Virtuaalipruuvi II – ensi viikonlopuksi viiniostoksille?

Nyt olisi aika virtuaalipruuvi kakkoselle. On tässä kaikenmoisessa tuoksinassa unohtunut sen järjestäminen, vaikka niin tuossa kevättalvella lupailin. Mutta tässä siis tulee.

Virtuaalipruuvi-4

Valitsin testattavaksi  punaisen ja valkoisen italialaisen kohtuuhintaisen viinin. Toinen tulee pohjoisesta, toinen etelästä.

Valkoisena on kauan Alkossa ollut Mezzacorona Gewürztraminer, jota monikaan ei taida tuntea. Rypälekin on ehkä aika vähän tunnettu, ja Italiassa sitä ei kovin paljoa tuoteta. Alko toteaa nettisivullaan näin: ”Vivahteikas, ryhdikäs. Kuiva, hapokas, hedelmäinen, kypsän sitruksinen, litsiluumuinen, kevyen ruusuinen, mausteinen.”  Mezzacorona viini maksaa 12 euroa.

Virtuaalipruuvi-2

– – ja sitten punaviiniksi Passimo. Tämä Apuliasta eli Italian saappaan korosta tuleva viini on valmistettu Appassimento-menetelmällä, mikä tuo viiniin makeutta ja intensiivistä makua. Alkon luonnehdinta on ”pehmeä ja hedelmäinen. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, makean marjainen, kirsikkainen, hennon mausteinen. Kahden rypäleen (Negroamaro, Sangiovese) viini kannattaa ehkä tarjota vähän viilennettynä. Se ei maksa kuin yhdeksän euroa.

Virtuaalipruuvi-3

Katselin, että näitä pitäisi olla aika monessa Alkossa, ”maallakin”.

Viikonloppuna – ja juhannuksena – ajattelin pitkästä aikaa koettaa jotain uutta sapuskaakin. Ruokalehtiä ja yksi keittokirjakin on tuolla hyllyssä ihan ”korkkaamattomana”, joten voisi hyödyntää vaikka niitä.  Katsellaan ja maistellaan. Testaillaan viiniä tahoillamme, josko vaikka kommenttilaatikkoon viikonloppuna mielipiteitänne laitatte, ja minä kirjoittelen meidän makukokemukset sunnuntai-iltana. Cin-cin.

Kameraostoksilla

Ajattelin kevättalvella että ostan itselleni ”läksiäislahjaksi” Loopin. Sellaisen aktiivisuusrannekkeen ”joka saa minut liikkeelle”. Liikkumista kun olen ajatellut lisäillä tässä duunien huvetessa. Ja tuollainen trendilelu (?) voisi olla hyvä patistaja. Jossain vaiheessa annoin kuitenkin itselleni luvan ryhtyäkin säästämään uutta järkkäriä varten; siis uutta kameraa rupesin säästämään. Kummasti löytyi motiviaatiota tehdä iltaisin ja viikonloppuisin niitä varsinaisen työn ulkopuolisia esitelmiä ja luentoja Kemin valtuutetuille, Kuusamoon, museopäiville, viime viikon Pudasjärven keikalle, Ikääntyvien yliopistoon jne. kun oli ”kamerarahasto”, johon noista tulleet liksat laitoin. Ja kun vielä ilokseni, sain vallan harvinaisen ”kannustuspalkkion” yliopistolta, niin kameraa varten oli rahat tienattu.

Olen pitkin kevättä lukenut lehdistä arvosteluja, valokuvasivustoilta ja -blogeista (mm. Lepolandian Pasin) kommenttja ja kokemuksia. Nostattanut kamerakuumetta ja perustellut – itselleni – miksi ja millaisen kameran haluan. No viime torstaina kun urakan viimeinen luento oli pulkassa, minulla oli ”lupa” vaihtaa viisi vuotta vanha, hyvin palvellut, muutaman satatuhatta kuvaa ”tuottanut” kamerani uuteen. Olisin tietty voinut jo aiemmin tilata kameran verkosta, mutta halusin säästää uuden kameran oston Helsingin reissulle, jotta pääsen käymään Rajala Pro Shopissa (Postitalossa siinä Marskin patsaan vieressä), koskapa se on vähän sellainen valokuvaajien ykköspaikka. Ymmärtääkseni.

Halusin ostaa sieltä, jotta saisin asiantuntevaa palvelua ja että voisin keskustella isosta ja kalliista ostoksestani myyjän kanssa ja että tulisin vakuutetuksi, että juuri tähän minun kannattaa rahani laittaa. No? Perjantaina sitten kävelin Rajalan Pro Shoppiin valmiina kyselemään ja keskustelemaan – ja valmiina ostamaan.

M (minä): Hei, olen ajatellut hankkia uuden kameran.
A (”asiantuntija”): Millaisenhan? Digipokkarin vai järkkärin?
M: Canonin järkkäriin olen päätymässä…
A: no niin. ….
M: Olen kovasti miettinyt ja vertaillut, että olisiko se 7D Mark II vai 6D… Kumpikahan olisi parempi, mitäs suosittelet?

Ja tässä vaiheessa odotin myyntipuhetta, suostuttelua, kameroiden vahvuuksien esittelyä, ehkä kysymyksiä siitä, millaiseen kuvaukseen kameraa olen harkinnut, ja mikä on ollut edellinen kamerani, ja ehkä jopa suostuttelua myös uuden linssin ostoon… Ja mitä tekee tämä myyntitykki? – Toteaa, että kyllähän tämän hintaluokan kameroilla on kuvan laatu jo vallan hyvä. Ja ryhtyy kädessään olevasta iPadistä etsimään hintoja ja sanoo, että ei sellaista 7D Mark kakkosta taida ollakaan, ja että kuus deetä ehkä on varastossa ja että nettiyhteys on niin huono, ettei hän saa sivuja auki, että voisi nähdä hinnat. Siinä vaiheessa minä kerron hänelle, että molempia kameroita on heillä varastossa ja kerron niiden hinnat, ja senkin, ettei kumpikaan ole digiviikkojen tarjouksessa…

_MG_7341

Vielä tovin uskon, että voisimme keskustella, mutta kaveri aikansa vain tupisee huonosta nettiyhteydestä, minkä jälkeen sanon, että olen kyllä lukenut näistä aika paljon ja että otan sen kuus deen. Menemme kassalle, eikä tämä onneton myyjä tajua myydä edes muistikorttia saatikka mitään muutakaan. Ostan kameran ja kortin ja kävelen ulos.

Nyt minulla on uusi kamera (ja Juniorilla vanhani, kävivät äsken Tahvon kanssa hakemassa 😉 ). Miksikö päädyin tuohon kutoseen, enkä seiskaan? – Koska se on kevyempi, sen pitäisi olla parempi hämäräolosuhteissa ja se on vähän halvempikin kuin 7D Mark II.

Olen ihan varma, että siitä tulee yhtä hyvä ”liikuttaja” kuin Loopistakin olisi tullut.

IMG_0006

Helsingissä helppo sunnuntai

Juhlien jälkeisenä aamuna onnistuimme nukkumaan liki kahdeksaan. Kun kerran paistoi, lähdimme Pehtoorin kanssa aamukävelyllle etsimään kahvia ja ehkä jotain pientä brunssia. Tyär jätettiin elpymään …

Kiertelimme Kalliota, Tokoin rantaa, Hakaniemen torille…

Aamulenkillä

Aamulenkillä-2

Ja sunnuntaiaamuna heti yhdeksän jälkeen se kuhisi elämää, ja me löysimme kahvia ja muurinpohjaletut aamiaiseksi. Juhlaviikonloppu jatkukoon!

Aamulenkillä-3

Iltapäivällä minä lähdin vielä yksikseni kiertelemään kameran kanssa Töölöön ja etsimään Tahvolle tuliaista.

Illansuussa menimme sitten porukalla taas syömään; tänään ravintola Juuri Korkeavuorenkadulla koettavana. Erityisen hyvää olivat sapakset (vrt. tapakset, lapakset).

Juuri

Väsynyttä mutta mukavaa meillä oli ..

Juuri-3

Luin jostain etukäteen, että annokset on aika pieniä, ja se olikin syy, miksi niitä sapaksia kaikille tilaisimme… kannatti. Yhdessä riittivät viemään nälän. Maut hyvin intensiivisiä, ei mitään kastikejauheita, eineksiä, puolivalmiita … Rento palvelu ja hyvät ajoitukset….

Juuri-2

Leppoisa, kävelevä, nautittava sunnuntai alkaa olla paketissa. Aamulla kotiin. Ja töihin.

 

S + M

Hääjuhlassa eilinen

Johanneksen kirkkoon kello kahdeksi kokoontui yli 100 hengen ystävien ja sukulaisten joukko.

Kauniissa kirkossa Melartinin Prinsessa Ruususen juhlamarssin soidessa, hyvän ystävämme saatellessa kauniin tyttärensä kohti vihkialttaria, komean sulhasen isän toimittaessa ja pitäessä ehkä kauneimman vihkipuheen, mitä olen koskaan kuullut ja lopuksi avioparin kävellessä Mendelsohnin Kesäyön unelma -häämarssin pauhatessa oli väistämätöntä, että silmät täyttyivät kyynelistä.

Hääjuhla-3

Hääjuhla-2-2

Kirkosta kävelimme (myös jalkansa murtanut tyttäremme kainalosauvojensa kanssa) pienessä tihkusateessa Merisatamanrantaan, jossa oli kylmä. Pienellä vesibussilla menimme Boathouseen, jossa hääillallinen ja -juhla odotti.

Hääjuhla-2

Kauniita, koskettavia ja hauskoja puheita, hyvää pöytäseuraa, erinomaista ruokaa, mainiot bändit, puolenyön jälkeen morsiamen oma räppi ”pienissä häissä”, paljon tanssimista, uusiin ihmisiin tutustumista ja ystävien kanssa kuulumisten vaihtoa. Mekin jaksoimme reilusti yli puoleen yöhön ja tytär, joka oli muiden nuorten kanssa lähtenyt vielä jatkoille, kotiutui puoli neljältä. Oli kyllä mukavat häät. Oikein mukavat ja kauniit.

Tervehdys Porvoonkadulta!

Tänne lennähdimme aamupäivällä. Tyttären tykö tulimme. Minilomanen on hyvin alkanut. Ei ehkä ihan odotusten mukainen päivä ole ollut, sillä tyttärellä on jalka paketissa. Kävelylenkit ei oikein onnistu! Tai no tänäänkin viitisen kilometriä sauvojen kanssa.

Miniloma Helsingissä_-4

Pikkusen oli meillä tyttären kanssa täydennettävää huomisen hääjuhlan garderobiin: huivia, toppia, sukkia, korua… Ja täsmäostoksien jälkeen illansuussa syömään. Pöytävaraus Pastikseen oli tehty jo pari viikkoa sitten. Jo vain kannatti.

Miniloma Helsingissä_

Alkuun kaikille parsaa, ja sitten pääruoaksi kalaa eri tavoin.

Miniloma Helsingissä_-3-2

Minulla kalakvenelejä, bouillabaisea ja ruillea.

Miniloma Helsingissä_-7

Olihan se ihan tavattoman hyvää. Ja ruoalle aina hyvä mauste on nälkä ja hyvä seura. Tänään molemmat mausteet olivat kunnossa. Ja jälkkäriksi oli pakko ravintolan nimen ja huomisen hääjuhlan vuoksi (morsian ja vanhempansa ovat osa pastismuistoja ;)) nauttia tilkka pastista.

Miniloma Helsingissä_-6

Taas kerran tuli todettua että Helsinki on hieno kesäkaupunki. Täällä on kesä! Ja täällä on tytär. Ja nyt lomanen. Epätodellista on.

Onnikkahistorian parissa

Viimeinen kahdeksasta viimeisen parin kuukauden aikana tekemistäni yliopiston ulkopuolisista luentokeikoista on nyt tehty. Kiinnostuneita kuulijoita ja asiantuntevia kommentoijia enemmän kuin yhdessäkään edellisistä. Olisikohan ollut melkein lähelle sata Pudasjärven Koskenhovin isossa pirtissä ja porstuassa.

Vanhaan tutkimusaiheeseni sain palata … Sikäli sattui tämäkin hyvin tähän lähdön tunnelmaani: olen näet vahingossa ja tarkoituksella tullut tässä kerranneeksi menneitä projektejani, kirjoittamiani juttuja ja tutkimusteemojani. Liikenteen historiaahan minä olen yhden kirjan ja ainakin kymmenen artikkelin verran tutkiskellut.  Siis onnikkaliikenteen historiasta raataitiltiin paikallisen 80 v. liikennöitsijän kanssa. Sellainen kahden hengen paneelikeskustelu se oli. Olisihan meillä juttua riittänyt vaikka iltamyöhään, mutta saatiinpa pysymään kuosissa.  Ikinä ennen en ole tuon muotoista ”asiantuntijakeikkaa” tehnyt, mutta järjestävän osapuolen kommenteista ymmärsin, että ei se ihan pieleenkään mennyt.

Sitä paitsi pudasjärveläisen Nevakiven linjat -yrityksen 90 v. -juhlassa oli paljon tuttuja, joiden kanssa oli lohensopan äärellä mukava tavata ja jutella.

Yrityksellä on hieno TT-Ford (huom. ei A-malli), joka on entisöity museoautoksi.

Työreissulla_

Se on ajalta jolloin ensimmäiset auto-omnibusmobiilit tehtiin kuorma-autojen lavoille.

Aluksi nämä moottoroidut kulkuvälineet olivat niin pelottavia, että esimerkiksi Oulussa niillä oli lupa ajella vain öisin, kun ei ollut hevosliikennettä. Joten ei ihme, että Temmeksellä, kun ensimmäiset auto-omnibusmobiilit aloittivat liikennöinnin, muorit totesivat, että ”Maailmanloppu tullee ku mökit liikkuu…”

Kuorma-autoista rakennettujen autojen rinnalla oli myös ”oikeita” auto-omnibusseja. Eroa kuorma-autosta kyhätyn kulkuvälineen ja ”oikean auto-omnibusmobiilin” välillä ei ole kovin helppo tehdä. Aikalaisille eron tekeminen ei ollut vaikeaa, sillä Suomen Kuvalehdessä oli opastava artikkeli vuonna 1925:  Siinä todettiin

linja-auto on vaunu, joka on rakenteeltaan sellainen, että se kykenee matkustajalle antamaan ensiksi täyden kulkuvarmuuden, on nopea ja sellaisilla mukavuuksilla varustettu, että matkustus sillä ei käy työksi, vaan huviksi, ja että pitemmänkin matkan tällaisella tehtyään ihminen vielä on työkykyinen ja reipas …

Samassa jutussa todettiin, että kuorma-auton alustoille tehdyissä

vaunuissa ihminen ellei juuri kolhiinnu niin pahoin, että sairaalaan tarvitsisi viedä, kuitenkin väsyy ja tulee työhaluttomaksi joiksikin tunneiksi.

Paljon hienoja vanhoja onnikkakuvia täällä (rullaile sivun alareunaan). Tämmöisiä ja paljon muita juttuja tänään.

Työreissulla_-3

Ja tämä oli kyllä nyt niitä viimeisiä isosti, ohi normitöiden valmisteltavia juttuja tälle keväälle. Jotta helpotustahan tässä on ilmassa. 🙂 Nyt pakkaamaan. Minilomanen on alkanut!

Eilisen juhlan jälkeen … 

Eilen kolmen jälkeen meidän pihalle tuli 20 työkaveriani. Olisin halunnut kutsua vielä muutamia, kymmenen lisää?, mutta jostain oli vedettävä raja.

Juhlapiknik-2

Kahdellekymmenelle on  riittävästi astioita eri kattauksille ja ulkona tuoleja, ja tilaa kaikkien olla yhdessä tilassa yhtä aikaa. Siis siltä osin toimi hyvin.

Juhlapiknik-3

Maanantaina satoi viheliäisesti, kuten tänäänkin, mutta eilen paistoi! Loppuillasta ei ollut enää kovinkaan lämmin, mutta aurinkoa riitti. Viimeiset vieraat lähtivät puoliyhdeltätoista. Sen jälkeen Pehtoorin kanssa siivoilimme, käytimme tiskikoneita, järjestelimme, pakkasimme safkoja.

Olin ohjeistanut piknikin nyyttäri-ideaa näin: ”Kun mietit, kuinka ison nyytin tuot, on hyvä tietää, että meitä on paikalla parikymmentä ja että jokainen tuo jotain. Siis tuo siten, että jokaiselle riittää, mutta muista, että tuomasi lisäksi pöydissä on ainakin 21 muutakin maisteltavaa. Siis riittävästi, mutta kohtuullisesti.” Oliko mennyt perille? EI! 🙂 Menu oli huikea!

(eikä tuossa ole edes ihan kaikki… kuva suurenee klikkaamalla)

Juhlapiknik

 

Juhlapiknik-6

Juhlapiknik-7

Minä en eilen pitänyt  – en ehtinyt  – kuvata, joten nyt on sellainen juttu,  että jälkkäripöydästä ei ole kuvaa… ;(

Olin tehnyt tietokilpailun, – osittain siksi, ettei kukaan keksisi ryhtyä mitään puheita pitämään, ettei joku haluaisi ikään kuin siten ohjelmaa järjestää. Noh, tietokilpailu(kin) takasi, että pönötyspuheita ei pidetty.

Eikä sitten ollut onneksi muuta kuin hieno läksäriruno latinaksi (siihen palaan vielä toiste) ja pieni lahjanluovutuspuhe, tai oikeastaan kaksi lahjanluovutuspuhetta: sain ihan lähimmiltä kolmelta, ”ent. SSH:n pojilta” ;), hienon punaviinin ja sitten koko läsnäolleelta porukalta ja suureksi yllätyksekseni myös parikymmeneltä muulta yliopistossa vuosia, vuosikymmeniä kanssani samassa työyhteisössä olleelta Taittingerin samppanjan 😉 ja lahjakortin ravintola Oloon! Yesh! Huippujuttu. Ihan kuin työkaverit tietäisivät, millaisesta pidän. Aalto-maljasta tai jostain bibliofiilisesta kirjaharvinaisuudesta olisin ollut iloinen, tästä olen ihan innoissani. Ja kyllä se tuntuu mukavalle kun niin moni oli mukaan lähtenyt.

Ajatuksena oli ollut ”viettää tiistai-iltapäivä ja ilta leppoisasti yhdessä, – ilmassa hiven lähdön tunnelmaa ja toivottavasti paljon lämpimiä auringon säteitä.” Ja niin se meni. Mukava lähtörituaali oli tuo.

Aamulla roudasin duuniin auton peräkontillisen rääppiäisiä, joista meille tusinalle riitti lounaaksi ja monelle pieniä dogibageja erikseen kotiin vietäväksi.

123

Päivällä töissä paljon piipahtelijoita, paljon tekemistä, paljon posteja, paljon väsymystä.

Illansuussa olen viimeisteillyt huomista ”keikkaa” – lähden Pudasjärvelle ihan uudenlaisen ”esitelmän” pitoon … sitten helpottaa …