Syksyn keltainen

Osa koivuista kieltäytyy uskomasta, että on lokakuu. Niin minäkin. Liian vähillä vaatteilla, liian aikaisin, toki oli jo valoisaa, lenkille. Ja tänään mukana kuvaamiseen sopiva objektiivi. Lenkkipolun varrelta keltaista — – Osa koivuista ei anna periksi. — vielähän se paistaa – –  Ja tiedättekös, monessa kohteessa, monena hetkenä lauloivat linnut! (klikkaa kuvat isommmiksi)

_MG_0600-2

_MG_0601-2

_MG_0604-2

_MG_0606-2

_MG_0610-2

_MG_0612-2

_MG_0615-2

_MG_0627
_MG_0636-2

Veneen viimeinen (?) matka soudettu. Vähän sellainen ”ohi on” -fiilis tämän kuvan äärellä.

Appivanhempien  muutto alkaa olla ohi. Kunhan lenkiltä ja kauppa-asioilta, Caritaksesta ja haudalta ehdin, lähdin muuttopuuhien viimeistelyyn minäkin. Siellä Raahesta asti asiantuntevaa työvoimaa, joten me väistyimme takavasemmalle, lähdimmme kotiin ja pian siltä viininmaistiaisiin. Languedoc-Roussilion oli teemana. Ui-jui bulkkiviinialueesta tuli yksi Ranskan lempparialueista heti kerralla .. kannattaa seurata.

 

Hutk virkistymässä

Väsyneenä virkistymään: olisin niin kovin halunnut jäädä nukkumaan, jäi nimittäin yöllä koviin vähiin nuo unitunnit. Heräsin ennen neljää pohtimaan kaikkea, kaikkea sellaista, jolle aamuyön pohtiminen ei ollut hyväksi. Onko koskaan?

No jokatapauksessa tänään tiedekunnan virkystyspäivä, – met lähimmä ulkomaille. Lähimmä Haaparantaan.

Hutk virkistäytymässä-2

Bussilastillinenhan meitä oli. Menomatkalla aamusumu ja auringonpaiste sellaisia, jotta olisin halunnut ulos, kumpparit jalassa metsiin, peltojen reunamille, Iijoen varteen … ulos kuvaamaan. No kuvasin istuen bussissa, ja kehotin itseäni pitämään suuni kiinni, ja olemaan tyytyväinen siitä, että monien, monien vuosien jälkeen tällainen virkistysmatka järjestettiin.

Hutk virkistäytymässä-5

Hutk virkistäytymässä-6

Eikä ohjelmassa pelkkää IKEAa, aloitimme Haaparannan kunnantalolta. Tiesittekö, että Haaparannassa käy vuosittain kolme miljoonaa vierailijaa ja että Tornionjoen yli tehdään vuosittain 14 miljoonaa ylitystä. Valtavat suunnitelmat ja visiot on alueella. Opimme, että paikalliset ovat oppineet tämän:

Hutk virkistäytymässä-7

Rajaseutuyhteistyöstä vakuuttumiseksi saimme vielä kahvit leivällä; ruottalaista leipää ja suomalaista kinkkua. Hyvväähän se oli. Murteet ja kielet vaihtuivat sujuvasti. Ja sitten jatkoimma matkaa.

Kohti Kukkolaforsenia. Ja tehän tiiätte, mitä mieltä mie siitä olen. Jotta jo vain on hyvä paikka (KLIKS). Ja tänään kalabuffet vain meille. Aurinko paistoi, koski kaunis kuten aina. Hyvää seuraa, eikä töistä puhuminen tuntunut työltä.

Hutk virkistäytymässä-8

Hutk virkistäytymässä-9

Viimeistään nyt klikkaa kuvat isommiksi.

Hutk virkistäytymässä-10

Hutk virkistäytymässä-11

Enkä ollut ainoa, joka osti keittokirjan ja puolukkaleipää mukaan,

Palasimme Haaparannalle, reilu parituntinen aikaa. Kuka minnekin.

Voiko ruotsalaisempaa ruskaa olla?

Hutk virkistäytymässä-12

Mie ehin käyä Systemissä hakemassa Tommasin Amaronen (uusi vuosikerta 2011) ja kävellä Tornion puolelle Aineen taidemuseoon.

Hutk virkistäytymässä-15

Vähän oli se ”Liikenne – vauhtia ja vaaraa” -näyttely pettymys, – joskin Kari Cavénin teos ”Autot” oli hauska. Maakuntamuseoon en enää mennyt, mutta kuvailin ulkoseinässä olevan ison kuvan posti-ilmaradasta.

Hutk virkistäytymässä-13

Hutk virkistäytymässä-14

Vielä ennen paluumatkalle lähtöä pikapyrähdys IKEAssa. Appivanhempien huusholliin tuliaiset, kotiin muovipusseja (kyllä, muovipusseja) ja kaitaliina. Eipä enempiä. Nyt väsy. Virkistymispäivästä huolimatta. 😉 Mukava ja kovin kaunis päivä oli.

Muuttopuuhissa

Kerroinhan että perjantain vastaisena yönä heräsimme puhelimen (meillä on vielä lankaliittymä) soittoon: minulla ensimmäisenä ajatuksena, säikähtäen, että ”äiti!” ja Pehtoorilla että ”isä”.

Pian selvisi, että oli kyse Pehtoorin vanhemmista, tai tarkemmin ottaen heidän talostaan. Lämminvesiboileri oli ”räjähtänyt”. Eivätkä vanhukset olleet heränneet, eivätkä herättyäänkään olleet voineet/osanneet mitään tehdä.

Kun Pehtoori ja veljensä olivat aamuneljältä Jäälissä, oli appivanhempien huushollissa noin seitsemän senttiä (= nilkkoihin asti!) vettä koko talossa! Parketti irtoili, kupruili, tapetit irtoilivat alareunoista, matot lilluivat vedessä, kaikkien huonekalujen jalat ja sokkelit haperoituivat. Ennen aamukahdeksaa Pehtoorin LVI-kaveri oli käynyt katsastamassa tilanteen ja ”tuomio” oli: menee ainakin kolme kuukautta kuivumiseen, lattiat on todennäköisesti piikattava auki ja kaikki pinnat uusittava.

Katastrofi jokaiselle, mutta jo kyllin iäkkäille (89 v. ja 84 v.), huonosti liikkuville vanhuksille ihan hurjan vaikea pala.

Pehtoori ja veljensä selvittelivät tilannetta, selvittelivät vakuutuksia, remonttia, etsivät sijaisasuntoa. Vahinko havaittiin isoksi ja tarvittava remontti perusteelliseksi. Sisarensa kävi Raahesta setvimässä asiaa ja kuten jo joku päivä mainitsin meidän Juniorikin sekä miniäkokelas kävivät Jäälissa lohduttamassa ja yrittämässä tehdä tosiasioita ymmärrettäviksi.

Jutun suurin tragedia on nimittäin se, että M-mummu, anoppini, ei halua lähteä kotoaan mihinkään! Ei millään. Hän ei ole paljon koskaan ole ollut pois kotoa, vuosikymmen sitten lonkkaleikkauksen takia muutaman yön sairaalassa, muuten ei pariin vuosikymmeneen ei koskaan, ei  missään. Hänen kuolematon lausahduksensahan on, että ”ihminen ei koskaan elä niin vanhaksi että ehtisi olla tarpeeksi kotona”.

Ja turha siinä on kenenkään yrittää selittää, että väliaikainen juttuhan tämä,  tulette sitten takaisin, ei ole kyse mistään köyhäintalosta tai vuodeosastosta, jonne on tarkoitus teidät muuttaa tai roudata loppuelämäksi…

Kaksi vanhaa puuta-2

Sen verran osaan kokemuksella myötäelää, että kun me jotensakin tasan kymmenen vuotta sitten pistettiin talo, oma koti, totaaliseen remonttiin ja jouduttiin muuttamaan pois kotoa remontin alta, minä itkeä tillitin pakatessa kotia autotalliin, saatikka silloin kun tulin käymään ”kotona”,  jossa kaikki oli revitty… Ja me sentään itse haluttiin se remontti ja me oltiin nuoria! Tai noh, suhteellisesti ainakin.

No nyt: viikko äksidentin jälkeen on selvinnyt, että vakuutus korvaa suunnilleen kaiken. Pihalle tulee lämmitettävä kontti, johon voi viedä enimmän osan tavaroista, ja on löytynyt (= Pehtoori ja veljensä ovat löytäneet ja järjestelleet) vanhusten palvelutalosta erinomainen, siisti, uusi kolmio, jonka vuokran vakuutusyhtiö maksaa liki kokonaan, ja muuton (kanniskelun) maksaa senkin vakuutusyhtiö.  Ja muutto on huomenna.

Meninpä sitten poikien kaveriksi suoraan töistä karaten pakkailemaan, ja toinenkin miniä tuli kaveriksi. Siinä iltapäivä ja ilta oltiin ahkeria, ja koetettiin M-mummua lohdutella. Oli jo hyväksynyt, että muutettava on. Teki kipeää katsella, kuinka pelko jäyti  …

Kaksi vanhaa puuta

Meksikon terveisiä vol. XI

altAh4JYKb4UaZHl4QVBZw0MOsPoFqQnWhCsZcwo2Zl5UvJ

Meksikolaisia irtokarkkeja. Kaikki enempi vähempi chilillä maustettuja.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

altAoEtx2OoW7nijbSLuIX9ES7OInruM2YhowfUPf3nTCtx

¡Viva el presidente Dany Boy!

Meksikon itsenäisyyspäivää juhlivat tällaisilla, eivätkä olleet siellä ymmärtäneet suomalaisten tapaa ”kaksi-ihmistä-kättelee-kaksituhatta-ja-kaksi-miljoonaa-katsoo-sitä-telkkarista”.

Mutta jotain suomalaistakin meksikolaiset – nuoret ainakin – ymmärtävät. Lähetin elokuun puolivälissä Meksikoon paketin, jonka toivoin olevan perillä viime perjantaina (= tyttären synttärit). Paketin sisältö oli paljolti lapsen toiveiden mukainen.

Meksikoon

Joku viikko sitten whatsappailtiin:

Minä totesin: Voi kun paketti ehtis!!!!
S.: Ja jos ei ehi niin nautimme sisällöstä sitte myöhemmin, no problemo.
M.: Alat oppia mañana-meininkiä…
S.: Olosuhteet pakottavat 😀
M.: …  varmastikin olosuhteet opettavat.
S.: Ei täällä voi olla säntillinen suomalainen koko vuotta tulematta hulluksi 😀

No paketti ei ole (ainakaan vielä) mennyt perille. Juttelimme noista turkinpippureista ja salmiakkijauheista, ja ääneen pohdittiin, jotta josko lapsi synttäreilleen tekisi salmiakkijätskiä tai jotain muuta, millä meksikolaisille avautuisi tämän suomalaisille niin rakkaan herkun syvin olemus.

Siinä sitten jutellessa edelleen harmiteltiin, että postissa ei voi lähettää alkoholia, sillä meksikolaiset nuoret, jotka kävivät toukokuussa 2011 tyttären luona ja meilläkin, olivat kovin mieltyneet Minttuviinan makuun ja sitähän meidän piti Meksikoon viedä silloin kesällä 2012 kun kävimme ja jolloin tytär vietti isolle porukalle läksäreitään. Tarjosi siellä sitten monille kavereilleen ja se oli saavuttanut totta totisesti suuremmat menestyksen kuin Salmiakki-Aakkoset.

Nyt kun tyär sitten suunnitteli synttäreitään ja taas harmitteli, ettei minttuviinaa ollut saatavilla ja ettei meksikolaisille salmiakkiviinaa kannattaisi tehdä, keksin että samalla laillahan sitä voi tehdä omatekoista minttuviinaa kuin tehdään salmiakkikossuakin: ”Osta vodkaa ja piparminttukarkkeja, niitähän sielläkin kai on, ja tee niistä?” Ja niinhän siinä sitten kävi, että meidän ”ei-niin-kovasti-mistään-kokkailuista-innostunut” lapsi taisi kehitellä ihan ensimmäisen oman reseptinsä:

Suunnilleen 200-300 g piparminttukarkkeja 0,60 litraan smirnoffia ja lopuksi tuoreita mintunlehtiä pariksi tunniksi ja melekosen täydellinen maku.

altAgGNi3gMCr_JRBIOd6hrxGCN2AqgNMhgGNItNMZf5GBD

Ja synttäripäivänä saattoi Facebookista lukea, kuinka kaverit jo odottivat kekkereitä. Glorian onnittelu:

Feliz cumpleaños Sarush! Can’t wait to try your homemade mintuu ❤️ love you!!

Ja tässä sitten meksikolainen tapa synttärikakun nauttimiseen!

altAvI591IEcPItlG4wRN_hzXvnVZM5bGHnOzF7VWPiVeEE

Synttäriviikonloppua edeltävänä viikonloppuna kävivät Victoriassa (joku sata kilometriä itään Monterrreystä). Matkalta tuli kuvia.

altAvWmncvfD7IoOjapZgNr1jVAMgekTdglS_OGcRTsj8s3

Edessä ajavassa autossa: ”Perheen lapset piknikillä, popcornia ja sipsejä avolavalla.”

altAvQG18aKEsRr7hjTspk3siGvyqRXaFrQMi0Np16C3v2x

altAlsaqsjmrF2IIvsohiZOc0IaZeEv6CVXKD4rCFNN8bXj

Jeepin kumi meni, aamusella käytiin paikallisella Euromasterilla.
Renkaan paikkaus ja vaihto n. 3 euroa.

altAuCF6gQhy86MAS914zw1syADXxM6Fae_Z068QL_HDDei

”Vasemmalla Tanelin isän appelsiinifarmeja.”

altApN7eagheav8KyNI6SPhgvvgyIieO_IWoGV6su_FdlSd

Yllä oleva kuva on jo Monterreyhin palattua. Matkalla kaverin luo:

 Muutama muuki ajaa kaupungista esikaupunkiin. Ja tietenki vasemmalla näkyy Monterreyn kuuluisa joki. Nyt siinä oli kuitenki vettä kun joku aika sitte sen yhden vkl:n sato aika paljon ja sen perästä tuli vihertävää kasvillisuutta. Mutta on se joeksi vieläki aika hassu.

Eipä siellä kovin paljon ole satanutkaan. Tämä alla oleva kuva on otettu aamuyhdeksältä, jolloin oli lämmintä jo +27 C. Ja olennaista on että raksamiehet ja ”muut työhemmot” ovat kuulemma aina pukeutuneet kuten täällä alkukeväästä tai myöhäissyksyllä.

altApiUrZqvmOCScvRESQXzf1ORyq-MWGHmvKJ429bNUQEn

Sitten sellainen juttu kuin Monterreyn suomalainen ”yhdyskunta”. Noin kuukausi sitten tyttärelle tultiin töissä sanomaan, että firman aulassa on joku suomalainen? joka kysyy sinua. No siellä tosiaan oli ollut suomalainen T., joka on hänkin ollut Monterreyssä vuoden jossain it/on-line -firmassa ja joka on ryhtynyt etsimään Monterreystä muita suomalaisia.

Torstaina näen neljää muuta suomalaista. Kaikkia neljää jotka monterreyssa asuu. Saa nähä osaako sitä ennää puhua!

[torstain jälkeen]  – –   Ja tosi hyvin meni suomi-pileet!! Meitä oli kolme suomalaista ja kolme meksikolaista saunottiin ihan oikeassa suomalaisella kiukaalla varustetussa saunassa. se oli se T., ja sitte pariskunta H ja Ruben, 33 ja 31-v. Niillä oli kaks lasta, ruskeat silmät ja vaaleat hiukset ja puhuvat äidinkielenään sekä espanjaa että suomea. Oli melko hassu kielten sekamelska 😀

Monterreyssä on siis jo ”Little Finland!”