Pieni ruokajuhla

Meillä on tänään ollut vähän eriskummallinen päivä…

Sen että sain silmäni auki (olisko ollut aamuseitsemän?), Pehtoori ilmoitti, että lähtee NYT pesemään Festan ikkunat ”aurinko ei lämmitä niitä liikaa, tuulee, eikä ole sääskiä, nyt”. Ja lähti.

Keskeytin tarmonpuuskan puolivälissä tarjoilemalla kaurapuuroa ja kahvia, ja taas homma jatkui. Ja puhdasta tuli!

Tässä tilanteessa katsoin parhaaksi puolestani hoidella päivän tori/hallikäynnin, jotka yleensä lauantaisin ovat Pehtoorin juttu. Hain lohta ja mansikoita, – niillähän tässä on jo herkuteltu eräätkin juhlat …

Ja juhlahan se tänäänkin: saatiin meille eksnaapurit syömään. Menu oli vielä aamusella aika ”Tabula Rasa”, mutta kyllä siitä kunnon päivällinen kehkeytyi.

Eksnaapurit ovat meitä liki 20 vuotta vanhempia. Tänään tuntui, että ikäeroa on, vaikka vuosikausiin, vuosikymmeniin sitä ei ole ollut olemassakaan. Ja tänään ajattelin, että, ”voi”, ”kunpa”, ”jospa” mekin oltaisiin noin hyväkuntoisia, iloisia, katkeroitumattomia, aktiivisesti (paljon enemmän kuin minä nykyisin) liikkuvia, tyytyväisiä, seesteisiä ja terveitä vielä 20 vuoden päästäkin.

Voi kunpa!