Syyskuu on mennyttä

Jatketaanpa siitä, mihin eilen jäätiin… Tuosta vois tehdä lautasliinoja? (tai backgroundin näytölle?) Nyt kuva on minusta parempi kuin eilen. Vaikka toki näyttääkin photoshopilla tehdyltä.

Syksyn suuret tuulet-18

Tänään on tippunut lisää lehtiä ja monia hyviä rippusia …

– on löytynyt tuotannosta poistuneen Valio Pro Feel -jogurtin korvaava hyvä maustamaton proteiinijogurtti. Olkoonkin, että on Arlan. Mutta hyvä se on.

– jotkut kandilaiset ovat olleet ahkeria, oppineet ja mikä parasta, sanoneet, että ohjauksesta on ollut apua: ”Työstä saatava (hyvä) palaute motivoi ja tuo tyydytystä.” Puolin ja toisin. 😉

– töistä tullessa taas serkulta postia. Ihan uusia kuvia isästäni, isästä lapsena. Ja mummulasta ennen minun käyntiäni. Aarteita ovat tuollaiset.

– Juniori kävi miniän kanssa omassa mummulassaan, Jäälissä. Käy poika siellä toki yleensäkin, mutta nyt ihan erityistehtävässä. Tolokun poika on. 😉

– fysioterapeuttini sai hartiani rennoiksi ja veren päässä kiertämään. Kummasti helpottaa oloa ja toimimista.

– töissä on hyvin hiljainen päivä. Liekö rehtorin vaali laskenut hiljaisuuden koko kampuksen ylle? – Uusi rehtori on nyt siis valittu, eikä minulla ole asiasta mitään mielipidettä; ei suuntaan ei toiseen.

– tein pitkästä aikaa japanilaista ruokaa. Arkiruoaksi vähän töisevää: yleensä viikolla teen sellaista, joka valmistuu max. 30 minuutissa, tämä vei melkein tunnin. Ja hyvää oli.

– Esikoinen lähetti synttäreiltään whatsappiin kuvia, oiskohan huomenna Meksikon postauksen aika?

Syksyllä suuret tuulet

Milloin laiska työn tekevi?

Talvella ei tarkene,
kesällä ei kerkiä,
syksyllä on suuret tuulet,
keväällä vettä paljon.

Laiskan päivän päätteeksi keräilin kuvia viikonlopun tuulisilta lenkeiltä, kuvausretkiltä. Melkoisia myräköitäkin on ollut. Iltaisin ja öisin varsinkin. Syksyn suuret tuulet ovat olleet jotenkin kiehtoviakin. Eilen vielä ihan huikea auringonpaiste. Ja vesien äärellä sinistä.

Syksyn suuret tuulet-7

Syksyn suuret tuulet-11

Jos minun Oulussa pitäisi jonnekin muuttaa, eikä se olisi Merijalinranta, Kiikeli eikä kerrostalot jokirannassa vanhan kasarmin kohdalla, niin sitten haluaisin alemman kuvan ”huudeille”. Hollihakohan tuo seutu on? Siellä on idyllisiä, pieniä kujia, vanhoja, melkein funkkistaloja, ja Saarankatu. Kaikkien noiden paikkojen lähellä ja näkyvissä on vesi. Ja ne kaikki ovat lähellä keskustaa. Vedestä, asumisesta ja keskustan lähelle muuttamisesta olisi enemmältikin juttua, mutta ehkäpä joskus toiste… 😉

Syksyn suuret tuulet-8
Syksyn suuret tuulet-6

Syksyn suuret tuulet-14

Koivun keltainen.

Syksyn suuret tuulet-13

Vaahteran keltainen.

Syksyn suuret tuulet-15

Haavan keltainen.

Syksyn suuret tuulet-16

Syksyn suuret tuulet-17

Tätä kuvaa voisi jotenkin jalostaa – siinä on jokin aihio hyvään kuvaan.  Minusta ainakin on. Jotain rappiohenkeä siinä on?

~~~~~~~~~~~~~~

Uusi bannerikuva (Villa Hannalan (1859) pitsitorni) oli myös tarkoitus ”jalostaa” eli muokata photarilla ihan uudenlaiseksi. Pidänkin väristä, mutta perspektiivi ihan merkillinen. Sitä ei saa millään suoraan. Ei millään. Olkoon sitten hieman vinossa.

Ruokaviikonlopppu

Viikonlopun läpitunkeva teema tuntuu olleen ruoka (eikö yleensä? :)), joten jatketaanpa siitä tänäänkin.

Viikonloppu

Viikonloppu-19

Eilinen antiikkimessukokemus oli erinomaisen positiivinen: ensimmäistä kertaa ne järjestettiin Super Parkissa (aiemmin Teatrialla), jossa oli hyvin parkkitilaa, toimiva, nopea, jonoja aiheuttamaton lipunmyynti ja sisällä mukavasti tilaa kulkea ja katsella. Ostin vain pieniä. Yllä pieni hopealusikka: sormisuolapurkkiin hyvä. Kaunis pieni käyttöesine. Arjen estetiikkaa. 😉

Viikonloppu-16

Viikonloppu-17

Aiemmin olen ostanut noita punaisia Kaj Frankin pikkulaseja kuusi, ne  on mökillä, kun väri on sinne perfetto! Nyt on sitten tarpeeksi. Kirkkaat lasit ovat Otsoja. Sitä sarjaa saimme aikoinaan kavereilta häälahjaksi, vieläkin on monta ehjää. Noita pieniä ajattelin käyttää shottilaseina. Ja meillähän shotit ovat useimmiten alkuruokia. 😉

Antiikkimessuilta Stockalle, jossa oli Stockmannin ja Paistinkääntäjien yhteistyö -päivä. Jollei olisi ollut perjantai-illan pikkuVELI-reissua, olisin varmasti ollut tuolla minäkin.

Viikonloppu-10

Viikonloppu-12

Nämä tutut myivät paketillisen riistapata-aineksia;  miniä kun on muutaman kerran sanonut, että olisipa mukava hirveä syödä. Teinpä siis sitten hirvipataa. Lisäsin kotona vielä sekaan tatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja, pikkukurkkuja ja lopuksi ennen haudutusvaihetta kunnon lorauksen punaviiniä. Hyväähän siitä tuli. Kaveriksi bataattimuhennosta ja omatekoista (tuunattua) puolukkasurvosta ja kuvassa näkyvää ruotsalaista kurkkurelishiä. Se on hyvin hyväksi havaittu monta kertaa, ja hirvelle ihan  hirveen hyvää.

Viikonloppu-13

Viikonloppu-14

Uuniin laittelin vielä valkosipuleita. Sivelin hunajalla ja oliiviöljyllä. Melkein karkkiahan niistä uunissa tulee.

Viikonloppu-15

Viikonloppu-18

Eikä tänäänkään mitään vähäpätöistä ruokaa. Kaksin olimme, joten raaka-aineetkin vähän eksoottisempia. Kampasimpukoita – tuoreita!! – ja Venus-simpukoita. Niitäkin oli eilen Stockmannilla …

Viikonloppu-20

Eilen kerroin nuorelle parille, mitä tänään olisi tarjolla, … kovasti kehuivat ja kiittelivät eilistä hirvipataa, mutta keksivät jonkun loistavan tekosyyn, mikseivät tänään tulleet syömään. 😀 Kampasimpukat eivät innostaneet.

Viinivalinta oli jotenkin äärimmäisen yksintkertainen: Petit Chablis. Sehän kotikutoisille, eikun kotikokkailuille simpukoille sopi vallan hyvin.

Viikonloppu-2

Viikonloppu-4

Aika askeettinen.

Tein Arvo Kokkosen -sivuilta löytyvän ohjeen mukaan. No eihän noista neljästä nyt kovin ähkyyn tullut…. 😉

Tuoreet kampasimpukat olivat todella, todella erinomaisia. Parmesan-hunnutin ne.

Viikonloppu-5

Ja lämmin ruoka oli sitten ”vain” keitto.

Viikonloppu-3

Enää en löytänyt keltaista kurpitsaa, ostin butternut-kurpitsaa, joka oli melkein liian makeaa, mutta ei ihan. Samettista, täyteläistä. Sinihome-ruis-sipsit sopivat, tekivät keitosta ruokaisan. Lämmintä, pehmeää, lempeää. Ihanaa keittoa. Pikku ripaus peperoncinoa, perfetto!

Viikonloppu-7

Ohje on meidän voutineuvoston culinairen, E:n, ihana ohje. Luvallaan julkaisen

Kurpitsakeitto

0,5 kg kurpitsaa kuorittuna ja kuutioituna
1 dl jauhoista perunaa
6 rkl voita
2 rkl hunajaa
salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl kanalientä
1 dl valkoviiniä
2 dl kermaa
suolaa, (valko)pippuria, muskottipähkinää

Levitä kurpitsapalat uuniastiaan, päälle voita ja hunajaa.
Paahda kurpitsapaloja 200-asteisessa uunissa, kunne ne alkavat pehmentyä.
Kuullota sipulikuutiot miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia.
Lisää valkoviini. Anna kiehahtaa ja lisää valkosipuli, jos käytät.
Lisää paahdetut kurpitsat ja peruna sekä kanaliemi ja kerma.
Keitä, kunnes kasvikset ovat täysin pehmeitä.
Soseuta ja mausta keitto.
Siivilöi lopuksi (minä fuskasin 😉 . Silti erinomaista.

Viikonloppu-8

Reissu Ylivieskaan: pikkuVELIn vieraana

Palatakseni vielä eiliseen…

Ajatus junamatkasta Oulusta Ylivieskaan kiireisen työviikon lopuksi, suunnilleen töistä suoraan junalle, ja tiedossa, että paluu kotiin olisi vasta puolenyön jälkeen, arvelutti aika lailla. Liekö tuo on järkevää, kannattaisiko?

Mutta mitäpä paistinkääntäjä ei olisi valmis kokeilemaan, jos lupauksena (edes lupauksena) on hyvä illallinen samanhenkisten ihmisten, ystävienkin, kanssa.

Meitä lähti junakyydille 15 ruokafriikkiä, ja puolitusinaa tuli autolla siitä läheltä. Jo junamatkalla ajattelin, että ei tämä sittenkään ollut hullumpi idea… Juttua riitti, ja eväitäkin oli.

pikkuVELISSÄ-31

Ylivieskassa vastassa oli syksyinen sade ja pikkuVELI-ravintolan järjestämä kyyti.

Totta puhuen, hieman varauksellinen oli lähtöajatus: ”Voiko nyt missään Ylivieskassa mitään gourmet-paikkaa ollakaan?” Mutta varauksellisuus unohtui jo alkumaljan aikana. Vuoden 1999 Billecard-Salmon oli juuri sellaista kuin minun samppanjakokemuksissani on parasta: paahteisuutta, makua, kuivaa, hedelmäistä, ei kovin mineraalista. Keskustelua herätti että samppanja tarjoittiin isoista valkoviinilaseista, ei tulppaani- tai huilulaseista. Minä pidän Riedelin kauniista tulppaanilaseista, joissa kuplat ovat kauniit ja ne säilyvät kauan, mutta tälle ”täyteläiselle” samppanjalle isot lasit olivat verrattomat, avasivat tuoksun ja maun. Ensimmäiset pisteet hiljaa mielessäni jaoin. Ihan niin kuin niitä joku olisi kysellyt…. 😉

pikkuVELISSÄ-18

 Lisäpisteitä jaoin kun näin kattauksen: tiedättehän, minä harrastan kattauksia. Niin noloa kuin se onkin, mutta niin vain teen. Nautin niistä, ja nautittavia yritän itsekin tehdä.

pikkuVELISSÄ-17

PikkuVELISSÄ kukat rotissööri-kilven väreissä… ja kaikki annokset tarjoiltiin lautasilta, jotka oli selvästi harkittu. 😉

Menu

Klikkaamalla menu-kuvaa se suurenee, ja siitä näkyy, että kaikkiin ruokiin oli käytetty vain paikallisten/lähialueiden tuottajien raaka-aineita. Lähiruokaa todellakin!

pikkuVELISSÄ-28

Alkuruoka oli jotensakin täydellinen. Siian savu oli mieto, makunystyröitä hivelevä. ”Mummonkurkut” voi tarjota näin sofistikoituneesti. Sipsitkin olivat vertaansa vaille. Ja leipä! Lämmin saaristolaisleipä! Tehän tiedätte, että minulle ei paljon parempaa voi tarjota kuin saaristolaisleipää, siikaa ja mätiä. Joten jo tässä vaiheessa unohdin, että olin edes miettinyt, kannattiko Ylivieskaan lähteä!

Ennen pääruokaa tarjottiin jumalaista (uskokaa pois!) porkkanasorbettia (kuva edellisessä postauksessani).

pikkuVELISSÄ-30

Pääruoan ”karitsaa x kolme” tarkoitti karitsaa fileenä, maksana ja poskina (kuvassa luoteessa), juuri tuo prässätty(?) poski oli ihan hurjan herkullista. Mureaa, sopivan suolaista, hiljaiseksi vetävää… Punakaali? Arkiruokaa? No joo, mutta tässä ei maistunut arkiselle.

pikkuVELISSÄ-40

Ternimaidosta gourmet-ruokaa? Kyllä. Mukavan raikas oli tuo ternikakkunen, ja tyrnihillo ja vaniljajäätelö täydensivät. Ja rotisseur-merkkikin oli syötävää. 😉

Illallisella ei ollut pönötystä, ei tärkeilyä. Sen sijaan oli perjantai-illan hieman väsynyttä tunnelmaa, ruokaystävyyttä ja juttua ruoasta, leppoisaa oloa ja ruoasta nauttimista. Ilo oli myös nuori, välitön henkilökunta.

Paluumatka sujuikin ravintolavaunussa. Yllättävää? Ehkei.

Voisin lähteä toistekin.

Tänäänkin vielä rotissööri-juttuja, Stockalla kävin kun siellä oli rotissööri-kokkeja ja harrastajia… riistapadan ainekset lähtivät mukaan. Antiikkimessuilla kävin. Niistä ja muusta huomenna…

~~~~~~~~~~

Mukana vain ”pikku-Make”, ja järkkäri kotona, joten kuvien taso ei vieläkään minua tyydytä. Silti kuvasivun tein.

Ylivieskassa

Eipä ihan tapaukseton perjantai!

Alkoi aamuyöllä klo 3.20. Puhelin soi. Paljon seuraamuksia.

Päättyi iltaan, junamatkaan Ylivieska – Oulu.

PikkuVELI-2

Suunnilleen suoraan töistä rautatieasemalle, junaan, Ylivieskaan, ravintola

PikkuVELIIN ja erinomaiselle illalliselle! Kerron huomenna … tai siis tänään…

PikkuVELI

Hallitsematon hallinto

sivupalkkuYliopiston kaksi perustehtävää ovat opetus ja tutkimus. Minä en muista milloin olisin viimeksi opettanut saatikka milloin tutkinut. Jos lasketaan opinto-ohjaus ja opinnäytetöiden ohjaus opettamiseksi (kuten minun toimenkuvassani tehdään) niin sitten olen opettanut tänään, eilen, viime viikolla ja koko kuukauden, –  aika paljonkin. Mutta että olisin luennoinut tai pitänyt seminaareja? Ja tutkimukseen paneutumisesta on valovuosia!

Tänään on ollut kolme kokousta ja yksi palaveri. Olen hallinnoinut, tehnyt kustannuslaskelmia, laatinut ohjeita, kirjoittanut lausuntoja, tiedottanut ja ollut tiedottamisen kohteena. Hyvänen aika, kuinka paljon minä olen tehnyt opetushallintoa tänään ja tällä viikolla. Ja viime ja edellisellä viikolla.

Miten yliopistomaailma ennen ollenkaan on voinut toimia, miten opetussunnitelmia on voitu tehdä, tutkintovaatimuksia laatia, luentosaleja varata, maistereita ja lääkäreitä, tippainssejä ja logopedeja saada valmiiksi, saatikka kirjoja tehdä, uudistuksia aloittaa ja rahoittaa, artikkeleita julkaista? Ymmärränhän minäkin, että hallintoa tarvitaan. Mutta että siitä näyttää tulleen itsetarkoitus!

 

 

Kohdistettua mainontaa

Kohdistettua mainontaa.

popot

Ostinpa tuossa joku viikko sitten itselleni kengät netin kautta. Olin hakenut jo keväällä reiluja läskipohjakenkiä, mutta vasta elokuisella Kuopion reissulla näin yhden kenkäkaupan ikkunassa mieluisan näköiset. Tietysti kauppa oli kiinni, joten etsinpä netistä saman merkkisiä ja löysin! Tilasin tietysti. Kengät tulivat, pidin niistä, ei mitään tarvetta palautta ja olen käyttänyt jo paljonkin. Farkkujen kanssa ovat oikein hyvät popot.

Kunhan paketin olin hakenut alkoi sähköpostipommitus. Nettifirma oli jo valinnut minulle talvitakin, vyön, kynähameen (!!! – eikö pitäisi hakurobotin tajuta, että ihminen joka ostaa mokkaiset oranssit läskipohjakengät, ei käytä mitään kynähameita!) ja parit muutkin kengät ja käsilaukun. Postimainontaa pari päivää ihmeteltyäni ja siedettyäni ymmärsin unsubscribata itseni heidän postituslistoiltaan.

Mutta eipä siinä vielä kaikki! Nyt joka kerta kun aukaisen Facebookin tai säätiedotus-sivun ovat mainospalkit täynnä kenkiä ja vaatteita. Myös muiden firmojen kuin tämän josta kengät ostin. Ei näy enää houkuttelevia matkamainoksia eikä tietotekniikkaa.

Laihdutusvalmisteet ovat pysyneet minulle kohdistetun mainonnan kolmen kärjessä -listalla. Ei yllätä. Hmph! Samoin puhelinliittymä-mainokset ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Ja sitten kenkiä!

Yhdelle työkaverille, neljän lapsen äidille, ymmärtääkseni varsin vankasti ja tyytyväisenä aviossa, mainoksissa  kuulemma tyrkytellään kaikkein eniten sinkkuseuraa lähialueilta, – ja kauempaa. Salaista ja julkista seuraa. … Kummallisia ovat nettirobottien kohdistukset.

Moni bloginpitäjäkinhän mainostaa jotain. Ja  moni bloginpitäjä tienaakin mainonnan kautta ihan mukavasti. Blogin yläbannerissa ja sivupalkissa pidettävillä mainoksilla voi helposti ainakin peittää kulut, joita esim. webbihotellin vuokrasta tulee. Ja sitoutumalla kirjoittamaan tietyn väliajoin jostakin tietystä teemasta (esim. Casinoista!), voi saada mukavasti ”tippiä” bloggaamisesta. Minullekin on muutamia kertoja tarjottu tällaista sopimusta, mutta olen hyvin nopsasti sanonut: ”Kiitos, ei kiitos.” Ei ole minun hommani. Myöskään sivupalkin mainoksia en ole halunnut, enkä huolinut.

Paitsi että mainonta estäisi niiden vähäistenkään henkikökuvien, joita tänne laitan, julkaisemisen ilman hyvin huolellista luvan kysymistä, minusta oli myös vallan ikävää, jos Tuulestatemmatun avatessa näytölle räpsähtäisi joku deittipalvelun kuva ja teksti!

Ehkä lukijoita ei häiritsisi, ehkä sellaisiin näytön reunamilla riekkuviin mainoksiin on totuttu, mutta eivät sovi minulle.

Siitä huolimatta noita kenkiä voin kehua. 😉