Monenlaista maanantaina

Kävelinpä aamulla töihin, – muka tarkastamaan kesäkuun tentit. Mutta eipä niitä vielä ollut jaettukaan. Ei ollut kyllä vaikeuksia keksiä muuta puuhaa.  Oli mukava olla autiolla työpaikalla. Siellä ei ollut koko päivänä ketään muita. Tuli mieleen väikkärintekovuodet: ei ollut yksi se kesäpäivä tai lauantai kun hiljaisella kampuksella yksikseni uppouduin kirjoittamiseen.  Tänään iltapäivän raju sadekuuro jotenkin lisäsi viihtyvyyttä ja työnsaattoa. 😉

Tosin aamun ensimmäinen tunti meni surffatessa ja odottaessa ammattikorkean tuloksia nettiin. Oikeasti jännitti kovasti. Mutta eipä sitten poika päässyt. Tänä vuonna sentään oikeasti yritti, otti vuosilomansa jo toukokuussa, jotta sai luettua pääsykokeisiin, preppausapuakin oli.  Viime vuonna meni takki auki, hullun huoletonna ja parin päivän intensiivisellä ja viikon, kahden satunnaisella lukemisella  ja jäi vain pisteen päähän. Silloin riitti yhteispisteet, mutta pääsykokeesta ei ollut alinta vaadittua pistemäärää. Vuoden aikana oli sitten päättänyt vaihtaa linjaa (konepuolelta LVI-tekniikkaan) ja lukenutkin. Nyt pääsykoepisteitä oli melkein parikymmentä enemmän kuin viime vuonna, ja viime vuotisilla rajoilla olisi päässyt tuonne LVI-puolellekin, mutta nyt jäi kauas… fysiikkaa olisi pitänyt osata enemmän. Ja kun yo-todistus meidän vipeltäjällä on jotensakin kehno, lähtöpisteet ei riittäneet. Pisterajat olivat kivunneet liian korkealle Juniorin todistuksesta. Onneksi on pojalla kuitenkin töitä, elantonsa tienaa ja ilmoitti, että ens vuonna yritetään vielä kovemmin. Mitäpä sitä muuta. Asenne kohillaan.

Töistä tullessani minulla ei sitten ollut mitään vaikeuksia päästä takaisin kesälomafiiliksiin: tarkoittaa sitä, että ryhdyin laittamaan ruokaa oikein ajan kanssa, ei mitään äkkiä-heti-valmista kuten työviikkoina. Ja teki hirmuisesti mieli sushia. Siispä sitä, ja sitten ajattelin tehdä lauantaisen Lasaretti-käynnin innottamana sipulikeittoa kesäsipulista.

loma-arkiruoka-2

Keitto onnistui aika hyvin, mutta koskaan en ole tehnyt niin surkeita maki-rullia. Ne oli sellaista sushi-puuroa. Miksikö? No kun en sitten kuitenkaan tehnyt ajan kanssa, vaan riisi oli vielä lämmintä, enkä kunnolla tuulettanut ennen kuin ryhdyin rullailemaan. No saattoi nuo sentään nälkäänsä syödä.

loma-arkiruoka

Äsken sain maalausprojektini loppuun, ja tulos … no joo, kohtuullinen. Ja kuten minun maalaukseni jäljiltä yleensä on, maalia myös hiuksissa, käsissä, onnistuinpa muutama pisaran rillien sankoihin huiskimaan. Sääskien kanssa kun maalailee niin geelikynnetväistämättä tapahtuu pientä sotkemista.

Mutta minun geelikynteni voivat edelleen hyvin; miniä, äitini  ja muutama muu ovat kiinnostuneena tarkkailleet, miten tämä kokeiluni etenee. Ja nyt kun ne on olleet jo reilut kaksi viikkoa, ja olen putsannut ja puleerannut mökkiä ja kotia, tehnyt pihatöitä siellä ja täällä, maalaillut ja kaikin puolin ”elänyt” mitenkään varomatta kynsiä, ovat ne edelleen kiiltävät, lohkeilemattomat, naarmuttomat. Tietysti ”tyvikasvu” alkaa jo näkyä. Nyt jo hieman mietinkin, että ”mitä-minä-näiden-kanssa-nyt-teen?” – Ehkä menen ”huollattamaan” ne?

Tällä viikolla, loppuviikosta taidan lähteä kesäkisa-rengasmatkalleni ja viinien top 10-listakin on tulossa, sillä puoltoääniä on jo 17. Ehkäpä jo ensi viikonlopuksi saan aikaiseksi. Huomenna en mene töihin. 😉

 

Ihan pihalla

Mikä ihana sunnuntai ollutkaan!  Hyvin varhain heräsin, nimipäiväsankarille juhla-aamiainen, sitten merenrantaan hakemaan vihdoin niitä meriheiniä IKEA-törppöön pihalle… Olen aikonut ainakin kuukauden, ja nyt!

Ihan pihalla-9

Pihan ja kukkapurkkien siivousta yleisestikin, vihdoinkin sain yrttipenkin siivottua, konnulin terraarion ja maton pestyä. Ikkunalaudat, piazza ja moni muu kaipasi luutuavaa touhuamista.

Ihan pihalla

Ihan pihalla-2

Ihan pihalla-5

Maalailinkin. Minusta on mukava maalata. Sellaisen pihakärryn hioin ja pohjamaalasin…
Käsillä tekeminen, jäljen aikaansaaminen, on lomalla yksi parhaista jutuista.

Välissä vähän kokkailin valmiiksi kun nuoripari tuli syömään, Baileys-marinoidut hillat eivät jää ainutkertaisiksi. Nuo valkoiset pallerot ovat marenkia: Haaparannasta löysin paketin keskiviikon piipahduksella. Ensi kerralla pitää ostaa useampi paketti, sillä sen verran käyttökelpoisia olivat. Tuohon päälle vielä vispattua vaniljakermaa ja ihan meni kakusta. 🙂

Ihan pihalla-3

Vielä illansuussa pihahommat jatkui: kukkapurkkien vaihtoa, kynnysmattojen pesua ja nurmikon kastelua, …

Ihan pihalla-4
Ihan pihalla-6

Nyt on lähdettävä katsomaan fudista. En kovin montaa ottelua ole katsonut, – yhtien sukkien verran kuitenkin. Oheistuotteista arvannette, mihin ne postittelin. Siellä kun on nyt niin kylmä = + 35 C, MUTTA ennen kuin paketti ehtii perille, on jo lapsen synttärit (syyskuun loppu) ja Meksikossakin viilenee…

Ihan pihalla-7

Ja arvannettekin, että tänään kannatettava joukkue on – luonnollisesti – Meksiko. Tytär on ”Danielin kavereiden kanssa grillaamassa ja kattomassa peliä” joten meidänkin on grillauksen jälkeen syytä hakeutua tv:n äärelle. Merkillistä yhteiseloa nykyisin. —   ¡Viva México!

mexico 2

mexico

Alppi-simulaatio

– Te ootte varmaan kävelleet jo useammankin kuukauden yhdessä?, sanoo keski-ikäinen mies, joka pysähtyy pyörällään vierellemme Koskelantiellä kun pehtoorin kanssa kävellään kaupunkiin.

– No joo, tosiaankin – useampikin kuukausi, – itseasiassa pian 38 vuotta. Niinku miten niin?

– Kattoin jo kaukaa, että TE OOTTE PARI! Jotenkin sen teistä näkee…

– Yhy, no hyvä …

– Hyvää päivänjatkoa vaan, …. Ja sitten mies lähtee taas polkemaan, ei, ei hän ole humalassa, ainakaan kovin paljoa. 😉

Niinku mitä? Mihin tämä liittyy? Antakaapas kun kerron.

Juttuhan oli niin, että Pehtoori oli luvannut tarjota minulle ruoan tänään: ”mennään kaupungille syömään”.  No jo vain, sellainen minulle sopi. Semminkin kun äiti, jota koetin houkutella meille savukalalle etc., ei tullut, eikä juniorikaan ehtinyt kun oli järjestämässä 0000-miittiä autoharrastajille [en ole perheessä ainoa, jolla on vähän omalaatuisia harrastuksia :)].

Niinpä kun erinäisiä kodinhoidollisia toimia olin suoritellut, kauppa- ja Caritas-reissut tehnyt, lähdimme lämpimässä pilvipoutaisessa, viime ajat huomioonottaen, lämpimässä säässä (+ 15 C),  kävellen kaupunkiin. Ja nimenomaan kävellen. Minulla kun on tämä kunnonkohottamisjuttu tässä menossa: kohti Alppi-vaellusta on tepasteltava aina kun mahdollista.

Torilla kävimme katselemassa Grillimestari-kisoja, ja sitten päätimme, että kesän ensimmäisen patio-drinksun aika on NYT. [tuosta oululaisesta patio/terassi-sanan syntyhistoriasta voisin joku päivä täällä kertoa]…

Etsimme aurinkoista paikkaa, ja väistämättä istahdimme Kulumaan. Ja koska meneillään on ”kuivaharjoittelu” Alppi-vaellusta varten, tilasin Aperol-spritzin.

aperol

Ensimmäisen kerran tällaisen juoman näin Kitzbühelissä kolme vuotta sitten. Siellä niitä nauttivat kylässä olijat, vuorilla vaeltajat, minun mielikuvissani Aperol liittyy Alppi-kaupunkeihin. Ohje menee näin:

  • 1 drinkkiin:
  • Jäitä
  • 2 lohkoa appelsiinia
  • Aperol (1 osaa)
  • Prosecco (3 osaa)
  • Soodaa (1 osa)

WP_20140628_14_28_06_Pro

Keskustasta lähdimme kolmen kieppeissä kohti Lasaretinsaarta. Hotelli-ravintola Lasaretti on minulle tuttu mm. töiden vuoksi: seminaareja ja koulutuspäiviä on siellä tullut oltua, siellä oli  myös isän muistotilaisuus, parissa karonkassa olen ollut siellä, siellä on ollut paistinkääntäjien tapahtumia ja monia kokouksia, mutta tänään me ymmärsimme [Pehtoorin ehdotuksesta] mennä sinne ”vain” syömään. Ja ui-jui. Kyllä kannatti. Ei mennyt kauaakaan kun tutkimme ruokalistaa, ja molemmat päädyimme siihen, että Oulu-Menu olisi nyt hyvä. Se oli erinomainen!

Lasaretissa

Ehkä ruoka oli lopultakin kevyempää kuin Itävallan hütte-paikoissa, mutta toki maastokin vähemmän vaativaa.

Ja koska on menossa Alppi-simulaatio, ei kotiinkaan palata taksilla, bussilla tai muutenkaan simppelisti, vaan kävellään. Patikka on pop!  Ja mikä leppoisa illansuu olikaan.

jokirannassa

Matkalla meitä kohtasi Ykän Pubin mainos!

Oululaiset tietävät, mikä mega-tapahtuma on Ykän Pubin Hässäkkä-päivät! Onneksi tämä houkutus on vasta ensi viikonloppuna!!

Simulaatio

Muistan kerran raksa-aikana käyneeni Ykän Pubissa sisällä. Kävin ostamassa tulitikkuja, kun piti saada takkaan kynsitulet. Tuon ainokaisen kerran jälkeen ei ole tarvinnut kyseiseen kulttuurimestaan mennä: ei edes Hässäkkä-päivinä. Joskus olen niiden jälkeen aamuvarhain ohi rullaluistellut/lenkkeillyt. Vaatii taitoa sekin! Mutta siis, vältyimme Ykän pubilta. 😉

Kotipiazzalla [jossa alppiruusujakin on, kuten bannerikuvasta näkyy!] oltiin kuuden kieppeissä. Ihan kuten Alppi-vaelluksillakin tapana on – viiden kuuden aikaan kotiudutaan. Kun on päivä liikuttu, on aika palata lähtöruutun. Ehkä tämä simulaatio ei ihan vastaa todellisuutta, sillä ainakaan  edellisellä Alppi-reissulla ruoan/vaeltamisen suhde ei ollut 3:5 kuten meillä tänään, vaan jotain 1:6. Mutta, hyvänen aika, jostain on lähdettävä tämän treenaamisen kanssa! 🙂

”Markkinointitutkimuksen” aika

Kieltäydyn valittamasta säästä. Vaikka on kyllä sanottava, että… soisin lämpenevän. Lämpenevän paljon.

Mutta kun ei, … silti lomatouhuja. Rästihommia, edelleen Laanilan historiaa, pikaisesti piipahdin töissä – tosin vain kastelemassa kukat, ja yhden postituksen hoitelemassa… , vaatehuoltoa, järjestelyä, kesäkukkien perkausta. Istahtanut aina välillä toviksi lueskelemaan. Neljäs, vai jo viides,  aiotuista kesäkirjoista luvun alla. Erinomaisen mukavaa, palaan arvioihin joku ilta. Lenkillä tietysti, yritän löytää mäkiä (you know Alpit!) mutta eihän niitä täällä aakeella laakella Pohjanlahden rannalla paljon ole.

Olen myös surffaillut: etsin ”matkani Pohjois-Suomessa”/kesäkisa -kohteita. Olisiko ehdotuksia? Kuinka moni aikoo osallistua? Kannattaako edes tehdä? (ks. edellisiä 2013 ja 2012). Pari palkintoakin olen jo jemmannut … kosmetiikkaa, kirjoja…

 

 

 

Sitten harkinnassa toinen ”työläs” iso postaus, jota olen suunnitellut lomatekemiseksi, –  liittyy viineihin. Ajatus syntyi tässä joku viikko sitten kun töissä naapuri(huoneen)oppiaineen proffa kävi kyselemässä viinisuosituksia. Jo toisen kerran. Ja kiitteli jouluviinisuosituslistastani. Joku toinenkin, joskus ennenkin, on kysellyt minulta sellaista ”minun top 10” -listaani. Aina joskus joku kysyy viinisuosituksia, .. ”sinä kun olet asiantuntija”.

Ensinnäkin en ole, en asiantuntija. Hyvä on: paljon olen testannut.  Mutta nämähän ovat tavattoman henkilökohtaisia juttuja: joku tykkää saksalaisesta puolimakeasta ”libbiksestä”, minä taas kuivasta alsacelaisesta. Joku tykkää tammitetuista australialaisista [minäkin vannoin ennen Lindemans chardonnayn nimiin], toisille maistuu nuoruusmuistona algerialainen Sidi Brahim tai vain ja ainoastaan paksut espanjalaiset tempranillot, minulle nykyään erityisesti (amaronet tietysti) useat Ribeira del Douron espanjalaiset ja samoin monet cabernet sauvignon -viinit  (Kalifornia, Australia), Italian IGT:t  ja – ehdottomasti – samppanjat!!! sekä laadukkaat kuohuvat. Mutta jos tekisi sellaisen ”klassikkolistan”?

Minun makuni on siis kovin erilainen kuin monen muun, eikä ole ”oikeaa” kaikille soppelia listaa…  Mutta kun onkin kysytty minun top 10 -listaani. 😉  Joten teenpä taas kuten fabo-maailmassa [facebookissa] tehdään: jos on enemmän kuin 15  henkilöä, jotka kaipaavat minun suosituksiani, niin kokoan listani. Lasken kollegan kehotuksen ensimmäiseksi. 😉 Joten josko teitä Tuulestatemmatussa-kävijöitä kiinnostaisi top 10-viinilista ”kaikkiin juhliin, tai viinejä kokeiltavaksi ainakin”,  niin klikkailkaahan ruksi ylläolevaan kyselyyn.

Nyt vetäydyn takkahuoneen nojatuoliin Antti Tuurin Euroopan matkojen ja zinfandel-lasillisen pariin…

viinejä

 

Pavlova pelasti

Touhupäivä, ihan hirmu touhu, sitten vähän alavirettä, jumittaa. Lukossa.

Pavlova-4

Mietin, mitä kirjoittaisin, etten alkaisi tekemisiäni luetella, etten turhaa tupisisi, ja selasin kuviani inspiroituakseni. Ja siinä se on! Pavlova. Tämän olen jo luvannut postailla tänne, ja sitten unohtanut. Siis. Hiihtoloman (vai pääsiäisen) hieman surkeahkon pavlova-leipomuksen jälkeen olen tehnyt parikin eri versiota, ja tässä sitten onnistunut tuotos.

Pavlova

Pavlova-2

Perusohje on Valion sivuilta. Vain pikkuisen modifioin. Ja homma menee näin:

Ainekset:

4 valkuaista
2½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl väkiviinaetikkaa
2 tl maissitärkkelystä

Valmistus:

Kuumenna uusi 120-asteiseksi. Voitele leivinpaperille ympyrä. Vatkaa valkuaiset (tai suoraan Eggo-purkista). Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, ja lisää sokeri koko ajan vatkaten. Kun seos kiiltää, lisää vaniljasokeri ja etikka. Levitä massa leivinpaperille (jostain luin ohjeen, että juoksevan kuuman veden alla lämmitetty, mutta kuivattu spatula on paras työväline tähän, ja se kyllä toimikin), tee reunoista vähän korkeammat. Paista noin 1½ tuntia. Anna jäähtyä. Tähän asti voit tehdä valmiiksi päiviäkin ennen tarjoilua.

Sitten voit täyttää marenkikuoren, miten parhaalta tuntuu, esimerkiksi (maustettu)kermavaahto ja mansikat luonnollisesti. Minä käytin baileys-vaahtoa ja pensasmustikoita sekä tuoreananasta, niin ja suklaamintunlehtiä.

Tämä kannattaa tehdä pari tuntia ennen tarjoilua, itse asiassa jämät olivat seuraavana päivänä vielä parempia kuin kakku erään sunnuntain jälkkärinä.

Silloin paistoi aurinko.

Pavlova-3

Mukava kotiinpaluu

Seitsemältä loppuu uni, kuuntelen ropiseeko mökin katto sateesta. Ei. Mutta lumi- ja räntäsadehan ei pidäkään ääntä? Nousen ylös ja kömmin keittiön ikkunan ääreen: ei sada. Ei sada mitään. Ja lämpöasteitakin on huikeat kolme. En halua lähteä purolle, – en siis mene. Ryhdyn keittelemään kahvia, ei enää mitään isoja brunsseja tai hiilaritankkausta ennen tunturiin lähtöä. Kahvia, leipäpalanen, jukurtti.

Hiljalleen alamme keräillä kamppeita, tyhjennellä terassia, lukita liiterin ja saunan, siivota paremmin kuin usein talvisin, jolloin on enempi vähempi kiire lähtiessä. Nyt matot ulos ja sen sellaista. Täytyy muistaa ottaa mukaan kaikki tarpeellinen Itävallan patikkareissua varten… mökiltä olisi vähän turhan pitkä matka hakea.

Hyvissä ajoin ennen puolta päivää olemme valmiita lähtemään. ”Ajettaisko Haaparantaan ja käytäisiin siellä kaupassa?”, kysyn. Pehtoori ehdottaa, että ajetaan sitten saman tien Muurolasta Aavasaksalle, ja sieltä Ruotsin puolelle: käydään Butiken på Landetissa. – Hyvä idea. Ja sitten mennään Kukkkolaforsenille lounaalle?

Näin teimme. Lämpötila nousi hiljalleen, ja Korpikylässä (34 km Haaparannalta pohjoiseen) jo paistoi ja oli kesäistä. Lämmintä nyt ei tainnut olla kuin se 12 C, mutta ei se haitannut. Butikenista on ennenkin löydetty molemmille kampetta.

Butike

Nyt kesäale niin alulla, että oli valittavaa. Valitsemmekin. 😉 Taas kerran ostin St. Jamesin puseron – ja villatakin, tummansinisen, mikä ei ketään hämmästyttäne.

Kotimat

Kello oli ohi lounasajan, kun saavuimme Kukkulonkoskelle, Kukkolaforsen (nimenomaan se Ruotsin puoli, jossa siis olimme viime vuonnakin), on ehdottomasti käymisen väärti.

Kotimat-15

Kotimat-12

Kotimat-14

Koski, lippoajat, maisema, vanha kalastajakylä, leipomo ja tietysti ravintola, jossa on erinomaista kalaruokaa, ovat käymisen väärtejä. Ostettiin mukaankin talon näkkäriä ja puolukkaleipää.

Kotimat-4

Kotimat-5

Ja söimme Kukkola tapas -lajitelman. Taas siika, lohi ja poro maistui. Kun joku muu oli tehnyt, maistui hyvälle ja pikantti ruotsalaissäväys sooseissa (piparjuurta, tillisinappia etc.).

Ja näkymä Tornionjoen yli mitä kaunein.

Kotimat-6

Kotimat-11

Juhannussalkokin vielä vihreänä.

Kotimat-10

Matka jatkui Haaparantaan: Kavlin sulatejuustoja, omenasosetta, katkasalaattia ja sitten tavalliset kauppa-asiat. Ja Systembolagetista haettiin muutama Amarone ja samppanja. Ne kun ovat ihan selvästi edullisempia siellä kuin Suomessa. Ja sellaisia, joita Alkossa ei ole.

Kotipihalle kääntyessä pieni epäilys siitä, miten pehtoorin nurmi ja minun kesäkukat ovat Juniorin huolenpidolla pärjänneet: eikä kyllä huomattamista. Kaikki kunnossa.

Ja sitten mukavat jutut jatkuivat: serkulta kirje Paraisilta ja työkaverilta Japanista. Molemmat kovasti ilahduttivat.

Ja pehtoorin alppiruusut kyllä kertovat siitä, että karu, kaunis Lapinmaa on nyt taas jätetty: vehreään Ouluun palattu. Hyvä näin.

Kotimat-16

Kotimat-17

Eikä huomennakaan töihin. Loma jatkuu… 

Tämä maa, tämä taivas: patikka Kiilopää – Luulampi – Pessilampi – Rumakuru

Patikka Luulammelle 2014-35

Tänään patikkapäivä: Kiilopää – Luulampi – Pessilampi – Rumakuru. Halusimme patikoida jossain, missä ei ennen olla oltu. Monet Saariselän ja vähän kauempanakin olevat päiväretkien polut on kierretty aika usein.  Tänään uusi reitti: patikka alkoi Kiilopään juurelta. Suomen ladun majan parkkipaikalle jätimme auton ja tasan kello 11 astuimme polulle,

Patikka Luulammelle 2014

ja vain muutama minuutti sen jälkeen alkoi lumisade. (ei ehkä näy kuvassa oikein hyvin…)

Patikka Luulammelle 2014-2

Ja vain pieni tovi, niin jo paistoi.

Patikka Luulammelle 2014-3

Poroaidoilla estetään poroja kulkemasta paliskunnasta toiseen, helpotetaan erotuksia ja ohjataan eläinten vuotuista laidunkiertoa.

Sitä paitsi ne ovat kuvauksellisia. 😉

Patikka Luulammelle 2014-4

Viisi minuuttia tuon edellisen poroaita-kuvan ottamisen jälkeen tämä. Sataa lunta.
Eihän jouluaattoon ole enää kuin puoli vuotta, jotta miksei siis?

Patikka Luulammelle 2014-5

Luulampi hiekkarantoineen näkyy kuuden kilometrin patikan jälkeen.

Patikka Luulammelle 2014-6

”Vierivä kivi ei sammaloidu” – mutta tällaista ei ole mukava kävellä.

Patikka Luulammelle 2014-8

Ei jäädä vielä tulistelemaan. …

Patikka Luulammelle 2014-9

Alunperin oli ajatuksena tehdä patikka Rautulammelle, mutta valitsemmekin Rumakurun.

Patikka Luulammelle 2014-11

Yksi syy siihen oli se, että ei sittenkään ollut niin kovin lämmin.

Mikä kyllä sitten takasi swen, että oli hyvä tepastella, – kovin helteessä kun hiki virtaa ja saattaa olla itikoita.

Tänään ei niistä kummastakaan haittaa. 🙂

Patikka Luulammelle 2014-10

On ylitettävä suo.
Kahlaa,
rakenna pitkospuut.
Tilaa silta, maalauta kaistat.
Lennä, ja kun olet kuivalla taas,
mieti.

(Juice Leskinen)

Patikka Luulammelle 2014-12

Liro. Ääni kuuluu kauas.

Patikka Luulammelle 2014-2-3

Lintukuvaajaksi minusta ei ole, mutta kuovin sentään sain kuvaan.

Patikka Luulammelle 2014-37

Ja västäräkin patikka. Pontevaa menoa, eikö?

Patikka Luulammelle 2014-13

Suopursut nupuillaan.

Patikka Luulammelle 2014-14

Hillankukkia – ja paikoin paljon!

Patikka Luulammelle 2014-15

Lampereet kauniita, silti kierrettäviä.

Patikka Luulammelle 2014-16

Vesipullon voi täyttää tässä.

Patikka Luulammelle 2014-17

Paikoin polut kuin metsäautoteitä. Helppoa tepastelua.

Patikka Luulammelle 2014-18

Purojen solina viehättää. Muita ääniä ei juuri olekaan.

Patikka Luulammelle 2014-19

Ei erämaajärviä, mutta kauniita lampia montakin. Tässä Pessilampi.

Patikka Luulammelle 2014-20

Lounasaika. Patikka puolessa – tai jo ylikin.  Rumakurun vanha päivätupa on rakennettu jo 1900-luvun alussa.  Ja kunnostettu jokunen vuosikymmen sitten.

Patikka Luulammelle 2014-33

Pehtoori ”keittomestarina”. Nuotiolla paistettiin makkarat ja kahvit nautimme.

Patikka Luulammelle 2014-22

Kuvaajan on levättävä. 😉

Patikka Luulammelle 2014-24

Ja heti lounaan jälkeen nousu. Aika kipakka nousu.

Patikka Luulammelle 2014-25

Välillä polunpohja liuskekivistä.

Patikka Luulammelle 2014-26

Lumenviipymiä vielä aika lailla.

Patikka Luulammelle 2014-38

Pehtoori koko ajan edellä.

Patikka Luulammelle 2014-27

Patikka Luulammelle 2014-28

Ivalon ja Lapin paliskunnan välinen poroaita estää poroja vaeltamasta paliskunnasta toiseen.

Patikka Luulammelle 2014-32

Kiilopää näkyy jo.

Patikka Luulammelle 2014-30

Patikan ainoa poro oli tämä Kiilopään majan pihalla ollut keloporo.

Ai niin, kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Maisemat avartuvat siten. 😉

Eikä reitillä ollut kovin montaa vastaantulijaakaan näkynyt. 15 kilometrin, reilun neljän tunnin reitillä vain muutama vaeltaja. Liekö ”suunnilleen Jäämereltä” [kuten säämies telkkarissa sanoi] puhaltanut tuuli pitänyt arimmat pois tunturista. Ei olisi kannattanut säätä säikkyä, sillä hieno ja hyvä keli lopulta oli. Mikä on olennaista? Hyvät kengät. Ehdottomastai nilkkaa tukevat.

Patikka Luulammelle 2014-31

Nesteytys tietysti. Vettä ja energiajuomaa reppuun.

Müslipatukoita ja makkaraa. Tai muuta evästä.

Ja mökille palatessa voi palkita reippaan ulkoilun hyvin syömisellä. Nyt kun olen viikon nuorelle parille, juhannusaattoillan ruokavieraille ja matkallaan käyneille kokkaillut ja tarjonnut poroa, lohta, siikaa, hilloja [lakkoja] ja leipäjuustoa, savupororieskaa ja kaikkea muuta enemmän vähemmän paikallista, halusimme tänään pastaa! Tonnikala-savusimpukkapastaa ja salaattia. Paljon pecorinoa, eikä mitään lappilaista!

Patikka Luulammelle 2014-34

Päivän reitti ei ollut kauneimpia eikäparhaita reittejä, mitä täällä on koettu ja kävelty, mutta hyvä kuitenkin.

Jos minun pitäisi suositella täältä jokunen ”huiputus” tai patikkapolku niin ehkä ne olisivat: 1) Iisakkipään huiputus (6 km), lähtee ihan Saariselän keskustasta. Nousu, muttei liian kova, ja sitten alas. Hyvin vaihtelevia maisemia. Eilinen postaus ja esim. täällä. 2) Pikku Tankavaaran lenkki (6 km). Lähtee Tankavaaran kultakylästä. Huikeat näköalat huipulta. Metsäisiä polkuja, lopussa paljon pitkospuureittiä. Vähän pidempi samoilla tuntureilla kulkeva on Jorpulipään patikka. Huippu huippu!  3) Ja pronssille joko Otsamotunturin huiputus Inarissa tai Pyhä-Nattanen Vuotsosta. Molemmat vähän vaativampia, mutta näköalat ihan huikeat.

Nyt taitavat tämän juhannusloman huiputukset olla tehtynä – huomenissa kohti maalikyliä, kohti kotia. Vaikka olisin minä ainakin viikonlopun vielä voinut olla. Vielä tunturiin lähteä. Hyviä päiviä on ollut. Niinhän täällä melkein aina. 😉

Koettelua

Tuttu tunturi huiputettu tänään. Niin tuttu, etten edes ottanut digijärkkäriä mukaan raahattavaksi. Kokeilin, mihin puhelimen kameran rahkeet riittää.

(Vaikka kännykuvia ovatkin, kannattaa klikata isommaksi: Lapinmaa on laaja ja kaunis!) 

Vain taivas rajana-7

Samalla – taas – vähän omienkin rahkeiden riittävyyden kokeilua: 12.7. kun on lähtö  kohti Alppeja ja viikon reissulle on varattu ohjelmapaketti, jonka nimi on Alppivaellus+. Paino sanalla PLUS. Mitä minä oikein itsestäni kuvittelin, kun matkan varasin? Pari edellistä ulkomaan, ryhmäpatikkaviikkoa  (Kitzbühel 2011 ja La Gomera ja Teneriffa 2012) on oltu ihan tavispatikkaporukassa, ei mitään lommoposkimeininkiä, mutta reipasta kulkemista, ja nyt sitten jostain syystä varasin tällaisen KLIKS .

Asettaa paineita. Vaatii harjoittelua. Noh, näissä mökkimaisemissa siihen on erinomaiset mahdollisuudet. Ja tänään sääkin suosi; lumenviipymiä vain vähän, eikä sentään mikään helle, mutta kaunis kesä. Erinomaisen hyvä patikkakeli:  ei sääskiä, ei lumi- eikä muutakaan sadetta, ei myrskyä, ei liian kuuma, suositulla reitillä sentään muutamia lapsiperheitä ja ”elämäntapapatikoijia”, mutta ei mitään ruuhkaa. Kuuluu vain tuulen humina, järripeipon ikiaikainen ”narina”.

Vain taivas rajana-2-4 Vain taivas rajana-9

Kaksin tepastelimme Iisakkipään huipulle ja takaisin. Olennainen osa liikkumista näissä maisemissa on luonto, kasvillisuus, maiseman hienous, oman pienuuden muistaminen, hengittämisen riemu, näkemisen rikkaus ja ehkä vähän harhainen tunne vapaudesta: vain taivas kattona!

Vain taivas rajana-3

Vain taivas rajana-2-2

Vain taivas rajana-4

Vain taivas rajana-6

Patikkapolulle suoriuduimme joskus vähän ennen puoltapäivää kun tämän juhannuksen viimeisetkin vieraat lähtivät kohti Oulua. Sitä ennen olimme – kuten täällä niin usein on tapana – viettäneet pitkän viipyilevän tovin aamukahvi/brunssipöydässä. Höpötelleet, puhuneet asiaa, vaihtaneet kokemuksia matkustamisesta. Nyt (viimeistään) alkaa tuntua siltä, että meidän on Japaniin matkustettava. 😉 Ja nyt jääkaappi alkaa olla sopivasti kahden hengen olemista varten varustettu. Sellainen ”loman arki” on nyt. Hyvä niin.

Hangasojalla paistaa kesäkuun maanantai-illan aurinko, on hiljaista. Istun terassilla läppäri sylissä ja mietin, että jo vain on asioita, jotka pitäisi tehdä, mutten piittaa niistä, ja mietin, kuinkahan kauan täällä voisi olla kyllästymättä. Vielä voi. 😉

# Lapin luonto

Aamiaisen jälkeen nuoret pakkasivat, siivosivat ja lähtivät. 🙁  Me tunturiin. Lähtiessä vielä ripsi. Patikalla enää ei.

Hashtag # Lapin luonto!

Lapin luonto-2

Lapin luonto-3

Patikka ja sauna maistuivat.

Iltapäivällä aurinkoa.

Illalla työkaveri perheineen tuli matkaltaan Finnmarkenista. Suoraan Vesisaaresta ja Pykeijasta Hangasojalle. Ja tiedättehän te: syötiin, pitkään ja hartaasti – tämänvuotinen korvasienisato havaittiin makoisaksi samalla kun pistettiin yliopiston rehtoriasiat kuntoon ja vielä ihmeteltiin tätä valon määrää.

Loma. Nyt, maanantain vastaisena yönä sen oikein hoksaa. Ei tarvi olla Oulussa, ei muutaman tunnin päästä kampuksella. Loma ja Lapin luonto.

Lumenviipymä tunturissa

Lumenviipymä: kaikkialla, missä on paljakkaa, tuuli kinostaa kurunpohjiin ja suojaisiin painantaisiin luminietoksia. Nämä lumenviipymät sulavat vasta myöhään kesällä.

The Midnight Sun 2014-2-4

 

Lumenviipymä

”Tunturin laella, maanpinnalla” -teemalla kuvailin tänään pitkällä liki kolmituntisella patikalla joka puolenpäivän tietämässä nuorten ja koiruleiden kanssa tehtiin. Tänään ei satanut, vähän ripsi väillä. Illansuussa jo paistoikin. Lämmintäkin melkein kymmenen tai siis kuusi lämpöastetta. Mutta tunturissa oli ilo. Ruijanpolku kuljettiin. Kulkeminen on hyväksi. Tuota reittiä on kuljettu Perämereltä Jäämerelle jo puoli vuosituhatta.

The Midnight Sun 2014-2

The Midnight Sun 2014-3-2

Yökönlehti. Lihansyöjäkasvi on tuo tähdenmallinen.

The Midnight Sun 2014-17

The Midnight Sun 2014-13

The Midnight Sun 2014-11

The Midnight Sun 2014-10

The Midnight Sun 2014-5-2

The Midnight Sun 2014-15

7The Midnight Sun 2014-2-5

Taivaanvuohen laulu kulki pitkään kulkumme rinnalla. Teeri nähtiin ihan vierestä, silti ei kuvaa. 🙁

Maisa on ihan lapinhullu koira, – yli kymmenen kilometrin tunturissa kulkemisen jälkeenkään ei halunnut sisälle, eikä nukkumaan.

The Midnight Sun 2014-16

Toisin kuin tämä hienohelma. Unski alias Unto Kaappinen alias Nahka.

The Midnight Sun 2014-9

Nahka ja me kaikki muutkin otettiin hyvät unoset lenkiltä ja notskilounaalta palattua.

Ilta ”perinteisin menoin”, saunomista, pitkään ja hyvin syömistä.

Nyt Novan juhannuslista Novalta kuuntelussa … oleillaan. Mukava. Hyvillä mielin.

Aurinko paistaa vielä korkealta, on hyvin valoisaa.

Lumenviipymät ja kylmyys ei haittaa, nyt ei mikään muukaan.

(klikkaamalla kaikki kuvat suurenevat, lumenviipymä näkyy)

Juhannusjuhla

The Midnight Sun 2014-6The Midnight Sun 2014

The Midnight Sun 2014-6

Näillä asteilla mentiin; tämä juhannusaatto on vietetty.

Saunottu (aurinkoinen kuva tosin eiliseltä), tänään ei ole paistelllut ;(

Mutta silti…

liikuttiinkinhan sitä. Tai siis minä rohkenin  lenkille sateeseen –

Ja sitten tein hieman ruokaa…

Kalaa monessa muodossa.

The Midnight Sun 2014-13

 

 

 

 

 

 

 

Siivouspäivä

Auringonpaisteen, räntäsateen ja raekuurojen vuorotellessa päivä ulkotöissä: laulurastaskin, joka aamulla purolla käydessä lauloi, hiljeni ilman kylmetessä lähelle nollaa.

Ennen en ole juhannussaunaa kuurannut lumisateessa; enkä ennen painepesurilla. Sellaisen tänne ostin, ja sillä sitten seuraavaksi terassien pesuun. Puhdasta jälkeä – todella.

_MG_3464

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyllä on hohtava terassi!

_MG_3509

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja maailmanparas juhannussauna, talvisauna, ruskasauna, mökkisauna.

_MG_3518

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Illalla tuli nuoripari, joiden kanssa lähdemme vielä nyt pikku lenkille ja kuvailemaan.

Lappiin on tultu

Vielä se loman alku jaksaa niin innostaa, että aamuviideltä, viiden tunnin yöunen jälkeen, olin täysin hereillä. Turhan myöhään olin valvonut: katsoin fudista! Minä! Brasilia – Meksiko ottelu vei mennessään, eikä vähäisin syy ollut se että tyttären kanssa chattailimme.

r

Kertoi, että koko miljoonakaupunki Monterrey oli pelin aikana (paikallinen siesta-aika) ihan jumissa, ketään,  joiden ei ollut IHAN PAKKO olla  töissä, ei ollut. Ja kuten kuvasta näkyy, tyttären lisäksi kovin muun ei ollut ollut pakko.

Ja on menossa alkuerät! Ja pelin aikana sain samalla tehtyä valmiiksi tyttärelle nimpparilahjan…  Jos huomenna pistän postiin, ehtinee heinäkuun loppupuolelle? 🙂

Kunhan aamulla olin vielä piipahtanut töissä ja pehtoori kävi hallista hakemassa kalat, olimme puoli yhdeksältä valmiita lähtemään. Liikennettä vähän, poroja vähän, kulleroita vähän, – huolimatta että kävimme leipälounaalla  Napapiirillä ja Sodankylässä kaupassa, olimme ennen kolmea mökillä. EI sääskiä, ei sadetta, mutta ei lämmintäkään.

Asetettuamme, laukut purettuamme, istahdamme siika-rieskaleipien ja kuohuviinilasillisten äärelle ja mietimme mille aletaan: siivousta, liiteriä, järjestelyä? Ei kun lähdetään metsään! Löysimmekin! Löysimme mitä etsimme.

Pari tuntisen kiertelymme aikana – luonnollisesti – kuvailinkin.

_MG_3411

_MG_3412 _MG_3413 _MG_3423

Ja  löysin uuden lammen.

_MG_3430

Jännä kolo – mahduin!

_MG_3432

Jäätä?, ei kun kvartsiittia.

_MG_3435

_MG_3437 _MG_3438

Tätä mietittiin. Mikä?

_MG_3442

Mökille palattua., oli aika nuotiolle. Tänään kun ei sada, kun ollaan kaksin,
päätimme, että illallinen on nuotiolla.

Huomenna ehdimme kaikenlaista tarpeellista, tähdellistä.
Tänään on vain tultu, oltu, nautittu. lomailtu.

Jutaamaan

Entisinä aikoina  Lapin ihmiset siirtyivät porojen kanssa kesäksi tunturiin ja talveksi takaisin. Sain idean Oulun yliopiston tilaamaan lautaeen pororaidosta. Piirsin nyky-yhteiskunnan jutaamaan sopuisasti ihmistä, luontoa ja teknologiaa kunnioittaen.”  (Anu Pentik)

Jutaamaan

Minä jätin tänään yliopiston: erinomaisen pienimuotoisen (3 henk.) seminaarin ehdimme kollegan kanssa pitää. 😉 No tuli ainakin tunne, että lomalle lähtö on ansaittu. Ja ehdin jo valmistella paluuta töihin heinäkuun lopussa.

Neljältä istahtaessani autoon kyllä hieman kyseenalaistin sen riemun ja malttamattoman odotuksen, joka minulla on ollut tämän(kin) jutaamaan* lähtemisen kanssa. Kuinka olenkaan jo odottanut tunturiin pääsemistä, mökin nojatuoliin istahtamista, juhannussaunan pesua ja nuorten tuloa ja oloa. Ystävätkin tulossa perinteiselle juhannusaattosafkalle. Omenapiirakka on leivottu, pullaa, kookoskakkusia, saaristolaisleipää, ja jääkellarin lohi on tekeytymässä, kuivamuonat pakattuna. Uudet patikkacaprit jo pakattu, sadeviitta etsitty. Olemme valmiita siirtämään leirimme pohjoiseen…

Mutta kun tänään Oulussakin on satanut lunta, (kuvat työpaikan kahvihuoneesta ja käytävän varren ikkunasta yhdeksän jälkeen aamulla)

Jutaamaan-4

Jutaamaan-5

eikä tännekään lupaa mitään erityisen lämmintä, niin miltä näyttää Saariselän sääennuste?

 

sää juhannukseksi

No ei ole kuitenkaan tulossa pakkasta. Ja valoisaakin pitäisi olla: aurinko laskee seuraavan kerran kun loma on jo melkein ohi. 🙂

Mutta ei kylmyydessä vielä kaikki: eilen kävi juttusilla yksi inarilainen opiskelijamme, sanoi, ettei edes isänsä tohdi käydä kalalla, kun itikoita on niin paljon. Mutta aikamme kanssaan tuumittuamme tulimmekin sitten siihen tuloksen, että jos kerran on noin kylmää kuin ennusteet näyttää, niin sääsket ei viihdy. Ja eihän meidän möksällä ole ollut meidän kokemuksen mukaan kuin yksi juhannus (2006), jolloin oli niin sumeasti itikoita, ettei ulkona voinut juuri olla.

Sitä paitsi kun nousee tarpeeksi korkealle tunturiin, ei siellä ole sääskiä. Siksihän porotkin sinne usein nousevat. Siis ei muuta kuin ”yl kasteisten vuorten me kuljemme” …

Yl’ kasteisten vuorten me kuljemme,
ja viherjöinä kaunihisti loistaa ne. 
:,:Ei meitä suru paina, vaan nyt laulu kaikuu aina,
yli kasteisten vuorten kun kuljemme.:,:

Nyt metsiköt mahtavat humisee
ja hymninä urkujen ne raikuilee.
Ja maailman huolet pienet
sa jo unhoittanut lienet,
kun nuo metsiköt mahtavat humisee.

Se on loma nyt!

( … ja uusi professorikin on valittu ja nimitettykin jo!)

Fotomaraton vol. 3 vai 4

Kuopion kameraseuran Digimaraton 2014 -kisa oli viikonloppuna. Sinne olisi voinut ilmoittautua ulkopuolisetkin ja osallistua etänä, mutta jätin ilmoittautumatta. Kuitenkin Lepolandian Pasi, jonka kanssa olemme näitä kuvahaasteita aiemminkin toisillemme heitelleet, lähetti eilen aamulla, juuri kun olin lähdössä äidin luona käymään ja kaupungille kuvaamaan, Instagramin kautta viestin: ”Se on perinteisen maratonhaasteen paikka ja aiheet ovat: 1. Ei mitään pönötystä, 2. Suurella sydämellä, 3. Hashtag, 4. Kasvuhakuisuus, 5. Eurooppalaisin silmin ja 6. Olet tässä/olen tässä.”

Sääntöjä en tarkemmin käynyt katsomassa, en mitään pitkälle meneviä suunnitelmia tehnyt, kunhan kiertelin kaupungissa tunnin, vähän toista. Kävin Caritaksessa äidin luona, tankilla, tulin kotiin huushollaamaan ja laittamaan ruokaa, ohessa muutama otos ja siinä ne käytettävissä olleet kuusi tuntia olivat menneet ja 80 kuvaa räpsittynä.

Ajan muistin oikein, siis kuusi tuntia, ja sen että kuvia ei saa muokata, olisi pitänyt ottaa jpg-muodossa, en ottanut, ja se, että ne pitäisi ottaa tuossa ilmoitetussa järjestyksessä, ei ollut mielessäni. Muutoinkin melko huolimattomasti tein, mutta mukavaa taas oli, joten kiitos Kuopion suuntaan haasteesta.

Tässä vastaukseni varsin vaikeisiin aiheisiin. Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.

1. Ei mitään pönötystä

Kuopion dfm 2014-2

2. Suurella sydämellä

Oulu, haastekuvat

3. Hashtag

Oulu, haastekuvat

4. Kasvuhakuisuus

Oulu, haastekuvat

5. Eurooppalaisin silmin

Kuopion dfm 2014

6. Olet tässä/olen tässä

Oulu, haastekuvat

Sitten kun en ole virallisesti kisassa mukana ja muutoinkin jo ”rikkonut sääntöjä”,

ajattelin tehdä em. kuvista korjatut, muokatut versiot.

Ja muutamille haasteaiheille myös kakkosversiot.

Ja vähän selitelläkin …

Olkaahan te hyvät blogivieraat kommentaattoreina. 😉

1. Ei mitään pönötystä

Kevätkaihonkukka on jo nimeltään vaatimaton, ei pönötä. Tämä oli toiseksi vaikein kuva.

 Kuopion dfm 2014-14

2. Suurella sydämellä

Oulu, haastekuvat

Oulu, haastekuvat

Kaupungintalon edustan kukkapenkin istutuksessa on suuri sydän.

3. Hashtag

(Tämän ajattelin HETI kuvaavani tähän haasteeseen.
Se on pieni osa arkkitehtiopiskelijoiden ”huvipaviljonki” -harjoitustyöstä Kiikelissä.)

Oulu, haastekuvat

4. Kasvuhakuisuus

Oulu, haastekuvat

Oulun kaupunki on kovin kasvuhakuinen,
ja tätä kuvaa ottaessa taas huomasi,
kuinka vaikeaa onkaan saada horisontti suoraksi!

5. Eurooppalaisin silmin

Kuopion dfm 2014-13

Toiseksi vaikein haaste. Pradan aurinkolaisella tulee katseltua eurooppalaisin silmin… 😉

6. Olet tässä/olen tässä

Tuon varjoidean keksittyäni olin muka kovinkin täpinöissäni.
Ei vaan kovin hyvä tulos. Ehkä tuo tangeeraava kivilinja olisi pitänyt hyödyntää jotenkin muuten.

Selfie-kuvaaja on sitten minustakin tullut. 😉

Oulu, haastekuvat

Oulu, haastekuvat

Oulu, haastekuvat

Nämä maratonit on mukavia. 😉

 

Terveisiä Meksikosta vol. IX

On tasan vuosi siitä, kun palasimme vaiherikkaan kotimatkan myötä Meksikosta. Silloin kävimme ”hakemassa tyttären kotiin”. Tulikin juhannuksena, mutta lähti lokakuussa takaisin. Ensin oli yliopistoharjoittelussa, nyt töissä. Eilen viimeksi Skypeilimme, ja tässä siis kuulumisia ja kuvia Monteyrreyn arjesta ja juhlasta.

Tänään on Meksikossa isän päivä, mutta isomman osan tuntuu saavan naapurimaassa  käynnissä olevat MM-jalkapalloskabat. Tiukan työaika -kulttuurin Binbitissä, jossa tyär on töissä, halukkaat saivat, eivät sentään ihan vapaaksi, mutta saivat sentään varhentaa siestansa alkavaksi klo 11 (yleensä siesta alkaa siis klo 13 ja kestää kaksi tuntia) Meksiko – Kamerun -ottelun ajaksi. Katukuvassa ja puheissa MM-jalkapallo on nyt siellä ykkösjuttu.

Kun Oulussa ei päästä hellelukemiin, on tyttärellä tolkuton helle: ”… varmaan kun siestalta kävelen takaisin töihin, on auringossa about 50 C”. Näin ollen ei ihme, että lapsi vastasi FB:ssa positiivisuuskyselyyn näin:

Positiiviset 4/5:

1. Kuukauden ollu alla olevan kuvan mukainen sää, eipähän kerranki samperi vieköön palele!

Sieppaa

2. Toimistolla toimiva ilmastointi
3. Kotona taas onneksi toimiva suihku

Töissä kuulostaa välillä olevan käsittämättömän arkaaista, sovinistista, työteliästä, mutta onneksi on paljon kavereita ja viikonloppuisin juhlia. Anetten Despedida-kesteistä olette jo kuvat nähneetkin, nyt oli sitten vuorossa häät. Ja meksikolaiseen tapaan ei mitkään pikku pilheet. Vieraita oli 400! Laitoin tyttärelle ennen häitä pyynnön, että saanhan sitten kuvia häistä. Ja vastaus on tässä:

Ja meksikolaiset häät, sieltä tulee olemaan miljoona seittemän sataatuhatta kuvaa 😀 yritin ehdottaa Alicelle [esikoisen toinen kämppis] et voisinko laittaa saman mekon jota pidin Marion veljen häissä. Että se oli vuosi sitte ja ei kukaan muista enää. Mutta Alice sano että ’but pictures remember! You can’t really do that here. ..’

Ja ne on isossa, kalliissa hotellissa San Pedrossa, sen vuoksi pitkä leninki -pukukoodi. [esikoinen mietti ettei raski/voi/halua ostaa pitkää pukua yhtiä häitä varten ja saikin lainaksi Ana Kareinilta]. Mutta Ana Karenin mekko oli tosi nätti,  – –

Ja ihan kuten lapsi arvelikin, kuvia häistä on paljon. Tässä ensimmäisessä kuvassa kannattaa kiinnittää huomiota nuorten naisten jalkineisiin: tuollaiset töppöset, joskus kuulemma voivat olla varvassandaalit. Ks. tyttären aiempi kokemus ja selitys, miksi näin… KLIKS

häätossut

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla….

1526368_4216186818434_8681676259505263450_n

 

morsian

10440738_4216183498351_7216977297462071693_n

Latinoilla on tuo pukeutuminen vähän erilaista kuin meidän kulttuurissa. … 🙂

Ja on häissä muutakin erilaista: vihkitoimitus alkoi ILLALLA klo 21. Tyttärelle oli kerrottu, että vihkitoimitus on Meksikossa AINOA tapahtuma, joka alkaa todellakin silloin, kun on ilmoitettu. Että toimitus tosiaan alkaa klo 21 – mutta oli sitten kuitenkin alkanut reilun vartin myöhässä. Aamuviiteen asti oli tyttären seurue tanssinut. Yöllä ei ole niin kuuma, on parempi juhlia silloin. No niin.

Vihkitoimitus oli ollut tavattoman karu ja persoonaton, mutta siihen oli kuulemma syynä se, että kirkkovuoden kalenteri ei sallinut kaavasta poikettavan. Hmm… Häissä oli ollut ruokatarjoilu, joka oli – kuten tytär on jo monista erilaisista juhlista kertonut – sujunut nopeasti, lautastarjoiluna, mentaliteetilla ”nyt hoidellaan tämä alta pois”. Eikä edes tacoja [niitä vasta efterdagen-lounaalla]

tacoja

vaan paistia ja ”jotain kasvishässäkkää”.

Häät eivät suinkaan ole olleet ainoat pippalot tuolla: toukokuussa oli ollut mm. yhdet  synttärijuhlat naapureiden katolla. Luonnollisesti meidän nuori oli ollut siellä. Pilheet olivat ylittäneet jonkun toisen naapurin sietokyvyn ja sitten oli seurannut meluvaroitus, tarkastuskäynti ja lopulta virallinen todistus, että meteli ei ollut lähellekään sakotettavaa tasoa. Nyt on sitten todistus siitä, että bilettäminen sujuu lain määräämissä rajoissa. 🙂

poliisitutkinta

Viikonloppuisin San Pedrossa tuntuu olevan vilkasta: lapsi lähetti kuvan teksteineen: ”Joka viikkoinen ruuhkatunti meidän kotikadulla (la-su yö klo 2.56)”

Arkihaaste yö

Jos viikonloppuisin onkin yöelämää, tuntuu esikoinen viettävät viikot vähintäänkin yhtä kurinalaisesti kuin Oulussa. Nyt hellekaudella on siirtynyt käymään salilla (5 x vko, huoh!) ennen töihin menoa, koska silloin on rauhallisempaa eikä niin kuuma kuin siestan aikana. Maassa maan tavalla?

salilla

Treenaaminen ei ole ainakaan ollut pahaksi: työnantaja kun oli tehnyt yllättävänkin perusteelliset terveystarkastukset:

Yrityksen terveystarkastuksessa yrittivät tänään ottaa verta kolmen hoitajan ja neljän neulan voimin. Neljä pikkuputkiloa ois tartettu, pohjat saatiin yhteen. Mutinaa ja muminaa kuulin hoitajien keskuudessa, ja sanan ’gringa’ (jenkki). Liukkaat amerikkailaissuoneni perkule vieköön estivät taas verenoton! [Laitoin lohdutukseksi viestin, ettei oli mitkään gringa-suonet, vaan ihan äidiltään perinyt moiset pakoilevat suonet—]

Melko kattavan terveystarkastuksen tekivät, tänään saatiin tulokset. – –  ei oo HIViä, tippuria, diabetesta, leukemiaa tai näyttöä huumeiden käytöstä 😀 ja tulehdusarvot on kohillaan. Painoindeksi ihanteellinen – –

Kaikkea ne testaavatkin, ei vaan Suomessa tuollaisia kattavia tarkastuksia satunnaisille työntekijöille tehdä. Hyvä että testaavat, niin äitikin voi täällä on vähän vähemmän huolissaan.  Ehkä nuo huumeasiat on noissa oloissa vähän enemmän työnantajienkin huolena kuin täällä.

Täällä ei niistä niin huolta, luotan, että pentu ei moisiin sorru, mutta eihän se estä ettenkö niin mielelläni soisi, että tytät tupsahtaisi juhannuksena mökille kuten aina joskus on tehnyt. 😀

Poikkeuksien päivä

Jos pihlajan kukinnan määrä on käänteisesti verrannollinen tulevan talven lumen määrään, niin ensi talvena ei ole lunta ollenkaan!

erilaista kuin yleensä-4

Meillä on pihalla seitsemän isoa pihlajaa, ja kukkia on satoja, ellei tuhansia. Pitäisi olla tae siitä, että ensi talvena ei ole metritolkulla lunta. Katsotaanpas nyt sitten tämä kansanperinteen ennustuskelpoisuus.

Jotain muutakin tavallisuudesta poikkeavaa. Minulla on lakatut kynnet! Tälle päivälle oli varaus kulmien ja ripsien kesäkuntoon saattamiseen = kestovärit, että ei paljon mökillä ja kesäelossa tarvi meikkipussilla käydä, mutta että on jotensakin säällisessä kunnossa naamavärkki. Ja sitten umpikuiville käsilleni, lohkeileville kynsilleni, kertakaikkisen huonosti kynsilakkoja käyttävälle minulle monen vuoden luottokosmetologi sanoi, että hänellä olisi aikaa, joten laitetaanko kynsiin huolto, väri kynsiin ja sitten uuniin. Uuniin?

erilaista kuin yleensä-3

Jep, jep! On kestoväri  kynsissäkin. Saapa nähdä miten pysyy, mutta ihan tavattoman huoliteltu ja naisellinen olo minulla nyt on. 😀

Oulun päivät on nykyään näin kesäkuussa, mitä minun on vähän vaikea ymmärtää, mutta sen verran olin jostain lukenut, että niiden ohjelmaan kuului ”Meri-Päivät”. Eli Möljällä piipahdimme, ja oli ihan jumalattoman kylmä. Oulu-laivan kyytiin olisin ehkä halunnut, mutta ei ollut enää paikkoja ja totta puhuen ei tarpeeksi vaatettakaan. Ehkä huomenna?

erilaista kuin yleensä

Kylmyydessä on puolensakin. Kesäkukkia äsken kastellessa ei mitään sääskihysteriaa. On niin kylmä, että vaikka paistaa ja vaikka läträilee vesipisteellä (jossa on yleensä sakeana pilvenä itikoita), ei ole haittaa itikoista. Erinomaisen hyvä asia. Uudet pelakuut ovat kyllä mieleeni. Villiviinikin jo enemmän kuin hyvällä alulla.

erilaista kuin yleensä-5

Aamupäivällä tein ostokset: mökille ja muutoinkin kaikkea erikoista olin hakemassa, vietin toista tuntia Linnanmaan Prismassa – toista tuntia! Auton takakontti olikin aika täysi, kaikenmoista, kuivamuonaa paljolti, mutta sitten silmiini oli sattunut leipä. LEIPÄ. Fazer-leipomon Paesano. Se oli melkein sellaista kuin maalaisleipä oli Umbriassa. Aamiaisella hillon kera, lounaalla salaattilautasen reunalla, illallisella juuston kumppanina. Sitko oikeanlainen. Kuori rapea, suolaa tarpeeksi. Ihanaa leipää! Poikkeuksellista Suomen oloissa.

erilaista kuin yleensä-2

Kohta soittaa tytär: huomenna saatte Meksikon kuulumiset! Adios!

Vähän sääskiä ja pieniä kuplia

lenkillä

Arkiaamun lenkki. Pelkästään siinä on enemmän kuin kolme positiivista asiaa: se, että se on mahdollista, että tein sen, se kaikki vihreys, lopultakin vähäinen itikoiden määrä, meren tyyneys, liikkumisen ilo.  Mahdollisuus valita, lähdenkö duuniin kampukselle vai käynkö ensin lenkillä ja jään päiväksi kotiin nimikkeellä ”etätyö”.  Tuota etätyö-käsitettä aina joskus mietin: meilläkin näkee töissä usein kollegoiden ovenpielen paneelissa lukevan ”Tänään etätöissä”. Etäällä töissä, etäällä töistä, työt etäisiä, etäällä ihmisistä, lähellä tutkimusta? Tänään se on minulle tarkoittanut intensiivistä ahertamista.

perjantai-5

Yksi iäisyysprojekti alkaa olla lähellä valmistumistaan. Tai ehkä puolivälissä oloa. 😉 Kun nyt ollaan positiivisia (5/5), niin nyt alan uskoa, että tästä yhteisprojektista tulee joskus julkistus. Laanilan historia -projekti on vääjäämättä matkalla kohti valmistumistaan. Eikä siitä huono tulekaan.

Kotimaista parsaa. Äärimmäisen harvinaista ja positiivista. Ei tarvinnut kuoria, ei tehdä kommervenkkejä. Neljä minuuttia niukassa kiehuvassa vedessä, jossa vähän sokeria ja merisuolaa. Ja voita, sekä keitinveteen että tarjoille. Ei mitään piperryksiä, eimonimutkaisia kastikkeita tai lisukkeita. Parsaa ja voita, hyvä on, vähän kidesuolaa. Se on siinä. Yksinkertaista. Kuin uudet perunat, vähän parempaa vain. 😉

perjantai

Kuohuvassa kuplat pieniä. Se on positiivista.
Niiden kuuluukin olla pieniä.

perjantai-8

Ja että tuntee ansainneensa ne kuplat, ansainneensa perjantain. Olkoonkin kolmastoista.

perjantai-2

Ja perjantaista huolimatta ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Tämä syksyinen sää viimeistään lupaa olla kotona, – ja nauttia siitä. Pysyä sisätiloissa ja miettiä, alkaako työstämään kuvia, vai lukeako viimeiset sivut kirjasta ”Pitkän päivän ilta”.

Jo hiipuu kokoukset, kesä etenee

Vaikka aamu aukeni ankean näköisenä oli kuitenkin lämmin.

Positiivista (4/5) on, että on sopivan lämmin

1) ainakin verrattuna siihen, mitä Meksikossa duunaavalla tyttärella ja

Sieppaa

2) että puutarha kukoistaa

Puutarha on_-4

3) Positiivista on, että on kotipuutarhuri:
alppiruusut puhkesivat tänään kukkaan ja nurmi on kerrassaan trimmattu.

Puutarha on_-3

Puutarha on_-2 Puutarha on_

Hyvä harrastus miehellä. Ilo tulla illalla kokouksesta vihreään maailmaan. Ja kokous oli pitkään aikaan viimeinen. Harrastuskokouksistakin kun loma lähenee tai itse asiassa on jo alkanut. Vielä kun muutamia minulle tiedottamiseen ja kesän tapahtumien järjestelyihin liittyviä tapahtumia teen, niin sitten on loma Pressen tehtävistä.

Lomasta suora ajatus juhannukseen, siitä sitten jo päästäänkin ruokaan. Ajattelin tehdä jo viikonlopuksi jääkellarin lohta, unohdin, joten jäänee juhannukseksi. Voisinkin kyllä suositella ”Juhannusruoka” -postaustani muutaman vuoden takaa. Saaristolaisleipää ja jääkellarin lohta? Ehkä kaikki juhannuspöydässäsi istuvat eivät tykkää, mutta luulisin, että useimmat.  Ja on tuolla sivulla http://www.satokangas.fi/blogi/2011/06/juhannusruokaa/  on paitsi sen ohje, myös muutakin herkullista. Jääkellarin lohi on parempaa kuin graavilohi ja se on helppo tehdä. Kokeilehan.

Sitten sellainen tiedoksi, että ihan lähiviikkoina tulen perkaamaan sekä matka- että keittiösivustoja raa´alla kädellä. Siis käy katselemassa (erityisesti vanhat) matkakertomussivut ja monet (erityisesti joulu)ruokasivut, sillä tulen poistamaan niistä aika paljon.

Keskiviikko liki keskellä kesäkuuta

Kesä on positiivista-5

Näin lukukauden lopulla, vaikkei olisi mikään erityisen kiire ollutkaan, olen yleensä aika univajeinen, liian vähän nukkunut, vaikken varsinaisesti työntekoon tai siitä väsynyt olisikaan. Joskus kyllä sitäkin. Mutta olen ollut huono nukkuja jo kauan – kiire ja murhe, huoli tai hillitön odotus (ennen matkaa, juhlaa, tapaamista, jonkun valmiiksi saamista tms.) vievät minulle tarpeellisesta yönunesta yleensä moniaita tunteja.

Tämä vuosi on ollut erilainen. Elämäntapoja en ole paljon muuttanut, mutta minä olen löytänyt melatoniinin. En tarvi sitä paljon, milligramma silloin tällöin, ehkä kolme kertaa viikossa, on parantanut minun elämänlaatuani niin paljon!

Tämän kuvan ja jutun ajattelin, –  että sitä positiivisuushaastetta varten tänne  laitan. Noh, tuohan on positiivista. Enemmän kuin moni arvaakaan. Mutta lopulta päädyinkin siihen, että tämän päivän kontribuutioni on tällainen:

 

Keskellä viikkoa, kesäkuun keskellä paljon positiivista (3/5)

1. Kesäaamut on ihania,

Kesä on positiivista

Tähän voisin vielä kertoa hieman enemmän kuin tuolla Facebookin puolella samaan asiaan kirjoittelin: siis levollisen, hyvin nukutun yön jälkeen töihin mennessä ajoinkin auton parkkiin ihan toiselle puolelle kampusta kuin koskaan ennen. Kävelin hallintorakennuksen puolelta (about 600 – 800 m) yliopiston läpi omaan huoneeseeni. Ikinä ennen en ole sitä kautta töihin tullut. Kannattaisi. Näin ihan uusia näkökulmia meidän kolossiaalisesta opinahjosta, jossa olen ollut töissä jo 20 vuotta. Siis Linnanmaallakin jo 20 vuotta! Ja sitten Kasarmintiellä vuosikausia… Mutta kannattaa vaihtaa joskus tulokulmaa. Myös sen suhteen miten työpaikalleen ”rantautuu”.

Noh, aamupäivä meni perehtyessä iltapäivän kokouksen materiaaleihin. Ja kollegoiden kanssa tulevaa  suunnitellessa.. Ja sitten aika koulutusneuvoston kokoukselle… Hanke-esitys jota viime viikolla järkkäilin, pääsi pistesijoille, ehkä rahoitustakin saadaan … ja muutoinkin…  hyvä kokous.

2. kesällä kokouksissakin, pitkissäkin (!), on naurua,

Kesä on positiivista-3

vaikka ne eivät paljon yli neljää tuntia kestäisikään!

Töiden jälkeen piipahdus kotona. Auton vaihto pyöräksi ja kohti kaupunkia. Kohti harrastuksia. Palatessa olisi voinut jäädä kuvailemaan vaikka kuinka, …

3. kesäillat nyt vaan on ihan ylivertaisia…

Kesä on positiivista-4

Mutta kun on taas aamuvarhain oltava kokouksessa. Tämän kevätlukukauden viimeinen. Positiivista sekin.

Positiivinen paleleva työpäivä

Mennäänpä tämän(kin) päivän postaus näiden positiivisuus-kuvien kautta (ks. eilinen).  Kovin ovat työpäivään liittyviä tänään nämä positiiviset jutut:


1. Muistin ottaa eväät töihin. Ei mikään itsestäänselvyys.

eväät

2. Linnanmaalla oli pääosin hyvin rauhallista. Humus-kuppila onneksi vielä auki.

_MG_1878

Puolen päivän jälkeen sellainen puheliaiden kesäopiskelijoiden hetkellinen tulvahdus, mutta muutoin hyvä päivä keskittyä. Editointi- ja lukuhommia. Ja sitten Humus-kuppilassa istuskelua aamulla ja iltapäivällä. Niin mainioita juttuja,… pääsykoevastausten tahaton komiikka jaksaa meitä tietysti vuodesta toiseen ilahduttaa. 1950-luvun sukupuolten välistä tasa-arvoa käsittelevän aineistotehtävän vastauksissa ihan lähtemättömän mainioita kielikuvia, taas kerran riemullisia lipsahduksia, kuten: ” – – 1950-luvulla arkipäiväisissä kotitöissä naisen paikka oli ns. ”hellan ja kattilan välissä.”  Ja  sitten toinen: ”Toisen maailmansodan vuoksi naisten työnteko oli noussut yhä enemmän seinälle, …” ja sitten vielä miehen vastuullisesta asemasta: ” – –  perinteitä vastaan, jonka mukaan mies oli pöydän pää, jonka tehtävä oli suojella ja elättää perhe.” Kiteytettynä 1950-luvulla naiset hellan ja kattilan välissä,  kun miehet olivat pöytien päitä. 😀

Iltapäivän kahvituokion aikana taisi varmistua, minne suuntaan tämän kesän rengasmatkani, jonka kuvasaaliista on sitten tarkoitus taas koota Kesä(kuva)kisa (ks. 2012 ja 2013). Mitään ei ole lyöty lukkoon, joten ehdotuksia voi vielä esittää. Yksinäiselle päivämatkalleni lähtenen heinäkuun alkupäivinä…

3. Työpöydälleni ilmestyi jotain, mitä siellä ei yleensä ole. Tohtorikoulutettava, jonka käsikirjoitusta olen kommentoinut enemmän kuin ohjannut, sellaisen halusi tuoda. Hyvä mielihän sellaisesta. Tietysti. 

lahja

Kuohuvalahjan ilahduttava vaikutus lisääntyi vielä kun suhteuttaa sen niihin pariin projektiin, jotka minulla on meneillään.

Kaiken positiivisen jälkeen on kyllä pienen pieni tupina kirjoitettava siitä kylmyydestä, joka työmatkapyöräilijää aamulla kohtasi. Ja minä kun olin päättänyt, että kesäkuussa en hanskoja käytä! Pöhkö päätös.

Positiivisia shoppailuja

Vielä Facebookin positiivisuushaasteesta, josta jo helatorstaina kirjoitin… Sisareni haastoi minut  FB:ssa jo toista viikkoa sitten, koetin kiemurrella haasteesta ulos lupaamaalla laittaa joka päivä kolme kuvaa positiivisista jutuista tänne blogiini. Laitoinkin. Kai. Mutta eilen sitten uudelleen minut haastoivat sekä  työkaveri että kalaasiystävä, joten osallistunpa nyt sitten kunnolla tuolla Facessa. Mutta kuvista en luovu. Ja laitan tänne kanssa ne haastekuvat ja jutut. Tuleepa sellaista synergiaetua tähän some-elämään.

Siis positiivisuushaaste (1/5) kuvien kera

1. Aamulla satoi – ei ollut ollenkaan kurjaa mennä töihin. Päinvastoin.

WP_20140609_07_58_21_Pro

2. Löysin kaikki ne kirjat, joita minulle on (tähän mennessä ;)) suositeltu kesälukemiksi.

kirjat (1)

3. Siivousvälineitä ja -aineita juhannukseksi mökille äsken Kodin ykkösestä hakiessani löysin juuri sellaisia tyynyliinoja kuin olen kauan kaivannut. Kesäkotiin. 

tyynyliinat

Töihin oli kyllä oikeasti kiva mennä, vaikka on vähän kuin kituviikko ennen lomaa menossa, mutta eipä minulla nyt niin kovin kiire lomalle olekaan. Lomaan liittyen kyllä siis puuhaillut tänään. Ja sitten pari positiivista juttua vielä ohi tuon haasteen, mutta liittyen äskeiseen Anttilan Kodin Ykkös/Intersport -käväisyyn. Intersportista menin hakemaan urheilucapreja/patikointihousuja (Merrell, Halti, Haglöfs tai ihan mitä tahansa hyviä, joilla pärjäisi Alpeilla helteessa ja sateessa etc. Löysinkin. Khakinväriset Merrellit, ja niihin soppeli ”tekno”-paitakin. Siis hyvä juttu numero yksi.

Ja sitten!! Näin niin ihanan takin!! Sadetakki, ohut, liki kahisematon, staili, hengittävä, tosi pieneen kokoon menevä. Liian hyvää ollakseen totta?! Se olis ollu niin mun, mutta pikkuisen oli hintava. Mikä tässä siis on positiivista? Se, etten sittenkin ostanut sitä. Olin tiukkana: minulla kun on noilla ominaisuuksilla oleva Haglöfs jo olemassa. Tosin ei staili, ja se on musta (tietysti), mutta en  siis tarvi enkä  ostanut uutta. Ja mitä sanoo Pehtoori kun hehkuttelin tiukkuuttani, että en repsahtanut, en. Sanoo, että voithan sinä sen huomenna hakea. Haetkin. – No en hae.  Kai. 🙂

Halti

Kesäruokia vol. 3

Ei mitään rajaa tällä ”edes pienen reissun” -kaipuulla.

Semminkin kun tänään on satanut jotensakin koko päivän, semminkin kun monta kertaa olen muistellut, missä oltiin tasan vuosi sitten (kuinka epätodelliselta tuntuukaan!), semminkin kun on enää seitsemän (työ)päivää lomaan.

Reissukaipuusta ja kesäkuun sunnuntaista huolimatta aika tavanomaista tekemistä tänään. Mutta luulenpa, ettei teitä kiinnosta, kuinka aamupäivällä ajelin tunteroisen pitkin Oulun autioita katuja etsien avoinna olevia ruokakauppoja ja/tai kioskeja (missä-on-ne-tavallisesti-vieroksuttavat-aabeeceet??!!) kun Raksilan Sale, joka on periaatteessa ”aina ympärivuorokautisesti auki”, ja jonka varaan olin laskenut, olikin kiinni! Sekä kotiin että äidille kun piti ruoka- yms. hankintoja tehdä, enkä ollut ollenkaan varautunut siihen, että on helluntai, enkä siis eilen väitöksen jälkeen mihinkään kauppaan mennyt! No mutta, kuten sanottu, tämä EI ole kiinnostava juttu.

Kiinnostavampaa lienee se, mitä sitten lopulta tein ruoaksi, kun parikin pientä Siwaa ja pikku K-kauppaa olin löytänyt, Caritaksessa käynyt, nuorilta saanut lupauksen, että syömään tulevat.

Jotain niinkin proosallista ja suomalaista (muistanette, että tämä kesä on pohjoismaisen keittiön aikaa minun koekeittiössäni :)) kuin juuresröstiä tai -pihvejä karitsanfileiden oheen. Mm. niitä. Tämän tyyppisiä paistelin opiskeluaikana harva se pyhä. Niiden kanssa ei ollut silloin filettä, eikä paljon mitään muutakaan. Nyt pieni variaatio noista 30 vuoden takaisista…

Sunnuntaisapuska-4

Sunnuntaisapuska-7

Jollei satu kaapissa olemaan tällaista Italiasta ostettua muskottipähkinää, niin jo vain Santa Marian tavallinen jauhettu käy ihan hyvin.

Sunnuntaisapuska-8

Juuresrösti

Raastettua porkkanaa (3 isoa tai 6 pientä), raastettua perunaa (3 Isabellaa), silputtua sipulia (2 roscoffia tai muuta makeaa sipulia), raastettua Appenzelleria (sehän se on suomalaista!!), ja desi tai pari murskattuja maissihiutaleita, kananmunia (2 luomua), suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää. Sekoita massa, ja paista lettupannussa (tai tuollaisessa kuin minulla on) erittäin miedolla lämmöllä. Noin 10 minuuttia puoleltaan. Appenzeller on tähän asti havaittu parhaaksi juustoksi, moni muukin varmasti käy.

Pehtoorillie pistin grillille limen puolikkaita grillattavaksi kun Tomi Björck ohjeessaan toteaa, että paahtamalla sitruunaa tai limeä saa oivallisen lisämausteen lautaselle… Hän suosittelee sekä lihalle että kalalle, me ehkä kannattaisimme nimenomaan kalaa. Kevyesti grillatusta limestä kyllä lähti mehut paremmin kuin paahtamattomasta.

Sunnuntaisapuska-5

Sunnuntaisapuska-6

Sitten jälkkäriksi (taas) mansikoita ja paahdettua valkosuklaata. Muutama kysely on tullut siitä, mitä suklaata tässä käytin, ja niinpä tänään testaus: onko Fazerin tavallinen (kuvassa sitruuna, jota en ole kokeillut, vaan vastaava tavallinen) vai gourmet-reko-suklaa, joita systeri tässä keväällä joskus käydessään toi, parempaa. Ja äänin 4 – 0 gourmet voitti, vaikkei Fazerkaan syömättä jäänyt. 😀

Sunnuntaisapuska

Sunnuntaisapuska-2

Gourmet-suklaaseen tuli parempi ”kinuskinen” maku. Pehmeämpi. Ja paahtuikin tummemmaksi.

Sunnuntaisapuska-3

 

 

Tunnelmasta toiseen

Nallikari

(klikkaahan isommaksi tämä kuva: se on hyvä, vaikka itse sanonkin. 😉 )

Tuomenkukkien terälehdet jo varisevat, kuin lumihiutaleita metsäpolulla, pihlajankukista lähtevät tuoksut uutteisia ja väkeviä, liki vastenmielisiä, mutta omenapuut puistojen ja puutarhojen kauneimpia! Hietasaaressa ja Pikisaaressa polkujen ja pikkuteiden sekä rannan välissä maisema kuin jossain 1800-luvun kansallisromanttisessa maalauksessa. Ja meri tuoksuu merelle, sellaiselle kuin sen kuuluukin. Tuoksuu suolaiselle. Oulu ON merenrantakaupunki.

nallikarissa

Vaikka voikukat hehkuivat keltaisena joka paikassa, oli muutama hätäinen ehtinyt jo kukintansa saada hoidelluksi.

Torstaina kampaajani sanoi, että hiusteni uusi väri on ”himmeä helmiäinen”. Himmeän allekirjoitan, helmiäistä minun hiuksistani ei saa kukaan. Tuli vaan mieleen kun pitkällä aamulenkillä otin nämä kuvat: väistämättä muistuttavat hiuksistoani.

Aamun vaihtuessa aamupäiväksi syväänhengittäminen, hiljaa huokailu pelkästä ihastuksesta ja lentävät ajatukset alkavat hiipua, joten lähden jo kotiin päin. On jo mentäväkin. On ehdittävä siistiytyä ennen puoltapäivää: tänään väitöstilaisuus. Oma vastaväittäjäni oli tänäänkin vastaväittäjänä. En ole ainoa, joka on sitä mieltä, että hän on tehtävässään enemmän kuin hyvä. Analyyttinen, kommentoiva, tutkimuksen ansiot  ja rajallisuudet esiintuova, hienovaraisesti, ei repien eikä raastaen, ei hehkuttaen eikä hymistellen. Puhuu asiaa. Antaa väittelijän olla pääosassa ja osoittaa oppineisuutensa. Vastaväittäjä ei omalla tietämyksellään, jota sitäkin hyvänen aika on!!, rehvastele. Väittelijä? – Osasi asiansa, oli hyvä.

Väitöksen jälkeen liki suoraan lakkiaisiin. Naapurissa lakkiaiset tänään. Miten voi olla tänään? Sotkamon urheilulukiosta viime viikonloppuna lakkinsa saaneen naapurintytön lakkiaisia vietettiin tänään – Sotkamon lukiosta kun Ouluun kuitenkin on matkaa, ja kun samalla oli muutettava sieltä pois. Miksei siis voisi viettää lakkiaisia viikkoa myöhemmin? Ihan hyvin voi. Enkä ennen ole lakkiaisissa soppatykkiä nähnyt, mutta kuinka olinkaan iloinen kun sellainen tänään oli. Lohisoppa tykistä oli erinomainen juttu.

Monenlaista yhdelle lauantaille.

 

 

Omenapuiden kukkiessa

Eilen se jo melkein kukki koko omenapuu. Eilen melkein, ja tänä aamuna täydessä kukassa. Sellaisesta tulee hyvä olo. Sitä voi vain katsella ja ihalla. Oven pielessä olevan tuoliin (kuvassa) voi aamusella ennen töiden alkua kahvimukillisen kanssa istahtaa toviksi, ja miettiä, että varmaankin japanilaisilla tankarunous syntyi juuri kirsikankukkien kukinta-aikaan.

Minä koetin synnyttää tai tarkemmin ottaen täydentää hankehakemusta. Kuulostaa kivalle, eikö? Ei niin järin mieltäylentävää kesäkuun lämpöaallossa kylpevän perjantain puuhaa, mutta tulipahan tehtyä, – ja perjantai ansaittua. 🙂

Omenapuut kukassa-8

Omenapuut kukassa-9

Omenapuut kukassa-10

Omenapuut kukassa-6

Omenapuut kukassa-7

Tuon koristeomenapuun kuvasin siis jo aamulla, ennen lenkille lähtöä. Silloin näytti, että päivästä tulee helteinen, pilvetön ja aurinkoinen. Ja työteliäs.

Eihän se ihan niin mennyt. Helteistä on ollut, välillä aurinkoistakin. Työteliäisyyden kanssa lopultakin vähän niin ja näin. Toisaalta aikaansaantipisteitä tulee kaksin-, jollei kolminkertaisesti (”siviilipuolelta”) kun siivosin meidän konnulin terran ja koko huoneen.  Ei ole Elmeri niitä siisteimpiä pakkauksia.

Toisen omenapuun, oikean, ei siis minkään ”vain” koriste-, pihan paremmalla puolen olevan, kuvasin juuri äsken. Näettekö? Sataa vettä!  Minua on huijattu! Vesisade ei kuulunut millään muotoa tämän illan juttuihin. Mutta menkööt!

Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.

Omenapuut kukassa-11

Omenapuut kukassa-12

Omenapuut kukassa-13

Lopultakin, – ihan hieno päivähän tänään on ollut.

Ja sitten tulee yhtäkkiä. Väsy. Viitsimättömyys. Juuri ja juuri jaksaa pestä meikit pois, katsoa että huomiset (työ? – no joo, työ)vaatteet on siistit ja silitetyt ja ryhtyy tarkoituksettomaan surffailuun.

Omenapuut kukassa-2 copy

Kesä(loma)ajatuksia

Omenapuut kukassa

Omenapuut kukassa-4

Omenapuut kukassa-5

(Omenapuiden kukat kannattaa klikkailla isommiksi)

Harvoin on kurjaa lähteä töihin, ja vielä harvemmin niin kurjaa kuin tänään!

Kukkivien omenapuiden katveeseen, kotipihalle, olisin aamulla voinut jäädä.

Mutta menihän se siinä sitten työpäiväkin.

Sellainen leppoisa tekemisen meininki kuitenkin.

Töiden jälkeen kaupungille kampaajalle polkiessa mietin, että kun nyt leikataan tukka, niin viimeisetkin Meksikossa käyneet hiussuortuvat häipyvät. Ja kun aamulla katselin juustopaketin viimeistä myyntipäivää ajattelin, että se on sama kuin minun kesälomani alkupäivä. Töissä kalenteriin syksyn kokous- ja publiikkipäiviä ja muita tähdellisiä aikatauluttajia merkitessä laskin, että suunnilleen 22 kokousta on ennen kuin tytär mahdollisesti tulee kotiin. Lapin Kansan toimittaja soitteli, ja kyseli yhtä väitöskirjaani liittyvää juttua, ja sitten milloin väitöskirjani on julkaistu, kun kerroin, että aika tarkalleen 10 vuotta sitten, mietin saman tien, että 10 vuoden päästä eteenpäin olen jo varmaan unohtanut mistä väittelin. 😉

Näitä päivien ja  vuosien, isojen ja pienten tapahtumien laskemista  ja ajan mittaamista eteen- ja taaksepäin merkillisillä yksiköillä (kalkkitabletteja purkissa enää yhtä monta kuin työpäiviä loman alkuun jne.) olen tehnyt aina. Ja tuntuu vain pahenevan.

Sellaistakin laskeskelin, että kun ensi viikolla saan luetuksi vielä yhden käsikirjoitusnipun, niin sitten voin siirtyä kesälukemistojen pariin. Hommata kirjastosta ja/tai kaupasta hyvää kesälukemista. Nyt minulla ei ole mitään visiota siitä, mitä lukisin, joten suositelkaapas. Sinun ”elämäsi romaani”, paras elämäkerta ikinä, hyvä dekkari, matkakertomus, jota et unohda, historiallinen romaani, jota ei voi jättää lukematta, kesäkirja, jonka luet joka vuosi, uutuuskirja, jota et voinut laskea kädestäsi ennen kuin olit lukenut läpi? Kerro, – ilahtuisin vinkeistä.

Mikä ihana ilta!

Oli sovittu että mennään viinikerhon kanssa tänään illalla kaupungille syömään. Minun piti varata paikka, tilata sapuskat, ehdottaa viinitarjoilu.

Mutta kun … mutta kun minä halusin järjestää kesämaistiaiset meillä! Ei ole aikoihin kokoonnuttu meillä – kesällä. Pehtoorin kanssa päätimme viikonloppuna että minnekään Sokeri-Jussiin tai pölyisien metelöivien keskustan ruokaloiden katupöytiin lähdetä syömään. Ja eilen (ja viikonloppuna) vähän teimme hommia, jotta kaikki olisi valmista viettää meillä arki-illan barbeque-partyt. Ensinnäkin on todettava, että vesiKIN maistui hyvälle…

WP_20140604_21_51_40_Pro

 Mutta kyllä tänään viinit (ks. lista) olivat pääosassa. Teemana uutuusviinit ja maaottelu Italia vastaan Itävalta (jota punaviinin osalta oli vahvistettu Ranskalla). Ja vain hienoisesti Italia vei voiton. La Villa oli illan kuningatar. Äänin 10 – 0 valitsimme tuolta listalta parhaaksi.

Testasimme rinnakkain kaksi kuohuvaa, kaksi rose-viiniä, kaksi valkkaria, kaksi punaista. Pareittain, ja sitten valittiin voittajat. Ikinä ennen näin (siis avoimena) ei ole testattu, mutta mukava näinkin.

04062014

 

Umbrian Grechettoa jäi, St. Laurent  roseeta jäi, mutta La Villa rutistettiin loppuun. Perfetto.

Koekeittiöstä kaikenlaista, parasta oli pääruokana olleet grillatut raakamakkarat ja sitten jälkkärit. Juustoja hillokkeen kera ja marinoituja mansikoita. Niin ja suosiollisen vastaanoton saanut paahdettu valkosuklaa (ks. ohje täällä).

Ja mikä parasta: kesäilta. Itikaton, sateeton, lämmin kesäilta. Pihamme ystäville avoinna. Vähän viiniä, paljon juttuja. Hyvää ruokaa, keskustelua, viineistä keskustelua. En ollut ainoa, joka totesi, että kuin olisimme ulkomailla. Vain illan laskeutuva pimeys puuttui…

Nyt hyvä mieli, kun sittenkin päädyttiin Rantapeltoon, eikä kaupungin pölyisille, ruuhkaisille patioille.

Suklaamintunlehdet marinoitujen mansikoiden päällä olivat meidän monen mieleen.

 tarjottavia

Eikä todellakaan kukaan hyljeksinyt vuoden 1963 portviinitilkkasta.

Pullo oli ostettu Lissabonista jokunen vuosi sitten, jouluna avattu, ja nyt jäi pienet maistiaiset kaikille.

Yli viisikymppinen port oli vielä vireessä.

tarjottavia-2

Nyt hyvillä mielin, – oli ilo nähdä ystäviä. Minulle ilo järjestää, vaikka vain arki-illan ruokasessio.

Ailahtelua – kesäistä

Tuntuu kesälle.

Tuntuu kesälle, vaikka keskipäivällä alkoikin kokous Linnanmaan vanhan puolen tympeässä, 70-lukulaisessa oranssissa kokoushuoneessa, jossa on paksu kokolattiamatto, minkä vuoksi osin aika varovaisäänisten osallistujien puhetta on vaikea seurata. Kahden tunnin kokoustamisella sentään selvitään, kierrän ulkokautta takaisin ”omaan siipeen”, ja kesä, kesä… Hetken hulvahtaa ajatus, että tytär tulee… mutta onnenhulvahdus menee ohi.

Ei, ei tule tytär kesälläkään. Minähän olen menossa antamaan asuntonsa uudelle vuokralaiselle avaimia.

Kutsu-4

Mutta tytär lähetti minulle mainion linkin saatesanoin:
”uusia ideoita mansikkamargaritojen yhteyteen”.

http://www.buzzfeed.com/christinebyrne/delicious-ways-to-drink-out-of-fruits

Aika huippuja hedelmäviritelmiä linkin takana on.
Ananasjuttuja meilläkin on tehty, mutta onhan tuossa artikkelissa vaikka ja mitä.
Jos huomiseksi tuon vesimelonijutun koettaisi? 😉

No mutta siis töissä vielä: työhuoneessakin tuntuu kesälle, pöydät tyhjenevät pinoista, allekirjoitettavista, luettavista, laadittavista. Avaan ikkunan ja toivon, että joku leikkasi nurmea, tulisi tuoksu ja se ääni. Eihän sisäpihalta tule, …

Kollega, sijaiseni, lähdössä huomenna Roomaan ja konferenssiin Perugiaan. Vähän sitäkin mietin, miksen minäkin, mutta kyllä minä tiedän, miksen. Ja syvennyn tekemään kaaviota kandintutkinnon suorittamisesta 32 tukikuukauden raameissa ja sitten hoksaan, että syksyn juttu tämän pitäisi olla – ja lopetan!

Kesä siinäkin, että olen kotona ennen neljää. Tonnikalasalaatti on varma merkki kesästä, sitten kukkien kastelu, ja pihalla siivoillaan: ehkä olisi kannattanut se allergiasumute sittenkin ottaa taskuun. Valkoiset ikkunalaudat on sellaista mitä harkitsisin hyvin, hyvin tarkkaan, jos nyt vielä rakentaisimme. Nyt kun koivun siitepöly alkaa olla katuojissa, on mänty vasta kukoistuksensa alussa. Pesikö Pehtoori pihan lisäksi autotkin? Minä ainakin kynnysmatot.

Kutsu-2 Kutsu

Niin kesä, että taidan etsiä huomiseksi töihin salsahameen!

Valintaprosessista kiinnostuneille

Professorin valinta etenee. Tänään oli vuorossa opetusnäytteet. Syksyllä auki pistettyyn virkaan tuli 16 hakijaa, joista yksi vetäytyi aika pian. Sen jälkeen tiedekunnan oma valintatoimikunta (dekaani, koulutusdekaani, kaksi professoria ja opiskelijajäsen) valitsi kolmijäsenisen (professoreista koostuvan) asiantuntijaporukan, joista kellään ei saanut olla kytköksiä kenenkään hakijan kanssa, mikä on Suomen kokoisessa historian tiedeyhteisössä suht vaikea juttu. Noh, kolme asiantuntijaa, jotka suostuivat hommaan, löytyivät. Kaksi naista, yksi mies. Yksi heistä emerita. Asiantuntijoista kaksi on tamperelaista, yksi Tukholman yliopiston Suomen historian profesori. Heille lähetttiin kaikkien 15 hakijan 10 parasta julkaisua (= 150 artikkelia ja kirjaa/asiantuntija) sekä cv:t ja muut hakupaperit ja heille annettiin huhtikuun alkuun asti aikaa tehdä lausuntonsa ja asettaa kolme parasta hakijaa ehdolle ja vielä paremmuusjärjestykseen.

Nämä tekivätkin (vastoin yleisiä tapoja ja käytänteitä) yhteislausunnon, jossa jaottelivat hakijat kolmeen ryhmään, ja asettivatkin ehdolle viisi parasta. Kaksi ykkössijalle, kaksi kakkossijalle ja yhden pronssille. Ja meidän tiedekunnan valintatoimikunta kutsui nämä viisi antamaan opetusnäytteen (aiheena “Maisteriseminaarin johdantoluento. Aiheena oman tutkimusalan esittely” 30 min.). Ennen tänä aamuna alkanutta näytetilaisuutta tuli tieto, että toinen ykkössijalle asetetuista jättäytyy pois, koska sai professuurin Joensuusta. Siis tänään neljä näyteluentoa, jotka olivat julkisia ja sitten niiden jälkeen ja  lisäksi valintatoimikunnan tekemät haastattelut.

Kuulimme samasta teemasta neljä kovin erilaista näytettä; kaksi erinomaista, kaksi vähemmän – minun mielestäni siis.

Nyt valintatoimikunta tekee päätöksensä, jonka esittää rehtorille. Spekulaatioissa yksi nimi tuntuu olevan ylitse muiden. Rehtori yleensä aina tekee nimityksen esityksen mukaisesti. On vaikea kuvitella, miksei nytkin niin tekisi. Päätös lienee tiedossa parin viikon sisällä ja uusi professori astuu virkaansa elokuun ensimmäinen.

Samalla minun lokakuun alussa alkanut määräaikainen professuurini päättyy.

Ja lukemisen määrä vähenee.

WP_20140602_11_31_07_Pro WP_20140602_11_31_18_Pro WP_20140602_11_31_27_Pro

Nämä pinot ovat opinnäytetöitä (graduja, väitöskirjojen käsikirjoituksia ja lukuja, kanditöitä, harjoituksia) jotka olen lokakuun alun jälkeen lukenut ja enimmät myös arvostellut ja kirjoittanut lausunnot. Näiden lisäksi vielä tentit, apurahahakemukset, kokousten aineistot ja ties mitä. Kirjaimellisesti minulla on ollut LUKUvuosi. Vielä yksi 300-sivuinen käsikirjoitus tullenee, mutta sen taidamme kollegan kanssa siirtää elokuulle. Kesätentit tulevat tietysti ja vähän kandiaihoita, mutta loppusuora on jo edessä. Ainakin lukemista on riittänyt.

 

Pyhäpäivän agenda

… eihän sellaista saisi edes olla.  Siis asialistaa, tekemistä, pyhäksi. Noh oli kuitenkin. Ihan ”pyhä”puuhiakin listalla, mutta eihän se elämä mene edes yhden päivän osalta niin kuin suunnittelee, ajattelee.

Suurin syy agendani repsahtamiseen on säässä. Silloin kun on niin kylmä kuin tänään, ei tunnu hyvälle istuttaa yrttien taimia lavoihin; ovat siis vielä suojassa sisätiloissa. Eikä rullaluistimia tullut haettua varastosta: vielä muutama vuosi sitten aloittelin rullistelun jo huhtikuun viimeisinä päivinä, heti kun lakaisukoneet olivat Koskelantien putsanneet. Tänään tyydyin lenkkareihin. Ajatuksena oli, että kunhan ensin käyn Caritaksessa äidin luona, lähden siitä lenkille kävelemään, pitkin sunnuntaiaamuista Oulua. Tarkeninko? – No en. Caritaksessa kävin, mutta lenkki jäi kovin lyhyeksi. Tovin kiertelin, kuvailin.

Pyhäpäivä

Tuomiokirkon kirkkotarhan pilvikirsikat kukassa. Ne eivät kuki montaa päivää – mutta juuri nyt ovat kauneimmallaan (klikkaaminen suurentaa kuvat – kannattaa kyllä). Kannattaa käydä katsomassa livenäkin.

Pyhäpäivä-2

Pyhäpäivä-3

Vähäisen ulkoilun jälkeen olisi ollut suotavaa jäädä pihalle, pyyhkiä kaikki koivun siitepöly, jota on niin paljon kuin yleensä männyn, ikkunalaudoilta ja muilta pihan vaakatasoilta. En tarkene. Lähden sisälle, ja perustelen (tasan tarkkaan vain itselleni, pehtoori kyllä on ollut pihalla monta tuntia) sillä, että huomenna on palautepalaveri väitöskirjan käsikirjoituksesta, josta oli lukematta liki 100 sivua (vieläkin 30!!) joten käperryn työhuoneen nurkkaan lukemaan. Onneksi mielenkiintoista, erinomaisesti kirjoitettua tekstiä.

Tänäänkään eivät nuoret – eikä ketään muitakaan – syömässä, joten tyydyn kaikenmoisen pienen tuhertamiseen. Joskin kokeilu savuporolastut, aika löysäksi keitetyt kananmunat  ja valkoinen parsa eivät ollenkaan hassumpaa. Ja toissapäiväisten entrecote-viipaleiden ja eilisten lammasmakkaroiden ”elvyttäjänä” luomukermaviili johon sekoitin  pari, kolme ruokalusikallista Hot Chili Ketsuppia ja yhden teelusikallisen sokeria toimi vallan mainiosti. Luulen että pelittäisi ihan hyvin Kabanossin tai jonkun muun ruokaisan grillimakkaran kanssakin.

Tänään ei Skypeä Meksikoon. Hassua. Vaikka se melkein joka sunnuntaina onkin. .. Ai niin,… tyttären asunnon vuokraamiseksi seuraavaksi puoleksi vuodeksi piti taas vähän asioita hoidella  – – ehkä nyt niiden pariin, ettei agenda ihan jää toteutumatta. Ensi viikolla voisinkin taas postailla tännekin ”Terveisiä Meksikosta”.

Huomenna töissä jännä päivä… Kuulemisiin.