Hangasojan harmauteen

Mökille tultiin. Tuosta vaan. Tiedä häntä, oliko nyt hyvä aika lähteä, – ehkä ei, mutta toisaalta, ehkä juuri nyt.

Sitä paitsi tämä ei todellakaan ole mikään paras aika Lapissa, mutta kun  …

Ei juuri pakattavaa, ei juuri pysähdeltävää, joten lähdimme ajoissa, olimme perillä ajoissa. Kemi – Roi välillä oli hieno aamupäivän aurinko, joka loisti puissa ja pelloilla. Välillä tuntui, että ajellaan oranssi-keltaisessa putkessa. Rovaniemen jälkeen lehtien määrä puissa hupeni tasatahtia sumun ja tihkusateen lisääntymisen kanssa. Sodankylän jälkeen tuntui, ettei ollut kuin sumua, tihkua. Kahdelta Hangasojalle kaartaessa tihhuutus jo loppui, tosin metsässä näkyi pieniä lumi/räntälaikkuja. Matkan varrella lämpötila laski asteen per 100 kilometriä. Aamun kotipihan kahdeksasta asteesta mökkipihan plus kolmeen asteeseen.. .. Mutta en valita.

Viime vuonna oltiin tähän aikaan Kroatiassa, nyt täällä. Molemmat hyvä.

Minulla kun oli perinteisesti ensimmäinen ajohuki (Oulu – Roi) niin onnistuin muutaman kerran kuvailemaankin (silloin kun Pehtoori ajaa, ei turhia pysähdellä. Kun itse ajan, voin halutessani pitää kuvaustaukoja, ainakin yhden. 😉 ). Iijoella nahkiaispyynti on menossa… Sitäpä taas kerran kuvasin, joskus pitäisi mennä oikein ajan kanssa ja lähemmäs…

Syksyllä, ja vain kahden hengen mökkeilylle ja melko pian edellisen käynnin jälkeen, mökille asettautuminen sujuu nopeasti. Ei lumitöitä, ei  monien ruokakassien purkamista, ei vaatekasseja — ehtii hyvin tarpomaan puron varressa …

Luonto valmistautuu talveen. Kirkastuu tavallaan. Hangasojan huomassa …

Kohti talvea

Yöpakkanen oli ollut niin kova, että meidän kaunis villiviini oli kerralla rupsahtanut. Ja  aamuyhdeksältä lähtiessäni kierrokselle, oli pakkasta vielä muutama aste. Kaupan kautta Caritakseen, sieltä sitten hautuumaalle ja lenkille Ouluunsuussa. Aina on Oulussakin vielä uusia katuja ja teitä käveltävänä. Tällaisena päivänä olisi voinut kävellä vaikka kauemminkin.

Kun Pehtoori oli taas katsomassa isäänsä sairaalassa, olin minä Juniorille kuskina, kun tämä meni Haukiputaalle kaverinsa kolmekymppisiä juhlimaan. Kahden nuoren miehen samppanja- (ja ruoka)kerho kokoontuu parhaillaan. Ei voi väittää, etteikö olisi nuorilla miehillä kiinnostusta selvittää reseptejä ja samppanjoita ja niiden historiaa.

Palatessani ajelin Kellon Kiviniemen kalasataman kautta: aikeena kuvailla, ei oikein simahtanut, ja ostaa savustettavaa kalaa, mutta kaikki tuore kala oli jo loppunut, joten ostinpa valmiita vartaita. Helppoa ja hyvää. Ja taas kerran tuli hoksattua, että avocado ja lohi sopivat erinomaisesti yhteen.

Kesäkamppeita olen pakkaillut pois, pipoja ja muuta tarpeellista etsiskellyt. On niiden aika.

PS. Kalenteriarvontaan ehtii vielä huomisen päivän ajan osallistua…

Arvontaa arvonnan perään

Leiskuvia värejä, ulkoileva perjantai

Ihana, ihana syksy!

Tykkään kyllä syksystä(kin). Varsinkin kun se on tällainen kuin tänään. Olkoonkin, että aamupäivälenkillä oli vähän vilpoista. Toisaalta onneksi uskoin mittaria: +1,7 C  tarkoitti lämpimästi pukeutumista ja reipasta tepastelua. Oli niin hyvä. Toisin kuin Helsingissä tänään kotimaisemissa kunnon kengät, ulkoilukamppeet ja tarve vain liikkua. Hyvällehän se tuntui. Ja sai punaiset posket.

Pikkuperheen – ja meidän – aikataulujen vuoksi meidän ”sunnuntaipäivällinen” olikin tänään ja vielä aika varhain. Ja Pehtoori on jo pitkään toivonut ruoaksi poron fileitä, joten niistäpä sitten sapuskan tein. Ja ihan tradition vuoksi korvasienikastiketta ja puikulaperunoita oheen. Perjantain myöhäinen lounas melkein kuin jouluruoka. 😉  Jälkkkäriksi oli jätskiä, ihan kotiovelle isolla kuokkurilla toimitettuna. Kerron joku päivä lisää… 😉

Lenkin lisäksi ulkoilua myös kotipihalla: on puutarhan alasajon aika. Vaikka kyllä Oulussa on nyt ihan poikkeuksellisen komea kaupunkiruska. Kauniin ja lämpimän kesän jälkeen puut ja pensaat vaipuvat talveen komeissa väreissä, ei mitään vetistä ruskeaa vaan hehkuvia värejä.

Muistattehan, hyvät blogiystävät, että nyt on menossa vielä yksi ”miljoona-arvonta”. Onko blogista jäänyt joku ruoka tai vaikka joku muu elämys (viini, elokuva, kirja, kuvaamisidea, kauppa, ravintola)… mieleen? Oletko testannut? Kerrohan, ja ole mukana arvonnassa. ..    KLIKS 

Kotiinpaluu

– Missä sinä olet ollut! puuskahti isä.
– Minäkö? äiti sanoi viattomasti. – Tein vain pienen kävelyretken tuulettuakseni.
– Et saa pelästyttää meitä tuolla tavoin, sanoi isä. – Muista toki, että me olemme tottuneet näkemään sinut kotona iltaisin.
– Sepä juuri onkin kauheata, huokaisi äiti. – Vaihtelu on välttämätöntä. Muuten sitä tottuu liikaa toisiinsa ja kaikki on samanlaista, eikö niin, kultaseni?

(Tove Jansson, Muumipappa ja meri)

Itse asiassa ei Pehtoori mitään puuskahtanut, kun oli minua iltapäivällä lentokentällä vastassa. Toivotti tervetulleeksi kotiin, ja kyseli tyttären kuulumisia. Sitä paitsi oli käynyt kaupassa ja hommannut ruokatarpeet, jotta teki meille oikein hyvä päivällisen. Ei hassumpaa, sanoisi varmaan Muumimammakin.

Kotiinpaluun iloihin kuului, että Juniori ja Apsu tulivat iltasella käymään; Miniä on kovasti flunssassa ja pojat tulivat käymään (ja hakemaan tuliaiset 😉 ), niin että potilas sai hetken olla ihan rauhassa. Me askarreltiin Apsun kanssa äidilleen Parane pian -korttikin. Kyllä on silppua ja liimajälkiä mummin kirjoituspöytä täynnä. Harmi, etten hoksannut ottaa kuvaa aikaansaannoksesta.

Aamulla sentään otin vielä Helsingissä kuvia. Eilisen varsin railakkaan 😉  äiti-tytär -illan jälkeen ja -leirin jälkeen emme osanneet nukkua tänäänkään myöhään, ja koska minulla oli lento vasta puolenpäivän jälkeen, lähdin aurinkoisessa, tuulisessa aamussa kameran kanssa vielä lenkille. Pienellä Helsinki-breakillani ehdin ottaa reilut 300 kuvaa (joista aika ison osan tasoon en ole ollenkaan tyytyväinen).

Mutta Hakaniemen rannassa, Krunikassa ja Unioninkadulla on ihana kulkea, katsella, liki tunnelmoida. Aikamatkailla mielessään.

Aikamatkailla omassa elämässä ja aikamatkailla Suomen historiassa.

Kulkea ajatuksissa akateemisessa maailmassa, ”Pitkän sillan pohjoispuolella”, Vetehisenkujalla, Rantapellossa…

Joka tapauksessa: olipa hyvä pieni lomanen, tai ehkä loma on väärä sana tässä. Pala elämää. Hyvin hyvä pala.

Jo pitkään äitinä

Synttäriaamuun heräsimme vähän turhan aikaisin…

Palatakseni eiliseen: Kinky Boots -musikaali Helsingin Kaupunginteatterissa, tuossa pienen kävelymatkan päässä oli meidän molempien mielestä hyvä, erinomaisen viihdyttävä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana en ollut oikein vakuuttunut, mutta sitten esitys ja laulut lähtivät kulkemaan. Muutamista lauluista molemmille jäi vähän sellainen olo, että käännökset olivat jotensakin kökköjä (”Sielukas mies”) mutta molemmilla miespääosan esittäjillä on kyllä ”estradikelpoinen”, voimakas ääni.  Varsinkin Lolan/Simonin roolin tehneestä drag queenista pidin kovasti.

Täyteen myydyn valtavan katsomon noustessa  lopussa antamaan seisten aplodejaan mietin, etten ole tainnut ennen Helsingin teattereissa moista nähdä ja kokea. Aplodeja tuli myös usein pitkin esitystä. Mikä kertonee, että kovasti musikaalista yleisö piti. Minulle ehkä enemmän kolahti kolme vuotta sitten Peacockissa nähty Billy Elliot.  Mutta kyllä Kinky Boots oli suuren luokan musikaali, joka toki kannattaa käydä katsomassa.

Kunhan aamiaisen olimme nauttineet ja minä laittautunut kaupunkilookkiin, jäi tyär värkkäämään esseeta ja tekemään muita harkkoja, kun minä lähdin kaupungille. Aamupäivällä ei vielä satanut. Ja kiertelin (ihan vanhasta muistista? – onhan tämä syyskuun loppu ollut entisessä elämässäni Helsingin arkistoekskursion aika – Unioninkadun huudeilla. Tällä kertaa en opiskelijoiden tai tietokoneen kanssa vaan Canonia mukana raahaten.

Kylläpä Kansallisarkistossa tuoksui tutulle, ja tuli muistoja. Mutta eipä aineistojen digitointien myötä ole tutkijasalissa enää ruuhkaa…

Kuinka monta kymmentä tuntia olen tuossakin salissa tullut viettäneeksi esimerkiksi Maataloustilastojen (1880, 1890, 1900, 1910 …) parissa?!

Ja jatkoin Kansalliskirjastoon, Kauppatorille, espressolle Espalla, muutama mahdollinen lamppukauppa Fredalla, ja piipahdus Laura Ashleylla. Sielläpä olikin loppuunmyynti: 150 euron housut 52 eurolla! Ylläriostos. Nehän ne on yleensä parhaita.

Sitten jonottamaan Amos Rexiin. Noin sadan hengen jono, puoli tuntia jonotin, puolet siitä tihkusateessa, puolet sisällä. Kyllä kannatti. Jotain ihan erilaista kuin ennen…  Vaikea kuvailla..

Vielä kiertelin, etsin lamppuja, kylpuytakkia, – turhaan, mutta Taunolle löytyi jotain pientä  (62 cm 😉 ) . Kahden aikaa tuli vettä ja tuuli jo siihen malliin, että päätin palautua tyttären kotiin. Hyvä niin.

Synttärisankari oli pyynnöstäni varannut meille ravintolasta paikan, mutta sitä ennen meillä oli etkot: tein pieniä cocktail-paloja (tapaksia tms.) ja M. jonka minäkin tunnen jo aika hyvin, kävi kanssamme nauttimassa lasilliset samppanjaa. Tytär oli saanut keväällä läksiäislahjaksi Almalta Taittinger-pullollisen ja sen nyt 29-vuotissynttärinsä kunniaksi aukaisi. Johan oli hyvää,…

Kuudeksi menimme Vinkkeliin.

Pitkän illallisen, neljän ruokalajin menun, kaksin nautimme. Ja olimme oivallisen asiantuntevan tarjoilijan huomassa. Samppanja ei unohdu. Niin vain tytär vietti synttäreitään kaksin kanssani, mistä olin oikeinkin mielissäni ja meilläpä oli oikein hyvä ilta. Paljon asiaa ja höpötystä, yhteisymmärrystä tulevasta ja menneestä.

Sadekin loppui, ja kun maksoin synttäri-illallista Esikoinen ehdotti jotta ”mennäänkö vielä yhille?”. Pienen etsinnän jälkeen huomasimme olevamme Tornin huipulla vadelma-mojitolla. Oli muuten hyvää sekin. Ja meillä oli vielä juttuja…

Minulla olisi illastakin paljon kuvia, mutta tämä läppäri …. siispä huomiseen.

Hyvä päivä tänään, niinkuin 29 vuotta sittenkin.  Se oli yksi elämäni tärkeimmistä.

Ikuisesti ei voi olla huviretkellä

Äiti naurahti. Sitten hän sanoi hyvin mietteliäänä:

– Kun me asumme näin, minusta tuntuu koko ajan siltä kuin oltaisiin huviretkellä. Minä tarkoitan, että kaikki on toisin, uudella tavalla. Aivan kuin olisi sunnuntai koko ajan. Ja nyt minä haluaisin tietää, onko paha tuntua sillä tavalla.
Toiset odottivat.
– Ymmärrättehän, ei voi olla ikuisesti huviretkellä, jatkoi äiti epäröiden. – Täytyyhän sen loppua. Pelkään, että äkkiä tuntuu taas maanantailta, ja silloin en voi uskoa että tämä oli totta.

(Tove Jansson, Muumipappa ja meri)

Täällä yhden Muumi-friikin luona asustelellessa jää väistämättä nuo ”muumit päälle”.

Eivätkä tuossa edes ole kaikki! Parikymmentä uusinta (?) ja duplettia ovat eri hyllyissä, yhteensä kai lähemmäs 80.  Muutoin tyär on viime keväänä konmarittaessaan ”jo luopunut lapsuuden Muumi-täkkipusseista ja -pyyhkeistä ja -muistivihkoista”.

Minäkin koetin pitää konmarittamisen mielessä tänään shoppailu- ja ”patikka”kierroksellani Helsingin keskustassa. Viisi tuntia kiertelin kaartelin, kuvailin ja toki tein ostoksiakin ja olisin tehnyt vähän enemmänkin jos olisin löytänyt etsimäni. Eteisen lamput, äidin kylpytakki ja sellainen jännä palikkakalenteri jäivät löytymättä. Tässä kaikki mitä sain aikaiseksi

Akateemisessa pitkään kaikkea katsellen, lueskellen ja lopulta kaksi kirjaa seuraavaa matkaa varten. Chez Marius on vähän pyhiinvaelluspaikka: nyt pieniä tarvikkeita keittiöön, kastiketippapulloja (Vesku1 opetti näiden tarpeellisuuden 😉 )  ja mökiltähän on kauan puuttunut pieni ”keikahtamaton” voiveitsi (tuiki tarpeellinen juttu mökkikeittiössä!!), punainen villatakki, jota olen Kapteenskassa varmaan kolmella edellisellä Helsingin reissulla sovittanut, nyt ostin. Ja vielä tekisi mieli huomenna käydä Stockalla ostamassa yksi toinen villatakki ,… musta Repeat. Löysin kyllä lisäksi ihan mahtavan Desigualin kevyt toppatakin (kuva ei tee oikeutta… ja livenä sovitin tummansinistä), mutta koko oli liian suuri. Ehkä tilaan netistä?   Ehkä en.

Peili. Tyttären kylppärissä ei ole suurentavaa peiliä, joten enhän minä näe kunnolla meikata. Siis peili.

Olihan noita kauppoja kierrettävänä, mutta enimmäkseen kävelin pitkin keskikaupungin katuja, Eiran kautta Kaivarinrantaan, ja lounaalle Ursulaan. Siellä oli näin kauniina tiistaina alkuiltapäivästä sellainen joutilaiden ihmisten leppoisa tunnelma. Meri kimmelsi ja Toast Skagen (melkein yhtä) hyvää kuin ennenkin. Tovin istuin, katselin merta, nautin yksinolosta ja sitten jatkoin taas tepastelua.

Iltapäivän lopulla tauko (ja blogin päivitys) Vetehisellä, sitten vielä katsastamaan Hakaniemen hallin väistötilat! Johan oli hienot,… kuvia tulee. Kiertelin aurinkoisessa, tuulisessa kauniissa ilmassa Kallion kaduilla. Kaupunkipatikasta tämä päivä on käynyt.

Nyt olen lähdössä vastaan kun tyär pääsee luennolta kuudelta, ja polkee suoraan Kaupunginteatterille. Meillä on liput musikaaliin: Kinky Boots. Sinne siis.

Huviretkellä vielä olen. …

Helsingissä piipahtamassa

Terveisiä Helsingistä! Olen tyttären luona visiteeraamassa. Tästä on puhuttu kauan, ja nyt kun meillä Pehtoorin kanssa ei ole mitään syysreissua, niin tupsahdin opiskelijalapsen luo pariksi päiväksi. Finskin plussapisteitä oli riittävästi maksuttomaan lentoon; lensin iltapäivällä, ja palaan torstaina puolenpäivän jälkeen. Citybreak.

Onkin yli vuosi edellisestä Helsingissä käynnistä: Rodokselle keväällä ja viime syyskuussa Kroatiaan lennettiin suoraan Oulusta, joten ei edes lentokenttäpiipahdusta ole ollut. Eikä Helsingin museoita ja ei Stockkaa ja ei  uusia ravintolakokemuksia ja ei lenkkeilyä rannoilla eikä muuta mukavaa. Olen siis syyslomasella. Lomalla mistä? Loma kotiarjesta. Joka tapauksessa mukava.

Vähän ennen kuutta kun olin Vetehisenpuistossa, jätin laukkuni tyttären luo ja lähdimme saman tien etsimään ruokapaikkaa: kohti uutta Rediä.

Uusi, viime viikolla avattu valtava kauppakeskus Kalasataman kupeessa ei ollut oikeastaan sen kummempi kuin muutkaan tuollaiset kompleksit: Cubus, H&M, Iittala, Lidl, Pentik, …  kaikkia niitä ketjuliikkeitä, joita on Oulun Valkeassa ja Ideaparkissakin tai missä tahansa suomalaisessa kauppakeskuksessa. Ja siellä oli ruokamaailma, josta ihan keskustelematta valitsimme Hanko Sushin.

Vähän aikaa kiertelimme, opiskelija löysi itselleen termosmukin ja minä yhden suklaalevyn. Ihan shoppailimme siis.

Metrolla paluu Hakaniemen rantaan.

Tässä mietin, kuinka etuoikeutettu olenkaan. Niin monin tavoin. Siitä iloisena, niin mukava nyt.

Miljoona-tietokilpailun tulokset

Miljoonablogini (ehkä voin nimittää tätä näin… 😉 ) toinen juhla-arvonta on nyt valmis.  Aluksi vähän pelkäsin, että kukaan ei vastaa – kieltämättä vähän vaikeisiin kysymyksiin – tai että vastauksia kysymyksiin ei blogistani löytyisikään.  Tai että kukaan ei haluaisi heittäytyä edes leikillään mukaan.

Ja sitten alkoi vastauksia ilokseni tipahdella. Kesäkuvakisoihin monena vuonna osallistuneet ja muutama uusikin arvailija ja vakavasti suhtautuja on mukana. Kaikille osallistujille mahdottoman lämmin kiitos. On vaan niin mukava kun tämä blogi on vähän vastavuoroinen. Yhteensä vastauksia on tullut 11, osa vain kuvateksteihin, osa sähköpostiin – mutta joka tapauksessa kaikki olen huomioinut.

Ja yhdessä paperissa on kaikki vastaukset oikein. Ihan täydellisesti oikein!

Tässä ne vastaukset (sulkuihin olen merkinnyt vielä vähän täydennystä).

  1. Mökkinne Myötätuuli, kuva olohuoneesta, Hangasojalta Lapista. (Sieltäpä juuri, ja sinnekin on taas kova ikävä.)
  2. Kuva Strasbourgista. Tytär Saara oli vaihdossa, muu perhe reissasi katsomaan häntä ja Ranskaa. Kuva otettu 4.3.2011. (Moni arveli, että tämä on Lontoosta. Kyllä Lontoossakin oltiin kolmisin, ja nimenomaan ”ulsteriaikana”, mutta tämä ei ole syyslomalta, vaan kevään 2011 hiihtoloman aikaan, ja sen on ottanut Tomppa, joka myös oli mukana.)
  3. La Umbria. Helatorstai 2011. (Vuorottteluvapaavuoteni toukokuun kolmeviikkoinen Villa Francossa, vuokratalossa Umbriassa. Se on vieläkin kuin unta. Se oli niin hieno juttu.)
  4. Meksikon matkalla 13.6.2013. Kuva seikkailupäivästä The Jungle Maya-retkeltä. Laskeudutte köysillä hiidenkirnuun. (Olimme hakemassa tytärtä kotiin ensimmäiseltä Meksikon työreissultaan, ja vietimme viikon Cancunissa. Ja todellakin, viidakkoseikkailukin sisältyi reissuun.)
  5. Työhuoneesi Linnanmaalla, Yliopistolla. (Niinpä. Tuntuu että siitä on hirmu kauan!) 
  6. Perjantai 18.7.2014 Stubnerkogelin kieleke. (Tuohon en enää pystyisi. Patikalle Alpeille kylläkin. Ja Itävaltaan. Ja kerronpa tässä, että seuraava reissumme onkin juuri sinne suuntaan.) 
  7. Kuvassa Junior, miniä ja Pehtoori. 19.10.2014. Mallorca. (Kyllä Tomppa, Jenni Aatu jo mukanaan ja Pekka. Tämäkin oli mukava patikkareissu.)
  8. Saariselkä keskusta, uudenvuoden aatto 31.12.2014. (Saara oli juuri palannut Meksikosta, reilun vuoden reissultaan, ja olimme kolmisin uudenvuoden vietossa mökillä, ja Saariselän raitilla.) 
  9. Kalaasit kotonanne Rantapellossa, Festassa 6.8.2016. Mm. Kokkola-Karibia teemainen menu. (Moni arveli että viinikerhon tapaaminen, mutta todellakin oli tulossa kalaasit.)
  10. Rantapelto, kotinne piha.23.6.2017. Kesäisessä hetkessä tyttärenne Saara ja pojan poikanne Apsu. (Juhannus, jolloin Aatu oli juuri täyttänyt kaksi vuotta ja jolloin oli kylmä. Meidän Piazza di Pekalla, eli kotipihalla.)
  11. Pyhä-Nattanen 23.6.2015 (Sepä se, enkä ollut vielä edes pyrkinyt opiskelemaan valokuvausta, vaikka tuosta kamera- ja muusta repertuaarista voisi niin päätellä. 🙂 ) 
  12. 5.12.2015 jouluvalaistusta ruotsalaisittain. Aamun kuvausta Haaparannan puolelta. Ruotsalaiset osaavat koristaa valoilla kauniisti, kauniimmin kuin vastarannalla Suomessa? Valokuvausopinnoissa harjoittelit panoraamakuvausta. (Tässä sellainen pienen pieni hairahdus vastauksessa, tosin jollakin  toisella oli ihan oikeinkin: eli ei enää VAT-opintoja, eikä panoraamakuvausta, vaan miljöösimultaaninäyttö oli kyseessä. Siis näyttötutkinto. Yksi harvoista kerralla läpimenneistä. 😉 )

Kiistaton voittaja on Sini! Kaikki vastaukset oikein. Onneksi olkoon! Voitto vaati varmasti aika lailla blogin selailua.

Palkinto on siis kalenteri! Sen toimitan vasta joulukuun alussa, ja saat valita kumpi: ruoka- vai Oulu-kuvakalenteri.

Toiselle sijalle ylsivät tasapistein AK ja Satu, molemmilla 17 pistettä.

Kaikki kolme palkintosijoille yltänyttä ovat sellaisia, joiden kanssa emme tunne kasvokkain, emme ole koskaan tavanneet, joten blogissa on tullut etsittyä vastauksia. Ja kaikki ovat tainneet voittaa ennenkin jossain blogini arvonnassa. Siis periaatteessa minulla on teidän yhteystietonne, mutta lähetättekö ne silti sähköpostilla, niin voin postittaa palkinnot.

Ja sittenhän oli vielä arvonta kaikkien osallistuneiden kesken.

Ja niinhän Apsu pääsi äsken taas availemaan arvontalipukkeita. Ja voittaja näkyy videolla! Onneksi olkoon myös arvontavoitosta! Jos heittäytymisestä olisi voinut palkita, niin juuri tänne olisi se palkinto mennyt!

https://photos.google.com/photo/AF1QipPOGaLnXSj6I5lJ02msRuXyooX0QICL2jD7Kuu5

Kiitos paljon kaikille osallistuneille.

Miljoonan jälkeenkin on elämää! Reseptejä ja reissuja, kuvia ja kaikenlaista. Huomennakin lähden reissuun… joten pysykäähän tuulen mukana… Niin ja onhan vielä kolmas arvontakin menossa; ei muuta kuin osallistumaan.

Juhlakakun  (jonka nimesin ”Syyspäivän tasaus” -kakuksi) kuva on tässä, reseptin postailen kunhan ehdin. (melkoinen tekele tuo rutistukseni… Mutta aika hyvää se oli.)

 

EDIT!!!! Nyt kun tarkastelen uudelleen vastauksia, niin tuossa kolmosessa onkin Sinillä väärä vuosi: Siis ei 2011 vaan 2012! Siis ”vain 20 pistettä” Sinillä, mutta ei se muuta tilannetta. Voitto kuitenkin. 

Aika paljon ehtinyt

Tänään on ollut ruokapäivä, ulkoilupäivä, kuvailupäivä, Vastavalo-päivä, viini-ilta ja nyt on päällä joku ihan hirmuinen allergiareaktio. Silmät ovat muurautumassa umpeen eikä aivastuksilla ole loppua, kasvot on laikkuiset ja kutiavat.

Tänään on ollut myös tuomarointipäivä. Tarkastin päivällä tähän mennessä tulleet vastaukset tietokilpailuun. Olen oppinut bloggaamisestani ihan uusia asioita teidän vastauksienne kautta. 😉  Ja olen jatkanut kilpailuun osallistumisaikaa huomiseen kello 13 asti. Siis nyt viimeisetkin mukaan! Huomenna arvonta ja tulosten julkistaminen.

Nyt en oikeasti enää näe juuri kirjoittaa, joten toivottelen hyvää lauantain jatkoa ja lähden höyryhengittelemään ja virvoittamaan silmiäni.

Olenkohan allerginen tuoreille viikunoille?

 

On ilo olla

Tänään taas olen saanut kokea – liki rasittavuuteen asti – kuinka valokuvaajalla on ystäviä.

Olin aamupäivällä parin tunnin kuvauskävelyllä – muutama tarkoin harkittu kohde, mm. lohiportaat ja Oulun vankila.

Lohiportaiden kohdalla:

  • Tuleeko hyviä kuvia?
  • Toivottavasti, niitä yritän.
  • Ookko nää oululainen?
  • Joo, oon.
  • No sitte nää varmaan tiiät, että tuosta mennee ainaki parituhatta lohta jokkeen ylös?
  • Joo, niin oon lukenut. Mutta ei niitä koskaan tässä näy.
  • Ei näy, määki aina kattelen ku meen tästä ohi, mutta ei niitä näy.

Tässä vaiheessa kommentoijani kädessä ollut kaljapullo tyhjenee, ja vaihtuu kassissa olevaan täyteen.

  • Sulla on iso kamera. Ja nuo jalatki. [Annan itseni ajatella, että keskustelukumppani tarkoittaa jalustan, ei minun jalkojani.]
  • On se. Aika painavakin. Mutta hyvä kamera tämä on. [Ja taas yritän keskittyä kuvailemaan…]
  • Kannattaa laittaa horisontti suoraan…
  • Joo, kiitos, minäpä yritän.  Oikein mukavaa päivän jatkoa sulleki. [ … toivottelen, ja liikahdan huomaamattomasti, vähän kuin hakeakseni rauhaa, ja kaveri etääntyy kuten minäkin. Ja sitten juttu jatkuu kaukaa huudellen ….]
  • Hei lady tai rouva eiku valokuvaaja, mullaki on ollu kamera jo helekytä vuotta…
  • No hienoa, ei muuta kuin kuvailemaan, tää on mukavaa puuhaa. Palaillaan….

Ja vain puoli tuntia myöhemmin, kun olen Oulun vankilan portin edustalla, paitsi kuvaamassa sen vieressä olevaa Oulun vanhinta kivirakennusta, myös komeaa keltaisena hehkuvaa vaahteraa, sekä vankilan porttia ja ovea, ja silloin viereeni tupsahtaa perjantaiaamupäivän ulkoilija, tällä kertaa vähän nuorempi, eikä nousussa, vaan päin vastoin vähän laskussa…

– Mikä siinä vankilassa niin kiinnostaa? Että kuvatakin pitää?
– No tuo arkkitehtuuri. Eihän Oulussa juuri tällaisia komeita punatiiliarakennuksia muita ole.
– Niin ei, tuo on muistaakseni tehty joskus 1800-luvulla.
– Niinhän se on. [valm. 1885] Komea rakennus se on.
– On se sisältäki. Oon ollu sielä.
– Yhy. Olikko kauankin?
– Neljä vuotta, mutta ku olin kiltti poika nii pääsin tuonne toiseen siipeen. Sielloli telekkkarit ja sain opiskella ja semmosta. Ekkö haluais mennä sisälle kuvvaamaan?
– Voishan se olla mielenkiintoista.
– Kyllä sinne pääsee…
– No miten, ootko sinä ajatellu pysytellä nyt tällä puolen?
– Joo, nyt vaan sattu nuo nelikymppiset ja tuparit venähtää. Ihan vaan juhulinu oon. En mää ennää tuonne mee.
– Se on varmaan hyvä päätös.
– Näytäkkö siitä kamerasta minkälaisia kuvia tuli? – No oho. Sehän on hieno.
– Kiitos, ja hyvvää jatkua sulle.
– Sammoin. Komia syksy nyt on.

Ja iltapäivällä sitten ihan erilaista seuraa, ihan parasta ja rakkainta seuraa, kun oli Apsu-mummi -iltapäivä ja aika humputtelulle. Kolmannen kerran kävimme Tietomaassa. Nyt on käyty puolen vuoden välein, ja onpa jännä kyllä katsella ja kuunnella, miten pieni kiinnostuksensa, kyselynsä ja kommenttinsa asettelee. Melkein kolmituntinen siellä vierähti, ja ikävä oli pois lähteä. Ja mummi sortui lahjontaan, tikkari ja pikkuinen lentokone käytiin museokaupasta ostamassa, jotta lähteminen olisi helpompaa.

Sitten aulaan pukemaan, ja tuulikaapissa Apsu pysähtyi: ”Mikset sanonut tätille kiitos ja näkemiin?” – Siinä sitten selittelemään, että sanoin jo kun lähdettiin museokaupasta.  – Olis pitänyt vielä sanoa.

Syksyä monin tavoin

On rankkasade, on luvannut ukkostakin. Ja juuri kun 10 minuuttia sitten palailimme bussilla kaupungista, oli kaunis, liki täysikuu taivaalla. Nyt vain tummia pilviä. Tämä päivä on ollut vaihtuvien kelien päivä.

Voxissa saimme olla valmistujaissamppanjalla. Äärimmäisen – meidän kannaltamme oikein mukavan – pienimuotoiset, juttelevat DI-valmistujaisjuhlat kävimme muutaman lasillisen äärellä nauttimassa. Kyllä tämä meidän ikäisten, vähän nuorempien ja vähän vanhempien, kavereidemme ja oma opiskeluinto on hauska juttu. Muutenkin kuin valmistujaisten takia. 😉

Tänään lenkillä taas tämän ”aavelaivan” äärellä, ja sitten monta tuntia sen parissa koneella, vielä minä siitä teen hienon komposiittikuvan! Uskokaa pois!

Oululainen kiinalainen

Tänään lounas teemalla ”Oulun etniset ravintolat”. Ei, en kävellyt kaupunkiin kuten ideaani kuuluu, enkä ollut Pehtoorin kanssa, vaan systeri esitti kutsun lounasmeetinkiin. Ja hän valitsi paikaksi Hai Longin, joka taitaa olla yksi Oulun vanhimmista kiinalaisista alkuperäisellä paikallaan, tuomiokirkon kupeessa, Isokadun ja Kajaaninkadun risteyksessä. Olen käynyt siellä vuosivarrella usein: työkavereiden, koko perheen, Pehtoorin, ystävien kanssa ja yksinkin joskus. Se on iso, ja sen menu ja maine on aika iso.

Olimme siellä lounasaikaan, ja väkeä tuntui tulevan ja menevän, mikä kertonee suosiosta.

Lounasbuffa maksoi 10,40 €, ja se sisälsi sushipöydän, salatteja, keiton, ja monenlaisia wokkiruokia, tietysti riisiä ja paistettua nuudelia sekä juomat ja jälkkärikahvit. Siis se tavallinen setti, joka noissa aasialaislounaspaikoissa tapaa olla. Annoslounastakin sai, ja se oli 9,50 €. Me otimme buffet-lounaan, ja ensimmäiseksi sushia. Siitä olisin voinut ottaa kuvan, mutta unohdin. Pääruokalautaselliseni oli erilaisia nykkylöitä wokkikastikkeita ja vihannneksia sekä nuudelia, ja muistin että olisi kuvattava, mutta tosiasia on, että sellaisesta on jotensakin mahdotonta saada houkuttelevaa kuvaa, joten enpä kuvannut sitäkään. Isosta salista on yksi kuva.

Sushi oli ihan syötävää, tosin aika kuivahkoa, makirullissa ei lohta näkynyt, ja nigirissä oli jotain vikaa? – liian vähän lohta? liian kuivaa riisiä? Mutta eihän tämä mikään sushibuffa tai ala carte -sushiannos ollutkaan, joten ehkäpä sillä voi selittää asiaa.. No sitten muu tarjonta. Sisar on käynyt tuolla useamminkin viime aikoina ja sanoi, että nyt oli vähän tavallista vaatimattomampaa. Kyllä minustakin jäi jälkeen esim. verrattuna ”rannan kiinalaiseen” (Beijing), mutta missään tapauksessa ei ollut huonoa.

Ja paikan tasosta kertoo ehkä sekin, että melkein puolet niistä muutamasta kymmenestä jotka meidän kanssa olivat yhtä aikaa lounastamassa, olivat aasialaisia. Heille oululainen kiinalainen maistui. 😉

A la carte -listalla on yhteensä satakunta vaihtoehtoa, kuten kiinalaisissa usein. Täällä annosten hinnat kympistä kolmeen; tyyreimpiä ovat ankka ja poro (! pitäisi joskus käydä testaamassa) annokset, jotka maksavat liki 30 euroa. Ravintolalla on A-oikeudet, viinilistaa en tullut katsoneeksi. 😉

Nopsasti hoituu lounastaminen Hai Longissa. Tämänkertaisen kokemuksen perusteella menisin ehkä jonnekin muualle, niinpä arvosana on vain 2½.

½

Arvontaa arvonnan perään

Tuulestatemmatun laskuri näytti (tosin vuoden verran jälkeenjäänenä) miljoonan käynnin tulleen täyteen muutama viikko sitten. Siihen liittyen oli arvonta ko. ajankohdasta, ja nyt on menossa tietokilpailu liittyen kuviin ja nyt laitan vielä yhden arvonnan pystyyn – sekin liittyy tähän 10-vuotiaaseen, miljoonan kävijän Tuulestatemmattua-”elämäntapaani”. 🙂

Ennen kolmannen arvonnan julkistamistaensin kuitenkin pieni tietokilpailun väliaikatilanteen kartoitus. Tähän mennessä vastauksensa ovat lähettääneet Satu ja MS, ja sitten Jarin, Anna P. ja Mannu ovat osallistuneet vastailemalla suoraan kuvien alla oleviin kenttiin… En sellaista mahdollisuutta itse edes hoksannut aluksi, joten laitoin kuvat vähän väärin sivulle. Se lataustapa oli sikälikin huono, että kysymykset eivät olleet helposti nähtävissä.

Nyt olen laittanut kuvat ja kysymykset selkeämmin tietokilpailu-sivulle, ja samalla onnistuin poistamaan kaikkien näkyviltä jo annettuja vastauksia, ettei muille tule niistä vihjeitä. (Te kolme sinne jo vastannutta, ei hätää, teidän vastaukset olen poiminut kuvien alta,  – siis no problem). Hyviä vastauksia on jo tullut, yhtään täyden 21 pisteen suoritusta ei ole. Ja muistatha että edes vähän vastailemalla, lähettämällä vastauksesi minulle sähköpostilla, olet jo mukana arvonnassa. siispä KLIKS

Kolmas ja tällä erää viimeinen arvonta liittyy seinäkalenteriin, jota olen puuhaamassa. Teen siis seinäkalenterin, jossa on joka kuukaudella jonkin ruoan kuva ja resepti. Kaikki eivät ole keittoja: ”Jokaviikkoinen soppamme” ei siis jatku täällä, vaan tarkoitukseni on laittaa kalenteriin vuodenkiertoon ja ehkä vuotuisjuhliin liittyviä ruokia ja leivonnaisia.

Aika monta ruokaa ja leivonnaista on jo valikoitunut mukaan, mutta monen kuukauden sivu on vielä tyhjä. Nyt siis tarvitsen apuanne.

Kerro mikä/mitkä reseptit olet löytänyt blogistani, vanhoilta joulusivuiltani tai keittokirjoista ja nimenomaan kerro, mikä on ollut hyvä ohje ja sen innostamana tehty ruoka tai kakku tai leipä tai lisuke tai… Oletko kenties saanut täältä jonkun jouluherkun vinkin tai jäikö viime vuoden soppaprojektista joku arkiruokiesi valikoimaan? Ehkä kalaasien runsaista ohjepostauksista on tarttunut teidän perheen ruokapöytään jotain meksikolaista, italialaista tai lappilaista hyvää, jonka juuret ovat tässä blogissa tai noissa kirjoissani… Keittokirjat tämän linkin takana.

Jokainen tämän postauksen alle aiheesta kommentoinut, omat HYVÄN 😉 reseptikokemuksen tai vaikka useammankin kertonut on mukana arvonnassa. Arvontaan voi osallistua tämän kuun loppuun asti. Eli sunnuntai-iltana 30.9. on viimeinen mahdollisuus kirjoitella hyvästä blogi/keittokirjalöydöstä. Ja jollet vielä ole tehnyt mitään, niin sinullahan on aikaa kokeilla jotain ja kertoa sitten siitä. 😉

Tämän kolmannen arvonnan palkintona on sitten se kalenteri, joka valmistunee joulukuun alussa.

Palkintoja, kortteja ja korttipalkintoja

Miljoona-tietokilpailuun on mahdollisuus vastata tämän viikon aikana. Osallistujia on tähän mennessä kaksi, joten voitonmahdollisuudet heillä ovat – ainakin vielä – 100-prosenttiset. Mutta osallistukaapa muutkin. Kilpailu on täällä.

Ensimmäinen palkinto arvotaan siis kaikkien osallistuneiden kesken. Ja se on 10 kappaletta postikortteja kuvistani. Esimerkiksi tällaisia tarjolla.

Kaksi muuta palkintoa ovat

  1. palkinto: joko kalenteri Oulusta tai ruokavuosi-kalenteri. (Tämän palkinnon postittelen vasta joskus joulukuun alussa, jolloin nuo valmistuvat. )
  2. palkinto: joko viinin lämpömittari tai 10 kappaletta postikortteja kuvistani.

Tässä yhteydessä minun on tietysti mainittava, että kalentereita tulee myös myyntiin ja postikorttejakin edelleen myyn, vaikka pian suljenkin korttikaupan Muistikuvia-sivuilta, sillä korttipaketteja on mennyt vain muutamia, mikä tarkoittaa, ettei ole kovin kannattavaa tuota kautta niitä myydä. Aittaputtiikkiin kai aikovat joistakin kuvista laittaa kortteja myyntiin, mutta ilmoittelen jos näin käy.

Ja edelleen: periaatteessa melkein minkä tahansa täällä blogissa tai muutoin netissä julkaisemani kuvan voi ostaa ja vaikka korteiksi teetättää tai tilata minulta niistä kortteja. Kunhan kysyt minulta, niin eiköhän homma järjesty.

MIljoona-arvonnassa oli myös noita postikortteja palkintoina ja sisarenihan sen arvauskilpailun voitti, joten hänelle korttinipun vein. Jo silloin sanoin, että hän on oikeastaan juuri se, jolle ei tarvitsisi kortteja toimittaa, koskapa osaa itse tehdä niin hienoja. Eilen sain sitten kuvatuksi niitäkin.

Ja katsokaapas millaisen ”synttärikortin” minä tänä vuonna häneltä sain.

Näitä pieniä käsityön tuotoksia on meille vuosien varrella kertynyt paljon, ja kyllä ansaitsevat vuorotellen olla esillä meillä jossain kirjahyllyn reunalla tai jääkaapin ovessa. Pieniä taideteoksia ovat. Systeri tekee näitä uniikkeja kortteja myös tilauksesta, joten jos olet kiinnostunut niin minun kauttani saat hänen yhteystietonsa. Jos vaikka joskus haluat hankkia ainutlaatuisen hääkortin tai tasavuosikortin …?

Ja muistakaapa laittaa heijastimet heilumaan. Lakikin velvoittaa, ja oma turvallisuushan siinä on kyseessä. Arvatkaapas kuka on tehnyt minun heijastimeni? 🙂

 

Syyssunnuntai syöden ja liikkuen

Sunnuntai: ulkoilupäivä ja ruokapäivä. Lenkiltä palattua päivä on kulunut ruoan laittamisessa, kuvaamisessa ja nauttimisessa, ja siinä ohessa Apsun kanssa Festan lattialla istuskellessa ja leikkiessä.

Joku merkillinen etiäinen iski loppuviikosta ja ilmoitti, että sunnuntaina olisi hyvä pitää fonduepäivä. Ja toki se pikkuperheellekin sopi.

Niinpä sitten Pehtoori kävi eilen Kauppahallissa (kun se vielä meitä palvelee!!!) Torin Lihamestarin tiskillä kauppalapun kanssa: ”3 x 200 g lihaa fondueta varten”. Tänään sitten avattiin paketit: 200 g picanhaa, 200 g vasikan ulkofilettä ja 200 g meat flap. Ja fonduepadassa Puljongin lihalientä. Ja ohessa asianmukaisia tykötarpeita: kolme erilaista soosia ja spaghettikurpitsalisuketta ja salaattia ja sen sellaista.

Ja sitten avasimme – vihdoin ”Lähes naapurin” mökille tuoman liki kymmenvuotisen portugalilaisen Douron alueen punaviinin. Se vastasi oikeastaan odotuksia, ja siten sopi hyvin lihafonduen oheen. Alkon myyjä, Juniori, joka myös lasillisen nautti, piti siitä meitäkin enemmän: ”Tässähän on mukava syvyyttä maussa”. Kiitos siis, A.! Olipa mukava tämä(kin) yllätyslahjasi.

Viinissä olikin oltava voimaa, sillä yksi komponentti olivat ”kesytetyt valkosipulit”. Leikkaa valkosipulista ”lakki”, ripottele pinnalle suolaa, ja valuta päälle oliiviöljyä. Uuniin puoleksi tunniksi. Folio alla suojaa öljyn valumiselta uunin pohjalle.

Samalla kertaa uunissa oli kokonainen spagettikurpitsa. Enpä ole ennen sellaista laittanut. Ja tällaista auringonkeltaista spaghettia siitä tuli. Ohje, jota mukailin on täältä. Teen toistekin, vähän soveltelen sitten.

Ja jälkkärinä oli sitten niitä toissapäivänäkin tekemiäni pullajälkkäreitä; moderni, erilainen versio köyhistä ritareista.

Ja nyt on sitten kuvakin.

Eihän näihin koko omenasatoa saa uppoamaan, mutta yksi mukava syksyn ruoka kuitenkin.

Ja tämän sunnuntain kruunaa TTK, kyllä tanssit tulevat olemaan syksyisten sunnuntaiden ilon aihe. Ehdottomasti. Ihan kuten Vain elämääkin perjantaisin. Minäkin olen taas telkkarin ääressä kaksi kertaa viikossa. Sinne siis.

Leppoisa lauantai

Kuinka on ollutkaan mukavaa vietellä lauantaita ihan vaan omassa rytmissä. Tehden ihan mitä huvittaa. Ja tänään on huvittanut pyöräillä (aika pitkästi!), käydä kaupassa, kuvailla, laittaa ja syödä hyvää ruokaa, nukkua päikkärit ja taas kuvailla ja nauttia punaviiniä – ja ihan vaan kuvausrekvisiitaksi oli aukaistava myös pieni portviini… 😉

Latailen siis edelleen kuviani tuonne Vastavaloon, … saapa nähdä kuinka kauan viitsin yrittää sitä kautta myydä kuviani.

No mutta päivän menu?!

Jo tänään kokeilimme niitä viime lauantaina systerin luona saatuja karitsankyljyksiä. Eilen marinadiin (BTW: marinadiin merkitty Hartwallin kettu-siideri maistettiin eilen, ja hyväksi todettiin: makua eikä liikaa makeutta)  ja tänään Pehtoori grillasi (alkup. ohjeessa oli paisto pannulla, mutta kyllä grilli on parempi…) Oheen tein uunifetaa ja palsternakkamuusia. Tarkoituksena oli tehdä kreemiä, mutta tuli pyreetä tai jotain sellaista. Joka tapauksessa se oli ihan tavattoman hyvää.

Ja sen tein suunnilleen tämän ohjeen mukaan..

Palsternakkamuusi

4 palsternakkaa
2 rkl kasvisfondia
1 dl kuohukermaa
(½ tl suolaa)
mustapippuria

Kuori ja pilko palsternakat. Keitä kasvisliemessä kypsiksi (noin 10 min.). Soseuta ja lisää joukkoon kerma ja tarvittaessa keitinlientä ja suolaa sekä mustapippuria.

Kas vain, Pehtoori sanoi syödessä, että ”parempaa kuin pottumuusi vaikka sekin on hyvää.”

Kotilauantai on ollut mukava.

Kotiviikonlopun alussa

Johan meitä on taas hellitty hienolla kelillä. Piti iltapäivän ja illan sataa vettä, mutta pisaraakaan ei ole näkynyt. Iltapäivällä oli niin lämmin, että olisi voinut syödä piazzalla, mutta katoinpa meille kahdelle Festaan. Olisi tietysti voinut vähän helpomminkin kahden hengen tavallisen perjantaisapuskan tuunata kuin mitä tein. Mutta ku…

Satuin aamupäivän pitkällä kierroksellani Huovisen Leipomolle ja ostin pieniä poropiirakoita, ne siis alkuruoaksi salaattipedille, ja pääruoaksi myskikurpitsakeittoa – koska äiti pitää siitä, tein siis sitä ISON annoksen pakkaseenkin ja tarvitsin kuvia – ja jälkkäriksi Viini-lehdestä bongattu huippujälkkäri! Vuohenjuusto-omenapullat! Ai että oli hyvää, vaikkei meillä oheen suositeltua makeaa skumppaa ollutkaan. Niin hyvää, että kuvat jäivät ottamatta. Ehkä teen tätä huomennakin, joten silloin kuva siitäkin? Jokatapauksessa, kannattaa tehdä.

Nyt kun on viikonloppu, teillä hyvät lukijat on hyvä aika osallistua ”miljoona-kilpailuun”? Muutamaankaan arvelu kuvista, ja voit lähettää vastauksesi ja olet ainakin mukana – ja mukana arvonnassa! Kilpailukuvat ovat täällä.

Huoltopäivä

Juuri kun olin kuvaamassa tuota yllä olevaa, kuului takaa ylhäältä merkillistä meteliä: kurjet siellä muodostelivat auraansa. Ja enhän minä taas ehtinyt paljon kameraa säädellä.

(Kuvan vasemmassa reunassa jännästi kaksi kurkea lentävät niin lähekkäin että alhaalta ja kuvassa näyttää että siellä on kaksipäinen lintu.)

Kun äkkiä könysin tuolta ruusupuskasta polviltani seisomaan ja kamera kohti kurkiparvea, olinpa taas kerran pyörtyä tai ainakin lentää selälleni. Pikkuisen huippaa tuollaiset jutut. Noh Nallikarin lenkiltä menin suoraan hierojalle. Edellisen kerran olen käynyt joskus kesäkuussa, ja kyllä nyt oli jumeja ja olkapää umpisykkyrässä ja juilivana.

Eilen oli kampaajalla hiusten huolto: leikkaus vain. Oma kampaajani on ollut kesä- ja sairauslomalla koko kesän, joten malli on ollut enemmän vähemmän hukassa, niin taas omanlainen. Ja on viimeisetkin blondaukset hiuksistani pois; oma tumma vähän harmaantunut hiuspohja ja siinä vähän raitoja ja auringon tuomaa vaalennusta. Sellaisen jutun olen hoksannut, että kun olen muuttunut blodista brunette-harmaaksi olen alkanut käyttää värikkäämpiä vaatteita kuin aiemmin. Ainainen musta-tummansininen-harmaa pukeutuminen on muuttunut ainakin satunnaisesti värikkäämmäksi. Äitini vanhoja (liki käyttämättömiä) punaisia villatakkeja ja omia vaaleansinisiä T-paitoja ja paitapuseroita on aika usein päälläni. Ehkä duunista poisjääminen, pramillaolosta luopuminen on osasyynä tähän.

Sitten olen huoltanut tietokonetta. Siivonnut ja järjestellyt kovalevyjä, tehnyt varmennustallennuksia, etc. etc. Vie aikaa.

Ja nyt illan olen kuvaillut. Onnistumisia ja ei. Sitä tuossa mietin, että mitähän minä tekisin nykyisin jollen olisi päässyt Tornioon kouluun? Mitä ihmettä tekisin?

Lampun aika

– Isä, huusi Muumipeikko.  – Etkö huomaa mitään erikoista? Meillä on lamppu!

– Niin, arvelin että on jo lampun aika, kun illat ovat näin pitkiä. Tänä iltana tuntui siltä, sanoi äiti. 

Isä sanoi: – Mutta silloin sinä lopetat kesän. Lamppu sytytetään vasta kun kesä on lopussa.

– Sittenhän tulee syksy, äiti sanoi sävyisästi. 

                         (Tove Jansson, Muumipappa ja meri)

Pystyttelin iltapäivällä studion olohuoneeseen. Syyskuvia olen aikeissa ryhtyä puuhaamaan. Tänään sää on lisännyt virettä ja  tunnelmaa sellaiselle touhulle. Hain kaupasta kurpitsoja, lisäksi callunoita ja sitten pihan antimia rekvisiitaksi. Josko jotain kehittyisi…

Miljoona-tietokilpailu

No nyt vihdoin tietokilpailu liittyen blogin 10-vuotiseen historiaan ja miljoonan käynnin ylittymiseen. Mietin kauan millaisen kilpailun rakennan, ja päätin lopulta, että kun tänä kesänä jäi kesäkuvakisa pitämättä, niin tämä on nyt yhden sortin versio siitä. Siis ”matka blogiin”. Vakiseuraajille ja tutuille tämä on varmasti aika helppo, mutta ei pitäisi olla mahdoton ei-oululaisille, eikä sellaisille, jotka eivät minua ”livenä” tunne. Blogia kyllä tarvitaan vastauksiin. Googlea, sukulaisia, kavereita ja kaikkea mahdollista on luvallista ja varmaan tarpeenkin käyttää. Ja KAIKKIEN osallistuneiden kesken arvotaan yksi kolmesta palkinnosta (kuvat palkinnoista tulevat myöhemmin…).

Ensimmäinen palkinto arvotaan siis kaikkien osallistuneiden kesken. Ja se on 10 kappaletta postikortteja kuvistani.

Kaksi muuta palkintoa ovat

  1. palkinto: joko kalenteri Oulusta tai ruokavuosi-kalenteri. (Tämän palkinnon postittelen vasta joskus joulukuun alussa, jolloin nuo valmistuvat. )
  2. palkinto: joko viinin lämpömittari tai 10 kappaletta postikortteja kuvistani.

Alla 12 tehtävää, joiden kuvat eivät ole  missään aikajärjestyksessä. Mukana on ihan poikkeuksellisen paljon kuvia minusta ja perheestä, mutta olkoon kuvakavaldi myös matka näihin blogivuosiin..

Tiedätkö tai arvaatko, 1) mistä kuvat ovat ja 2) mitä kuvassa on? Siis paikka ja rakennuksen ja/tai henkilöiden nimet tai mitä nyt kysymyksessä kuvan yhteydessä lukeekaan. Jos kysytään ajankohtaa niin riittää arvioksi esim. ”kesä 2016”.

Kuvista saatavat pisteet vaihtelevat: 1 – 2 pistettä/kysymys, ja pisteet on merkitty sulkuihin kysymyksen/kysymysten perään.  Maksimipistemäärä on 21.

Lähetä vastauksesi viimeistään lauantaina 22.9. minulle osoitteeseen reija at satokangas.fi. Ja laita samalla tämän postauksen alle kommentti osallistumisestasi, jotta kaikki näkevät, ketkä osallistuvat. Äläkä ota turhan vakavasti, osallistuminen on tärkeintä. Minulle mukava juttu jos yritätte vastailla…

Jäänpä innostuneena odottelemaan vastauksia!

Miljoona-kilpailu on julkistettu!

Kuvakaruselli alla. Voit pysäyttää kuvan klikkaamalla tai II-nappulaa, ja sitten edetä tai palata nuolilla. Ja tässä kysymykset ja niistä saatavat pisteet.

Tässä kysymykset:

1) Mikä ja missä? (2 pist.)
2) Missä ja mikä reissu? (2 pist.)
3) Missä ja milloin?  (2 pist.)
4) Missä ja mikä reissu? (2 pist.)
5) Missä? (1 piste)
6) Missä? (1 piste)
7) Missä ja milloin? (2 pist.)
8) Missä ja milloin? (2 pist.)
9) Missä ja mitä tapahtuu? (2 pist.)
10) Ketkä, missä ja milloin? (2 pist.)
11) Missä? (1 piste)
12) Missä ja miksi kuvattu? (2 pist.)

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Rapujuhlien herkkuja

Rapujuhlat olivat meillä 90-luvun jälkipuoliskolla- ja 2000-luvun eka vuosina jokavuotinen perinne. Viinikerhon kanssa pidettiin meillä, ja useana vuonna systerin kanssa vuorotellen järjestettiin ne – eikä ainakaan vähiten siksi, että ne olivat tuolloin äidillemme oikeastaan vuoden kokokohta. Nyt on mennyt ainakin puolenkymmentä vuotta, ettei olla rapupöytään päästy. Monestakin syystä ovat olleet pois meidän kaikkien vuosikalenterista.

Kun Murmeli (äiti siis) oli systerille haikaillut, että kun hän vielä kerran elämässään oli sisar sanonut, että hän voi kaverinsa kanssa järjestää rapukestit luonaan Iissä. Ja niinpä vain äiti ilmoitti jaksavansa lähteä sinnekin ”vielä kerran elämässäni” (ei ole tainnut käydä viiteen vuoteen Iissä asti). Ja niinpä meillä oli lauantaina viiden hengen mukavat, ja ah niin makoisat, rapukestit.

Ja jos minä tykkään kattaa ja koristella juhlapöytiä, niin sisareni on kyllä vielä ”pahempi”. Plaseeraus”kortit” ovat hyvä osoitus hänen askartelutaidoistaan ja -innostuksestaan.

Ja huom. nämä oli kaksipuoleiset, ettei vastakkaiselle puolelle näy ikävää valkoista läikkää. …

Menu alkoi kukkakaalicappuccinolla. Hyvää, lempeää juhlavaa keittoa alkuun, ettei rapuseremonian aikana nälkä riuduta.

Juhlava kukkakaalicappuccino

pala (n. 5 cm) purjon valkoista osaa
500 g kukkakaalia
1 rkl voita
5 dl kana- tai kasvislientä
1 dl kuohukermaa
suolaa ja valkopippuria
50 g voita
2 dl maitoa
2 tl persiljaa hienonnettuna

Pese ja pilko purjo ja kukkakaali pieniksi paloiksi.
Kuullota vihannekset voissa kattilassa. Lisää kana- tai kasvisliemi.
Keitä vihannekset kypsäksi, noin 10 minuuttia.
Lisää kerma ja mausteet, kiehauta. Lisää lopuksi voi ja maito, soseuta kuohkeaksi.
Ripottele pinnalle persiljasilppua ja tarjoa leivän kera.

Ja sitten rapuja! Jokirapuja ei saa, mutta vadillinen tuoreita täplärapuja oli meillä nautittavana kaikkine asianmukaisine tykötarpeineen ja lauluineen. Ja kaunis, kaunis auringonpaiste ja -lasku Iijoen rannalla.

Ravut oli keitetty perinteisellä reseptillämme. Se löytyy Riemusta ruoanlaittoon -kirjastani (sivulta 18).

Ja sitten pääruoan aika! Kertakaikkisen hyviä grillattuja karitsankyljyksiä, jotka yleensäkin ovat minun sekä Pehtoorin suurta kesäherkkuruokaa. Ja nyt ne oli marinoitu kertakaikkisen hyviksi.

Grillatut karitsan- tai lampaankyljykset (alkup. ohje täältä)

karitsan- (tai lampaan)kyljyksiä (600 g)
öljyä paistamiseen

Marinadi

1 ½ dl Hartwallin Kettu-siideriä  (Orchard Thieves -omenasiideri)
1 dl soijakastiketta

2 murskattua valkosipulinkynttä
1tl raastettua inkivääriä
1 prk (70 g) tomaattisosetta
2 rkl öljyä
1 tl mustapippuria
½ dl (kookos)sokeria
½ tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada kyljysten päälle.
Anna marinoitua kylmässä ainakin 3-4 tuntia, mielellään yön yli.
Nosta lihat lämpimään tuntia ennen paistoa.
Paista kyljykset pannulla noin 2 minuuttia puoli.

Ja minähän hoksasin kuvata vasta sitten kun lähes kaikki oli jo syöty. 🙂 Mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla!

Ja näiden kanssa oli uunifetaa, kasvispastaa, tomaattisalsaa… Ja makuja sopuisasti täydentävää Yalumban syrah-viognier -huippupunaviiniä.

Ja jälkiruokana de luxe omenapiirakkaa ja calvadosmaustettua omenahyydykettä (omppuina Paula Red). Meidän viinikerho voi olla varma, että tulevat tätä joskus meillä saamaan. Niin hyvää. Systeri on hyvä ruoanlaittaja yleensä ja aina, mutta nyt kyllä oli suurenmoisin makumatka, jonka pöydässään olemme nauttineet.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Systerihän voitti viime viikolla ratkenneen ”Miljoona-arvonnan” ja palkinnoksi olin luvannut 10 kpl postikortteja kuvistani. Jo silloin mainitsin, että hänelle ei oikeastaan kannattaisi kortteja viedä, koskapa on itse erinomaisen taitava askartelija, joka tekee tilauksesta paitsi kortteja, myös vieraskirjoja, muistilehtiöitä yms. skräppäys/askartelutöitä.

Ja uusimpana ovat tällaiset. Näitä systeri tuunasi yksille kesäjuhlille 11 kappaletta! Aika hienoja, eikö? 😉

Syyssunnuntai

Tälle päivälle on ollut leimallista lämmin syyssää, ruoka ja kaikenmoinen touhuaminen. Kuvien työstämistä ja toimittamista vähän sinne ja tänne…

Sunnuntaipäivälliselle mökkireissulta tuotuja suolasieniä salaatiksi ja tapaksiksi, Pehtoorin grillaamille pihveille erilaisia kasvislisukkeita ja sitten jälkkäriksi tuosta ikkunan edestä olevasta omenapuusta omenat ja yrttipenkistä ja sen vierustalta kukkia koristeeksi.

Huomenna tulee reseptejä, varmasti. Ja tiistaina kilpailu. Pysykäähän linjoilla … 😉

Ui-jui! Pitkästä aikaa

Olemme palanneet juuri,.. ihan vastikään.

Syy numero yksi on tässä!

Olimme rapukesteissä.

Syy numero kaksi on tässä.

Iijokisuun huikea maisema. Rontin saari on kuin tulessa…

Olipa hieno ilta… palaan asiaan, resepteihin yms, yms. huomenissa…

Oli palattava

– ”Mikki meidän pittää lähtä kottiin?” kysyi Apsu aamukahdeksalta mökin aamiaispöydässä, silmät kiiltäen tulevista kyynelistä.

Miksi, kyseli mummikin hiljaa mielessään, ja silmät kostuivat pojanpoikaa katsellessa ja miettiessä ihan samaa kysymystä.

Oli vain lähdettävä, Juniorin loma loppui, Miniällä konserttiin meno, meilläkin menemistä ja tekemistä, Oulussa odottamassa kaikenlaista.

Aamun usva ehti häipyä ja sinitaivas näytti kauniilta väreistä hehkuvien tuntureiden yllä ja takana, matkan varren vesistöt ihan rasvatyyniä. Apsu ilmoitti tulevansa taas mummipapan kyydillä, joten mie sain istuksia takapenkillä lukien, höpötellen, yhdessä kuvia katsellen – ja kutoen silloin kun Apsu katseli Lego Cityä tabletilta ja nukkui päikkärit.

Napapiirillä kävimme taas katsomassa Legoista tehtyä joulupukkia, oikeaa ei tohdittu tälläkään kertaa kuin vilkaista ovenraosta. 😉

Iltapäivän lopulla Rantapellossa, nyt Vain elämää. Tuntuu syksyltä.

 

Ulkona sumussa ja tihkussa

Aaamulla sumua, iltapäivän aluksi vielä tihkua, illalla ihana tyven ilta.

Ja me olimme melkein koko päivän ulkona.

Ensin Apsun kanssa olimme kaksin suolla, kuvaamassa.

 

Sitten haettiin Apsun äiti mukaan,kun pojat lähtivät patikalle Rumakurulle. Me menimme kylälle, tepastelemaan ja kuvaamaan.

Pihahommia, metsäretkiä, sienestystä. Välipalaa, saunan lämmitystä, kaarnalaivojen uittamista, kaikkea elämän juhlaa.

 

 

Patikkapäivä

Tänään olin luvannut julkaista täällä blogissa uuden kilpailun liittyen miljoonan käynnin juhlintaan… Liikaa lupasin. Olen miettinyt kovastikin tuolla tuntureilla taaperellessa, mutta eipä ole kilpailu vielä valmis. Siirränpä kilpailun julkistamista sunnuntaille, viikolla eteenpäin korkeintaan, joten tulossa.

Miksikö moinen luuserointi? Siksi, että tänään on ollut hyvä patikkapäivä. Oltiin monta tuntia tunturissa Pehtoorin & Pojan kanssa. Miniä ja Apsu jäivät mökille kun me  kolmisin suuntasimme kohti Kiilopäätä ja sieltä edelleen Luulammelle. Juniorin toiveena oli ollut ”lenkki jossa on kävelemistä ja näkemistä”. Päädyimme patikoimaan Luulammelle. Ollaan Pehtoorin kanssa parikin kertaa tuo 12  – 14 kilometrin reissu tehty, mutta se on sen väärti. Vaikka joka vuosi voisi. Jos oma kunto vielä tulevina vuosinakin kestää…

Hyvä oli tänään kulkea. Ei järin lämmintä, muttei myöskään satanut. Ja menomatkan paistoikin. Kuvasatoa on, ja tulee varmaa vielä tännekin. Enimmäkseen ehkä kuitenkin tuonne myyntisivulle (Vastavalo). Ruska on nyt kaunis; maaruska varsinkin. Mustikat hehkuvat syvänpunaisina, vaivaiskoivut ja Kiilopäänkoivut keltaisina, riekonmarja kaikkein kaunein.

Juniori ja koiruli tykkäsivät reitistä. Me kaikki olimme kovin ihmeissämme ”väenpaljoudesta” jota reitillä oli. Monia, ellei jopa monia kymmeniä ihmisiä näimme päivän aikana. Ja se ei näillä kairoilla ole mitenkään tavallista.

Kun iltapäivällä palasimme mökille, oli Miniä tehnyt meille lohileipiä ja Juniorilla oli jemmassa samppanja (yllättävää eikö? 😉 ), joten pieni juhlahetki saatiin siinäkin aikaiseksi. Ja juhla jatkui Apsun kanssa touhutessa, saunoessa, tein aika hyvää safkaa (patikalta tuotiin taas vähän tattejakin ruokapöytään), ja taas leikittiin.

 

Hyvää elämää Hangasojan rannalla

Mökkiaamuna satoi vettä. Ei paljon, mutta sen verran kuitenkin, että pysyimme sisällä aamupäivän.

Kun vielä istuimme aamupalapöydässä, oli ovellamme joku??? Meidän kasikymppiset eksnaapurit olivat palaamassa vuosittaiselta ruskareissuiltaan ja tulivat ekstempore heippaamaan (kuten kuuluukin 😉 ). Tovin viivähtivät ennen kuin jatkoivat matkaansa. Olipa ilo että piipahtivat.

Sateen jatkuessa ryöppäilin ja säilöin eilistä sienisaalista. Pikkuperhe oli luvannut laittaa tänään sapuskan, joten surffailivat ja etsivät reseptejä. 😉 Sillä aikaa tein meille vähän välipalaa.

 (on sitten viimeisen päälle ”kuvituskuva” 😉 )

Kunhan kevyt kenttälounas oli nautittu ja Apsu nukkunut pienet unoset, me lähdimme kylpylään!!

Vihdoinkin, onhan tätä suunniteltu, mutta nyt se tehtiin; lähdettiin Apsun kanssa uimaan. Pappa, mummi ja Apsu. Vanhemmat jäivät köksäilemään.

Siitä on kauan,kun olen Saariselän kylpylässä käynyt, silloin kun meidän muksut olivat pieniä ja siitähän on se neljännesvuosisata hyvinkin. Joten olipa niitä muistoja hyvinkin … ja uusia syntyi tänään. Kyllä oli pojanpoika innoissaan kun pääsi uimaan! Siellä me tunteroinen umpilämpimässä, aika pienen, mutta hyvin rempatun kylpylän altaassa lilluttiin.

Aika vähän oli kylpylävieraita tänään, vaikka nyt Saariselällä on kyllä mökkiläisiä, ruskaturisteja, humppakansaa ja eläkeläisiä ennennäkemättömän paljon. Varmasti osasyy ”kansainvaellukseen” on sillä, että on Souvareiden 40-vuotisjuhlaviikko. On tanssiailtamia ja kappelikonserttia joka päivälle. Eilen oli paikallisessa postissa oikein jono lippujen ennakkomyynnissä.

Kylpylän jälkeen me pääsimme valmiille: oli nuoripari tehnyt kolmen ruokalajin päivällisen, ja hyvää oli kaikki. Katkarapu-alkupalat, uunijuurekset ja broileri ja avocado-suklaamousse. Kyllä kelpasi.

Lähdimme vielä Apsun ja Miniän kanssa pienelle lenkille, jota jatkoin itsekseni sienikori mukana vähän kauemmas, ja kun sitten palailin (muutama herkkutatti ja litra puolukoita mukanani), oli Apsu – taas – menossa saunaan. Isänsä sylissä rantasaunan ovella onnellisena totesi: ”Onpa kyllä hyvä sauna!” Kyllä on lapsi mökkeilyn syvimmän olemuksen omaksunut. 😉

Nyt muut ovat vetäytyneet unille tai ainakin levolle, mutta minä yritän sinnitelllä pari tuntia: on pilvetön taivas ja on luvannut revontulia… Ainakin yritän.

Miljoona käyntiä!!

Tämä blogini on ”virallisesti” saavuttanut miljoonan kävijän rajan! Kiitos jokaiselle kävijälle, jokaiselle mukana olleelle, seuraajalle, kommentoijalle, piipahtajalle… kiitos kaikille. Ilman käyntejänne tätä blogia ei olisi! 

Tänään aamulla – aiemmin kuin itse uskoin – laskuri näytti miljoonan kävijän määrän rikkoutuvan. Itse arvelin että vasta huomenna, mutta viikonloppuna on ollut paljon liikennettä.

Niinpä oli sienimetsään otettava känny mukaan ja auki, ja seurattava tilannetta! Ja siinä kun me Apsun kanssa opettelimme sienestämistä [ja kuinka innokas oppija ja poimija poika olikaan: ”Onpa hieno metsä!”] alkoi miljoona ennen kello yhtätoista olla lähellä! Ja kun seuraavan kerran katsoin, oli miljoona ylittänyt. Siispä noin klo 11.10 tänään miljoona humplahti täyteeen.

Kaksi arvauksista ovat lähellä: Sirpa (kuten minäkin) arveli huomista aamupäivää ja Raila asetti arvauksensa varhaisimmaksi eli eiliselle illalle, ja sehän se sitten on lähimpänä! Onneksi olkoon!

Sikäli hauskaa, että Raila jos joku osaa kyllä tehdä kortteja itsekin [laitanpa teille tänne blogiin jossain välissä kuvia], mutta joka tapauksessa hän se voitti kymmenen postikortin paketin …

Toinen paketti kortteja, kalenteri ja yksi lisäpalkinto tulevat palkinnoiksi seuraavaan juhla-arvontaan ylihuomenna. Miljoonaa juhlitaan monena bloggauspäivänä.

Tänään täällä on juhlittu metsässä ja mökillä!

Kyllä on pojanpoikaa opetettu sienestämisen ja marjastamisen saloihin, ja kuten sanottu, kuinka innokas hän onkaan ollut! ”Mummi! Tule katsomaan: täällä on sieniä. A. tarvii puukon!” Herkkutatteja emme löytäneet, emmekä matsutakeja, mutta rouskuja. Ja kaikkein parasta on ollut nähdä Apsun riemu ja reippaus kulkea Kutturantien varren metsissä. Reippaasti toista tuntia poika kulki mukana, ylös alas rinteitä.

Ja jaksoi sitten aurinkoisella, lämpimällä (yli +20 C) mökkipihalla sen jälkeen kulkea, lämmitellä saunaa, heitellä kiviä puroon, pelata Mölykkyä,  etc…

Vitkuteltiin saunaan lähtöä, pojat lämmittelivät sitä hyvin verkkaisesti, Miniä poimi lähitienoolta mustikoita ”Taunon kastajaisten piirakkaan”, minä hain äidin ja minun ”vakkaripaikalta” karvarouskuja, Pehtoori löysi niitä mökkipihasta, Juniori kuvaili ja luki, Apsu kulki eestaas ja sai aina seuraa purolle ja pelaamaan, koko päivän oli aurinkoa ja kovaa, silti leppeää tuulta .

Kyllä kiittelin omaa lauantaista ahkeruuttani (porolasagne oli valmiina, eikä tarvinnut kokkailla sisällä).

Jopa ulkoilmaa (erityisesti Lappia) inhoava Unski nautti lämmöstä ja Lapista tänään. Hänellä kun on täällä ”vertaistukea”.

Kyllä on ollut hieno kesälomapäivä tänään.

Mökkilomalle

”Voi jeehu”, raikui Sodankylän Pohjantähti-marketissa iltapäivällä kun Apsu katseli meidän ruokakärryä! ”Onpa paljon ruokaa!”

Olikin sitä. Mutta me tulimmekin viidestään mökkilomalle moneksi päiväksi.

Juniorilla on kesä ollut duunia 6/7 päivää viikossa (pl. isänsä (= Pehtoorin) synttäriviikonloppu, jolloin oli kolmen päivän ”lomaputki”) ja välillä kellon ympäryspäiviä. Ja Miniäkin teki lähes koko kesän duunia, eivätkä siis ole olleet missään. NYT oli hyvä aika lomalle. Meilläkin hyvä välämä sosiaalisen aktiivisuuden ja minun satunnaisten projektieni välissä.

Olimme aurinkoisella, lämpimällä Hangasojalla iltapäivällä.

Ja Apsu halusi matkata mummipapan kyydissä, rallipenkki papan Audin takapenkille, ja eiku menoksi. Isi ja äiti ja koirat toisella autolla edellä… Ja kuinka monta kertaa lapsi kysyi ”missä isi ja äiti?” ja kuinka monta kertaa kysyi ”missä mökki?”. Mutta näistä huolimatta, ihan mahdottoman mukava automatka meillä olikaan.

Luettiin ja pelattiin, nukuttiin ja suunniteltiin tulevan viikon tekemisiä: ”Miten sauna voidaan lämmittää?” ”Miksi mökillä ei oo lunta?” [A. on lyhyen elämänsä aikana ollut täällä vain lumen aikaan…] ”A. nukkuu omassa mökissä.” ”Heitellään lunta, eiku kiviä, puroon!” ”Keitetään makkaraa” [paistetaan?, eiku keitetään!] jne.

Heiteltiin kiviä puroon!

Oli vaan ihan hirmuinen ikävä ollut tänne. Melkein kahden kuukauden tauko ollut, ja nykyisin juuri tämä elo-syyskuun vaihde on minulle mieluisinta aikaa täällä.

Pikainen pyrähdys metsässä näytti, että ainakin mustikoita ja puolukoita on, Variksenmarjoja myös, ja kangassieniä. Tatteja tai matsutakeja ei vielä havaittu, mutta ehkä huomenna. On mukava kun huomiselle voi laittaa sanan ”ehkä”, eikä ”pitää”, tai ”on tehtävä” tai ”on mentävä”. Huomenna me ollaan … Vain ollaan. Tai sitten…

 

PS. Miljoona-arvontaan liittyen… olettekos katselleet sivun alareunan laskuria? Ettei vain jo huomenna tulisi miljoona täyteen! Miljoona!!

Lämmin lauantai

Ihan liian paljon sisällä tänään. Olisi pitänyt lähteä metsään, Virpiniemeen, Rokualle, Sangille … any way, mihin tahansa ulos ja sieneen.

Kaikenlaista oli muka tehtävää, että vain pyörälenkki kaupunkiin ja vähän kauemmas.

Noh, kuitenkin aikaansaannoksia. Reilummasti ruoanlaittoa, mökkiruokaa varastoon.

Ja illansuussa edelleen käsittämättömän ihanassa lämmössä kohti Pakkahuoneenkadun viininmaistiaisia. Olipa kyllä maistiaiset parhaasta päästä pitkään aikaan: Australia versus Ranska. Arvostelujen keskiarvo 8.5, mikä on kyllä meidän kertsille korkea.

Ja saimme myös syödäksemme.

Oletteko tienneet, että savunieriä ja mango sopivat hyvin yhteen? Sopivat ne!

Mutta meidän oli lähdettävä ajoissa… On aika unille.