Makumuistoissa Aanaar

Mökkielon tekemiset ovat riippuvaisia säästä, kelistä ja sateista. Tänään ne määrittivät olemista ja tekemistä siten, että koko päivää ei oltu ulkona. Ei edes isointa osaa. Mutta mahdollistivat hyötyliikuntaa pihapiirissä ja purolle asti sen verran, ettei tarvinnut lähteä erikseen kävelylle. Pehtoori on eilen ja tänään ollut enimmäkseen katoilla, minä ihan maanpinnalla.

Mainitsemisen arvoista on pitkät yöunet ja Netflix sarja Musta kuningatar. Se on hyvä. Hienosti kuvattu, mielenkiintoinen, sopivasti merkillinen. Mitähän seuraavaksi katsoisimme?

Tämän päivän pyryisellä pihalla en kuvaillut, joten olkoon kuvaraporttina toissapäiväisen Inarin retkemme ruokakertomus. Inarin keskustassa, hotelli Kultahovin yhteydessä oleva ravintola Aanaar valittin viime vuonna vuoden ravintolaksi. Gastronomisen seuran valinta on hyvin harvoin ollut Helsingin ulkopuolella, muutaman kerran Turussa ja Tampereella, mutta nyt Aanaar on parhaaksi valittu. Ja viiden kerran kokemuksella emme kyseenalaista, päinvastoin.

Se on fine-dining-ravintola, mutta ei mitään pönötyspaikka,  Mekin siellä villapuseroissa, suoraan pikkupatikalta, tälläytymättä (toki kävin vessassa toppahousut vaihtamassa vähän kevyempiin :D). Rento mutta asiakkaita palvellaan hyvin. Hintataso on laaturavintolan mukainen, mutta ei Helsingin tai Tampereen tavoin pilvissä.

Lappilaisia raaka-aineita kunnoittaen selkeitä makuja, ja häivähdys molekyyli-gastronomiaa mukana.

Vaikka usein ravintolassa valitsemme samoja annoksia, eilen emme niin tehneet.

Minulla alussa fenkolia ja siiamätiä, sekä kuningasrapua voiemulsiossa. Kuningasrapua! Sitä oli riittävästi, siian mätiä olisin suonut saavani enemmänkin. Ne tarjoiltiin retro-astioista, kuten 70-luvulla katkarapucocktail. Pehtoorin alkuruokana oli poronkieli-toast, jossa matsutakea sekä poron vasanmaksasta liemi. Aromeja, makuja yllin kyllin.

Minulla pääruokana hauki-kuningasrapupullia, jotka olisivat jääneet vähän vaisuiksi jollei punajuuripyree olisi tukenut ja ollut niin täydellinen makupari. Lehtikaalisipsit ja paahdettu keltajuuri sekä kermainen kastike täydensivät annoksen! Kyllä pidin, hyvin paljon. Pehtoorilla Inarin siikaa, paistettuja kasviksia ja porkkana-sitruunavaahtoa. Näytti fairyltä, mutta maistui raikkaasti sitruunalta – eli normi sitruunalohko molekyyleiksi muokattuna? – tämän sanoin tarjoilijallekin, joka ei kuitenkaan katsonut minua paheksuvasti, vaan naureskeli hyväntahtoisesti. Niin ainakin tulkitsin. 🙂

Pehtoori tilasi vielä jälkiruoan: suklaamoussea, hilloja, suklaata, kaurakeksiä(?) – kaikkea hyvää.

Iloksemme emme olleet ainoat sunnuntai-iltapäivän asiakkaat, muutamissa muissakin pöydissä oli gourmetista nauttijoita.

Oli niin juhlaa (taas!! De Gamlas Hem muutama viikko sitten) syödä ravintolassa hyvin. Niinhän lomalla kuuluu tehdäkin, eikö? – Jos ikinä liikut täällä päin, harkitse vakavasti myös Aanaaria. En ole ihan varma, onko hyvä vai huono asia, että täältä möksältämme on sinne tunnin ajomatka: ainakin säästämme koska jokaisella mökkiviikolla ei tule Inariin asti lähdettyä. 🙂

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

4 kommenttia artikkeliin ”Makumuistoissa Aanaar”

  1. Sään armoilla täällä etelässäkin. Sataa alijäähtynyttä vettä, lumi suli, suksisauvoja tarvitaan, jotta pysyy pystyssä jäisillä kaduilla. Onneksi jo ensiviikolla siellä pohjoisessa. Lumitöitä ilmeisesti tiedossa ja nyt on kaksi kattoakin.

    Vastaa
    • Bures boahtin! Tulehan varovaisesti. Tänään talven selkä täälläkin taittuu: Matin päivä kun on. Ja loppuviikoksi enää pikkupakkasta, eikä lisää lumitöitä. Vähemmän täällä on lunta kuin Oulussa, mutta kyllä sinulle kolailtavaa sentään on. 🙂

      Vastaa
  2. No,nyt on ihan pakko kertoa tähän kokemus Aanar-Ravintolasta…Tulimme kolmen hengen seurueella ravintolaan-toki ilman pöytävarausta-katselimme,kyselimme,ihmettelimme siinä hetken…ketään ei missään…Kaksi ulkolaista kysyi meiltä,miten täällä toimitaan?Sanoimme,että emme tiedä,ihmettelemme itsekkin…
    Kukaan ei koskaan tullut kysymään,haluaisimmeko tulla syömään,juomaan,istumaan…ei kertakaikkiaan mitään…
    Odottelimme noin 20-25 minuuttia ja yritimme huitoa vastaanoton henkilökunnalle-ei mitään vastausta…kukaan ei välittänyt mistään mitään??
    Lähdimme ulos ja jäimme ihmettemään,miten tämmöinen ravintola voidaan valita Vuoden Ravintolaksi?
    Maksavia asiakkaitra ei noteerata mitenkään…Kukaan ei noteeraa mitenkään maksavia asiakkaita?Outo paikka?

    Vastaa
  3. No jopas! Hämärä muistikuva on, että kerran mekin saimme aulassa tovin odotella ennen kuin hotellin respan kautta saimme tarjoilijan ja paikan (aika lailla tyhjästä salista), mutta muilla kerroilla on kyllä saatu palvelua ja ihan sopivalla tahdilla.

    Teidä kokemus ei varmaankaan innosta toista kertaa Kultahoviin ja Aanaariin menemään.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.