Luontokuvaaja töissä

Kesän, jollei vuosikymmenen, mahtavin ja voimakkain ukkonen mourunnut koko iltapäivän. Hienoja luontokuvia, sadekuvia, salamakuvia, usvakuvia, merikuvia, sadekesäkuvia, loiskivia lätäköitä, tulvivia alikulkuja, märkiä metsiä kuvauskohteena. Olisi ehkä ollut.

No kuvasin minäkin. Pitkin päivää. Huoh!

Luontokuvaaja töissä-4

Luontokuvaaja töissä-5

Luontokuvaaja töissä-6

Kesäkukkia ei tarvi kastella. Se on hyvä puoli. Eilen jo päätin, että lobelioita en enää koskaan laita. Pidän niistä hyvin paljon, enkä koskaan ole saanut niitä kasvamaan, en elämään pitkään, enkä voimaan hyvin. Enää en edes yritä. Tämä kesä jäi viimeiseksi. Piste.

Lenkille ei tarvi lähteä. Onko se hyvä puoli? Tiedä häntä, enkä olisi ehtinytkään. Olen leiponut (kalaasit viikon päästä!), hoidellut pressen hommia, ja olen pakannut. Viikonloppumatkaa varten. Ja siinä ohessa varannut syyslomamatkan: aika ex temporeksi meni! Taas. Rooma ja Madeira ja Hangasojan mökki ovat viime viikon olleet ne vaihtoehdot, joiden välillä on vekslattu. Ja sitten kohde ei olekaan mikään niistä. Eikä ole kaupunkiloma. Uusi paikka on, on saari. Ei uusi maa, siis ei Irlanti. 😉

Ja mihinkö huomenna? Huomenna Hesaan! Lauantaina on isän siskon ysikymppiset! Jubileet tiedossa: sinne siis!

Koko elokuu on menoa ja meininkiä, niin ettei mökille ehditä pidennettyä viikonloppua viettämään. Pitkä kesäloma meni aika ohjelmatta, olemattomin vierailun, me ei käyty juuri kenenkään luona, eikä kutsuttu meille juuri ketään. Viikko mökillä, jossa kyllä kävi vieraita parinakin iltana, ja viikko Alpeilla. Muutoin liki kaksistaan kotosalla. Ja nyt sitten on joka viikonloppu varattu ja pikku reissuja tiedossa lisääkin: Kuopioonkin loppukuusta. Josko sitten sen jälkeen onnistuisi työt järjestämään siten että olisi mahdollisuus mökkipiipahdukselle? – No joka tapauksessa, on kiva lähteä pääkaupunkiin. Kaikenmoista on suunniteltu tekevämme. … 😉

Paluumuutto ja statuksen vaihto

Vuoteni (tarkkaan ottaen 10 kk) professorina on ohi. Tänään muutin takaisin omaan huoneeseeni: ylihuomenna olen taas yliopistonlehtori.

Fyysisesti ihan touhu päivä: hulvattoman kuumalla työpaikalla huhkin koko päivän. Muuttomatkahan oli suunnilleen lyhin mahdollinen: vasemmalta oikealle.

Muuttomatka

Ja kun minä olen muuttanut tässä viime vuosina kerran vuodessa: 2011 lähdin vuorotteluvapaalle, 2012 palasin ja viime syksynä muutin oikealta vasemmalle, niin tavaraa, mappeja, kirjoja, paperia ja kaikkea mahdollista oheistilpehööriä on tullut joka muutossa häviteltyä, pistettyä kierrätykseen, opiskelijoille kirjoja, jne. Joten ihan tolkuttomasti ei ollut ”löysiä”.

Nyt haastetta toi se, että muutin professorin kaksi kertaa isommasta huoneesta puolet pienempään lehtorin huoneeseen (ks. kuvat). Mutta oikealla olevassa huoneessa olen ollut pitkästi toistakymmentä vuotta, joten tavaroille oli tiedossa paikat. 🙂 Päivän luutuamisen ja kantamisen jälkeen, iltapäivän lopuksi vielä tietoteknisiä säätelyjä, verkkoyhteyksien kuntoon saattamista ja huomenna voin mennä ”valmiille”.

No entäs henkinen siirtyminen, paluu takaisin omaan toimeen? Professorivuoden saldo: jäikö plussalle? Ensinnäkin minullahan nyt ei viime lukuvuonna niin hirvittävän paljon työnkuva muuttunut; semminkin kun oppiaineessa tehtiin täksi välivuodeksi uusi ”välivuoden työnjako”, joka oli ollut edellytys, että määräaikaiseksi edes suostuin. Se, että en edes hakenut professuuria, kertonee osaltaan siitä, että yliopistonlehtorin homma on se, jossa viihdyn, tiedän hanskaavani hommani, eikä se luo enää turhia paineita, eikä vaadi ympärivuorokautista duunaamista. Sitä paitsi minusta ei edes olisi tehokkaaksi, rahaa hankkivaksi, jatkuvasti tutkimusta suoltavaksi proffaksi pitemmän päälle. Enkä haluakaan; minulla on loppuelämälle ihan muita tavoitteita … 😉

Jotain uudistuksia vuoteni aikana tein; muutamia pieniä askeleita, – niistä olen tyytyväinen. Uskon että sain ne hommat tehdyksi, jotka oli tarkoituskin, – ja ehkä vähän enemmänkin. 😉 Ihan mahdottoman paljon luin, ohjasin ja arvostelin: kanditöitä, graduaihioita ja valmiita, apuraha-anomuksia, artikkelikässäreitä, väitöskirjan tekstejä ja valmiita väikkäreita. Hyvin vähän kirjoitin. Mutta niin olin ajatellutkin tekeväni. Enkä menettänyt opiskelijoita: minulla on heihin kontakti, välitön kontakti edelleen, – se on hyvä.

Työni tuon käytävän varrella on aina ollut ”itseohjautuvaa”, esimiehet eivät ole vuosikymmenien aikana juuri ”pomottaneet”, joten siinä mielessä professorina olo ei tuonut mitään ”vapauksia” saatikka valtaa, jota ennen ei olisi ollut. Enkä minä kyllä osannut itsekään ottaa mitään ”vallankäyttäjän” asemaa.

Muutamassa yhteydessä, nimenomaan oman käytävän ulkopuolella, oman lähityöyhteisön rajojen takana, oli hieman hämmentävää ja – hyvä on – joissakin tapauksissa miellyttävääkin huomata, että statuksella, tittelillä, oli merkitystä: joskus asiat sujuivat aiempaa paremmin kun professorina jotain asiaa hoiti. Kummallista oikeastaan.

Niinpä avoimin mielin aloittelen uutta lukukautta, uuden vakiprofessorin aloittaessa työnsä maanantaina. Minun osaltani tämä yliopiston tietojärjestelmissä oleva työtehtävieni määrittely kääntyy toisin päin: professori minussa siirtyy lepäämään. 🙂

Capture

Hyvä niin.

Kuvasivustojen siivoilua

Ihan niinkuin ei olisi muuta tekemistä, olen nyt vihdoin uudistanut ja vähän perannut matkasivustoani.

_MG_7262

Nyt pitäisi olla vähän helpommin käytettävissä. Varsinkin nuo kaukomatkojen sivut pitävät sisällään muutamia ihan kelpo otoksia, ja sivustotkin on tehty huolella.

seepra

Edelleen puuttuvat viime syksyn Madeira-kuvat, edellisen Lontoon kuvat. Enkä tiedä laitantokaan niitä. Mutta Bad Gastein on jo aluillaan. Ja edelleen kesän 2010 Rooman ja Toscanan reissu on tarkoitus saada tuonne. Vanhimpia juttuja poistin: Marokon, Rooman, Madeiran, Pariisin ja Pietarin sekä NYCin ensimmäisen reissun matkakuvakertomukset saivat lähteä täyttämästä surkealla laadullaan webbihotellini äärimmilleen täytettyjä ”huoneita”.

sea point

259 (Large)

Myös vähemmän käyttämääni kuvasivustoa siivosin rutkasti. Nyt siellä on enää muutaman kotimaan turneen kuvat ja vähän muuta. Mutta! Luulen, että vastaisuudessa teen kuvaraportit matkoilta tuota kautta, koska  www-työstäminen vie aikaa ihan hillittömästi. Ja kuvasivustolla saan kuvat ehkä paremmin esille. Jututhan on täällä blogissa. Kuvasivusto on siis täällä: http://satokangas.kuvat.fi/

_full

Minähän sanoin: siistitty on!

(klikkaa isommaksi 🙂

IMG_7564

Hetken kävi pienessä pöhkössä päässäni ajatus, että teen näistä tuhansista ja tuhansista reissukuvistani teille blogissa kävijöille taas kilpailun. …  Ja kuvia kyllä riittäisi. Pisimpään Tuulestatemmatun matkoilla mukana roikkuneet olisivat tietty etulyöntiasemassa… Enkä taida nyt tähän hätään mitään sellaista ryhtyä puuhaamaan… mutta eihän sitä koskaan tiedä.

IMG_8234 (Large)

Mutta käykäähän nyt katselemassa:

Matkasivulle KLIKS ja

kuvasivustolle KLIKS

Josko noilta jotain kiinnostavaa katseltavaa löytyisi. Matkakuumeen nostatusta? 🙂

IMG_0845

Shanghai by night

Tänään kaikki on toisin!

Unen loppuminen ja linnunlaulu
– Herätyskello!

Mansikkasmoothie ja espresso
– Proteiinijukurtti ja iso mukillinen kahvia

Mahdollisimman vilpoista, valkoista ja ruskettumiselle tilaa jättävää
– Jotain asiallista, siistiä ja musta-valkoista

Huulipuna
– Ripsivärikin

Aamulenkki
– Työmatka

Aurinkoa siniseltä taivaalta
– Pilvipoutaa ja ukkoskuuroja

Salaattilounas
– Surkeahkot eväät

Facebook ja Instagram
– WebOodi, Drupal ja SoleCris

Torilta Caritakseen mansikoita viemään?
– Ehtisinköhän soittaa äidille?

Mikä juiliva olkapää?
– Juiliva olkapää

”On ihanan lämmin, helle hellii”
– ”Täällä on sietämättömän kuuma ja huono ilma

”Tavattaisko jossain välissä iltapäivällä?”
– ”Tuu tasan kolmelta, olen vielä paikalla”

Aloittaisinko Outi Pakkasen vai Jan Mårtensonin?
– Miten ihmeessä näitä kesätenttipapereita on näin paljon!

Matkasivuston päivitys ja Itävallan kuvien muokkaus
– Oppiaineen www-sivujen huolto ja päivitys

Viinilasillinen kotipiazzalla
– Vesipullo työpöydällä

Työhuoneen järjestäminen on mukavaa!
– Työhuoneen järjestäminen ei kiinnosta!

Aurinkolasit
– Lukulasit

Joku päivä pitäisi käydä/tehdä …
– Kuka tätä minun kalenteriani täyttää!

Mökin avaimet
– Henkilökuntakortti

Pitkä ja huolella valmistettu grillintuoksuinen illallinen miehen kanssa
– Keittäisinkö spaghettia?

Kesäyöt
– Ajoissa nukkumaan

Kesäloma!
– Meni jo!

 

 

IMG_0164

Hautausmailla Alpeillakin

Sevettijärven hautausmaan jäkäläpeitteet, Verdunin I ms:n hautaristien hiljaiset rivit, Playa del Carmenin merkillinen ”smurffikylä”, umbrialaiset cimitariot, Raatteentien muistomerkki,  Madeiran kukkaloisto hautalehdoissakin, juutalaisten kirkkomaa Prahassa, Iin Kruununsaaren vanhat haudat, Naantalin hautausmaa, jossa oli kyltti ”Hautausmaa tukee elämää”, saatikka Oulun Stooleporin hautausmaa ovat minua kovin kiehtoneet, saaneet kuvailemaan, melkein kaikista noista ja monista muistakin hautausmaista tännekin kirjoittelemaan.

Reilun viikon takaisella Itävallan reissulla ihan vahingossa pääsimme kahdelle hautausmaalle ja paljon mielenkiintoista näimme, – siis paljon kuvia.

Ensimmäinen kohdalle osunut hautausmaa oli  Heiligenblut-nimisessä alppikylässä (siitä enemmän täällä), jonne pysähdyttiin tiistaisella Grossglocknerin retkellä.

Heiligenblut - hautausmaa-4

Kauniin, siron, Grossglocknerin kanssa samassa linjassa olevan kirkon ympärillä oli kirkkomaa, jossa muutama ennennäkemätön juttu. Ensinnäkin kirja ”uhrimme vuorille”. Paksu rautalevyistä tehty kirja, johon oli kaiverrettu kaikkien niiden nimet, jotka lähitienoilta/lähitienoilla olivat kuolleet vuorilla. Huom. ristiin kiinnitetty vuorikiipeilijän hakku ja köysi.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla, ja suosittelen kyllä klikkaamaan isommiksi )

Heiligen Blut - hautausmaa-3

Heiligen Blut - hautausmaa-2

Heiligen Blut - hautausmaa Heiligen Blut - hautausmaa-4

Muutamassa yksityishaudassakin tämä ’vuorikiipeilyn karu loppu’ -teema näkyi…

Heiligen Blut - hautausmaa-9

Heiligen Blut - hautausmaa-8

Vuorilla kuolleille, poluilta pudonneille on myös vaellusreittien varrella ristejä, pieniä muistomerkkejä, laattoja. …

Heiligenblut - hautausmaa-5

Heiligenbluten hautausmaalla leimallista olivat takorautaiset ristit.
Ei niinkään hautakiviä, vaan komeita, koristeellisia ristejä.

Heiligen Blut - hautausmaa-10

hautausmaa

Heiligenblut - hautausmaa-2

Heiligenblut - hautausmaa

Sitten kolmas erityispiirre. Nuo hautasijojen ”jalkapäässä” olevat pienet kipot. Messinkiä, kuparia, kiveä, kannella ja ilman.

Kysyin oppaaltakin mutta ei hänkään tiennyt, mitä nämä ovat. Googlettamalla ja tukeutumalla viisaampien tietoihin, luulisin, että ne ovat eräänlaisia ”vihkivesikippoja” eli pyhän veden maljoja. Olette varmaan nähneet katolisissa maissa, kirkoissa käydessänne,  heti sisääntultua vihkivesiastian, johon katolilainen kostuttaa sormensa ja tekee ristinmerkin. ”Vihkivesi muistuttaa häntä omasta kasteesta ja ristinmerkki on uskontunnustus”. Olisiko niin, että nämä haudoilla olevat pienet astiat, joista osa oli koristeltu ristein tai pyhän hengen tunnuksin ovat myös tällaisia pyhän veden sacrariumeja?  Tietääkö joku paremmin?

Heiligen Blut - hautausmaa-11

Heiligen Blut - hautausmaa-12

Samanlaisia oli myös Bad Hofgasteinin hautausmaalla, jonne satuimme seuraavana päivänä. Silloin oli meidän vaellusviikon ”vapaapäivä”, jolloin muuten käveltiin eniten koko viikolla. 🙂 Kun tulimme puolelta päivin Bad Gasteinin naapurikylään Bad Hofgasteiniin, kirkonkellot soivat (ks. täältä) ja aamupäivän seitsemän kilometrin patikkapolku päättyi kylän laidalle, ihan hautausmaan laidalle. No sehän oli tietysti ohittamaton juttu.

Bad Hofgastein - hautausmaa

Siitä jäi päällimmäiseksi mieleen merkillinen vauraus. Kummallisesti tuli mieleen joku luksusautojen parkkipaikka.  Sori, mutta tuollainen mielleyhtymä nyt vaan tuli. Hartaus ja herkkyys puuttui. Sellainen näyttämisen meininki. Kaunis, siisti ja vauras, – kyllä.

Bad Hofgastein - hautausmaa-4

Bad Hofgastein - hautausmaa-12

Siellä on muutamia ristittömiäkin hautakiviä, -veistoksia ja muistomerkkejä.

Bad Hofgastein - hautausmaa-2

Bad Hofgastein - hautausmaa-3

Myös tuolla oli niitä pieniä pyhän veden astioita hautojen reunakivillä.

Bad Hofgastein - hautausmaa-6

Alla olevaa luulimme ensin sankarivainajien muistomerkiksi, mutta se olikin yhden perheen paasi.

Bad Hofgastein - hautausmaa-7

Sitten monessa hautakivessä oli tällaisia taidokkaita kivikaiverruksia.

Bad Hofgastein - hautausmaa-8

Tätä vuorikristallikompleksia en oikein ymmärtänyt… 🙂 Lähinnä mauton, minusta ainakin.

Bad Hofgastein - hautausmaa-9

Sitten jotain ihan ennennäkemätöntä, ja kovin käytännöllistä. Kastelukannuissa samanlaiset kolikkolukot kuin marketeissa ostoskärryissä!

Bad Hofgastein - hautausmaa-10

Ja entäs tämä! Hautalyhty-automaatti!

Bad Hofgastein - hautausmaa-11

Kummallakaan hautausmaalla ei oikein ollut aikaa ryhtyä tekemään ”sosiaalihistoriallista tutkimusta”,
ei mahdollista ryhtyä katsomaan tarkemmin, mitä hautakivissä ja risteissä luki tms.
Oliko titteleitä, kuka haudattiin kenenkin kanssa, minkä ikäisinä, tai muuta mielenkiintoista. …

Kuvia on kuitenkin vielä satakunta, joten joskopa joskus näihin asioihin vielä palaan näidenkin hautausmaiden osalta.

Helteen helliessä, lomaa lopetellessa

Harvoin on työviikon jälkeen niin uupunut olo kuin viimeisen lomaviikon lauantaiehtoona.

Lomarentoutta pihalla. Koko iltapäivän. Hulvaton helle, ylenpalttinen retkottaminen pihan aurinkotuoleissa on tyystin vienyt puhdin.

Mutta monta murhaa tullut ratkottua (toinenkin Jan Mårtensonin dekkari luettu. Tulen varmasti lukemaan tämänkin jälkeen hänen kirjojaan),

kilpurin vilkasta pihaelämää (vallan viriili teini on meidän Elmeri. Posliinikaverit on saaneet kyytiä! K-18) seurattu,

Juniorin viivähtäessä muutaman tunnin höpöttelemässä, syömässä ja muutaman Peronin nauttimassa, juttujaan kuunneltu (miten lie pojasta tuollainen pulputtaja tullut).

Kesäarkea-13

Aamusella pyöräilin torille, siellä jo yhdeksän jälkeen paljon ihmisiä. Caritakseen äidille vein eilisestä piknik-osuudestamme jemmaamiani lohirullia ja muita herkkuja, ja sitten jatkoin taas pyöräilyä.

Viskaalista hain pihvit, sitten uudelleen torille ja ensimmäiset kanttarellit tälle kesälle ostin. Tein ihan normimuhennoksen niistä ja sitten sekoitin joukkoon aimo annoksen Aura-murua. Johan tuli pihveille ja grillikasvikselle hyvä lisuke. Miniä oli onnekseen iltavuorossa tänään: Aura-juusto ja sienet ovat kaksi suurinta (ainoaa?) inhokkiruoka-ainestaan.

Loman loppumiseen liittyy, että seuraavaa on jo suunniteltava: ikäänkuin selusta varmistettava. Pihalla istuin iPad sylissä ja surffailin. Minne syyslomalla?    – Ehdotuksia?

 

 

Piknik ja kesä!!!!

Paistinkääntäjien piknik. Paljon hyviä ystäviä, monia tuttuja. Hurjan lämmin.  Ihanan lämmin.

Kesäarkea-8

Erinomaista ruokaa, yltäkylläisesti. Teemana pohjoismainen keittiö. Kun tusinan verran ruoka-ammattilaisia ja toinen mokoma harrastajia tekee sapuskaa ja tuo ne samaan pöytään, piknikille, ja mieli on avoin, aurinko paistaa, on loma, niin mikään ei voi mennä pieleen. Hyviä makuja.

Ja jos joku noista ruuista jää meidän keittiöön [ainakin mökille] kokeiltavaksi, niin se on Lapinukon keitto. Helteestä huolimatta, olihan lämmin täyteläinen keitto ihan erinomaisen  hyvää. Ja minulle on luvattu resepti! Ja minä laitan tässä joku päivä tänne blogiin Pehtoorin savulohirullien [kuvassa vasemmalla keskellä] ohjeen. Nekin oli hyviä!

Kesäarkea-10

Ilokseni sienipiirakoita oli monia.

Kesäarkea-9

Ja kaikkea. Kuvista puuttuvat  lanttukukko, ahvenkukko, kaalikääryleet, kaikki jälkiruoat …

Kuusi tuntia höpöttelyä, hyvin syömistä, kylmiä juomia, ystäviä ja hyvää seuraa. Aurinkoa, lämmintä.

Reippaasti kuitenkin – jo ennen yhdeksää – lähdimme ajelemaan kohti kotia. Kanavanrannassa pysähdyimme. Meillä kun oli vielä eväitäkin 😉 mukana. Jäimme Qstockia kuuntelemaan.

Tässä iässä, Qstock, edes tovi.

Vastarannalla istuskeltiin. Oulu on.

Kesäarkea-11

Kesäarkea-12

Vielä kaksi päivää, mitähän huomenna…