Mennyttä, tulevaa, muistoja, kyyneleitä, iloa ja itkua…

Yhdelle helatorstaille paljon…

Meidän piti tänään lähteä Lappiin. Mökille pesemään ikkunoita, saunaa, terasseja, tekemään vuosisiivous mökissä. Ja patikoimaan keväisillä tuntureilla. Mutta kun tosiasia on se, että siellä on edelleen vähintään 30 senttiä lunta, ja lisää on luvattu, eikä viikonlopuksi, viikoksi luvannut muutamaa astetta enempää lämmintä, ja koska tämä puolikuntoisuus (ja pian edessä oleva näyttötutkinto) päätimme jäädä Ouluun.

Aamulla arvoimme kumpi ensin: puutarhalle vai Erämessuille? – Menimme torikahvilaan pohtimaan asiaa, ja päädyimme lähtemään ensin messuille.

Lienenkö koskaan ennen olen käynyt Erämessuilla? – Oulu-halli oli liki puolillaan pyssyjä ja niihin liittyviä härpäkkeitä ja liki puolillaan virveleitä ja niihin liittyviä härpäkkeitä, ja 90 % kävijöistä oli aika hoikkia, ahavoituneita, sini-viher-ruskeisiin pukeutuneita – kuten Pehtoori huomioi. Virveleiden ja pyssyjen lisäksi olleet tarpeet (mökille soppelit grillikatokset, patikointivermeet, muona ja kameraosasto!) kiinnostivat meitä niin paljon, että liki pari tuntisen siellä vietimme.

Sitten puutarhalle, jossa saimme ohjeen, että ei vielä kannata pelakuita, eikä surffiinoja istutella, joten ostimme sitten vain muutamia kesäkukkia ja ajelimme kotiin. Odottelemaan, että olisi aika lähteä synttäreille.

Apsu on tänään kaksivuotias! Pikku kakkonen!

Ui- jui.

Ja sitten ihan toisiin tunnelmiin…

Minun papallani oli suuret kädet, tuuheat kulmakarvat ja hyvä sydän.

Papallanikin.

Presidentti Mauno Koiviston muistopuheessa presidentti Sauli Niinistö totesi, että ”Työ, opinsaanti ja luottamus ovat suomalaisen menestyksen ja hyvinvoinnin kulmakiviä.” Eikä Niinistö ihan sattumalta juuri Koivistoa muistellessaan niin sanonut. Olen ennenkin ollut sitä mieltä, että juuri näillä kahdella on, on ollut, kyky sanoa ja tehdä monessa asiassa viisaasti.

Vaikuttavaa Jorma Hynnista, Kaartin soittokuntaa ja Cantores Minores -kuoronpoikia ja teinejä kuunnellessa, kyyneleiden vuolaana virratessa mietin noita poikia: mitä he ymmärsivät huikean hienon, niinkin myöhään kuin 1980-luvulla sanoitetun Veteraanin iltahuudon sanoista…

Karjalan evakon esikoisena, isokätisen papan kuopuksen tyttärenä, pienen pojan mummina kyynelehdin… Hoivatkaa….

http://yle.fi/uutiset/3-9632181

Aika on korjannut viljaa, sarka jo kynnetty on,

… muistakaa, kertokaa lasten lapsille lauluin,,,

Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.

Hoivatkaa..

Hoivatkaa… sukupolvet eteen ja taakse, sivulle ja viereen… Hoivatkaa … kertokaa lapsille lauluin…

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.