Tämä päivä kantaa kauas

Met vielä mihinkään Ouluun lähetty. Met lähimmä aamulla tunthuriin.

Kultahippunen elämänmenossa on tämä päivä ollut. Kertakaikkisen hieno päivä. Pitkien yöunien jälkeen herääminen aurinkoiseen aamuun, Hangasojan ”laiturilla”  ihan hiljaista, ei ihan välttämättömiä töitä tai muutakaan tekemistä, iltapäivällä lämmintä liki + 20 C.

Eilinen ei siis ollutkaan kesän viimeinen patikka, vaan vielä tänään monen tunnin pikkuvaellus. Ajeltiin aamusella autolla Kiilopäälle Suomen ladun majalle, ja sieltä kohti Luulampea; siellähän kävimme juhannuksenakin, silloin satoi lunta ja räntää!! Tänään ei. Menimme pitemmän (6 km) reitin kautta, ja palasimme lyhempää (4 km) reittiä. Monta tuntia liikkumisen riemua, huoletonta oloa, vailla vaikeita ajatuksia, mihinkään ei sattunut, yllin kyllin aurinkoa siniseltä taivaalta, monin tavoin Lapin luontoa ihailtavana. Ja kuvattavana.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Paljakassa

Paljakassa-2

Paljakassa-7

Riekkoparveen törmäsimme – eivätkä ne pyrähtäneet lentoon, vaan ”teputtelivat” vauhdilla eteenpäin.
Aika hyvä on tuo ”maastoutumisväri” näin ruskankin aikana.

Paljakassa-2-2

Juhannuksena Luulammen päiväkämppä oli vielä remontin alla, nyt valmis. Ja niin hieno ja siisti.

Paljakassa-9

Paljakassa-10

Paljakassa-3

Paluumatka lyhyempi, mutta tiukempaa nousua.

Paljakassa-4

Paljakassa-5

Itseasiassa puolukat eivät ole vielä ihan kypsiä… Mutta ei hätää. Nuoripari on kuulemma käynyt Virpiniemessä poimimassa ja riittää meillekin asti. 😉 Meidän Juniori puolukkametsässä! Niin se aika rientää!

Paljakassa-6

Ja kuinka lämmintä tänään on ollutkaan. Olenhan sanonut: elo-syyskuun vaihde on täällä ihan parasta. Ei sääskiä, ei sadetta, lempeitä päiviä, kaunista valoa, ruska jo maalailee väreillään…

WP_20140829_14_14_50_Pro (1)

IMG_0027

IMG_0042

Riekonmarja ja mustikanvarvut ovat jo punaisia… ja satunnaisia keltaisia lehtiä puissakin.

Paljakassa-8

Mökille palattua ei mitään intoa lähteä sisälle. Jo vain löysimme puuhastelua ulkonakin.

Osa ylläolevista kuvista lähimetsästä ja niitä on tulossa tänne lisääkin. Bannerikin pitäisi jo uusia ja sen sellaista.

Ja sitten notskilounas… 😉 Kahdesta en luovu.

altAtiEkJFtyHHueF_zp3-gl-9YmoW65GfUnBmPL98u4xpB

Ja äsken sitten rantasauna ja sieniruokaa. Tänään vuorossa pastaa, … palaan asiaan …

Tähän pieni videoklippi. Ehkä kannattaa laittaa äänetkin, – tunturipuron solina.

Tulihan se nyt varmasti selväksi, etten huomennakaan haluaisi lähteä kotiin, Ouluun, töihin…

Mutta tämä päivä kantaa pitkään. Niin hieno päivä. Niin hieno. Lappi on. Luonto on.

Suomen ja meidän luonto -päivä

Elinvoimaisuus ja onnellisuus kohenevat retkillä Suomen kansallispuistoihin ja muihin laadukkaisiin luontokohteisiin, osoittaa Metsähallituksen tänään julkaistu selvitys. Kävijöiden kokemia luontoilun psyykkisiä, sosiaalisia ja fyysisiä vaikutuksia ei ole ennen tutkittu Suomessa näin laajasti. Erityisesti ruuhkavuosi-ikäisten, naisten ja lasten hyvinvointi kasvaa luonnossa. 

Toissapäivänä Metsähallituksen julkistama tutkimustulos KLIKS on helppo allekirjoittaa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tuossa illansuussa saunaan lähtöä tehdessä, istahdin mökin isoon, omaan nojatuoliini ja jäin kuuntelemaan kun radiosta tuli yksi (enää en edes muista mikä) lempibiiseistäni. Kuuntelin sitä ja mietin, miksen voisi istua tuolissani keskiviikkoiltanakin. Mietin vieläkin. Miksen?

Tänään on ollut pilvipoutaa, tyventä. Hyvin tyventä.

Halusin jonnekin korkealle tunturiin, ja Jorpulipäälle päätimme kavuta. Kerran ennenkin on siellä käyty (kuvia ja reittikuvaus täällä) , ja jo silloin pidin siitä hyvin paljon. Tänään ajattelin, että siitä on tainnut nyt tulla minun lempitunturini, tai ainakin patikka sen huipulle on erityisen mieluinen. Iisakkipää ja Pikku Tankavaara on niin monta kertaa noustu,että Jorpulipää menee nyt ohi. Koillis-Kairan luontokeskuksen pihasta matkaa huipulle kuluu suunnilleen tunti, paluun voi tehdä samaa reittiä tai vähän pitemmän kautta, jolloin aikaa kuluu puolitoista tuntia.

Siinä on tämän kesän viimeinen patikkareitti.

Jorpulipää huiputettu_

IMG_0032

Jorpulipää huiputettu_-6

Kaunista rakkaa on huipulle mentäessä niin paljon, että suosittelen lämpimästi oikeita vaelluskenkiä, lenkkareilla nilkan niksahdus on hyvin lähellä.

Jorpulipää huiputettu_-2-2

Jorpulipää huiputettu_-3

Tunturin huipulle matka kulkee Tankasuon kautta. Se on sitten minun lempisuoni. Aapasuo, jota olisi vaikea, jollei mahdoton ylittää ilman pitkospuita.

Jorpulipää huiputettu_-4

Sikäli erikoinen suo, että kahdelta reunaltaan se nousee vähän matkaa tunturin kuvetta ylöspäin. Suolle tullessa ja sieltä lähtiessä meitä seuraili joku pikkulintu, ja se lauloi! Lauloi elokuun viimeisenä. Muutoin olikin ihan hiljaista.

Jorpulipää huiputettu_-2

pitkos

Maaruskaa jo on. Huomenna voisin laitella kuvia siitä enemmänkin. 

Jorpulipää huiputettu_-5

Menomatkalla otin paljon kuvia. Pikku kameralla, argh! Eiväthän nämä nyt oikein vastaa odotuksia.

Ja palatessa keräsin (/mme) vielä sieniä, vaikka eilisen mielettömän jälkisouvin jälkeen olin vannonut, että ei enää yhtäkään. Puoli kassillista ihan vain parhaita noukimme.

Kylillä käytiin kaupassa, pihapiiriä siistittiin, ulkoiltiin ja syötiin hyvin. Sieniä! Yllättävää? Kyllä poroakin.

Tänään on ollut Suomen ”virallinen” luonto -päivä. Meidän kontribuutiomme sen viettämiseen oli elopatikka Jorpulipäälle. Suosittelen.

 

Tattimetsässä

Minne käännänkin pään, siellä tatteja nään!

WP_20140829_12_10_14_Pro

Punikkitatteja korikaupalla, kangastatteja, lehmäntatteja, herkkutattejakin, ja sitten isoja haperoita, paljon ihania pieniä kangashaperoita, keltahaperoita, muutama karvalaukku, haapa- ja kelta(leppä?)rouskuja jokunen (ei ikinä ennen näillä leveysasteilla), kangasrouskuja ei edes poimittu (vielä 🙂 ).  Paras sienivuosi, mitä täällä olen koskaan nähnyt, kokenut.

Puolelta päivin, kun sain kiireimmät työt tehdyksi, lähdimme lähimetsään. Ja vaikkei poimittu kuin ”priimaa”, niin puolessatoista tunnissa korit täynnä, ja palailimme mökille.

Notskilounaalla mietimme, mitäs sitten ja eikun uudelleen metsään, vähän kauemmas lähdimme. Sää suosiollinen, välillä jopa aurinkoa, kuivat kankaat, leppoisa olo, ja taas kerran Lapin luonto huumasi. Korit täyttyivät.

Punikkitatteja yllin kyllin_

 

Mutta sittenhän se oli edessä se urakka!

Putsaus, pilkkominen, pannun kautta pusseihin ja pakastukseen.

Pitkälle iltaan asti kaksin puuhattiin.

 

Punikkitatteja yllin kyllin_-2

Punikkitatteja yllin kyllin_-3

Punikkitatteja yllin kyllin_-4

Ja ruoaksikin niitä riitti – ja maistui.

Rantasauna, ruokaa, raukeutta. Näillä mennään. Perjantaita, ihmiset!

 

Omantunnon kysymys

Enhän minä ihan hyvällä omallatunnolla töistä lähtiessä työhuoneen ovenpieleen laittanut lappua ”Paikalla viimeistään tiistaina”. Laitoin kuitenkin.

Omantunnon rassaavan äänen vaimentamiseksi istuin jotensakin koko matkan läppäri sylissä, vastailin opiskelijoiden mitä moninaisimpiin kysymyksiin, tein yhteenvetoja viikon kokouksista [neljän päivän saldona yhteensä 12 tuntia kokouksia!], tein power pointteja ensi viikon infoja varten.

Siten  omatunto pikkuisen rauhoittui, mutta vasta kun Pehtoori kurvasi mökkitielle ja kun astuin Lapin hiljaiseen iltaan, unohdin ajatuksen, että ehkä on sittenkin parasta palata jo sunnuntaina. Katsotaan nyt. Sunnuntaina tai maanantaina.

Tekemisen puutetta täällä tuskin tulee olemaan, vaikka töitä en tekisikään.

Hangasojalla_

Hangasojalla_-2

Hangasojalla_-3

 

Pelkästään mökkitontilta (joka ei ole suuren suuri) saisi yhteen sienisalaattiin, tattikeittoon ja puolukkapiirakkaan ainekset.

(Hyvä että tuotiin Oulusta pari litraa kanttarelleja mukanamme 😉 )

Päivä palasista

Aamu alkoi poikkeuksellisesti, kahvi juotava liki kylmänä. Liekö tuo kaunistanut, tiedä häntä, mutta haava ei ainakaan ärtynyt. Eikä mustelmaa poskessa. Siis hyvin alkoi.

Autoon istuessa muistin, mitä eilen olisi iltapalaverin jälkeen pitänyt muistaa tehdä (ks. oik. sivupalkin Instagram-kuva). No sekin päättyi hyvin. Löpöä tosin meni tankkiin puoli litraa enemmän kuin sen tilavuudeksi käsikirjassa ilmoitetaan. 🙂

Ja yhtäkkiä heti aamusta huoneeseen tupsahtaa vanha opiskelija. Pitkän tovin rupattelimme: ja hassua, kollegoina. Opintojenohjaajina. Ja taisinpa oppia jotain uutta opiskelijaltani.

Lukukauden ensimmäinen vastaanotto. Ahkerimmat jo kävivät. Eikä ahkeria ollut vähän.

Siinä sitten iltapäivä jaettiin yliopiston rahoja muutamia satojatuhansia, pohdittiin viestintää, yritin väliin tunkea ruohonjuuritasontietoa, keskusteltiin pitkään ja hartaasti tarvitseeko Oulu kaivostiedekuntaa ja ensimmäistä kertaa ikinä, kesken kokousta, surffailin surutta.

Illansuussa, kuuden tunnin koulutusneuvoston kokouksen jälkeen kotiutuessa laittelimme Pehtoorin kanssa kimpassa safkan. Vähän normikeskiviikkoa paremmin söimme: ahvenfileitä, paistettuja kanttarelleja ja sen sellaista. Ja oheen katkamössö [ansaitsisi kyllä hienomman nimen]: sulata hyviä katkarapuja pari, kolme desiä ja kuivaa ne. Sekoita keskenään 2 rkl Creme Bonjour Cuisine Tilli-Sitruunaa ja 2 rkl Creme Fraichea ja lisää katkat sen joukkoon. Tarjoile salaatin ”huippuna”, kalafileiden ohessa, paahtoleivällä. Ihan hurjan hyvää.

Lehdistötiedotteen laatimiseksi pitäisi vielä saada virettä, ja ehkä vähän pakatakin.

Kaikkea semmoista.

Ai niin, 31 vuotta sittenkin satoi tänä samaisena iltana.

1983

1983 b

 

Väsyttäviä tekijöitä

Syksy Linnanmaalla

Rälläkkä, 141 euroa, silta poikki ja irti, tunteroinen, takaumia lapsuuden pelkoihin, metallisiruja, ”verta, hikeä ja melkein kyyneleitä”, ei oikeaa ruokaa koko päivänä, lehmäsarvipihdit, eikä tämä tähän lopu.

–  Mistä on kyse?

Hammaslääkärissä olin iltapäivällä. Kolmen hampaan silta pistettiin poikki ja hammas poistettiin. Ohi on, hauskaa ei ollut. Päinvastoin.

Kokousrumban aloitus tänään. Eihän keväällä tekemäni pohjatyö nyt vielä tuottanut tulosta – vielä ainakaan.

Linnanmaa täynnänsä uusia fukseja.

Eilen illalla puolille öin tein kuvakertomusta Kuopio-viikonlopusta.

Hammaslääkäristä vielä Caritaksen kautta palaveriin.

Tuosta kaikesta väsy.

Lupaan itselleni lähteä nyt lukemaan hömppää, vaikka jo kandiaihio ja huomiset kokousmatskut tuossa pöydällä näyttävät odottavilta. Näyttäkööt.

 

Terveisiä Meksikosta vol. X

  • ”Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisenä kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi.”
             (Nuuskamuikkusen kevätkirje)

 

Meidän Nuuskamuikkunen Skypeili äsken Meksikosta. Pisti eilen viestin: ”Holaaaaaa! Mulla on huomenna vapaapäivä, viides kuudesta vuosittaisesta. Oisko skype kello 12 🙂 ? Teiän klo 8?”  Pitkään aikaan se ei ollutkaan onnistunut. Viikko sitten tuli mm. tällainen: ”En voi skypettää huomenna ku meillä ei oo ollu viiteen tuntiin sähköjä ja läppäristä on akku loppu 🙁 .  Vuorokauden oli olleet sähköt ”pikku tuulenpuuskan takia” poissa. Oli ollut suht lämmintä kun huushollin puhallin ei toiminut, ja öisinkin lämpötila on + 25 c ja päivisin lähellä + 40 C.

En olekaan pitkään aikaan päivitellyt tänne kuulumisia Monterreysta. Edellinen Meksiko-postaus näyttäisi olevan kesäkuulta… Joten palataanpa hieman ajassa taakse päin.

Lapsi pyysi juhannuksena lähettelemään kuvia Lapista, keskiyön auringosta ja meidän vakiomökkiruoasta (poroa, puikulaperunoita ja korvasienimuhennosta). Oli sitten näyttänyt niitä kavereilleen ja työpaikalla. Kuvien joukossa oli otos (KLIKS), jossa näkyy selvästi, että aurinko on vielä hyvän matkaa horisontin yläpuolella. Ja mitä sanovat meksikolaiset nuoret? ”Miksei Suomessa käännetä kelloja siten, että pimeä aika olisi yöllä ?”   – Eivätkä millään olleet ymmärtäneet kun tyär oli selittänyt,  että kesällä pohjoisessa EI OLE pimeää – ei yöllä eikä päivällä.

Jalkapallon MM-kisojen aikana Monterrey ja koko Meksiko oli ollut aika sekaisin:

Eilen kun olin lounastunnin kattomassa peliä, oli lähikuppila melko liekeissä 😀 ! Sunnuntaina sitte hollannin kans. Tarkkaan täällä kyllä pelejä seurataan, ihan mukava elää tämä täällä 🙂

Kun Meksiko sitten putosi (sunnuntaina?) semifinaaleissa oli koko Monterrey ollut kuin kuollut kaupunki. Paljon ketään ei ollut ollut liikkeellä, eivätkä meksikolaiset edes tervehtineet toisiaan. Maan suru oli ollut. Jalkapallo on iso juttu.

Kun olivat porukalla käymässä Victoriassa (joku sata kilometriä Monterreystä itään), josta tyttären kaveri Daniel on kotoisin ja jossa olivat häävieraina käymässä, oli kotimatkalle ostettu birmatokset:

Birmatos kotimatkalle. Kaikilla juomana olutta ja clamatoa, kannen päällä Joelilla katkoja ja Gerardolla ja Danielilla kuivattua lihaa. Mulla ananasta ja kaikilla tietenki chilihöysteet.

Birmatos Victoriassa on yksi versio siitä, mikä muualla Meksikossa tunnetaan clamatoksena. Birmatos = bir, olut, ma = clam, simpukka, to = tomato, tomaatti  ja clamatos = simpukat ja tomaatti joka tarjoillaan joko oluella tai ilman. Ja tytär kertoi juuri äsken että hänen asuntonsa lähellä olevassa ”Clamateriassa” (vrt. cafeteria, gelateria, ….) on myös vodkaversioita!

altAno6itnTC1HXlJIeOcjV9GMRM0SPgAcshQmcrcx0GwcV

Tässä kuvassa tyypillinen clamatos chilireunuksella (”pre-leffa clamatot”). Nämä näyttävät hyvin samanlaisilta kuin mekin maistettiin Meksiko Cityssä. 

altAuiasFEkBQqX0pIwZaPP7x2UPAtrZXQPF9Hpl21m8KdF

Chiliä eri vahvuuksilla on joka paikassa. Esimerkiksi Mäkkärissä on tällaiset maustenurkat, joista salsaa, guacamolea ja chilejä saa käydä lappamassa. Sinappia ja ketsuppiakin on, mutta niitä ei kuulemma juuri käytetä.

altAmV97dnORrZzYasrGDsf3T_g3EoL_G_ILQn3M2apgwl8

Tavallista on, että nuoret kokoontuvat sunnuntaisin jonkun luo brunssille, minkä jälkeen päivää jatketaan yhdessä lähtemällä puistoihin, leffaan tai vietetään brunssipaikassa leffoja katsellen.

”Mercedeksen luona oltiin brunssilla: kannussa on luonnollisesti mimosaa ja kuvasta puuttuu luonnonjugurtti ja meksikon tuoreet hedelmät ;)”

altAoIxFRgNoe4wSjMabuT4AC0JwKSmP8XWH9JrEb54pJX1

Tyttären ranskalainen kaveri, Greg, juuri se sama, joka tyttärelle oli työpaikkaa Meksikoon järkkäämässä, vihittiin meksikolaisen morsiamensa kanssa ja aviopari on jo muuttanut Eurooppaan. Häät pidettiin Chiapasissa, Meksikon eteläosassa joka oli kuulemma kovin erilaista kuin Meksico City, Cancun tai Monterreyn seutu. Ja meksikolaiseen tapaan isot häät ”alkuun pönötystä, mutta kun oli syöty, päästiin juhlimaan”.

altArPMuiJ_SKYQWUEV4FUbodyOhlXxzNCust8iDXwTqrLi

Samaisella viikonloppureissulla olivat sitten käyneet myös luontoretkellä.

altArTgzjWSpQJIlrkObVoY2VdKCFRfAI0ZK-AiWDZYLsgC

Enpä tätä ennen ollut krokotiileista osannutkaan olla huolissani. Nämäkin vielä.

Ja tämä Chiapasin reissu aiheutti sitten sellaisenkin jutun kuin Visa-kortin murron. Ainoa kerta kun esikoinen on koko kohta vuoden kestäneellä oleskelullaan Meksikossa Visaa käyttänyt, oli kun varasi netissä hotellihuoneen tuota Chiapasin reissua varten. Muutoin kortti on ollut jemmassa eikä koskaan edes mukana asunnon ulkopuolella. Joku oli hakkeroinut tilille ja ehtinyt käyttää liki tonnilla. Laskusta kuitenkin näkee että ostot on tehty Saksassa. Tytär sai duunipaikastaan todistuksen ettei ole ollut pois töistä saatikka että olisi ehtinyt Saksaan asti, eikä siis itse ole voinut korttia käyttää. Koettelin täältä käsin minäkin asiaa hoidella, mutta vielä on kesken. Lohdulliselta kuitenkin näyttää että rahat saataisiin takaisin.

Muistattehan, että lähettelin juhannuksen jälkeen paketin, jossa oli mm. neulomani villasukat. Vähän ajatuksenani oli, että ehtisi paketti ehkä perille syksyksi, jolloin Meksikossakin viilenee. Vastoin kaikkia aiempia kokemuksia, paketti oli parissa viikossa perillä ja keskellä heinäkuuta lapsi tekstaili, kiitteli paketista ja lämpimistä sukista: ”Täällä alko maanantaina ´canicula’ eli vuoden kuumimmat 40 päivää. Kuulemma elokuun viimeiset viikot on pahimmat, saapa nähä 😀 kyllä täällä nyt jo vähän sulaa.” 🙂

Kuopion kapitulin jälkeen

Uamulla nukkuuko ketä nukuttaa, ja ketä ee, nii sitte ee. Uamusärvin se kumminnii jo oottaa sitä kuulussoo iäntä kohti pistämistä hotellin apepaekassa.

No meitähän ei nukuttanut. Viiden tunnin yöunen jälkeen ylös. Hankkiuduimme hotellin ”apepaekkaan”, vaikkei järin nälkä ollutkaan. Mutta kahvi asianmukaisine tykötarpeineen kuitenkin elvyttivät oloa olennaisesti. Jopa siinä määrin, että noudatimme ohjetta ”Viihterimmät mänkööt ulos”. Käytiin pieni lenkki Rönön saaren suunnalla, sunnuntain hiljainen aamu Savon sydämessä olisi houkuttanut pitemmällekin kävelylle, mutta oli jo mentävä pakkaamaan juhlavermeet laukkuun ja ehdittävä bussikyydille – Oulun voutikunnan 23 juhlijaa lähti kotimatkalle.

Ja väsyneen, ihan hervottoman hekottamisen ja nauramisen ohessa kertailtiin kokemuksia viikonlopusta, sen makumaailmasta, dinnerien tunnelmista, tavatuista tutuista.

Aikeenani oli jo kotimatkalla valita kuvia, muokkailla niitä, mutta eihän siitä mitään tullut. Kunhan naurettiin, torkuttiin, höpöteltiin, suunniteltiin tulevia.

Kuopion kapituli 2014-7

Sen verran ehdin viikonlopun  kuvasadosta todeta, että uudella ”pikku Makella” (= kompaktikamera] otetut kuvat eivät todellakaan vastaa sitä, mitä niiltä odotin. Mikä ei varmaankaan johdu kamerasta, vaan yksinkertaisesti siitä, etten osaa sitä vielä kunnolla käyttää. Toki se oli niiiiiin paljon parempi illallispöydässä kuin liki kaksikiloinen järkkärini, mutta… .

No tässäpä kuitenkin vielä paluuta eiliseen iltaan.

Ensin menu (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla )

Grand Dinner osallistujat

 

 

Ja sitten tuo sama kuvina:

Kuopion kapituli 2014-14

Kuopion kapituli 2014-6

Tuo kahvikupista tarjottu lintuliemi ja sorsapallerot olivat minun mielestäni ehkä ylivertainen koko seitsemän ruokalajin kaikkinensa hienossa, tasapainoisessa jotenkin rehellisessä (en osaa selittää, mitä sillä tarkoitan… )  menussa. Lintuliemi oli ihan mielettömän intensiivinen, ravitseva, hyväsuolainen, kerta kaikkiaan ihana. Ajattelin, että kun tuollaista saisi pieneen termariin kun on ruskaisessa Lapissa vaeltamassa: olisipa ihan suuremmoisen hieno eväs tunturin kupeella nautittavaksi. Sen kanssa kurkku- ja juustovoileipiä. Eipä hienompaa evästä voisi olla.


Kuopion kapituli 2014-8

Illan juomista liki barokkinen Tsarine-samppanja ja kalamurekkeen kanssa tarjottu Chablis olivat minun makuuni erinomaisen hyviä.

Kuopion kapituli 2014-9

Kaunis kuharulla olisi maistunut ehkä vieläkin paremmalle jos siinä olisi ollut hiven lisää suolaa. Hyvää se oli noinkin.

Kuopion kapituli 2014-10

Verkkaan tarjoiltujen alkuruokien jälkeen tuotu pääruoka vei lopunkin nälän. Ja maistui! Todella.

Kuopion kapituli 2014-11

Kuopion kapituli 2014-12

Kuopion kapituli 2014-13

Ja kaikkien näiden nauttimisen ohessa paljon puhetta ruoasta, ja elämästä.

Aika lailla yhtä mieltä olimme siitä, että tässä kapitulissa (toisin kuin muutamissa edellisissä) Grand Diner oli vielä parempi kuin lounaat. Esimerkiksi Jyväskylässä Figaro ja Tampereella Salud olivat lounailla tarjonneet unohtumattomampia makumuistoja kuin Isolla Illallisella oli kellään muistissa. Mutta Kuopiossa pitkä Grand Dîner oli kaikkinensa hyvin onnistunut. Kuin myös perjantain Amical.

Ihan niin kuin nyt missään olisi ollut mitään valittamista. Ei ollut. En valita.

Hieno viikonloppu. Mukava. Kuopio on mukava kaupunki. Siellä on oikea keskusta, puistoja, vanhoja kauniita puutaloja, mukavia kävelyreittejä, Kallaves ja hieno kauppahalli.  Ja vielä Lepolandian koko perhe tavattiin. Oli iso ilo kun jäseneksi, ritariksi saatiin ystävämme. Tutustuttiin taas uusiin ruokaihmisiin, juteltiin ”kummallisimmista” ruokakokemuksista, opittiin uutta. Monista paistinkääntäjistä on viiden vuoden aikana tullut ystäviä, joiden kanssa on ilo syödä – ja ollakin, nauraa. Nauru on hyväksi.

Ruoka on elinehto, mutta myös erinomaisen hyvä harrastus.

Kuopion kapitulin lauantai

Lauantaiaamu Kuopijossa. Hyvvee huomenta! Aamiaista kahvikupposen ja pikkucroissantin verran.

Paistinkääntäjien grand old man´eille ilo antaa omat pienet keittokirjani kuten olin luvannut … Herrasmiehiä kun ovat, osasivat näyttää aidosti iloisilta.

Sitten aamukävelylle, pehtoori pitemmälle lenkille, minä kampaajalle ja takaisin, jo vain siinäkin oli tepastelua. Ja sitten?

Johan oli aika jo lähteä lounaalle: valittavana oli ollut Musta Lammas, Os, Puijon Torni, Urban, Kuopion Klubi.

Kuopion kapituli 2014-5

Meillä oli paikka Mustaan Lampaaseen, jossa on käyty ensimmäisen kerran joskus 1980-luvulla, toisen kerran yhdeksän vuotta sitten maistamassa kengurua ja nyt ”päivitys”.

MENU

Palsternakkakeittoa
Päärynää ja ruskistettua voita

* * *
Porsaan poskea
Ohraa, sieniä ja omenaa
* * *
Mustaherukkaa
Vuohenmaitoa
* * *
Kahvia tai haudutettua teetä

Makeaa keittoa piristi päärynä ja maulle syvyyttä toi ruskistettu voi. Tuntuu olevan trendikästä tuo paahdettu/ruskitettu voi: Luomon lisäksihän sitä on jopa meidän Rantapellon Festassa tarjolla ollut. 🙂 Äsken illallisella opin ammattilaiselta, miten se oikeasti tehdään. Kerronpa joskus. Pöydässämme joku totesi, että keiton maussa oli vähän mes-juuston makua, siis norjalaisen kutunmaitojuuston, ruskian juuston makua, ja kyllä, kyllä siinä sitä olikin.

Kuopion kapituli 2014-3

Trendikästä tuntuu olevan myös kaikki ylikypsäksi haudutettu ja prässätty. Kuten vaikka porsaan poski. Hyväähän se on. Hyvvee, piti sanomani. Ainakin Mustassa Lampaassa. Minulle olisi riittänyt vähän pienempikin annos, mutta suikalettakaan en jättänyt. 😉

Kuopion kapituli 2014

Jälkiruoka oli hyvää. Pieniä muikeita makuja. Vuohenmaidosta tehty jäätelövaahto ja mustaherukka (seljankukka-marinadia minun makuaistini ei kyllä erottanut… ) sekä kinuski”sinappi” sekä pieni finansier (onkohan tuon pikku leivonnaisen nimi noin?) olivat hyvä päätös lounaalle.

Kuopion kapituli 2014-4

Lounaalla tarjottu (ja Suomen vuoden 2014 Sommelierin tavattoman sujuvasti ja viehättävästi esittelemä) Torresin chileläinen Reserva de Pueblo maistui tavattoman hyvälle, raikkaalle ja oli possun poskille enemmän kuin oivallinen kumppani. Liekö sitä saisi Suomesta jotakin kautta? Pitänee tutkiskella…

67

Ja sitten: iltapäivä oli luppoaikaa semminkin kun meillä ei ollut asiaa installointiin. Vähän teki mieli lähteä katselemaan kun ystävä paistinkääntäjä-chevalier-ritariksi lyötiin, mutta ei jaksettu muutamaksi tunniksi lähteä istumaan Musiikkitalolle.

Varsinkaan kun meillä oli tapaaminen torin kupeessa olevassa SalaCavala-kahvilassa. Tapaaminen, jota ei ilman tätä blogia koskaan varmaan olisi tullut. Blogin kautta olemme tutustuneet …   kuopiolaisia Tuulestatemmatun seuraajia ja kommentoijia ( = 2 😉 ) tyttärineen, ihan ihana pikkunen, tavattiin. Olipas kertakaikkisen mukavaa tavata ”livenä”.

Savolainen lupsakkuus oli jo vihdoinkin tarttunut myös minuun, ja osasin kunnon ettonet nukkua. Sen jälkeen taas siistiytymistä ja sitten? – Sitten syömään! Kapitulin mainiossa savon murteella kirjoitetussa ohjelmalehtisessa luki seuraavaa:

”Ja sitte kun sitä pöötään piästää, nii sitte se taevas aakee
ja syyvvään hyvvee ja hyvän parasta ja juuvvaa vielä parempoo
piälle. Koko ilta eekö tuossa mänene ja vähä jo pimmeennii
puolelle, yötämyöte. Ja suat uskoo, että ollaa tuasiisa ilosija.”

Syötiin ”hyvvee” ja hartaasti. Ja meleko kauan.

Juuri nyt on aika ryhtyä levolle.

Kuvat liittelen huomenissa. Nyt kun ei enää toimi kamera, kone enkä minä… 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. mitenkö hammas? No problem. Savolainen lussakkuus, antibiootit ja riittävä määrä särkylääkkeitä niin ei mitään hätää…

Kuopijoon! Kallaveden rannalle …

Kuopio kapituli 2014 pe

Kuopio kapituli 2014 pe-2

”Huomine on monta kertoo se viikon kiireisin päevä.”

Tänään ei ole ollut kiireinen päivä. Aamuvarhain tosin kello soi turhan varhain. Ja Lasaretin pihasta lähdettiin jo puoli kahdeksan aikaan bussilla kohti Kuopiota. Kun matkalla oli hyvää seuraa, evästä (Huovisen rasvarieskaa & Rebulaa = slovenialainen kuohuva), monipalkintoiset arpajaiset (kolme palkintoa minulle, jee.) niin matka sujui erinomaisen nopeasti.

Hyvissä ajoin iltapäivällä majoitumme Scandiciin, ilmoittauminen, hotelllin kirjautuminen ja sitten kaupungille. Mukava kävellä. Torille ja kauppahalliin. Tietysti. Ja hassua, että siellä näimme muutaman muunkin paistinkääntäjän… ruokaihmiset juu nou 🙂

Yhytimme myös ”kummipoikani” aveceineen. Mukava. Lasilliset nautimme, minkä jälkeen me yritimme päiväunia, Pehtooori onnistui, minä en.

Kuopio kapituli 2014 pe-3

Ja ilta!!! Pääsimme sisävesilaiva Queen R:n kyytiin. Ihan järjetttömän hienossa säässä, hienossa risteilyseurassa, saavuimme Fagernäsin kartanoon, jossa illallinen.

Kuopio kapituli 2014 pe-7

Kaikkinensa oli epätodellinen olo ja hulppea nautinto koko ilta.  Alkuruokalautanen erinomainen:

Kuopio kapituli 2014 pe-2-3

Mm.  ahvenkukkoa Peltolan voin kera —- naaaaam. Muikkushotti! Ja paljon muuta. Pääruoaksi hirveä ja kanttarellikastiketta, tummaa sellaista. Pidin hyvin paljon.

Kuopio kapituli 2014 pe-6

Näin ja sitten vielä  jälkkkäri…

WP_20140822_20_16_11_Pro

  Nyt kyllä väsyttää…  huomiseen.

Juhlaviikonlopun matkalaukullinen?

Silkkiä, samettia, käätyä, korua, ketjua, kenkiä ja kameravermeitä.

Pakkaamassa-5

Pakkaamassa. Pakkaaminen sujuu, kunhan ensin on saanut päätettyä, mitä laittaa päälleen?

Pakkaamassa-3

Huomenna illalla on Diner Amical – vapaamuotoinen illanvietto, jonka pukukoodi kuuluu ”smart casual”, jota minä en näinä viitenä paistinkääntäjävuotenani ole koskaan ihan oppinut hallitsemaan.

Mikä ehkä johtuu siitä, että olen nähnyt siitä sata erilaista sovellusta: minimekosta ja spaghettiolkaimista pitkätköihin pukuihin ja kaikkea siltä väliltä.

Miehille se(kin) on helppo: pikkutakki ja solmio. That´s it. Noh, minulla on huomenna vähän sellainen sovellus. Pitkä uusi Andiatan bleiseri ja mustat housut.

Pakkaamassa-6

Sitten lauantain lounas? Jos on kesäinen keli, niin luottosilkkijakkuni ja kesähousut, mutta entä jos on kylmä? Sovitin suunnilleen kaikki mahdolliset kamppeeni, ja? – Se luottojakku ja kesähousut!

Pakkaamassa-4

Lauantai-illan Grand Dîner? –  Viisi vuotta sitten teetättämäni koboltinsininen, sillkinen iltapuku on kelpo vaate edelleen, pienen fiksauksen jälkeen siinä on vähän uutta ”twistiä” ja mahtuu päälle ja nyt kun on hyvä rusketus, niin en valita. Mutta entäs  millainen huivi sen kanssa? Vai laittaisinko sittenkin sen Balmuirin mohair-”viltin”?

Mitkä korut? Mikä laukku? Tarvitsenko eri laukun huomiselle ja lauantaille? Tarvitsen tietysti.

Pakkaamassa-7

Kengät? Aina se kaikkein suurin juttu! Korkkarit tietysti – sekä juhlahousut että iltapuku vaativat ne. Mutta kummat? Vanhat, ”karummat”, vai uudet, mokkaiset, vähemmän pehmeät? Kumpiakaan en haluaisi. Meindl (patikkapopot) on minun merkkini 🙂

Pakkaamassa-2

Entäs sitten kun on vähän ”vapaa-aikaakin”. Olisi mukava kävellä Kallaveden rannoilla ja kuvailla, tavata torikahvilassa tuttuja – eihän silkissä lenkkeillä! Mahtuuko lenkkarit tai vaikka edes ballerinat johonkin laukun mutkaan?

Ja kaikki kuvaus- ja tietoliikennevälineistö tietysti!

Pakkaamassa

Viikon Alppi-vaellukselle on helpompi valita kamppeet ja laukut kuin parin päivän Kuopion keikalle!

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

No tässäpä tuli sitten jokavuotinen ”muotiblogi”-osuus taas hoidetuksi. Olkaa huoleti, tällainen ei taas vähään aikaan toistu. 🙂

 

Kohti puolta miljoonaa klikkausta

Koko aamupäivän kestänyt oppiainekokousko se tyhjensi sanavarastot niin, ettei tahdo vieläkään kulkea sanominen, saatikka kirjoitttaminen.

Näin käy harvoin, että melkein unohdan tänne kirjoittamisen.

Arvaatkos, monesko postaus tämä on? 2522 julkaistua artikkelia!  Ihan näinä päivinä on tullut kuluneeksi seitsemän vuotta kun aloitin bloggaamisen! Se on aika pitkä aika se. Aattelehan eteenpäin!

Klikkaile isommaksi.

tilasto 8_2014

 

Ensimmäisen syksyn aikana lähetin uuden (yksityisen) päivityksen vain kerran viikossa, sitten 2008 alusta julkistin blogini ja siirryin päivittäiseen sepustamiseen. Ja sittemminhän homma on ihan revennyt näppiksiltä. 😉

TIlasto 8_2014 _2009

Yhtäjaksoista, yhteismitallista tilastointia on vuoden 2009 helmikuusta, ja sen mukaan ihan pian tulee täyteen puoli miljoonaa käyntiä Tuulestatemmatussa! Mitenhän sitä juhlistaisi?

Mutta kuten taulukosta näet, tämä elokuu ei ole nousujohteinen. Pahasti näyttää siltä, että viimevuotisesta keskiarvosta on pudotusta. Mitähän tässä 10 päivää kirjoittelisi, että kävijämäärät saisin taas nousuun? 🙂 Kuopio on tulossa, ja ehkä seuraavanakin viikonloppuna vielä jotain intresanttia.

Jos ynnäilen kaikkien www- ja kuvasivujenkin kävijälaskurien summat (mukaan lukien luento/opetusmateriaalisivustoni) ”kautta aikain”*  niin kävijämäärää nousevat muutamalla sadallatuhannella.

Blogin hakusanatilastokin on olemassa, ja tänään siellä näytti tältä: Vaatii klikkauksen näkyäkseen.

hakusanatilasto

 

Kovin ovat ruokapainoitteisia nuo hakusanat, joilla täne yksytään. Tilastot kyllä näyttävät että noin 2/3 kävijöistä tulee tänne bookmarkin tai joskun oman linkin kautta, eikä hakusanoilla. Näin ollen teitä vakikävijöitä on selkeä enemmistö. 🙂

 

* Muistaakseni vuonna 1994 tein ensimmäiset www-kotisivut sekä töissä että kotona.

 

Enemmän kuin harmin paikka!

Ei kannata sitten välittää, vaikka tuo lääke värjääkin hampaat aika keltaisiksi, ja kieleen voi tulla sellainen vihertävän-ruskea sävy, mutta ne kyllä palautuvat sitten ennalleen. Ja kolmannen käyttöpäivän jälkeen makuaisti saattaa vähän muuttua, tai hävitä kokonaan. Useimmilla kyllä maistuu vain sitten tuo lääkkeen hieman etova makeus. Kielen kirvely saattaa myös olla seurausta sen käytöstä.

Ja sitten antibiootti on tavallista järeämpi. Ethän ole allerginen? – No, hyvä. Sitten ei varmastikaan ole muita sivuvaikutuksia kuin väsymys ja vatsa saattaa oireilla, sen verran tuhti tuo kaksoislääke on. Ja särkylääkkeitä kirjoitin sitten 30 kappaleen pakkauksen, jotta pystyt sitten sitä väsymystä nukkumaan pois, eikä tarvi kivun kanssa öitä enää valvoa.

Ja  hyvä kun tulit nyt. Ja jos näistä ei ole apua, niin ainahan pääset sitten äkkiä tänne, kun ollaan tässä lähellä, voidaan sitten vaikka heti aukaista se. Ja onneksi sentään ensi viikon keskiviikkona on erikoislääkärillä yksi aika, ainoa tosin, mutta sehän riittää sitten siihen pikku leikkaukseen.

Minähän olen tottunut massiivisiin purukalusto-ongelmiin. To-del-la-kin o-len. Nyt tämä muutaman päivän viheliäinen kipu paljastui sillan takimmaisen hampaan juuritulehduksen aiheuttamaksi. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta on – edes tässä – kommentoitava, miksi tuo kaikki, mitä ystävällinen lääkäri yritti ystävällisessä hengessä kertoa, raastaa.

”Ei kannata sitten välittää, vaikka tuo lääke värjääkin hampaat aika keltaisiksi, ja kieleen voi tulla sellainen vihertävän-ruskea sävy, mutta ne kyllä palautuvat sitten ennalleen.”
– No hyvä. Onkin tiedossa kaksi päivää kestävät juhlat, joissa on tarkoitus hymyillä ja nauraa. Ja joita varten ulkonäön eteen on tehty ja aikeissa tehdä jotain, että olisi fiksu ja filmaattinen. Keltaisine hampaineni ja vihreän kielen kanssa! Auts!

”Ja kolmannen käyttöpäivän jälkeen makuaisti saattaa vähän muuttua, tai hävitä kokonaan. Useimmalla kyllä maistuu vain sitten tuo lääkkeen hieman etova makeus.”
– Tämäpä vasta riemullista. Semminkin kun nuo juhlat ovat nimenomaan ruokajuhlat, joihin kuuluu kaksi huippuillallista ja yksi huippulounas, joista on jo maksettukin aika lailla.

”Kielen kirvely saattaa myös olla seurausta sen käytöstä.”
– No sehän saattaa antaa juhlassa tarjottaville erikoisille viineille vielä aivan uuden vivahduksen.

”Ja sitten antibiootti on tavallista järeämpi. – – sivuvaikutuksia kuin väsymys ja vatsa saattaa oireilla,  – – pystyt sitten sitä väsymystä nukkumaan pois, eikä tarvi kivun kanssa öitä enää valvoa.”
– Viikonloppuna oli nimenomaan tarkoitus myös valvoa. Onhan juhlat ja perjantaina vielä lavatanssitkin! No, minähän voin sitten nukkua – sikäli kun vatsaoireilulta pystyn.

”Ja  hyvä kun tulit nyt. Ja jos näistä ei ole apua, niin ainahan pääset sitten äkkiä tänne, kun ollaan tässä lähellä, voidaan sitten vaikka heti aukaista se.”
– Lähellä? Me lähdemme perjantaina Kuopioon, yhteen kesän odotetuimmista jutuista. Paistinkääntäjien kapituliviikonloppu on edessä. Sieltähän minä äkkiä kiidän Oulun Albertinkadulle hakemaan apuja akuuttiin kipuun ja posken turpoamiseen.

”Ja onneksi sentään ensi viikon keskiviikkona on erikoislääkärillä yksi aika, ainoa tosin, mutta sehän riittää sitten siihen pikku leikkaukseen.”
– Ja ensi viikolla on tasan kaksi aikaa, jotka minulle eivät missään tapauksessa sovi, ja toinen on nyt sitten niistä se, jolloin leukaperäni taas kerran aukaistaan ja samalla pohditaan, pitääkö hävyttömän kallis silta purkaa ja rakentaa uudelleen.

Ei naurata, ei. Eihän tämä nyt maailmoja kaatava juttu ole, mutta ei naurata.

Säälipisteitä yritän kerätä.

Surkeaa moinen.

_MG_8685

(Mutta minun ”Ongelta ja kasvimaalta” -kuvani oli kuulemma ollut aamulla telkkarissa. 😉 ja on YLEN aamu TV:n sivullakin

Ruuhkaa reitillä

Blogiin on ollut tänään kovin vaikea päästä. Minulle urputtaa että ”liikennöintiraja on ylittynyt”.  Hö! Enkä ole tänään paljon mitään täällä liikennöinyt. Ja pätkii koko ajan.  Liekö siellä ”lukijapuolella” ollut samanlaisia ongelmia?

Minä en todellakaan ole ehtinyt täällä ”liikennöidä”, sillä olen koko päivän ollut Lasaretissa.

WP_20140818_08_25_36_Pro

Oli tiedekunnan lukukauden aloitustilaisuus ”Missä mennään?”

Ei ole meidän tiedekunnassa enää kovin montaa, jotka olisivat olleet kauemmin kuin minä … Sukupolvenvaihdos on vähän joka oppiaineessa tehty.

Eikä tänään esillä mitään erityisen tuohduttavaa, – ei juuri mitään kommentoitavaa. Ja yksi huhu kumoutui. Se oli hyvä, ettei pitänytkään paikkansa. 😉

… tämä … päiv.. itys .. pätkiiiiii … katoaa yhteys —- välillä … Siispä huo … miseen …

 

 

Kuva-asioita – uusi kamera ja Itävallan reissun kuvat

”Tosiharrastajan kompaktikamera!” – näin markkinoidaan Canon PowerShot G1 X Mark II -kameraa. Valovoimainen, ison kennokoon, KEVYT, pieni, kuvanvakaimella ja videolla etc. varusteltu herkku.

Sellaisen olen hankkinut. ”Käsilaukkukameraksi” – minun vanha (pian 5 v.) Canon 5 D Mark II on ollut turhan järeä.

Siitä huolimatta olen sitä raahannut. Eniten sen isokokoisuus (painaa melkein pari kiloa!!) on häirinnyt kun on oltu jossain ravintolatilaisuuksissa, joissa olen halunnut tai ”on pitänyt” kuvata annoksia ja muutakin.

Ja pientä tupinaahan on ollut aina tunturissa ja Alpeilla, – patikkapoluilla on ollut iso ilo järkkäristä, mutta esim. heinäkuun Alppivaelluksella kameran ja objektiivien raskaudesta ja särkymisherkkyydestä tupisin, semminkin kun oli se objektiivi-vahinko ja semminkin kun sen jälkeen Katri H. erikseen hoksautti ja suositteli pikkukameran hankkimista. Kun sitten samoihin aikoihin lintuharrastajaystäväni lähetti erinomaisia kompaktikameralla ottamiaan otoksia, aloin olla kypsä pistämään rahaa ”Pikku Makeen” (nyt minulla on siis Iso ja Pikku Mark II).

WP_20140817_16_54_27_Pro

Ja ihan erityisen hieno on tuo retro kotelo. Sen ostin Hesan reissulla Rajala Pro -kaupasta. Sellainen historioitsijan kameran kotelo, eikö vain?

WP_20140817_16_55_01_Pro

Jokusen viikon olen tässä harjoitellut tuon pikku kameran käyttämistä. Esimerkiksi tuo bannerikuva ja liki kaikki Helsinki-viikonlopun kuvat on otettu sillä. Mutta sitten esimerkiksi eilen koetin pikku kameralla otella kuvia. Eipä oikein ole rehvastelemista niillä otoksilla. En osaa tarkentaa uudella kameralla. Ja se että ei ole ”oikeaa etsintä” vaan kameran ”takakannen” näytöltä pitäisi osata katsoa… – ei todellakaan onnistu vielä.  

Toinen huono puoli on akun nopea tyhjeneminen ja hidas latautuminen. Olen tottunut siihen, että järkkärin akkua lataan kerran viikossa, huolimatta siitä, että otan joka päivä (paljon) kuvia. Tämän pikku vermeen akkua on oltava lataamassa päntiönnään. Ei hyvä. Mutta muuten tähän asti ainakin olen tyytyväinen. 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sitten: Tänään olen käyttänyt ISON osan päivästä työstääkseni ja viimeistelläkseni Itävallan patikkareissun kuvat nettiin. Ne on nyt jotensakin valmiina.

En ollut ainoa, joka siellä kuvasi: aina ainakin joku japanilainen oli kameransa kanssa tallentamassa näkymiä. ”Minne käännänkin pään, siellä japanilaisen nään… ”

Alpit, Bad Gastein, Vaellus, Itävalta, heinäkuu, 2014-44

Grossglocknerin retki 15.7.2014-12

333

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Istahda hetkeksi, ota mukava asento ja lähde pienelle patikkareissulle.
Kaikki päivät erilaisia, tarinat olet todennäköisesti jo tullut täältä lukeneeksi,
katso nyt kuvat…  Kohti ääretöntä ja sen yli!

KUVASIVULLE KLIKS

Alpit, Bad Gastein, Vaellus, Itävalta, heinäkuu, 2014-94

 

 

 

Viinin maistelua kilpailuhengessä

Aamupäivän auringossa tuntui tuulen kylmyys, tiesi että jossain lähellä on syksy. Sen tunsi. Ja sitten auringossa onkin oikein mukava pyöräillä. Ja auringossa mukava olla kotipihalla.

Iltapäivällä hankkiuduimme bussien kuljetettavaksi [palaan vielä tähän joku päivä!] ja matkasimme niinkin kauas kuin Oulunsaloon. Tänään oli  The 10th BO Challenge Tasting. Eli viinikerhomme kymmenes maistelukisa.

222

Ja kilpailukutsussa luki ENSIN näin:

Kolme valko- ja kolme punaviiniä. Valintatehtävissä annetaan useita vastausvaihtoehtoja; teidän tehtävänne on päättää, mikä niistä on oikea. 

 

222-3

Ja pari päivää myöhemmin tuli lisäinfoa:’

(1) Kaikki viinit ovat yhden lajikkeen viinejä. 
(2) Koska kilpailu alkoi tuntua liian helpolta, lisäsin alkuviikosta lomakkeisiin sekä (a) rypälelajikkeen että (b) viinin alkuperämaan kohdalle yhden lisävaihtoehdon.
(3) Nyt oikea vastaus on valittava neljästä 
annetusta lajikkeesta ja  maasta. Kisa ei ole enää sangen helppo vaan  pelkästään helppo.

Porukalla totesimme että on erinomaisen hienoa,  että joku [BTW: samainen Koivu, jonka monet teistä kommenttien kautta tunnettekin) kilpailua jaksaa laatia ja järjestää.

Valitsin taktiikaksi jo aiemmin hyväksi havaitun = päätän vastaukseni kerralla. Katson värin, tuoksutan ja maistan. Veikkaan (huom. veikkaan, harvoin tiedän) vastauksen. Tänään strategia puri. Voitin (26 pist.)! Ihan selkeä ero kakkoseen (20 pist.), joka oli?  – Pehtoori! 😉  Ei ole meidän parivaljakko turhaan kesää treenannut. 😉

222-4

Eikä kisa ollut illan ainoa mukava asia: söimme hyvin, saimme nauttia ylenpalttisen kauniista puutarhasta, kauniista kattauksesta, keskustelevasta seurasta, ystävyydestä. Kesästä ja kaikesta. Se kaikki on paljon.

222-2

Taas on hyvä.

 

♪ . . . on vielä jäljellä ♪ ♪

_.. vielä jäljellä-4

_.. vielä jäljellä-2

Vakavasti otettavalta näyttävä sateenuhka oli hyvä syy lähteä töistä heti kohta kahden jälkeen: varttitunnin pyörämatkalla ei ollut minkään valtakunnan intoa kastua. No, eihän se sitten satanut, ja oli perjantai. Hyvin kävi.

Kesää siis vielä on jäljellä. Matkalla kävin ostamassa puoli kiloa salmiakkia ja Onnen sanat -arpoja, muutaman Muumi-kortin ja muuta pientä ja kevyttä. Ei kalorisesti kevyttä, vaan painoltaan.

WP_20140813_15_16_47_Pro

Tyttärelle synttäripaketti Meksikoon on kuin paraskin lastenjuhlien ”survival kit” – ja paljolti toiveiden mukainen 😉 . Yksi ystävä kysyi kerran, että miksi kerron tai kuvaan täällä blogissa, mitä lapselle Meksikoon paketoin: ”Eikö ole kurjaa paljastaa etukäteen, mitä hänelle lähetät?” –  Olisi, mutta kun lapsi ei Tuulestatemmattua lue. Sille on syynsä. Ihan sama syy, miksi emme hänen Strassbourgin vaihtarikeväänään paljon soitelleet, emmekä nytkään soittele. Skype on eri juttu, ja whatsapp. Niistä ei tule hillitön ikävä.

Meksikon terveisiä ja kuvia onkin kertynyt taas niin paljon, että voisin vaikka alkuviikosta tehdä niistä yhden postauksen.

Ja sitten vielä tähän päivään…

_.. vielä jäljellä-3

Ikinä ennen en ole YLEn kesäkuvakisaan lähettänyt kuvia, mutta nyt lähetin tälle elokuulle jo kolmannen. Tämän elokuun teemana on ”Parasta pöytään”. Pari kalaasiviikonlopun kuvaa sinne pistin ehdolle jo aiemmin.

http://yle.fi/uutiset/kesakuvakisa_2014_-_elokuun_kuvia/7383761

Äsken sitten tuon yllä olevan ”Ongelta ja kasvimaalta” -otoksen lähetin. Kilpailun  tuomarina on kuvaaja ja valokuvauskouluttaja Pekka Punkari, jonka kahdella verkkokurssilla olen ollut. Voinpa kyllä suositella hänen kurssejaan. Esim tämä:

http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/vaikuttavaan_valokuvailmaisuun/

Kurssien aikana tulee skarpatuksi, harjoitelleeksi, haastaneeksi itsensä ja tulee haastetuksi. Ja kyllä niillä oppii.

 

Laiskottelun sietämätön vaikeus

Laiskottelu.

Jalo taito? Raivostuttava tapa? Tekemättömyyttä? Tuottamattomuutta? Tapa ladata akkuja? Päämäärätön vetelehtiminen kaupungilla? Ympäristöystävällinen keino purkaa paineita? Reporankana retkottamista sohvalla telkkaria katsellen? Ajatukseton oleilu tai istuskelu?

Oulu, haastekuvat

Laiskottelu ja laiskuus ovat eri asioita, eikö? Olla jouten ja olla joutilas – niilläkin on ero, kai? Tästä on ollut joskus ennenkin puhetta

Meillä heräsi aiheesta keskustelu äsken ruokapöydässä, kun Pehtoori palasi Lapista ja oli lukenut blogin ja Katri H:n kommentin eiliseen postaukseeni. Miehestäni se oli kovin hauska kommentti. No en minäkään kiistä, etteikö, mutta kun mies nauroi, että ”ei sinusta ole laiskottelijaksi, paitsi – vain ja ainoastaan – hillittömällä auringonpaisteella lomalla osaat istua ja lukea”.

Sekö on laiskottelua, että istuu ja lukee? Minulle se on joskus mitä totisinta työtä. Joskus – niin kuin juuri kesällä auringossa istuen dekkareita lukien – se on laiskottelua.

Siis: yritän sanoa, että se on niin suhteellista. Joskus ruoanlaitto ja kaikki kodinhuolto ja kotiTYÖT on kaikkea muuta kuin laiskottelua, joskus ne on rentouttavaa puuhastelua, jota voisin nimittää laiskotteluksikin. Varsinkin jo ne on vastapainona vaikkapa luennon teolle tai kokousmateriaalien teolle. Tekemisen ”laiskottelevuus” on siis riippuvainen kontekstista. Eikö kaikki ole riippuvaista ympäröivästä todellisuudesta?

En oikein tiedä, mistä se johtuu, että aikakauslehtien lukeminen, tai nimenomaan selailu, on minusta Laiskottelua isolla ällällä. Kuuluuko laiskotteluun jonkinlainen turhuus?

Laiskottelu

Entäs sitten kun nyt yhteiskunnassa vaaditaan työikien nostamista, kotiäitien työllistämistä työmarkkinoille, opiskelijoiden työntekoa opiskelun ohessa? Onko ansiotyö jotenkin laiskottelun vastakohta? Tuskin. Onhan niitä ansiotöissäkin laiskottelevia, opiskelijoissa on laiskottelijoita. Ja laiskojakin on!

Nyt voisin laajentaa tätä pohdintaani siihen, kuinka syvällä suomalaisissa (minussakin?) on (luterilainen) työmoraali, mutta en ryhdy moiseen. Mietin vain, mitähän se laiskottelu sitten on?

Minä kun vähän luulen, etten oikein tiedä, miten laiskotellaan, jollei se ole tietokoneen ääressä istuskelua, leppoisaa kuvasivustojen kokoamista, romaanien lukemista, päämäärätöntä tepastelua merenrannoilla, mökin nuotiopaikalla istuskelua. Minulle se taitaa olla juuri noita asioita.

Miten sinä laiskottelet?

Tekemisen meiningin puute

Pilvilinnoja

Pilvilinnoja! Aikeita ja haaveita! Suunnitelmia jos jonkinlaisia.

 

Ikä? Laiskuus? Tupulointi ja vatulointi? Ajatuksiin unohtuminen?

Ei puhettakaan että olisin ehtinyt tehdä kaikkea, mitä olin ajatellut tämän alkuviikon iltoina tekeväni.

Pehtoori & (viikon pakkolomalla oleva) Poika lähtivät maanantaina mökille, mikä merkitsi minulle kolmea iltaa ihan itekseni. Maanantai tosin meni paljolti kokoustaessa, mutta eiliselle ja tälle päivälle oli kaikenmoista suunnitelmissa. Noh, eilen ehdin kuvailla ja syödä paljon katkarapuja eri muodoissa ja tänään vähän siivota ja käväistä kaupungissa. Siinäpä ne.

Missä on kuvaprojektien ”tuotteistaminen” korteiksi, uuden kuvagallerian teko, Tove Janssonin elämäkerran aloittaminen istuskellen pihalla illan lempeässä lämmössä. Onko tullut kuunneltua mielimusiikkia ja käytyä ompelijalla. Ei ole, ei. Ensi viikolla on matka kapituliin ja pitäisi modistaa joku iltapuku uudeksi [lue: löysäillä saumoista :].. ja samalla reissulla hakea pojan ylioppilaspuku ompelijalta. Juniorilla ja miniällä on meno kaveriensa häihin viikonloppuna, joten tumma puku on tarpeen.

Pojan puku on pienennetty kolmen vuoden takaisesta, sillä yli 20 kiloa on Juniori yo-kevään massastaan keventynyt.  Miten minulla onnistuisi sama? – Armeija, liikkuva työ, ruokavalioremontti, muutto omakotitaloon ja huusholliin kolme koiraa, jotka lenkittävät… ? Eiköhän joitakin muita keinoja löydy…  Tuo ruokavalioremontti nyt ensimmäisenä kuitenkin.

Eikä tämä aikaansaamisen heikkous ja vähyys koske vain näitä muutamaa iltaa. Kyllähän sitä on tekemisen tahti ja määrä huvennut kovin ohueksi. Mutta nyt ehdin vielä vähän touhuilla….

Pilvilinnoja-2

Molemmilta lapsilta tuli eilen koirien kuvat:

Juniorin lähettämässä kuvassa on Maisa, joka todellakin on ”Lapin hullu” -koira, ja ”lyö maihin” kun sitä huudellaan mökkiin sisälle. Ilme ja asento kertovat Maisan mielipiteen sisälle kutsuun: ”En tuu!”


altAvAvnQkBsnn9HJxuG3BZx-WPim5QIlDmjgoZKAdpAFum

Ja tytär lähetti kuvan ”taiteellisesta hurtastamme”. En muista tuon piskuisen nimeä; se on Alicen (tyttären kämppis) lemmikki, joka ei ehkä Lapista paljon perustaisi.

altAg76Q2lJlsokSzzXzFnxFOL6gmJLOux8qVivOV2iiPeY

Kesälukemisten jälkeen

Tällaisina päivinä kun suurimmat tapahtumat ovat olleet se, että on niin kostea ilma, että minun luonnonkiharoihini ei tahdo kampa, ei harja, pystyä, kun eväät olivat yhdet parhaimmista ikinä, kun olen keskustellut pitkään puhelimessa kahden nuoren miehen/ruoka-alan ammattilaisen ja yhden lakinaisen ja yhden kiinteistövälittäjän kanssa, whatsappaillut Pehtoorin & Pojan kanssa, kannattaa hakea jotain mielenkiintoisempaa kirjoittamisen aihetta… siispä voisin kirjoittaa kokemuksia kesälukemisista, joita täällä blogissa peräänkuulutin ennen lomaa, ja millaisia hyviä vinkkejä sain ja jotka vinkit melkein kaikki otin ”vakavasti” = luin.

Ishiguron ”Pitkän päivän ilta” oli mieluisaa luettavaa. Ei ilmeisesti ”hänen tavallisintaan”. Koko ajan lukiessa näin sieluni silmin Downton Abbeyn Carsonin. Ja ne lauserakenteet! Se englantilaisen aristokratian käsittämättömän koukeroinen ja viehättävä tapa käydä dialogeja. Historian havinaakin kirjassa oli, faktan ja fiktion sujuva sotkeminen sujui.

Sitten Pirkko Koskenkylän ”Mielenkiintoinen tuttavuus” ja ”Kauas on pitkä matka”. Koskenkylä on luontaisesti toimittaja, dokumentaristi, ei kaunokirjailija, ei tarinankertoja, ja kirjat sen mukaisia. Mutta mielenkoisia tuttavuuksia olivat hänen kirjansa. Ja ihailtavaa heittäytymistä elämänsä! Kirjat olivat oikeastaan Pekka Koskenkylän biografioita ja matkakertomuksia. Hämmästyttäviä sinänsä. Ja se heittäytyminen, sitä ihailin!

Veikko Haakanan ”Tunturista tuulee” ja ”Pohjoiseen” ”maistuivat” vain mökillä. Vain Lapissa. Siellä löytyi niille oikea ”moodi”. Luulen, että Haakanaa lukiessa pitää edes vähän tuntea Lapin maisemaa, luontoa, ihmisiä, valoa ja vuodenaikoja. Jos Lapista jotain tietää ja siellä on läsnä, elämässä tai olemassa, kun noita kirjoja lukee, niin hyviä ovat.

Itäkairan prinsessa jäi lukematta. Ehkä ensi kesänä.

Kesälomalukemiset

Joel Haahtela oli minulle uusi tuttavuus. Elena vangitsi. Ja loppuratkaisu ei ollut todellakaan arvattavissa. Kiehtova pienoisromaani, jossa jokainen lause tuntui äärimmäisen mietityltä. Hyvä lukukokemus sekin.

Antti Tuurin ”Matkoilla Euroopassa” oli kovin tutunoloista. Vähäeleistä, tarkkaa kerrontaa. Tämä on nyt hieman noloa, mutta ajattelin monta kertaa, että teksti ei nyt ole sen kummempaa kuin mihin minäkin pystyisin. Voisin tehdä oman vastaavan kirjani ”matkoillani Euroopassa”. Tarinoita olisi 30 vuoden ajalta. … Meidän reissut eivät ole taittuneet junalla, vaan lentäen ja omalla autolla liki kaikissa Euroopan maissa…, vuokrataloissa asuen, matkanjohtajana Kreikassa,  bussikuskina Ranskaan ja Portugaliin ja takaisiin Suomeen ja Ruotsissa reissuja. Kirjan luettuaan Pehtoorikin sanoi jotta ”ihan kuin meidän reissuja: aamulla herätään aikaisin, kävellään, käydään gallerioissa, kirkoissa, museoissa, syödään ravintoloissa, kävellään, seikkaillaan vähän.” Ainoa vaan, että kun Antti Tuuri – suomalainen tunnettu, tykätty kirjailija – kertoo reissuistaan, löytyy kirjalle kustantaja ja lukijoita; jos meitsi kirjoittaisi/kirjoittaa, ei kirjalla ole ostajia, kun ei ole sitä ”julkkis-hypetystä”. Ja ovathan minun ”Matkani Euroopassa” täällä Tuulestatemmatussa ihan reaaliaikaisena aina luettavissa. 🙂

Ja sitten tämän kesän dekkarit: kesän ”pakollisen” Donna Leonin luinkin jo toukokuussa, mutta nyt kesälomalla tutustuin Jan Mårtensonin tuotantoon kahden kirjan (Murha valtiopäivätalossa ja Noitavasara) verran. Pidin niistä. Niissä oli taidehistoriaa, Tukholman paikalliskuvausta, henkilöitä joiden analyysistä ja kuvailusta pidin. Eikä ruoka ollut vähäisessä osassa. Minä niin allekirjoitan tämän!

 

Kotipihalla

111-7

Kaikki muut on eilen ottaneet kuvia superkuusta. Oulussakin se olisi näkynyt ihan hyvin, eikä olisi tarvinnut kuin mennä merenrantaan illalla, ja Meri-Toppilan kukkoloilta olisi ollut hyvä kuvata. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut valvoa, ei puhettakaan että kuu olisi pitänyt kuuhullua hereillä minuuttiakaan yli kymmenen! Juhlaviikonlopun vajaiden yöunien jälkeen totaalinen uuvahdus ja levollista unta kahdeksan tuntia.

Jostain syystä tuntui kovin mukavalle ”pukeutua” töihin tänään. Ehkä se, että oli vähän vilpoisampaa.

Kun töiden jälkeen oli voutineuvoston kokous, lähdin hieman harmissani. Kotipiha olisi houkutellut enemmän kuin iltakokoustaminen sisällä, mutta mukavastihan se meni ja hyvin ehdin äsken vielä pihallekin. Elokuun illat rulettaa.


111-11

Eipä ole minua ennen käräjillä uhkailtu: tänään on!
En tiedä, raivostuttaako vaiko naurattaako enemmän?

Kokemus tämäkin.

111-10

Kokemuksista puheenollen: tähän minusta ei olisi koskaan.

Klikkaa auki jos uskallat. 🙂

https://www.facebook.com/photo.php?v=445655972171039

111-8

Käyttääkö kukaan enää pahvisia kirjanmerkkejä? Jos tekisin orvokkikuvista, kirjahyllyistä, kaktuksista, viinipulloista, puista otetuista kuvista pahvisia kirjanmerkkejä… Niitähän voisi käyttää pikkukortteina kukkapuskissa tai lahjaviinipulloissa kyläilemään mennessä? Vai voisiko? Minäpä jään miettimään …

111-12

Nyt kyllä kannattaa klikata kuvat isommiksi!

Kalaasien jälkeen.

Palaanpa vielä eiliseen. Vielä yksi postaus kalaaseista, sitten lopetan.

Ensinnäkin se plaseerauskisa. No helpottiko se meidän ”elämää suurempaa plaseerausongelmaa?” Saattaa tuntua pieneltä asialta moinen plaseerausongelma, mutta mepä saimme eilen kortin, josta vahvistui, että ei ole kyse mistään merkityksettömästä jutusta. Mahdollisuuksia kun on aika rutkasti:

Laurentius

87 miljardia!!! mahdollisuutta vapaasti valittavina paikkoina! Ei ole kyse mistään pikku jutusta!

No meillähän oli se skaba (ks. eilinen postaus)! Joka ei sitten yhtään mitenkään millään muotoa auttanut tilannetta. Porukka hoksasi, että jos vastaa ekana, ei saakaan valita kenen vieressä istuu. Oikeita vastauksia pantattiin, taktikointi kohosi ihan arvaamattoman korkeisiin svääreihin! Ja ääntä riitti. No kisa saatiin Laurent-Perrierin (magnum samppanja) oivallisella avustuksella käydyksi ja oli aika siirtyä pöytään. Ja valita paikat tietovisassa sijoittumisen perusteella. Kävikö kätevästi? – No ei käynyt, ei! Kymmenen minuutin vatvomisen ja vaihtamisen jälkeen ystävät olivat paikkansa löytäneet! 🙂 Mitä opimme tästä? – Ensi vuonna määräämme paikat täysin mielivaltaisesti isompia miettimättä ja kyselemättä. 🙂

Kisa oli kyllä opettavainen: uusia asioita opittiin. Alla oikeat vastaukset.

1. Milloin on Suomen lipun päivä?
Juhannuksena

2. Mikä on Suomen kansalliseläin?
Karhu

3. Monennetko kalaasit nämä ovat?
15.

4. Suomen tanssilavoilla, ravintoloissa, radiossa eniten soitettu kappale 2000-luvulla (ja ilmeisesti kautta aikojen)?
Rauli ”Badding” Somerjoen ”Paratiisi”

5. Montako säkeistöä on Suomen kansallislaulussa?
11

6. Montako Pyhän Laurin kirkkoa on Suomessa?
6  (Vantaan, Janakkalan, Mynämäen, Lohjan, Perniön ja Isonkyrön Pyhän Laurin kirkot)

7. Millä vuosisadalla Suomessa alettiin käyttää haarukkaa?
1500-luvulla

8. Mikä on Suomen kansalliskala?
Ahven

9. Montako Michelin tähti -ravintolaa on Suomessa tällä hetkellä?
6 (Olo, Postres, Luomo, Ask, Chef & Sommelier, Demo)

10. Kansalliskoira?
Suomen pystykorva

11. Mikä on eniten ostettu automerkki/tyyppi vuonna 2013?
Volkswagen Golf

12. Missä maassa tuotettua viiniä juodaan Suomessa eniten (Alkon tilaston mukaan)?
Chilessä

13. Suomen kansallispuu?
Rauduskoivu

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Menu oli onnistunut, viinit kohtuullisia. Sankt Laurent 2007 (ostettu Europa-Brückeltä paluumatkalla Umbriasta Suomeen kaksi vuotta sitten) jakoi mielipiteitä: osa ei todellakaan pitänyt, osalle maistui. Wanted Zin oli kaikkien mieleen, kovastikin. (Saa Alkon tilausvalikoiman kautta. Tilaussysteemi toimii hyvin ja nopeasti netin kautta. Ja Haaparannastakin ko. Ziniä saa.) Ja taas kerran ne kolot, jotka meidän viinikaappiin Kalaasien vuoksi tulivat, täyttyivät saman tien; hienoja tuomisia toivat ystävät. Ja viinien lisäksi ihania pyyhkeitä, tiskirättejä ja lautasliinoja – juuri sellaista mistä minä kovasti pidän. Käytännöllistä, tarpeellista ja kaunista! Pitkälle talveen on niistä iloa, tuovat muistoja. 🙂

No entäs ruoka?  Ei mokia, ei pettymyksiä. Suomalainen kalaruoka, kesän vihannekset ja marjat maistuivat.

Kurkkukeitto (ohjeen hoksin torstaina Koti  & Keittiö -lehdestä kampaajalla) Kurkkua, keltaisia pikkutomaatteja, vihreetä paprikaa, basilikaa, minttua, oliiviöljyä, valkoista balsamicoa, valkosipulia, suolaa blenderillä sekaisin, lopuksi kivennäisvettä. Kevyttä, raikasta, ja sitten noilla ruisraksuilla vähän ruokaisuutta mukaan.

111-2

111

Sitten alkuruoka, joka tarjoiltiin (jokaisella pariskunnalla keittiöhenkilökunta-hukinsa aputyövoimana  🙂 ) lautasannoksina. Alkuruokasetti sai kyllä mainesanoja, jopa niin että porukan seniori kiitospuheessaan ilmoitti, että ”Oulun ainoa Michelin-tähti on vastedes Rantapellossa”. Käyvät kuulemma vuosittain tarkistamassa, että taso pysyy … 🙂

111-3

111-4

111-5

Pääruoan ja paljon muuta unohdin kuvata, jälkkäreistä ”likköörikermavaahto” oli tällaisessa muodossa. Olin pakastanut sen jo perjantaina ja kun siinä on muutama liivatelehti, niin muoto on tavallista ”vaahtua” fiksumpi. Suklaamintun-lehdillä on on mukava koristella yhtä sun toista jälkkäriä.

111-6

Vettä satoi ihan koko ajan, aina sinne yhteen asti yöllä, jolloin viimeiset vieraat lähtivät. Ukostikin välillä, kovasti. Ei puhettakaan, että olisimme voineet olla ulkona, että olisimme voineet puutarhassa jaloitella ja kuohuvia nauttia, mutta ei se haitannut. Mikään ei haitannut.

Nyt on aika palata arkeen.

Virtuaalikalaasit

No nyt on kaikki valmiina! Kesän 2014 Kalaasit alkakoon!

Laitanpa tähän virtuaalisesti vähän tunnelmia, näkymiä…

Juhlapäivän aamuna Festassa näytti tältä.

111-15

Oikeastaan aika valtava määrä astioita tarvitaan, semminkin kun keksin taas kaikkia pikkuruokia tarjottavaksi.

111-16

Ja tylsän näköisestä siikatartaristakin tuli ihan vekkuli ruoka, eikö? 🙂

111-14
Kuten näette plaseerauskortteja ei ole! Kuten jo keskiviikkona kerroin, keksimme uuden tavan sijoittaa kuusi pariskuntaa (meillä on vakipaikat pöydän päissä) paikoilleen.

111-21

Päätimme pitää pikaisen ”plaseeurauskisan” kekkereiden aluksi. Kisan teema on ruokateemaa (Pohjoismainen, suomalainen keittiö) muokaillen Suomeen liittyvä,  ja sitten meidän porukkaamme (Gruppo San Lorenzo) liittyviä muutamia kysymyksiä. Se joka ensimmäisenä vastaa oikein, saa ensimmäisenä valita paikkansa, toiseen kysymykseen ekana oikein vastannut seuraavana jne. ..

Kokeilehan (googlaamatta), moneenko osaat vastata. (voin huomenissa postailla oikeat vastaukset 🙂 )   – Tässä virtuaaliskabassa ei nyt valitettavasti ole palkintoja 🙁

1. Milloin on Suomen lipun päivä?
2. Mikä on Suomen kansalliseläin?
3. Monennetko kalaasit nämä ovat?
4. Suomen tanssilavoilla, ravintoloissa, radiossa eniten soitettu kappale 2000-luvulla (ja ilmeisesti kautta aikojen)?
5. Montako säkeistöä on Suomen kansallislaulussa?
6. Montako Pyhän Laurin kirkkoa on Suomessa?
7. Millä vuosisadalla Suomessa alettiin käyttää haarukkaa?
8. Mikä on Suomen kansalliskala?
9. Montako Michelin tähti -ravintolaa on Suomessa tällä hetkellä?
10. Kansalliskoira?
11. Mikä on eniten ostettu automerkki/tyyppi vuonna 2013?
12. Missä maassa tuotettua viiniä juodaan Suomessa eniten (Alkon tilaston mukaan)?
13. Suomen kansallispuu?

 

Ja pistänpä tähän vielä menunkin,  – Oulun murteella sen koetin vääntää. Pahaltahan se kuulostaa. Murre siis. Toivottavasti ei menu.

Menu

 

Kylymää kurkku-yrtti-keittua ja raksuja

 

Sitruunaista mätivaahtua
Siikatartaria
Kuhacevicheä
Jokirapuja omatekosesa soosisa
Pikkusia Toast Skageneita
Riimiporua ja sipulihilloketta

Saaristolaisleipää
Kukkolavorssenin näkkäriä
Paahettua voita ja suolakitteistä voita

 

Siikaa hiilirillistä
Kanttarellikastiketta
Yrtti-kermaviilikastiketta
Uusija pottuja
Hölskykurkkuja
(Viskaalin rillimakkaroita jos jollaki on lihanhimo :))

 

Juustua, hillua ja keksejä
(morbier, pecorino, gouda)

 

Mustikkakukkua ja vaniljakastiketta
Mansikoita ja likköörikermavaahtua, paahettua valakosuklaata

Kahavia
Mozartin tumma suklaa -likkööriä tai Nonnii-amarua

Perjantaina lyhyesti

Eilen illalla kun olin äidin luona käymässä, kerroin tulevista kalaaseista, siitä, mitä aion tarjota, millaista ”ohjelmaa” meillä on, ja äiti palasi menneeseen, muisteli aikoja Tanskassa ja sitä, että Ruotsissa järjestettiin ennen kalaaseja… mutta kummasteli, etteikö ole iso homma järjestää moisia kestejä? – No on. Onhan se sellainen viikon projekti, mutta kun minulle se on ilo! Ainoa, että toivon, että olisi vähän enemmän aikaa, ehtisin huolellisemmin, enemmän ”pipertää”.

InstagramCapture_55520994-1706-4c86-a72e-b2d041a97428_jpg

Ajasta on taas muutenkin puute; kaksi viikkoa töissä, ja minulla on jo pula ajasta? – Näinhän se on, ei voi mitään! Kuvaprojektit (Rotissööri piknik, tädin synttärit, väitös & karonkka) laahaavat jäljessä, mitäs olen ”kuvaajan roolin” ottanut?  Töissäkin jo huolehdin marraskuun seminaareista, minkä vuoksi kollega oli tikahtua ”et- voi-olla-tosissasi”? – Ihan hyvin voin! Marraskuu on pian!

111-13

Nuo ”raksut” tuossa jo katetusssa karussa kalaasipöydässä ovat ruisnaksuja, jotka on maustettu salamilla ja toiset lime-valkosipulilla. Ostin niitä Kalajoen mökkimessuilta. Mistähän niitä saisi lisää? Ovat makoisia keitoissa ja salaateissa.

Mutta nyt jatkan  keittiössä — lupaan enemmän kuulumisia huomenna.

Nauttikaapa kesästä, ystävät! Lämpö on hyväksi!!

Gruppolle viinejä

Hieman arveluttavaa päivittää blogia, tai siis arveluttavaa on pitää tietokonetta auki; sen verran tymäkästi ukkonen jyrisee ja maa melkein vavahtelee, pimeääkin tuli …

Kovin myöhäiseen meni ennen kuin edes tähän sorville ehdin.

111-10

Töistä suoraan kampaajalle, ja jo pelkkä ajatus pari tuntisesta sen  muoviviitan alla sai olon tukalaksi. Mutta kestin kuin mies, eiku nainen. Nyt blondius on taas totaalinen. Kalaasit ja kapitulit, työarki ja liikkuminen sujuvat kun on ”tukka hyvin, kaikki hyvin”.

111-11

Pitkän, pitkän kauppalapun kanssa ruokakauppaan, ja Alkoon. Eipä ollut noissa ruuhkaa.

Lauantain ystäväporukkamme tunnetaan (me keskenämme tunnemme toisemme) nimellä Gruppo San Lorenzo (kuva), mikä juontaa Pehtoorin 50-vuotissynttäreiden viettoon Italiassa, kalaasiviikkoon Toscanassa.

GSL

Mutta siis… Tuon San Lorenzon innoittamana hankin sitten viinejäkin ihan vain nimen perusteella: rose St. Laurent on itävaltalainen http://www.alko.fi/tuotteet/436157/.  Se on ihan kelpo rose. Ja Umbrian reissulta palatessa ostimme Itävallasta Sankt Laurent -punaviiniä, jota olen kellaroinut tähän asti, saapa nähdä millaista se on. Alkossakin olisi ollut yksi St. Laurent -punkku, mutta hävyttömän kallis oli; sillä rahalla saa Amaronen, joten jäi ostamatta. Mutta alkuun ostin samppanjaa, joka sekin sopii teemaan: Pyhä Lauri – San Lorenzo – Saint Laurent. Siis samppanja on Laurent-Perrier.

111-12

Miten noissa iltapäivälehdissä usein kirjoitetaankaan. ”kuvat eivät kuulu juttuun”. Niin eivät kuulu nytkään, ovat parin viikon takaiselta aamulenkiltä hdr-harjoitelmia. Keskikesän värikylläistä, täyteläistä maisemaa.

Ukkonen meni jo … ja nyt ryhdyn laatimaan tori- ja kauppahallilappua Pehtoorille huomiseksi. Jos ihan rehellinen olen, niin voisin todeta, että oikeastaan minua ei huvittaisi huomenna mennä töihin. Mutta ei auta…

 

Kalaasien alla

Töiden jälkeen retkahdin kotipiazzalle ja hyvin kategorisesti kieltäydyin laittamasta ruokaa ennen kuin viilenee. Niinpä sitten ryhdyimme suunnittelemaan lauantain kekkereitä! Yksi päänvaivaa aiheuttava juttu on plaseeraus. Katsokaas kun on niin, että nämä kuusi pariskuntaa, jotka meillä kerran vuodessa [useimmiten juuri elokuun toisena viikonloppuna, juuri koulun aloitusviikonloppuna, jolloin monet meistä ovat koulujärjestelmän aikataulutuksista joko omien töiden tai [varsinkin aiemmin] omien lasten koulun alkamisen takia joka tapauksessa jo Oulussa…] istuvat saman ison pöydän ääressä, ovat jo toisiinsa tutustuneet, ystävystyneet, joten he luonnollisesti haluavat kuulla toistensa kuulumisia.

Siis on suotavaa, että vaihdellaan paikkoja. Joinakin vuosina me on jätetty plaseeraus tekemättä, ja se on aiheuttanut kohtuutonta häslinkiä ja melkoista epätietoisuutta ja ystävät erikseen ovat pyytäneet ”ensi vuonna olisi hyvä jos määräisit (!) taas paikat” 😉 . Meidän ruokapöydässä kun ei ole kyse mistään pikku piipahduksesta ruoan äärellä, vaan pöydässä istutaan usein hyvinkin kahdeksan tuntia, joten ei ole ihan sama, kuka kenenkin vieressä istuu. 😀

No, ei se nyt noin vakavaa ole, mutta on mukava kun eri vuosina saa eri ihmisten vieressä istua. Ja plaseeraushan nyt kuuluu minun ”harrastukseeni” [tiedättehän, – hieman nolona – kattaus]. Ks. kuvia muutaman vuoden takaa. Kesän 2012 kalaasit italialaisella teemalla (täällä enemmän)  ja viime kesän teemana Meksiko (tuota postausta katsellessa iski ikävä – kirjaimellisesti, liki fyysinen kipu. Snif…) . Viime kesän ”paikkakortit” olivat ihan ylivertaiset. Niiden jälkeen itselläni paineita, mutta me keksimme tuossa illan kuluessa tämän vuotiseen teemaan sopivan tavan päättää istumajärjestyksestä. Palaan asiaan 🙂

Nyt nämät pilheet ovat kai jo viidennettätoista kertaa? Tai riippuu miten lasketaan…

Tänä vuonna teemana suomalainen (tai laajemmin pohjoismainen) keittiö. Jos sinulle sanotaan, että illallisella teemana on ”Pohjoismainen keittiö” niin mitä tulee mieleen? Kerro! Mistä olet aivan varma? Mitä sinun mielestäsi varmasti tarjotaan, kun illallisen teemana on tuo? Minä kerron sitten sunnuntaina tai alkuviikosta, mitä meillä tarjottiin… Muutaman tarjottavan olen jo tehnyt, ja juuri äsken tein ”paahdettua voita”. Mitä ihmettä?

Viime perjantaina kun olimme Helsingissä illalla syömässä ravintola Luomossa, joka on yhden Michelin-tähden ravintola, siellä tarjottiin vaalean, lämpimän focaccia-leivän kanssa paahdettua voita. Pehtoori ilmoitti, että ”saa tehdä kotonakin”. No ei muuta kuin kokeilemaan. Tässä minun ”hatusta vedetty” ohje, joka kai pelitti, sillä Pehtoori maistoi ja sanoi, että on ”hyvää, kelpaa.” 🙂 Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään, laita puolet voikimpaleesta (laitoin 125 g) paistinpannulle, anna sen sulaa, vaahtoutua ja vähän ruskistua. Sekoittele, ettei pala. Jäähdytä ruskistettu voi ja sekoita tehosekoittimella lopun huoneenlämpöisen voin kanssa vaahdoksi. Vielä ei ole kuvia…  Entäs se focaccia? Yksi meillä pitkään käytössä ollut ohje on täällä (s. 58). Kliks.

Nyt lähden etsiskelemään ne kankaiset lautasliinat, jotka ostin Porvoosta vuonna ??? vai sittenkin Raumalta kesällä 2011. …

111-9

Meille tulee omenoita!!

Voipumista ja herkkutorille

Koko aamupäivä työhön perehdyttämista ja talon tavoista kertomista, kaikenmoisten korttien ja tunnusten hankkimista, paikkojen ja henkilöiden esittelyä uudelle professorille. Tuli jossain vaiheessa itselle mieleen, että on valtavasti asioita ja juttuja, joita ei huomaa olevankaan. Joihin on kasvanut, joita on oppinut käyttämään, löytämään, tuntemaan vuosien ja vuosikymmenten aikana ja että ne eivät olekaan mitään itsestäänselvyyksiä. Työnjakopalaverin olin koolle kutsunut, ja kyllä me sujuvasti hommat saatiin sovituksi.

Sinä samaisena hetkenä kun työhuoneessa elohopea kohosi yli + 30 celsius-asteen, loppui minkäänlainen älyllinen toiminta. Sen jälkeen tyydyin päivittelemään nettisaitteja ja miettimään, kuinka myöhään iltapäivällä sorvin ääressä istuisi. Sitä vain voipuu …

Väistämättä ajatteli ja myötäeli esikoisen duunaamista Meksikossa, jossa on toista kuukautta ollut liki +40 C. Muutama sadepäivä siellä oli välillä ja ilma ”viilentyi” jo alle + 30 asteeseen, mutta nyt taas ”el canicula” (= 40 päivää kestävä vuoden  kuumin vaihe, helleaalto) vallitsee täysillä. Tämän kuun lopussa pitäisi kuulemma olla kaikkein lämpimintä. Auringossa on lähemmäs +50 C ja paluu siestalta töihin kolmeksi iltapäivällä on kuulemma hikistä puuhaa. Epäilemättä, semminkin kun pukukoodi ei salli toppeja ja sortseja, vaan paitapusero ja hame on oltava.

111-3

No minä lähdin duunista tänään jo kolmelta pois, pyörällä kohti kaupunkia, jossa Pehtoori odottelikin. Menimme Bon Appetito -ruokatorille, joka on Oulussa ensimmäistä kertaa. Rantakadulla on ruokatori jossa on parikymmentä kojua, joissa myydään prosciuttoa, ranskalaisia juustoja, oliiveja, croissanteja ja muita ranskalaisia leipomuksia, nougatia (ei voinu ostaa, söisin kerralla kaiken niin, että halkeaisin … parempi olla ostamatta). Mutta monta juustokimpaletta ostimme lauantaiksi. Söimme pizza-slicet ja kotiin vähän muitakin herkkuja. Aika hintavaa oli, mutta sorruimme silti.

111-6

111-2

111-4
111-7

111-8

Morbieria. Yksi minun lempijuustoistani. Pecorinon ja Appenzellerin ja Emmentalin lisäksi.

 

 

Väitösmaanantai

Tänään – maanantaista huolimatta – oli väitöstilaisuus: Pohjoinen herätysliike ja modernisaation kipukohdat. Vanhoillislestadiolaisuuden julkisuuskuva Suomessa 1961 – 1985. (ks. lehdistötiedote: http://www.oulu.fi/yliopisto/node/2542 ) Jotta mielenkiintoista. Erinomaisen. Ja hyvä väitös oli; vastaväittäjä ei epäröinyt esittää kritiikkiä, mutta ei myöskään unohtanut nostaa esiin työn vahvuuksia. Yleisöäkin paikalla tavallista enemmän, ja luentosalissa niin kuuma, että pahaa teki.

Karonkkakin oli, pienimuotoinen oli ja minä ”kiintiönaisena” (= ainoana) olin paikalla. Ja monta kertaa hoksasin jutuista, että ´nämä minä tiedän´, kuinka monta kertaa olen jo ollut,  olen jo vanha. … 🙁  Ainakin näissä jutuissa kymmeniä kertoja mukana ollut. Oikeasti: moneskohan väitöstilaisuus, moneskohan karonkka?

111

 

 

Toinenkin tavallisesta työpäivästä poikkeava juttu: uusi professori tuli. Tästä se lähtee uusi aikakausi. …

Helsingin jälkeen kanttarellicrepsejä

Todellinen citybreak meillä oli. Vajaa kaksi vuorokautta Helsingissä tuntui pidemmältäkin lomaselta, eikä se tarkoita pitkästymistä, vaan sitä, että niin monenlaista ehdittiin ja elettiin.

Kotioloissa tahtoo olla, etten paljon iltaisin, iltojen hämärryttyä, yön tullessa, ole ulkona, en ainakaan kävelemässä, enkä kameran kanssa, mutta eilen ja toissa iltana niin tuli tehtyä.

(klikkaa kuvat isommiksi)

Helsingissä-4

Helsingissä-2

Helsingissä-3

Tänään jo aamupäivällä lensimme kotiin, siis vielä sunnuntaikin lomaa! Ja lämmintä. Kuinka ihanaa…

Kotona taas paikka otettu haltuun: Skype Meksikoon, puhelu Caritakseen ja nuoripari kävi syömässä*. Palikat paikoillaan. Huominen työpäivä tavallisesta poikkeava, pitäisi pieni puhekin tässä vielä tehdä. Muun muassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

* tuohon liittyen – pitkästä aikaa yksi resepti …

Kanttarellicrepsit

Kanttarellicrepsit

(yläkuvassa kylläkin on  tonnikala-raejuusto-täytteisiä)

Crêpes-taikina

5 dl maitoa
4 munaa
4–5 dl jauhoja
40 g voita
1 tl suolaa

Sulata voi ja jäähdytä se. Riko munat ja sekoita maitoon. Lisää jauhot ja suola.Laita taikina jääkaappiin turpoamaan tunniksi. Ennen paistoa lisää sulatettu voi. Paista isossa pannussa 12 crepsiä ja jätä jäähtymään.

Täyte

litra kanttarelleja
2–3 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
(Fondia ja vettä)
1 prk ruokakermaa
Kanttarelli-tuorejuustoa, Aura-murua, emmentalia

Huuhdo kanttarellit, valuta ja laita kuumaan pannuun/teflonkattilaan, sekoittele niin kauan, että neste haihtuu. Lisää 2–3 rkl voita, sekoittele, lisää ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja anna kypsyä tovi. Lisää joukkoon ruokakermaa purkillinen, ehkä vettä (tai lisää kermaa) ja kasvis- tai kanafondia. Keittele miedolla lämmöllä vartin verran. Mausta suolalla ja (musta/valko)pippurilla. Kanttarelli-tuorejuusto tai Aura-murut sopivat myös makuun… 

Laita jokaiselle räiskäleelle pari, kolme ruokalusikallista muhennosta ja kääri rullalle (tai tee kolmionyyttejä) ja laita saumapuoli alaspäin uunipannulle, pinnalle vähän emmental-raastetta ja sitten kuumaan uuniin (225 C) kuorruttumaan. 

Syyskesän lemppariruoka on siinä. Enkä missään välissä väittänytkään, että on kevyttä.

Kanttarellicrepsit-2

Helsinki ja tädin synttärit

Helsingin keskustan Holiday Inn -hotellissa (Rautatieaseman vieressä) olen/olemme olleet usein. Sen sijainti on erinomainen: Finnairin bussit ajavat ja lähtevät oven eteen/edestä, Ateneum on vastapäätä, Yliopiston kirjastoon ja Kansallisarkistoon on lyhyt matka, ostosmahdollisuudet liki, rautatieasema vieressä etc. Siksi sen nytkin olin varannut, mutta ensimmäistä kertaa tein varauksen ILMAN aamiaista. Ja se olikin hyvä ratkaisu. Huomenaamulla lähdemme niin aikaisin, ettei ole aikaa kunnolla nauttia aamiaisesta ja tälle aamulle oli muita suunnitelmia, jotka sitten toteutettiinkin.

Lähdimme puoli yhdeksän aikoihin (kaupunkilenkkarit jalassa) kohti aamiaista: kohti Kaivaria ja Cafe Ursulaa. Aamiainen elokuun lämpimänä aamuna merenarannalla leppeän tuulen puhallellessa oli tavattoman mukavaa, aamu tuntui hyvälle, elämä avaralle.

_MG_8652 (Custom)

Ja kuvassa ei tietenkään näy se ihanaakin ihanampi croissant, eikä cappuccino, jotka tuohon aamiaistarjoittimelliseen kuuluvat.

_MG_8651 (Custom)

Jatkettiin kävelyä kohti Länsisatamaa, sieltä Hietalahden torille, kirppiksella paljon turisteja ja tavaraa, hallissa piipahdetttiin tietysti. Edellisestä käynnistä 31 vuotta 😉

_MG_8663 (Custom)

Punavuoren katuja palailtiin, käveltiin ristiin rastiin, oli lämmin, oikeasti kuumempi kuin Alppi-rinteitä noustessa. Tällä kertaa johtui ilmasta, ei noususta. 😉

Käveltiin Kaisaniemen puistoon, joka oli rempassa ja jossa hämmästyksekseni Pehtoori ei ollut koskaan käynyt, puutarhaa päästiin kuitenkin edes vähän remontista huolimatta näkemään.

_MG_8678 (Custom)

Puiston nurkalla oli viehättävä pieni kioski, jossa vielä viehättävämpi ”tarjous”.

_MG_8691 (Custom)

Kauppatorin laidan Havis Amanda oli tällaisen hökötyksen peittämä: Hotel Amanda. Kaksi kuukautta Manta on tällaisen hotellin sisällä. Japanilaiset ovat kuulemma jo varanneet koko kahden kuukauden jakson! Merkillistä minun mielestäni.

_MG_8634 (Custom)

Stockalla kävin (kolmannen kerran tämän viikonlopun aikana) katsomassa käsilaukkua (Ralph Lauren – tarkoittaa että on hintava, mutta minun makuni mukainen, tarpeeksi iso (mahtuu kamera, ja kaikki muu tähdellinen)  – ja VAIN katsomassa. En ostanut. 😉

Reilun kolmen tunnin kullkemisen, aamupatikan,  jälkeen hotellille siistiytymään. Ja sitten  kahden paikallisjunalla Keravalle, ja sieltä taksilla Gustavelundiin, jossa tädin 90-vuotiskestit. Meitä oli yhdeksän serkusta (puolisoineen) paikalla, ja setäni. Tietysti myös muita tädin tuttuja ja naapureita, joita en tuntenut.

Kovin vähän tapaan näitä sukulaisianikaan: kaikki asuvat etelässä tai vielä kauempana. Kuinka olikaan mukava kun tavattiin syntymäpäivillä eikä hautajaisissa, kuten tahtoo väistämättä käydä. 🙁  Ilma oli hieno, Tuusulanjärvi kesäinen. Leppoisaa yhdessäoloa. Olipa täti iloinen ja liikuttunut kun juhlat sai. Tanssahtelikin ysikymppinen. 😉

Kun kahdeksan kieppeillä palasimme Helsinkiin, ei tukahduttavan kuuma hotellihuone houkutellut oleiluun, joten vielä lähdimme liikkeelle. Drinksuille Tomi Björkin uusimpaan ravintolaan (Bronda), jossa en ollut käynyt. (Farang, Gaijin, Boulevard Social on siis koettu). Kierreltiin ja kaarreltiin vielä Helsingin rannoilla, Katajanokallakin; juuri niin kuin olin toivonutkin. Mukava lomanen on ollut.