Jotenkin välilauantai

Kylymä! Mihin on hävinnyt valosta ja ilmanalasta lämpö? Ei pienintäkään aietta/haavetta uintiretkestä Möljällä, Nallikarissa, Hietasaaressa…

Hiljalleen kuljin Pikisaareen, jossa on toista kertaa ”Pikinen poloku” -taidenäyttely. Tilataideteoksia ja ympäristöteoksia, joista kaikkia en edes löytänyt, ja suurinta osaa en ymmärtänyt, ne eivät koskettaneet millään lailla, ja niiden kohdalla ainoa, mitä mietin, että mukava kun tämmöinen poloku kuitenkin on. Miksei tällaisenkin kesäpäivän kävelyllä voisi kulkea, katsella ja miettiä…  Ihan hyvä.

Tässä yksi, joka yksinkertaisuudellaan, ”halpuudellaan”, ympäristöön sopimattomana sekä ärsytti että ilahdutti. Siis teki, mitä taide parhaimmillaan tekee: sai aikaan jonkinlaisen ”läikähdyksen”, sai aikaan hetken pysähtymisen.  Veikko Törmäsen ”Avaus”. Siinä on kuitenkin jokin juju, idea. Avaus ainakin kolmeen suuntaan.

Ja vihdoin torille. En ole tänä kesänä juuri torilla käynyt. Kun ei ole hallia, ei ole tullut ehdoin tahdoin torille lähdettyä. Mutta tänään hain huomista varten perunoita, kanttarelleja ja muuta hyvää. Kalaakin Kuhan kalavaunusta. Enää kolme viikkoa niin on hallin avajaiset (13.8.). Kyllä on hyvä juttu.

2 kommenttia artikkeliin ”Jotenkin välilauantai”

  1. Samoja tuntemuksia (tai oikeammin ei juurikaan mitään) herätti minussakin tuo Pikinen poloku ”taidenäyttely”. Ei sillä, että hyvän ja koskettavan taiteen luominen olisi millään muotoa helppoa, mutta kyllä noista teoksista suurin osa meni kaukaa yli ja ohi!

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.