Jouluihminen aatonaattona

Tämä on blogini kolmastuhannes kahdestoista (3012!) postaus. Edellisessä blogini lukijakyselyssä joku kommentoi kirjoittamistani, ja piti hyvänä asiana ”itsensä likoon panemista”. Saman tyylistä palautetta sain usein opiskelijoilta. Itse en aina, en kovinkaan usein, pidä sitä vahvuutena. Mutta… menköön nyt taas, herkillähän sitä näin aatonaattoiltana tyärtä kotikotiin odotellessa on.

Kyllähän tuulestatemmattuja juttujani lukeneet jo tietävät, että olen jouluihminen.

Ehkä tämmöisessä juhlassa korostuvat jotkut piirteet meissä itse kussakin, vai mitenhän on?

– Olen siitä hassu, että haluan joulupöydästä kauniin, kirkkaan, puhtaan. Katan hopeat ja kristallit ihan kuten äitini jouluisin teki. Jouluna saa olla ylellistä ja kimallusta. Kun tarjoan jotain, haluan, että se on parasta. Ihan niin kuin isänikin ruokavierailleen halusi tarjota.

Jouluihminen-2

Haluan antaa lapsilleni, aikuisillekin, monta lahjaa, enkä edes kovin tarkkaan laske, paljonko niihin menee rahaa, – tosin vuosi vuodelta on tärkeämpää, että hankin vain jotain tarpeellista (enimmäkseen vaatteita tai keittiöön ja harrastuksiin jotain tähdellistä). Myös Aapelille tarpeellista. Ainakin vielä tänä vuonna. Aapeli on vaan paras!

Aapeli-tonttu

Minun lapsenuskoni kanssa on vähän niin ja näin (täällä asiasta enemmän), mutta silti haluan aattona kirkkoon, mieluiten hartauteen, jossa veisataan ja lauletaan tuttuja, jo lapsuudesta tuttuja virsiä ja joululauluja. Joulukorttikuvassanikin (alla) voi olla kirkko (Pyhän Paavalin kappeli, Saariselkä). Kirkot kuuluvat jouluun. Hautausmaat kuuluvat minulle arkeenkin, joten tietysti jouluna käydään myös haudalla.

Jouluihminen laittaa kynttilöitä joka paikkaan, kylppäriinkin.

Jouluihminen-3

Jouluksi on ihana tehdä jotain uutta ja erilaista hyvää, vaikkei kotiin leipoisikaan kuin leipiä ja vaikkei makeista tekisi kuin vaahtokarkkeja (ne onnistuivat sittenkin!), niin anopille voi viedä joululahjaksi vaikka tällaisen.

Jouluihminen

Vaahtokarkit olivat aika isotöisiä, mutta kyllä kannatti!

Vaahtokarkkeja-3

Jouluun kuuluu myös samppanja, ja sen lupasi Juniori tuoda huomenna. Niinpä pitkähkössä menussa on ”väliruokana” samppaajaa ja vaahtokarkkeja. Sellainen hassu olen – samppanjasta pidän – joulunakin. Tämä on osa joulun ”uusista perinteistä”. Heh! Amarone on vanha. 😀

Lunta

Jouluna on hyvä olla lunta, mutta sitäkin ilman tulee toimeen. Tärkeämpää on, että kotona on ihminen, joka antaa minun touhotella omiani, ja joka itsekin tykkää laittaa valoja, lämmitellä leivinuunia, hankkia saunavihdat, roudata kaupasta ruokatarpeita.

Jouluun kuuluu kotona olo. Olisi vaikea kuvitella lähtevänsä vaikka Thaimaahan tai edes Roomaan jouluksi. Mökille ehkä, mutta kotona on hyvä. On hyvä, ettei tarvi lähteä mihinkään, että joulun pyhät voi viettää pyjamabileitä takkatulen ja kirjojen, hyvän musiikin ja ulkona piipahtamisten ohessa. Hyvästä musiikista puheenollen: Oulustakin lähtee tällaista osaamista (äänet auki koneesta, sen jälkeen voit vain nauttia).

Joulukortteja on – lopultakin – mukava tehdä ja lähettää, ja ihana niitä on saada. Ja kovin iloinen olen myös ja varsinkin niistä teiltä hyvät blogiystävät (erityisesti valokuvausharrastajat tuntuvat olevan liikkeellä :)) saamistani korteista, tekstareista, sähköposteista, joita viime päivinä on tupsahdellut. Kiitos niistä, ja ihanaa joulua teille kaikille!

Aatonaatto on oikeastaan jouluihmisen paras päivä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Iloa ja valoa teidän kaikkien Jouluun!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pyhän Paavalin kappeli, Saariselkä-2

 

Paljon pientä

Joulunaluspuuhasteluja, ihan rauhassa. Hallissa oli erityisen mukava käydä. Siellä oli hyrinä ja hyörinä, ja paljon hyvää ostettavaa. Ja Pehtoori hakee huomenna vielä kalakorin. Sähköpostiliikennettä ja joulutervehdyspuheluita suuntaan jos toiseenkin. Tänään käytiin Caritaksessa äidin luona ja huomenna mennään Jääliin Pehtoorin vanhempien luo. Kovin pienimuotoista puuhailua, ei isompia kerrottavia.

Paitsi että tein tänään vaahtokarkkeja! Olipa jännää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vielä on epävarmaa, onnistuiko tulos, mutta kun ne on suunnilleen ainoa makea, mitä tälle joululle olen tehnyt, niin syötäneen sitten vaikka kaapimalla vuoasta. 😀 Palannen asiaan.

IMG_0102

Sen verran touhua on kuitenkin ollut, että viikkohaastekuvalle en ole ehtinyt tehdä mitään. Viime vuoden joulun välipäiviltä olisi kymmeniä kuvia, mutta kun koulun haastekuviin pitää laittaa uusia, ko. viikolla otettuja, niin eipä nämä sitten käy.

IMG_0101

Talvipäivän seisauksen kalenterikuvitukseksi sopinee kuva, joka on otettu puolelta päivin 27.12.2014 enkä ole muokannut sitä, en lisännyt värejä, päinvastoin vähän sinistä ”pessyt pois”.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

22

 

IMG_0097

Joulunrauhaan laskeutumista

Tuomaksen päivä on vanhan kansan (sato-, vuosi- ja sää)kalenterissa päivä, jolloin piti olla jouluvalmistelut tehtynä. Ei tiennyt hyvää jos vielä ”pesäpäivinä” (21. – 24.12.) jotain isompaa puuhasi: teurastukset ja keritsemiset piti olla jo ohi, jos ei, niin kesällä oli tiedossa itikoita ja muuta vaivaa. Jos tänään on jossain päin Suomea aurinkoa näkynyt, niin se lupaa hyvää: kesästä tulee poutainen ja lämmin.

Joulurauha on alkanut jo Tuomaan päivänä, talvipäivänseisauksena; ja rauha tarkoitti rauhaa myös töistä. Siihen tässä ollaan jo hyvää kyytiä pääsemässä. Parina viime päivänä olen kyllä kulkenut anopin viitoittamalla tiellä; kuurannut yhtä jos toistakin nurkkaa. Tai siis mm. Festan pesin eilen, mitä ei voida kuitenkaan pitää läheskään sellaisena urotekona kuin Pehtoorin äidin joulusiivoukset (joita hänen ei tarvitsisi tehdä). Olipa anoppi (tammikuussa 85 vee) rakennellut itselleen ”teekat” laatikosta ja keittiöjakkarasta, jotta pääsi pesemään leivinuunin päältäkin. Appi oli moisesta Pehtoorille juorunnut, ja Pehtoori sitten äidiltään kysymään, että miksi ja että olisihan joku vähän vakaampi lonkkainen sen voinut tehdä, kun olisi vaan pyytänyt. Ja anoppi oli – tyylilleen uskollisena – ilmoittanut, että ei apua tarvi ja että pitää sekin pestä, että jos joku näkee! Leivinuunin yläreuna on ainakin 180 cm lattiasta, joten sinnepä harva näkisi, vaikka haluaisikin syynätä paikkoja. Minun siivoiluni eivät kyllä yllä lähellekään tuota tasoa (leivinuunin päälle en ole edes kurkannut), ja minä olen kyllä pyytänyt siivousapua, ja oma siivoojamme kävi meille perussiivouksen taas hyvin tekemässä. 🙂

Niinpä olen tänään voinut hoidella vielä omia ja äidin kaupunkiasiota, ja keskittyä iltapäivällä nimpparisapuskan tekoon.

Aapeli on nyt kaksi kuukautta nuorempi kuin isänsä ensimmäisenä jouluna.

Aapeli-tonttu-3

Veli ja sen sisko-2

Veli ja sen sisko-3

Tälle viikolle on haastekuvissa aihe, joka minusta ei oikein sovi ajankohtaan, saatikka säähän, mutta otetaan kuvia, joissa ´kylmä´.

Niin kuin kai kaikkina muinakin vuosina olen 21.12. laittanut kalenterikuvaksi nimpparisankarin tonttukuvan. Tässä myös sisko mukana.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

21

Veli ja sen sisko

Joulun alkuruoaksi?

Vuosikausia tein jouluksi www-sivustolleni ”Jouluruoka ja -viini” -sivut. Niistä olen hiljalleen luopunut, siis kokonaan uusien sivujen tekemisestä. Nyttemmin olen täällä Temmatussa jotain jouluruokaohjeita laittanut ehdolle, enimmäkseen eturuokaehdotelmia. Omia hyviksi todettuja (kala)kokeiluja. Ja niinpä niitä taas tässä ..

Graavilohi-tartar

150 g graavattua (kirjo)lohifileetä
1   punasipuli
1  pieni  hapahko omena, esim. Granny Smith
1–1 1/2 rkl Dijon-sinappia
1  tl sitruunapippuria
1  prk  (200 g) (kevyt) Crème fraîchea
1/2  dl tuoretta tilliä hienonnettuna

Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi, samoin punasipuli ja omena. Sekoita kaikki aineet ja anna tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin. Tarjoa alkupalana leipänapposten päällä tai alkuruokana salaattipedillä tai pääruokana uuniperunoiden kanssa.

Mökillä testasimme kaikki em. vaihtoehdot ja hyvää oli. Jouluna aion tarjota saaristolaisleivän kanssa. Sen helppo ja hyvä ohje on täällä.

jouluruokia-5

 

Ankan rintafilettä alkuruoaksi

2 kpl tuoretta ankanrintafilettä
3 dl hyvää lihalientä (Puljonki on parasta)
¾ dl soijaa

Laita fileet uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin. Uunin lämpö parisataa astetta ja fileet saavat olla uunissa 20 -30 minuuttia. Ota vuoka uunista, ja anna fileiden jäähtyä rasvassa (joka kannattaa ottaa talteen, sillä se on erinomaista paistinrasvaa). Laita jäähtyneet fileet liemeen jossa on Puljongin lihalientä ja hyvää soijakastiketta. Anna fileiden maustua ja marinoitua 4–8 tuntia. Leikkaa sen jälkeen ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa alkupalana salaattipedillä, päärynä- tai mustaherukkahyytelön kanssa.

jouluruokia-4

 

Lohi-katkarapuceviche

Viimeksi Helsingissä käydessämme, kävimme syömässä ravintola Pastorissa, jossa otimme alkuruoaksi lohicevicheä. Raakakypsytettyjä kalaruokia kun tyär sanoi Meksikosta kovasti kaipaavansa… ja hyvää oli Pastorin ceviche, jossa oli myös katkoja.

Minähän olen ihan itse kehitellyt haukicevichen toisinnon, joten olin varma, että osaan tehdä myös lohi-katkaversion. Ja samalla reseptipohjalla lähdin liikkeelle, – ja kyllä, kyllä siitä tuli niin kelvollista, että joulupäivänä sitä toistamiseen aion tarjota.

200 g lohta
pieni pussillinen pakastekatkarapuja
yhden sitruunan mehu
pieni punainen chili (siemenet ja kalvot pois)
½ ruukkua korianteria
1 (roscoff/)punasipuli tai pätkä purjoa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl (ruusu)suolaa
ripaus sokeria

Leikkaa lohifile pieneksi silpuksi. Valuta sulaneet katkaravut. Silppua ja pieni kaikki muutkin ainekset. Purista situunasta mehu ja sekoita kalan joukkoon. Lisää sitten muut aineet. Anna makuuntua jääkaapissa tunti, pari. Tarjoa paahtoleivän tai patongin kanssa.

jouluruokia-6

Joulun jälkkärissä jatkuu tämän syksyn pannacotta -teema (kahvi- , tyrni- ja hillapannacotta on jo testattu (ohjeita), ja kun jouluna ei kaloreita lasketa, tarjolla on valkosuklaaversio. Sen kruunaa joko mustikkasiirappi tai lakkakastike. Jokainen voi valita mieltymystensä mukaan omansa.

jouluruokia

Hilla panna cotta-2

Valkosuklaa-pannacotta 

Valmistusaineet

1/2 vaniljatankoa
1 dl Valio kuohukermaa
200 g valkosuklaata
2 dl Valio turkkilaista jogurttia

Ja sitten pöydässä jokainen voi valita, mitä herkun päälle haluaa, marjoja, marjasiirappia, lakkakastiketta, etc…

Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet veitsellä. Laita siemenet ja vaniljatanko pieneen kattilaan. Kaada kerma kattilaan. Kiehauta.
Poista vaniljatanko ja sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa. Sekoita kerma sulatetun suklaan joukkoon.
Anna seoksen jäähtyä, sekoittele välillä ja lisää sitten jogurtti.
Jaa seos pieniin kahvikuppeihin tai laseihin. Pidä peitettynä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Ja jos joku teistä ei ole vielä testannut Zabaione freddoa, niin viimeistään nyt tulevana uutena vuonna? Sen kanelisuus kyllä sopii jouluunkin erinomaisen hyvin.

zabaione3

Pipari-sinihomejuusto-herkkuihin ohjeita on täällä ja muutamia viime vuoden vinkkejä (mm. vitello tonnato kalkkunasta ja puolukka-kookospiirakka).

Tänään tein tupla-, tripla-satsit porolasagnea. Jälleen kerrran muokkasin omaa ohjettani, ja edelleen se vain paranee. Uudeksi vuodeksi sinunkin juhliisi? Laittelen petrausversion ohjeesta viimeistään heti joulun jälkeen…

Ja jos jollakin meni ohi niin jouluviinisuositukset on täällä.

Kiihtyvällä tahdilla kohti joulua. Joulukalenterikynttiläkin tulee jäljessä. Ja joulutähdessä on jännää ”varsikasvua”, ihan kuin juuresta kasvaisi uuden kukan. En todellakaan tiedä oikeaa nimeä. 😀

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

20

jouluruokia-3

(Ruoka)ystävyys on hyväksi!

Jouluostoksilla aamupäivän. Kolmen tunnin täsmäkierros, johon kuului myös ruokakauppa, sitten kotiin. Huh! Ohi on. Tulkoon Joulu. Ja sitten sain vain odotella, että olisi aika päivälliselle.

Tänään siis sellainen merkillinen päivä, että pääsin valmiiseen ruokapöytään, joka ei ole meillä kotona, eikä ravintolassa. Edellinen kerta taitaa olla elokuulta Naantalissa. 🙂

Ystävät kutsuivat remontin jälkeen kotiinsa. Myös toinen kalaasiystäväpariskunta (VMP) oli kutsuttu. Juhlaahan se sellainen. Näiden ihmisten kanssa ei ole vaikea olla, nauttia, jutella, – eikä syödä hyvin.

Joulua kohti-7

Harmi, ettei ollut järkkäriä mukana: nyhtökuusi ja huikea rommirusinakakku ansaitsisivat tulla esitellyksi. Mutta jos kerron: kaikki oli erinomaista. Eikä ollenkaan pahaksi, että kävelimme mennen tullen, semminkin kun ruoan lisäksi saimme nauttia mitä mainioimpia viinejä. mm. tämä (Malbec). Ja lopuksi vielä Marsalaa ja ”kotipakettiin” marinoitua punasipulia.  Yhdessä syöminen on hyväksi. Niinhän olen aina sanonut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

19

Joulutulppaaneja, pikkuisia tulppaaneja, pienessä Aalto-maljakossa. Pikkujoulutulppaaneja? 🙂

Joulua kohti-6

 

Joulua kohti

Tänään ei kummoisia.

Liian aikaisin heräsin. Silti en salille lähtenyt, myöhemmin päivällä vain pienelle lenkille.

Aamupäivä käynnistellessä kotitöitä, en viitsi kertoa enempää lakanapyykistä, villapyykistä, liinojen silityksestä ja sen sellaisesta.

Leivoin. Monta saaristolaisleipää, pari joululimppua. Hyviä tuli. Niitä meillä pitää jouluna olla.

Hoitelin sähköposteja: ”työasioita”, paistinkääntäjäasioita, henk.koht. asioita.

Mietin kaupungille lähtöä, jo ajatus tuntui vastenmieliseltä, joten en mennyt, vaikka olisi pitänyt.

Tein meille uudenlaista ruokaa, erinomaisen hyviä ankan rintafileitä. Palaan asiaan tässä lähipäivinä.

Paketoin lahjoja, ja mietin, miten olen niin vähän hankkinut, tehnyt. Hyvilläni olin siitä, että kaikki on sellaisia käytännöllisiä juttuja. Tarpeellisia.

Kuuntelin koko päivän joulumusiikkia. Tänään se sopi minulle.

En tehnyt lumitöitä, Pehtoori teki. Mutta minä kävin äsken pihalla kuvailemassa. On talven ihmemaa täällä, – voi kunpa lumi pysyisi.

Joulua kohti-4

Joulua kohti-3

Näitä kuvia ottaessa (taas) sellainen voimakas déjà vu-fiilis: tyttären Meksikon aikana näitä lumikuvia otin harva se viikko, ja postittelin Monterreyhin, jotta lapsi sai työkavereilleen ja ystävilleen näyttää lumen ihmettä. Ja tänään olin niin iloinen, että otin näitä blogiin liitettäväksi, enkä lähetettäväksi jonnekin Atlantin taakse.

Joulua kohti-5

Koko päivän olen ymmärtänyt olla kiitollinen tästä vapaaherrattaren elämästäni, – juuri näin joulun alla töissä ollessa tuntui, että tarvin lisää aikaa, rauhaa. Nyt sitä on ollut: leipoa leipää, paketoida lahjoja – päivällä.

Siis hyvä päivä tänään. Joulua kohti.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

18

 

 

 

 

 

 

Joulua kohti

 

 

 

Ehdotuksia jouluviineiksi…

Heijastuksia

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla: etiketitkin näkyvät siten paremmin.)

Perinteestä voin jo puhua… kymmenes kerta? Jostain syystä, tämä aika isotöinen, koko syksyn uurasta 😀 maistelua vaativa jouluviinien suosituspostauksen teko, on minulle osa laskeutumista kohti joulunpyhiä, ja onpa ollut mukava vuosien varrella hoksata ja saada kuulla, että näistä kuvista, kommenteista, suosituksista ja kauppalapusta (se on täällä)! on ollut iloa.

Muistanpa sen yhden joulun kun suositusteni (osa?)vaikutuksesta Linnanmaan Alkosta loppui Juno-viini. 🙂  Tänä vuonna, jo pian 25-vuotias, viinikerhomme ei ole osallistunut näihin valintoihin, joten joudumme Pehtoorin kanssa kaksistaan kantamaan vastuun …

Mutta asiaa: nyt on ollut monta maisteltua, joita haluaisi suositella, toisaalta aika tavallisia viinejä näyttää tänä vuonna kertyneen listalle. Ja punaisissa useimpien luennehdinta on ”mehevä ja hilloinen”. Eikä kenellekään liene yllätys, että melkein puolet suosituksista ovat italialaisia.

Ensin tietysti glögi. Siihenhän oli äänestyskin menossa: Blossa vai Loimu? jotka nykyisin molemmat ovat suomalaista tuotantoa. Ja pitkästä aikaa olemme me, ja monet muut, tykänneet Blossan vuosikertaglögistä enemmän kuin väkevämmästä ja kalliimmasta Loimusta. Tänä vuonna Blossassa on teen aromeja, eikä ole ällöttävän makea. Eikä sellainen ”ulkoviinillinen seikka” kuin pullon ulkonäkö ole vähäpätöinen asia: tämänvuotinen on huomattavan viehättävä. 😀

Jouluviini, jouluksi viiniä-12

Haaparannasta hankittu Snälleröds-glögi kului itsenäisyyspäivän jälkeen mökillä oikein helposti, hyväähän se oli. Sen kanssa hengenheimolainen on nyt Alkossa myynnissä oleva saksalainen Glühwein, joka sikäli poikkeaa Blossa-Loimu-linjasta (edukseen), ettei ole makea, ei väkevä, ja on hyvin viinillinen, mutta silti jouluinen. Ja se on vallan edullista. Litran pullo maksaa kympin. Ja tarinathan  ovat aina hyväksi:

Hehkuviiniä on valmistettu Etelä-Saksassa Nürnbergin seudulla jo 1500-luvulta lähtien. ”Rauschgoldengel” oli tunnetun nürnbergiläisen kellarimestarin tyttären lempinimi. 

Silleen aika simppeli lempinimi, eikö?

Entäs sitten joulun valkoviini? Kaikki kultivoituneet, oikeat viiniharrastajat roudaavat äyriäis- ja lohipöytään ranskalaisia Sauvignon Blanc -viinejä, mutta minussahan on sellainen tyyppivika, että ruohoiset SB:t eivät – siedätyshoitoyrityksistä huolimatta – minulle maistu. Joten meillä pysytään joulunakin riesling- ja sekoiteviinilinjalla. Adamsin Pinot Grisin olen jo kehunut, ja kuvassa on monta muuta menneen kesän ja syksyn suosikkia, mutta kun oli valittava niistä vain pari …

Kahden kärkeen nousivat itävaltalainen Leth ja (vanha! – pitkään suosikkiviininä ollut, Alkoon taas palannut) italialainen Bucci. Leth sopii joulupöydän kalaosuuteen, ja Buccissa riittää voimaa vaikka kalkkunan kumppaniksi. Kolmas vasemmalta on italialainen Pieropan, joka on tyyris ja jollaisen saimme ystäviltä kesän kalaaseissa. Kun syksyllä lahjaviinin nautimme, oli väistämättä haettava uusi pullo jemmaan, ja siellä se nyt odottelee jouluaaton alkuruokia.  Jopa graavilohen kumppaniksi siitä on.

Pistesijoilla, neljältenä, on ikisuosikki Wolfberger Riesling – Pinot Gris, jota myydään myös puolikkaissa pulloissa, joten pienen poppoon vaihtoehto sekin. Viides on edellisen saksalainen haastaja, ja viimeisen pistesijan sai Liguriasta oleva viini. Muistoja! Ja kyllä se Belgvardo on muutenkin hyvä viini…  Mutta tässä siis voittajakaksikko.

Punaviineissä on vielä enemmän valinnanvaraa! Poikkeuksellisesti meillä on listalla kaksikin Alkon valitsemaa ”jouluviininä” (etikettiä myöten) myytävää punkkua: australialaien Christmas Cabernet Sauvignon 2014, ja italialainen Terre Valpolicella Ripasso 2013. Eikä kumpikaan ole huono valinta, jos pöydässä on kinkkua (mitä meillä ei kyllä ole ;)). Nämä ovat tarpeeksi kevyitä, mutta ”terveitä”, makoisia viinejä.

20151128-IMG_3822

Aavistuksen hienostuneempi, ja vaikka juustojen kanssa tarjottavaksi passeli, on ranskalainen, hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen Château Aquerian Lirac-viini. Kannattaa pistää muistiin joulun jälkeiseenkin elämään.

1

Ja jos olet espanjalaisten viinien vannoutunut ystävä, niin tässä on tarjolla kelpo tempranillo. Vuoden viiniksi valittu, kympin Durius on kinkun ja laatikoiden seuraan (myös ulkoiselta habitukseltaan!) enemmän kuin sopiva.

Ja sitten vähän kalliimmista viineistä voisin – taas – kertoa yhdestä jos toisestakin Amaronesta… mutta tänä syksynä Amaronen – samoin kuin parempien kuohuvien – maistelut, ovat olleet – sattuneesta syystä – Haaparannan Systembolagetin tarjonnan varassa [palaan tähän varmastikin viimeistään tammikuun puolella. Lähiopetusviikonloput Torniossa liki edellyttävät Systemissä käymistä (säästyy bensarahat! 🙂 ].

No niin, mutta siis: tämän vuoden viinilöytö, suosikki, eikä vain meidän, on ollut hyväksi jo aiemminkin tiedetyn Hewitsonin viinitalon La Secateur 2014. Se nyt vaan on ihan mahdottoman hyvä viini! Ajateltiin poronpaistin kanssa se tai sitten se perinteinen Chateauneuf-du-Pape nauttia. Ja La Secateur kannattaa tarjota vaikka uutena vuonna vorschmackin kanssa. Siitäpä tulikin mieleeni … ohje siihen ja moniin muihin juhlakauden safkoihin löytynee täältä.

Jouluviinit-2

Ja onpa vielä muistutettava italialaisesta, ryhdikkäästä ripassosta, jota olen sitäkin jo täällä Temmatussa aiemmin kehuskellut: Antiche Terre Valpolicella Ripasso 2013. Jouluviininä sitäkin myydään, mutta voisin kyllä ajatella sen sopivan erinomaisen hyvin vaikka grillin äärellä kesällä. Mikset siis kokeilisi nyt? 🙂

Ja kun aattoilta on hiipumassa tai ehkä jo keskiviikkona kaksistaan, kun melkein kaikki on joulua varten valmiina, entä jos silloin istahtaisitte takkatulen ääreen ja tovin pohtisitte kumpi (viime vuoden suosikki, oikea portviini) Nirvana vai ”köyhän-miehen-eteläafrikkalinen-tawny”? [Elämää suurempia ongelmia! :D]

– Molemmat ovat sarjassaan erinomaisia, vaikkapa manchego-viipaleen, suklaan (muista Reeses! kuvassa etualalla) tai vaikka sinihomejuustolla täytettyjen taateleiden ja – tietysti – pähkinöiden etc. kanssa! Kyllä näitä voi nauttia vaikka ihan yksikseen kuunnellessa joulumusiikkia, lukiessa. Ainoa ongelma on vain valinta. Kumpi?

Ehkä jo jouluna, viimeistään uutena vuonna, herää kysymys, mitä kuohuviinilaseihin?

Jouluviinit-3

Nekin on meillä kuluneena syksynä tarvittaessa täytetty aika usein Ruotsin tuliaisilla, mutta jotain kokemusta kotimaisen monopolin tarjonnasta silti on.

Kuvassa ei ole Rotarin reserve -kuohuvaa, joka on uusi tulokas meidän makumaailmassa, ja jota kyllä voimme lämpimästi suositella. Alkossa on myynnissä vuosikerta 2010, joten on kyse jo kypsyneestä kuohuvasta, mikä tuntuu positiivisena täyteläisyytenä maussa. Kuvassa on monelle suomalaiselle kesäsuosikiksi muodostunut Fresita ”kausipullossa”. Ihan samaa mansikkaskumppaa se edelleen on, sellaisena voisi mennä vaikka joulun täytekakun kaverina. Ja jossain näin ohjeen, jossa suositeltiin alle Blossan glögiä ( 4cl), ja päälle Fresitaa. Vielä ei olla testattu, mutta … ehkä … Lopultakin ehkä jouluna meillä on kuitenkin samppanjaa. Ja vaahtokarkkeja. 😀

Tässä linkkejä

http://www.alko.fi/tuotteet/377037/ Blossa 2015

http://www.alko.fi/tuotteet/641368/ Glühwein

http://www.alko.fi/tuotteet/455727/ Christmas Cabernet Sauvignon

http://www.alko.fi/tuotteet/407397/ Durius

http://www.alko.fi/tuotteet/457557/ Lirac

http://www.alko.fi/tuotteet/476347/ La Secateur

http://www.alko.fi/tuotteet/563967/ Fresita

http://www.alko.fi/tuotteet/519647/ Rotari

http://www.alko.fi/tuotteet/334736/ Nirvana

http://www.alko.fi/tuotteet/307357/ Cape Tawny

Edellisten vuosien viinisuosituksissa on monta klassikkoa, joten ehkä kannattaa kurkata niitäkin: 2014, 2013, 2012, 2011 …

Viikonloppuna tänne Temmattuun on tulossa  jotain uusia joulupöydän ruokavinkkejä. Niin ja tässä se kauppalappu noista viineistä. Siitä näet hinnat etc.

Nauttikaahan, ihmiset!

(ja kommentoikaa … nämä kun ovat vain meidän makumuistoihin jääneet… )

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

17

Lasit