Lomaselta palatessa uusia lomasuunnitelmia

Mukavalta pikku lomaselta on palattu kotiin. Lähdettiin mökiltä hyvissä ajoin, oltiin kotona hyvissä ajoin.

Ei tarvinnut lähteä sinisen taivaan tai auringonpaisteen alta (”joka toinen päivä paistaa, joka toinen sataa” piti paikkaansa tänäänkin), sillä märkä lumi/räntäsade, jota oli kai kestänyt jo koko yön jatkui aamusella, mikä helpotti lähtöä.

Kotimatka_-3

Kotimatka_-2

Pehtoori ajoi koko matkan, minä luin ja tarkastin sivuainepääsykokeen paperit, selailin kalenteria ja laskin jäljellä olevia töitä ja työpäiviä.

Kotimatka_

Pohdin mihin, milloin, kenen kanssa seuraavan kerran reissuun. Vaikka työt eivät enää tule kovin paljoa reissuja säätelemään, on tietysti läheisten elämänmenossa juttuja, jotka meidänkin menemisiä säätelevät. Vanhemmat ja lapset (ja tuleva Pikkuinen!) tietysti vaikuttavat omalta osaltaan meidänkin reissaamiseen.

Niinpä ajateltiin, että kesällä voi olla kotonakin. Enimmäkseen. Kun on sitten se Pikkuinenkin olemassa, ja kastajaisetkin. Ja Esikoinen Helsingistä pääsee jossain välissä, juhannuksena kai ainakin?, kotikotiin käymään. Ja  kesällä voi olla mökillä,  ja elokuussa on tiedossa kotimaan rengasmatka. Elokuun lopussa on Lahdessa Paistinkääntäjien kapituli, ja sinne on melkein ”pakko” mennä, sillä vuoden päästä kapituli on Oulussa ja meidän järjestäjien ja minun pressenä on mentävä katsomaan mallia tai oppimaan virheistä… Ja ajatuksena on, että Lahteen  matkataan Lounais-Suomen (Naantalin ja Turun? ja Helsingin (Porvoonkadun) kautta. Ja kesäkuun alussakin on viikonloppureissu Helsinkiin.

Siis ei kesällä ulkomaille, ei ainakaan kovin kauas. Tosin vakaana aikeena on, että lähtisimme seuraavalta mökkireissulta ajelemaan Norjan puolelle, –  Nordkapp, Hammerfest, Alta, Trömsö? Onko kokemuksia? Missä kannattaisi yöpyä, missä käydä, missä syödä, mitä reittiä ajella?

Näin ollen vuoden patikkamatka tehdäänkin vasta syksyllä – ei, ei Itävaltaan vaan – Italiaan. On jo varattu! http://www.temamatkat.fi/Matkavalikoima/Eurooppa/Italia/Vaellus-Liguriassa/

Kun kerran syyskuussa, jolloin tavallisesti uudet opiskelijat, arkistoekskursio ja kandiseminaarin rästisuorittajat ovat hieman olleet esteenä minun maastapoistumiselleni, eivät enää sitä tee, voimme lähteä Italian syyskesän lämpöön vaeltamaan!!  YouTravelsilla olisi ollut samoille seuduin vielä paremman oloinen (ja halvempi) reissu, mutta missasin sen varauksen ajoissa. Mutta Liguriaan, Italian merimaisemiin, maaseutukyliin ja vuorille patikoimaan, ja syömään hyvin siis lähdemme. Mitäpä sitä muuta lomaltaan toivoisi!

Tämä hyvä päivä

Jos mökillä herätessä kamarin verhoissa on tuollainen helmirivi, se tarkoittaa, että sälekaihtimien aukoista siivilöityy auringon valo…

Auringon!

1_5_2015-8

Ja eiliseen verrattuna näky ulko-ovelta erinomaisen mukava: sää houkutti ulos jo varhain!

1_5_2015-2-5

Pitkälle iltapäivään oltiinkin aurinkoisten hankien keskellä, touhuten ja tepastellen.

Enkä siis mennyt tänäänkään mäkeen: ei hissit edes pyörineet. Siis ensimmäinen talvi piiiiiitkään aikaa, kun ei ollut yhtään rinnepäivää. Hiihto on houkuttanut enemmän. Ikäkysymys?

Täällä on ohjelmassa ollut myös uusien linnunpönttöjen asennus.

1_5_2015-6

1_5_2015-10

1_5_2015-3-2

Pirtin pöydän äärestä ikkunasta näkyy yksi. Eihän täällä vielä paljon muuttolintuja näy tai kuulu, – sentään joutsenia ja kurkia tulomatkalla nähtiin. Ei juuri muita.

Mutta minä vuoleskelin (sain perheeltä joululahjaksi uuden hienon puukon!) linnuille viitan kohti uusia, tyhjiä asuntoja mutta Pehtoori mokoma vain naureskeli viitalle, vaikka tiedän satavarmasti, että linnut heti tietävät tuosta, mistä on kyse ja osaavat suunnata kohti uusia asuntoja.

1_5_2015-12

Mieheni kuitenkin suhtautui tuotokseeni samanlaisella arvostamattomuudella, liki myötähäpeää tuntien, kuin on suhtautunut kerta toisensa jälkeen jo kuuluisaan design-lapas-lankkuuni. 😀

Tänään ei notskilounasta, vaan terassilla lohileipiä ja rose-lasilliset (Beringerin Zinfandel on oikein hyvää, mutta sopisi paremmin mansikoiden kuin lohileipien kanssa).

20150502063005

1_5_2015-5

Kerrankin kuva vedenottopaikalta ”toist puolt” puroa.

Tänään kehittelin uuden pastakastikkeen: pasta carbonara, jossa pekonin korvaavat pikkusen parsat (Sodankylän K-kaupasta tuollaisia ennen näkemättömiä etelä-afrikkalaisia pieniä löytyi). Ui-jui. Oli hyvää.

1_5_2015-11

Jo päivällä sellainen hiljainen sisäinen fillis, että lapsellinen itkupotkuraivari voisi olla paikallaan ja tehdä hyvää: en halua huomenna lähteä Ouluun. En. Yritän kuitenkin käyttäytyä aikuismaisesti, ja nautin vielä tästä illasta täällä. En ajattele huomista.

Yhdenlainen työnjuhla

Todellakin erilainen vappu. Liki kymmenen tunnin yöunien jälkeen olin aamulla täynnä tarmoa: valmiina ladulle, valmiina mäkeen tai valmiina kapuamaan Kaunispäälle… MUTTA, aamuseitsemältä tuli pikkuisen reippaasti lunta, joka kymmenen aikoihin muuttui rännäksi ja ennen puoltapäivää vedeksi.

1_5_2015

Enkä minä oikeastaan pitänyt ollenkaan huonona vaihtoehtona, että oli aikaa ryhtyä Tuulentuvan (= kuvassa, siis vanha ”pikkumökki”, jossa vieraat ja nuoret majoittuvat tänne tullessaan) siivoukseen. Olin ajatellut, että sitten juhannuksen jälkeen, jos/kun tänne jäämme joksikin aikaa, tuota teen, mutta miksen aloittaisi jo tänään, kun kerran sää ei ulkoilua suosi.

Vanhoja, littanoita tyynyjä, koppuroiksi kovettuneita, kulahtaneita froteepyyhkeitä (joista osa kihlajaislahjojamme!!) ja lituskoja peittoja oli kaapeissa pienen armeijakunnan tarpeisiin asti. Miksi? – No ei ole enää. Eikä kuivuneita maalipurkkeja eikä muutakaan turhaa.

Sitten kaapeissa oli epälukuinen määrä lakanoita: kerran pari käytettyjä,… Minulla kun ei ole niin järjestelmällistä ”vuosikertalakanakiertoa” (ks. täältä mitä tuo tarkoittaa) kuin äidilläni täällä huushollatessaan oli tapana ylläpitää. 😀

Ja kun meillä kerran on täällä pyykkikone ja mankelikin niin pesin kaikki! Kotonahan se nykyään on Pehtoori, joka meillä lakanapyykin sekä myös mankeloinnin (hänelle se on must-juttu!) hoitaa, mutta täällä möksällä se kuuluu minun työkalenteriini. Vappuhan on työn juhla!

Mukava vappu on ollut. Ja sellainenkin täysin uusi juttu, että me kävimme vappubrunssilla ravintolassa! Emmepä ole kai koskaan ennen käyneet. Onneksi olin tehnyt pöytävarauksen Kaunispään Huipun brunssille. Ei sinne olisi päässyt ilman varausta.

Siivouksen ohessa lämmittelin saunan, sitten pesu ja tukka kondikseen ja yhden kieppeissä brunssille. Joillakin oli ylioppilaslakitkin, meillä tietenkään niitä täällä ole. Eikä kuohuva nyt virrannut; autolla kun menimme, emmekä mäestä tai tien kautta kävellen kuten alkuperäisajatus oli ollut. Mutta vappubrunssi kuitenkin.

1_5_2015-3

Etelän immeisiä siellä, – meidän näkökulmastammekin etelän … siis Etelä-Suomesta olivat varmaan ne sata brunssivierasta. Eipä ollut tuota tapahtumaa hinnalla pilattu (24 euroa) ja buffet-pöydän alkuruokien joukossa muutama helmi; ravintolan omassa kodassa savustettu poronpaisti ja chili-kesäkurpitsat maistuivat erinomaisilta. Eikä valittamista muutoinkaan.

WP_20150501_12_47_39_Pro

Nuorten kanssa whatsappeiltu ja muutoin hiljaiseloa vietetty. Sopii meille.