Tämä blogini on ”virallisesti” saavuttanut miljoonan kävijän rajan! Kiitos jokaiselle kävijälle, jokaiselle mukana olleelle, seuraajalle, kommentoijalle, piipahtajalle… kiitos kaikille. Ilman käyntejänne tätä blogia ei olisi!
Tänään aamulla – aiemmin kuin itse uskoin – laskuri näytti miljoonan kävijän määrän rikkoutuvan. Itse arvelin että vasta huomenna, mutta viikonloppuna on ollut paljon liikennettä.
Niinpä oli sienimetsään otettava känny mukaan ja auki, ja seurattava tilannetta! Ja siinä kun me Apsun kanssa opettelimme sienestämistä [ja kuinka innokas oppija ja poimija poika olikaan: ”Onpa hieno metsä!”] alkoi miljoona ennen kello yhtätoista olla lähellä! Ja kun seuraavan kerran katsoin, oli miljoona ylittänyt. Siispä noin klo 11.10 tänään miljoona humplahti täyteeen.
Kaksi arvauksista ovat lähellä: Sirpa (kuten minäkin) arveli huomista aamupäivää ja Raila asetti arvauksensa varhaisimmaksi eli eiliselle illalle, ja sehän se sitten on lähimpänä! Onneksi olkoon!
Sikäli hauskaa, että Raila jos joku osaa kyllä tehdä kortteja itsekin [laitanpa teille tänne blogiin jossain välissä kuvia], mutta joka tapauksessa hän se voitti kymmenen postikortin paketin …
Toinen paketti kortteja, kalenteri ja yksi lisäpalkinto tulevat palkinnoiksi seuraavaan juhla-arvontaan ylihuomenna. Miljoonaa juhlitaan monena bloggauspäivänä.
Tänään täällä on juhlittu metsässä ja mökillä!
Kyllä on pojanpoikaa opetettu sienestämisen ja marjastamisen saloihin, ja kuten sanottu, kuinka innokas hän onkaan ollut! ”Mummi! Tule katsomaan: täällä on sieniä. A. tarvii puukon!” Herkkutatteja emme löytäneet, emmekä matsutakeja, mutta rouskuja. Ja kaikkein parasta on ollut nähdä Apsun riemu ja reippaus kulkea Kutturantien varren metsissä. Reippaasti toista tuntia poika kulki mukana, ylös alas rinteitä.
Ja jaksoi sitten aurinkoisella, lämpimällä (yli +20 C) mökkipihalla sen jälkeen kulkea, lämmitellä saunaa, heitellä kiviä puroon, pelata Mölykkyä, etc…
Vitkuteltiin saunaan lähtöä, pojat lämmittelivät sitä hyvin verkkaisesti, Miniä poimi lähitienoolta mustikoita ”Taunon kastajaisten piirakkaan”, minä hain äidin ja minun ”vakkaripaikalta” karvarouskuja, Pehtoori löysi niitä mökkipihasta, Juniori kuvaili ja luki, Apsu kulki eestaas ja sai aina seuraa purolle ja pelaamaan, koko päivän oli aurinkoa ja kovaa, silti leppeää tuulta .
Kyllä kiittelin omaa lauantaista ahkeruuttani (porolasagne oli valmiina, eikä tarvinnut kokkailla sisällä).
Jopa ulkoilmaa (erityisesti Lappia) inhoava Unski nautti lämmöstä ja Lapista tänään. Hänellä kun on täällä ”vertaistukea”.
Kyllä on ollut hieno kesälomapäivä tänään.
Persoonallisen näköinen kaveri tuo Unski. Onneksi Olkoon tuon maagisen rajan rikkomisesta . . mutta on sinulla vielä n.4,5 miljoonaa Suomalaista tavoitettavana:) Olette olleet siellä tänään aika lähellä Suomen lämpimintä paikkakuntaa (Utsjoki).
Unski on. Hän on ”huostaanotettu”, poloinen, paleleva. jo aika vanhakin. Ja todellakin inhoaa Lappia, tai ainakin pois kotoa oloa…
On tavoitettavia, ja toki tuossa miljoonassa kävijässä on teitä – sinä mukaan lukien – toistuvasti kävijöitä. Pitäisikin puhua käynneistä, eikä kävijöistä.
Ja on ollut lämmintä. Ihan huikeaa …. Kuten itse asiassa usein juuri näin syyskuun alun päivinä täällä on. Noh, huomenna jo keli muuttuu, mutta meillä on ollut tämä päivä! Ja siitä olemme iloisia, kauan.
Onnea, onnea, ilo on myös meidän seuraajien puolella, miljoona käyntiä kannustaa varmaan myös sinua jatkamaan blogiasi.
Viimeisestä postauksestasi välittyy riemu täyteläisestä, mukavasta päivästä. Itsekin kolmevuotiaan vesselipojan mummina olen huomannut, kuinka maailma avautuu ihan erilailla; pienten asioiden kautta tuoden itsellenikin uutta pontta. Hienoa !
Kyllähän se kannustaa. Kiitos vain.
Vesselipoikien mummina elämä rikastuu. 🙂
Ohoh! Tämähän on mukavaa. Ja onnea miljoonasta, se on huisa luku.
Onneksi olkoon, toimittelen korttipaketin pikimmiten. 😉