Vapuista ennen ja nyt

Ei mitään uutta auringon alla?  Vappuaattona vuonna 1900  Kalevassa oli uutinen, jossa todettiin:

”Lunta tuli eilen paksulta kaupunkimme kadulle. Tuuli on pohjoisesta edelleen ja ilma koleaa. Ei tuntune Wappu huomenna kowankaan kesäiseltä.”

 (klikkaamalla suurenee, näet fraktuuran paremmin)

Kaleva 30.4.1900

 Samaisen lehden takasivulta vielä leike tähän:

Kortti

”Citronisimaa Campaniapulloissa tai ilman” sekä tippaleipiä toivottelen teille kaikille Vappu-iltamiinne!

pulp

Muutoinkin mainiossa blogikirjoituksessa Kai Aulio toteaa kuplista näin:

”Hiilidioksidin synnyttämät kuplat sitovat itseensä ja kuljettavat mukanaan kaikkia yli 600 kemiallista aromi- ja makuyhdistettä, joten kuplimisen määrä ja kestoaika vaikuttavat ratkaisevasti juoman tarjoamaan nautintoon. Lasin reunaa myöten tarjoilua kaadettaessa kuplien määrä ja kestoaika on ranskalaistutkimuksen mukaan kaksi kertaa suurempi kuin vaihtoehdossa, jossa juoma kaadetaan suoraan lasin keskelle.”

Kaadelkaahan siis reunaa myöten!

Kylmästä lämpimään -haaveita

Töihin polkiessa kylmä, vähän ripsikin. Olin ajatellut, että kun lähden tarpeeksi aikaisin, niin minulla on aikaa kierrellä, ehkä käydä aamuhetki kasvitieteellisessä kuvaamassa, tai vain pyöräillä ja kuunnella linnunlaulua. Eihän se niin mennyt: poljin todella lujaa, etten olisi paleltunut ja kastunut.

Mietin esikoista, joka oli kysyttyäni tekstariin vastannut: ”Meinaahan tuo vähän soijaa pukata … + 38 C pyöriny viime päivät, eilen oli yöllä kymmenen aikaa vielä 30. Keskiviikkona pitäis viiletä vähän. 😛 ”

monterrey

Ei Taskila – Linnanmaa välillä paljon linnutkaan tarenneet laulella. Sunnuntaiaamun liverrys ja sirkutus, joka Hietasaaressa oli kuulunut, oli vain muistoissa.

sinitiainenSinitiaisenkin siellä näin, ja jonkinmoisen kuvankin onnistuin suht kaukaa räpsäisemään.

Töistä palatessa yhtälailla kylmä kuin aamullakin, ja ripsikin. Taas vauhdilla ja mietin taas lämpimiä: muutoinkin olen ollut Italia-ikävissäni tässä viime viikkoina. Tasan, päivälleen, kaksi vuotta sitten, vuorotteluvapaalainen heräsi tällaiseen maisemaan:

Bella Vista 2

Hotelli oli yksi viehättävimpiä, joissa koskaan olen ollut. Sen nimi on Bella Vista, – ´kaunis näkymä´. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Bella Vista 4

Ja sellainen sieltä näkymä todellakin oli!

Bella Vista Bella Vista3

Taustalla häämöttää lumihuippuinen Monte Baldo, edessä Gardajärvi  – ja edessä kolme toukokuista viikkoa Umbriassa, josta oli vuokrattu tämä talo.

Villa Franco

VIlla Franco 2

 Villa Francosta on kuvia lisää. KLIKS.

Sinne – ja Italiaan yleensä – minulla on kova ikävä.

Kun sinne nyt en pääse, haluaisin lähteä viikonloppuna jonnekin ”kotiseuturetkelle”.

Olisiko ehdotuksia päiväreissuksi? Mihin kannattaisi lauantaina ajella?

Henkilöllisyys

Meillä on töissä otettu käyttöön uudet henkilökortit. On sellaiset ollu ennenkin: minun kuvani ja tietoni vanhassa olivat noin 10 vuoden, viiden kilon, yhden oppiarvon ja parin(kolmen) virkanimikkeen takaiset. Sikäli oli ehkä tarpeen uusiakin. Ja ajattelin, että sikälikin hyvä, että työsähköpostien lähettäjäkentässä näkyvä pikkukuvake vihdoin vaihtuu. Minulla se on ollut pitkän aikaa tällainen

spostikuvake

Se on joutunut yliopiston tietojärjestelmiin jotenkin: ehkä silloin kun hommasin omaksi puhelimeksi kommunikaattorin ja siinä saattoi oman kuvansa tallentaa sähköpostien nimiökenttään. Tarkoituksenani ei ollut tuota kuvaa todellakaan saattaa duunin tietojärjestelmiin.  No sähköpostien synkronoinnissa joskus aika päiviä sitten kuva kuitenkin tuli näkyviin sähköpostiviesteissä. Olen yrittänyt ottaa sitä pois, tai vaihtaa, mutta nope! Ei ole onnistunut.

Jotenkin tuo rusettipäinen kolmivuotissynttärikuva ei ole se, jonka haluaisin postissani näkyvän kun lähetän jotain virallista työpostia tuntemattomille, yhteistyökumppaneille tai johdolle. Vähän itsestä tuntuu, ettei tuo rispektiä tuommoinen pennun naama. 🙂

Mutta nyt siis kaikille vaihdetaan myös sähköposteihin se uusi kuva, joka on uusissa henkilökorteissa. No ei kyllä parane rispekti eikä mikään muukaan sen uuden kuvan myötä. Huoh! Olen kuvassa niin kauhistuneen näköinen, että luulisi olevan isokin vaara lähellä. Ei hyvä.

Uusi henkilökortti on kyllä pidettävä mukana ja sitä käytettävä kun se on samalla ulko-ovien koodijutun avaaja ja kopiokoneissa tarvittava tunnistin. Ainakaan kaulassa en sitä aio ruveta roikottamaan. Kännykkäkotelossa on pieni tasku, joten jos siinä? Tai sitten ottaisi sellaisen hissilipuissa käytettävän ”jojon” ja laittasi henkilökortin siihen ja sitten sen kiinni,  — kiinni mihin? – Missä se pysyisi varmasti tallessa? Minulla on merkillinen tunne, että tässä uudistuksessa on minun kohdallani pieniä vaaramomentteja olemassa. Ilman avainkoodeja voi jäädä joko ulos tai sitten jummiin käytävien välille jos sattuu olemaan kovin aikaisin tai myöhään liikkeellä väärällä käytävällä.

Tässäpä alkuperäinen, eikä ole mikään ”selfie”. 🙂

Selfie

Haukiceviche ja muuta (vapuksi?)

Viikonloppu on taas kulunut ulkoilun, kuvailun, nettijuttujen, lukemisen ja ruoan parissa. Tänään kokeilin tehdä haukicevicheä. Noita sitruksella raakakypsytettyjä kaloja ja äyriäisiä oli viime kesänä Meksikossa tarjolla useassakin paikassa, ja kesäruoaksi minä jotenkin ne miellänkin. Viime tiistaina kun olin  Puistolassa ”paistinkääntäjäasioissa”, saimme pienenä väliruokana ”terveisiä keittiöstä”, pienen lasillisen haukicevicheä, joka maistui minulle. Eikä vähäisin syy ole se, että pidän kovasti korianterin ja limen ja chilinkin mausta. Väliruoka oli raikas, melkein kuin sorbetin korvike.

Siispä eilen hallista ostin pienen haukifileen. Ja laitoin pakkaseen kuten M. hoksautti. On jäisenä helpompi leikata ja silputa (ja lapamadon munat kuolee? Onko niitä hauessa – miksi minulla on sellainen käsitys?)

Ja M. neuvoi myös, että ”leikkaa poikittain” – ruodot silppuutuvat huomaattomiksi. Niin tein. Hyvä konsti. Löysin Hesarin Ruokatorstai-leikkeistäni ”lohicevichen” ohjeen, sitä mukaillen päädyin tällaiseen: 

Hauki-ceviche

haukifile
yhden limen mehu
pieni punainen chili (siemenet ja kalvot pois)
½ ruukkua korianteria
1 (roscoff/)punasipuli
1 rkl oliiviöljyä 
1 tl (ruusu)suolaa

Leikkaa haukifile pieneksi silpuksi. Silppua ja pieni kaikki muutkin ainekset. Purista limestä mehu ja sekoita kalan joukkoon. Lisää sitten muut aineet. Anna makuuntua jääkaapissa tunti, pari. 
Jos olisi ollut saaristolaisleipää olisin halunnut kokeilla sen kanssa, mutta meni se paahtoleivän kerakin hyvin. Pehtoorikin tykkäsi. 

Sitten jotain perinteisempää mutta sekin omana versionani: vapuksi omatekoista, erinomaista perunasalaattia? Suosittelen. 

Vapun perunasalaatti

Tämä perunasalaatti sopii niin vapun ja uudenvuoden noutopöytään kuin savukalan seuraksi kesällä. Kirjoitettuna resepti vaikuttaa kovin monimutkaiselta, mutta ei todellakaan ole sitä.

kiinteitä perunoita
suolaa
sokeria
mustapippuria myllystä
sipulirenkaita
kapriksia
valkoviinietikkaa
lihalientä
oliiviöljyä

Keitä perunat, jäähdytä ja viipaloi ne. Lado kannelliseen, tiiviisti suljettavaan  astiaan ja laita kerrosten väliin suolaa, hyvin vähän sokeria, mustapippuria, sipulirenkaita ja kapriksia. Kaada joukkoon viinietikkaa (3–10 rkl riippuen annoksesta) ja sitten lihaliemi. Anna imeytyä tunteroinen ennen kuin lorautat öljyn joukkoon. (Jollet anna vetäytyä öljy tekee kalvon, eikä muut maut pääse perunaan, luulisin näin.) Öljyä vajaa desi.  Sitten moneksi tunniksi jääkaappiin, jossa kannattaa välillä kääntää astia ylösalaisin. Ennen tarjolle tuontia olen valuttanut melkein kaiken nesteen pois.

Entäs olisiko niissä minun Lapas/tapas-jutuissani jotain vappubrunsille tai aattoillan naposteluun. Ks. TÄÄLTÄ.

Yksi uusi viinisuosituskin olisi… Ns. parempi viini on tämä. Sveitsiläinen chasselas-rypäleestä tehty valkoviini. Tuoksussa kuin muscadettia, mutta maku erilainen, kuiva, silti hyvin maukas, moniulotteinen, pyöreä, tuli mieleen hyvät viognier-viinit. Hyvä makupari oli pääruokana olleen Toast Skagenin kanssa.

viini

Jäät on lähteneet!

Oli pakko päästä merenrantaan, Möljälle. Vaikka lähtö viivästyi, oli siellä vielä kymmenen jälkeenkin seesteistä, hiljaista, rauhallista. Olin kauan. Jäät lähteneet, lintuja. Västäräkkikin. Aika törstinä on. 😉

(kannattaa klikkailla kuvat isommiksi, ehdottomasti kannattaa)

Möljällä 4_2014-9

Möljällä 4_2014-14

Siis enää vain vähäsen kesään, … siltä tuntui.

Möljällä 4_2014-6

Minun massallani ei paljon hypähdellä, mutta mieli hypähteli ilosta, keväästä. Hiljaa mielessäni lauleskelinkin. Mutta vain mielessäni. 😉

♬ ♬♬ ♪♪ ♬  ♪♪  

Möljällä 4_2014-8

Pajunkissoja, paljon. Ja tyrnipensaan oksia. Jotenkin aika ornamentaaalisia, kauniita ovat.

Möljällä 4_2014-13

Jäät lähteneet. Aallonmurtajalla mukava istuksia. Katsella, nauttia. 
Möljällä 4_2014-11 Möljällä 4_2014-12

Ennen kuin lähdin halliin ja kaupungille, kävin vielä kuvaamassa siilot. Möljällä 4_2014-4 Möljällä 4_2014-5Olipa mukava kun oli aikaa itsellä käydä hallissa ja ruokakaupassa, kaikkea hyvää kokkailtavaksi ostin. Nuoripari kävi sitten syömässä; pehtoori savusti lohirullia, minä tein lisukkeita ja jälkkkärit. Festaa laittelin kesäisempään kuosiin, vaihtelin tabletit, lisää yrttejä, kukkia. …

Pehtoori jo pihan siistinyt, haravoinut, pensaiden juuret putsannut. Minulle ei jää kuin hifistely. Ja tänne sisälle ”pientä-kesää-kohti” -sisustelua.

111

Melkein olisi tehnyt mieli lähteä Raksilaan katsomaan matsia: viimeksi olen käynyt Kärppien peliä livenä katsomassa noin 10 vuotta sitten. Tänään olisi ollut mukava olla paikalla! Jäät voi nyt lähteä hallistakin. 🙂

Vanhentumisesta

Olen käyttänyt – ihan liian – paljon aikaa tämän blogini ulkoasun parissa. Tämä kun EI minua nyt, vielä, vieläkään miellytä! Miten ihmeessä saan tuon vasemman palkin vihreän värin vaihdetuksi harmaaksi, tai valkoiseksi tai … ? Tähän ne nyt kulminoituvat minun suurimmat ongelmani.. 😉 Tai noh…

Nyt kun on tämä merkillinen kevät, on näitä merkillisiä päiviä… tulee miettineeksi kaikenmoista.

Tänäänkin. Eikä merkillisyys ole kiinni vain säästä, ei vain auringosta, ei vain ihanasta lämmöstä, jonka soisin huomenna ja sunnuntaina jatkuvan, jotta tulisi oltua kunnolla ulkona, vaan myös vanhenemisesta, tai sen lähelle tulemisesta, omakohtaiseksi kokemisesta. Vanheneminen tuo viisautta, sanotaan. Tuoko? Ja mietin, että aika kova hinta on viisastumisella. Eikä ole kyse VAIN kehon vanhenemisesta.

Väistämätöntä on, että on meillä jokaisella on perimämme, geenimme, perinnölliset sairautemme, piirteemme, hyvät ja huonot puolemme. Halusimme tai emme, vanhenemme. Näemme itsemme vanhenemassa – tai osa meistä ei näe, tai kieltäytyy näkemästä, kieltävät menneen itsessään, kieltävät itsensä osana sukupolvien ketjua   …  –  ehkä historioitsija ei kieltämiseen sorru niin usein kuin muut…?  tai noh, tiedä häntä!

Näiden pohdintojeni taustalla romaani Neljäntienristeys, sen maailmasta kumpuavat yöstä toiseen jatkuvat (painajais)unet, tänään  sairaalareissu äidin kanssa, gradu, joka on arvosteltava ja jonka aihe ´karjalainen identiteetti´ –  evakoiden ja heidän lastensa identiteetti – siis minunkin identiteettini. Taustalla oma lääkärireissu, perhetuttujen, monessa mukana olleen, melkein kuin kummilapsen kihlautuminen, minulle tärkeän opiskelijan raskaus, josta halusi kertoa…  Vanhenen.

No mutta tähän päivään, hetkeen… Siinähän sitä pitäisi oppia elämään, – mikä taas on historioitsijalle vähän vaikeaa, mutta …

Siis nyt! Perjantai-illassa maistuu hyvälle pieni jälkiruoka, helppo makunautinto: Comte-juustosiivu, parapähkinöitä, Reese´s ja lasillinen punaviiniä. Ei mitään turhaa pipertämistä, mutta maistuu perjantailta. Ja siinä on antioksidantteja, flavonoideja, terveellisiä rasvoja, verenpainetta alentavaa punaviiniä, relaksoivia aineksia, – siis ihan pelkkää vanhuuden torjuntaa koko herkku. Mitä makeampi punaviini, sitä paremmin sopii Reese´sin pähkinävoin suolaiseen makuun. Ja huomaat nuorentuvasi.  😉

Reese

Opiskelijoista

Historiatieteiden jokakeväiset kinkerit eli palautepäivä oli eilen. Kevätkinkerit toteutetaan aina retkenä: eilinen reissu suuntautui Hailuotoon, niin kuin teki ensimmäinen tällainen retki 20 vuotta sittenkin, jolloin ihan itse olin sitä ideoimassa ja järkkäämässä. Ja sen jälkeen monia muita, ja ainakin mukana olen ollut vaikken olisi ollut vetovastuussa. Eilen en päässyt. Mikä minua harmitti ihan suunnattomasti: eilinen luento ja massiivinen kokous pitivät minut pois palautekyydistä ja -palaverista. Pois kuvaamasta ja ulkonaolemasta.

Tänään sitten opiskelijoiden KOPO-vastaava (koulutuspoliittisista asioista vastaava) oli jakanut palautelaput meille opettajille. Eipä minulle oikeastaan juuri uutta. Arjen historian kurssi on ollut ennenkin tykätty, harjoitustyöt on kerrasta toiseen koettu mielekkäiksi ja oppimista edistäviksi, joidenkin mielestä vähän turhan työläiksi, mutta yhtä kaikki enemmistö on pitänyt niitä monin tavoin hyvinä, vuorovaikutuksesta ja keskustelevuudesta kiiteltiin ja – niin nyt kuten ennenkin – paikoin turhan nopea luennointitahtini kirvoitti joitakin moitteensanoja (vaikka tänä vuonna olin omasta mielestäni liki verkkainen ;)) mutta yksi uusi asia kahdessa (!)  liki 30 palautelapun joukossa oli: kaksi  opiskelijaa oli ”vapaa sana” -kohtaan maininneet kiittäen että ”luennoitsijalla rauhallinen, miellyttävä ääni” ja ”vakaa, muttei puuduttava ääni”. Tämmöinen on ihan ennenkuulumatonta. Makunsa kullakin. 😀

Opiskelijoista puheenollen: eilen jo aamukahdeksan aikaan luennolle mennessä hoksasin, jotta Linnanmaan keskusaulassa oli puolensataa opiskelijaa lattialla istuskelemassa, makuupusseissa nukkumassa, pelaamassa pokeria, lukemassa, läppärit sylissä surffailemassa, kirjoittelemassa, jonottamassa joka tapauksessa. Vappuhan on tulossa, joten jotain siihen liittyvää? Kysyin sitten, että mitä jonotatte?  – Puolelta päivin alkoi Wesibussin VIP-korttien myynti: viidenkympin kortilla saa sitten ajella koko vapun wesibussin kyydissä. Ja tänä vuonna teekkarit lanseeraasivat uuden ”iskuri-paketin”:

Iskuri-pakettiin kuuluu koko wapun rullaaminen Wesibussissa, MUTTA saat ottaa aina jonosta jonkun mukaasi. Voit valita että kenet otat seuraksi rullaamaan kanssasi, olipa tämä kaveri, mahdollinen tuleva puolisosi tai sitten tuntematon henkilö jonka vain haluat nähdä bussissa. Saat siis valita seuraksesi yhden (1) henkilön aina tunnin ajaksi ja pääsette jonon ohi bussiin. Iskuri-paketin hinta on 500 euroa!!

lm_jono

Kun puolelta päivin menin kokoukseen, kohti ”terävää päätä” (= hallintorakennus), kuljin taas keskusaulan kautta, ja tämä lipunmyynti oli jo alkamassa. Suunnilleen sata opiskelijaa oli tuolloin jonossa. Jotta sellaista meininkiä teekkareilla ja muillakin opiskelijoilla.

****