Ihan sama. Ihan sama, vaikka kuinka olen päättänyt olla haaveilematta tulevasta, kaipaamasta parempia aikoja, ikävöimästä kesään… Niin silti.
Tässä kuvassa kyllä symbolisoituu (vai symboloituu? Onko tuollaista sanaa olemassakaan??) paljon. Ajatukset päivän lenkillä suuntautuivat väistämättä kohti tulevaa. No mutta, hyvä oli sää ulkoilla vaikken pyöräilemään vielä pääsekään. Möljällä ja Nallikarissa kuljin, enkä todellakaan ollut ainoa. Ja hyvä oli pikkupakkasessa kulkea.
Mietin pieniä ja pitkiä matkoja; pahimman kerran sorruin sellaisiin ajatuksiin kuin ”voisin käväistä vaikka Langin Kauppahuoneella lounaalla, ja kuvaretkellä Lumijoella, Limingan Arboretumissa, – talvikuvia. Mikseipä?” ja ”Sitteku! Syyskuussa olisi mahtavaa vuokrata Piemontesta tai Como-järven rannalta pieni talo viikoksi tai kahdeksi, voitaisiin lentää Milanoon (miltähän tuntuisi taas lentää!!!), vuokrata auto ja ajella talolle… ” Tai ”Jokohan toukokuussa pääsee Norjaan? – Vadsö ja lintujen kevätmuutto! Ystävien kanssa! Sepä olisi ihan mahdottoman hienoa!”
Tepastelin kotiin kaupan kautta ja laitoin italialaista (hyvää) ruokaa, nautimme pullollisen appassimentoa, kudoin ja totesin, että kotonakin on hyvä.
Borta bra men hemma best! Kiitos Lasse Lehtisen kirjan vinkistä. Näin korona-aikana mukavaa kuunnella ja huomata, että me tavalliset tallaajat olemme käyneet useammassakin samassa ravintolassa maailmalla ja Roomassakin on ollut tähtäimessä samoja. Nyt on tyhjä olo kun kaikki 8 puseroa on valmiina, mutta onneksi islantilaiset neuleet kirjassa on uusia ehdotuksia tuleville talville.
Kyllä matkakirjoja on mukava näinä aikoina kuunnella. Italiassa olen toisenkin kirjan kanssa: Donna Leonin uusi ilmestyi viime viikolla. Tänään lenkillä saan sen loppuun. ”Kultamuna” on parempi kuin pari edellistä.
Varmasti on tyhjä olo tuollaisen kutomisbuumin jälkeen. Uutta puikoille…
Mietin matkoja,menneitä..tulevia ei ehkä tule.Ei pieniä ,ei pitkiä,miehen vakava sairaus on edennyt niin pitkälle,että yhteiset matkat on tehty.Se surettaa,se Parkinson ja Alzheimer. Onneksi on nähty ja koettu yhdessä monta ihanaa hetkeä milloin missäkin ja nyt valokuvia katsellen voimme palata niihin?
Voi kuinka surullista. Mutta on kyllä hienoa että löydätte vielä muistoista ihania matkoja; onneksi ne on tehty, eikö vain? Kuvat auttanevat yhteisten muistojen palauttamiseen…