ole muutakaan tekemistä [hah! Toki on ja olisi, mutten vaan viitsi.] niin sitten ulkoilua ja ruoanlaittoa.
Nehän ne ovat minun keinoni nauttia, paeta, rentoutua, tehdä sijaistoimintoja, olla perusasioiden äärellä, tehdä jotain, jolla on merkitystä. Merkitystä ainakin itselleni. Rohkenin kutsua ruokaseuraakin meille: Juniori avec tulivat seuraksemme, eivätkä valittaneet tarjoiluista.
Pitkään olen harkinnut kokeilevani sushiin lappilaista ”twistiä” (onhan tästä ollut puhetta. Siis twisti-sanan käytöstä ruoanlaiton yhteydessä, – enhän minä siitä pidä, mutta onhan se kuitenkin kertova ilmaus. Siis: sushi meets Lappi?). Hain eilen hallista mm. nieriää ja savuporolastuja, ja niitä(kin) laittelin makirulliin ja nigirien päälle. Suolasin nieriäfileen kevyesti, pistin pakkaseen muutamaksi tunniksi, jotta sitä olisi helpompi siivuttaa ohuesti ja riisipalleroiden päälle laitettuani kypsensin ne tohottimella. Hyviä olivat.
Viinivalinta Moshi Moshi – alsacelainen sekoiteviini, todettiin oikeinkin hyväksi makupariksi sushille. Kannattaa harkita.
Koskapa sushi oli sekä alku- että pääruoka (niitä oli kyllä aika paljon 🙂 ) , olin tehnyt jälkkäriksi ruokaisan piirakan. Viimeisen päälle retro: Aura-juusto-ananas-piiras. En ole tehnyt vuosikausiin, miksi ihmeessä en?
– Mahdottoman hyvää se oli. Jos yksikään lukijoista ilmoittaa olevansa kiinnostunut reseptistä, niin voin postailla.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Edit 14.3.2021 aamusella
Yleisön pyynnöstä
Aura-ananaspiiras
Ohje on ensimmäisessä keittokirjassani (Riemusta ruuanlaittoon), josta sen tuohon skannasin. Eilen minulla ei ollut kardemummaa, eikä sitä kyllä välttämättä tarvitsekaan. Ja käytin piirakkaan koko pussillisen (150 g) Aura-murua. Jos olet jälkiruokaviinien ystävä, niin tälle kannattaa avata oheen joku Sauternesin alueen viini tai Trockenbeerenauslese Itävallasta tai Saksasta. Me avasimme eilen Höplerin viinin (2015), jonka toimme Wienin joulutorimatkalta muutama vuosi sitten. Nam. Kahvin kanssa piirakka ei oikein sovi, mutta teen kyllä.
Ilman muuta reseptiä kehiin! 🙂
Nyt on, ja arvelen, että myös piirakan kanssa nauttimamme viini saattaa juuri sinua kiinnostaa. Ehkäpä olet maistanutkin. 🙂
Tuota kokeilisin mielelläni.
Nyt vain Kuukkelista hakemaan ainekset.
Tiistaina pitää suoria etelää kohti. Taidan tarjoilla pääsiäisenä, viinisuosituksesi kera. Pääsiäismaanantaina tosin pitäisi jo taas olla täällä.
Sinä todella kuljet nyt eestaas. Tiuhempaan pohjoisessa kuin me! Pieni mahdollisuus että ensi kerralla ollaan yhtäaikaa, mutta riippuu taas niin monista asioista…
En ole koskaan moista maistanut. Resepti kiinnostaa kyllä.
Mehukas suolaisen ja makean yhdistelmä – kannattaa kokeilla.
Voisin kyllä kokeilla, vaikuttaa ainesten perusteella opiskeluajoilta. Ps. nyt on kaksi luotolaista tikkuriakin tehty ja saajat ovat olleet ylen tyytyväisiä.
Kyllä, tämä on juuri menneiden vuosikymmenten makumaailmaa – muistelemaan nyt vaan.
Kahdeksan riddaria ja kaksi tikkuria!! Ihan mahdottoman ahkera olet ollut. Tikkurin minäkin haluaisin; ehkä ensi talvena sitten teen sellaisen. Ehkä.
Suolaisen (juustoisen!! ) piirakan reseptit kiinnostaa aina. 🙂 Tällä kertaa tosin vielä ehkä enemmänkin kiinnostaa miten toimii savuporon ja sushin yhdistelmä… Ehkä liiankin intohimoisesti sushiin suhtautuvalle talvisen Suomen makumaailmavaihtoehdot (sanahirviö?) kaventaa kokkailuintoa.
Savuporo oli oikeinkin hyvä, ehkä lämminsavu olisi vielä parempi kuin kylmä. Mutta sekin pitäsi varmaan pakastaa ensin että saa vuoltua ohuita lastuja. Kokeilehan.
Superhienoa,että teit itse!Mukavaa niitä on tehdä,mutta onhan ne isotöisiä.Mabruk!Tuskin osaisin edes samaan tapaan..
Meillä myös tänään juurikin Sushipäivä,mutta nyt en tehnyt itse,
Tilasimme Ravintola Asia-Levi,ja aivan Superhyvää saimme!!
Tuolla hinnalla en taitaisi edes itse saada tehtyä nuita,enkä ainakaan niin hyvää.
Ihanaa,että saa näinä poikkeusaikoina nauttia jotain näin ihanaa.
Kiitos Ravintola Asia-Levi!
Hattu nousee niille,jotka tekee itse!
Onhan sushin teko sellaista näpertelyä, aikaa vievää, mutta ei todellakaan vaikeaa. Riisin oikea kypsyys on oikeastaan ainoa, joka vaatii vähän osaamista. Tai siis hyvä ohjeen.
Kyllä minä aina pari, kolme vuodessa teen itse, saman verran ostan ison marketin sushi-tiskistä ja saman kerran käyn jossain sushiravintolassa syömässä. Useimmiten yksin, joskus sisaren tai tyttären kanssa.