Syksy, kylmä, syksy, kylmä, syksy…
Enemmän kylmä kuin syksy – ainakin niin tuntui aamulenkillä. Huolimatta siitä, että olin jo pukeutunut goretexiin, toppaan, hanskoihin. En ole vielä valmis kylmään, syksyyn olisin. Mutta en kylmään, mutta ei auta.
D-vitamiinit on jo dosetissa, kynttilät keittiössä ja takkahuoneessa, kuvaukset siirtyneet rannoilta ja tienvarsilta ”studioon”, nyt on epätoivoinen pähkäily, mitä minä sitten teen kun tulee liukasta ja liian kylmää, ettei enää voi pyöräillä. Tai siis monihan voi, mutta minä en. Ei ole tässä iässä ja tällä kunnolla pakkaskelin pyöräilijäksi. Mutta jos vielä tämän syyskuun, pääsisin tavoitteeseen. Mutta mistä uusi tavoite? Niitä on vielä(kin) oltava.
Iltapäivä kuluikin sitten kotipiisin lämmössä. Olinpa taas keksinyt kokkailla jotain aasialaista: Aasia Marketin hyllyistä olin hankkinut monen moista kokeiltavaa. Vähän tuntuu, että lopultakin parasta oli, mitä Apsu sai jälkkäriksi: sellaisia indonesialaisia? Koala-keksejä, joissa on suklaatahnaa sisällä. 😀
Pääruokana oli kanaa, ohjeen löysin Kokit ja potit -blogista. Tämä indonesialainen ruoka (naudanliha versio) on CNN:n kyselyssä valittu maailman parhaaksi ruoaksi. Arvelen, että äänestäjät ovat syöneet parempitaitoisen kokin keitoksia kuin minun tämän päiväinen broileriversio, jota pikkuperhe ja ruoka”vieraana” ollut systeri kyllä kuitenkin hyväksi kehuivat. Oli se hyvää, mutta kaukana mistään ”maailman parhaasta”. Ohessa oli sitten kaikenmoista muuta kokeilemisen arvoista, ja kehittämisen väärtiä.
Tuosta maailman 50 parhaan listasta juteltiin, ja mietittiin otantaa: miksi aasialaiset ruoat jyräävät? – Aasialaisia on paljon, myös Aasian ulkopuolella. Ja aasialaista ruokaa syödään ”kaikkialla”.
Laskeskelin listasta, että 22 noista olen nauttinut paikan päällä ja 40 muutoin, useimmat jopa itse tehnyt. Eikä näistä taida mikään olla mun mielestä ”maailman paras”… Mikähän se olisi? Ehkä pohjoisen hienovaraisesti savustettu rautu, puikulaperunat ja korvasienikastike tai ehkä italialainen jäätelö tai toast skagen … ja onhan se toki niin, että seura, tunnelma, nälkä osaltaan määrittävät, mikä on parasta.
Jo alakoulussa kavereiden ”ystäväkirjaa” täyttäessä piti täyttää kohta ”Lempiruokani”. Mikä se nyt on? Maailman paras ruoka sinun mielestäsi? Auttaisiko päättämistä, jos sanottaisiin, että saat ”viimeisen aterian” – mikä olisi se paras ruoka, jonka haluaisit, jos saisit valita vain yhden?
Perhechatistä ja ruokapöytäkeskustelusta vielä kommentteja keskustelun avaamiseksi…
Jos joku kysyis huomenna aamulla, niin varmaan se olis rauhassa syöty leipä ja kahvi.
Kyllä Ramen nousee itellä top 3, mutta ei mulla varmaan mitään semmosta maailman parasta. Totta kai useammasta ruuasta on tullu maistettua eri versioita … niin joku on ollu niistä se paras, mutta eeei.
Paha kyllä sanoa. Kyllä se siitä tilanteesta myös riippuu tosi paljon, että mikä on maailman paras 🤔 Esimerkiksi mökillä korvasienimuhennos ja poro ois ihan ekoja mikä edelleen tulee mieleen, mut ei ne ois parhaat Meksikossa. Vaikka ois valmistettu tismalleen samoista raaka-aineista samoilla menetelmillä. Siellä jotkut carnitas-tacot ois se paras.
Niinpä. Kesällä ei tee mieli tuhtia lihapataa mutta tammikuussa se vois olla just parasta.
Kaikkea pientä hyvää (graavilohileipiä) ja jälkkäriksi jätskiä.
Maailman parasta voi olla vaikka aamupuuro. Aisteihin vaikuttaa ympäristö, seura, olotila.. jne.
Seura ja ympäristö, tunnelma vaikuttaa hyvin paljon.. Jos nyt joku käskis päättää viimeisen aterian, niin kunnon poronkäristys ja muusi puolukkasurvoksella.
Mikäs on lukijoiden mielipide, tuntuma ”maailman parhaasta ruoasta”? Jos saisit valita vain yhden?
Mieheni herättää minut jokainen sunnuntaiaamu täysmaitoon keitetyllä riisipuurolla. Sitä tahtoisin viimeiseksi ateriakseni nauttia.
Kiitos, Merja, aloituksesta. Ja hyvin alkaa tämä ketju: aamupuurosta. Tämäkin kertoo, ettei maailman parhaassa ruoassa ole kyse vain ja ainoastaan ruoasta. Vaan myös ajankohdasta ja seurasta. 😉
Kunnon karjalanpasti ja itse leivotut karjalanpiirakat , Pohjois-Karjalasta kun olen kotoisin,
Perinne ja lapsuus vaikuttavat käsitykseen siitä, mikä on maailman parasta. 😉
Mikä olisi viimeinen ateriani? Aamukahvi, hedelmäsmoothie ja isosti hyvää jogurttia.
Yksinkertainen valinta, ja niin hyvää. Ja Aamu! Uusi alku! Hyvä niin.
Tyhjällä vatsalla taitaisi olla parasta lähteä, niin pysyis paikat siistinä:) . . . mikäli tällainen virkamieshuumori sallitaan.
Sallitaan! Valtion virkanaiselle (ent.) tämä kyllä osui ja upposi! 😀
Uusia perunoita, voissa paistettuja ahvenfileitä, kanttarellikastiketta ja ruisleipää. Lettuja jälkkäriksi.
Jos kuitenkin olisin kupsahtamassa jossain etelässä, niin mitä tahansa rapeaksi paistettua kalaa ja kanarialaisia ryppyperunoita mojo kastikkeen kera.
Hangasojalla oli jo yöllä -5 astetta pakkasta ja upea aurinkoinen päivä, ruskaakin jo. Ei sienen sientä, eikä marjojakaan, vähäiset puolukat eivät taida ehtiä edes kypsyä. Poroilla taitaa olla vaikea talvi, kun eivät saa sieniä nyt syksyllä.
Suomalaisille suomalaista ruokaa viimeisellä ehtoollisella. 😉 Kyllä on minunkin top10 -listalla tuo sinun valintasi.
Oho, onpas siellä talvi lähellä. Ja yöpakkanen tekee ruskasta kauniin – minulla jäi nyt tänä syksynä se näkemättä. Mutta nauttikaahan siellä.
Ruoka, sen maku ja maistuminen, on varmasti yksi niistä asioista, joihon vaikuttaa todella moni asia. Hyvä/ rakas seura saa vaatimattomankin aterian maustumaan, kun taas toisaalta hienotkaan puitteet ja kattaukset eivät ”pelasta” ruokaa jos mieli on apea.
Muutama ruoka elämänpolulta: uudet perunat ja maitokastike sekä pitkää piimää, lämpimät sienivoileivät, uunijuusto, itse savustettu kala, rosolli ja nuotiomakkara. Mutta, mitä viimeiseksi toivoisin? Jos vielä joskus saisi sellaista Oopperavoileipää kuin aikanaan söimme äidin kanssa Turussa käydessämme.
Tänne etelämmäskin alkaa viileys hiipiä. Aamulla mittari näytti 0,0 ja töihinlähtijät ilmoittivat tuulilasien olevan jäässä…
Oi, Oopperaleivät, Metsästäjänleivät ja Havaijinleivät olivat kyllä 70-luvun nuoruudessa melkoisia herkkuja! Muutoinkin tuo listasi (pitkää piimää lukuunottamatta 😉 ) näyttää varsin herkulliselta.
Kylmenevästä säästä huolimatta aurinkoista syksyä sinnekin!