Päivä kustoksena

Tähän asti kaikki ihan hyvin…

1-4

Hattuakin sain ulkoiluttaa…

1-5

Tällaisen sain aikanaan lahjaksi … Pidän siitä hyvin paljon.

Samanlaisen vien lahjaksi tänään… Sen ympärille kun voin karonkkapuheenikin sovitella.

1-3

1-2-2

Tiukka väitös oli. Hyvä väitös kuitenkin.

Ja historiallinen: ei ole Oulun yliopiston historian oppiaineessa ennen ollut naiskustosta.
Nyt oli. Enkä edes töpeksinyt. Jee!

Erilainen työpäivä

Olin koko aamupäivän haastattelemassa aineenopettajakoulutukseen haluavia. Historian pedagogiset opinnot tuntuvat  kiinnostavan. Nyt haastattelimme seitsemää filosofian maisteria, jotka haluavat koulutukseen. Siis jo valmistuneita maistereita, jotka haluavat jatkokouluttautua. Tähän prosessiin liittyy yksi epäoikeudenmukaisuus, ainakin yksi!, josta tuohduin. Ihan sisäisesti vielä tuohduin, mutta minä otan kyllä asian puheeksi. Tähän palataan vielä!

Iltapäivä menikin osittain/paljolti huomisen väitöstilaisuuden valmisteluissa.

Ja oikeastaan iltakin samoissa merkeissä. Vastaväittäjä tuli illaksi Ouluun ja kustoksen kanssahan sitä usein tavataan/illastetaan/kahvitellaan väitöstä edeltävänä iltana/päivänä. Ei aina, – aika usein kuitenkin. Ja minulle sattui sikäli hyvä tuuri, että tänään oli tiedekunnan kuusijuhla, jonne lähtemisen kanssa olin hyvin kahden vaiheilla, mutta keksinkin, että kutsun myös vastaväittäjän sinne. Ikään kuin huvi ja hyöty, velvollisuus ja vapaa-aika samassa setissä. Ja tapasipa Itä-Suomen yliopiston dosentti sitten laajemmasti meidän oppiaineemme ja tiedekunnan porukkaa, jota huomiseen karonkkaan ei ole tulossa. Verkostoiduttiin, tiedättehän.

Ja syötiin. Oltiin Hilikussa, Markan puolella tosin. Hilikku (paitsi että on 25 penninen jolla vielä 1800-luvulla hyvinkin sai lounasruoan tai aamuseksi sitä kai useimmiten tuolloin kutsuttiin) on  ammattiopiston harjoitteluravintola ja -keittiö. Markan puoli on sitten se ”parempi puoli”. Siihen maailman aikaan kun meidän laitos oli vielä Kasarmintiellä oli Hilikku (ja tilipäivinä Markan puoli) hyvinkin usein lounaspaikkana. Hilikku oli hyväksi niinä vuosina kun pistin ruokatapani remonttiin: oli hyvä syödä oikea lounas eikä mussuttaa pitkin päivää eväitä, suklaata, Snellmanian kahvilan pullatiskin antimia… Noh, noistakin vuosista on jokunen vuosi – paljon ennen esikoisen syntymää … 😉

Mutta siis: tänään kuusijuhlan sapuska maistui, ja seurakin oli vallan oivallista, mutta kiiruhdin kyllä mahdollisimman varhain kotiin. Aamulla on kampaaja ja yhdeltätoista on oltava duunissa musta mekko yllä ja tohtorin hattu kainalossa. 😉

1-2

 

Kuvaamisen tuska

Kamera kädessä käveleskelen pihalla ja sisällä. Sytyttelen kynttilöitä ja etsin laatikoista rekvisiittaa, liinoja, tonttuja, harkitsen lähtöä kukkakauppaan, mökin lähimetsästä hyvissä ajoin kerätyt jäkälät kiertävät purkista ja korista toiseen, punaista, hopeaa, valkoista ja sitten sinistäkin taustaa, kynttilää, nauhaa ja kartonkia. Leivon pienen kakunkin, hopeahileellä muka koristelen, takkatulen sytytän, inspiraation antajaksi laitan musiikkiakin,  …. Joulukorttikuva ei vain ota onnistuakseen.

Samalla mietin työasioita, ja sitten ajattelen, kuinka vähän teen nykyään töitä iltaisin, kuinka vähän on ollut mitään harrastustoimintaakaan viime aikoina (ei ruoka-, ei viini- eikä valokuvausharrastus ole vienyt kokoontumaan, kokeilemaan, kokkailemaan, kurssiutumaan, kuvaaamaan), kuinka vähän nykyään teen mitään muuta kuin luen ja surffailen iltaisin. Ja katson telkkaria! Koko syksyn monta tuntia viikossa (Tanssit, Downton, Taivaantulet, Vain elämää)! Ja sitten taas mietin työasioita. Ja hetken on huono omatunto kun en kirjoita iltaisin, en lue ammattikirjallisuutta, en yritäkään kehittyä. Annan periksi, olkoot! Miksipä enää yrittäisin? Ja pienen tovin työstän ikuisuusprojekti ´Laanilan historiaa´ … Hö, joulukorttihan se piti tehdä!

Tulisihan tästä viime vuotisesta blogin joulukalenterikuvista kootusta kollaasista ihan kiva kortti?
Klikkaa isommaksi, näet pikkukuvat paremmin.

Adventterikalenteri 2012 kollaasi

Ei muuta kuin Ifolorille tuo ja siinä se on?
No ei taida onnistua. Enpä taida noin helpolla antaa periksi:
ehkä sunnuntaina on parempi kuvausfiilis.
Ja sunnuntaina täällä blogissa aukeaa ensimmäinen luukku uudesta kalenterista. 🙂
Se on jo Tuulestatemmatun viides!

Työhuoneen lämmössä

Taas myrskyää. On pimeää. Ei sentään sada. Ja hengenvaarallisen liukasta on. Onneksi ei tarvitse olla tienpäällä.

Eikä tarvi olla ulkotöissä. Erityisesti tänään tuntui, että työhuoneessani  oli oikein viihtyisää ja lämmintä* ja minulla kävi viertaitakin. Pehtoori ja Koivu tulivat tervehdyskäynnille, tekivät kaappi- ja tupatarkastuksen uudessa huoneessani, toivat joulusuklaakalenterin ja kävimme Snellmanian uudessa ruokalassa lounaalla. Mukava. Myös Välkky ja Pölkky (sisäpiirin juttu, hahaa!) piipahtivat ja tovin paransimme maailmaa tai ainakin yliopistoelämää… Artikkeliaihio sai ihan rauhassa muhia muistiinpanoissa ja lehtikopioissa, sillä juuri tänään tuntui erinomaisen tarpeelliselta ryhtyä suunnittelemaan kevätlukukauden kandiseminaarin ohjelmarunkoa. Jämäkästi. Heh!

Töissä joulun tunnelmaa

Oman työhuoneen lämpimyyttä korosti kuulumiset tyttäreltä, sillä Meksikossakaan ei ole kovin lämmintä:

Monterrey

Tytär kertoi, että siellä kaikki istuvat töissä takit päällä, olivat olleet kateellisia kun hän oli vienyt työhuoneeseensa ”kannettavan lämppärin”, jonka osti sunnuntaina. Kovasti olivat työkaverit ihmetelleet, miten suomalaistakin voi paleltaa. Oli esikoinen kertonut, että Suomessa EI sisällä ole kylmä, ei talvellakaan. Ja että Suomessa kodeissa ja työpaikoilla lämmitetään ja että talot on eristetty. Ja sellaistahan ei Meksikossa tehdä, joten siellä on nyt sisälläkin kylmä.

Kylmä ilmavirtaus tuntuu olevan Italiassakin, Umbriassa. Sain mutkan kautta vinkin, että Assisissakin on eilen satanut lunta. Olisi ollut kiva olla siellä kuvailemassa.

Assisin lumisade 2 Assisin lumisade 3 Assisin lumisade

 

 

 

 

Kuvailemassa Assisin kirkkoa, luostaria, kauniita keskiaikaisia kujia ja niitä maisemia, joissa toissa kesänä ajoin rallia. 😀 Silloin luostaripiha ei ollut tyhjä, eikä luminen. Ei silloin ollut kovin kovasti vauhtia, eikä vaarallisia tilanteitakaan, mutta olihan se silti jotain mielettömän jännittävää: http://www.satokangas.fi/Matka/Giro.avi (klippi kestää tovin latautua, mutta voisin väittää, että kannattaa katsoa ja kuunnella :)). Se, miten tuohon tilanteeseen päädyttiin, on kerrottuna TÄÄLLÄ.

Tiistai tuumaillen

Verkkainen päivä. Enempi sellaista tuumailua kuin mitään aikaansaannoksia. Ehkä kuitenkin niistä tuumailuista, keskusteluista, kuuntelemisista joskus koituu jotain hyvää, jotain aikaansaannoksia. Ehkä jotain lähti liikkeelle, hiljalleen muhimaan.  Yhtä verkkaista on ollut ilta kotonakin. Muutaman keittiön laatikon olen siivonnut, makkarasopan keittänyt. Yhden opiskelijan kanssa työasioita sähköposteillen hoidellut, taas surffailut. Ihan hilikulla oli, että ryhdyin leipomaan, muka jo jotain jouluista, mutta kun minua ei tänä vuonna tuo joulu taida oikein innostaa… Katsotaan nyt, josko vähän reipastuisin.

Kotipihan lumimaisemia-6

 

Kotipihan lumimaisemia-4

Kotipihan lumimaisemia-2

Bannerin ja blogin väritystä taas sitten rustasin uusiksi. Eilinen oli liian levoton minulle. Ja olisi se Marttikin saanut olla siinä esillä, sillä Sanna Koivisto vastasi tänään kyselyyni koskien Martin ja muiden patsaidensa kuvien julkaisulupaa, että toki niistä saan kuvia julkaista. Joten varmasti Marttiakin täällä vielä näette. (ks. aiheesta keskustelu viime viikon yhden postauksen kommenteissa (KLIKS).

 

Vielä: Valoa, Oulu!

Koko illan olen värkännyt uutta otsikkokuvaa, vaihtanut, säätänyt, fontteja muutellut, taas vaihtanut kuvaa, linkkivalikon muotoa, sisältöä ja kokoa muutellut, ja tulos on edelleen epätyydyttävä. No hyvä on: en koko iltaa, mutta yritystä on ollut.

Siispä laittelen tähän vielä kuvia viikonlopun ulkoilun ja kuvailun,  siis Valoa Oulu -tapahtuman, sadosta.

Franzénin puiston yksittäiset valopisteet eivät paljastaneet, minkä kuvion muodostavat,  – – –

Valoa Oulu

 Oli mentävä Lyseon seinän puolelta katsomaan — ja voila! Sydämellistä valoa!

valoa Oulu-7

Valoa Oulu-2

Linnansaaren Tähtitorni Oulun linnan raunioilla vaihtoi valoissa väriä.
Ehkä jonkun näistä muokkaan joulukortiksi tai blogin otsikkokuvaksi. Ehkä.

valoa Oulu-2-3

valoa Oulu-9

valoa Oulu-2-2

valoa Oulu-8

Koulukkaiden tehdyistä lyhdyistä kuvani kovin epäteräviä, …  ajattelin että tänään olisin kampaajalta tullessa, iltasella, mennyt vielä kerran kuvaamaan tuonne, mutta enpäs jaksanutkaan.

Valoa Oulu-4

Ja kun oli tyttären joulupakettikin koottava, paketoitava, postituskuntoon saatettava. Merkillisiä sääntöjä on Meksikoon lähetettävillä paketeilla: ei suklaata, ei kalentereita, ei kuvapostikortteja, ei (poron)lihaa, ei arpoja, … Itse kudottuja villasukkia ei onneksi kiellettyjen listalla ollut, eikä kirjoja. Siispä niitä. Niitäkin.

Tämä vielä eilen aamulta. Toppilan lämpövoimalan toinen, uusi piippukin näkyy.

Mutta edelleen tuo taivaan väri on minusta sykähdyttävä.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Tämän viimeisen kelpuutin itselleni töihin tietskarin näyttökuvaksikin.

Valoa Oulu-6 

Kuinka kaunista!

Enhän minä aamukahdeksalta suinkaan ollut ainoa kameran (ja jalustan) kanssa Linnansaaressa, Toivoniemessä, torin rannassa, Pikisaaressa, Ainolassa. Oulu niin kaunis, sininen, hiljainen, puhdas, pehmeä. Niin kaunis. Monen kanssa jäimme juttusille, monen kanssa pidimme ”Valoa Oulu” -tapahtumasta, lumesta, aamusta. Kiitokset vielä sille herrasmiehelle, joka kirjaston nurkalla sanoi, että mene ihmeessä Hartaanselälle kuvaamaan, siellä on niin t-o-d-e-l-l-a kaunista. Oli siellä.

Ensin oululaisten viidesluokkalaisten lyhtyjä kohti…

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Winter wonderland-2

Winter wonderland-5

Winter wonderland-3

Winter wonderland-4

Winter wonderland-2-5
Winter wonderland-3-3

Winter wonderland-4-3

Winter wonderland-4-2

Winter wonderland-3-2

Winter wonderland-5-2
Winter wonderland-6

 Ja sama hdr-versiona…

hdr

 Kuukin vielä näkyi, hymyili.

Winter wonderland-7

 Kotiin palattua taivas tulessa?! Nousevan auringon valo pilviin …

Winter wonderland-5-3

 Tällainenkin tunnelma tänään.

Winter wonderland-8