”Renkaan vaihdot!”  lukee tienposkessa olevassa kyltissä ja viereisen rakennuksen seinässä olevassa mainoksessa matkalla meiltä kaupunkiin. Tänään ajelin niistä ohi. En pyörällä, sillä tänään sen verran jäätä, etten enää uskaltanut pyörän selkään, vaan oli pitkästä aikaa käytävä kävellen lenkilllä ja huristeltava autolla (spesiaali)ruokaostoksille kaupunkiin. Minulla toki jo on talvirenkaat (Pehtoori vaihtoi viime viikolla – vai jo edellisellä – joten ei ole  talvi päässyt siltä osin minua nyt tai kai koskaan yllättämään…) mutta tuo kyltti pisti silti silmään: renkaan vaihdot! Miksei ”renkaiden vaihto”? – Eihän ole kyse siitä, että vaihdellaan yhtä rengasta useampaan kertaan?

Oikeakielisyyden runtelusta en ole viime aikoina kovinkaan paljon ärsyyntynyt, verrattuna esimerkiksi siihen, millaista oli yliopistonlehtoriuden aikana, ja tuo em. kylttikin lähinnä vain huvitti, mutta silti! Reilu viikko sitten yhden FB-ystävän linkityksen kautta satuin Me naiset -lehden artikkelin, jossa kerrottiin siitä, mikä on lehden lukijoiden mielestä ”suomen kielen ärsyttävin väärin kirjoitettu sana”. Selvityksen tuloksista on täällä perhepiirissä (sekä viininmaistelujen ohessa viime lauantaina) keskusteltu ja hieman hämmästelty tuloksia, mutta kakkossijalle tulleet yhdyssanavirheet ärsyttävät meistä monia ja minua erityisesti. Varsinkin kun itsekin teen niitä.

Muistan lukeneeni myös tieteellisen! artikkelin koskien kielivirheistä ärsyyntyvien ihmisten persoonallisuutta; kyllä tyttären kanssa itsemme artikkelin ”henkilögallerioista” löysimme. Hieman on pohdittu, että äppi nyt ei oikeastaan voi puhua ärsyyntymisestä, vaan enemmänkin hämmästelystä: mikseivät ihmiset (enää) välitä kirjoittaa oikein. Mikseivät edes yritä?

Mikä sinua ärsyttää kirjoitetussa/puhutussa tekstissä/kielessä? Onko inhokkisanoja? Minulle niitä ovat edelleen jaxuhali ja masuasukki, esim Mikä Tuulestatemmattua-blogin (jonka nimessäkin on yhdyssanavirhe!) kielessä ärsyttää tai häiritsee tai vaatisi kielenhuoltotoimia osakseen?

4 Comments

  1. Kyllähän noita inhokkeja tuossa Me Naiset -lehden listassakin oli (kuullostaa, enään); tosin ”jauhenlihaan” en muista koskaan törmänneeni. Yksi ärsyttävä asia on se, että erisnimiä ei jakseta kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Työssäni näen jatkuvasti sitä, että oma nimikin kirjoitetaan pienellä ja vastaukset aloitetaan pienellä alkukirjaimella, vaikka ne olisivat kokonaisia virkkeitä.

    1. Erisnimien kirjoittaminen pienellä oli ehkä pahin juttu, joka minua open työssäni ärsytti, ja tympii joskus vieläkin. Toisaalta kansallisuudet ja kielet kirjoitetaan Isolla. Englannin kielen vaikutusta luulisin. Moni opiskelija tykkäsi muistisäännöstä tässä asiassa: maat ja valtiot ovat isoja, joten ne kirjoitetaan isolla (esim. Venäjä, Ranska) mutta ihmiset ja kansalaiset pieniä, joten ne kirjoitetaan pienellä (venäläiset, ranskalaiset), samoin puhutut kielet ovat ”pieniä”, siis suomen kieli, englannin kieli etc…

      ”Jauhenlihasta” minäkään en koskaan kuullut, enkä edes lukenut ennen lehden juttua.

  2. Häräsihän se äidinkielen kukkahattutäti sieltä eloon- elämään:)
    On se vaan jännä juttu, että minä – lukion päästötodistuksessa äidinkielestä kuutosen numeron omaavana korjailen töissä toistuvasti joidenkin nuorempien kirjoitelmia. No, eihän siellä muita näin wanhoja enää olekaan. Enkä todellakaan ole mikään suomen kielen akrobaatti.

  3. Kukkahattutäti täällä joskus heräilee tämmöiseen: pieniä juttuja, …. vai ovatko sittenkään? Onko suomen kielen ja kirjoittamisen taidon rapistuminen pikku juttu? – Minusta eivät todellakaan ole.

    Pidähän sinäkin vaan jöötä siellä duunissa.

Jokainen kommentti on ilo!