Lapista ja Lappiin

Pako Lapin mahdollisesta takatalvesta kotipihan vehreyteen alkoi jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa. Hangasoja– antapelto taittui sujuvasti ja nopsasti. Maanantaina aamupäivällä Rovaniemen pohjoispuolella ei ollut paljon muuta liikennettä kuin matkailuautoja,- ja Sirkus Finlandia.

Lähtö mökiltä ei juuri riipaissut, oli sen verran kylmää ja sumuista. Sitä paitsi paluuseen mökkimaisemiin ei ole kuin muutama viikko. ”Me tulemme taas … ” Olemme luvanneet olla mökillä 29.6., sillä silloin Esikoinenkin tulee sinne.

Ja vähän erikoisempi tyttären reissu tällä kertaa on: ei tule lentäen, vaan tulee pyörällä! Aikoo siis pyöräillä Helsingistä Saariselälle, ja siitä vielä Nuorgamiin. Kesälomamatka läpi Suomen! Polkien pyörällä, eikä mitään sähköavusteista pyöräilyä, vaan vanhalla 7-vaihteisella Tunturillaan sykkelöi. Ei ole paljon ilmastokuormitusta tällä lomamatkalla.

Tytär on jo koko kevään ja kesän treenannut erityisesti tätä varten. Itse asiassa on koko aikuisikänsä liikkunut paljon (juossut, pyöräillyt, salitreenannut) ja on peruskunnoltaan hyvässä kunnossa, ja nyt huhtikuun alusta asti on polkenut jo 2000 km. Käynyt viikonloppuisin Hakaniemestä Hyvinkäällä tai ottanut pyörän mukaan ja mennyt junalla Hämeenlinnaan ja sitten polkien palannut Helsinkiin. Ja esimerkiksi Kerava tai Vihti, ja pääsiäisenä Oulussa ollessaan Liminka ja Ii lenkkiensä kohteina.

Matkapyöräilijä on opetellut paikkaamaan pyöränrenkaan, kiristämään kettinkiä ja lukenut muiden Suomen läpi polkeneiden blogeja ja artikkeleita. Polkenut kylmässä ja kuumassa, tuulessa  ja tuiskuissa, joten ei mikään hetken päähänpisto tai kylmiltään lähtö ole kyseessä.

Nyt kun Tyär on lupautunut yöpymään matkan varrella asuvien kavereidensa luona (Tampere, Raahe, Rovaniemi) sekä tietysti kotikotona ja mökillä, ja ylipäätään kaikilla etappipaikkakunnilla jossain sisätiloissa, eikä satunnaisessa telttamajoituksessa jossain sivutien varrella, kuten alun perin ajatteli, en enää ole niin kovin huolissani. Päivämatkat eivät vaadi henkihieveriin polkemista, pyörä on huollettu, lukkopolkimet ja satulalaukut ja varusteita hankittu etc.  Ainoa mikä minua – kovastikin – huolettaa on liikenne. Ja erityisesti pohjoisen nelostien olemattomat pientareet.  (ks. kuva rekoista ja tiestä yllä). Kapeilla teillä, joissa liikkuu aika paljon rekkoja ja rajoitus on 100 km/h, ei pyöräilijä ole oikein turvassa.

Mutta torstaiaamuna klo 7 on startti Hakaniemen rannasta. Hyvin se menee, eikä minua oikeastaan edes ihmetytä tämmöisen lomamatkan keksiminen; ei ole ensimmäinen haaste, jonka lapsi on itselleen laittanut.

Pyöräilijä on aikeissa pitää kännykällään reaaliaikasta blogia koko reissunsa ajan, mutta blogi ei ole vielä auki. Olen kuitenkin saanut luvan laittaa linkin tänne, kunhan matka starttaa. Josko haluatte seurata seikkailuaan…

10 kommenttia artikkeliin ”Lapista ja Lappiin”

  1. Minä olen kylmästi siirtynyt ajamaan kapealla mökkitiellä pyörällä vasemmalla puolella, silloin näkee vastaantulevat autot eikä tarvitse pelätä perässätulevia. Onnea tyttären pyöräreissulle ja turvallista matkaa!

  2. Mahtava homma! Aikamoinen Tyär. Tulee mieleen vähän minun veli, joka muun muassa juoksi maratonin 4,5 tuntiin kertomatta kenellekään (päivää ennen saatiin vihiä ja mentiin kannustamaan). Muutaman kerran kävi kuulemma lenkillä kevään aikana. Viime kesänä hävisi vedon ja pyöräili päivässä Oulusta Jyväskylään ja takaisin. Täältä mukavuusalueelta on kiva katsella toisten ahkerointia 😉

    • No jo on veljesikin itsensä haastaja. Oulu – Jyväskylä – Oulu on tylsä väli ja edestakainen polkeminen päivässä kyllä ihan mieletön juttu.

      Ahkeralta sinun mukavuusalueesi kyllä näyttää. 🙂

  3. No hui! Ymmärrän huolesi, itse aina siellä ajellessani, yritän ohittaa pyöräilijät mahdollisimman kaukaa ja olen ihmetellyt pientareiden kapeutta. Ehdottelinkin kerran veljelleni, joka näitä teitä suunnittelee, että eikö voisi vähän leventää. Mutisi jotain rahasta…☹️.

    • Näinhän se on; ei Pohjois-Suomeen paljon tiemäärärahoja ole. Paitsi nyt tuo Ii – Simo väli on (vihdoin) isossa rempassa.

      Minunkin kokemukseni sekä autoilijana että pyöräilijänä (Ylä-)Lapin nelostiellä on se että autoilijat ja varsinkin rekkakuskit kiertävät kaukaa. Jos siihen vain on mahdollisuus ja ajoissa huomaavat. Mutta ison rekan mennessä ohi – vaikka kaukaakin – on ilmavirta melkoinen.

      Kun toissapäivänä tulimme kotiin, oli Saariselkä – Rollo välillä kuusi (yksi kolmen hengen ryhmä) ja kaksi yksin polkevavaa miestä ja yksi nainen, nimenomaan pitkää matkaa polkevia. Jotta on näitä rohkeita ja reippaita siellä…

  4. Hattu nousee ja korkealle!
    Ajoimme aikoinaan kolmivaihteisilla Kangasalta Tampereen Mustalahden Satamaan-siitä Höyrylaiva Tarjanteella Virroille-ja seuraavana päivänä pyörillä takaisin Kangasalle.
    Matka taisi olla yhteensä noin 160 km,ja sekin oli meistä aikaMATKA…mutta että Hesasta Nuorgamiin…Ihanaa,että on ihmisiä,jotka ylittää ittensä näin-ONNEA matkaan!On kivaa olla ”pyörällä-päästään”…

    • Mukavalle ja kyllä oikeasti MATKAlle kuulostaa tuo teidänkin reissu. Minulle tavallisella vaihdepyörällä 30 km:n päiväreissut on olleet ihan maksimi.

      Huomenna meidän tytär on jo lähellä kehäkolmosen rajan ylitystä, – siitä se lähtee.

  5. Kovan on haasteen tytär itselleen asettanut. Pyöräillessähän on tunnetusti aina vastatuuli. Viime viikolla rouva luki netistä, että joku himopolkija oli sotkenut Suomen päästä päähän 69 tunnissa!! yhdellä puolen tunnin levolla. No, meitä on moneen junaan, mm. Ukko- Pekkaan.

    • Tuosta kolmessa päivässä pyöräilijästä luettiinkin… Hänelle reissu ei varmasti ollut yhtään kesäLOMAmatka, niin kuin meidän Esikoisen matka onneksi osaksi on.

      Ja kyllä: varsinkin Oulun seudulla pyöräillessä on aina vastatuuli. Nyt ajattelin lähteä polkemaan kohti Turkansaarta tai Villa Evilää – valitsen kohteen kunhan näen mistä tuulee. 😉

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.