”You´re life You´r Tsois”

– voi   …, … huomenna kakskyt, … mä oon … yhtä lähellä … neljääkymppiä kun mun syntymää …

– ei … nii ootki .. aika kamalaa …

– … en ikinä haluu tulla … niin vanhaks. mä haluun pysyy kauniina enkä … ruttusena ja olla … raihnanen. … Mä haluun … vaikka kuolla ennen sitä. … Sairastus … vaikka syöpään … tai vaikka johonki … mitä näitä … nyt on. Vesirokko? …

– no et … sentää halua … kuolla. … eikä vesirokkoon … kuole.

Ette ehkä usko, mutta oikeasti ylläoleva dialogi (joka polveili vielä kauas) käytiin kahden nuoren feminiinin kesken tänään iltapäivällä takanani, samalla kun tehtiin koulussa InDesign-harjoitusta. Ja kuten arvaatte (vähintään) jokaisen kolmen pisteen … kohdalla on nuorison varsin runsaasti käyttämä v-alkuinen yleissana. Joka on nominatiivi, verbi, adjektiivi, adverbiaali, ja taipuu kaikissa sijoissa ja välillä myös kääntyy englanniksi.

Englannin kielestä puheenollen tämän postauksen otsikon teksti (”You´re life You´r Tsois”) lukee yhden torniolaisen kerrostalon seinässä. Sehän on oikeastaan aika positiivinen slogan. Siinä on jotain mattinykäsmäistä elämän filosofiaa, joskin hieman vaikea äkikseltään hahmottaa.

Kauniimpi seinä on (edelleen) lauantaina kuvaamani Haaparannan Rantakadun aamuauringon hyväilemä talokaunotar (sama kuin bannerissa).

Koulupäivä päättyi kolmelta, ja melkein heti sen jälkeen lähdin ulos; oli mitä mainioin ilma. Pikkupakkanen, eikä satanut. Kävelin Haaparannan puolelle ja kiersin kaikki siellä olevat urheiluvaatekaupat/outletit (Fjällräven, Haglöfs, Intersport, Rusta), mutten löytänyt itselleni hyviä toppahousuja. Kävin ruokakaupasta hakemassa aamiaistarpeita ja vaihteeksi Golden FLowerissa (kiinalainen) syömässä sekä jatkoin tepastelua pitkin Suensaarta (= Torniojoen keskellä oleva saari, jossa Tornion keskusta on).

Kuvassa Hedvig Eleonoran kirkon (Tornion kirkon) kellotapulin ovi. Kirkko on rakennettu 1680-luvulla, ja se on yksi merkittävimpiä Suomen 1600-luvun puuarkkitehtuurin monumentteja. Se on tässä Seminaarikadulla, melkein näkyy ikkunasta. Äsken palatessa ohi kävelin.

4 kommenttia artikkeliin ””You´re life You´r Tsois””

  1. Vesirokko ja syöpä, onhan ne aika lähellä toisiaan. Ai hyvänen aika! Pari viikkoa sitten hotelliaamupalalla nuori pariskunta kävi mukavasti siinä parin lapsiperheen lähettyvillä samantyyppistä dialogia, jossa yksi v-aikuinen sana esiintyi aika monesti. Mies söi kaiken lisäksi villapipo päässä, ja milloin kahvi oli piip kuumaa ja pekoni piip kylmää. Oli aika lähellä, etten käynyt ottamassa herran hattua pois ja pesemässä samalla suuta saippualla.

    Vastaa
  2. Tuohon Katrin kuvailemaan tapahtumaan voisi päteä se ikiwanha sanonta, ettei kauhalla voi vaatia, kun on lusikalla annettu. Mitä taas tulee tuohon Reijan kuulemaan, niin vesirokkoa nyt en niinkään enää osaa pelätä, syöpä taas on tässä iässä paljon todennäköisempi, joskin kutsumaton vieras. No, noilla parikymppisillä ”wanhuksilla” on koko loppuelämä aikaa tutustua aikuisten oikean ikääntymisen tuomiin haittavaikutuksiin.

    Vastaa
    • Niin, eivätköhän nuo parikymppisetkin aikuistu jossain vaiheessa. Toivottavasti eivät sairastu syöpään, vaan vanhenevat ja repsahtavat rauhassa paljon yli neljänkympin. Sitä vähän mietin, että olinko stimuloimassa nuoren naisen pelkoa rypyistä ja raihnaisuudesta, kun edessään, uutena, outona, kolme kertaa!!! vanhempana olin reviirilleen tullut, luokkaan oppimaan änkesin. 😀

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Katri Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.