Äänikirjojen maailmaan

Minulla on nyt ollut käytössä BookBeat –(ääni)kirjasovellus. Kaksi viikkoa koeajalla, ja sitten siirryin tilaamaan palvelun 16,90 euron kuukausihinnalla. Näinä viikkoina olen useammin kuin kerran ääneenkin lausahtanut, että ”Miksi minä en ole aiemmin tällaista hommannut?”

CD-äänikirjoihin olen joskus tutustunut jo aika päiviä sitten ja muutamia kymmeniä vuosien varrella kuunnellutkin (Tuntematon, Sinuhe, muutamia elämäkertoja etc.), silittäessä, lenkillä, rullaluistellessa ja salilla ladattua musiikkia ja myöhemmin Spotify on ollut kuuntelussa ”aina”. Radion suurkuluttaja nimenomaan autossa ja keittiössä olen edelleenkin, mutta pod castit olen löytänyt vasta tänä vuonna, ja nyt sitten äänikirjat!

Olen nyt kuunnellut neljä kirjaa ja kaksi on kesken. Siis paljon enemmän kuin, jos olisin lukenut nuo perinteisinä kirjoina. Enimmäkseen olen kuunnellut niitä istuessani koneella muokkaamassa kuvia. Siinä pystyy keskittymään hyvin, intensiivisesti sekä tekemään kuvia että kuuntelemaan.

Ensimmäisenä kuuntelin liki 400-sivuisen MIchelle Obaman ”Minun tarinani”. Elämäkerrat ovat muutoinkin mieluista luettavaa, naisten elämäkerrat varsinkin. En paljon Michelle Obamasta tiennyt ennen tätä: mielenkiintoista oli esimerkiksi se, kuinka hän toistuvasti toteaa, ettei poliittinen elämä ja toiminta ole hänen juttunsa, mutta toisaalta hän teki sitä jo ennen kuin hänestä tuli Yhdysvaltain ensimmäinen nainen, mm. amerikkalaisten, erityisesti lasten, lihavuusongelman parissa ja vähävaraisten lasten, erityisesti tyttöjen, koulutuksen parantamiseksi.

Hänen oma elämänsä – kuten myös Barak Obaman – oli yhdenlainen kouluttautumisen riemuvoitto. Mielenkiintoista oli Valkoisen talon ”arki”. Ja yllättävää oli, kuinka sitoutunut Michelle oli tyttäriensä kasvattamiseen – ja rakastamiseen. Kuinka hän oli (ainakin kirjan mukaan) aika ajoin nimenomaan äiti.

Krista Putkonen-Örn on älykäsääninen (jos tällainen luonnehdinta kertoisi jotain), hän on Michelle Obaman ikäinen, joten hänen äänensä sopii tähän. Muidenkin kirjojen kohdalla olen hoksannut, että lukijalla on merkitystä, aika paljonkin.

Sitten satuin vähän vahingossa aloittamaan Eve Hietamiehen ”Hammaskeiju” -kirjan. Se on kolmas osa trilogiasta (Yösyöttö, Tarhapäivä ja nyt Hammaskeiju): Kahden miehen pienperheessä alkaa uusi aikakausi, kun Paavo Pasanen aloittaa koulun. Päivät ovat lyhyitä, ja äkkiä seitsenvuotiaan pitäisi selvitä monesta asiasta yksin – kateissa on milloin Paavon uusi kännykkä, milloin koko poika.

Lukijana on Antti Virmavirta, ja hän on tässä ”roolissa” tosi hyvä. Jäin ihan koukkuun tähän kirjaan, jopa lenkillä se kuului nappikuulokkeistani. Hietamiehellä on kyky kirjoittaa arki eläväksi, nivoa tarinaan ajanhenkeä ja saada tekstistään myös hauska. Niin hauska, että kuuntelin sitten heti perään myös sarjan ensimmäisen kirjan, ja kuuntelen vielä kakkosenkin jossain välissä.

Luulen, etten olisi näihin paperisina koskaan tullut tarttuneeksi, mutta selaillessani BookBeatin kirjavalikoimaa Hammaskeiju oli juuri silloin suosituksissa korkealla, joten aloitin kokeeksi.

Ja nyt olen ihan viime metreillä sellaisen elämänkerran kanssa, jota en koskaan olisi tullut ostaneeksi tai lainanneeksi: Mikael Gabrielin elämäkerta (29-vuotiaan elämäkerta!). Siis se räppäri, josta on tullut yhä enemmän poppari. Tiesin, että hänellä on ollut rankka elämä, kaikenlaista. Onhan siitä ollut lööpeissä ja Vain elämää -ohjelmassa ja radiohaastatteluissa, mutta nyt tiedän pintaraapaisua enemmän. Kirja on näyttänyt maailmaa oman pienen kuplani ulkopuolelta. Sellaisesta maailmasta, josta en ole koskaan tiennyt mitään. Auttaa taas suhteuttamaan asioita.

Juha Itkosen ”Ihmettä kaikki” on kesken. Se, kuten aiemmin lukemani Itkosen kirjat, on mieleeni. Enemmän sellaisesta maailmasta, jossa itse elän. Miehen näkökulma tosin. Kesken on myös Kati Tervon ”Punainen kattila” -kolumnikokoelma. Se on toissapäivänä ilmestynyt, eikä sitä ole äänikirjana, vain e-kirja. Luin sitä tänään kotimatkalla: Sodankylä – Rovaniemi -väli sujui siten nopeasti.

Loppumatkakin sujui joutuisasti: sula tie, pilvipouta, kesärajoitukset, vähän liikennettä. Puolikolmelta jo kotona.

Äänikirjat ovat varmasti tulleet elämääni pysyvästi.

9 kommenttia artikkeliin ”Äänikirjojen maailmaan”

  1. Minä luen mieluummin kuin kuuntelen Bookbeatin kirjoja,suosittelisin sinullekin Satu Rämön kirjoja islantilaisesta elämänmenosta. 16,90€ hinnalla kyllä kannattaa kuunnella ja lukea, eli mitäenemmän käytät ko palvelua, sitä edullisempaa on.

    • Minäkin pidän lukemisesta, ja ihan oikeiden paperisten kirjojen lukemisesta, mutta tämä äänikirjajuttu on nyt minusta niin huippu siksi että voin SAMALLA tehdä jotain muuta. Kuvia siis. 😉 Kutominenkin on siksi mukavaa, että silloin kun katson telkkaria voin SAMALLA kutoa.

      Pitääpä perehtyä tuohon Rämöön, minulle on sitä suositeltu aiemminkin pari kertaa…

  2. Meillä rouva kuunteli tuon Michelle Obaman äänikirjan tämän itsensä lukemana ja ihastui siihen kovasti. Itse en ehkä ole valmis maksamaan tuota 16,90.€/kk, niin ahkera kuuntelija en ole. Joskin CD- äänikirjoja lainaan kirjastosta ja kuuntelen kyllä, mutta ehkä n. vain puolitoista- kaksi kirjaa kuussa.

    • Varmasti oli hieno kuuntelukokemus M.O:n omalla äänellä!

      Minusta tuo hinta ei ole paha, – puolikkaan kirjan hinta. Ja kyllä minä keskimäärin kaksi kirjaa ostan joka kuukausi, menen ostamaan jonkun tietokirjan tai keittokirjan, ja sitten ostan romaanin tai elämäkerran tai pari oheen. Jos nyt jäisi nuo ”oheen” kirjat ostamatta. Ei täyttyisi koti kirjoista. Lento- ja junamatkoille, joita nykyisin on kyllä kovin vähän, ei tule ehkä enää ostettua kirjoja?

  3. Kiitos kokemuksista! Bookbeatin kokeilujakson aikana kuuntelin Veitolan, se toimi äänikirjana hyvin, Veitolan itsensä lukemana. Pakko varmaan tarttua tähän äänikirja-asiaan, kun pyöräilykausi kohta alkaa. Ihmettä kaikki oli vaikea, mutta hyvä kirja. Hietamiehen trilogia on pohjattoman hauska. Luin ensimmäisen osan meidän häämatkalla Portugalissa, vauvahaaveet meni hetkeksi ehkä vähän pakkasen puolelle 😉

    • ”Yösyöttö”-kirjan vaikutus ei sitten – onneksi – jäänyt pysyväksi. 🙂

      Työmatkapyöräilyyn nämä on kyllä varmasti ehdoton juttu.

  4. Vielä tuosta Bookbeatin hinnasta: siinä on mahdollisuus samaan tiliin liittää mukaan perheenjäseniä, olikohan se vitosen per kuuntelija. Esim. meillä tytär harkitsee liittymistä, ja sehän merkitsee kuukausihinnan putoamista. Jos perheessä vaikka kahdellakin on tili, niin 11euroa kuuntelija. Sen verranhan maksaa jo aikakauslehden tilauskin.

  5. Tarkistappa tuo liittymä, minusta meillä voi kumpikin kuunnella ja lukea samalla hinnalla. Olisikohan sitten syynä se, että kaikki liittymät ovat minun nimissäni.Ps. Terveisiä aurinkoisesta Helsingistä ja Oodi on hieno! Strandin merinäköalat myös!

  6. Kyllä se varmaan tuo on, että sinun liittymiesi kautta voitte kuunnella molemmat samalla hinnalla.

    Meillä on lasten kanssa perhetilit myös Spotifyssä ja Netflixissä. Tulee halvemmaksi kuin että kaikilla olisi omat tilit.

    Oodissa olisi kyllä ilo vierailla!

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.