Meitä on moneksi

WP_20151003_08_38_37_Pro

Sun kaduillas koulutie …

Noinko on vielä, että innostukseni piti hereillä, – heräilin monta kertaa, nukuin aika vähän, liian vähän. Näinhän minulle tahtoo käydä kun on jotain uutta, mieltä liikauttavaa on meneillään. Mutta so what. Kun kerran jo kuuden jälkeen olin hereillä, ehdin käydä aamulenkillä Tornionjokivarressa. [Kamera toki mukana, mutta ohessa vain yksi kännykameran kuva; edelleen puuttuu se piuha, mutta huomenna kotona laittelen…].

Ehdin hyvin olla lenkillä, sillä ei ollut aamiaisellekaan menoa; sattuipa nimittäin niin, että tämän Vandrarhemin aamiainen la-su aukeaa vasta klo 8.00 – siis tietysti Ruotsin aikaa, mikä merkitsi, että yhdeksältä alkanut aamiaistarjoilu oli auttamattomasti minulle liian myöhään, sillä silloin jo oli oltava luokassa. No eipä tämä nyt maailmoja kaatava juttu ole.

Tänään jatkettiin meidän opiskelijjoiden esittelyjä. Tehtävänanto meni näin: ”Valmistele max. 20 min kestävä esitys, jossa sanoin ja kuvin kerrot itsestäsi, suhteestasi valokuvaukseen ja valokuvaan. Voit myös esitellä käyttämääsi kuvauskalustoa.” Eilen ja tänään on kuultu ja nähty 20 hyvin erilaista ”tarinaa”. Oikeasti on vaikea uskoa, kuinka erilaisia ”menneitä” ja miten erilaisia tulevien haaveita porukallamme voi olla.

Joukossamme on alan ammattilaisia, kaltaisiani harrastukseen pahemman kerran hurahtaneita, yhden osa-alueen erityisosaajia (revontulet tai yökuvaus) ja monitaitureita, vastikään (pari, kolme vuotta) kuvaamiseen kiintyneitä, vuosikymmeniä kuvanneita, toiminimen jo perustaneita, näyttelyitä pitäneitä. Toimittajia, insinöörejä, artesaaneja, media-assistentteja, valokuvaamisella jo nyt itsensä elättäviä, näyttelysihteereitä, opettajia, myynti- ja markkinointi-ihmisiä. Eläinten, lasten, katukuvaajia, moottoripyörien, luonnon, mallien, hevosten, tanssijoiden, lintujen, lasten, muodin, öiden, revontulien, kaiken mahdollisen kuvaajia, katukuvaajia, luontokuvaajia, henkilökuvaajia, tuotekuvaajia. Tavattoman mielenkiintoista.  Ja illan lopuksi molemmat opet vielä kertoivat valokuvaajan urastaan.

Kuinka hienoa onkaan olla vastaanottavalla puolella. Istua ”pulpetissa”, kuunnella, oppia, hoksata.

 

 

Ensimmäinen koulupäivä

Eka koulupäivä!

Valokuvaajan ammattitutkintoon valmistava koulutus alkoi tänään ensimmäisellä lähiopetusjaksolla.

Hyvillä mielin aamupäivällä pakkasin repun, viikonloppukassin, kameran mukaan – tietysti. Hyvänen aika, valokuvaajaopintoihinhan tässä ollaan lähdössä. Jo ennen puolta päivää, myrskyn jo alkaessa näyttää tulemistaan, lähdin ajelemaan kohti Torniota.

Tai siis ensin Haaparantaan. Olin niin myöhässä ammattiopiston asuntolan tarjoaman varauksen kanssa, että se oli jo täynnä, ja niinpä päädyin tänne ulkomaille majailemaan: Haaparannan Vandrarhem vaikuttaa ainakin näin alkuun oikein hyvältä ja opiskelijabudjettiin sopivalta viikonlopun majapaikalta. Semminkin kun täällä ei todellakaan ehdi kuin käydä nukkumassa – ja blogin päivittämässä. 😉

AgBGEPQUYHxZGciPa5BhTgKTV1ROFtBNW5zKDw0uz_Lx

(Pahoittelen kuvien  laatua: valokuvausopiskelijalla on väärä piuha mukana, joten kamerasta ei nyt kuvia siirrellä, kännykameran varassa menee tämä viikonloppu… 🙂 )  Nuo punaiset verhot ehkä näkyvät unissakin, mutta ihan sama. 😉

Mutta siis: meitä on koulutukseen valittu 20, hakijoita oli ollut 47. Sukupuolijakauma on aika fifty-sixty, ikäjakauma sellainen, että sittenkin taidan olla vanhin, mutta että noin 35 v. on keski-ikä, luulisin. Kuvaus- ja työelämätausta ja -kokemus on hyvin, hyvin heterogeenisen oloinen. Mikä varmasti takaa, että tulee opittua ihan valtavasti. Ja kyllä kaikkinensa kuulosti siltä, ettei ihan helppoa tule olemaan, että joutuu omalle epämukavuusalueelleen, että on tehtävä töitä, että saa paljon uutta tietoa ja taitoa, että tutustuu uusiin mukaviin ihmisiin ja että ainakaan minun innostukseni ei ole vähäisin. Opettajat ovat vähintäänkin asiansaosaavia, ja tuskin tulee olemaan vaikeaa olla opiskelija. Että olen täpinöissäni. 😉

Aom4SjMxu1W6KLuzspEFbXDroC7O1CtE9j21jw5qfp0a

Mediatalo I (yritänpä ottaa selvää, mihin tarkoitukseen se alunperin on tehty. Ihan hulppeat tilat. Ja tänään jo päästiin käymään studiossa!)

Tänään koulutus kesti iltakahdeksaan, huomenna aamuyhdeksältä jatketaan iltaseitsemään, ja sunnuntaina vielä puolikas päivä, yhdeksästä kahteen ja näin nämä kerran kuussa toistuvat lähiopetusjaksot tulevat menemään, seuraavat puolitoista vuotta. Ui-jui.

Pikkuperjantaina herkkua

”Syksyllä suuret tuulet”, mutta tänään on ollut huikean hieno syyspäivä tuulista huolimatta. Ja eihän Tuulesta temmatulle tuulisessa säässä mitään vikaa. Lokakuun alun kauniissa Oulussa tuli käveltyä aamupäivällä. Pitkähkön tepastelun lopuksi Kauppahalliin, paitsi paistinkääntäjäasioita, niin myös kotiin ruokaa. Torin lihamestarilla oli vakuumipakattuja kevätkananpoikia (8€/kpl) ja minä sellaiset meille ostin. Kun on niin kovin perjantaiolo ja kun viikonlopun kokkailut jäävät minulta (taas) väliin, niin halusin jotain erikoisempaa vähän kokeilla.

Kyselin lihamestarilta ohjetta, ja vielä varmentelin netissä, ja koskapa hyvässä muistissa on ikävähkö kokemus maaliskuulta, jolloin tytär Helsingissä ravintolassa sai raakaa kananpoikaa, satsasin kypsennykseen huolella.

Chicken

Ja näin siitä tuli kyllä oikein hyvää.

Huoneenlämpöisen kananpojan pyöräytin kuumalla pannulla ”otin pinnat kiinni”. Tein pehmeästä voista (pari, kolme rkl), tuoreesta timjamista (pari, kolme rkl), suolasta (1 tl) ja puolikkaan sitruunan mehusta  tahnan jota hienon linnun pintaan (nahan alle) ja loput sisälle. Laitoin tiput uunivuokaan ja sitten uuniin (180 C). Kypsymisajaksi ilmoiteltiin puolesta tunnista tuntiin. Kolmisen varttia nuo olivat uunissa; pidin ratkaisevana hetkenä sitä kun paistilämpömittari näytti 75 C. Hetken annoin levätä ja vetäytyä uunista oton jälkeen. Ja kyllä oli hyvää. Ihan juhlaruokaa. Tätä voisi helposti tehdä isommallekin porukalle.

Vaatiihan tuon syöminen vähän näpertelyä, mutta on siinä sitten kuitenkin syömistä. Yksi kananpoika per ruokailija on oikein passeli: oheen keittelin porkkanoita, jotka maustoin voinokareella ja vähän muskottirouhetta myllystä päälle, lisäksi salaattia ja maalaisleipää. Viiniksi avasin toisen viinikaapissamme kauan lepäilleistä ranskalaisista: D´Angludet 2006, Margaux.

bordeaux

Porvarisluokan châteaun tuottaman viinin ajattelin olevan passelin tähän ruokaan. Olikin. Mutta, mutta. Kyllähän se niin on, että jollei kyseessä ole joku Bordeauxin huipputalo tai muuten erikoinen ranskalainen tuottaja, niin minulla tulee aina mieleen joku toinen, mielestäni parempi, vaihtoehto. Kyllä tähän olisi vaikka joku hyvä Pinot Noir tai vaikka Grüner Veltliner, valkoviini Itävallasta, sopinut ihan yhtä hyvin, – minusta ainakin.

Ruuasta puheenollen: tytär viesteili ja kertoi, että tänään on avattu tällainen: http://makujenmaailma.kauppalehti.fi/  Muistanpa kun viini(- ja gourmetruoka)harrastus oli meillä aluillaan, ja miehelle tuli töiden puolesta Kauppalehti ja sen ohessa Kauppalehti Optio: ei ollut yksi ruokaohje, ravintolasuositus tai viinivinkki, joka meidän perheen voimin lehden suositusten perusteella testattiin. Nyt sitten tytär on vaikuttamassa tuohon Kauppalehden uuteen projektiin, – ainakin analysoimassa digimarkkinoinnin volyymiä ja edesauttamassa mediamyyntiä. Hassu juttu.