Taas sellainen kuvauspäivä, että ne kuvat, jotka ”piti” ottaa (= aamulla toivottavasti jo viimeisiä Porotokka-kuvia ja iltapäivällä Tuira yms. korttikuvia varten pitkin poikin kaupunkia), eivät ole ollenkaan sellaisia kuin toivoin ja uskoin osaavani ottaa, ja sitten ohimennen, pienen hetken näin tuon yllä olevan näkymän. Pienen tovin, vain muutamia otoksia ja sitten ”sattui” tuolloinen. Lähes vahingonlaukasus.  Tykkään itse siitä kovasti.

Pieni pala vanhaa Tuiraa näkyi puiden lomasta. Kuvasin sen Kuusisaaresta kohti Tuiranpuistoa: Merikartanon koulu ja puusepän verstas ja muita rakennuksia pilkistää kauniisti. Vuoden 2019 kaupunginosa Tuira näyttäytyy tässä idyllisempänä kuin onkaan. Minulle tulee mieleen Tampereen Amuri. Ja Oulussa edes pieni mäki maisemassa…

Ja taas sellainen kaihoisa, jäähyväistunnelma ulkoillessa: pian valo ja värit hiipuvat. Kulkeminen vähenee, uuden näkeminen vähenee. Noh, tuleepahan sitten duunattua kuvasaalista valmiiksi ja julkaistavaksi, kun tiet eivät enää vaadi kulkemaan.

6 Comments

  1. Upea ja ennen näkemätön kuvakulma Oulusta. En olisi edes ilman tuota kertomaaasi osannut paikallistaa kohdetta, niin paljon tuo tele litistää näkymää. Tässä se jälleeen nähdään, ettei kaikkea ole todellakaan vielä kuvattu, edes tästä meidän kotikaupungistamme, vaiikka joskus siltä tuntuukin.

    1. Kiitos, Jarin. Pitää mennä vähän kauemmas, että näkee lähelle. Tele ja Nik collection ovat tärkeä osa kuvan onnistumiseksi.

    1. Juuri näin. Ja Nikin käyttöäkin on vähän opeteltava, ja nykyisestä versiosta maksettavakin. Mutta hyvä se on. Pitäisi opetella lisää ja muistaa käyttää. Mutta just jonkun spesiaalin korttikuvan tms. tekemisessä se on mitä mainioin.

Vastaa käyttäjälle ReijaPeruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.