Kotiin palattua, illan lempeässä valossa, huomaan, että molemmat vanhemmat omenapuut ovat kukassa. Ihana. Ja Pehtoori on viimeiseen kukattomaan penkkiin hakenut runkoruusuja. Kotiin on hyvä tulla, ja tuntuu kuin olisin ollut kauemminkin pois, kauempana kuin Helsingissa vajaa kolme vuorokautta.
[klikkaa ihmeessä isommaksi]
Oli kyllä mitä mainioimmat kelit kaupunkilomaselle, aurinkoa, tuulta, lämmintä, ei hiostavaa. Paitsi juuri ennen kuin olin vähän vauhdilla lähdössä lentokenttäjunalle… ilma tuntui hiostavalle, ja halusin ehtiä ajoissa kentälle, joten aika hopusti parin päivän aikana painavammaksi käyneen kapsäkkini kanssa junalle askelsin, alkoi olla jo vähän painostavaa. Pasilassa jo satoi. Reilusti.
Säätiedotuksessa uhkailtu ukkonen oli siis jo tulossa, mutta ehdinpäs alta pois. Se kyllä vaikutti matkaseeni kuitenkin: Oulun kone lähti melkein tunnin myöhässä koskapa lentokapteeni tuli edelliseltä lennolta Helsinkiin myöhässä: ei ollut päässyt ajoissa laskeutumaan ukkosrintaman vuoksi. Mutta samapa tuo minulle, tunti sinne tänne, kun ei kerran ollut mitään erityistä, mihin olisi pitänyt ehtiä.
Ja sainpahan lentokentällä istuskella, lepuutella jalkoja, lukea ostamaani naistenlehteä (tuo on kyllä merkillinen sana). Jalat olivat todella jo lopen uupuneet. Päivä kului kävellessä, kuin parhaallakin kaupunkilomaturistilla. Eikä valitettavasti ollut mitkään patikkapopot jalassa.
Aamulla kävin taas saattelemassa tyttären työmatkalleen, ennen seitsemää jo oltiin Hakaniemen torilla, minä jäin kahville ja croissantille. Nyt kun olen tässä pikaisesti katsellut kuvamatkani kuvia (saldo 600 kuvaa, joista parisataa tyttärestä) niin olenpa havainnut, että olen ihan ekspertti ottamaan kuvia, joissa kuvauskohteen takana on joku tolppa, pylväs, seinän raja, joku mitä ei saisi olla!!
Jokaisesta kohteesta on about 10 – 20 kuvaa, ja aina kun kuva on töistä, kotoa, kaupungilta, ja se on sarjan paras ilmeeltään, kerronnaltaan, sommittelultaan ja valoltaan, niin sitten siellä on TAAS tolppa!
No kun tyär oli humahtanut kohti Alma Mediaa ja Kauppalehden digiosastoa, minulla oli vielä ”oma päivä”. Kävelin kameran kanssa varmasti toistakymmentä kilometriä. Kävinpä jopa Kauppatorin rannassa olevassa Maailmanpyörässä, ajatuksena ottaa ”ilmakuvia” Helsingistä, ainoa vaan, etten jotenkin etukäteen ymmärtänyt, että vempaimen hyttien siniset lasit tulisivat tuottamaan ongelmia kuvanmuokkauksessa.
Ylhäältä kuitenkin näin, että Uspenskin katedraali on auki! Kuinka usein olen sinne käynyt yrittämässä. Eräälläkin arkistoeksursio- yms. retkellä sinne on pyritty; tänään pääsin.
Itsekseen kulkeminen, puiston penkille istahtaminen, ihmisten tarkkailu, ratikkapysäkillä juttujen kuunteleminen, tuokioiden kuvaaminen, Kluuvikadun Fazerin miljöössä viihtyminen, … matkan jatkaminen.
Oli minulla mukava pikku reissu.
