Studiosta ruokapöytään

Nyt sataa lunta, hiljalleen, vähän. Kun iltapäivällä ajelin Torniosta kotiin, satoi Kuivaniemelle asti paljon, sakeasti, näkyvyyden peittäen, ajoradat tukkoon tuiskuttaen. Sitten yhtäkkiä kirkastui, yhtäkkiä näytti kevättalvelta. Vaikka tiedänhän minä, että ennen kuin oikeaan keväiseen aurinkoon päästään, on kestettävä helmikuu. Edessä on 28, eikun tänä vuonna 29!!, helmikuun päivää. Mutta kyllä minä kestän. Helppoa se ei tule olemaan, mutta minä kestän. Huolimatta siitä, että edelleen helmikuun on minusta täysin turha.

Tänä vuonna sietämistä helpottaa, että töitä ei ole sietämättömästi, ja että niitä kuitenkin on. Että on tiedossa mukavia ruoka- yms. sessioita. Ja olisi ryhdyttävä kunnolla järjestämään luokkakokousta, joka projekti on jo vireillä. Kenellä on ollut luokkakokous (lukioluokan kanssa)? Mitä teitte luokkakokouksessa? Oliko ohjelmaa? Vai riittikö ohjelmaksi koulukavereiden tapaaminen? Kokemuksia olisi hyvä ja tavattoman mukava kuulla.

Vaikka – anteeksi vain – olen kyllä hieman skeptinen sen suhteen, että te ihanat uskolliset blogilukijani olisitte kovin innokkaita mitään isommasti kommentoimaan, kertomaan, kirjoittamaan. Ruokamuisto-kyselyyni tuli vain KOLME vastausta. 🙁  Niistä kiitos! En kyllä usko, ettei teistä useammat kuin kolme olisi päässet ikimuistoisesti valmiiseen ruokapöytään jonkun toisen kotiin… Ehkä kyselykin oli vähän tyhmä?

Ja onhan täällä lopulta ihan mukavasti keskusteluakin ollut. Noin niin kuin yleisesti. Koivu, joka sitä ylläpiti monta vuotta, on – valitettavasti –  siirtynyt passiivisten leiriin. Tiedän, ettei hän ole Tuulestatemmattua hylännyt, mistä olen kovin iloinen. Ja uusia ahkeria kommentoijia on onneksi ilmaantunut.

No mutta: arvonta kolmen (Katri, Antti, Maisa) ruokamuisto-kyselyyn osallistuneen kesken suoritettiin tänään kun tulin kotiin: taas valmiiseen ruokapöytään. Jossa oli ruokana? – Juuri sitä kalaa, josta Maisa vastauksessaan kertoi: piparjuurilohta kurkku”suomuilla”. Olipas Pehtoori erinomaisen safkan taas tehnyt, ja Aapeli perheineen olivat ruokapöydässä. Koulussa on hulppeaa, mutta kyllä on hienoa tulla kotiinkin.

No niin, se arvonta (ei hoksattu tällä kertaa videoida): kolmesta arpalipusta nousi lappu, jossa oli nimi: ANTTI!! Onneksi olkoon, ja kiitos muistelusta. Kalenteri lähtee etelän suuntaan, kunhan postitat minulle (reija at satokangas.fi) osoitteesi.

Kun nuoripari ja pojanpoika lähtivät tuossa äskettäin, esittivät toiveenaan, että ensi sunnuntaina olisi tarjolla blinejä ja lasilliset samppanjaa. Aika paljon toivottu. 😉 Katsotaan nyt mille ryhdyn… Se voisi olla hyväkin idea, saisin samalla kuvan tulevan viikon kuvahaastetta varten! Vihdoin yksi kurssikavereistani ehdotti aiheeksi ”ruoka”. Siis myös Tuulestatemmatun Haastesivulle kuvia aiheesta ruoka.

Ruokakuvan, ja juurikin blinistä, otin eilenkin kun koulun ruokiksella lähdimme naisissa Tornion keskustan ”Mustaparran päämajaan” syömään.

20160131101654

Studiopäivä

Voipunut olo.

On ehkä vaikea käsittää, miten päivä, jolloin ´vain´kuvaillaan, voi viedä voimia. Neljän hengen ryhmissä kävimme neljä rastia läpi: jokainen vuorollaan oli ”pääkuvaaja” ja muut assistentteja. Minulla oli ryhmässä erinomaisia assistentteja. Parhaat mahdolliset. Ja toki opin itsekin assistenttina. Enkä edelleenkään voi olla enemmän hyvilläni tästä porukasta; kuinka erilaisia olemmekaan, kuinka hyvin yhteistyö kuitenkin sujuu.

Studioharkkoja-3

Ja kyllähän jo kovasti odotan, että kotiin pääsen taas kokeilemaan opittuja taitoja.

Studioharkkoja-4

 

Niin voipunut on, että en jaksanut lähteä keskustaan, vaikka monet, nuoremmat, sinne syömään ja olusille, viinille lähtivät. Monia tekosyitä, oikeita syitä, että vetäydyin tänne ”Kaunolan” peräkamariin, lähtemättömiin.

Kemin Lumilinnan kautta kouluun

Aamu Iissä huikean kaunis, pakkasaamun hiljaisuus Iijoen rannalla.

Mutta silti: lähdin hyvissä ajoin kohti Torniota, kohti koulua. Hyvissä ajoin, jotta ehdin käydä Kemin Lumilinnassa. Olen käynyt siellä kerran aiemmin: lapset olivat ala-asteikäisiä, joten siitä on kauan.

Nyt on 21. linna; ja teema on keskiaika. Ulkona oli pakkasta -15 C, linnassa – 8C. Olin siellä jo yhdentoista aikoihin, joten lukuunottamatta yhtä bussillista japanilaisia ja muutamaa italialaista, sillä ei juuri muita ollut.

Kemi Lumilinna_-6

Oli tilaa liikkua. Ja siellä on paljon tilaa. Ravintolasaleja, kappeli, liukumäki sisällä ja ulkona, ja hotelli.

Harkitsinkin vakavasti, että sen sijaan, että bunkkaan taas viikonlopun täällä Torniossa Ammattiopisto Lappian opiskelija-asuntolassa, että jos olisinkin ottanut huoneen Kemin Lumilinnan hotellista.

Kemi Lumilinna_-2

Kemi Lumilinna_-3

Oli siellä perhehuoneitakin, ja tämä kirjahyllyllinen oli minun lemppareitani.

Kemi Lumilinna_-8

Tänä vuonna Linnan teemana on keskiaika.

Kemi Lumilinna_-7

Kemi Lumilinna_-4

Kemi Lumilinna_-12

Jokainen hotellihuone on uniikki.

Linnan ravintolassa olisi ollut lounaskin, mutta totta puhuen, minulla oli vähän turhan vähän kampetta, että olisin tarennut jäädä istumaan ja syömään. Menin naapuriin Puistopaviljonkiin lounaalle. Sitäkin voin suositella, moniaita kertoja siellä syöneenä.

Mutta palatkaamme vielä Linnan kuviin (joita ei paljon täällä läppärillä ole muokkailtu. Joten kuvat ’au nauturel’)

Kemi Lumilinna_-9

Kemi Lumilinna_-10

Kemi Lumilinna_-13

Luulenpa, että palaan ensi viikolla kotikoneelta vielä näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Joka tapauksessa: poiketkaa jos Kemin suunnalla olette.

Puolimatkan ”krouvissa”

Iissä-8

Koulumatka on sen verran pitkä, että tällä kertaa päätin yöpyä puolimatkan krouvissa.

No ei ihan niinkään, — viikonloppu on taas lähiopetusjaksoa, joten viikonlopuksi on matkattava Tornioon. Lähdin kuitenkin jo päivää ennen. Iihin iltapäivällä ajelin. On systerin kans opeteltu tekemään sushia (kesällä olimme paljon parempia, mutta hyvin saimme tänäänkin syödäksemme) ja Lightroomin käyttöä. Ja sitä ennen vierähti pitkä tovi höpötellessä.

Iissä-6

Niksi-Pirkka-asioita 🙂 ja julkaisujuttuja suunnittelimme. Emme tällaista, mutta tässä klipissa on monta sovellettavaa ideaa… Kliks

Tullessa pysähdyin lenkille, ulkoilemaan Iin Haminassa, jossa en ole aiemmin talvella käveleskellytkään. Torstai-iltapäivän idylliä lisäsivät paikalliset potkurilla kulkijat. Olisipa minullakin ollut. Näytti tavattoman mukavalle. Ja kehtasinko kuvata. No en. Voi minua, pitäisi jo kehdata.

Iijoen rannalla on levollista, maalla on mukavaa.

Iissä-10

Korttipeliä

Suuri Asioiden Toimituspäivä.

On ollut vireillä jo syyspuolella yksi jos toinenkin korttiasia, nyt sitten toimeen.

Toukokuun lopussa minulla päättyy yliopistolla emerita-sopimus, mikä merkitsee, että ”statukseni” yliopiston kirjaston lainausrekisterissä muuttuu siten, etten en enää saa tutkijalainoja.

Korttipeliä-3

Ja sen siliän tien häipyy myös mahdollisuus lainata kaunokirjallisuutta. Mikä  tulee olemaan iso puute, joten varauduinpa siihen jo tänään, ja kävin ”uusimassa” kirjastokorttini kaupunginkirjastoon. Luulin uusimisen riittävän, mutta olen ollut niin kauan pois, ettei minua löytynyt edes vanhoista tietokannoista. Siis uusi kirjastokortti.

Korttipeliä

Toinen korttiasia joka tuli tänään – vihdoin – hoidetuksi, oli Waltti-kortin hommaaminen. Oulun paikallisliikenteen bussikortti on tarpeen, sillä aika usein nykyisin kävelen kaupunkiin (kampaajalle, kuvaamaan, tapaamisiin, hammaslääkäriin), mutta en enää viitsi kävellä kuuden, seitsemän kilsan matkaa takaisin. Joten tulen bussilla kotiinpäin. Eikä niitä kolikoita likikään aina ole automaattisesti lompakossa. Nyt siellä on kortti.

Korttipeliä-2

Autolla tehtäviä kaupunkireissuja varten sain aika vastikään hommatuksi autoon pienen kortin tai paremminkin tarran: vihdoin Parkman-systeemi otettiin Pehtoorin kanssa käyttöön. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, – nythän kyllä Kivisydän on erinomainen parkkiongelmien poistaja keskustassa.

Sieppaa

Yksi korttiasia on vielä hoitamatta: pitäisi hommata henkilökortti. Ajokortti kun ei ole ulkomailla virallinen henkkari, ja olisi usein paljon kätevämpää kun olisi pieni kortti mukana, jolloin passin voisi säilyttää turvaboksissa hotellissa, jos edes tarvisi ottaa mukaan. Ja olisipa tuossa Tornio – Haaparanta -rajalla virallinen kortti, jos nyt sattuisi tarvitsemaan. Eikä henkilökorttia tarvi uusia niin tuhkatiheään kuin nykyisin passia. Olisi vähän niin kuin hätävarana… Kyllä se tässä varmasti tulee piakkoin hommatuksi.

Samaan jonotus- ja touhupäivään meni sitten apteekkiasiat, äidin luona käynti ja hänen juoksevien asioidensa hoito, kellon pattereiden vaihto, printteripapereiden ja muiden ”toimistotarvikkeiden” täydennys, kävinpä ostamassa lankoja, josko Aapelille tekisin kevääksi puuvillaisen neuleen.

Niin ja hautausmaalla tietysti kävin. Siellä oli jännän näköistä kun kovien pakkasten jälkeen äkillinen lauhtuminen oli huurruttanut mustat ja harmaat hautakivet ja hautamuistomerkit utuisen valkoharmaiksi. Odotetusti otin siellä myös viikkohaasteeseen kuvan: ”Loppu”- kuva on haastesivulla.  Poikkeuksellisesti laitoin kaksikin kuvaa …

Oli vaan ihan pakko!

Kun illansuussa tulee se hetki, että tuntee tehneensä tarpeeksi, istuttuaan päivän koneella, opiskellen ja kirjoitellen, ja olisi aika lähteä lenkille, voi huomata, että on viimeinen mahdollisuus, ainutkertainen tilaisuus siivota pikkuvessa. Makkarin vieressä on pikkuvessa, joka on ”minun”, ja se nyt vaan oli pakko saada se järjestykseen.

Juuri tänään tuntui olevan oikea hetki sytyttää pieni Giorgio Armani -tuoksukynttilä, jonka olen saanut kytkynä ostaessani parfyymin kesällä 2010 Roomasta. Että vajaa kuusi vuotta kaapissa, kun ”en ole raskinut”.  Laitoinpa Spotifystä musiikkiakin.

Voimia säästelemättä ryhdyin luutuamaan kaikki laatikot (= neljä) ja koko (pienen) allaskaapin, sekä seinällä olevat monet (3) hyllyt. Sen jälkeen järjestelin omiin lokeroihin koko kynsilakka-arsenaalini, joka koostuu niinkin huikeasta määrästä kuin yksi Essien ja yksi Mavalan väritön lakka, yksi Mavalan punainen helmiäislakka (kesävarpaisiin), yksi Essien vaaleanpunainen helmiäislakka juhliin. Ja sitten kynsienhoitolakka. Ja kovetuslakka, jota on koskaan käytä. En kyllä nyt ”pois näkyvistä” ollessani paljon käytä lakkaakaan. Kynsinauhavoide, viila, nipsuttimet ja sellaisia kiillotusviiloja, – mikähän niiden oikea nimi on?

Valo-12

Oikeasti todella vaikuttava on käsirasvojeni repertuaari: niitä on kolme reseptillistä, ainakin kolme perusvoidetta, pari erityisrasvaa, oman tilansa vievät öisin tarvittavat puuvillahanskat. Keinoihopaketti ja Compeed-teipit kuuluvat settiin.

Tässä välissä törmään – pitkään käyttämättöminä olleisiin – kasvonaamiotuubeihin. Ei muuta kun pakkeli naamaan, ja homma jatkuu.

Yhden laatikon vaativat kaikki purukalustooni liittyvät tarpeet: tahnat, sähköhammasharjan laturi, hammaslangat ja niiden ”telineet”, kisko koteloineen, kiskon puhdistusaineet ja kahvinsuodattimet. Miten niin kahvinsuodattimet? – Kun kisko päivällä säilytetään kotelossa käärittynä kosteaan paperiin, on kahvinsuodatin paras. Nenäliinat ja kleenexit etc pehmenevät ja hajoavat, kahvinsuodatin on pars. Se ei nukkaannu ja käyttökelpoinen pari, kolme kertaa.

Neljännes allaskaapista täyttyy hiuspehkoni aloilleen ja kiiltäväksi saavista aineista. On muotovaahtoa, tyvikohottajaa, lakkaa, geeliä, syvätehoekstrahoitoainetta, ja ties mitä. Miten niin mulla ”tukka hyvin, kaikki hyvin” -pinttymä? Hah!

Pikku laatikko sisältää allergialääkkeet, toisessa on sekalainen lääkevarasto ja Melarest, jota sitäkin olen tänä vuonna tarvinnut huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi viime kevätlukukaudella.

Valo-10

Sitten pienillä lasihyllyillä on muutama koru, jotka pistän sormusten, korvisten ja ranneketjun kanssa lämpimään veteen puhdistumaan. Ja tuoksut, parfyymit: nyt niitä on kolme. Ei niitä yleensäkään ole enempää. Nykyisin. Ennen oli, mutta olen oppinut ja tottunut siihen että kolme on hyvä. Ilman en osaa olla.

Että näin suuria juttuja täällä tänään.

(Jos tyttäreni näkisi tämän postauksen, hän huokaisisi hyvin syvään, ja toteaisi, ”pitäisköhän sun äiti hankkia itelles elämä”. 😀  )

 

Kuvissa eiliseltä lenkiltä (en sentään ryhtynyt vessaa kuvaamaan :))
Resonanssi – The Resonance
Oulun Energian Lamellipato ja Energiatalo, Kasarmintie 6
Suunnittelu: Leevi Lehtinen
Toteutus: Oulun Energia Oy ja Valoa Oulu!

Ulkopuolella

”You have been unsubscribed from the Yo-opettajat mailing list”
vielä on näitä sähköpostilistoja joista uloskirjautumisia pitää tehdä… Ainakin kymmeneltä olen poistunut, tohtorikoulutukseen liittyvät vielä pidän. Aika lailla olen kyllä irtaantunut, ja olen käynyt yliopistolla paljon vähemmän mitä vielä syksyllä luulin käyväni. Ihan vaan tervehdyskäynnillä, ilman mitään hoidettavaa asiaa, seminaaria, palaveria, kirjastoa etc. en ole tainnut käydä kuin kerran.

Tänäänkin tyydyin ulkopuolisen tarkkailijan osaan. Lähdin sinne suuntaan iltalenkille ja kuvailemaan valoja.

Valo-6

Tiedon valo! Oulun yliopiston kirjasto, Pegasus.

Se on oikeastaan edustavamman näköinen takaa kuin edestä.

Tien toisella puolella sitten tunnetta iltavalaistuksessa:

Valo-7

Romeo ja Julia – kasvihuoneet.

Pitäisi kyllä käydä joku kuvahaaste tai koulutehtäviä kuvailemassa tuolla sisällä. Ei ole tullut pariin vuoteen käytyä.

Kuvahaasteista puheenollen: tällä viikolla kuvataan ”Loppu”. Minulla on jo ainakin kymmenen ajatusta, mikä voisi olla loppu. Mutta siis haastesivulle kuvia, kiitos.

Iltalenkki on minulle poikkeuksellista, ja muutoinkin on ollut aika poikkeuksellinen päivä, jossa parasta oli, että tänään kahdeksan kuukautta täyttävä Aapeli oli taas minulla kun vanhempansa kävivät kaupassa. Valo se on tämä poikakin!

Valo-8

”Näin iso minä jo olen!”