Varautumista tulevaan

[Ensimmäinen laventelikesä kotipihalla. Niitä näkyy keittiön ikkunasta jo monta.
Ehkä en voi vielä puhua pellosta. 🙂 ]

Vaikka koronan toinen aalto Suomessa on vasta uhka, vaikka se on vasta nousemassa, tuntuu, että äkkiä on taas poikkeusaika. Normaali tuntuu jo nyt olevan taas erilainen kuin aiemmin. Ehkä paluu metsäläisyydestä, mökkeilystä tiheämpiin joukkoihin aiheuttaa sen, että melkein kavahdan, kun ihmiset kulkevat läheltä. Vai olenko muutenkin taas erakoitumassa?

Lämpimästä illasta huolimatta tänään kuitenkin syksyn tuntua, ajatukset ainakin sinne kulkeutuvat, pistävät miettämään (totta puhuen olen miettinyt jo koko kesän), mitä teen kun ”lukukausi on alussa”, mitä tavoitteita, mitä merkityksiä tulevaan… On löydettävä jotain mielekästä, jonkinlaiseen päämäärään tähtäävää – ei välttämättä kovinkaan tuottavaa, mutta kiinnostavaa – tekemistä, ehkä oppimista, ehkä luomista, ehkä tutustumista – jotain, jonkin, jonkun, johonkin. Ahdistaa jo ajatus, että pyörin kamerani ja ajatusteni kanssa päivästä toiseen ilman mitään merkitystä, vietän aikaa siivoillen kirjahyllyjä, kutoen kirjoneulevillasukkia ja tarpoen Oulun vesistöjen rantoja koko tulevan, pimeän talven. On saatava joku roti ja innostus arkeen.

12 kommenttia artikkeliin ”Varautumista tulevaan”

  1. Samaa ihmettelen itsekin. Ei konsertteja, teatteria, matkustamista, kirjasto kiinni. Mitäs sitten tehdään. Keväällä se oli helpompaa, tuli valoisaa, paljon puuhaa puutarhassa, aika ei tullut pitkäksi. Mutta syksy ja talvi….pitänee opetella virkkaamaan.

    Vastaa
    • Ehkä ihan kevään kaltaisiin rajoituksiin ei mennäkään, mutta matkustaminen varmaankin jää. Kutominen (tai virkkaaminen tai joku muu käsillä tekeminen) ja äänikirjat ovat kyllä iso ilo ja illat (mikseivät päivätkin) kuluvat mukavasti. Mutta ei sitäkään määräänsä enempää (varsinkaan jos on juilivat olkanivet tms.).

      Vastaa
  2. Elämästä pitää löytää pienetkin ilot. Aina ei tarvitse suorittaa vaan nauttia olemassaolosta.

    Vastaa
    • Pieniä tekemisen iloja juuri etsinkin. Paljon niitä elämässäni jo onkin: tämä blogikin yksi niistä. Ja osaan jo nauttia ihan tekemättömästä olemisestakin, mutta… 🙂 Jotain.

      Vastaa
  3. Odotetaan lunta (vaikka se viimetalvena yllättikin meidät),latuja,kaamosvärejä,rauhaa,revontulia,lumitöitä ja muistellaan entisiä takkatulen valossa.Erilainen syksy ja talvi tulossa taas,ei voi mitään.

    Vastaa
    • Mainitsemasi (ehkä poislukien lumityöt 😀 ) jutut ovatkin tärkeitä juttuja ja iloja elämässä, mahdollisia toteutuvia arjen ja juhlan hetkiä. Enkä kaipaakaan mitään erikoisia ”hailaitteja”, matkoja tietysti, mutta haen jotain muuta. Olisipa Oulussa valokuvauskoulutusta, ehkä aloitan TAAS italian opiskelun, ehkä kokoan vielä yhden keittokirjan, ehkä lähden luovan kirjoittamisen (verkko)kurssille, …

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.