Jari Ojala kirjoitti eilen (14.8.) Hesarin kolumnissaan noin.
Se on mielenkiintoinen kolumni muutenkin ja Ojala (Jyväskylän yliopiston professori, joka on joskus kirjoittanut ei-niin-myötämielisiä-sanoja-viljelevän-referee-arvion yhdestä artikkelistani, mutta myös kommentoinut väitöskirjaani positiivisin sanakääntein. 😉 ) lopettaa juttunsa – mielestäni perustellusti ja viisaasti – näin: ”Hitaan kasvun aikana ratkaisevaa ei ole se, kuinka paljon yhteiskunnalla on resursseja käytössään, vaan se, kuinka viisaasti resursseja käytetään.”
Se, mihin yritän postaukseni Ojalan avulla johdattaa, on tuo kolumnin kohta ”elämme kaksi kertaa pidempään, olemme pidempiä, painavampia, koulutetumpia ja terveempiä – – ” Niinpä. Ja tuo ”olemme terveempiä” minua nyt mietityttää. Siis. Tänään oli aamulla taas yksi seulontatutkimus (mammografia) tasavuosikymmenen vuonna. Sehän on ihan erinomaisen hienoa, että meillä Suomessa on näitä seulontoja ja muuta kansanterveyden ylläpitävää ja sairauksia ennaltaehkäisevää huolenpitoa.
Sellaista oli minullakin ennen ensin opiskeluaikana, raskausaikoinan ja viimeiset vuosikymmenet etupäässä työterveyshuollon kautta: joka kymmenes vuosi ja tarvittaessa useamminkin pääsi perusteelliseen terveystarkastukseen labotoriokokeineen, kuntomittauksineen jne. Ja työterveyshuollon kautta sai tarvittaessa myös allergiatestit ja lähetteet erikoissairaanhoitoon. No entäpäs tämmöisen kaltaiseni ”rintamakarkurin” elämä? – Ei ole ilmaista terveydenhuoltoa saatikka säännöllisiä tarkastuksia. MItenkäs nyt toimitaan?
Reilut kaksi vuotta sitten keväällä kun oli vähän monenlaisia lääkärissä kulkemisia, niin silloin otettiin kyllä aika laajat verikokeet, ultrattiin ja tähystyskin tehtiin silloin vatsakatarrin aikana, ja magneettikuvauskin oli tuon olkapään takia, mutta silti. Olen vähän miettinyt pitäisikö hankkiutua lääkäriin ”vuosikymmenkontrolliin” omin rahoin. Sellainen perustarkastus. Tosin on käynyt mielessä anopin taas kerran laittamattomasti lausuma viisaus: ”Lääkärissä ei kannata käydä: ne vain löytävät tauteja, joista ei tiedä mitään”. Noh, nitrot ovat kuitenkin olleet anopillekin avuksi parina viime vuonna.
Kremppojahan tässä on, ja vähitellen tulee lisää, ja kun oikein pahaksi ovat äityneet, olen lääkärissä käynyt, mutta mitenkäs se tuollaisen peruskontrollin kanssa? Kannattaiskohan se?
No johan sattui, huomenna juuri labrakokeet ja ensi viikolla työterveysläkäri. Kerran vuodessa kontrolloivat kun on verenpainetta, kilpirauhanen lopetti jo ajat sitten toimintansa jne. Ainahan ne jotain löytää tai ainakin huomauttaa, että pian saatta olla kolestrolit yli ohjearvojen jne. Hyvä tietenkin olisi käydä kokeissa ja saada ’rauha’ jotta kaikki kunnossa tai sitten jos jotain vialla huomaisivat ajoissa. Tuskinpa moni innolla lääkäriin kuitenkaan menee, mutta pakon edessä välillä käytävä. Siispä kannatan 🙂
Kannattaa. Itse putosin myös useampia vuosia sitten työterveydestä. Olin myös tottunut säännöllisiin tarkastuksiin ja päädyinkin sitten itse teettämään sen yksityisessä lääkärikeskuksessa, jossa oli sellainen tarjolla. Ei halpaa mutta tuleepa tavallisimmat iän myötä tulevat sairaudet tsekattua. 3 – 5 vuoden välein olen ajatellut sen edelleenkin tehdä.
Tuttu lääkäri sanoi,että ihmiset on aika terveitä siihen asti,kun löytävät netistä kaikenmaailman sairaudet,jotka heillä on…Jatketaan vain tätä tervettä(?) elämää erämaissa ja kairoilla-taudit tulee,jos on tullakseen.Oisko noin?Kuka tietää?
Täällä näyttäisi nyt kannatus omaehtoiseen (ja -rahoitteiseen) lääkärikontrolliiin jakaantuvat 2 – 1. Katin mielipide (lääkärin tukemana) on vähän samoilla linjoilla kun anoppini; ja totta puhuen minäkin olen sortunut tuohon kerrran aika pahasti tuohon ”löytää netistä kaiken maailman sairaudet”.
ja sitten kaksi terveystarkastuksen kannattajaa. Vähän samoilla linjoilla taidan olla: sellainen ”check” ja ennaltaehkäisy tai ”varhaisessa vaiheessa todettava” minulla pyörivät päässä tässä yhteydessä. Ehkäpä minä tuossa syksyn alussa saan aikaiseksi perustarkastukseen menon.
Kuulun anoppisi kanssa samaan sarjaan, lääkärissä ei tarvitse käydä, ellei ole vikoja. Ne kyllä löytävät ja lähettelevät sitten potilasta muillekin ammattikavereilleen. Toivottavasti en nyt maalannut piruja seinälle 🙂 Mutta sairaana ei ole kiva olla ja kun apua tarvitaan ja löytyy, mikä sen mukavampaa. Eli pitkää ikää ja terveyttä sinnekin päin!
Kiitos, Irma, kommentista. Minäkin täällä vielä kahden vaiheilla: mennäkkö vai ei? Joka tapauksessa toivon terveyttä sinnekin, kaikille. Ja todellakin: onneksi on lääkäreitä sitten kun tarvitsee.