Täällä Haaparanta.
Rännänsekaisessa säässä ajelin Lounais-Lappiin puolelta päivin. Lounais-Lappiin? Ensimmäistä kertaa ever heräsin tällaiseen termiin, mutta olin tänään herkillä kun kuuntelin autoradiosta säätiedotusta. Siellä puhuttiin Lounais-Lapista. Minä käyttäisin Kemi-Tornio seudusta mielummin Peräpohjola-nimitystä. Myös – matkailun tarpeisiin lanseerattu – Meri-Lappi on minusta epäaito, ainakin epähistoriallinen.
No, mutta: Torniossa ammattiopisto Lappian asuntolasta en onnistunut tälläkään kertaa saamaan majoitusta. Ei, asuntolaa eivät täytä maahanmuuttajat, vaan monet virkailijat yms., jotka ovat työllistettyjä näillä seuduin juuri pakolaisvirran vuoksi.
Mutta nou hätä. Tälläkin kertaa asustelen Ruotsin puolella ja taas vandrarhem/motell -yhdistelmässä. Tämä on River Motell.
Perjantain koulupäivä ohi. Etätehtävät arvosteltiin. Nöyränä otin vastaan palautteen. Että minua nyt riepoo kun Turkansaari-kuvat ovat hävöksissä! .. Eikä Saariselän kappelin otoksent yltäneet … eivät yhtään mihinkään. Mutta kyllä minä kestän. Ehkä hieman sisuunnun, ja uskon, että täältä nousen.
Ristiriitaisia tunteita kuvaamisesta kun samaan aikaan FB:ssa ”Oulu tutuksi” -ryhmässä tuo sinnekin laittamani bannerikuva on saanut pian 1000 tykkästä! Tuhat!
Olin vähän suunnitellut, että lähden tänään Haaparannan Leilani-ravintolaan syömään. Olenpa siellä joskus bussikuskiurallani käynyt syömässä, ja kerran viinikerhon reissullakin sinne menimme lounastamaan, joten hyviä kokemuksia – vuosikymmenien takaa – on, mutta enpä sitten nyt jaksanutkaan. Coopista kävin hakemassa tämmöisen kalaasievään: hyvää oli. 🙂
Huomiseksi toivoisin sateetonta keliä, meillä on kuvausharjoituksia ulkosalla… mutta katsotaan. Ja pääsenkö tullista yli? Ei tullut passi mukaan… Olisi aika ainutkertainen poissaolo koulusta. Rajalla kyllä on paljon tullin autoja, jo viimeksi pysättelivät, ja nythän valvonta on tiukentunut.
No mutta valokuvaamisen iloa edelleen on. Huomiseen!
On siellä kuitenkin rauhallisemmat verhot kuin viime kerralla..
Facebook-tykkäämiset on eri asia kuin nyky-ammattimainen-valokuvaus-ihanne. Joku jo aiemmin huomautti, että kunhan kelpo kuvia ennen ottanut kokelas pääsee kouluun, katoaa sommittelun kultaiset periaatteet, aiheiden kauneus ja liikkeen terävyys.
En kyllä nyt ihan allekirjoita tuota ”katoaa sommittelun kultaiset periaatteet, aiheiden kauneus ja liikkeen terävyys” … ei ainakaan tähän mennessä näytä siltä. Mutta katsotaan nyt kun homma etenee, kohta Liike-kuvien arviointiin ja raw-kuvankäsittelyn perus- ja hienosäätöjen äärelle. Siinä taas iltaseitsemään asti päivä vierähtää. Hej på dig, alla!
Mutta etkös sinä lähtenytkin sinne oppimismielessä.
Harrastajan on suorastaan velvollisuus ”epäonnistua”.
Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Jonain sateisena päivänä huomaat olevasi Pro !
Juuri noin, Jarin. Jos velvollisuus on epäonnistua, niin olen hoitanut velvollisuuteni vallan erinomaisesti.
Tosin junakuviin käyttämäni aika radanvarren vitikoissa ja liikekuvien opiskelu ei ollut mennyt ihan hukkaan …