Mielenmaisema menneessä ja tulevassa

Aika syvissä vesissä, tai oikeastaan aika syvällä menneessä ja tulevassa tänään.

Omassa, vanhempien ja lasten. Menneessä ja tulevassa.

Facebookin kautta vanhempieni 50-luvun Särkisalossa, WhatsAppin ja puhelimen välityksellä tyttären tässä päivässä ja tulevassa  ja – vihdoin – takavaraston/vaatehuoneen mappien ja muun siivouksen ja perkaamisen ohessa oman menneen parissa. Melkoista mylläkkää on ollut.

Kuvat ovat eiliseltä. Tänään en pilviseen säähän lähtenyt ollenkaan…

Ja kuvista puheenollen. Äänestystulos Kalevan talvikuvakilpailuun lähetettävästä kuvasta on aika selkeä: lumisateisen kuvan torinrannan aitoista pistän menemään kisaan. Se sai tammikuussa FB:n Oulu tutuksi -sivullakin yli 900 peukutusta, ja ja Raksila jäi seitsemäänsataan. Kaupunkipprofiili ja Pikisaari -kuvia en ole sinne lähettänytkään. Ja kaupunkiprofiili on jotenkin merkillisen tunkkainen. Pikisaari-kuva on laaja panoraama, joten siksikin sen skippaan. Mutta kiitokset kaikille äänestäneille. Kunhan kuvani on Kalevan sivuilla äänestettävänä, niin sittenpä kerjään teiltä ääniä sinne. 🙂

Pääsiäispöydässä

Näistä kevään, ilon, levon, auringon, ihanien makujen päivistä en halua luopua. Paljon pieniä tuokioita, aurinkoisia näkymiä, levollisia hetkiä, mukavia viestejä, hymyjä, uusia ja tuttuja makuja. Ja sanoinko jo auringon? Ja perheen ja ystävät. Tämä pääsiäinen on ollut hyvä.

Mutta lupasin palata vielä eiliseen.
Eilen meillä oli ”vieraspäivä” tai siis ystävät tulivat ”iltapalalle” kuten Pehtoori ja Team PP:n (ent. VMP:n) maskuliini olivat keskenänsä sopineet. ”Pojat” olivat luvanneet kokata. Mikä tarkoitti, että minulla ei ollut keittiö-, kattaus- eikä kokkaushommia. Salaatin olin luvannut tehdä, – ei mitään muuta. Pehtoori puhui laittavansa pientä iltapalaa ja PP:n osaksi jäi jälkiruoan ja juustojen tms. tuominen.

Ja niin me sitten nautimme monen ruokalajin päivällisen.

Aloitimme samppanjalla – kuinkas muuten. Ja sen kanssa Pehtoori tarjoili leipomiaan pieniä focaccia-leipäsiä (foccacciatelli) prosciutto-vuohenjuusto ja rucola -päällysteineen. Olihan hyvä aloitus. Ja sopi samppanjalle.

Pääruokana oli lohirullia. Noita perinteisiä, aina hyviä, graavi- ja tuorelohen yhdistämisellä ja smetana-mätikastikkeella ja puikulaperunoilla täydennettyjä herkkuja. Vaatii vähän käsityötä, mutta ei mitään vaikeaa ja kovin on hyvää.

Niiden ohessa oli tekemäni salaatti.

Olennaista siinä on kastike. Tai siis nuo ”pilvet”, jotka salaatin päällä lepäävät. Alle tulee erilaisia vihersalaatteja ja pinaatinlehtiä, kurkkukuutioita, yksi päärynä ja kaksi sharonhedelmää kuorittuna ja paloiteltuna. Ja sitten kastike: 1 dl ananasmehua ja yksi munankeltuainen vesihauteessa sekoitellen niin kauan, että sakenee. Anna munavaahdon jäähtyä, lisää joukkoon vähän suolaa ja mustapippuria myllystä ja lopuksi kääntele sekaan desistä vatkattu kermavaahto. Juuri ennen tarjolle laittoa lusikoi salaatin päälle.

Ja kuten kunnon gourmet-dinnereillä meillä oli seuraavaksi välisorbet. Päärynäsorbetinkin Pehtoori oli tehnyt.

Ja sitten seurasi vierailevan tähden versio lemon possetista kera ihanan rapean nougatin.

Ja sitten luvattoman paljon hyviä juustoja, kelpo Malvasia Madeiraa ja ihan erinomaisen ihanaa kanadalaista Icewinea. Pelkästään se olisi riittänyt jälkiruoaksi.

Kyllähän minä tuollaisen illan jälkeen harkitsen vakavasti siirtymistä sellaiseen järjestelyyn, että miehet kokkaa ja vieraat tuovat ruoat. Minä voin tehdä salaatin tai jotain… Ja muuten nauttia näistä mielettömän kauniista kevättalven päivistä, ulkoilusta, kuvailusta, kaikesta. Paitsi että… minä tykkään kokkailla ja järjestää juhlia. Mutta välillä.

Noh, tänään – vaikka olinkin parituntisen aurinkoisella lenkillä merellä ja sen rannalla, niin ehdin kokata meille ja pikkuperheelle. Ihan perinteisillä pääsiäiseväillä mentiin: karitsanpaistia ja sen sellaista.