Kesäkuu on eletty

Parasta kesässä? Tähänastisessa nyt ainakin? – Ulkona oleminen, tai sen mahdollistuminen yhä useammin. Tunturissa, merenrannassa, kotipihalla, kaupungin kaduilla kulkeminen. Kesällä näkee lapsia enemmän kuin talvella. Tänäänkin taas tulivat ruokapöytään. Maanantaina Ylläkselle kaverinsa luo lähtenyt tyär palasi pohjoisesta iltapäivällä, ja kun veljensäkin pääsi sopivasti duunista, olimme taas kaikki ruokapöydän ääressä.

1-36

”Salaattibuffetin” tein lehtipihvien oheen, ja sitten vihdoin raskin avata pienen Culatello-palasen, joka tuotiin Liguriasta, Parmasta, viime syksynä. Se on kallista, kalliimpaa kuin Parman kinkku, kuin ”tavallinen prosciutto”. Se on makeaa, hyvin intensiivisen makuista. Ihanaa se on!

1-37

Lienenkö sitä koskaan Suomessa saanut? Italiassakin ehkä vain pari kertaa.

Aamupäivällä pitkällä pyörälenkillä ja kasvitieteellisessä.

1-38

Pitäisi kyllä ottaa joskus oikein asiaksi ja lähteä sinne harjoittelemaan kuvausta. Mie olen niin iloinen kun yhdestä etätehtävästä tuli – eka kertaa minulle – palaute ”hallittu kokonaisuus”. Kaikenlaista huomauttamista, toki, ja ihan aiheesta, mutta tuota ”hallittu” sanaa olen monelta muulta opiskelukaverilta kadehtinut, ja nyt se sitten minulle tuli. Innostaa jatkamaan. Heinäkuussakin kun on koulua ja paljon etätehtäviä.

 

Kesän tuoksuinen nimpparipäivä

Kyllä minä niin mieleni ilahutin, kun Pehtoori tuli minua kampaajalta vastaan ja vei ulos syömään.

1-30

Me kun emme nyt näköjään tälle kesälle mitään reissuja saa aikaiseksi, on hulppeaa arki-iltana käydä kotikaupungissa leikkimässä turistia, ja mennä ulos syömään. Toki minulla olisi ollut nimpparipäiväsankarille nuudelikeittoa ja ´pullet porkia´ jääkaapissa, mutta onneksi ei tarvinnut niihin kajota.

1-31

Tuo maitosuklaapallero keskellä oli ihan erityisen hyvää.

1-29

Kun kerran uhkaavat sadepilvet olivat jo poistumassa, koska edelleen oli ihanan lämmin, koska jopa kaupungin keskustassa tuoksui ihanalle, ja olo oli kuin ulkomailla, lähdimme viinibaari Voxin patiolle odottelemaan bussia. Tulihan se ennen kuin ehdimme lasillisia enempää nauttia (ks. oik. Insta-kuva).

Illan turisteilusta huolimatta ihan liikkuva ja touhukas päivä on ollut tänään.

Ulos kaapista

Olen voipunut.

Mutta myös vapautunut. Käytin monta tuntia vaatekaappini – tai pieni vaatehuone se on – järjestämiseen. Sovitin kaikki, mitkä sitä tarvitsivat, vein pyykkiin, roskiin ja isoon kirppiksellä lähtevään kassiin melkoisesti vaatteita. Monta Masain ”telttaa” lähti ulos kaapista, ja muutama jakku lähtee ompelijalle modistettavaksi ja miksi parasta pienennettäväksikin. Pari kolmekasia puseroa pääsi ylähyllyltä hengariin käytettäväksi.

Vuosi pois säännöllisestä työelämästä on mahdollistanut liikunnan lisäämisen ja tolkumman syömisen, ei enää väsymykseen turhaa hiilareiden ja sokerin tankkaamista. Ja kevään sairastelukin vei vähän painoa. Niinpä sitten taas mahtuvat pari vuotta kaapin perällä olleet muutamat lempparikamppeet päälle. Tosin kierrätykseen lähtee niin pieniä, etten enää koskaan usko niihin mahtuvani.

Tämän päiväisen homman tuloksena on selkeästi se, että uusia vaatteita ei tarvitse/ei ole perusteltua lähteä ostamaan. Sikäli vähän vahinko, koskapa Ouluun on avattu By Pias -liike aittatorille. Noh, ehdinpäs sieltä mustat, ihanat löysät pellavahousut jo käydä viime viikon torireissulla ostamassa. Muutama vuosi sitten, ennen Meksikon reissua tilasin Pia’s verkkokaupasta yhden huivin ja sellaisen ranta-tähtitunikan ja olen kyllä tykännyt siitä. Shoppaamisen väliin jättäminen ei kyllä varsinaisesti harmita.

Pikkuisen on kyllä vielä epäselvää, mitä pistän päälleni kun reilun viikon päästä on luokkakokous. Edellisen kerran (1976) kun me porukalla juhlimme, oli meillä  pukukoodi hieman erikoinen.

13495517_10154210242241192_7994958939395479108_o

On suunniteltu, että otetaan nyt uusi kuva. Jokainen samalla paikalla kuin tuossa kuvassa.
Kaikki eivät pääse, mutta on meitä 24 yhteensä tulossa.

Kaupunkielämää

Paluu arkeen, tai ehkä olisi parempi sanoa, että paluu juhlattomiin päiviin. Ja onhan sitä näin vapaaherrattarellakin sentään vielä jotain velvollisuuksia, vaikkei niitä nyt työksi voi nimittääkään. Niiden parissa sitten tänään.

Puolenpäivän jälkeen kuitenkin lähdin Pehtoorin kyydillä kaupunkiin, jossa vietin parituntisen Rotuaarilla. Käymättä yhdessäkään kaupassa sisällä, yrittämättäkään löytää mitään alennettua tai muutakaan. Kunhan kuvailin tämän viikon etätehtävää …

Matkalla bussipysäkille, aikeissa palata kotiin, törmäsinkin shoppaamassa olleeseen mieheeni, ja menimme iltapäiväkahville Antellin uuteen Cafe Pihaan.

Cafe Piha-30

Torikadun ja Kauppurienkadun kulmassa, entisessä Oulun Puhelimen talossa avattu Piha saa pian kylkeensä myös lounasbuffet-ravintolan ja viinibaarin (kuvassa oik.). Hmm.. mielenkiintoista.

Cafe Piha-31

Ja mitä tervehdin ilolla, on se, että kahvila on auki sunnuntaisinkin. Se on harvinaista herkkua Oulussa. Tosin taitaa uudessa Valkeassa kahvilat olla auki sunnuntaisin. Mutta mukava uudenlainen cafe kuitenkin Oulun keskustaan on siis avattu.

DSC_0516

Siinä jääkahvia nauttiessani tietysti tsekkasin, mitä Pehtoori oli löytänyt. Ja katsomatta kassiinsa olisin kyllä melkein voinut arvata, mitä siellä on, minkä värisiä ja minkä merkkisiä.

DSC_0518

Mutta mikäs siinä. Samanlainen sisältö se varmasti olisi ollut, jos olisin ollut mukana, makutuomarina tai neuvojana, mitä en kyllä oikeastaan koskaan ole. Reissussa ehkä. Ei ole meillä ollut tapana kimpassa vaateostoksilla käydä. Rautakaupassa ja huonekalukaupassa sekä puutarhalla me käydään yhdessä, mutta ei vaatekaupoissa.

Kesäsunnuntai

Aapeli Nallikarissa

Nallikarissa.

Kuvassa on minusta ihana valo ja värit, joten suosittelen klikkaamaan isommaksi.

Kävimme tänään porukalla Nallikarissa brunssilla. Siellä oli ihan merenrantakaupungin tunnelmaa, paljon ihmisiä sekä ravintolassa että rannalla. Leppoisaa oloa, paitsi Aapelilla, jolla oli niin paljon katseltavaa, nähtävää, uusia makuja kokeiltavana, että pää pyöri vinhasti ja suu kävi: omia juttuja ja makustelua riitti harvinaisen ravintolareissun aikana.

Aika myöhäisen brunssin jälkeen, jo hyvinkin oli iltapäivä pitkällä, kävelimme vielä rannalla, ja poika kävi ”uimassakin”. Päätti hoitaa tämän ensikosketuksen mereen ihan vaan toisen jalan varpaita virutellen. Onhan sitä siinäkin.

Minulla etätehtävien palautuspäivä tänään; yksi niistä kuului (lyhennettynä) näin: ”Tutkimuksen mukaan maassamme elää poikkeuksellisen homogeeninen kansa.” Kuvaa oma näkemyksesi – essee/reportaasi suomalaisuudesta.

Tämä on ollut jo pari viikkoa minulla vireillä. Ja tähän se liittyi se Koskenkorva-pullon ostaminen viime maanantaiaamuna: mökillä oli mahdollista toteuttaa idea! Käyhän katsomassa sarjani, kommentointi olisi erinomaisen tervetullutta. Ei ole meillä Pallojuustoa eikä HK:n sinistä ollut vuosikausiin; nyt on ollut. Ja perhe on taas tullut avuksi äidin opinnoissa. Pallojuusto tuli kyllä syödyksi, mutta Koskenkorva ja makkara ovat edelleen nauttimatta. 😀  Sen verran olen suomalaista ruokakulttuuria tutkinutkin, että tämä reppari tuli väistämättä toteutetuksi näin. Kuvasarja on täällä.

Sitten koneella käytin myös taloudessamme tilapäisesti asustelevan digiasiantuntijan (= tyär) läsnäoloa hyväksi: tämän blogini sivupalkista on Instagram-feed ollut hävöksissä pari viikkoa, enkä millään ole saanut sitä palautetuksi. Aikansa värkättyään Esikoinen löysi kuin löysikin siihen ratkaisun, joten tuosta oikealta taas näkyvät minun Insta-kuvani. Klikkaamalla kuvaa, se suurenee ja avautuu Instagram-tiliin kuten ennenkin. Instagarmiinkin olen jo laittanut yli 200 kuvaa, ja seuraajiakin on toistasataa.

Nallikari

 

Juhannus ruokapöydässä

Juhannus tuntuu tänä vuonna – ehkä enemmän kuin aiemmin – ruokajuhlalta.

Tai olemme viettäneet ruoan äärellä aika paljon aikaa. Mutta mikäs siinä. Tänään Pehtoori savusti ison taimenen.

7-6

Ja alkuun ja sen jälkeen nautittavaksi minä tein kaikenmoista, tsatsikin ja mätimoussen lisäksi burrataa.

Erinomaista burrataa söimme tyttären kanssa BasBasissa reilu kuukausi sitten. Ja nyt olen pari kertaa sitä koettanut tehdä, ja tänään oli jo lähellä kelpuutettava versio. Se on siis italialainen herkku, joka tehdään mozzarella-juustosta ja kermasta, suolasta ja mintusta. Ihan dieettiruokaa sekin. 😉

7-2

Ja ohje tässä.

Burrata

1 l vettä
1 tl suolaa
250 g puhvelimozzarella
2 dl kuohukermaa
tuoretta minttua (tai basilikaa)
pippuria

Kiehauta vesi, laske sitten lämpö ja mozzarellapallot veteen kolmeksi minuutiksi (älä keitä).  Sen jälkeen nosta pallot reikakauhalla pois vedestä ja revi lämpimistä mozzarellapalloista söikeitä ja palasia, sentin, parin kokoisia. Kaada päälle kerma ja lisää suola. Laita massa jääkaappiin yöksi.  Ennen tarjoilua sekoita joukkoon minttua tai basilikaan (pari rkl) sekä pippuria.

Tarjoile tomaattisalaatin ja patongin kanssa.

7

Toki meillä oli samppanjaakin, Juniori tilasi tämän keväällä Ranskasta. Kyllä pidimme kovasti.

7-3

Ja jälkkäri tässä (Omar Creme brûleehan se).

7-5

Että eikö muuta ole tehty kuin syöty (ja tehty ruokaa)?

Aika sateistahan se on välillä ollut…

7-7

mutta tyttären kanssa ehdimme aamupäivällä käydä lenkillä, juuri ennen kuin vettä alkoi tulla oikein todella.

Ja sitten lapsen palattua mummuaan tervehtimästä, päätimme taata, että näemme viimeistään syksyllä, ja varasimme liput oopperaan, Helsinkiin tietysti. Eipä ole paljon oopperoissa käyty; minä ja Pehtoori kolmena, vai neljänä, vuonna Savonlinnassa; Carmenia en unohda, mutta tyär ei ole käynyt koskaan. Nyt on liput syyskuulle varattu.

Ja juteltavaahan meillä riittää, sitä nyt jatkamaan… 😉

Juhannus pienesti, mutta mieluisasti

_MG_9342

Nyt on pitkän kaavan mukaan istuttu ruokapöydässä, menu paljolti sama kuin jouluisin: alkuun graavilohta, (uusia) perunoita, korvasienimuhennosta, erilaisia leipiä ja vähän muita herkkuja, pääruokana ei poroa eikä laatikoita, mutta hiiligrillittua karitsankaretta ja tsatsikia, salaattia ja sen sellaista. Jälkkäri tuo perinteinen.

Nyt Helsingistä tullut tyär nukkuu sohvalla, vähän työpaineet ovat lauenneet, ja Apsu, josta on tullut vallan vallaton – kaikkea pitäisi ehtiä katsoa, kokeilla, säätää, aukaista… lähti vanhempineen kotiin tullakseen taas huomenna.

4-2

Ei minulta mitään puutu.

Taustalla kun ovat vielä Miniä ja Pehtoori.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään oli myös JUHANNUSARVONNAN aika. Kisaan osallistui Facebookissa, Instagamissa ja täällä blogissa yhteensä 19 henkilöä, ja meidän ensimmäisen korvasienikorin painoksi arvattiin 2,8 kg – 14,1 kg. Toinenhan (joka ei kisassa mukana ollutkaan) ei ihan noin täysi ollut…

Sieppaa

Lupasin, että kaikkien oikein arvanneiden (300 g plus-miinus-nolla) kesken arvotaan kultaa!! Arvonta suoritetaan juhannusaattona Rantapellossa: Aapeli olkoon taas arpojana.

Ja oikein arvanneita oli vain kaksi! Moni ei uskonut korvasienten painavan aika paljon,… Ja nämä kaikki ovat (FB:ssä vastannut) Markku K. (”Arvaukseni on 7, 347 kg), jonka tiedän ahkeraksi sienestäjäksi ja Mannu, joka itse arvatessaan  toteaa: ”Minulla ei mitään tieto eli villi veikkaus 7,86 kg”.

Mökin vaaka näytti punnituksessa tasan 7,5 kg.

Joten arvontaan pääsi vain kaksi: punainen pallo on Mannun ja hopeinen Markun. Palkintona KULTAA, kuten lupasin. Ja arvonnan suoritti Aapeli!!!  Onnea Mannu! Toimitan palkinnon mitä pikimmin perille. 😉