Mökkiviikon alussa

Kömmin aamulla ylös sängystä mökin keittiöön, on pimeää vielä, hyvin pimeää ja kello seinällä näyttää kymmentä!! Kymmenen! Vaikka yöllä pitkän pätkän valvoinkin, niin olisinko nukkunut kymmeneen? Näinkö tämä auringolta piilossa olevan Lapinmaan päivien kulku on kerralla sotkenut minun päivärytmini. – Mutta pian selvisikin, että kellosta on loppunut patterit.  Mutta kahdeksaankin nukkuminen oli jo hyvä saavutus.

Aamupäivä kului vielä kaikenmoisen päivittämiseen = laita kesävaatteet ja kengät varastoon, etsi untuvatakki, Icebugit, monot, villapuserot ja kaikkia lämpimiä vaatteita esille. Vaihda kesäiset pyyhkeet ja pöytäliinat jouluisempiin, etsi kynttiläjalat ja joulukoristeet ja -valot. Ja vielä säätele mökkiläppärin asetuksia, että saat korttikaupasta sähköpostit lähtemään.

Tuulentuvan (”vierasmökin”, pikku mökin) kylppäriin vein täydennystä toilettitarpeisiin. Minulla kun on tapana reissuissa kerätä hotellien kylppäreistä pienet samppoo-, hoitoaine-, suihkugeeli ja body lotion -pullot mukaani; reissuissa minulla on aina omat allergiavapaat voiteet ja omille hiukselleni passelit aineet mukanani, joten hotellien pikkupullot jäävät käyttämättä. Paitsi, että tuon ne aina tänne mökille. Olen tehnyt niin ”aina” ja kyllä ne ovat hyvin mökkivieraiden tarpeisiin kelvanneet. 😉

Kylillä kävimme hakemassa kaikenmoista tarpeellista kuten tulitikkuja, pesuaineita, leipää, linnuille siemeniä ja kelloon patterit. Ja Kuukkeli-kaupassa oli pilvin pimein japanilaisia. Olen ennenkin miettinyt täällä, että miten ihmeessä ihmiset, jotka kotimaassaan, Tokiossa ja muissa miljoonakaupungeissa, osaavat liikkua sujuvasti, nopeasti, törttöilemättä metroissa, asemilla, suurkaupunkien ruuhkissa, ovat täällä Saariselän ainoassa ruokakaupassa ja kylän raitilla sekä tunturissa ihan koko ajan edessä, tukkona, hukassa ja tulppana ovien pielissä? Aivan kuin väkimäärän vähyys saisi heidät hämmentymään…

En niin kovin innokkaana, mutta kuitenkin: sain hiihtokauden avatuksi. Pienen pienen lenkin kävin hiihtämässä. Varovaisesti, ettei heti iske vastustus. Enkä voi kyllä väittää, että olisi ollut lennokasta ja luistavaa menoni; enempikin sellaista rämpimistä, eikä se johtunut kelistä. Keli oli mitä parhain. Metsässä (toisin kuin Kaunispään päällä) ei tuullut ja pakkastakin vain -5 C. Ja niin kaunista. Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

#2

Entinen palovartijan mökki Kaunispään huipulla olisi hyvä joulukuvausten lokaatio!

 

4 kommenttia artikkeliin ”Mökkiviikon alussa”

  1. Kyllä-allekirjoitan tämän huomion japanilaisista ja aasialaisista yleensä…Miksi lapsille ei laiteta pipoja päähän,vaikka pakkasta on 20 astetta ja ylikin?Miksi pulkkia jätetään jokaiseen risteykseen ja haetaan aina uusi?Miksi törttöillään keskellä tietä,vaikka vieressä on pyörä/kävelytie?
    Ym Ym.
    Olen ajatellut,että meidän kadut ovat samanlevyisiä kuin heidän pyörätiet-ehkä meidän ISO raittimme näyttää sieltä tulleista kävelytieltä?
    Meidän kauppamme näyttävät varmaan pikku-kioskeilta,joissa on vain pikkupurtavaa.Ehkä meidän talvemme on NIIN iso,että lumi on liian valtava ymmärrettäväksi.Meidän lumikasamme on tehty (?) turisteja varten,jotta he voivat pulkalla laskea suoraan ajotielle,ajattelematta,että se on oikeasti autotie.
    Toivottavasti selviämme tästä kaikesta ja saamme kasvavan turistihässäkän sujumaan…Lauantaina tuli Kittilän kentälle 17 konetta…turisti poikineen ja tyttöineen…Tervetuloa-tilaahan täällä on!Koitetaan sopia ja oppia olemaan yhdessä!
    Elämä on!Mukavaa lomaa Saariselällä!

    Vastaa
    • Kerralla 17 koneellista turisteja törttöilemään? – No mutta hyvähän se vaan on, vaikka toisaalta…

      Kun kerran näyttää että myös siellä länsirajalla aasialaiset ovat kuin ”hukassa” olisi mukava tietää, mistä se oikeasti johtuu?

      Mutta nauttikaamme, kyllä me sovitaan ja opitaan: antaa matkailijoiden tulla ja heidänkin nauttia meidän kauniista ja lumisesta Lapista.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.