Poislähdössä

Ihan liikaa sisällä, ihan liikaa autolla suhailua eestaas …

Maaliskuu_2016-2

Merkillisesti perjantai-olo.

Mutta ehdinpä olla tunturissakin, ja pihalla.

Maaliskuu_2016

Että onko vielä lunta? – On sitä!

Maaliskuu_2016-3

Alkaa tulla 10 vuorokautta täällä täyteen, – mahdoton uskoa. Ja vaikka ulkoisesti hyvin pieneltä näyttää tekeminen, niin se ei ole ihan kaikki, kaikki ei näy. Kaksin olemme levollisesti ajan saaneet kulumaan. Eikä ole ollut ”vapaa-ajan ongelmia”.

Lintulaudalla-7

Edellisellä reissulla saimme aikaiseksi lintujen ruokinnan, monen vuoden tauon jälkeen. Lintulauta näkyy pirtin pöydän äärestä; tintit ja orava käyvät vuorollaan siinä aamiaisella, ihan yhtä aikaa meidän kanssa.

Lintulaudalla-2-2

Meitsi ”luontokuvaaja” on istunut aamiaispöydässä tele kamerassa ja kuvaillut ikkunasta luonnon ihmeitä. 🙂 Haastavaa on!

Logistisia juttuja

Olenpa taas tänäänkin miettinyt, että eihän tällaista pitkää rupeamaa edes vapaaherratterana voisi mökillä olla, jollei olisi toimivaa netti/puhelinyhteyttä. Eikä se ole todellakaan ollut mikään taattu asia kuin vasta muutamia vuosia. Näin huolimatta siitä, että tämä meidän Myötätuuli ei ole missään kaukana kairassa, ei tiettömien taipaleiden takana, ei edes tuntureiden tuolla puolen. Onpahan vähän katveessa tukiasemista, kurun pohjalla. Silti ollaan ihan Jäämerentien/nelostien kupeessa. Näin ollen ovat tietoliikenneyhteydet olleet kovin epävakaat.

Miten olisi tänäänkin kirjakauppaa ja kolmen sukupolven kontakteja, huolehtimisia, voitu kumpikaan hoidella, jollei sähköposti pelittäisi, jollei kännyköillä kulkisi tieto. Itse asiassa neljän sukupolven kommunikointeja. Onhan jo ihan hurja ikävä Aapelia, mutta onneksi päivittäin tulee videoklippejä huikeaa vauhtia kehittyvän pojan tekemisistä, sanomisista, yrityksistä ja ilmeistä.

Ite paistan

[Tämä kuva kymppiviikolta]

Miten olisin voinut paistinkääntäjäasioita/kirjeitä Oulu – Helsinki – Pariisi välillä hoidella ilman nettiyhteyttä? Entäs etätehtävien palauttaminen määräajassa Tornioon (Rovaniemelle itse asiassa), jos Hajakaista ei mahdollistaisi nopeaa, toimivaa yhteyttä koulun ”Etätehtävät”-sivulle.

Farssin merkkejä on ollut pakettilogistiikassa. Eilen sovin, että Pieni pala Lapin historiaa -kirjan kirjoittaja lähettää Oulusta laatikollisen kirjoja minulle, koska olen saanut niitä kaupatuksi myyntiin yhteen jos toiseenkin pisteeseen täällä Saariselän alueella. No kirjapaketti pantiin ihan oikealla osoitteella tulemaan tänne, ja aamulla minulla on kännyssä viesti, että kirjapaketti on – Ivalossa. Ei Saariselällä, vaan reilut 30 km pohjoisempana Ivalossa.

Soitanpa Ivaloon, ja kyllä paketti onkin siellä, kyselen, että onnistuisiko sen saaminen – aika nopeasti – Saariselälle. Onnistuuhan se, mutta ei tämän päivän, eikä ehkä huomisenkaan aikana. Koska? – Koska paketti pitää ensin toimittaa Sodankylään, siis ohi Saariselän, reilut 100 km etelään, ja sieltä sitten otetaan taas uudelleen vauhtia, ja sitten yritetään jos paketti jäisikin Saariselälle, eikä hurahtaisi toistamiseen ohi kohti pohjoista. Huoh! Pehtoori kävi sitten aamupäivällä mutkin Ivalossa, mie lupasin siivoilla sillä aikaa. Hommat tuli hoidelluksi.

Kirjapaketin reissusta tuli mieleen se vanha juttu, kun Torniossa oli vielä Lapin Kullan -tehdas, josta toimitettiin rekkalasteittain olutta pitkin Suomea, ja myös Turkuun, josta sitä laivattiin Ruotsiin myytäväksi. Ja Tukholmassa oli rekka odottamassa, jotta keppanaa voitaisiin kuljetella kohti pohjoista, niinkuin nyt vaikka Haaparannalle. Siihen kahden kilometrin päähän Lapin Kullan -tehtailta.

 

Kuvista ja puhelimista

AhfCzC9x3l1-5d6p6UK2mjDmYN5shyIukuaWbsE14Xso

Kännykkäkuva mökkipihasta.

Ehkä joku on miettinytkin mihin minun henk.koht. Photo a Day -haasteeni on jäänyt. Tarkoitushan oli ottaa joka päivä haasteen kuva kännykällä, ja niiden kautta esitellä uuden kännykän (Sony 5Z Xperia) kameran toimintaa ja toimivuutta. Niinhän se oli tarkoitus. Ja viime viikon tiistaihin asti haastekuvia otinkin. Mutta. Tulinpa pudottaneeksi upouuden luurini Tuiran TK:n pihalle, ja kyllä, kyllä näytön lasi oli tuhannen palasina.

Vein rikkoontuneen puhelimen saman tien kauppaan, josta sen ostin, … ja myyjä sanoi ne pari ratkaisevaa lausetta, jotka ehkä kannattaa ottaa huomioon jos aikoo tuon muutoin, kolmen viikon kokemuksen jälkeen, hyvältä tuntuneen puhelimen ostaa. Myyjä sanoi: ”Tämä lähtee nyt huoltoon, ja sieltä sitten soittavat korjauksen kustannusarvion, että haluatko korjauksen tehdä….” Tuohan tarkoittaa, että korjaus on sietämättömän kallis. Eivät ole vielä soittaneet. Ja hän sanoi myös, että ”Näissä Soneissahan on tuo näyttö lasia, …. ” Mikä tarkoittaa sitä, että se särkyy helposti.

Siis jos olet samanlainen räppäkäpälä (kuten mieheni minua ystävällisesti aika ajoin tituleeraa) kuin minä, niin harkitse kahdesti, kannattaako Sonya ostaa. Muutoin olin siihen kyllä hyvin tyytyväinen, ja katsotaanhan kun se joskus sieltä huollosta palautuu, miten sen onnistun käsissäni pitämään.

Niisstä kuvahaasteissa oli yhtenä päivänä aiheena ”Gift”. Silloin otin puhelimella kuvan kirjasta, jonka ostin itselleni lahjaksi. Millähän lahjan ostamista perustelin? 😉 – En muista, mutta hyvä oppikirja tuo on. Olen täällä möksällä sitä ehtinyt lueskella, siinä olevia harjoituksia jo vähän tehdä.

DSC_0273

Nyt on kyllä isona ahdistuksena kun pitäisi saada etätehtävät kouluun palautetuksi. Luulen, että minulla on mittavimmat selitykset ikinä, sille, miksi tällä kertaa kuvat eivät ole lähelläkään sitä, mitä niiden toivoin olevan.

Mutta kuten olen jo aiemmin sanonut: en selittele. Ei se auta. Lupaan itselleni  – taas – yrittää ensi kerraksi enemmän.

Oululainen ruokakulttuuri?

Kauppahalli-MV_p

Mitä on oululainen ruokakulttuuri?

– Jos sinulta, oululainen, ”entine tai nykyine, avojalakane tai tullista tullu”, kysytään, mikä on sinun mielestäsi oululainen ruoka ylitse muiden, niin mitä vastaat? Tai onko Oulussa joku leivonnainen/leipä, jonka miellät nimenomaan paikalliseksi? Tai liittyykö oululaiseen ruokaperinteeseen tai -kulttuuriin jotain omintakeista, jota et muualla Suomessa ole tavannut?

Tai sinä Oulussa koskaan asumaton, ehkä paikkakunnalla usein tai vain kerran käynyt tai Oululta koko elämäsi välttynyt, mitä sinä tiedät oululaisista herkuista, ruuista, puolen Suomen pääkaupungin ruokakulttuurista?

Auttakaapa hyvät blogiystävät! (Toki olette tässä parin päivän aikana aika paljon auttaneetkin: kirjatilauksia on tulllut ihan mukavasti, kiitos niistä!)

Oululainen ruokakulttuuri on tänään ollut minun pohdintani alla, koska teen pientä opasta paistinkääntäjien ensi kesän kapitulivieraille. Ouluun tulee satoja ruoka-alan ammattilaisia ja harrastajia, ja ajattelin, että voisin tiedottajana kertoa vähän myös paikallisesta ruokaperinteestä. Ja siitä, millaiseksi se mielletään.

Suomessahan on pilvin pimein paikkakuntia, joilla on joku perinneruoka tai joku muuten tunnettu safka, joka koko maassa tunnetaan ja tiedetään yleisesti (musta makkara Tampereella, Lemin särä, kampanisut Posiolla (ja monella muulla pohjoisen paikkakunnalla etc.) ja sitten on sellaisia ehkä vähän vähemmän tunnettuja paikallisherkkuja kuten Iin nahkiaiset tai Turun laukkamakkara etc..

Kertokaapa kommenteissa (tai vaikka yksityisesti spostilla reija at satokangas.fi) a) oululaisista ruuista tai b) oman/vanhempienne/mökki tms. paikkakuntanne perinneruuasta tai herkusta, joka on leimallinen juuri tälle yhdelle paikkakunnalle/maakunnalle.

Kaikkien kommentoineiden kesken arvon yhden palkinnon: kalenterin (Oulu kuvissa) tai uutukaisen ”Pieni pala Lapin historiaa” -kirjan. Voittaja saa valita kumman haluaa. Ihan vaan yksi sana, mielummin tietysti hieman laveampikin selitys, on riittävä. Vastaa joko a)- tai b) -kohtaan, tai itse asiassa molempi parempi. 😀 Eikä haittaa vaikka joku muu olisi jo saman maininnut aiemmin. Päinvastoin. Kaikki vastaukset hyväksytään.

Ensi sunnuntaina kun palailen kouluviikonlopulta suoritamme kaikkien vastanneiden kesken arvonnan, joten melkein viikko aikaa vastailla. Mutta hetikin saa mieleen tulleet jutut tuohon alle (tai sähköpostiin) kirjata.

Niitä odotellessa, etukäteen kiitellen… 😉

Halli-ja-toriaamu-7

 

Pääsiäisenä pohjoisessa

Hangasojalla on kaikissa mökeissä asukkaita, laduilla on paljon hiihtäjiä, Laanihovin edessä monotanssien aikaan ruuhkaa, kaupassa oli oikein jonotettava, Savottakahvilassa pöydät täynnä hiihtolenkiltä piipahtelijoita. On sesonki.

On lämmintä (+5 C), aurinkoa, lunta, sininen taivas. Ensimmäinen pääsiäispäivä.

Olimme iltapäivällä kirjan myyntikierroksella, ja sitten tepastelemassa ristiin rastiin kunnes päädyttiin Kievariin brunssille. Kirjakaronkka ”Sateenkaarenpääntiellä”. Kievarin brunssi ei taaskaan pettänyt: alkupalapöydässä oli mm. heinäsorsaa confit!! Ja se oli ihan hiton hyvää. Harvinaista herkkua. Pääruokana ahvenfileitä parsarisoton päällä. Sopiva annos. Ihana annos.

Av612bNF0-5tfuiRVCe62tbyi1UhQ_nyaZLW0iF_Ntyv

Mökille palauduttua lähdin vielä Hangasojantielle kävelemään, kuvailemaan. Josko YLEn sääkuvissa tältäkin mökkireissulta julkaistaisiin kuva. Neljältä edelliseltä on julkaistu. 😉

Ja ”Vuotuisjuhlien historiallisia juuria” ajatellen kuvailin mökkipihassa, olkoon tämä ”pääsiäsikorttini”, hyvän pääsiäisen toivotusteille kaikille!

  * * *

Kuvahaaste tulevalle viikolle? – Eipä taida kouluporukalla olla haastetta, mutta minäpä otan tuolta omasta ”aihevarastostani”  tähän Tuulestatemmatun haasteeseen yhden aiheen: erilainen. Tulevalla viikolla kuvataan erilaista, erilainen.

Pieni pala Lapin historiaa

— tänään on se päivä. Kirjan julkistus.

”Kultaa, poroja ja partisaaneja Laanilassa  – Pieni pala Lapin historiaa” on valmis ja julkistettu.  Nähtiinhän se jo heti Kultamuseolle mennessä, että porukkaa on tilaisuuteen tullut PALJON!

Pieni pala Lapin historiaa-4

Kultamuseon auditorio oli täynnä. Tosin on todettava, että auditorio ei ole kovin iso, mutta kuitenkin yhteensä 40 henkeä oli paikalla. Sepä ilahdutti.

Kirjan kirjoittajan kanssa pidimme lyhyet puheenvuorot, ja kyllä, kyllä harrastaja-historioitsija pärjäsi oikein hyvin.

Julkistuksen taustalle laitoin omia ottamiani kuvia … täällä ne kaikki ovat: http://satokangas.kuvat.fi/kuvat/Lappi/ Koettakaapa hullaantua Lappiin. Kommentointikin toivottavaa.

Kultamuseolla kiinnostusta oli, ja tarjottujen kahvien ohessa kirjakauppa kävi aika hyvin.

Pieni pala Lapin historiaa

Ja mikä oli erinomaisen hauskaa: julkistuksessa oli kaksi ”mun” opiskelijaa läsnä! Täällä raukoilla rajoilla ent. historianopiskelijoita. Olipa mukava sekin. Ja sitten se, että läheisiä ennen ´face-to-face´ tapaamattomia Hangasojan mökkiläisiä tavattiin. Historia yhdistää! Olenhan sanonut!!!

Pienestä painoksesta huolimatta kirjoja kuitenkin jäi vielä myyntiinkin, joten… nyt sinulla on mahdollisuus tilata 250-sivuista kirjaa vaatimattomaan 20 euron hintaan. Takakannen esittelytekstissä lukee näin:

Saariselän tuntureiden kupeessa, Laanilassa ja sen lähiympäristössä, on liikkunut ja asunut peuranpyytäjiä, kultakuumeeseen hurahtaneita, valtiomiehiä ja tutkimusmatkailijoita. Taka-Lapin yli ovat kulkeneet vaino- ja sota-ajat, jotka ovat tuoneet kairoille partisaaneja ja vankileirejä.

Elanto on saatu milloin metsästämällä, milloin poronhoidolla, 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien esimerkiksi kaivamalla kultaa tai teitä tekemällä – tai vuorottelemalla noiden kaikkien välillä.

Pieni pala Lapin historiaa on koottu hakemalla tietoja arkistoista, tallentamalla kymmenien ihmisten muistitietoa ja tutkimalla maastoon jääneitä jälkiä menneestä. Lähes sata kuvaa kertovat nekin menneiden aikojen elämänmenosta pohjoisimmassa Suomessa.

Kannesta olen oikeasti ylpeä, kuvat (partisaanihyökkäyksen kohteeksi joutunutta onnikkaa (oik.) lukuunottamatta) olen itse ottanut, muokannut, asemoinut kuvat. Kultahippu on Länsituulen väre, omani, josta olen kertonut täällä.

Kansi

Postituskulut ovat viisi euroa/kirja. Tilaa kymmenen! Saat 180 eurolla koko paketin ilman postituskuluja! Joululahjat hankittu?  Minulla on kirjoja täällä möksälläkin mukana, joten heti tiistaina lähtee Saariselän postista, jos pistät sähköpostia osoitteeseen reija at satokangas.fi  Kappalehinta on 20 euroa.

*      *     *

Ja kuinka minua ilahduttikaan kun Pehtoori Kultamuseolta lähtiessämme ilmoitti, että hän on varannut meille kirjan julkistuskaronkkaa varten (on mies jo oppinut, että kirjojen julkistamista on juhlittava ;)) paikan läheisestä intiimistä ravintolasta.

Pieni pala Lapin historiaa-5

Mutta kuten näette: kiinnihän se oli.

Pieni pala Lapin historiaa-2

Vetäydyimme Hangasojan varren Myötätuuleen nauttimaan kaksistaan kuohuvaa ja hyvää LappItalialaista-ruokaa.  Nyt on hyvä. Ainakin hetken levollinen olo. Ei tarvitse tehdä mitään. Tämä oli tässä. Hetken.

Pitkäperjantain brunssi ja päivällinen

Eipä ole kilvoittelua tässä meidän tämän kertaisessa retriitissä. Ei kieltäytymistä herkuista, ei viinistä, eikä ruumiin kurittamista, saatikka kovaa liikuntaa.

Eilen illalla unille meno viivästyi kuutamon kuvaamisen ja tunturipöllön/huuhkajan (?) huhuilun kuuntelun vuoksi, joten onnistuinpa nukkumaan pitkästi yli kuuteen (kesäaikaan siirtyminen on enemmän kuin tervetullutta).

Puuro, joka mökkiaamiaisilla on normi, jäi tänään väliin, sillä tuntui hyvälle tehdä vähän kuin juhlabrunssi. Miksikö? No vaikka siksi, että kuopuskin on jo neljännesvuosisadan ikäinen. Eihän poika perheineen nyt täällä ole, mutta me kaksin juhlistimme Juniorin synttäriä.

Yöllä pakastui kovasti, nurkissa paukkui pakkanen jo illalla, kuuntelin sitä yölläkin ja niinpä aamulla mittari oli jämähtänyt -20-C-asteeseen. Aurinko paistoi lupaavasti. Tulisi ihan erilainen pitkäperjantai kuin yleensä?

No eihän sitä aurinkoa riittänyt kuin alkuiltapäivään. Kävimme kirkolla katselemassa Vaskoolihiihdon hulinaa. Olihan sitä taas.

AvKSQBNL7cOkDefDHIekOyKypGdWU4Xpjh6jzv3YPl2K

Agz0gkoGPmQ_4bQLIg1x2GJDZqj3gGJKNpOBNfg59Rwb

Tänä vuonna osallistujat saivat hiihtonsa hiihtää poikkeuksellisen hyvässä kelissä. Eikä ole kyse mistään pienestä piirikunnallisesta kisasta, vaan osattajia oli nytkin noin 700. Minä uhosin, että ensi vuonna sitten minäkin: Pehtoori lupasi tulla kannustamaan. 🙂

Hyvinsyöminen jatkui illansuussa. Sikäli paastoajan ruokavalio, että pääasiassa kalaa ja kasviksia, muutama Jamon Serrano -viipale rikkoi hiljaisen viikon ruokavalion. Ja viini. Olihan kyllä poikkeuksellisen hyvä – ei-alsacelainen – riesling. Uuden-Seelannin Marlboroughista on tuo viini, jossa on raikkautta, omenaa, kirpeyttä, luonnetta niinkin paljon, että se pärjäsi parsan ja hollandaisen rinnalla oikein hyvin.

Ja sitten jos sinulta vielä puuttuu idea pääsiäispöydän jälkkäristä, tai jos haluat sitä täydentää, etkä muualla ole tähän ideaan törmännyt, niin tässä se on: näistä käytetään yleisesti nimitystä töhnämunat, mutta minä en moisesta nimityksestä pidä. Ehkä tupla-suklaa-munat olis parempi?

Näitähän voi varioida vaikka ja miten: Valion sivuilla on oivalliselta vaikuttava ohe, sitä minäkin ensin ajattelin tekeväni, mutta mökkiversio syntyi vielä simppelimmin: täytteeseen mangorahkaa ja tummasuklaa (tai wienernougat)-murusia. Lisäksi mintunlehtiä vähän silputtuna sekaan ja koristeeksi.

Mitenkö saada Kinder-munista kansi ehjänä irti? – Ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä minullakaan, mutta hyvä keino on käyttää sahalaitaista veistä, jonka kuumentaa juoksevan kuuman vesihanan alalla, ja sitten varovasti voi sahata munan päältä niin ison palasen, että ylläri-mylpyrä tulee ulos rikkomatta suklaamunaa. Sitten vain täyttämään herkku. 😀

 Kohti pääsiäisen ruokajuhlaa. 😉