Harvoin on työviikon jälkeen niin uupunut olo kuin viimeisen lomaviikon lauantaiehtoona.
Lomarentoutta pihalla. Koko iltapäivän. Hulvaton helle, ylenpalttinen retkottaminen pihan aurinkotuoleissa on tyystin vienyt puhdin.
Mutta monta murhaa tullut ratkottua (toinenkin Jan Mårtensonin dekkari luettu. Tulen varmasti lukemaan tämänkin jälkeen hänen kirjojaan),
kilpurin vilkasta pihaelämää (vallan viriili teini on meidän Elmeri. Posliinikaverit on saaneet kyytiä! K-18) seurattu,
Juniorin viivähtäessä muutaman tunnin höpöttelemässä, syömässä ja muutaman Peronin nauttimassa, juttujaan kuunneltu (miten lie pojasta tuollainen pulputtaja tullut).
Aamusella pyöräilin torille, siellä jo yhdeksän jälkeen paljon ihmisiä. Caritakseen äidille vein eilisestä piknik-osuudestamme jemmaamiani lohirullia ja muita herkkuja, ja sitten jatkoin taas pyöräilyä.
Viskaalista hain pihvit, sitten uudelleen torille ja ensimmäiset kanttarellit tälle kesälle ostin. Tein ihan normimuhennoksen niistä ja sitten sekoitin joukkoon aimo annoksen Aura-murua. Johan tuli pihveille ja grillikasvikselle hyvä lisuke. Miniä oli onnekseen iltavuorossa tänään: Aura-juusto ja sienet ovat kaksi suurinta (ainoaa?) inhokkiruoka-ainestaan.
Loman loppumiseen liittyy, että seuraavaa on jo suunniteltava: ikäänkuin selusta varmistettava. Pihalla istuin iPad sylissä ja surffailin. Minne syyslomalla? – Ehdotuksia?
Onpa kiva, että tykkäsit Mårtensonista! Niihin jää kyllä koukkuun, ja ruoka & viini saavat niissä vuosikymmenien myötä yhä suuremman osan.
Toki, toki tykkäsin. Sellainen jännä juttu niitä lukiessa että piti käydän googlettamassa että onhan Jan kirjailijan oikea nimi: minusta kun teksti on kovin feminiiniä. Mikä ei tietenkään ole huono juttu. 😉
Edesmenneen biologituttuni poika (~ 10 v) kirjoitti taannoin kirjaa, jonka työnimenä oli ”Murhia yöllä ja päivällä”. Loistava otsikko kesäkirjalle!
Omaa hurmejanoani on sammuttanut ja murhavajetta paikannut Laila Hirvisaari (Me, Keisarinna; Otava 2013, 576 s), jonka mukaan kapinallinen kasakkapäällikkö Jemeljan Pugatšov saattoi Venäjällä 1773-74 pois päiviltä suuren määrän aatelisia. Karkuun yrittäneet tapettiin perhekunnittain, naisia ja lapsia säästämättä.
´Murhat yöllä ja päivällä´ loppuivat kapinakasakan teloitukseen 1775.
Minä olen Laila Hirvisaarta (Hietamiestä) kiertänyt, en oikein tiedä miksi. Vaikka hänhän todellakin kirjoittaa historiallisia romaaneja ja tekee ymmärtääkseni huolellisen lähdetyöskentelyn niitä varten, mutta jostain syystä ei ole minun kirjapinoihin eksyneet hänen kirjansa.
Ja nyt taas ”Murhat yöllä ja päivällä” vaihtuvat vähemmän hurmeisiin teksteihin. Kandi-, gradu- ja väikkäriaihiot odottavat.
Syyslomaehdotuksia: omalla listallani on jo pitkään aikaa ollut Istanbul. Sekä helppo että vaikea kohde, kun aikaeroa ei ole eikä pitkää lentoa. Mutta: mikä lie poliittinen tilanne esim. ensi syksynä viime talvisten levottomuuksien jälkeen. Syysloman aikaan siellä olisi ihan sovelias lämpötilakin.
Taije, hyvä ehdotus. Meilläkin on Istanbul, kuten koko Turkki, käymättä. Mutta mikä siinä hiertää, eikä se ole vain nuo levottomuudet, ettei se ole suinkaan ensimmäisenä listalla. … Mutta pitää miettiä, mitään ei ole vielä päätetty. Voi jopa olla ettei edes lähdetä mihinkään… 🙁
Ei Laila Hirvisaarta kirjapinoihin.
Miksi?
Siksi, ettei kirjoittaja vetoa trenditietoiseen twitterväkeen.
Hänet löytää Karjalan mummojen, toisen polven evakkolottien ja feminofiilien evakkomiesten (2nd gen.) hyllyistä.
Rinnakkaisesimerkki: Kun haluan esiintyä pätevänä musiikin harrastajakuluttajana, en voi ilmoittaa kuuntelevani Matin ja Tepon* musiikkia. Vaikka sattuisin kuuntelemaankin.
”Näin se kesäloma toimii…”
PS *Sorry, M. & T.!
Koivu, ehkä tuo tosiaan on sukupolvikysymys; tosin katson kyllä olevani toisen polven evakko ja toisaalta en katso kuuluvani trenditietoiseen twitterväkeen, enkä kyllä myöskään kuuntele Mattia ja Teppoa, mutta ehkä tosiaan sukupolvikysymys. Pitäisikin koettaa pitkästä aikaa lukea yksi Hirvisaari…
Mutta kesäloma ei enää toimi; nyt juuri olen lähdössä kohti työmaata.
Kaikki tiet vievät ainakin kerran vuodessa minulla Roomaan. Nähtävyyksiä, ihmisiä, hyvää ruokaa, dolce vitaa.
Rooma on hyvin vahvasti mukana matkasuunnitelmissa. 🙂
Minä käyn juomassa viiniä Wienissä pari kertaa vuodessa ja suosittelen sitä lämpimästi!
Käyt ”juomassa viiniä Wienissä pari kertaa vuodessa”? – Erinomaista! Kuulostaa kerrassaan oivalliselta.
Salzburgin joulumarkkinat kyllä kiehtoisivat, miksei Wieninkin?
Joulumarkkina-aika on vaan yliopistolaiselle vähän huono aika reissata. Mutta katsotaan…
Juu, viime vuosina tahti on ollut tämä; ja parhaina vuosina olen käynyt kolmesti, kun olen vienyt sinne oppilaita opintomatkalle. 🙂
Kesämatka (usein juhannuksena) alkaa olla vakio, ja sitten joko joulun alla tai uutenavuotena, kuten ensi talvena. Pruukaan sanoa, että Wien on minulle sitä, mitä Kanaria monille muille, eli paikka jonne voin nykyään mennä vain ottamaan rennosti ilman mitään nähtävyyksiensuorituspakkoa.
Wien sinulle kuulostaa kovasti siltä, mitä Rooma on meille: ei nähtävyyksiensuorituspakkoa. Se on yksi syy, miksi kahdeksas Roomassa käynti syyslomalla on vahvasti esillä… 😉 Lähdettäisiin sinne vain kävelemään. Niin ja syömään ja juomaan sitä viiniäkin. 🙂