Pitkän matkan ilta

Tänään maali. Helpotus ja huokaus.

Aamusella heräsimme hyvinkin ajoissa: sapuskan esivalmisteluja (lettutaikina turpoamaan, korvasienten ryöppäys etc.), retkikorin pakkaus, lämpimiä, kuivia vaatteita ja kengät kassiin ja eikun menoksi. Ensin Ivaloon, hakemaan kukkalei (tai voitonseppele tai miksi sitä haluaakaan nimittää).

Ja sitten kiihtyvässä sateessa kohti Suomi-neidon päälakea. Sinnehän se tytärkin on menossa. Lähtenyt aamusella Utsjoelta. Meillä matkaa liki 250 km, hänellä alle 50 km. Me autolla, mutta Tyär pyörällä. Viimeinen päivä kolmen viikon projektistaan, ja huoltotiimillekin tärkeä päivä. Pehtoori ajoi mennen tullen, ja minulla oli toive samalla reissulla nauttia maisemista ja kuvailla yhtä sun toista. Kuvatoimistotarpeisiin olisi ollut monta suunniteltua kohdetta, … mutta kun

Kaunispään pohjoispuolella ”vain” sumua, ja sitten Ivalon jälkeen – koko päivän – rutkaa sadetta. No meillehän se merkitsi vain kuvauskelvotonta keliä, tyttärelle vielä viimeisille kilometreille asti astetta – tai parikymmentä astetta – tavallista tiukempaa taivaltamista.

Mutta kuinka olimmekaan yhtä aikaa Nuorgamissa! Juuri kun mankelimatkaaja oli kunnan rajalla, olimme samalla suoralla.

Ihan Norjan (ja EU:n) rajalle asti (siis Nuorgamin pohjoispuolelle) matkansa jatkui. Vasta sitten pysähtyi, ja salli tulla kukitetuksi ja sitten oli valmis  samppanjalasillisen nauttimaan: takanaan 1558 kilometriä ja kolme viikkoa polkemista. Ja kyllä oli helpottunut hymy ja olo.

Melkoinen pentu on meillä. Niin iloisia puolestaan ja ylpeitä olemme.

”Tuolta tulin!”

Hakaniemen rannasta tänne!

Ja sitten paluumatka mökille. Eikä se sade mihinkään loppunut. Utsjoella on oma eksoottinen raitti, Tenojoki-varsi on kaunis, Utsjoen kirkko ja kirkkotuvat ovat aika ainutlaatuisia, Kaamasentiellä on kuvauksellisia maisemia, – silloin kun näkee jotain. Eipä siis muuta kuin ajelimme, emme kuvailleet, emme turisteilleet, kuten aie oli ollut, mutta saimme kuunnella tyttären kokemuksia ja tuntemuksia, varsinkin tästä Oulun pohjoispuolisesta taipaleesta.

Mutta yhtä kaikki ”Mankelimatka läpi Suomen” on nyt tehty. Eikä ketään hämmästyttäne, että mökillä oli rantasauna ja erityisesti polkijan herkkuruokia päivällispöydässä.

Ja Mankelimatkan loppusuora (ja koko reissu) on täällä:

KLIKS.

 

18 kommenttia artikkeliin ”Pitkän matkan ilta”

  1. Onnittelut huimasta suorituksesta! On siinä varmasti matkan varrella käynyt mielessä ajatus jos toinenkin. Nyt tietysti voittajan fiilis ja paljon kerrottavaa kavereille.

  2. Superhieno teko!En ikimaailmassa pystyisi,vaikka nuorempana lasketeltiin kaikenmaailman rinteet,ympäri Eurooppaa,ym yllättävää.
    ISOT Onnittelut!Lähinnä varmaan itselle-luvattu-matka!Onnistui ihan omin voimin!Hattu nousee-taas!

    • Itselle asetettu päämäärä, ja sen saavuttamisesta mahtava fiilis ja rakennuspalikka koko elämässä. Kiittelee kommentista.

    • On tämä hieno juttu. Ja kyllä helpotuskin. 😉 Voittajia ollaan kaikki. 😀 Tai siis me ollaan Pehtoorin kanssa voittajan kannustusjoukoissa.

    • Ehkä se rento ote – ja pitkällinen treenaaminen ja tiedon hankkiminen/henkinen valmentautuminen – olivatkin juuri se onnistumisen salaisuus. Ei verenmaku suussa – vaikka lähellä taisi Tampere – Jalasjärvi ja Inari – Utsjoki -välillä ollakin. Kiittelee viesteistä.

  3. Onnittelut pyöräilijälle ja koko lähiköörille . Upea suoritus vaatii sisua ja tarmoa .Tyttäreni seurasivat myös tätä matkaa mielenkiinolla.Esikoiseni on harrastanut trialthoneja ja juossut maratooneja ,tiedän äidin tunteet.

    • Kiitos kaunis onnitteluista. Ja sinäkin! Äideillä on aihetta pieneen huoleen ja suureen ylpeyteen. Toki isilläkin. 😉

    • Tiedä häntä, mistä sinnikkyytensä hankkinut (jotain kyllä blogissaan höpisi verenperinnöstä), mutta kyllä sitä on aika rutkasti. Hieno reissu oli – siitä riittää S:lle voimaa (sekä henkistä että fyysistä) varmaan pitkäksi aikaa, ja mahtava kokemus koko elämäntaipaleella.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.