Jos herää klo 4:40 ehtii tehdä kaikenmoista: työpäivän, katsoa kaksi erää lätkää, käydä pitsalla ystävän ja pehtoorin kanssa, mennä teatteriin ja sitten istahtaa koneen ääreen vieläkin kylläisenä ja poski- ja vatsalihakset nauramisesta rentoina.
Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä menee Housut pois -musikaali, johon onnistuttiin viime viikolla saamaan hajapaikat, viimeiset koko näytökseen. Neljälle saatiin liput, mutta ystäväpariskunnan maskuliini tuli kipeäksi, joten olimme kolmisin, mukava niinkin.
Ja musikaali? Ei ollut ryppyotsaista, angstista, syväluotaavaa draamaa, vaikka vakavista asioista olikin kyse ja vaikka välillä meinasi pyyhityttää silmäkulmia, vaan enimmäkseen oli helposti nautittavaa musiikkiviihdettä. Jo joskus aikaa sitten leffana nähtiin tämä selviytymistarina, eikä oululainen teatteriversio ollut ollenkaan kökkö. Päinvastoin, vallan symppis esitys.
Helmikuun kolmaskin viikko on selätetty. Huomenna pääsee ulos, Hubertus laskee ja tulee blini”vieraita”. Viikonloppu vaikuttaa mukavalle.
Se on kokemus jo sinällään istua hajapaikoilla teatterissa. Meitä oli itsenäisyyspäivän aikaan viisi ja ympäri salia istuttiin Housut pois esityksessä. Siinä huomasi kyllä puutteena, ettei voinut naapurin kanssa fiilistellä tai olisihan sitä voinut jos olisi kehdannut.
Meillä oli paikat 2 +1 joten pehtoorin kanssa pystyimme kyllä kimpassa nauramaan. 😉 Emme siis päässeet/joutuneet kokemaan/kokeilemaan tuota hajallaan oloa. 😉