Luontokuvaaja töissä

Kesän, jollei vuosikymmenen, mahtavin ja voimakkain ukkonen mourunnut koko iltapäivän. Hienoja luontokuvia, sadekuvia, salamakuvia, usvakuvia, merikuvia, sadekesäkuvia, loiskivia lätäköitä, tulvivia alikulkuja, märkiä metsiä kuvauskohteena. Olisi ehkä ollut.

No kuvasin minäkin. Pitkin päivää. Huoh!

Luontokuvaaja töissä-4

Luontokuvaaja töissä-5

Luontokuvaaja töissä-6

Kesäkukkia ei tarvi kastella. Se on hyvä puoli. Eilen jo päätin, että lobelioita en enää koskaan laita. Pidän niistä hyvin paljon, enkä koskaan ole saanut niitä kasvamaan, en elämään pitkään, enkä voimaan hyvin. Enää en edes yritä. Tämä kesä jäi viimeiseksi. Piste.

Lenkille ei tarvi lähteä. Onko se hyvä puoli? Tiedä häntä, enkä olisi ehtinytkään. Olen leiponut (kalaasit viikon päästä!), hoidellut pressen hommia, ja olen pakannut. Viikonloppumatkaa varten. Ja siinä ohessa varannut syyslomamatkan: aika ex temporeksi meni! Taas. Rooma ja Madeira ja Hangasojan mökki ovat viime viikon olleet ne vaihtoehdot, joiden välillä on vekslattu. Ja sitten kohde ei olekaan mikään niistä. Eikä ole kaupunkiloma. Uusi paikka on, on saari. Ei uusi maa, siis ei Irlanti. 😉

Ja mihinkö huomenna? Huomenna Hesaan! Lauantaina on isän siskon ysikymppiset! Jubileet tiedossa: sinne siis!

Koko elokuu on menoa ja meininkiä, niin ettei mökille ehditä pidennettyä viikonloppua viettämään. Pitkä kesäloma meni aika ohjelmatta, olemattomin vierailun, me ei käyty juuri kenenkään luona, eikä kutsuttu meille juuri ketään. Viikko mökillä, jossa kyllä kävi vieraita parinakin iltana, ja viikko Alpeilla. Muutoin liki kaksistaan kotosalla. Ja nyt sitten on joka viikonloppu varattu ja pikku reissuja tiedossa lisääkin: Kuopioonkin loppukuusta. Josko sitten sen jälkeen onnistuisi työt järjestämään siten että olisi mahdollisuus mökkipiipahdukselle? – No joka tapauksessa, on kiva lähteä pääkaupunkiin. Kaikenmoista on suunniteltu tekevämme. … 😉

Paluumuutto ja statuksen vaihto

Vuoteni (tarkkaan ottaen 10 kk) professorina on ohi. Tänään muutin takaisin omaan huoneeseeni: ylihuomenna olen taas yliopistonlehtori.

Fyysisesti ihan touhu päivä: hulvattoman kuumalla työpaikalla huhkin koko päivän. Muuttomatkahan oli suunnilleen lyhin mahdollinen: vasemmalta oikealle.

Muuttomatka

Ja kun minä olen muuttanut tässä viime vuosina kerran vuodessa: 2011 lähdin vuorotteluvapaalle, 2012 palasin ja viime syksynä muutin oikealta vasemmalle, niin tavaraa, mappeja, kirjoja, paperia ja kaikkea mahdollista oheistilpehööriä on tullut joka muutossa häviteltyä, pistettyä kierrätykseen, opiskelijoille kirjoja, jne. Joten ihan tolkuttomasti ei ollut ”löysiä”.

Nyt haastetta toi se, että muutin professorin kaksi kertaa isommasta huoneesta puolet pienempään lehtorin huoneeseen (ks. kuvat). Mutta oikealla olevassa huoneessa olen ollut pitkästi toistakymmentä vuotta, joten tavaroille oli tiedossa paikat. 🙂 Päivän luutuamisen ja kantamisen jälkeen, iltapäivän lopuksi vielä tietoteknisiä säätelyjä, verkkoyhteyksien kuntoon saattamista ja huomenna voin mennä ”valmiille”.

No entäs henkinen siirtyminen, paluu takaisin omaan toimeen? Professorivuoden saldo: jäikö plussalle? Ensinnäkin minullahan nyt ei viime lukuvuonna niin hirvittävän paljon työnkuva muuttunut; semminkin kun oppiaineessa tehtiin täksi välivuodeksi uusi ”välivuoden työnjako”, joka oli ollut edellytys, että määräaikaiseksi edes suostuin. Se, että en edes hakenut professuuria, kertonee osaltaan siitä, että yliopistonlehtorin homma on se, jossa viihdyn, tiedän hanskaavani hommani, eikä se luo enää turhia paineita, eikä vaadi ympärivuorokautista duunaamista. Sitä paitsi minusta ei edes olisi tehokkaaksi, rahaa hankkivaksi, jatkuvasti tutkimusta suoltavaksi proffaksi pitemmän päälle. Enkä haluakaan; minulla on loppuelämälle ihan muita tavoitteita … 😉

Jotain uudistuksia vuoteni aikana tein; muutamia pieniä askeleita, – niistä olen tyytyväinen. Uskon että sain ne hommat tehdyksi, jotka oli tarkoituskin, – ja ehkä vähän enemmänkin. 😉 Ihan mahdottoman paljon luin, ohjasin ja arvostelin: kanditöitä, graduaihioita ja valmiita, apuraha-anomuksia, artikkelikässäreitä, väitöskirjan tekstejä ja valmiita väikkäreita. Hyvin vähän kirjoitin. Mutta niin olin ajatellutkin tekeväni. Enkä menettänyt opiskelijoita: minulla on heihin kontakti, välitön kontakti edelleen, – se on hyvä.

Työni tuon käytävän varrella on aina ollut ”itseohjautuvaa”, esimiehet eivät ole vuosikymmenien aikana juuri ”pomottaneet”, joten siinä mielessä professorina olo ei tuonut mitään ”vapauksia” saatikka valtaa, jota ennen ei olisi ollut. Enkä minä kyllä osannut itsekään ottaa mitään ”vallankäyttäjän” asemaa.

Muutamassa yhteydessä, nimenomaan oman käytävän ulkopuolella, oman lähityöyhteisön rajojen takana, oli hieman hämmentävää ja – hyvä on – joissakin tapauksissa miellyttävääkin huomata, että statuksella, tittelillä, oli merkitystä: joskus asiat sujuivat aiempaa paremmin kun professorina jotain asiaa hoiti. Kummallista oikeastaan.

Niinpä avoimin mielin aloittelen uutta lukukautta, uuden vakiprofessorin aloittaessa työnsä maanantaina. Minun osaltani tämä yliopiston tietojärjestelmissä oleva työtehtävieni määrittely kääntyy toisin päin: professori minussa siirtyy lepäämään. 🙂

Capture

Hyvä niin.

Kuvasivustojen siivoilua

Ihan niinkuin ei olisi muuta tekemistä, olen nyt vihdoin uudistanut ja vähän perannut matkasivustoani.

_MG_7262

Nyt pitäisi olla vähän helpommin käytettävissä. Varsinkin nuo kaukomatkojen sivut pitävät sisällään muutamia ihan kelpo otoksia, ja sivustotkin on tehty huolella.

seepra

Edelleen puuttuvat viime syksyn Madeira-kuvat, edellisen Lontoon kuvat. Enkä tiedä laitantokaan niitä. Mutta Bad Gastein on jo aluillaan. Ja edelleen kesän 2010 Rooman ja Toscanan reissu on tarkoitus saada tuonne. Vanhimpia juttuja poistin: Marokon, Rooman, Madeiran, Pariisin ja Pietarin sekä NYCin ensimmäisen reissun matkakuvakertomukset saivat lähteä täyttämästä surkealla laadullaan webbihotellini äärimmilleen täytettyjä ”huoneita”.

sea point

259 (Large)

Myös vähemmän käyttämääni kuvasivustoa siivosin rutkasti. Nyt siellä on enää muutaman kotimaan turneen kuvat ja vähän muuta. Mutta! Luulen, että vastaisuudessa teen kuvaraportit matkoilta tuota kautta, koska  www-työstäminen vie aikaa ihan hillittömästi. Ja kuvasivustolla saan kuvat ehkä paremmin esille. Jututhan on täällä blogissa. Kuvasivusto on siis täällä: http://satokangas.kuvat.fi/

_full

Minähän sanoin: siistitty on!

(klikkaa isommaksi 🙂

IMG_7564

Hetken kävi pienessä pöhkössä päässäni ajatus, että teen näistä tuhansista ja tuhansista reissukuvistani teille blogissa kävijöille taas kilpailun. …  Ja kuvia kyllä riittäisi. Pisimpään Tuulestatemmatun matkoilla mukana roikkuneet olisivat tietty etulyöntiasemassa… Enkä taida nyt tähän hätään mitään sellaista ryhtyä puuhaamaan… mutta eihän sitä koskaan tiedä.

IMG_8234 (Large)

Mutta käykäähän nyt katselemassa:

Matkasivulle KLIKS ja

kuvasivustolle KLIKS

Josko noilta jotain kiinnostavaa katseltavaa löytyisi. Matkakuumeen nostatusta? 🙂

IMG_0845

Shanghai by night

Tänään kaikki on toisin!

Unen loppuminen ja linnunlaulu
– Herätyskello!

Mansikkasmoothie ja espresso
– Proteiinijukurtti ja iso mukillinen kahvia

Mahdollisimman vilpoista, valkoista ja ruskettumiselle tilaa jättävää
– Jotain asiallista, siistiä ja musta-valkoista

Huulipuna
– Ripsivärikin

Aamulenkki
– Työmatka

Aurinkoa siniseltä taivaalta
– Pilvipoutaa ja ukkoskuuroja

Salaattilounas
– Surkeahkot eväät

Facebook ja Instagram
– WebOodi, Drupal ja SoleCris

Torilta Caritakseen mansikoita viemään?
– Ehtisinköhän soittaa äidille?

Mikä juiliva olkapää?
– Juiliva olkapää

”On ihanan lämmin, helle hellii”
– ”Täällä on sietämättömän kuuma ja huono ilma

”Tavattaisko jossain välissä iltapäivällä?”
– ”Tuu tasan kolmelta, olen vielä paikalla”

Aloittaisinko Outi Pakkasen vai Jan Mårtensonin?
– Miten ihmeessä näitä kesätenttipapereita on näin paljon!

Matkasivuston päivitys ja Itävallan kuvien muokkaus
– Oppiaineen www-sivujen huolto ja päivitys

Viinilasillinen kotipiazzalla
– Vesipullo työpöydällä

Työhuoneen järjestäminen on mukavaa!
– Työhuoneen järjestäminen ei kiinnosta!

Aurinkolasit
– Lukulasit

Joku päivä pitäisi käydä/tehdä …
– Kuka tätä minun kalenteriani täyttää!

Mökin avaimet
– Henkilökuntakortti

Pitkä ja huolella valmistettu grillintuoksuinen illallinen miehen kanssa
– Keittäisinkö spaghettia?

Kesäyöt
– Ajoissa nukkumaan

Kesäloma!
– Meni jo!

 

 

IMG_0164

Hautausmailla Alpeillakin

Sevettijärven hautausmaan jäkäläpeitteet, Verdunin I ms:n hautaristien hiljaiset rivit, Playa del Carmenin merkillinen ”smurffikylä”, umbrialaiset cimitariot, Raatteentien muistomerkki,  Madeiran kukkaloisto hautalehdoissakin, juutalaisten kirkkomaa Prahassa, Iin Kruununsaaren vanhat haudat, Naantalin hautausmaa, jossa oli kyltti ”Hautausmaa tukee elämää”, saatikka Oulun Stooleporin hautausmaa ovat minua kovin kiehtoneet, saaneet kuvailemaan, melkein kaikista noista ja monista muistakin hautausmaista tännekin kirjoittelemaan.

Reilun viikon takaisella Itävallan reissulla ihan vahingossa pääsimme kahdelle hautausmaalle ja paljon mielenkiintoista näimme, – siis paljon kuvia.

Ensimmäinen kohdalle osunut hautausmaa oli  Heiligenblut-nimisessä alppikylässä (siitä enemmän täällä), jonne pysähdyttiin tiistaisella Grossglocknerin retkellä.

Heiligenblut - hautausmaa-4

Kauniin, siron, Grossglocknerin kanssa samassa linjassa olevan kirkon ympärillä oli kirkkomaa, jossa muutama ennennäkemätön juttu. Ensinnäkin kirja ”uhrimme vuorille”. Paksu rautalevyistä tehty kirja, johon oli kaiverrettu kaikkien niiden nimet, jotka lähitienoilta/lähitienoilla olivat kuolleet vuorilla. Huom. ristiin kiinnitetty vuorikiipeilijän hakku ja köysi.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla, ja suosittelen kyllä klikkaamaan isommiksi )

Heiligen Blut - hautausmaa-3

Heiligen Blut - hautausmaa-2

Heiligen Blut - hautausmaa Heiligen Blut - hautausmaa-4

Muutamassa yksityishaudassakin tämä ’vuorikiipeilyn karu loppu’ -teema näkyi…

Heiligen Blut - hautausmaa-9

Heiligen Blut - hautausmaa-8

Vuorilla kuolleille, poluilta pudonneille on myös vaellusreittien varrella ristejä, pieniä muistomerkkejä, laattoja. …

Heiligenblut - hautausmaa-5

Heiligenbluten hautausmaalla leimallista olivat takorautaiset ristit.
Ei niinkään hautakiviä, vaan komeita, koristeellisia ristejä.

Heiligen Blut - hautausmaa-10

hautausmaa

Heiligenblut - hautausmaa-2

Heiligenblut - hautausmaa

Sitten kolmas erityispiirre. Nuo hautasijojen ”jalkapäässä” olevat pienet kipot. Messinkiä, kuparia, kiveä, kannella ja ilman.

Kysyin oppaaltakin mutta ei hänkään tiennyt, mitä nämä ovat. Googlettamalla ja tukeutumalla viisaampien tietoihin, luulisin, että ne ovat eräänlaisia ”vihkivesikippoja” eli pyhän veden maljoja. Olette varmaan nähneet katolisissa maissa, kirkoissa käydessänne,  heti sisääntultua vihkivesiastian, johon katolilainen kostuttaa sormensa ja tekee ristinmerkin. ”Vihkivesi muistuttaa häntä omasta kasteesta ja ristinmerkki on uskontunnustus”. Olisiko niin, että nämä haudoilla olevat pienet astiat, joista osa oli koristeltu ristein tai pyhän hengen tunnuksin ovat myös tällaisia pyhän veden sacrariumeja?  Tietääkö joku paremmin?

Heiligen Blut - hautausmaa-11

Heiligen Blut - hautausmaa-12

Samanlaisia oli myös Bad Hofgasteinin hautausmaalla, jonne satuimme seuraavana päivänä. Silloin oli meidän vaellusviikon ”vapaapäivä”, jolloin muuten käveltiin eniten koko viikolla. 🙂 Kun tulimme puolelta päivin Bad Gasteinin naapurikylään Bad Hofgasteiniin, kirkonkellot soivat (ks. täältä) ja aamupäivän seitsemän kilometrin patikkapolku päättyi kylän laidalle, ihan hautausmaan laidalle. No sehän oli tietysti ohittamaton juttu.

Bad Hofgastein - hautausmaa

Siitä jäi päällimmäiseksi mieleen merkillinen vauraus. Kummallisesti tuli mieleen joku luksusautojen parkkipaikka.  Sori, mutta tuollainen mielleyhtymä nyt vaan tuli. Hartaus ja herkkyys puuttui. Sellainen näyttämisen meininki. Kaunis, siisti ja vauras, – kyllä.

Bad Hofgastein - hautausmaa-4

Bad Hofgastein - hautausmaa-12

Siellä on muutamia ristittömiäkin hautakiviä, -veistoksia ja muistomerkkejä.

Bad Hofgastein - hautausmaa-2

Bad Hofgastein - hautausmaa-3

Myös tuolla oli niitä pieniä pyhän veden astioita hautojen reunakivillä.

Bad Hofgastein - hautausmaa-6

Alla olevaa luulimme ensin sankarivainajien muistomerkiksi, mutta se olikin yhden perheen paasi.

Bad Hofgastein - hautausmaa-7

Sitten monessa hautakivessä oli tällaisia taidokkaita kivikaiverruksia.

Bad Hofgastein - hautausmaa-8

Tätä vuorikristallikompleksia en oikein ymmärtänyt… 🙂 Lähinnä mauton, minusta ainakin.

Bad Hofgastein - hautausmaa-9

Sitten jotain ihan ennennäkemätöntä, ja kovin käytännöllistä. Kastelukannuissa samanlaiset kolikkolukot kuin marketeissa ostoskärryissä!

Bad Hofgastein - hautausmaa-10

Ja entäs tämä! Hautalyhty-automaatti!

Bad Hofgastein - hautausmaa-11

Kummallakaan hautausmaalla ei oikein ollut aikaa ryhtyä tekemään ”sosiaalihistoriallista tutkimusta”,
ei mahdollista ryhtyä katsomaan tarkemmin, mitä hautakivissä ja risteissä luki tms.
Oliko titteleitä, kuka haudattiin kenenkin kanssa, minkä ikäisinä, tai muuta mielenkiintoista. …

Kuvia on kuitenkin vielä satakunta, joten joskopa joskus näihin asioihin vielä palaan näidenkin hautausmaiden osalta.

Helteen helliessä, lomaa lopetellessa

Harvoin on työviikon jälkeen niin uupunut olo kuin viimeisen lomaviikon lauantaiehtoona.

Lomarentoutta pihalla. Koko iltapäivän. Hulvaton helle, ylenpalttinen retkottaminen pihan aurinkotuoleissa on tyystin vienyt puhdin.

Mutta monta murhaa tullut ratkottua (toinenkin Jan Mårtensonin dekkari luettu. Tulen varmasti lukemaan tämänkin jälkeen hänen kirjojaan),

kilpurin vilkasta pihaelämää (vallan viriili teini on meidän Elmeri. Posliinikaverit on saaneet kyytiä! K-18) seurattu,

Juniorin viivähtäessä muutaman tunnin höpöttelemässä, syömässä ja muutaman Peronin nauttimassa, juttujaan kuunneltu (miten lie pojasta tuollainen pulputtaja tullut).

Kesäarkea-13

Aamusella pyöräilin torille, siellä jo yhdeksän jälkeen paljon ihmisiä. Caritakseen äidille vein eilisestä piknik-osuudestamme jemmaamiani lohirullia ja muita herkkuja, ja sitten jatkoin taas pyöräilyä.

Viskaalista hain pihvit, sitten uudelleen torille ja ensimmäiset kanttarellit tälle kesälle ostin. Tein ihan normimuhennoksen niistä ja sitten sekoitin joukkoon aimo annoksen Aura-murua. Johan tuli pihveille ja grillikasvikselle hyvä lisuke. Miniä oli onnekseen iltavuorossa tänään: Aura-juusto ja sienet ovat kaksi suurinta (ainoaa?) inhokkiruoka-ainestaan.

Loman loppumiseen liittyy, että seuraavaa on jo suunniteltava: ikäänkuin selusta varmistettava. Pihalla istuin iPad sylissä ja surffailin. Minne syyslomalla?    – Ehdotuksia?

 

 

Piknik ja kesä!!!!

Paistinkääntäjien piknik. Paljon hyviä ystäviä, monia tuttuja. Hurjan lämmin.  Ihanan lämmin.

Kesäarkea-8

Erinomaista ruokaa, yltäkylläisesti. Teemana pohjoismainen keittiö. Kun tusinan verran ruoka-ammattilaisia ja toinen mokoma harrastajia tekee sapuskaa ja tuo ne samaan pöytään, piknikille, ja mieli on avoin, aurinko paistaa, on loma, niin mikään ei voi mennä pieleen. Hyviä makuja.

Ja jos joku noista ruuista jää meidän keittiöön [ainakin mökille] kokeiltavaksi, niin se on Lapinukon keitto. Helteestä huolimatta, olihan lämmin täyteläinen keitto ihan erinomaisen  hyvää. Ja minulle on luvattu resepti! Ja minä laitan tässä joku päivä tänne blogiin Pehtoorin savulohirullien [kuvassa vasemmalla keskellä] ohjeen. Nekin oli hyviä!

Kesäarkea-10

Ilokseni sienipiirakoita oli monia.

Kesäarkea-9

Ja kaikkea. Kuvista puuttuvat  lanttukukko, ahvenkukko, kaalikääryleet, kaikki jälkiruoat …

Kuusi tuntia höpöttelyä, hyvin syömistä, kylmiä juomia, ystäviä ja hyvää seuraa. Aurinkoa, lämmintä.

Reippaasti kuitenkin – jo ennen yhdeksää – lähdimme ajelemaan kohti kotia. Kanavanrannassa pysähdyimme. Meillä kun oli vielä eväitäkin 😉 mukana. Jäimme Qstockia kuuntelemaan.

Tässä iässä, Qstock, edes tovi.

Vastarannalla istuskeltiin. Oulu on.

Kesäarkea-11

Kesäarkea-12

Vielä kaksi päivää, mitähän huomenna…

 

Hellekin on suhteellinen käsite

Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

https://www.youtube.com/watch?v=hqg96jIP_do

Kesäarkea-4

Lomalle oli kaikenmoisia isoja ja pieniä suunnitelmia, enimmillään haaveet ovat toteutuneet. On tullut tehtyä, mitä suunniteltiin.

Sitten sellainen juttu, jota varsinkin tällä viikolla olen ajatellut toteuttaa, on ollut herätä aamuvarhain, viideltä?, ja lähteä kuvaamaan heräävää kesäaamua: kastetta, nousevaa aurinkoa, kaupungin hiljaisia katuja, tyyntä merta. Vielä en ole saanut aikaiseksi. Onhan tässä vielä kesäaamuja, – miksei sitä voisi tehdä työpäivän aamunakin?

Toinen juttu, josta on puhuttu, on, että kävellään  – ihan niinkuin sitä ei olisi tehty! Mutta että kävellään aamulenkki kimpassa (mitä me emme siis tavallisesti tee, koskapa Pehtoori kulkee minun näkökulmastani ihan liian nopeasti, ja yleensä liian pitkään). Ajatuksena on ollut, että kävellään kaupunkiin – torille tai jonnekin Oulun kahvilaan/konditoriaan/deliin – nauttimaan aamiainen. Tänään sitten käveltiin. Ja torin kautta käveltiin takaisin kotiin.

Puistolaan mentiin. Tuore croissant, tuorepaahdettu kahvi ja tuoreista appelsiineista puristettu appelsiinimehu. Kannatti.

Kesäarkea-3

Vielä hieman utuisessa, alkavan hellepäivän väreilevässä aamussa lähdimme ennen kahdeksaa kohti kaupunkia.

Kesäarkea

Kesäarkea-5

Kesäarkea-6

On Qstock-viikonloppu, Kuusisaareen jo rakentelivat festarikojuja, aitoja alueen reunoille oli jo pystytelty, bajamajoja roudasivat paikalle ja jo tänään esiintyy teinityttöjen fanittama Isaac Elliot. Jo alkuviikosta ovat innokkaimmat fanit pystyttäneet telttansa Raatin kupeeseen. Siellä muutama kymmenen tyttöä kömpi aamusella ylös, kun ohi tepasteltiin. Noin innokasta fanitusta ei meidän perheessä ole kukaan koskaan harrastanut.

Kesäarkea-2

Kesäarkea-7

Enkä minä olisi kyllä tytärtä [enkä poikaankaan] tuon ikäisenä mihinkään telttayöpymisiin kaupungille päästänytkään.

Ja eihän me mitenkään järin riemastuneina tytärtä (24 v.) viime syksynä Meksikoonkaan päästetty. No nyt kun on siellä yhdeksän kuukautta ollut, käyttää viikonloppuna kolmannen niistä kuudesta vuosilomapäivästä, jotka Meksikossa työntekijöille annetaan.

Tyttären ranskalainen kaveri Greg avioituu viikonloppuna. Häät eivät ole Monterreyssa, vaan Chiapasissa, Etelä-Meksikossa, jonne tyärkin kavereineen lentää. Siellä on kuulemma vähän viileämpää kuin Montrreyssa, mitä meidän aina paleleva pikkuisemmekin jo ilolla tervehtii. Lapsi lähetti juuri Monterreyn sääennusteen tulevalle viikonvaihteelle. Siellä on öisin melkein se, mitä meillä päivällä!

Monterreyn sää


Juuri kun esikoinen oli viime viikolla (ennätysnopeasti!!)  saanut lähettämäni nimipäiväpaketin (sisältäen mm. syksyksi tarkoittamani villasukat), tyttö tekstaili meille Itävaltaan

”täällä alko maanantaina ”canicula” eli vuoden kuumimmat 40 päivää. Kuulemma elokuun viimeiset viikot on pahimmat, saapa nähä. 😀 kyllä täällä nyt jo vähän sulaa.”

Oulussa ei vielä sula. Helle hellii. Sopii minulle.

Loman loppua kohti

Kunhan aamutoimet ja -lenkit oli saatu tehtyä lähdimme synttärikahveille.

Tein kakkuun muka hienon dekoraation: 89 ihan selvästi, mutta Pehtoori mokoma ei tajunnut, sanoi, että tuo ysi näyttää madolta! Kuka on nähnyt tuollaisia vattumatoja, kysyn vaan! Sitä paitsi 89-vuotias appi ymmärsi oikein hyvin 🙂 Pensasmustikka-vadelma-versio olikin vallan hyvänmakuinen.

Kesäarkea-16

Kesäarkea-17

Kotipihalle palattua molemmilla taas omalla ”sektorillaan” puuhasteluja. Minä laittelin kesäkukkia vähän uudelleen, muutaman uuden ruusubegonian ostin puutarhalta kun haettiin kukkia vietäväksi anoppilaan.

Kesäarkea-18

Tänä vuonna Pehtoorilla on etupihan kukka-altaissa suklaakosmoskukkaa. Se on kyllä kaunis, syvän värinen. Toisaalta ehkä isoihin penkkeihin joku tuhdimpikin sopisi. Mutta välillä kauniita tuollaiset vähän herkemmätkin .

Kesäarkea-14

Kesäarkea-15

Ukkosen uhitellessa, lämmön noustessa lähelle + 30 C mietimme mille alettaisiin. Hugot nautimme neuvoa-antaviksi, ja viiden kieppeissä lähdimme polkien Nallikariin. Ollaan kohta syöty uuden ravintolan kalalista läpi: tänään pehtoorille muikkuja ja uusia perunoita, minulle jokirapuja ja paistettua siikaa ja kukkakaalta, – sellainen alkuruoka-annos vain. Siihen asti erinomaista, eikä liikaa kaloreita, mutta olihan minun sitten saatava jäätelöä jälkkäriksi. Oliko peräti kesäloman eka jätski? Korkea aika siis!

Nallikarissa satoja ihmisiä, meressä uimassa, rannalla kävelemässä, helteisen illansuun aurinkoa vielä palvoen. Kuin ulkomailla. Teki mieli uimaan…

Melkein päästin suustani, ettei huvittaisi ensi viikolla, ei  vieläkään,  töihin, mutta uutiset uusista irtisanomisista Oulussa (viikon sisällä tuhat it-alan työpaikkaa lopetettu), sulki suun. Nautinpahan näistä viimeisistä lomapäivistä, helteestä, kylläisistä päivistä, liikkumisesta ja levosta.

Lyhyesti

Kesäarkea-2

 

Kesä

 Aurinko. Meri.  Loma.

Hyvä ruoka, erinomainen mieli.

Puhelu Meksikoon.

Ja yksi pitkäaikainen projekti saamassa kohtuullisen päätöksen.

Pihatöitä, ja niiden tekemisestä ja suorittamisesta ansaittu monen tunnin lukutuokio (Mårtenson vuorossa kesälukemispinostani) kotipiazzalla.

Aamulla varhain Nallikarissa. Vuorten jälkeen oli nähtävä meri. Oulussa harvoin tuoksuu suolainen, lämmin meri. Tänä aamuna tuoksui, ja siitä hyvin hyvä mieli. Puutarhallakin kävin.

Perjantaina on paistinkääntäjien piknik: teemana pohjoismainen keittiö. Leivoin saaristolaisleipää, – ei yllättäne ketään, eikä sekään, että sille kaveriksi mätimoussea. Pehtoori aikoi tehdä lohirullia. Ja kakkupohjat huomiseksi ajattelin vielä tehdä; josko pitkästä aikaa Pinocchio-kakun värkkäisin. On apen synttärit: eikä yhtään vähempää kuin 89 v. täyttää appiukko.

Kesäarkea-8

Kesäarkea-7

Luin pihalla Gloriaa [naistenlehti, joka jostain kummallisesta syystä taas tulee minulle] ja siinä kirjailija, professori Merete Mazzarella (jonka sanomisista olen pitänyt ennenkin) sanoo:

Jos yhtäkkiä huomaa, että suurin osa ajasta menee lukemiseen ja kirjoittamiseen, saattaa tuntua, että elämä on pelkkää paperia.

Silloin pitää tehdä jotain muuta: kävellä metsässä tai kokata.

Ennen lomaa tuntui välillä pelkältä paperilta, nyt olen tehnyt monta viikkoa ”jotain muuta” – kävellyt metsissä, tuntureilla, vuorilla, merenrannalla ja olen kokannut, jos kohta myös ruokapöydissä viihtynyt. Mazzarella on oikeassa. Kaikki tuo on hyväksi.

Itävaltaisten ruokapöydissä

Itävaltaisesta (italialaisesta) viini-Aperol -juomasta olen jo täällä kirjoitellutkin (KLIKS), mutta nyt tutustuimme uuteen tuttavuuteen nimeltä Hugo.

seljankukkamehu

Siihen tulee seljankukkamehua (saa Stockalta ja luontaistuotekaupoista), proseccoa, vichyä (jonkinlaista kuplavettä) 10 + 10 + 5 cl (esimerkiksi noin, kokeile oman makusi mukainen sekoitus) ja sitten lisäksi limeviipaleita, sitruunamelissaa tai minttua, jäitä, ja jos haluaa vähän makeutta, niin tummaa sokeria, – vähäsen. Hugo on erinomainen hellepäivän juoma. Tänään tein meille tuollaiset. Hyvää oli.

Pehtoori nautti paikan päällä meidän kahdenkeskisessä after-hikessä olutta: Trumer on kuulemma kuuluisaa ja hyvää. Minähän en noiden päälle ymmärrä.

WP_20140717_16_23_43_Pro

Tuohon Hugoon tuleva seljankukkamehu on Alpeilla tavallista, ja hyvää. Niinkuin kaikki muutkin maistamamme mehut. Mustikka, mustaherukka, … Hütten emännät tekivät niitä itse, luomua ja makoisaa.

Alppimajoilla tarjonta oli hyvin samankaltaista.

 Poserhösellä oli erityisen hyvää salaattia,

ja syykin löytyi pihalta, poislähtiessä. Vajan takana oli yrttitarha.

Salaatin jälkeen tarjottiin vielä gemüsesuppe, jonka oletin olevan vihanneskeittoa. Noh onhan se Suomessakin HK:n sininen se suosituin vihannes, joten miksei? Mahtavan yrttistä oli, mutta makkaroita ei todellakaan olisi tarvinnut.

Nämä vaelluspäivin aikana tarjotut lounaat sisältyivät vaelluspakettiin ja ne oli etukäteen tilattu. Juomat ja kakut/sacher-tortut ja kahvit sitten jokainen tilasi ja maksoi mielitekojensa mukaan. Oppaat niitä sitten kantoivat majan keittiöstä pöytiin. Pehtoori ei montaa kertaa jättänyt väliin. 😉

Meillähän oli Villa Oranian ”lukaalissamme” keittiökin ja läheisessä isossa Sparissa oli jos vaikka ja mitä herkullista ja huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, ja vähän kyllä teki mieli kokkaillakin. Kokeilla jotain…

 

 

Lopulta jätin sapuskan teot kuitenkin väliin, sillä meidän matkapakettiin kuului viiden ruokalajin illalliset viereisessä Salzburger Hofissa.

Kun olimme varanneet matkan ennen maaliskuun loppua, illallispaketti tuli ”kaupanpäällisenä”, siis ilmaiset illalliset. Ei huono. 😉

Mr. Josef Hölzl tiimeineen oli joka illaksi suunnitellut menukokonaisuuden. Teemoina oli aasialainen, itävaltalainen, italialainen…

Alkupalat sai hakea buffetista [joskus muutamia helmiä (jokirapupatee ainakin!)], sitten tuli pieni keitto, jotka kaikki olivat erinomaisia. Erityisesti pidin lämpimästä kurkkukeitosta, jossa oli katkoja.

Pääruokavaihtoehtoja oli kolme: kala, kasvis, liha. Joskus niissä vähän kummallisia, ennakkoluulottomia yhdistelmiä: esim. paistetua lohta ja bearnaise-kastiketta.

Sitten sai taas hakea buffasta juustoja, koetin jättää väliin, mutta ihan joka ilta en välttynyt kiusauksilta.

Jälkkäriannokset olivat kiitettävän pieniä pikkuhyviä.

Kaikkinensa noista jäi sellainen ”parempaa keskitasoa” -vaikutelma, kuitenkin aika raskasta. Juustoa oli melkein kaikissa ruoissa jossain muodossa. No hyväähän se on, mutta … kun piti aina jaksaa seuraavana päivänä oma kroppansa hilata jonkun vuoren huipulle, niin ehkä vähän vähempikin rasva ja liha olisi riittänyt. Ja pystyihän sitä itse tietysti aika pitkälle valitsemaan, mitä lopulta söi.

WP_20140712_19_41_14_Pro

Ja mehän tosiaan skipattiin tuo Salzburger Hofin illallinen kaksi kertaa. Varsinkin toinen kokemus Lutter & Wegner -ravintola oli hieno.


WP_20140715_19_42_28_Pro

Kevyen ruoan ja kasvisten kaipuussa teinkin meille tänään italialais-kreikkalaiset salaatti-antipasti-lautaset sapuskaksi. Helteellä tällainen on minusta parasta mitä tiedän. Ja yhä uesammin arkena teen meille muutenkin ”annostarjoiluna” ruoan. Hiljalleen olen oppinut köksäämään vain kahdelle, ja siten, ettei tarvi syödä samaa safkaa kolmea päivää. Noh sunnuntaisinhan sitten homma karkaa käsistä, mutta se onkin eri juttu. 😉

Kun postauksen alussa oli tuo itävaltalainen Hugo, niin voisin vinkata tähän loppuun suomalaisemman mainion kesäjuoman.

Paksu, sakea, ei mielettömän makea, eikä kovin prosenttinenkaan (15 %) on Pople jonka luonnehdinta menee näin: Helakanpunainen, samea, täyteläinen, pehmeä, runsaan mansikkahilloinen. Se on hyvin jäähdyttynä sellaisenaan mukava pieni jälki”ruoka”, sillä on hyvä kostuttaa täytekakku, laittamalla sitä pari senttiä kuohuviinilasin pohjalle, ja proseccoa tai muuta skumppaa päälle, saat erinomaisen tervetuliaismaljan.

Kesälle, ihmiset!

 

Vaellusmatkoista ja Bad Gasteinista

Bad Gasteinin kuvia olen tämän helteisen päivän aamusella, aina jossain välissä, nyt iltasella järjestellyt. Se on se vakio 1500 otosta/viikon reissu.

Koskapa Oulussa on ollut ihanainen helle, piha ja erityisesti kesäkukat ovat vaatineet elvytystoimenpiteitä [vaikka on kyllä todettava, että Juniori on paremmin kuin vielä koskaan ennen saanut pihan pidetyksi aika hyvässä hapessa], konnulin sotkut on ollut siivottavana, pyykkiä pestävä ja lenkki [kuinka tasaista!!] tehtävä, kuulumiset äidin ja systerin kanssa vaihdeltu, niin mitään kuvasivustoja en ole edes aloitellut.

Luulen, että tästäkin matkasta teen vielä sellaiset matkakuvakertomukset kuin esimerkiksi Kitzbühelin ja La Gomeran-Teneriffan -vaellusmatkoilta tein. Kiinnostuneille linkit tästä: Kitzbühel 2011 ja La Gomera – Teneriffa 2012

Kolmen vuoden takaisella Kitzbühelin matkalla meillä oli hankittuna melkein samanlainen ”paketti” = vaelluspaketti (johon ei sisältynyt lounaat, niin kuin tällä reissulla sisältyi) ja hotellipaketti, johon sisältyi kolmen ruokalajin illallinen sekä aamiaiset kuten äskeiselläkin reissulla.

Silloinen hotelli Astoria oli PALJON pienempi kuin Salzburger Hof, joka on iso, laadukas hotellikompleksi ja Kitzbühelin Astoriassa illalliselle mahtui maksimissaan 100 henkeä, mikä takasi, että ruoka oli siellä ”vähemmän massaista, enemmän erinomaisen hyvää”.

(alla kolme kuvaa meidän parvekkeelta)

Ehdottomasti kannattaa klikata kaikki kuvat suuremmiksi.

Bad Gatein_-7


Bad Gatein_-9

Bad Gatein_-8

Kaikki muukin oli edellisellä Itävallan vaellusmatkalla pienempää: oli yksi patikkaryhmä, joka tosin yhtenä päivänä hajaantui  kahtia: lommoposket ja tavalliset vaeltajat taivalsivat vuorenrinnettä eri vauhdilla ja korkeusmetreillä. Porukka oli kuitenkin varsin kiinteä, ja oppaat mm. söivät meidän kanssamme samoissa pöydissä hütteillä, toisin kuin tällä nyt tehdyllä reissulla, jolloin lounailla oppailla oli aina omat ”takahuonetarjoilut” (vrt. tilausajokuskit ja rahtarit laivoilla ja isoilla huoltsikoilla), samalle hüttelle kun saattoi sattua myös Alppimatkojen ruotsalaisporukka tai punainen ryhmä tms.

Bad Gastein_

Bad Gatein_-5

Tuo kohiseva koski, joka komeasti halkoo Bad Gasteinin, on ollut jo vuosisatoja kaikkien kylässä käyneiden kuuluisuuksien kuvausten taustana.

Bad Gatein_-6

Bad Gastein_-7

Bad Gastein_-6

Joka tapauksessa olen edelleen ryhmävaelluksen kannalla, koska 1) kaikki on mietitty valmiiksi 2) mahdolliset bussikyydit naapurikyliin, joista vaellus alkaa/loppuu on tilattu ja maksettu valmiiksi 3) cabinikyydit on tiedossa ja maksettu etukäteen 4) oppaat osaavat kertoa monenmoisia juttuja, tietävät vuoret, kasvit, paikalliset tavat ja reitit 4) ryhmässä tulee tsempattua, – kaksistaan kulkiessa ei löydä kaikkia hienoja paikkoja, tulee levähdeltyä ihan turhankin tiuhaan, 5) tutustuu uusiin ihmisiin, patikoidessa on mukava jutella, vaihtaa kokemuksia muista kohteista, valokuvaamisesta, matkustelusta yleensäkin.

Satunnaisia kaupunkinäkymiä. Kylässäkin riittää korkeuseroja ihan yllin kyllin…

Bad Gastein_-2

Bad Gastein_-3
Bad Gastein_-5

Bad Gatein_-3

Bad Gatein_-4

Näissä ryhmäjutuissa on kyllä onnekasta jos sattuu hyvä opas/oppaat ja hyvä poppoo: jos joukossa on yksikään Vilma-Valittaja tai Myrtsi-Martti niin ei hyvää seuraa. Syntymäsynkeät, besser-wisserit tai kovin paljon omaan persoonaansa ihastuneet voivat kyllä tehdä paljon hallaa koko viikon onnistumisen kannalta. Tälläkään patikkareissulla ei ollut sellaisia ongelmia,  – muutamilla muilla reissuilla joskus on ollut.

Juuri tämän ”ryhmäkoheesion vuoksi” Youtravelin konsepti oli ehkä parempi kuin nyt mennyt viikko, – ainakin meille. Bad Gasteinissa ja Alppimatkojen systeemissä oli vähän sellaista ”massameininkiä”, toisaalta se sitten myös sujui. Ja yhtä aikaa meidän patikkaryhmien kanssa kylään tuli paljon muita suomalaisia, joille oli tarjolla thermal-kylpylää, minigolfia, konserttimatka Salzburgiin, Venetsian retki, viininmaistelua, koskenlaskua, kävelykierroksia, ja ties mitä. Ja monia lapsiperheitä tai eläkeläispariskuntia näistä aktiviteeteista olikin nauttimassa.

Bad Gastein_-8

Bad Gastein_

Bad Gastein_-3

Tema-matkojen La Gomeran ja Teneriffan -reissulla, jossa vaihdettin muutaman kerran yösijaa, bussimatkoja taitettiin yhdessä, syötiin illallisetkin yhdessä ja oltiin yhden [erinomaisen, Kanarialla vuosikymmen asuneen] oppaan kaitsettavina, oli ihan omanlaisensa tunnelma. Me tykättiin siitä(kin).

Noilla kahdella edellisellä ryhmävaellusmatkalla [meidän viime syksyn oma Madeira-seikkailu on ihan luku sinänsä!! 🙂 ) olimme poppoossa, jossa vaativuustaso sattui kerralla kohdilleen. Tälle Alppimatkojen reissulle [kuten vakiolukijat hyvin tiedätte] vehtaaminen Alppi+ ja tavisvaeltajien -ryhmän välillä oli minulle kovin vaikeaa. Eikä tieto vaatimustasosta selvinnyt kuin kokeilemalla.

Youtravelilla on mielestäni paremmin kuvattu viikko-ohjelmat ja vaellusten vaativuus. Tosiasia on kuitenkin, että ilman kohtuullista pohjakuntoa ei kannata lähteä ollenkaan. Korkea ilmanala, ja ennen kaikkea korkeusmetrit ja vauhti ratkaisevat. Ja tietysti se, mitä hakee; tavisporukassa patikointi tarjosi minulle ja myös kovakuntoiselle Pehtoorille sen, mitä me haimme: liikkumista, rasitusta, mutta myös mahdollisuuden nauttimiseen, pysähtelyyn, höpöttämiseen.

Hieman jo katselin, jotta josko ensi kesänä vaellusmatka tänne! ja tämäkin kiinnostaisi KLIKS.

Alpeilta palattua

Palaanpa ja kertaanpa vielä eilistäkin…

Lauantain vaellus oli viikon lyhyin (alle 8 km) ja korkeusmetrejäkään ei tullut 400 metriä enempää (1600 – > 2000), mutta melkein seitsemän tuntia vuorilla oltiin.

Perjantai Stubnerkogel-2

Perjantai Stubnerkogel-5

Perjantai Stubnerkogel-6

Perjantai Stubnerkogel-7

Perjantai Stubnerkogel-8

Perjantai Stubnerkogel-9

Ihan kohtuullista nousua, alppiniityt samettisina, taivaankansi kirkkaansinisenä, aurinko tavallista lähempänä, lämmintä niin, että sitä olisi ollut varmasti liiankin kanssa, jollei alppituuli olisi ihanasti vilvoittanut taivaltamista.

Meidän mainio wanderführerimme R. johdatti vakaan rauhallisesti askeltaen joukon liki Stubnerkogelnin huippua. Olimme ensin nousseet cabinilla puoliväliin rinnettä ja siitä sitten patikoiden korkeuksiin. Ehkä viikon huikeimmat näkymät: nähtiin kaikki ne almit ja vuoret, joilla oli edellisinä päivinä vaellettu.

Ensin nähtiin tällaisia riippuliitäjiä, ja sitten ikään kuin haastajaksi, näyttämään, miten oikeasti lennetään, saimme näköpiirimme haukan. Sen lento, nousu korkeuksiin oli uljasta katseltavaa. Vaikka oli pitkä objektiivikin ehjänä, ei tämän tarkempaa kuvaa…

(Ornitologi-ystäväni vastasi kyselyyni: ”Lintu on mielestäni mehiläishaukka. Pitkä pyrstö, 6 harittajaa siiven kärjessä ja pieni, käkimäinen pää paljastavat lajin vaikka värejä ei juuri näy. Tämä laji onkin väreiltään erittäin vaihteleva.”)

(Muistathan että kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla…)

Haukka-2

Ja kukkia. Enemmän kuin koko viikolla yhteensä. Snapsikukkia, kevätkatkeroita, kulleroita, alppiruusuja ihan mattona. Ja alppivuokko [ei vilukko]. Jokohan sen jo opin tuntemaan: ehkä kolmannella kerralla sen nähdessäni jo itse tunnistaisin.

Perjantai Stubnerkogel-20

Kevätkatkero, ”snapsikukka”, lemmikeitä, kulleroitakin. Alppiruusua kenttänä, niittyjä.

Jo lähdössä ..._-4

Perjantai Stubnerkogel-18

Perjantai Stubnerkogel-3

Perjantai Stubnerkogel-13

Perjantai Stubnerkogel-14

Perjantai Stubnerkogel-15

Kun olimme ylittäneet 2000 metrin korkeuden, edessä oli kallionkieleke, jonne porukkamme rohkein ja reippain (nainen luonnollisesti ;)) ensimmäisenä ponkaisi kuvattavaksi.

Perjantai Stubnerkogel-11

Me muut emme ihan yhtä innokkaasti… minulla ainakaan ei ollut ollut pienintäkään aikomusta mennä moista tekemään. Mutta siellä sitä vaan tuli käytyä.

Perjantai Stubnerkogel-30

Pehtoorillekaan ei mikään itsestään selvyys – toisin kuin oppaille:

wanderführer R. tietysti ja ”meidän oma”, fiksu ja positiivinen S.

Perjantai Stubnerkogel-12

Nämä molemmat olivat osaltaan tekemässä meille hienoa ja hauskaa, haastavaa ja hyvähenkistä viikkoa.

Pidettiin puolelta päivin kahvitaukokin, jollaista yleensä ei kuulu ohjelmaan, mutta tänään sellainen mahdollisuus oli. Pehtoori otti Topfer-leivonnaisen: lämmin rahkapiirakka oli erinomaista.

topfler

Ja niinhän siinä sitten kävi, että koko viikon aikana emme sitten kertaakaan kaiserschmarrenia syöneet. Pitänee tehdä ensi viikonloppuna kotona. (Resepti ja tarina siitä täällä. KLIKS)

Kahvitauon jälkeen piipahdimme riippusillalla, jonka olin alunperin ajatellut olevan ”se juttu”. Pohtinut josko uskaltaisin sinne, mutta tuon kallionreunalla käväisyn jälkeen vaijereilla sidottu riippusilta tuntui ihan pikkku jutulta.

Perjantai Stubnerkogel-29

Sen jälkeen alkoi lasku: ei muuta kuin polvisuoja paikalleen, minullekin jo aurinkorasvaa, mutta lippis jäi kuitenkin reppuun; miksihän sitä on niin vaikea päähänsä pistää? Noh, auringonpistokselta vältyin. Ja sitten  alaspäin.

Poikkeuksellisen myöhään oli lounasaika; olimme laskeutuneet [takaisin 1400 metriin] Stubnerkogelin almille, jossa meitä odotti taas brettljause: lautasellinen proteiineja.

Perjantai Stubnerkogel-24

Lihaa, toisenlaista lihaa, juustoa, toisenlaista juustoa, makkaraa ja toisenlaista makkaraa, vähän etikkasäilykkeitä, leipää, ja voita ja rahkapohjaista levitettä. Ei ole proteiinista puutetta itävaltalaisten pöydässä! Hyvää oli.

Perjantai Stubnerkogel-26

Ja hauskaa, – sellaista perjantai-iltapäivän hekottamista kuin joskus töissä työviikon lopuksi. Pohdimme, jotta oliko viinispitszerien ja snapsien lasit vaihtuneet almin pitäjällä. 🙂

Perjantai Stubnerkogel-25

Merkillisen hauskaa meistä olivat nuo kuvassa näkyvät ”paimenpoikien” tikut: joku keksi, jotta ovat ruotsalaisten, jotka olivat ennen meitä almille ehtineet, porukan sauvat.

Perjantai Stubnerkogel-19

Laskeuduttuamme cabinilla takaisin kylään olikin vähän hoppu: suihkuttelut ja kamppeiden vaihto. Salzburger Hofissa ”yhteenvetosessio”, jossa kerrattiin viikkoa, nautittiin porukalla kuohuvat, ostettiin CD:t, joissa patikkareitit, kuvia ja paljon muuta! (erinomainen juttu) , saatiin vaellusmerkit [hopeinen].

Sitten katselemaan kun kylällä oli kesän Gasslfest, kyläjuhlat. Musiikkia, lederhoseja, oluttuoppeja, naisilla toinen toistaan kauniimpia Dirndl-pukuja yllään, lapsilla maalatut kasvot tai kauniit puvut heilläkin. Ruokakojuja. Tirolilaismusiiikkia, yhteislaulua, torvisoittoa. Sattuipa mukavasti juuri meidän lomaviikolle.

Ennen yöpuulle vetäytymistä oli vielä pakattava. Bad Gasteinin viikko lopullaan.

Illallisella ei niin kovin nälkä… Lounas vielä painoi. Valitsimmekin pääruoaksi ”vegetarian”. Me parsafanit saimme yhden parhaista parsa-annoksista ikinä. Olihan rapsakoita!

Hyvästelimme Milanin, joka oli viikon ollut meidän tarjoilijamme.

 Parsaa Bad Gasteinissa

Ja sitten tämä lauantaiaamu vei meidät Bad Gasteinista. Ennen kahdeksaa lähdimme kylästä. Hyvästelimme meidän kortteerin: Villa Orania oli ehkä kaunein Bad Gasteinin taloista.

Perjantai Stubnerkogel-22

Pikkuisen reilun tunnin  bussimatkan aikana Alppimatkat keräsivät palautetta: kaavakkeessa kysyttiin ”Tuletko uudelleen?” – Kyllä – toivottavasti tulen, tulemme. Alpeille ainakin.

Tuskin kuitenkaan enää Bad Gasteiniin. Se on vanha kylpyläkaupunki, ei tyypillinen alppikylä. Thermal-kylpylät ovat houkutelleet sinne vierailijoita jo 1800-luvun alusta lähtien, mikä osin selittää ”poikkeavan” arkkitehtuurin. Ja sen silhuetti ei ole tavanomaisen alppikylän näköinen.

Vuoret, vaellusreitit ja talvella mahdollisuudet lasketteluun vähintäänkin erinomaiset, mutta ehkä ensi kerralla valitsemme Saalbachin, tai ehkä sittenkin mennään sinne Dolomiiteille. Eikä vähiten ruoan vuoksi. Itävaltalainen proteiinipitoinen, aika ajoin ylenpalttisen rasvainen ruoka ei ehkä ole ihan meidän ykkössuosikkisafkaa. Ja Italiaan meillä nyt on krooninen ikävä.

Bad Gasteinkin on hyvä. Siellä ei ole mitään turhuuksia. Ei ylenmäärin putiikkeja, ei museoita, ei lukuisia kuppiloita/ravintoloita. Tarpeellinen (kauppa, apteekki, posti, minimarketti, tilpehöörikauppoja ja parit pubit etc) on, eikä tällaisen patikkaviikon aikana nyt ehdi juuri mitään kaivatakkaan, mutta SILTI: esimerkiksi naapurikaupunki Bad Hofgastein on paljon viehättävämpi. Ainakin näin heinäkuussa Bad Gasteinin turisteista valtaosa tuntuu olevan Alppimatkojen – Salzburger Hof -hotellin/ravintolaketjun paikalle tuomia suomalaisia ja ruotsalaisia. Näin se ainakin meille näyttäytyi. Toki saksalaisia, itävaltalaisia myös. Kylällä kuuli enimmäkseen ruotsia, saksaa ja suomea. Tässä järjestyksessä. Noh, ei liene iso ongelma.

Mutta palaanpa vielä huomenissa asiaan…

Matka on nyt ohi. Oli hyvä matka. Liikkuva matka. Ei niinkään lepoa, ei kulttuuria, ei mitenkään erikoista ruokaa, mutta kaunista. Paljon kaunista. Kesä. Uusia ihmisiä. Unta. Rutiineista vapautta. Ja taas liikkumista ja ainutlaatuisia Alppi-maisemia. Hyvä matka.

Stubnerkogel (2230 m) huiputettu

Kotivuoreksi kutsuttu Stubnerkogel houkutti meitä ja 12-hengen patikkaporukkaamme tänään. Vartin yli kahdeksan kokoonnuimme ja tunti sen jälkeen olimme jo nousseet cabineilla väliasememalle asti. Siihen asti kovin helppoa.

Olennaista tänään hieno sää: vuorilla helle tuntuu miellyttävänä. Joskin tietysti hiki nousuissa (tänään reilut 400 metriä korkeuseroa). Kokonaismatka oli vain kahdeksan kilometriä, joskin liikkeellä olimme hyvinkin kuutisen tuntia.

Aika paljon meni aikaa erinäisiin kuvaussessioihin.

Stubnerkoglerilla on ”kieleke” jossa kaikki hullunrohkeat kuvaavat toisensa. Kyllä minä kauan mietin, uskallanko: korkeanpaikankammo, erinomaisen alhainen verenpaine, kompastelimismahdollisuus . .. etc. pistivät miettimään… Mutta kun melkein kaikki muutkin uskalsivat, niin jo vain minäkin.

Bad Gasteiin 18_7_2014 145 (Custom)

Päivästä olisi paljon kerrottavaa, ja on  liki 300 kuvaa, joista valita julkaistavat…. mutta olemme tässä pakkailleet.

Tulimme aika ”myöhään” (= kello oli yli yhdeksän! kun tulimme syömästä ja kyliltä; täällä on tänään kesän suurin ”festivaali”, nytkin kantautuu tirolilaissävelet tänne huoneeseen …

Huomenna meillä on varhainen lähtö, bussimatka Salzburgiin, lento Helsinkiin ja Ouluun, joten minulla aikaa kirjoitella ja kuvatoimitella.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Bad Gastein  lopettaa….

Gasteinin laakson flora & fauna

Aamu lupasi hyvää säätä, melkein kuin eilen. …

Eihän me taaskaan oikein tiedetty, mihin ollaan menossa, mutta innokkaasti oltiin lähdössä. Aamukahdeksalta patikkapopot jalassa, kävelysauvat tanassa ja Pehtoorilla reppu selässä. Lähtöä tehdessä mies tuumi, että otetaan vain yksi reppu: jos minä kannan kameran, hän voi otta kaiken muun omaan reppuunsa. Kuinka huomaavaista. Siis kuoritakkini, vesipullloni, zoom-objektiivin ja nenäliinoja ja käsidesin ja – kyllä, myös huullipunan – miehen reppuun pakkasin.

Vielä kuu taivaalla kun matkamme alkoi … Vuorenhuipun oikealla puolella.

Bad Gastein 17b_7_2014 005 (Custom)

Lähdimme meidän patikkaryhmän kanssa bussilla Nassfeldiin, — siellä kerrotaan kullankaivajien aikoineen asuneen ja kultaa kaivaneen; erinomaisen mielenkiintoista kun juuri on menossa Laanilan historia -projektimme, jossa Koilliskairan kullankaivuuta tutkiskellaan.

Bad Gastein 17b_7_2014 123 (Custom)

Päivän ohjelmasta todettiin etukäteen, että on nousua (vain pari sataa metriä), on pitkä lasku ja kokonaispituus noin 16 km. Sopii meille. Koskapa jo alkumatkasta hoksasin, jotta on paljon kasveja, joista ei aiemmin kuvia, niin olkoot päivän teemana ”flora & fauna”.

Bad Gastein 17b_7_2014 112

Varjolilja.

Bad Gastein 17b_7_2014 083

Kelloja? Ei kuitenkaan kissan.

Bad Gastein 17b_7_2014 078

Alppivuokko.

Bad Gastein 17b_7_2014 069

Näistä ei mitään tietoa…

Bad Gastein 17b_7_2014 054

Bad Gastein 17b_7_2014 031

Milka-lehmä!. Kyllä minä kuulkaa lehmät tunnen: on Milka-lehmiä, on Marabou-lehmiä … Aina olen miettinyt, millaisia lienevät Fazer-lehmät!? Tämä kuvan tyyppi on Johtaja, koskapa hänellä on kello kaulassa.

Kuusisataa kiloa lihaa, josta ravintoloiden menuissa tulee ”härkää”. Ja kuinka minä noita pelkäänkään, ei, en lautasella, mutta vuorilla pelkään.  Ja vielä enemmän pelkään hevosia, joita niitäkin oli laiduntamassa vuorilla.

Bad Gastein 17b_7_2014 026 (Custom)

Alla näkyy, kuka väistää tosipaikan tullen….

Bad Gastein 17b_7_2014 053 (Custom)

Mutta patikka  jatkui, sää suosi, maisemat hulppeita. Eikä liian kuuma tepastella.

Bad Gastein 17b_7_2014 068 (Custom)

 

Bad Gastein 17b_7_2014 062 (Custom)

Bad Gastein 17b_7_2014 061 (Custom)
Bad Gastein 17b_7_2014 013 (Custom)

Bad Gastein 17b_7_2014 041 (Custom)

Puolelta päivin edessä Pottinger- Hütte. Ja mitäs sitten kävikään… Pehtoorilta lipsahti raskas reppu kiveykselle: kilinää, lasinsirpaleiden ääntä. Zoom? 75 – 200 mmm Canon! Sehän se kilisi. Olimme kohtuulllisen harmissamme. Korvaakohan vakuuutus? Mietin jo, että josko uuden joudun/saan ostaa, niin sitten entistä valovoimaisemman hankin … Koetan etsiä hyviä puolia: että onneksi vasta nyt meni rikki, että juuri tuo objektiivi särkyi, eikä siis 24 – 105 mm, joka kuitenkin on paljon monipuolisempi, onneksi meille kummallekkaan ei sattunut mitään jne …

Siispä istahdamme Pottingerin-hütten pöytään, nautimme lounaan, höpöttelemme, – käyn vielä kuvailemassa ja matka jatkuu.

Bad Gastein 17b_7_2014 096 (Custom)

Alastulo otti polveen, mutta urheilija ei tervettä päivää näe, koe,  —   😉 .

Bad Gastein 17b_7_2014 122 (Custom)

Bad Gastein 17b_7_2014 101 (Custom)

Böcksteiniin saavuimme kolmen kieppeissä.

Bad Gastein 17b_7_2014 124 (Custom)

Sieltä bussilla takaisin omaan kylään, . . .  Jossa lämmintä hellerajalla.

Jotta asia ei kävisi liian helpoksi, lähdemme kävellen kauppaan ja katsomaan, josko löytäisimme [ihan vaan etukäteen varmistamassa] kalaravintolan, jota monessa yhteydessä mainostetaan. Jotta jos jättäisimme matkapakettiin kuuluvan hotellin illallisen taas väliin ja lähtisimme kylille. Etsimme ja etsimme. Saamme muutaman lisäkilometrin päivän saldoon. Lopulta menemme kahden kesken after-hikelle. Tämän viikon ensimmäinen varsinainen sellainen.

Ja sitten kunhan kello lähenee seitsemää lähdemme kohti Eva´s Fischerstrubelia. Ihan vaan muutaman lisäkilometrin vuoksi. 😉

WP_20140717_18_58_59_Pro (1)

Ja kyllä ruoankin vuoksi kannatti. Evalla (ja miehellään) on ravintolan pihassa kala-allas, josta pyydetään tuoretta taimenta. Tykötarpeena oli erinomaisia kanttarelleja, joita ei ollut hukutettu kermaan, vaan olivat itsessään erinomaisia.

Kaikenlaista kerrottavaa olisi, kuvia kymmeniä, mutta nyt on vetäydyttävä nukkumaan,  – aamulla taas vuorille.

Mikäpä sen mukavampaa. 😉

Ai niin, se objektiivi: hoksasin kämpille palatessa, jotta jos se onkin mennyt rikki vain se linssiä suojaava UV-lasi. Jawohl! Vain muutaman kympin suojalasi rikki. Objektiivi täysin ehjä ja toimintakuntoinen! Erinomaista! 🙂 Alles gut!

Omin avuin – Schlossalm (2200 mpy) huiputettu

Soittivat sitten komeasti kirkonkelloja (laita tiestkariin äänet kun klikkaat videon auki) kun laskeuduimme Bad Hofgasteiniin aamupäivän patikan jälkeen.

Tänään viikon ohjelmassa taukopäivä: tai halukkaat saivat lähteä Venetsiaan (me ei haluttu. On käyty siellä yli 30 v. sitten ja haluamme sinne kyllä vielä joskus uudelleen [Brunettin reitille, ja vähäturistiseen aikaan] mutta tuo tämänpäiväinen ei ollut se, millaista käyntiä sinne on haaveiltu). Siispä päivän ohjelma/patikka oman suunnittelun varassa.

Pehtoori oli wanderführerinä ~vaellusoppaana. Ainakin periaatteessa.

Nukuimme myöhään kun ei ollut yhteislähtöä, ja vasta puoli kymmeneltä starttasimme kohti Bad Hofgasteinia. Se on naapurikylä noin seitsemän kilometrin päässä. Se on perinteisempi alppikylä kuin tämä Bad Gastain ja sinne kulkee reitti laakson rinteillä, jo 1930-luvulla tehty patikkapolku kulkee metsän siimeksessä, mutta on sieltäkin näkymät hienot.

Bad Gastein 16_7_2014 075 (Custom)

 Bad Gastein 16_7_2014 024 (Custom)

Bad Gastein 16_7_2014 093 (Custom)

Pieniä pittoreskejä, viehättäviä,, satukirjamaisia näkymiä matkan varrella. Noista kukista, joita itävaltalais- tai ainakin Alppi-talot on reunusteltu: opas kertoi eilisellä retkellä, että valtio maksaa kukkien laitosta korvauksen. Ei kaikkea, mutta osan. Selittänee osaltaan tuota erinomaisen kaunista tapaa, joka täällä on voimissaan. Aurinko paistoi, patikkakenkä kulki, kameran muistikortti täyttyi.

Polttopuut eivät ole leikin asia täälläkään. Tästähän on ollut puhetta 🙂 )

Bad Gastein 16_7_2014 036 (Custom)

Kesäkuvakisan jälkimainingeissa voisi kysyä, mikä laite tuon mökkerön seinällä? 🙂

Bad Gastein 16_7_2014 094 (Custom)

Oman wanderführerin kanssa kulkiessa on mahdollisuus istahtaa, tekstailla ystäville, esikoiselle Meksikoon ja Ouluun Juniorille, joka on nyt talonvahtina ja puutarhan kastelijana helteisessä Oulussa.

Bad Gastein 16_7_2014 072 (Custom)

Kahden ja puolen tunnin kulkemisen jälkeen saavuimme Bad Hofgasteiniin. Lämmintä alkoi olla varmasti sen +28 C. Ja todellakin kirkonkellot soivat kauniisti.

Koko matkan oli ollut linnunlaulua, paljon. Muutoin aika hiljaista, reitti kulki ylhäällä kylien, rautatien ja tien yläpuolella. En laskenut, eikä Pehtoorikaan, kuinka monta kertaa huokaisin, että näin pitää saadakin aikaa viettää: tämä on niin kaunista, jääkausi oli hyvä juttu, Itävalta on vauras ja kaunis maa, … ja meillä on mahdollisuus täällä kulkea!

Olisi ollut lounasaika, mutta emme jääneet kauniin kylän keskusaukion laidan terassiravintoloihin tai -pizzeroihin [pihalla meidän ”pikkuautomme” – höpsis eikä ole…  😉 ], vaan suuntasimme kulkumme kohti Schossalmin rinnejuna-asemaa.

Bad Gastein 16_7_2014 152 (Custom)

Bad Gastein 16_7_2014 148 (Custom)

Nousimme 2000 metriin. (klikkaamalla kuvat suurenevat. )

Bad Gastein 16_7_2014 219 (Custom)

Huipulla ensin lounas [nakkeja! Tällaista on itävaltalainen ruokakulttuuri, no hyvä on, ei aina] ja sitten pieni patikka. Katselimme myös vuosikiipeilijöiden harjoituksia. Jo tämän jälkeen – näitä nähtyäni -minua huimasi…

Bad Gastein 16_7_2014 188 (Custom)

Bad Gastein 16_7_2014 189 (Custom)

Mutta ei muuta kuin ylöspäin.

WP_20140716_14_17_07_Pro

Bad Gastein 16_7_2014 202 (Custom)

Bad Gastein 16_7_2014 199 (Custom)

Tosiasia on, että enhän minä ihan huipulle asti uskaltanut.

WP_20140716_14_16_44_Pro

Yritin selitellä, että on rohkeutta tunnustaa rajansa … ja käännyin  muutama kymmenen metriä ennen huippua takaisin alas. 

Bad Gastein 16_7_2014 203 (Custom)

Mutta kaunistahan siellä on!!!

Bad Gastein 16_7_2014 216 (Custom)

Iltapäivän lopulla takaisin alas, ja ehdimme Bad Gasteinin bussiin. Neljältä olimme jo hotellin parvekkeella ottamassa aurinkoa! Lämmintä sen + 30 C.

Ennen hotellin [tähän asti parasta illallista] piipahdimme parin korttelin päässä Villa Oraniastamme: itävaltalaistakit hakusessa meille molemmille. Kolme vuotta sitten Kitzbühelistä ostetut ovat olleet hyvin pidetyt, paljon käytetyt. Ja nyt hankimme uudet. 😉

Keskikesän keskiviikko vietetty – voisiko paremmin?

Grossglocknerin retkipäivä

Tänään lomaviikon ohjelmassamme oli retkipäivä. Puoli yhdeksältä iso bussillinen alppimatkalaisia lähti Bad Gasteinista kohti Hohe Tauernin kansallispuistoa, ja Franz Josef Höhea, josta olisi hyvällä säällä mahdollista nähdä Grossglockner (3798 mpy).

Retkeen oli luvattu myös käynti Alppi-museossa (enemmän luonnontieteellinen kuin historiallinen) ja Heilige Blutissa (Itävallan kauneimmaksi kyläksi valittu monena vuonna). Olennainen osa kokopäiväreissua olisi ajelu pitkin Hochealpenstrassea, jonka serpentiinitien ja maisemien luvattiin olevan kauniita ja huikeita. Ja edelleen nimenomaan jos sää suosisi.

Ja meitä sää suosi! Koko päivän. Hyvä on: aamun ensi tunteina ei niin aurinkoista, eikä erityisen lämmintäkään, mutta kun pääsimme Hohe Tauerniin, olikin jo aurinkoa ja maisemia  enemmän kuin osasimme odottaa.

Huikea, henkeäsalpaava, kaunis, pieneksi tekevä, hiljaiseksi vetävä, voimaannuttava, majesteettinen, ikiaikainen, luonnonvoimat osoittava, mykistävä [Pehtoori tosin väittää, ettei minua mykistä mikään … ], ennennäkemätön, pitkäksi aikaan mieleen jäävä, …. noita kaikkia mietin matkalla kohti Grossglockneria ja Frans Josef Höhea. Maisema oli  – – noita kaikkea!

Vuosina 1930 – 1935 tehty Hochalpenstrasse  pitää sisällään monta tarinaa, legendaa, historiaa…


_MG_7313 (Custom)

 

_MG_7616 (Custom)

Alpenstrasse oli huikea. Vajaan 50 kilometrin matkalla on (virallisesti) 27 kehreä,  – siis mutkaa. Varmaan siinä oli niitä sata! Mutta erinomaisen hyvä kuljettaja, tasaista ja varmaa oli kyyti, minkä molemmat ihan erikseen totesimme. Ja molemmat totesimmme toisillemme liki yhtä aikaa, ettei haluttaisi, eikä lähdettäisi ajelemaan onnikalla Alpeilla, vaikka sitäkin on tullut joskus (paljon) nuorempana tehtyä. 😉

_MG_7467 (Custom)

_MG_7442 (Custom)

Johannisberg (3460 mpy), joka on kuvassa oikealla, paljastui puolenpäivän kieppeissä, mutta vasemmalla oleva Grossglockner pysyi huipultaan pillvien peitossa. Hienoa tuolla oli! Ei satanut, näki kauas, mietti kaikkia maailman ja vuorten valloittajia. Grossglockner on huiputettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1800! Ja keisari Frans Josef vieraili tuolla samalla paikalla kuin me tänään vuonna 1864  (?). Ja siitä lähtien jo keisaria majoittanut suku on pitänyt paikalla ravitsemusliikettä. Perinnettä on!

_MG_7413 (Custom)

_MG_7406 (Custom)

Eikä Itävallan korkein vuori ollut ainoa ainutlaatuinen juttu, joka tuli nähtyä. Franz Josef Höhellä on murmeleita – niitä näimme paljon. Liki kesyjä olivat. Ja kummasti ne huvittivat, sillä meidän suvussamme on ihan oma Murmeli. Isolla M:llä. Me lapset puoliskoinemme ja lapsinemme kun kutsumme äitiäni Murmeliksi.

_MG_7360 (Custom)

Aiemmmin on nähty murmeleita Pöytävuorella Cape Townissa, mutta siellä ne olivat kovin laiskoja, pulleita, ottivat vain aurinkoa kivillä retkottaen, mutta nämä alppi-murmelit olivat touhukkaita, vekkuleita otuksia. Kuulimme yhden viheltävänkin, piipaavan itse asisassa. 😉

Sitten näimme alppinaakkoja. Monta. [kuviakin on … ] Nekin ovat enemmän kuin tavallisia tuolla, mutta sitten jotain, mikä EI ole tavallista on vuorikauris! Montakin näimme. Monta vuotta alueella ollut matkaopas ei ollut kuin kerran tai pari aiemmin nähnyt, joten meillä kävi tuuri, sillä  alppivuoheksikin nimetty eläin näyttäytyi tänään monta kertaa.

_MG_7418 (Custom)

_MG_7403 (Custom)

Tai niitä oli siis monia. Minulla on muutamia otoksia, jotka vaativat vähän työstämistä, julkaisen sitten myöhemmin…

Retkillähän olennainen osa jutusta on ruoka: nautimme salaattilounaan, minkä jälkeen Pehtoorilla olikin vaikea valinta edessä. Millainen kakkupala? Pitkän pohdinnan jälkeen jälkeen Apfelstrudel vuorossa tänään. Kohtelias mies kun on, sanoi, että tekemäni on vähintään yhtä hyvää 🙂  [ohje KLIKS]

_MG_7397 (Custom)

_MG_7395 (Custom)
Maisemakuvia on mielettömästi [tänään yhteensä yli 300 otosta], nyt ei pysty työstämään niitä. …


_MG_7341 (Custom)

Paluumatkalla jo helle, ja tunnin pysähdys Heilige Blutissa. Pikkuruinen Alppi-kylä, jossa merkityksellisintä lienee se, että kirkon torni on linjassa Grossglocknerin kanssa.

_MG_7606 (Custom)

Kaunis goottilainen kirkko, kävimme sisälläkin [sitä ennen nuo kauniit iltapäivän virkistys -Aperolit]

_MG_7506 (Custom)

mutta ihan ylimääräisenä plussana retkellä oli tuon kylän hautausmaa.

IMG_7550 (Custom)

Tehän tiedätte minun fiksaationi hautausmaihin: Meksiko ja Umbria tähän asti ehkä erikoisimmmat  – ja tänään ihan erikoisia juttuja..  Teenpä niistäkin sitten kotosalla erillisen postauksen… Mutta tähän kuva hautausmaan nurkassa olleesta ”Meidän uhrimme vuorille” – nurkkauksesta. Kuvassa näkyvään kirjaan on kirjattu Heiligen Blutten ne kaikki henkilöt, jotka ovat kuolleet vuorilla… Jotenkin karua, mutta myös – romanttista? melankolista? raatelevaa? – En tiedä, mutta minulle uusi juttu.

_MG_7542 (Custom)

Ennen viittä olimme takaisin. Ja tänään poikkesimme ruokatavoistamme; kävimmme kylillä syömässä. Koivu jo kyselikin paikallisesta ruokakulttuurista,  Kerronpa siitä joku päivä, mutta sen verran voin sanoa, että tänään päästiin asian ytimeen.

 

WP_20140715_19_03_37_Pro

Ruoka oli vähintäänkin erinomaista. Ne lihapullat! Eikä alkuruoan ”seivästetty tonnikala” ja avokadokaan olleet millään tavoin vastenmielisiä: päinvastoin. Ja miljöö!! Lutter & Wegner oli erinomainen ruokapaikka!

 

 

Sadepäivän kohde Poserhöse – muuttui auringoksi

Yöllä oli ollut ilotulitus, Itävallassa on Saksan kannattajia, ja meidän hotelli(kompleksi)n johtaja on saksalainen. MM-jalkapallo on ISO asia, mutta melkein ihan sama meille, ei häirinnyt yöunta, emme tienneet moisesta mitään.

Aamiaisella vielä pohdimme, vaihdetaanko patikkaryhmää, oli hyvä kun oli mahdollisuus valita … sitä pohdittiin mahdollisille viime minuuteille asti. – Ja lopulta vaihdettiiin ”tavisporukkaan”. Nyt kun päivä ja patikka on takana, olen tyytyväinen, että vaihdettiin.

Tänään ehdin ottaa 250 kuvaa, eivätkä se ole vain hytteltä. 😉 . Tunti kauemmin oltiin liikkeellä, mutta minullakaan ei verenmaku suussa, ei mitään lommoposkimeininki, muistutti La Gomeran ja meidän omia patikkareissuja; liikutaan, rasittuu, mutta on mahdollisuus pysähtyä, on mahdollisuus kuvata ja kaikin puolin nauttia, ei niinkään urheilla. Vaikka kyllä tänäänkin nousua liki 500 m ja matkaa yli 10 km. 🙂

Päivän kohteenä Poserhöse  noin 1600 m mpy. Se valitaan kun ei päästä Graukoplerille, niin kuin esimerkiksi tänään ei päästy. Hyvä reitti tuokin.

Aamulla sumuista, liki sateista. Kävelimme aluksi kaupungin läpi, jatkoimme Wilhelm I promenadea. Pitkään tasaista, no joo, viehättävä reitti…  Muutaman kilometrin jälkeen lähdimme nousuun, noustiin ja noustiin. Ja pysähdeltiin. Sumuista, välillä vähän satoikin. So what.

Me hiljalleen yritimme sulautua uuteen ryhmään, menihän se.

Bad Gastein 14_7_2014 047

Puolelta päivin olimme hüttellä. Turhankin tuhti lounas, ja  tietysti Hütten emännän omatekemä mehu ja snapsi. Tänään mustikkaa molemmat. Ei valittamista. Vaikea mennä sanomaan kump oli parempi.


Bad Gastein 14_7_2014 052

Bad Gastein 14_7_2014 057

Vihdoin opimme, miten pientä snapsilasia pidetään oikein; kolpakko-ote.

Palatessa näkymät Bad Gasteiniin hulppeat. Semminkin kun paistoi aurinko!!! Villa Oranian ovenpieli-mittari näytti +25 C kun palauduimme.

Bad Gastein 14_7_2014 142 (Custom)

Bad Gastein 14_7_2014 140.CR2 (Custom)

Ja allaolevassa kuvassa itävaltalainen tapa merkitä matka. Ja HUOM…. reitin numero ja tuo itävallan lippu – merkki .. vrt. Virpiniemi (viikon takaa…. :D))

Bad Gastein 14_7_2014 139.CR2 (Custom)

Ei kantoja kaskessa, mutta komeita siinä sivussa….

Bad Gastein 14_7_2014 109

Huomisen reittiä jo tähyillään….

Bad Gastein 14_7_2014 097 (Custom)

Bad Gastein 14_7_2014 088

Yksityiskohdat ovat tärkeitä … 😉
Bad Gastein 14_7_2014 078 (Custom)

Lounaan jälkeen matka jatkui…

Bad Gastein 14_7_2014 071 (Custom)

Ja koskaan ei ole niin kiire, etteikö alppinisti-Pehtoori ehtisi Sacher/suklaakakkua syödä.

Bad Gastein 14_7_2014 060

Tänään hotellilla vähän ennen neljää, eikä voi väittää, etteikö olisi väsyttänyt. Ei pahasti. Kaupassa käytiin ja syömässä,… hieman tupisin itävaltaisen ruoan tasosta… Palannemme asiaan.

Adios amigos!

Kesäkuvakisan 2014 tulostenjulkistus

Tämän vuotisen kesäkuvakisan [katso kysymykset täältä] tulostenjulkistus tapahtuukin täältä Itävallasta käsin. [Kunhan käymme tässä kohta syömässä teen toisen postauksen tälle päivälle; se on sitten tämän päivän vaelluksesta].

Kisaan osallistui poikkeuksellisen vähän rohkeita = kuusi, [ja juuri kun tätä kirjoitan, tulee Katilta, kahden edellisen vuoden menestyjältä vastaukset, myöhässä… 🙁 . Kiitokset kuitenkin kannatuksesta, Kati] – moni aikoi, mutta luopui? Liian vaikea kisa? Liian kuuma? Väärällä suunnalla?

Reittinihän kulki Oulu – Ruukki – Raahe – Kalajoen loma-asuntomessut (jossa kului ”turhaan” kolme tuntia) – Kokkola -Ylivieska – Haapavesi – Oulainen – Liminka – Oulu.

Ennen kuin kerron voittajan = parhaiten tienneen ja arpajaisten voittajan, niin alla oikeat vastaukset ja selitykset.

1) Ensimmäisen tehtävän kollaasin kuvat olivat Toivosen Eläinpuistosta ja Talonpojanmuseosta. Se sijaitsee valtatie 8:n varressa Kälviällä, Kokkolasta 10 km pohjoiseen. Talonpojanmuseo ja sen yhteydessä toimiva Eläinpuisto käsittää tällä hetkellä 50 erillistä rakennusta ja yli 12500 museoesinettä. Mukava paikka, alueella on myös kahvila ja pieni käsityö- ja tilpehöörikauppa sen yläkerrassa. Ja minä sain otettua paljon kuvia luentoja ja esitelmiä varten. 😉

 

2) Posliinikoirat ikkunalla ovat tavallisia merenrantakaupungeissa. Kuvaamani olivat Raahen vanhasta kaupungista.

 

Ennen vanhaan raahelaisten merimiesten tyypillisiin matkatuliaisiin kuuluivat Englannista ostetut posliinikoirat, jotka toimivat usein myös tiedon välittäjinä. Kun ikkunalaudalle sijoitetut koirat katselivat sisälle taloon, oli isäntä kotosalla. Jos ne taas tuijottivat ikkunasta ulos, oli perheenpää seilaamassa. (http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkailuoppaat/posliinikoirat2.html)

3) Kolmostehtävän kuvat ja tehtävänanto olivat huonoja, mutta silti moni tiesi, että järvi oli Haapajärvi, kaupunki, jonka kirkkoa kysyin on Haapavesi ja Kankaan kappeli ja aidalla ympäröity hautalehto on naapuriseurakunnasn Ylivieskassa.


4) Ravintola, joka aukesi vasta klo 16 on Kokkolan vanhassa kaupungissa, ”Neristanissa”,  ja sen nimi on yksinkertaisesti Vanhan Kaupungin Ravintola. Sitä vastapäätä (kuvassa alla) on viehättävä sisustusliike Zinna. Lautasliinat sieltä ja minulle tiskirätit Toivolan pikku putiikista. 🙂

5) Vitoskysymykseen Katri H:n vastaus oli täydellinen:  ”Talo on Kalajoen hiekkasärkillä uudella loma-asuntoalueella, ja se esiteltiin yleisölle juuri päättyneillä loma-asuntomessuilla. Messuilla se oli kohde numero 3 ja nimeltään se on Villa Albatrossi. :)”

Vietin aikaa messuilla melkein kolme tuntia, palelin ihan tolkuttomasti, ja hämmästelin 180-neliöisiä loma-asuntoja, joissa kaikissa sisustus hyvin samankaltainen. Mutta kyllä sieltä jotain ideoita kotiin ja mökin sisustukseenkin tuli. Laittelen joskus niistä postauksen. Tässä yksi toinen kohde

6) Kuvassa no 6 on Ylivieskan rautatieasema, ja sen ratapihalla on tämä veistos, jonka olen joskus nähnyt junan ikkunasta, mutta koskaan ei tullut mieleen, mitä se esittää… Nyt kävin katsomassa. Se on Pohjanmaan radan valmistumisen 100-vuotisjuhlamuistomerkki (1986) ”Feriatis” (Antonio da Cudan).

7) Kuvassa on Kalajoen Hiekkasärkät.

 

8) Patsassilhuetti on Raahen Pekkatorilta, joka oli täydellisessä remontissa. Pietari Brahe oli hiekkakasoista huolimatta tavanomaisen omanarvontuntoisena.

9) ”Rautatieylihallituksen”  mallipiirusten mukaan tehty rautatieasema on Ylivieskassa.

10) Limonaditehtaan pullonpesukone. Tämäkin oli siellä Toivolan museossa. Siellä oli kaikenmoisia jänniä 1800-luvun lopun, 1900-luvun alun ”koneita”.

11) Joutsenaiheiset  katulamput on Limingassa. Limingassa olisi paljon muutakin kuvattavaa ja katsottavaa, mutta tein sieltä parikin kuva- ja kohderaporttia jo viime kesänä, jolloin muutaman viikon kuljin siellä päivittäin äidin sairaalareissun vuoksi. Liminganlahden luontokeskus, Arboretum, vanhan kirkkotie ja museoalue ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.

12) Viimeisessä kuvassa on pärehöylä (tässä kuvassa näkyy tuotoksiakin) – muutama luuli tuulimyllyn koneistoksi.

Kahdeksasta ensimmäisestä oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä ja neljästä viimeisestä yhden ( max. siis yht. 20 pist.). Ja jos ei ole koskaan asunut Oulun tai Lapin läänissä sai kaksi tasoituspistettä. Kuudesta kilpailijasta vain Sadulle nämä tasoituspisteet. Ja erikseen on mainittava, että Satu ei ole koskaan edes KÄYNYT Pohjois-Suomessa.

Kukaan ei tiennyt kaikkiin oikeita vastauksia, pisteet jakautuivat välille 15 – 18. Pisteen etumatkan kolmesta seuraavasta sai Katri H.,  jolla oli melkoinen kotikenttäetu kuten hän itsekin totesi! Liikuinhan hänen kotiseudullaan.

Onneksi olkoon, Katri H. !

Katri H. 18 pistettä
Hanne 17 pistettä
Koivu 17 pistettä
Satu 15+ 2 = 17 pistettä
Laura 16 1/2 pist.
Katri L. 15

Siis ihan mahdottoman tasaväkinen kisa.

Entäs palkinnot? Palkintoja on kolme, ja niistä voittaja (= Katri H.) saa ensin valita haluamansa, sitten loput kaksi arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken.  Ihan kuten viime vuonnakin palkintona on tietysti
1) Vuorotellen-kirjani ja lisäksi on
2) 10 euron lahjakortti Pentikin myymälään  ja
3) Guerlainin tuotepaketti, jossa mascara, meikkivoide, puhdistusvoide, Shalimar-tuoksu, huulihoide (care? = hoide?) ja meikkipussi.

Arvonta suoritettiin täällä Villa Oraniassa ilman virallisia valvojia, Pehtoorin toimiessa ”onnettarena”.

Ja arpaonni suosi ensiksi Hannea ja sitten Lauraa. Onneksi olkoon teillekin.

Ilmoitatko Katri H. minulle, minkä kolmesta palkinnosta valitset, ja sen jälkeen Hanne saa valita toisen jäljelle jääneistä ja viimeinen palkinto menee sitten Lauralle. Kaikki kolme ilmoitelkaa minulle postiosoitteenne, jollei minulla sitä ole…

Ehkä ensi kesänä taas uusi kisa!

Kisastudio Bad Gasteinista sulkeutuu tähän, ja palaa vielä illan kuluessa tämän päivän patikkareissuun! 😀

Gadaunerer Hochalmille (1834 mpy) kavuttu!

Vaellusviikon ensimmäisen päivän ohjelmasta luki viikko-ohjelmassa näin.:

Aloitamme ensimmäisen vaelluksen Angertalista ylös kohti korkealla sijaitsevaa Gadaunerer Hochalmia.  Lounas Feldinghüttellä (sis. hintaan) lehmänkellojen kilistessä taustalla. Laskeudumme pehmeitä metsäpolkuja pitkin takaisin bussille, joka kuljettaa meidät Bad Gasteiniin viikon ensimmäiseen After Walkiin. Bussimatka kestää n. 15 minuuttia. Vaellusaika (sis. lounaan): n. 6 tuntia.

No jotensakin noinhan se meni. Lounas vain oltiin eri paikassa.

Hyvin hiljaisessa yössä hyvin nukuttua aamun usvaisessa säässä lähdimme bussilla kohti Angertalia. Meitä oli yli 20 ja jako kahteen. Satuimme oikein mukavaan porukkaan ja sitten ei muuta kuin kohti huippuja.

Vaellus alkoi 1200 metristä, nousi yli 1800 metriin. Matkaa tuli koko päivän aikana sellaiset 10 kilometriä. Piece of cake? No joo, tällaisia heittojahan sitä on tehty. Vastikään mökillä tehtiin reiluun kolmeen tuntiin 16 kilometrin patikka, ja paisteltiin makkarat välissä. Ja korkeuserojakin oli. Siis? – No ei ollut ihan sama juttu. Alpit ja Saariselän tunturit ON eri juttu. Tiedetäänhän se. Toki tiedetään.

_MG_7072.CR2 (Custom)

Tänään patikka alkoi sellaisella ”löysät pois” -nousulla. Siinä ensimmäisen 20 minuutin aikana vannoin, etten koskaan enää, en-koskaan-enää-milloinkaan-missään-tapauksessa lähde mihinkään patikoimaan. Reidet huusi hallelujaa ja hengitys vähintäänkin tiheä. Muulla ryhmällä ei mitään ongelmia. Tai noh, myönsivät  että oli kipakka nousu. 200 m korkeuseroa ilman pysähdyksiä. Kuvasinko? No, hyvänen aika en! Hyvä kun jaksoin kuvauskalustoa ja kehoani kantaa.

_MG_7007 (Custom)

Kunhan tuo alku oli selvitetty, hengitys tasaantunut, aloin muistaa, miksi patikointi on minun/meidän juttu. On vaan niin mukava kävellä. Katsella. Kuvata? No edelleenkään en ottanut kameraa ja putkia repusta. Semminkin kun maisemat kovin samanlaisia kuin Kitzbühelissä jokunen vuosi sitten. Eikä sinistä taivasta. Mutta kaikkinensa mitä mainioin keli. Ei liian kuuma ( 15 – 20 C) eikä satanut. Hyvä hengittää, hyvä tepastella.

WP_20140713_13_46_58_Pro

Ensimmäiset 2 1/2 tuntia olivat periaatteessa koko ajan nousua. Kun päästiin 1600 metrin yläpuolelle, nähtiin jo ensimmäisen almin niityillä Alppi-lehmiä, paitsi että Milka-lehmiähän ne on. 🙂 Ja alkoi jo ”tuoksua Alpeille”. Ja kovin tuttuja kasveja niityilllä … Gaisbergissa jo niitä kuvasin KLIKS

Puolilta päivin olimme päivän vaelluksen lakipisteessä, Gadaunerr Hochalmilla ja siellä olevalla Baldauf-Hüttellä lounas!  Väsymys tipotiessään, patikoinnin riemu päällimmäisenä.

_MG_7037 (Custom)

Itävaltalainen lounas jollaiseen edellisellä reissulla emme olleet tutustuneet: Brettljause. Puulautaselle on laitettu tai saa valita kylmiä lihoja ja juustoja, leipää ja muita tykötarpeita. Meidän hüttellä tänään erinomaisen hyvä kattaus.

brett (Custom)

_MG_7017.CR2 (Custom)

Ja sitten tyypillisiä alppipatikkalounasjuomia: seljankukkamehua (todella hyvää), radlania (olutta ja sitruunasoodaa) tuotemerkillä Gösser, viinispitseriä (valkkaria ja soodavettä) ja snapsia (tämän päivän talossa tarjosivat päärynäsellaista.

_MG_7010 – Kopio (Custom)

_MG_7013.CR2 (Custom)

Ja tapaan kuuluu että sitä tuodaan 2 cl ja se kuuluu nauttia hissuksiin, ei mitään Pohjanmaan kautta -meininkiä näiden alppi-ihmisen nähden. 😉

Lounaalla ja sen jälkeen patikointi pelkkää riemua. Otin jo kamerankin esiin. Pehmeä, kostea, alamäkinen reitti toi mieleen Hahnenkammilta laskeutumisen anno domini 2011.

_MG_7065 (Custom)

Tämän matkanjärjestäjän vaelluksissa on hyvä – ja huono – puoli se että patikka on tiivistahtista, mikä tarkoitti että oltiin jo kolmelta takaisin kylässä. Sekä Kitzbühelissä että La Gomeralla patikkapäivä päättyi vasta viiden kieppeissä. Sitä ne pysähdykset tekee. Tosiasia on se, että minä [ja minun surkea kuntoni] kävelisin (ja kuvaisin) mieluummin hitaammin – tai siis pysähdellen enempi.

Kun afterwalk/hike alkoi venytyksillä oli se hyvä juttu. Emme jääneet aperolille tai muillekaan drinksuille, meillähän oli täällä omassa huushollissa kuohuvat kylmässä, ja minulla sikälikin ”kiire” että oppaalla oli minulle lainaksi usb-piuha, joten pääsin purkamaan eilisen ja tämän päivän kuvasaldon [joka oli lopulta aika vaatimatonta]. MUTTA: vielä ongelmia näiden kuva-asioiden kanssa. Tämä pikkuinen reissuläppäri vetelee viimeisiään ja toiseksi kuvanpienennysongelmia.

 

WP_20140713_12_01_14_Pro

_MG_7067 (Custom)

Ilma? illalla satoi. Ei haittaa: kävimme syömässä – Salzburger Hofissa ei eilisen kaltaista hulabaloota, ja erinomaista itävaltalaista chardonnayta oli tarjolla.

Huomenna uusi päivä, ja josko tämä kuvatoimituskin jo toimisi paremmin.

Täällä Bad Gastein

Kuinka helppoa matkustaminen onkaan? Heräät 3.40, käyt suihkussa, föönaat hiukset, huristelet lentokentälle, jossa poimitaan umpipainava laukkusi ja pistetään menemään kohti Itävaltaa. Itse menet koneeseen, otat torkut, Helsingissä lentokentällä puolitoista tuntia, käyt aamukahvilla (toisella jo) ja menet taas lentokoneeseen, jossa tarjotaan puuhapaketti, joka sisältää tulikuumaa broileria ja (pahaa) perunamuusia (jäipä sitten enimmäkseen syömättä), kuuntelet miehen juttuja ( 🙂 ), ja sitten yhtäkkiä olet sateisessa Salzburgissa, reilun tunnin bussikyydin jälkeen Gastein-laaksossa, ja sitten Bad Gasteinissa, jossa opas ojentaa hotellihuoneen tai paremminkin ”apartementin” avainkortin ja toivottaa tervetulleeksi. On puolipäivä. Helppoa ja huoletonta on! Sopii meille. Elämä on. Loma on!

WP_20140712_13_59_10_Pro

Sade on lakannut, näkyy jo sinistä taivasta, ja lämmintäkin lähemmäs + 20 C.

Villa Orania on majapaikkamme tulevan viikon. Takana näkyvässä Salzburger Hofissa on aamiaiset ja illalliset, siellä on saunat, ja muuta tarpeellista.

Tässä meidän ”luxuryssä” onkin meillä oma keittiö! Ja minulla tällainen hieno bloggausnurkkaus. Pikkuinen kaksio siis. 😉

WP_20140712_17_02_12_Pro

Paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Niin ja parveke.

Käytiin tietty käveleskelemässä ja otin tietysti paljon! kuvia tästä kylästä, jotta voisin liitellä tähän.

Kylässä todella on isot korkeuserot, ihan pohkeiden venytyksestä kävi iltapäiväkävely [hyvä on tulo-Aperolit tulimme myös nauttineeksi] pitkin katuja. Hieman kulahtanut vaikutelma paikoin  jäi; täällä ei ole mitään Kitzbühelin kaltaista pittoreskia, elitistäkiin, uutta – vaan hieman näyttää kylä  elävän menneen maailman kaihossa vielä. Ehkä emme vielä oikein löytäneet ydintä…

Kaupan löysimme. Iso Spar parin korttelin päässä. Müslipatukoita ja energiajuomaa huomiseksi ja jääkaappiin kuohuvat odottamaan illalla palaavia patikoijia… Auringonkukkia minun piti saada.

Ja nyt sitten niitä kuvia?? Ei onnistu, argh! Olen ottanut väärän piuhan mukaan. Nuo pari kuvaa tuossa edellä kännykameralla otettuja, mutta kaikki muut otokset ovat kamerassa, josta en saa niitä pois, koska minulla on mukana vääränlainen piuha!!! Erinäisiä toimenpiteitä  jo tehty, että huomenna olisi muitakin kuin kännykuvia.

Illansuussa oli tiedotustilaisuus kaikille eri patikkaryhmille: taviskävelijät, Nordic walking-, Alppi-vaellus-ja Alppi-vaellus+ -ryhmät. Kyselin jo, josko voisin heti pudottaa meidän luokituksen [Pehtoori joutuisi minun vuokseni ”jäämään luokalle”), mutta oppaat kehottivat huomenna kokeilemaan, ja jollen onnistu, voimme siirtyä ”plussattomaan luokkaan”. Pitäkäähän peukkuja että patikkakirjeenvaihtajanne huomenna pärjää…. 😉

Infon jälkeen oli aika illalliselle. Ei huono. Puoliksi buffet, puoliksi annostarjoilu. Kerron joku päivä lisää….

Nyt pakkaamaan reppu, lepoa, sillä aamulla klo 8.45 on kokoontuminen tuon kellon alla. Nousu liki 2000 metriin alkaa. 🙂

WP_20140712_20_42_46_Pro

PS. käyttäkääpä te hyvät blogiystävät huominen kesäkuvakisaan vastataksenne.

Vieläkin näyttää siltä, että joka toinen osallistuja voittaa ….

 

Kohti Bad Gasteinia ja Alppi-vaellusta!

Huomenna lähdetään!

Kartta

Kohteena siis Bad Gastein, joka  on Salzburgin osavaltiossa Itävallassa, vain noin 200 kilometrin päässä Välimereltä ja reilun tunnin ajomatkan päässä Salzburgista, jonne me siis huomenna lennämme. Bad Gasteinissa on yli 6000 asukasta ja se sijaitsee noin 1000 metrin korkeudessa. Se on Alppien eteläosassa, Hohe Tauernin kansallispuiston pohjoisreunalla Gastein-laakson päässä. Kolme vuotta sitten olimme Kitzbühelissä eli Hohe Tauernin länsipäässä.

Kaupungin erikoispiirre on kuulemma vesiputouksen reunalle syntynyt keskusta ja sille on ominaista jyrkät ja kapeat kadut [kiva että saa kylässäkin vähän nousuja!]. Kylpyläkaupunkina se oli kuuluisa jo 1800-luvulla: valtavat historialliset hotellit ja keskustan jugend-tyyliset kivirakennukset on rakennettu jo vuosina 1850 – 1930. 

Kuumien lähteidensä ansiosta  BG tuli jo 1800-luvulla muodikkaaksi lomanviettopaikaksi, jossa vieraili paljon hallitsijoita sekä rikkaita ja kuuluisia. Yksi merkittävä lomailija oli muun muassa Saksan keisari Wilhelm I kanslerinsa Otto von Bismarckin kanssa. ja nyt melkein heti näiden jälkeen me sinne lähdemme … 🙂

Alppimatkojen matkantarjontaan turvaudumme ensimmäistä kertaa: Kitzbühelissä olimme Youtravelin reissulla ja La Gomera – Teneriffa -patikkareissun matkanjärjestäjänä oli TEMA-matkat (Finnmatkat).

Tällaista viheltelevää menoa minäkin sieltä odotan! 🙂

Alla oleva kuva (kesältä 2011) kannattaa klikata isommaksi, kuten toivottavasti tulevan viikon muutkin kuvat, jotka tänne toivon mukaan ehdin (vaelluspäivän jälkeen jaksan (edelleen olen huolissani omasta jaksamisestani)) laittaa.

tausta

Videoista puheenollen, harjoittelin puhelimen videokameraa: meidän Elmeri näyttää, että kilpikonnat EIVÄT liiku hitaasti.

 

Ja sitten pitää muistuttaa, että KESÄKISAAN  osallistumisaikaa on sunnuntai-illan loppuun asti. Tähän mennessä on tullut kolme ”vastauspaperia”. Kovasti odottelen lisää: pelkällä osallistumisella voi voittaa! Alpeilla suoritetaan arvonta maanantaina, ja tulokset julkistan alkuviikosta (keskiviikkona on patikkavapaa päivä, joten viimeistään silloin!) .

Auf Wiedersehen! Huomiseen!

TOP 10 -klassikkoviinien lista

viinimaistelu Viinisuosituksia. Niitä sitä minulta aika useinkin kysellään. 23-vuotinen aktiivisen viinikerhon aktiivinen jäsenyys on kai katsottu meriitiksi, jonka vuoksi minun arvellaan osaavan auttaa viiniasioissa. ”Top 10 -viinit” -listauksestani oli töissä lakkiaisten aikaan ja grillauskauden alkaessa muutamankin työkaverin kanssa puhetta, – – silloin vähän tällaisen listan kokoamista lupailin.

Viinisuositusta antaessa pitäisi tietysti aina tietää, mihin tarkoitukseen viini on ajateltu, minkä ruoan kanssa tarjottavaksi, hintahaarukka, onko viiniä nauttimassa sellaisia, jotka pitävät viineistä ”suomalaiseen makuun” [= uutteiset chiläiset chardonnayt tai tammitetut, vaniljaiset espnjalaiset tempranillot] vai onko viini tarkoitus nauttia harrastajien kanssa.

Joka tapauksessa mielestäni ei ole olemassakaan ”oikeaa” viinimakua, vaan jokainen tietää oman makunsa parhaiten. Listaa kootessani yksi tärkeä kriteeri oli, että suositusviini on Alkon vakiovalikoimassa ja että sitä on useimmissa Alkoissa saatavissa. Etteivät siis ole nämä suositukseni mitään uutuuksia, eivätkä yhden pienen sisäänostoerän tuotteita, vaan jonkinlainen klassikkolista tuo on.

Jotta palvelu olisi hyödyllinen ja jotta siitä olisi iloa, lista on myös ”kauppalappu”-muodossa pdf-tiedostona (KLIKS) 🙂

viinit

Kuohuvalla aloitetaan Uusi-seelantilainen 1) Lindauer on syvänkeltaista, aika pienikuplaista. Ja siinä on makua, se on kuiva, mutta ei kirpakka.  Sillä on hyvä aloittaa, onnitella, voipa sitä käyttää ihan seurustelujuomana, josta käytetään myös nimitystä ”lipittelykuohuva”.

Moet

(klikkaa kuva isommaksi, näet mitä nämä magnumit (1,5 l),
jerobeamit (3 l), metusalemit (6 l), balthasarit (12 l) ja  nebukadnessarit (20 l)
maksoivat samppanjatalossa Epernayssa keväällä 2011)

Jos haluat tarjota samppanjaa tai viedä sellaisen lahjaksi, voit tietysti ostaa Moët & Chandonin vakiosamppanjan, mutta persoonallisempi ja moneen tilanteeseen nimeltäänkin oivallinen, on Martell´n talon valmistama 2) Victoire. Se on vuosikertasamppanja (nyt Alkossa on menossa 2005). Sekin on suhteellisen kullankeltainen, ja siinä on paahteisuutta ja toisaalta raikkautta ja makua josta pidän.

2_-2 2_

Sillä voi hyvin jatkaa sitten vaikka kala-alkuruoan pariin. Valkoviiniksi voisin suositella melkein mitä tahansa Alkon hyllyiltä löytyvää alsacelaista rieslingiä. 3) Trimbachin Riesling nyt ainakin on sellainen klassikko, joka sopii juhlavaankin kalaruokapöytään. Ja kyllä sellaisen pullollisen mieluusti ystävien kanssa nauttii vaikka ilman ruokaakin. Myös saksalaiset Rheingaun rieslingit kannattaa pitää mielessä ja testata.

IMG_0999

Tällä hetkellä Alkossa näyttää olevan vain Trimbachin Reserve 2011, joka aika tyyris, mutta tilausvalikoiman kautta ja varmaan jonkun ajan kuluttua taas vakiovalikoimaankin tulee Trimbachin vuosikerraton riesling, joka on vitosen halvempi. Yksi Alcasen viini, jota olen monelle tarjonnut, monelle suositellut, on Pfaffnheimin Pinot Gris -viini, jonka nimi vaihtui vastikään pelkäksi 4) Pfaffiksi. Samalla etiketistä tehtiin tunkkainen, vähän jouluinen. Mutta ei se viiniä muuta. Viini on puolikuiva, siis monen ei-niin-viinin-ystävän makuun erinomainen viini. Ja se on oikein hyvä makupari mausteiselle kiinalaiselle ruoalle tai bratwurstille (tai muulle makkaralle) – ihan niin kuin sitä Riquewihrissä ja muissa ihanissa ristikkotaloisissa Alsacen viinikylissä nautitaan.

IMG_0982

Entäs rose? Niitä aika vähän harrastetaan, mutta 5) Torresin Santa Digna. joka on tehty Cabernet Sauvignon -rypäleestä Chilessä on viinillinen, oivallinen kesäviinibuffet/piknik-viini. 8 uuteen nousuun Punaviineistä ensimmäisenä on sanottava Beringer. Se on luotettava tuottaja Kaliforniasta, ja oikeastaan ihan sama, minkä Beringerin viineistä ostat (koskee myös valkoviinejä ja roseeta) niin ostat hyvän viinin. Taattu viini buffet-pöytään, kesägrilliruokien kaveriksi, talven juustolautasten äärelle tai höyryävien patojen kumppaniksi on 6) Beringerin Cabernet Sauvignon. Ei mitään suuria intohimoja, mutta hyvä peruspunkku, josta Alkon luennehdinta menee näin: ”Keskitäyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, kypsän kirsikkainen, mausteinen, kevyen vaniljainen”

Beringerin lisäksi ”luottotaloja” ovat australialainen Penfolds, italialaiset Zenato ja Tommasi. 7) Tommasin Amarone (lahjaviini, juhlaviini, jouluviini, parasviini) on tietysti yksi ylitse muiden minun viinimakumaailmassani, niin kuin nyt  amaronet yleensäkin, mutta myös tänä kesänä alkoon tullut Tommasin Rose on lajissaan/hinta-laatusuhteeltaan vallan hyvä.

Ja amaroneista kun puhutaan, on ehdottomasti vinkattava italialaiset ”appassimento”-viinit. Niitä on monella tuottajalla (Emilia, Due Passi, Vivaldi -nimisiä). Ne on edullisia, melkein makeita, hyviä,  helppoja.

viinit-2

Beringerin ja Tommasin ja muiden amarone-viinien lisäksi juustoille ja pihveille, porolle ja paisteille sopivat (australialaiset) syrah-viinit. 8) Wyndham 555 on meillä usein Lapin mökillä pororuokien seurana. Pippuripihville ja monelle muulle takuuvarma valinta. Meistä ainakin.

Jos on tarve jälkiruokaviinille, niin on niitäkin vaikka ja kuinka paljon (Vin Santot italialaisista tietysti), niitä tulee ja menee, mutta yksi klassikko niistäkin on monia muita parempi: itävaltalaista 9) Lenz Moserin Trockenbeerenauslesea ei voi sivuuttaa tässä yhteydessä. Yhtä lailla juustojen kanssa kuin omena-marsipaanipiirakalle tai suklaakakulle.

Suklaakakulle sopii kyllä vielä paremmin hyvä portviini. Nyt kesän keskellä, hellepäivänä on vähän vaikea edes ajatella sitä ihanuutta, jonka sinihomejuustopalanen ja lasillinen porttia talven takkailtana tuottavatkaan. Mutta kun on sen aika, hanki pullo 10)  Taylorin 10-vuotista porttia. Siitä riittää moneksi perjantai-illaksi lasilliset.

Vähän tylsä tästä listasta tuli, mutta nämä on minun mielestäni sellaisia varmoja. Täällä blogissahan kerran pari kuukaudessa arvioin kyllä sitten uutuuksia ja erikoisuuksia… Mutta tämä klassikkolista on siis tulostettavassa ”kauppalappu”-muodossa pdf-tiedostonakin: oleppas hyvä  –  KLIKS 🙂

Juhlahetkiä loman keskellä

Mitä tänään?

Ihan hurjan aikaisin ylös. Touhuamista. Liikkumista. Kävellen kaupungille. Iltapäivällä Laanilan historia -palaveria, aurinkoa, hömppälukemista.

Ja illansuussa uudelleen kaupunkiin, Pehtoorin kanssa, – nyt pyörillä. Ensin ajateltiin polkevamme Nallikariin simpukoille, mutta sitten: näitä helteisiä kesälomapäiviä on niiiiiin vähän, joten nyt tehdäänkin ruoasta juhla. Siis vuorossa tämän kesän Uleåborg. Luulen, että keksimme tälle kesälle vielä toisenkin syyn, että sinne menemme. Siellä on erinomainen ruoka, ja leppoisa palvelu. Se on erinomaisella paikalla, torinrannassa, vanhassa aitassa. Kesällä saat syödä ulkona, muttei tarvi istua pölyisellä kadulla.

 ulkona-4

alkusalaatti

 

taimen

ulkona-8

 

Nyt olemme tyytyväisenä kotona.

Tänään toinenkin juhlan paikka.

Posti toi korun, jonka sunnuntai-iltana ”huusin”. Aiemminkin olen jotain kirjoittanut Annan koruista Uuden Lastensairaalan hyväksi. Olen roikkunut tuolla Annan korusivulla viikosta toiseen etsien minulle mieluista kaulakorua tai avainnauhaa [nyt kun töissä olisi pidettävä henkilökorttia kaulassa] ja viime viikolla Anna laittoi huutokauppaansa korun, josta pidin hyvin paljon. Sunnuntai-iltana olin valppaana, koneen ääressä, ja onnistuin nettihuutokaupassa ”huutamaan”  korun itselleni. Tänään se tuli postissa. Se on vähintäänkin sellainen kuin toivoin. Ja lisäarvoa sille tuo, että tämä nuori nainen, Anna, joka näitä koruja tekee ja huutokauppaa, lahjoittaa kaiken saamansa tulon Uudelle Lastensairaalalle. Käyhän katsomassa Annan sivuja.

Tässä minun uusi koruni. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

ulkona-2

ulkona-3

ulkona-7

ulkona-6

Tuplailo- ja ihastus.

 

Patiolla vai piazzalla?

Lupailin tuossa jokunen viikko sitten kertoa, miksi Oulussa on patiot, kun muualla maassa ravintoloiden ja kuppiloiden ulkopöytäalueista käytetään yleensä nimitystä terassi.

Oulussa toimi 1960-luvulla ylioppilastalo Rauhalan talossa – paitsi Kesäleski-niminen kesäravintola, vähän aikaa (ennen Kesäleskeä?) myös espanjalaistyylinen La Hacienda -niminen ravintola. Kun kerran ravitsemusliikkeen nimi ja vaikutteet olivat espanjasta, oli ravintolassa myös sisäpiha, jossa oli myös ulkopöytiä ja tuoleja, mikä ei suinkaan 60-luvun Suomessa ollut tavallista. Ja nimenomaan tästä La Hacienda -ravintolan sisäpihasta käytettiin nimeä ”patio”, joka on tarkka käännös espanjan ´sisäpihaa´tarkoittavasta sanasta.

Kun olut vuonna 1968 vapautui, ja ravintolakulttuuri monipuolistui ja alan lainsäädäntö muutenkin hiukan hölleni, alkoi Ouluun, kuten muuallekin maahan, syntyä näitä ulkokuppiloita, terasseja. Oulussa Rauhalan pihan ”patio” oli ollut sarjassaan ensimmäinen, ja niinpä se antoi sitten yleisnimen oululaisille oluen ja muiden virvokkeiden kesäisille lipittelypaikoille. Oulussa terassit ovat edelleen patioita.

Meidän kotipihalla ei ole oluenlipittelypatiota, vaan piazza. Aivan samanlaisen etymylogisen selityksen mukaan kuin La Hacienda -ravintolalla oli patio, niin meidän La Festan edessä on piazza, – tai ihan vaan piha. 😉 Ja siinä tänään iltapäivä on tullut luettua, auringosta nautittua. Syötyä. Jo aamuvarhain ennen kampaajalle lähtöä tein kurkkukeiton tekeentymään jääkaappiin.

Kesälomatiistai-2

Kesälomatiistai-3

Ohjeen olen jo aiemmin kirjoitellut: täällä. Sattumina muutama jääkuutio, paprikapaloja ja sitten ruis-sinihomejuusto-snacksejä, joita viime viikon rengasmatkalla ostin. Hyviä ovat. Sellaisenaankin, ja salaatissa, krutonkien tilalla. Lime-juusto-ruis- ja salami-ruis-snacksejä ostin myös. Suomalaista ruokaa.

Kaupunkireissulla tein sitten sellaisen merkillisen virheliikun, että ostin pöytäliinaKANKAAN. Kangas tarkoittaa, että siitä pitäisi ommella liina, iso liina. Enkö minä ikinä opi? Miksi minä en jättänyt sitä liikkeeseen ja maksanut siitä, että joku, joka osaa ommella, ompelee. Minullahan on olemassa suunnilleen elinikäinen ompelukonekammo, joten miksi minä hellepäivän illaksi moisen riesan itselleni keksin? Liekö helle pehmittänyt pään? … Huoh.

Maalaamisessa olen paljon parempi.

Kesälomatiistai-6Kesälomatiistai-4

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesälomatiistai-5

Mutta ei auta. Nyt ompelemaan, samalla vähän vaatehuoltoa reissukamppeille.

Tuossa oikeassa palkissa on linkki webcam-kuvaan meidän ensi viikon kylästä, jossa tänäänkin on satanut, ja ensi viikoksi lupailee ykkösmyrskyjä ja muuta kivaa. Mutta eihän sinne olla terasseille menossakaan, eikä rantalomalle.

 

Lomamaanantai

Paljon ehtii yhtenä lomamaanantaina…

Ystävän ja tämän pojan kanssa kävimme aamulenkillä, lämmin tuli jo silloin. Olipa hyvä idea, eikä suinkaan minun.

Sen jälkeen jatkoin pienesti pihapuuhia, pyykkejä ja sitten kohti Linnanmaata. Oppiaineen professoreilla on vuosikymmenten aikana ollut tapana heinäkuussakin, helteilläkin, töissä käydä, joten ihan vain perinteitä ylläpitääkseni, viimeisinä professroriviikkoinani, katsoin velvollisuudekseni 😉 käydä katsomassa kun tänään oli väitöskirjan naulaustilaisuus.Meitä oli paikalla kaikkiaan neljä: väittelijä, kustos (= työn pääohjaaja), kollega, joka on jo kesäkuulla lomansa viettänyt ja meitsi. Onhan meitä noissa pienimuotoisissa naulaustilaisuuksissa yleensä 10 – 30 henkeä. Mutta hyvin se meni neljän hengen keskenkin. 😉

Noh, totta puhuen, en ihan vain tuon naulauksen takia paikalle hankkiutunut, vaan kukkien kastelu, kesätenttivastauspinot ja Laanilan historia -projektin yksi tulostusvälivaihe saivat duuniin menemään. Mutta kovin kauaa minua ei helteisenä maanantaina siellä pidätelty. Semminkin kuin meillä oli kutsu Kelloon. Kelloonpa hyvinkin. Ystävien luo menimme ”kaffelle”.

Kesälomamaanantai-8

 Erinomaisen viehättävän pihapiirin katsastimme ensin.

Kesälomamaanantai

Kesälomamaanantai-2

Eikä siinä vielä kaikki: perheen 8-vuotias – paitsi tekee kauniita koruja – myös mm. tällaisia:

Kesälomamaanantai-3

Samppanjaa, mansikoita ja niitä niin kaipaamiani croissanteja maisteltuamme ja tovit juteltuamme olimme kovin hyvillä mielin ja oli aika lähteä kotimatkalle.

Kotiin polkiessamme poikkesimme vielä Juniorin luona. Ilmoitin jo aamupäivällä pojalle tulevani tarkastamaan ”aitarojektin”, jonka pääosin Pehtoori toukokuussa duunasi. Kenttä- ja tupatarkastuksen jälkeen ei huomauttamista. 🙂

Kesälomamaanantai-4

Kesälomamaanantai-5

Kesälomamaanantai-6

En yhtään ihmettele, että ammattikirvesmies/rakennusyrittäjä, joka oli Pehtoorin aidan nähnyt, oli todennut, että kirvesmiehenäkin mieheni olisi elantonsa hankkinut. Osaa se. 😉

Illalla  lämmön ja kesälomatunnelman vielä viipyilleissä tein meille iltapalaherkut. Lasilliset punaviiniä, pari siivua vuohenjuustoa, hyvää italialaista metsähunajaa ja pinjansiemeniä. Yksinkertainen on usein parasta. Perfetto.

Kesälomamaanantai-7

Kokeilehan. 😉

 

Oulu on merenrantakaupunki

Miksi lähteä maailman ääriin, kun Oulukin on niin kaunis!?  Aamuisin varsinkin. Kesäaamuisin varsinkin. Tyynet, aurinkoiset kesäaamut!  ♥

Lenkillä Toppilansaaressa, Möljällä, Nallikarissa. Eikä sitten paljon muuta, miksi pitäisi? 🙂

Nallikarissa-7

Nallikarissa-8

Klikkaamalla allaolevat kuvat suurenevat, jopa näytön backgroundeiksi?

Nallikarissa-2

Nallikarissa-3

Nallikarissa-4

Nallikarissa-5

Top 10 -viinilista ja kesälukemistot pihalla ”puuhailuna”.

Olen NIIIIN lomalla!

♪  ♪ ♪  ♫ ♪ ♫ 



Lomalauantaina hyvillä mielin

Yöllä oli satanut.

Kosteus vielä ilmassa aamulla postilaatikolla. Kuitenkin taivas jo sininen. Hyvä hengittää, kesä. Kesä!

Toppilansuoraa ja Meri-Toppilan rantaa on jo kuljettu; tänään lenkille Virpiniemeen. Miksi siellä ei ole käyty aiemmin?

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Kesälauantai-7

 Valittiin tuo kymppi.

Kesälauantai

Nousuja ja laskujahan me lähdimme hakemaankin.

Kesälauantai-8

Kesälauantai-6

Kesälauantai-3

Yhtäpitävästi voimme todistaa, että meidän molempien lapsuudessa vietettiin metsissä,
juuri tällaisissa kauniissa mäntykangasmetsissä,
paljon enemmän aikaa kuin meidän mutikaiset koskaan.
Molemmilla tänään paluu lapsuuden kesiin, …

Itikaton, aurinkoinen, lämmin aamupäivä.

(oikeasti klikkaa isommaksi, metsä melkein tuoksuu…)

Kesälauantai-5

Kesälauantai-4

Merikin näkyi (juuri tässä ainokaisessa kännykameralla otetussa kuvassa ei juuri näy… 🙁 )

Kesälauantai-8a

Tiedättekös, Pehtoorilla on merkillinen tapa höpötellä kaikkia omiaan…
Noista puna-valko-puna -reittimerkeistä
[jollaisia siis on myös Itävallassa
Alppivaellusreittejä merkitsemässä … ]

ikoni_kitz

– – kun reitin alussa hieman ihmettelin, että täälläkin, Virpparissa, on samanlaiset merkit, höpöttää mieheni ”vain tehneensä kaikkensa, että saataisiin mahdollisimman autenttinen harjoitusmaasto ja juurikin eilen soittaneensa paikalliselle tiemestarille tai muulle, joka vastaa patikkareittien viitoituksesta, että kävisi maalaamassa Itävallan lipun värisen viitoituksen kympin lenkille…” Jotta ei ainakaan juttuja mieheltä puutu…  😀

Kesälauantai-2

Ja kuinka paljon lapsuuden muistoja Virpiniemeen (talviseen kylläkin) liittyykään.

Kesälauantai-9

Matkalla kotiin ajeltiin Meriniemen kautta.
Virpiniemen uimarantakin [Meriniemi] on minulle lapsuudesta tuttu:
isä vei meidät (veljeni ja muutamia kavereita kun oltiin about 11 – 13 v. )
joskus aamupäivällä tuonne ja haki sitten iltapäivällä pois.
Silloinkin kuljettiin metsissä.
Metsissä ja meren äärellä kulkeminen on vaan niin hienoa.

Kesälauantai-10

Ajeltiin vielä kalasatamaan.

Kesälauantai-12

Kesälauantai-11

Puolitoista kiloa Perämeren lohta mukanamme palailtiin kotiin,
soittelin systerille, josko tulisi kihlattunsa kanssa meille syömään. Tulivathan he.

Kesälauantai-13

Hiili-grillissä paistettujen lohien lisäksi salaatteja,
mätimoussea, guacamolea, rieskaa  ja sitten mansikka-pavlova.
Ja mansikoita. Ja lisää mansikoita.
Ja  Pehtoorin kanssa nautimme pullollisen  itävaltalaista
– luonnollisesti itävaltalaista, olemme huolellisia tässä treenaamisessamme 😉 – grüner veltlineriä.

Ja mitä toivatkaan tuliaisiksi!!

Lakrids!  Tällaista lajitelmaa en ole näistä nähnyt, nuo neloset (Habanero chili -lakut) tiedän,
ostan aina joskus Stockalta, mutta tällainen juhlapaketti!  Vielä ei aukaistu. Sitten Itävallan jälkeen.. 😉

Kesälauantai-14

Aurinkoa, lämmintä, lomaa, kesä.

Äsken vielä piazzalla loppuun Antti Tuurin ”Matkoja Euroopassa”.

Hyvillä mielin.

Kesäkuvakisa 2014

Kolmas kesä, jolloin tein päivän ”Lomamatkan jonnekin Pohjois-Suomeen” ja järjestän siitä ”jo legendaarisen” (kuten Laura totesi 🙂 ) kesäkisan.

Eilen aamulla klo 9.00 starttasin Rantapellosta, sateen uhkaamassa aamussa,  ja palasin 12 tuntia myöhemmin ajeltuani 500 km suuntaan X ja takaisin (eilisessä postauksessani vähän lisää matkan kulusta KLIKS).

Kuvat ovat niistä kohteista, joissa eilen kävin. Se taas merkitsee, että ne eivät voi olla kovin kaukana Oulusta. Näin ollen pohjoissuomalaiset ovat kilpailussa etulyöntiasemassa, joten reiluuden vuoksi annan hyvityspisteitä siten, että jos et ole koskaan asunut Oulun tai Lapin läänissä, saat kaksi  lähtöpistettä. Ilmoittele vastauksesi  suoraan minulle sähköpostilla*, mutta laita myös kommenttilaatikkoon alas (vaikka nimimerkillä) ilmoittautuminen osallistumisesta, jotta arvonta on sitten reilu, ja toki muutkin kommentit ovat tavalliseen tapaan tervetulleita.

Kilpailuaikaa on reilu viikko: ensi viikon sunnuntaihin 13.7. puoleen yöhön asti voit lähetellä vastauksia. Reissun päältä sitten julkaisen tulokset.

Kahden edellisen vuoden kesäkisojen tulokset (ja niistä linkit edellisiin tehtäviin) täällä 2013 ja täällä 2012. Ehkä niihin perehtyminen antaa jotain apuja myös tämänvuotisessa kisassa. 🙂

Entäs palkinnot? Palkintoja on kolme, ja niistä voittaja saa ensin valita haluamansa, sitten loput kaksi arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken.  Ihan kuten viime vuonnakin palkintona on tietysti
1) Vuorotellen-kirjani (ja jos sinulla jo on se, niin eiköhän tuolta varastosta löydy vaikka ”Oulun vuosisadat” toimittajan kappale tai vaikka Kotiruoka, jossa on pikku artikkelini,) ja lisäksi on
2) 10 euron lahjakortti Pentikin myymälään (voimassa 17.1.2015  asti) ja
3) Guerlainin tuotepaketti, jossa mascara, meikkivoide, puhdistusvoide, Shalimar-tuoksu, huulihoide (care? = hoide?) ja meikkipussi.

 Vuorotellen-aukeama

Siis jo pelkällä osallistumisella pääset mukaan arvontaan, jossa kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kaksi palkintoa!

* * * * * * **

K I L P A I L U (K U V A T)

Alla 12 tehtävää, joiden kuvat eivät ole kulku- ja/tai aikajärjestyksessä. Tiedätkö tai arvaatko, mistä ne ovat ja mitä ne esittävät? Kahdeksan ensimmäisen kuvan ottopaikan tunnistamisesta saat yhden pisteen, ja kun tiedät, mikä/mitä kuvassa on, saat toisen pisteen. Neljästä viimeisestä kuvasta on mahdollista saada vain yksi piste per kuva.  Siis maksimipistemäärä on 20 ( + mahdolliset kotipaikkahyvityspisteet = 2 pist.).

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla….

Kahdeksan ensimmäisen kuvan/kollaasin oikeasta vastauksesta kaksi pistettä.

1) Missä ja mikä paikka?

(tässä siis riittää että tietää sijainnin ja koko alueen nimeen,
ei tarvitse tunnistaa traktorin merkkiä (= Ford, 50-luku kai))

10

2) Mitä nämä ovat (muutakin kuin posliinikoiria)? Miksi niitä pidetään ikkunalaudoilla?
Mikä niiden ”tehtävä” on? Missä kaupung(e)issa niitä on?

11

3) Jokaisella kesäkierroksella pitää tutustua ainakin yhteen kirkkoon ja yhteen kirkkomaahan.
Kolllaasin kirkkomaa ja tapuli eivät ole lähekkäin, eivätkä ne kuulu edes samaan seurakuntaan.
Tuo hautalehto ja siunauskappeli olivat merkillisesti tuollaisella havupuuaitauksella kierretty.
Toi mieleen italialaiset ”cimitariot” sypressiaitoineen.

Siis mikä järvi, sen rannalla oleva kirkko ja vähän kauempana oleva hautausmaa.
(kolmesta kuvasta max. kaksi pistettä)

12

4) Missä kaupungissa, mikä ravintola?

(joka aukesi vasta niin myöhään, etten päässyt sinne syömään 🙁 )

13

5) Mikä talo, missä?

14

6) Mikä patsas, missä?

15

7) Mikä ranta ja missä?

16

8) Kuka ja missä?

17

SEURAAVISTA yksi piste

9) Missä on tämä rautatieasema?

21

10) Mikä laite, mitä sillä on tehty, kuka sitä tarvitsi?

22

11) Missä on tällaiset katulamput?

23

12) Mikä tämä on?

24


Runsasta osanottoa toivoen. … vastauksia odotellen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 Vastaukset osoitteeseen [reija.satokangas at oulu.fi] ja laita kommenttilaatikkoon alle jokin pieni viesti osallistumisestasi. 

Kesän rengasmatka tehty

Rengasmatka, roadtrip, kotiseuturetki, maakuntamatka, kesäkuvakisan materiaalin hankintareissu on tehty. Olen juuri palannut : 500,7 km, 12,04 tuntia, 268 kuvaa, kuppi kahvia ja cupcake,  yksi pieni jätskipuikko, salaatti ja pizzapala, vähän jukurttikookoksia, kaksi pullollista vettä, yksi Pepsi-Max, yksin oloa ja välillä seurana vanhempaa miesseuraa (Willberg ja Cohen*).

Minun kesäretkeni, minun pieni retriittini.

maalla-2

Maalla ja kaupungeissa.
Valtatietä ja sorateitä.
Sadetta ja aurinkoa.
Kylmää, ja vielä kylmempää,
ja lämmintäkin (+11  – + 18 C).
Historiaa ja nykyaikaa.

Olipa mukava.

maalla

maalla-3

 

Kyllä lähimatkailu, kotimaanmatkailukin on mukavaa, avartavaa, opettavaista. Ainoa vaan, että olin ihan poikkeuksellisen huonosti valmistellut tämän reissun, ja se, että parissakin paikassa meni kauemmin kuin olin osannut odottaa, joten oli karsittava kohteita…

Mutta kyllä kuvia on  niin paljon on, että huomenna on aika julkaista Kesäkuvakisa 2014! Oletko valmis! 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ystäviltä lahjaksi ja lainaksi saadut CD:t olivat mukana. Siinä missä Leonard Cohen vanhan miehen kuiskauksillaan vie mennessään, siinä Pepe Wilberg ja Saimaa-orkesteri (ja Espoon laulu -kuoro, Kaartin soittokunta ja Lumous-jouset) pauhaavat, nostavat korkeuksiin. Ihan huikea paluu Willbergiltä. Ehdottomasti eniten pidän laulusta ”Lyhyenä hetkenä”.

Elämän ihan lyhyenä hetkenä, vuosituhansien keskellä,
satamaan laivat jäävät, eikä ne lähdekään
Elämä, selittämättömän selässä,  – –