Silmänkirkastusryypynpäivänä

1

Kotiin palattua, jälleen kerran Torniossa valaistuneena, pientä toivoa saaneena, jos kohta hyvinkin maanpinnalle rämähtäneenä … muistin, että piti tänään hoksauttaa meidän opea, että tänään olisi ollut mestarilla oivallinen tilaisuus herättää henkiin vanhoja mestari-kisälli -perinteitä.

Olihan jo keskiajalla syyskuun 11. päivä sellainen vuosikalenterin päivä, joka selkeästi kertoi syksyn tulosta; Suomessakin 1800-luvulla juuri 11.9. oli se päivä, jolloin käsityöläismestarit sytyttivät lamput vertaisiin. Silloin hyvä ja reilu mestari tarjosi syksyn työkauden alkamisen kunniaksi kisälleilleen ja oppipojilleen silmänkirkastusryypyn. Päivänvalon vähentyessä oli tarpeen kirkastaa katsetta, jotta työt sujuivat tarkasti ja huolellisesti.

Tänään ei ole ollut silmänkirkastusryyppyjä, – punaviiniä kyllä oli Pehtoorin laittaman kotiinpaluuruoan äärellä. Ruoka oli hyvää, viikonlopun pitkien päivien, pitkälle iltaan venyneiden koulupäivien jälkeen, lopultakin aika vähällä ruoalla olleena. Ja (koti)kotona olivat myös Aapeli ja vanhempansa.

Opiskeilija on taas kerran tyytyväinen viikonlopun antiin, jos kohta oma onnistuminen olisi voinut olla parempi. Mutta lopultakin onhan tämä vuosi antanut paljon, eikä vain opettanut kuvaamaan, vaan se on opettanut nöyrtymään, tuntemaan oma osaamattomuutensa, (ainakin vähän!) sietämään epäonnnistumisia. Sitä että en opi, en vaikka yritän. Ehkä on kyse myös siitä että ei ole taiteellista lahjakkuutta, ei nuoren rohkeutta, ei rauhallisuutta paneutua yhteen kuvaan. Kuten sanottu, on tämä matka itseenkin.

Nyt pitäisi vielä pikaisesti löytää yksi repparin aihe. Reportaasi jostain tapahtumasta. Kahdeksan kuvaa. Olisiko ehdotuksia, vinkkejä? Tekemistä, tapahtumaa? Ja alan oppia. että ”vähän on paljon” eli sellainen ”vähäeleinen” tapahtuma? Suutari tai joku muu käsityöntaitaja toimessaan? Joku visuaalisesti mielenkiintoisen työn tekijä työssään? Pieni happening, jossa on ”vaiheita”? – Olisiko vinkkejä?

 

11

4 kommenttia artikkeliin ”Silmänkirkastusryypynpäivänä”

  1. Jos käsityöntaitajista puhutaan, ensimmäisenä mieleen tulee sepät ja kellosepät, joista molemmista saisi varmaan hienoja otoksiakin. Valitettavasti vain kumpainenkin ammattikunta taitaa olla hiipumassa, ellei jo hiipunutkin.

    Vastaa
  2. Hei,
    en malta olla laittamatta reportaasiehdotuksia: kun olet linja-autoilun ammattilainen, miten olisi linja-automatka, bussinkuljettajan päivä tms tai päivä autokaupassa? Tämä nyt menee vähän ohi ruuan ja viinin tai Aapelin…

    Vastaa
  3. Taije, ei todellakaan tarvi pidätellä ehdotuksien lähettämistä. Päinvastoin!

    Ja kyllä, kyllä minä olen tuota onnikkakuskin päivän kuvaamista miettinytkin, mutta, mutta … ehkä en osaa nähdä siinä aiheessa sellaista näkökulmaa, visuaalisuutta, jonka saisin kantamaan läpi koko sarjan. Ehkä se johtuu siitä, ettei ole kyse ruoasta eikä viinistä. 😀

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Reija Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.