Revontulet. Niitä me – tyär erityisesti – odotimme eilen näkevämme. Ajateltiin että kirkas taivas, pakkanen, vuodenaika ja valosaasteeton mökkimaisema voisivat olla otollisia niille.
Auroras now -sivuilla piipahdeltiin pitkin iltaa.
Pelattiin Othelloa, – hävisinkö pelin toisensa perään? – Jep, jep.
Ja kymmenen jälkeen mökkipihalla taivas reposten valaisemana!
Kirkkaaita, aktiivisia säteitä, harsoa ja loimua.
Olin jo tulomatkalla surffaillut nettisaiteilla hakusanoilla ”revontulien kuvaaminen” ja löytyyhän noita ohjeita.
Paljolti näillä ohjeilla:
laajakulma (f 2,8), manuaalisäätö, valotusaika 8 – 20 sek, jalusta tietysti, iso 1600
Klikkaa isommiksi
Kansanperinteen mukaan revontulia kutsutaan täällä myös ”pohjanpaloksi”.
Pakkanen laski lähelle 20 astetta, ja kun ei tuullut niin toki tarkenimme reilun puoli tuntia noita ihailla.
Kuvia nettiin laittaessa (tyttären meksikolaiset kaverit olivat aika vaikuttuneita) vierähti liki puolille öin. Lomahan se.
Tänään, aamun tuikeassa pakkasessa, lumilinko ei käynnistynyt, joten teimme lumityöt kolmistaan ”luomuna”. Kelpo liikuntaa.
Eikä yli 20 asteen pakkasessa palellut. 😉
Ladulle ei silti vielä tullut lähdetyksi.
Iltapäivän aluksi lähdimme kylille, kauppaan, ja Kaunispäälle.
Ja kyllä täällä on kaunista päivisinkin.
Lisää Kaunispäällä otettuja päiväkuvia säästelen huomiseksi.