Nyt on ollut kiireinen somepäivä. Zoom. skype, whatsapp, sähköposti, FB, messenger, jopa postiposti kulkevat. yhteydenpitoa enemmän kuin vuosiin. Hyvä niin. Lankalauantain nimi ei kylläkään tule puhelinlankojen saatikka nettiverkkojen perusteella. On kyse talven aikana kehrättyjen lankojen värjäyksestä. On lankojen värjäyksen päivä, lankalauantai.
Ja pyöräilypäivä. Mummi on juuri ja juuri ajanut tuplasti sen, mitä neljä vee Apsu omalla, uudella pyörällään. Uuden apurattaattoman Jupiterin ohjaimisssa poika oli polkenut (ja äitinsä perässä juossut Eevis rattaissa) liki 12 kilometriä!! Heiltä kaikilta kolmelta ihan huippu suoritus.
Minun pyörälenkkini suuntautui mm. Oulun tyhjään keskustaan. Nyt, poikkeusaikana, on hyvin hyvä kuvailla Oulun vanhoja rakennuksia. Ei ole edessä parkkeerattuja autoja, ei jalankulkijoita, ei tupakalla nurkissa olijoita, ei mitään ”asiaankuulumatonta”. Ette tiedä, kuinka usein olen ollut tämän rakennuksen (Snellmanin talo) äärellä, kuinka olen sen kuvaamista viime vuosina yrittänyt. Tänään se onnistui ilman ainuttakaan autoa kuvassa. Vielä kun nuo liikennemerkit olisivat hetkeksi häipyneet…
Huomenna (tai ylihuomenna) ”virtuaaliviinitaisting”? Senkin tiimoilta tänään yhteydenottoja, yhteyksien luomista. Ja taustalla ajatus, että näin saadaan toimiva yhteys tuleviinkin viikkoihin, sillä eihän tämä etäelo ihan heti lopu. Mitenkäs sinun ruokakunnassasi? Onko ketään tulosa mukaan tähän? Olisipa. Edelleen haluan korostaa, että ei tarvitse ottaa turhan vakavasti ja että jokainen on paras oman makunsa tunnistaja. … Ja vain oma maku ratkaisee… Tulisittepa mukaan tähän juhlahaasteeseen.
Nyt kyllä täytyy tarttua tuohon, ei ihmisiä, tms. kuvassa. Kymmenen/ kahdenkymmenen vuoden kuluttua ehkä kaipaisit kuviisi juuri ihmisiä ja ajoneuvoja, ne kun kertovat ajasta, muodista ja sen sellaisesta. Olen itsekin aikoinaan pyrkinyt kuvaamaan ”paljaita” kaupunkinäkymiä, mutta eihän se ole kaupunkielämää, jossa ei näy muuta kuin rakennuksia. No, tämä vuodatukseni koskee kuvausta historian perspektiivistä, ja siitähän sinulla ei voi olla minkäänlaista käsitystä. Kylläpä helpotti.
Hienoa, Jarin, että pystyit sanomaan tunteesi julki. 😀
Ehkä sinua helpottaa myös se, että tämä intoni kuvata ”elämätöntä” kaupunkia liittyy vain niihin ”Oulun kauniit vanhat rakennukset” -projektiini. Ja ehkä autottoman, vailla ihmisiä olevan keskustan kuvaamiseen liittyy myös historian perspektiiviä. Onhan tämä merkittävä ajanjakso Suomen ja maailman historiassa. Poikkeustilan kuvallinen dokumentointi. Kirjallista päiväkirjaa pidän tässä blogissa.
Kaikesta huolimatta levollista pääsiäistä!
Minulla oli niiin pyhä tarkoitus osallistua viinitastingiin, mutta kun kauppaostostoimitusrinkini (olipas sana) on nyt laajentunut sekä määrällisesti että alueellisesti, niin en enää loppuviikosta ehtinyt Alkoon. Le Secateuria täällä olisi ollutkin, mutta ei sitä toista. Tosin Secateuria olen ostanut useamman kerran, mutta valitettavasti siitä ei ole muistissa sen kummempaa arvioita kuin ”Jatkoon!”. 🙂 Idea oli kiva! Hyvää pääsiäistä sinne!
Hyvää pääsiäistä, Satu. Ja kiitos viestistä.
Kyllä mielessäni oli, että sinä olisit yksi osallistujista. 😉 Mutta ”poissaolon syy” on kyllä ymmärrettävä. Kauppaostostoimitusrinki vie kyllä aikaa ja sinulla taitaa olla etäopettamisessakin puuhaa yllin kyllin?
Joka tapauksessa, näissä oloissa, mahdollisimman hyvää pääisiäistä.