Jouluarvonta!

Heräsin viideltä. Sepä sitten mahdollisti sen, että sain ennen töihin lähtöä tehdyksi valmiiksi seinäkalenterin: ”Oulu kuvissa”. Jokaiselle kuukaudelle kuvia kuluneen vuoden kuvausretkiltä pitkin Oulua. Tilasin kalentereita useampiakin. Ja niinpä nyt on kalenteri tai ”ikivanha” Vuorotellen-kirjani, joita on enää 4 kpl jaettavana, palkintona tässä joulukuun jutussa, – ei ole kisa, mutta ehkä voisi nimittää arvonnaksi.

Kaikkien, jotka 21.12. mennessä kertovat kommenttilaatikossa  – vaikka vain yhdellä sanalla, mutta mieluummin ihan tarinan kera, mikä on sellainen jouluruoka/herkku/juoma/suklaa, joka on joka joulu saatava, että joulun makumaailmasi olisi oikeanlainen. Onko se kinkku, suklaakakku, joku tietty suklaakonvehtirasia, hedelmäkori, mummin sinappi, eggnog, luumukreemi, riisipuuro tai suolakala? Mikä?

10-4

Mietin, mikä se minulla on? Ensimmäiseksi tuli mieleen graavilohi. Mutta sitähän on juhannuksena, pitkin kesää, joskus arkenakin… ei sittenkään pelkkä ja vain jouluherkku. Ja seuraavaksi tuli mieleen lanttulaatikko. Sitä ei ole milloinkaan muulloin kuin jouluna. Eikä meillä kukaan muu kuin minä sitä oikein kaipaakaan, – ei ainakaan välttämättä kaipaa.

Niinä jouluina kun äiti ja/tai sisar ovat olleet kanssamme joulupöydässä, he ovat ymmärtäneet lanttulaatikon päälle, mutta muille se on vähän yhdentekevä juttu. Isälle sitä aina tein, ja apelle joka joulu vien. Mutta meidän perheessä se on muille kuin minulle usein ihan maistamatta jäävä juttu. Minulle se on must. Ja sitten minun on koko joulukuun saatava viiliä ja pipareita, kuten jo todettu on. 😉

Mutta mikä on sinun joulun tärkein makumuistosi? Tai ehkä ei vain muisto, vaan joka jouluinen juttu, jonka haluat vuodesta toiseen kokea ja joka vuodesta toiseen tuoksullaan ja maullaan tuo sinulle joulun tunnelman.

12

Juuri laitoin saaristolaisleivät uuniin, ja nyt selailen joulukirjojani etsien jotain uutta joulupöydässä tarjottavaa. Ehkä en käytä selailuun kovin paljon aikaa, sillä tyär on kotikotona tänään(kin). Pitkään istuttiin ruokapöydässä (kuhaa paistoin, lapsi ei ole yli vuoteen syönyt paistettua kalaa!), – toki Pehtoorin kanssa kaksistaankin perjantaisin istutaan pitkä tovi ruoan äärellä, mutta tänään mukavampi. Työstä ja sen tekemisestä, pimeästä ja suomalaisesta mielenmaisemasta, luterilaisesta työmoraalista versus meksikolaisesta meiningistä, suorittamisesta ja oman tekemisen tärkeydestä, keskusteltiin.

Ja kerroin Talvisota ja taide -seminaarista, joka oli antoisa. Oli hienoa vain istua, vastaanottaa, kuunnella monia hienoja esitelmiä, liikuttuakin, oppia, ajatella. Ja ennen, välissä ja jälkeen tavata ystäviä ja tuttuja, jutella opiskelijoiden kanssa. Erinomaisen hyvä iltapäivä.

WP_20141212_15_47_02_Pro

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

12

12

19 kommenttia artikkeliin ”Jouluarvonta!”

  1. Tämä olikin aika paha! Minullakin tuli ensimmäisenä mieleen graavilohi, vaikka tuleehan sitä syötyä muutenkin. Mutta se suolainen kala makean (saaristolais)leivän päällä…nam! Kinkku se ei ainakaan ole, syön sitä yleensä pari siivua koko pyhien aikaan. Ehkä ”the must” on äidin tekemä ”hernetuuvinki” (jolla on ehkä joku toinenkin, virallisempi nimi). Sitä äitini keittelee tuntitolkulla, ja siitä tuoksusta tietää joulun tulleen. Taitaa olla niin, että ainoastaan yhtenä jouluna en ole sitä saanut. Tuli joulu silloinkin, mutta sitä tiettyä aatonaaton tuoksua tuolloin kaipasin.

    Vastaa
  2. (1) Kinkku 1947 – 1973. Saman eläimen fileen pala 1973 – 85. Kalkkuna 1985 – 95. Poro 1995 – 2012. Hirvi 2012 – 14.

    (2) Sekahedelmäkeitto 1945 – 1957.

    (3) Lanttulaatikko (kyllä!) 1947 – 2014. Aattona klo 12 riisipuuro kanelin, sokerin ja maidon kera 1945 – 2014.

    Vastaa
  3. Piti oikein alkaa miettimään, että mikä tekee joulun maun. Ehkäpä se onkin sellainen monien makujen, mutta ennen muuta tuoksujen yhteissumma. Tuoksuuko jouluruoka jotenkin enemmän kuin ”tavallinen” ruoka? Uunissa paistuvat kinkku, juurekset, piparit jne. Lanttulaatikonkin tuoksu kuuluu jouluun, vaikka haarukallistakaan en yleensä itse syö. 😉

    Mutta jos jotain vain jouluna syötävää pitää valita, niin kyllä se ehkä sittenkin on rosolli. Siinä on varsin arkisia, hyviä makuja, mutta vain jouluna ne kaikki yhdistetään samaan satsiin. Jouluna saa hyvällä omallatunnolla satsata hieman tuhdimpaan kastikkeeseenkin… 😉 Joulun toinen must on ehdottomasti piparisuklaa. Kaupasta ostettuna JA itsetehtynä.

    Vastaa
  4. Katri, tuo äitisi hernetuuvinki on varmasti sukua ”satavuotiaalle hernevuoalle”. Se on oma kehitelmäni vanhasta suomalaisesta uuniruoasta. Katsohan

    http://www.satokangas.fi/blogi/2010/08/elokuun-ruokahaaste-satavuotias-hernevuoka/

    Koivu, miten voit muistaa nuo vuosiluvutkin? Taitavat jouluruoat liittyä tiettyihin elämänvaiheisiin? Meilläkin on aattona joulupuuro, mutta jo vähän ennen joulurauhan julistusta. Sekahedelmäkeittoa eikä kinkkua ikinä. Paitsi lapsuuskodissa tietysti oli.

    Erjalla rosolli. Voi, siitä minäkin pidän, mutta kun se on niin täyttävää – ei mahdu jouluruokien joukkoon. Joskus teenkin sitä mökillä, mutta se kun ei ole oikein muun perheen herkkua, joten vaarallista tehdä: tulee itsellä syötyä liikaa.

    Vastaa
  5. Joulua ei tule ellei ole itse paistettua kinkkua siitä tulee joulun tuoksu ja onhan se hyvääkin 🙂 Viime jouluna paistoin itse kinkun ekaa kertaa elämässäni ja täytyy sanoa että oli maailman parasta!!

    Vastaa
  6. Hei, serkkuseni. Kivan arvonnan olet laittanut. Minulle tuli ihan ensimmäisenä mielee joulu rosolli, kera sillin. Lanttulaatikko on toinen, jota on oltava joulupöydässä. Makean kaipuu suosii vihreitä kuulia, ehdottomasti.
    Mukavaa joulun alus aikaa teille kaikille.

    Vastaa
  7. Reija, tämä on hauska pyyntö ja pistää todella miettimään joulupöydän antimia. Minulle ehdoton jouluruoka on lanttulaatikko. Kun asuttiin Kiinassa, eikä lanttua saanut, salakuljetettiin sitä ihan Suomesta käsin. Tosin soseena. Kyllä se toi joulun tunnelman, olipa sen ”kyytipoikana” sitten mitä lihaa tai lintua hyvänsä! Mukavaa joulunodotusta!

    Vastaa
  8. Minulla ehdottomasti lihapiirakka, edesmenneen isäni sanomana pirogi. Teen sen rahkavoitaikinaan, täytteenä jauheliha, riisi ja kananmuna. Tyttärenikin sanoi ettei joulua ilman pirogia!

    Vastaa
  9. Hei Reija! Ensimmäisenä tulee mieleeni joulutortut. Ohjeen olen saanut Äidinäidiltä. Voi ja jauhot nypitään, kerma, muna sekä leivinjauhe lisätään.Seisotetaan yön yli jääkaapissa. Luumut keitetään kera sokerin hilloksi. Ennen uuniin laittoa niitä pidetään kylmässä hetki myös! Siitä lähtee Jouluvalmistelut Haukiputtaalla.
    Ja pian on lapset niitä syömässä ☺

    Vastaa
  10. Perheessämme ensimmäinen joulu 25 vuoteen ilman K:n pyytämää pienriistaa, ei vain ollut mökkimetsällä. Mutta tuo lanttulaatikko on perheellemme välttämätön jouluruokien lisuke sen jälkeen, kun opin valmistamaan reilut kymmenen vuotta sitten sen oikein, eli riittävästi siirappia.Muuten teidän linjoilla aattoruuat, omassa kotonani käsittämätöntä oli, kun perinteisen kinkkuuaterian päälle piti syödä riisipuuro!

    Vastaa
  11. Rosolli (ilman silliä) lanttulaatikon kanssa! Ja siihen vielä rinnalle erilaisia juustoja, tällä yhdistelmällä pötkii jo pitkälle.

    Vastaa
  12. Löytö Oulun kauppahallista: Jamon iberico bellota, eli tammimetsässä vapaana elänyt ja tammenterhoilla ravittu ibericopossu. Ei turhaan kehuttu maailman parhaaksi ilmakuivatuksi kinkuksi! Muistakaa nauttia huoneenlämpöisenä tanniinisen rioja-alueen punaviinin kera.

    Vastaa
  13. Meidän ainokainen lapsemme aloitti mädin, sipulin ja smetanan syönnin jo 2-vuotiaana. Sitä on siitä lähtien ollut joka joulu ( poika nyt 33 vuotta) ja vähän kaikissa perhejuhlissa. Vastaukseni ei siitä huolimatta ole mäti vaan valkosipulisilakat. Niitä tehdään vain jouluksi, joskus jopa tutuille joulutervehdykseksi.

    Vastaa
  14. Joulusta ensimmäiset muistot tulevat aattolillasta, jolloin saunan jälkeen istumme ruokailemaan, eikä äiti antanut aloittaa ennen jouluevankeljumia.Joulupukkina oli joka vuosi sama naapurin Iikka ja vaikka kuinka tiesin veljeni kanssa kuka naamion takana oli, pelkäsimme aina.
    Jouluruuat olivat perinteisiä, laatikot, kinkku, lämmin rieska ja joululimppu sekä Hannilan Kaijan joulutortut ja Äidin piparireseptin mukaan tehdyt piparit, joihin saatiin voi Limingan osuusmeijeristä, jossa äitini työskenteli pesulassa ja myöhemmin Pömilässä, joka toimii edelleen uudistettuna tosin hieman eri konseptilla.Googlaappas Pömilä..
    Hannilan Kaijan torttuihin tulee kilo voita, saman verran jauhoja, pari munaa pari kuppia vettä ja leivinjauhetta. Jos joku on kiinnostunut jaan ohjetta mielelläni..
    Joulu on täynnä perinteitä joita haluan jakaa myös lapsilleni ja lastenlapsilleni.

    Vastaa
  15. Oi miten mukavia nostalgisia tarinoita ja jouluruokajuttuja täällä onkaan!

    Kirsi, olet edellä minua. Koskaan en ole itse joulukinkkua paistanut.

    Tuula, olisiko tuo lanttulaatikko-tunne siis geeneissä? 🙂 Mukavaa joulunalusaikaa sinne Itä-Suomeenkin.

    Maarit, salakuljetettu lanttulaatikko! Vakuuttavaa!

    Irmeli, sinulla vähän erikoisempi jouluherkku. Mutta pirogi kuulostaa vähintäänkin erinomaiselta. Kiitos osallistumisesta.

    Tiina, minulla on hämärä muistikuva, että on joskus kanssasi puhuttukin näistä tortuista. Ja näin äsken FB:ssä tekemiäsi. Ihan de luxe -torttuja taitavat olla. 😉

    Sirpa, minustakin lanttulaatikossa pitää olla tarpeeksi siirappia. Ja porkkalaatikkoon laitan sokeria. Herkkua ovat. Ja kiitos tuosta Jamon iberico bellota -vinkistä. Sitä hankitaan. Ehdottomasti.

    Annu, sinäkin vielä ”linjoilla”. Mukava. Juustoja pitää olla! Olen ehdottomasti samaa mieltä.

    Antti, kyllä, olen samaa mieltä: jouluruokia on ilo antaa lahjaksikin. Ja valkosipulisilakoista minäkin ilahtuisin. 😉

    Anna, kiitos tarinasta ja reseptistäkin. Kilo voita? Kuulostaa joululta. Pömilä pidetään mielessä!

    Kiitos kaikille tähän asti osallistuneille! Onpas ilo kun jouluarvonta kirvoittaa muistoja ja tarinoita.

    Vastaa
  16. Jopas vain laittaa miettimään. Aattoaamun riisipuuro on ihan must. Siihen päälle kanelia ja sokeria sulamaan.
    Jouluun liittyy jostain syystä myös yksi rasia vihreitä kuulia, kerran vuoteen niitä täytyy saada.
    Ja lapsille jouluruoista tärkeä juttu on rosolli!

    Vastaa
  17. Marja-Liisa, mukava kun osallistut. Ja tuo ”jostain syystä myös yksi rasia vihreitä kuulia” täytyy saada on kyllä kumma juttu, mutta niin se vain on. 😉

    Vastaa
  18. Joulunaika on täynnä ihania makuja ja tuoksuja! Joulun kalapöydässä pitää ehdottomasti olla mätimoussea, jonka maustan mustapippurin sijasta maustepippurilla. Tämän opin edesmenneeltä anopiltani. Nam!
    Arton pyynnöstä meidän joulupöydässä on myös Greta-mummin lihapullia. Olin aiemmin luullut, että lihapullat ovat vain riikinruotsalainen jouluperinne, mutta opin, että myös suomenruotsalaiset kattavat lihapullat tarjolle. Arton tädiltä löytyi alkuperäinen Greta-mummin ohje, jossa on kaksi jujua: maksapasteija ja tummaksi ruskistettu sipuli.
    Eilen tein ison kattilallisen punasipulihilloketta jouluksi. Sitä riittää myös joulun ruokalahjoiksi.
    Lämpöiset jouluterveiset! 🎄🎁🎅

    Vastaa
  19. Maisa, tuo edesmenneen anoppisi maustepippuria-mätimousseen -juttu kuulostaa liki eksoottiselta. Testattava on.

    Greta -mummin lihapullat? Merkillisen sofistikoituneelta kuulostaa. Maksapasteija ja ruskittu sipuli kuulostavat jo sellaisinaan erinomaisilta.

    Punasipulihilloke on herkkua ympäri vuoden. 😉

    Mukava kun osallistuit!Huomenna arvonta.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Anna Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.