Kotikaupungissa on sää ja pakkaset vaihdelleet. Ulkona on kuitenkin tullut oltua. Tänään poikkeuksellisesti vasta nyt illalla. Raksilassa en ole tainnut koskaan ennen käydäkään kuvailemassa. Siellä on kyllä mukavaa menneen maailman tuntua. Isoja puutaloja.
Yksi teini-iän ystäväni asui tuossa Syrjäkadulla juuri tuollaisessa isossa, monen perheen talossa. Rippikoulukesänä ja seuraavana kävimme I:n kanssa Kuuskassa tansseissa tai diskohan se taisi silloin olla, ja minä menin Kuuska-lauantaisin hänen luokseen jo iltapäivällä; joskus käytiin saunassaki, kuunneltiin Sävellahjaa, opeteltiin meikkaamaan – tai siis minä opettelin, I. oli tosi hyvä jo silloin – , muutaman kerran meillä oli pieni Porvoon Lankku -pullollinen ja sitten lähdettiin Kuuskaan. Käveltiin kaupungin läpi, eikä todellakaan ollut noin pimeää saatikka lumista. Kävinköhän heillä koskaan talvella? En kyllä muista. Niin paljon jo on unohtunut.
Vau, mitä kuvia ! Et ole turhaan opiskellut valokuvausta !
Kiitos paljon, Toini. Opiskellut olen, ja opiskelu jatkuu. Noita kuvia ottaessakin. 😉
Ihania kuvia, kiitos! Nyt toivoisinkin jotain Karjasillalta ja Nokelasta myös :-).
Anna
Oleppas hyvä vain, mukava kun tykkäsit ja vielä sen kerroitkin. 🙂 Karjasillalla olinkin joulun alla kuvailemassa, mutta ei mitään julkaisukelpoista. Nokela? – En ole edes läpiajanut aikoihin. Mutta joo, voisin minä käydä joskus noillakin seuduin Canonia ulkoiluttamassa. Onhan sielläkin idyllisiä puutalokortteleita ja puistoja.
Tunnelmallista talven tuntua on näissä kuvissasi.
Kiitos, Jarin. Sellaista yritin.