Vähän on paljon

Aika pitkän lenkin voi kehittää kotoa Raksilan Cittariin (pitäisiköhän se kirjoittaa ässällä?). Mutta kyllä kannatti. Hulppea, liki tyven keli, hyvä kirja, ei muutakaan tekemistä, liki autiot pyörätiet. Välillä tuntuu, että pyöräilystä on tullut minulle melkein meditatiivinen kokemus (mitä se ikinä tarkoittaneekaan! 🙂 ) . Mutta mielelle ja kropalle se joka tapauksessa tekee hyvää. Pyykösjärvellä ja Kuivasjärvellä lintuja, rentukoita, tuttuja yliopistolaisia, … hautausmaalla pientä harmistusta kevättöiden viivästymisestä – eka kertaa ne on ”ostopalvelun” varassa, ja heti myöhässä. Ilo uusista avatuista siltareiteistä, uusista löytyneistä reiteistä muutenkin. Aina on ilo nähdä jotain uutta…

Ja lopulta sitten siis kauppaan, ihan pienille ostoksille.  Uusimmassa Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä ohje viinimarinoituun grillispossuun ja pistaasikastikkeen, ja sen halusin tämän sunnuntain pääruoaksi. Hyvää, yllättävänkin kevyttä ja raikasta. Sitruuna ja possunliha olivat kelpo pari. Teen toistekin, ja sitten reseptiikkaa ja kuvia.

Pienten kanssa saippuakuplia ja jätskiä. Ihan kesämeininkiä siis.

Vaikka koronarajoitukset jo helpottavat ja monta kertaa jo tavattukin, pidettiin systerin kanssa vielä skype-meetinki, jonka jälkeen mietin vielä pientä pyörälenkkiä, mutta olkoot. Huomenna taas.

4 kommenttia artikkeliin ”Vähän on paljon”

  1. Niin tyylikäs pyöräilijä siellä! Pyöräily on kyllä mukavaa, pääsen itsekin ensi viikolla polkemaan työmatkaa. Eilen ajeltiin koululaisen kanssa 16 kilometriä jäätelötauolla. 76-vuotias isäni on koronakeväänä innostunut ja polkenut jo yli 500 kilometriä, ilman sähköä.

    Vastaa
    • Kun on tuo uusi takki, niin piti tehdä tämänvuotinen blogin ”asukokonaisuus/muotibloggaus”! 😀

      Pyöräily ja sähköpyöräilykin on tänä keväänä lukemani mukaan ihan revennyt … kaupoista pyörät loppuneet.

      Ikäihmisillä (meitsiäkin vanhemmilla 😉 ) kilometrejä kertyy usein paljon, ja nimenomaan ilman sähköä. Edesmennyt appi ajeli vuosittain eläkkeellä ollessaan pyörällä enemmän kuin minä autolla (about 4000 km). Ja anoppi kulki Jäälistä kaupunkiin töihin (seisomaan Sokoksen kodintarvikeosastolla) 16 km suuntaansa. Ei tosin talvipyöräilyä. Mutta ei vaihteita eikä sähköäkään.

      Ja sitten on meidän tyttären kaltaisia nuoria: on tänä keväänä (vaikka on opiskellut ja on jo kesäduunissa) polkenut enemmän (yht. kai jotain 1500 km) kuin minä sähköavusteisesti.

      Vastaa
  2. Huh! Viime vuonna oli kiva seurata tyttären Suomi-matkaa. Kesätyöt ja korona taitavat estää tämän kesän pidemmän reissun?

    Vastaa
  3. Joo, miehen puolen suvussa pyöräily on varmaan jo geeneissä. Minulla ei todellakaan. 😀 Juuri noin, ei enää läpi Suomen pyöräillen – vähän sellainen ”once in a lifetime” -juttu oli se.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.