Office-päivä

Kaikki alkoi siitä kun huhtikuussa alkoi varmistua, että pääsemme lähtemään Meksikoon: tein hotellivarausta Playa del Carmeniin ja hotelliin piti lähettää skannattu kopio passin etusivusta. Yllätyksekseni huomasin, että passini on juuri vanhentunut. Siispä tekemään varausta poliisilaitokselle ja aika pian perään tuli poliisilaitokselta ilmoitus, että ajokorttia varten on käytävä lääkärintarkastuksessa: siis sekä passi että ajokortti olisi uusittava. Tiedetäänhän ne passikuvat: aina todellisuuttakin kamalampia. Ajattelin että käyn oikein valokuvaajalla jos vähän siedettävämpi otos noihin virallisiin papereihin olisi liittää… Maksoin 25 euroa kuvista (no eihän sitä ekstraa maksamallakaan naamastaan mitään Voguen kansikuvaa saada, mutta menkööt!)

passi

Sitten seuraavaksi lääkäriin. Työterveydestähän ei sitten sitä todistusta ssanut, joten ei muuta kuin Terveystaloon yksityiselle. Ja sattui kohdalle sitten sellainen hieman niljakas nuorehko mieslääkäri, joka oli ääääärimmäisen tylsistynyt kun piti jotain ajokorttia varten ruveta lanketteja täyttelemään. Ja sitten: ”Sullahan on tässä C, ja D? Miksi?” – No on tullut se D:kin hankittuakin. – Miksi? Oletko oikein raskasta kalustoa ajanutkin? – No olenhan minä. Euroopassakin onnikalla ajanut, ja linjaa Oulussa, mutta nyt ihan vaan iän takia pitäisi toimittaa poliisille se todistus…. – Joo, mutta miksi?   Ja koko ajan sellainen merkillinen ylimielinen katse ja äh.. no se oli jotenkin kenkku tilanne. ’

Sain sitten sen todistuksen, joka on mielestäni kyllä yhtä tyhjän kanssa. Oikeasti jos ammattikuljettajille tuollainen läpihuutotarkastus tehdään, niin ei varmasti saada kuin ihan hurjimmat ja ilmeisimmat ajokykyä heikentävät tekijät kartoitettua.

Office

 

Noh, sitten taas varaamaan aikaa poliisilaitokselle. Ja se aika oli tänään aamulla. Ja eiku aamulla etsimään niitä ateljee-passikuvia (hah!). Ja löytyykö? Ei löydy, ei. Tässä vaiheessa tiedän äitini huokaavan raskaasti ja jos tyttäreni näitä höpinöitäni lukisi, kyllä ymmärtäisi ja osaisi myötäelää tämän pienen hukkaamisen. Pehtoori ei enää reagoi näihin minun ”asioiden ja tavaroiden talteenlaittamisiini”.

Puoli tuntia työhuonetta, lompakkoa, kalenteria, käsilaukkua, reppua etc. ympärikääntäen ihan turhaa meuhkaamista, ja sitten olenkin ihan varma, että olen jättänyt kuvat duuniin. Siispä eiku vauhdilla Linnanmaalle! Nope! Ei ole sielläkään. Ja hrrrmp! Edelleen vauhdilla Raksilaan ja toiveena, että marketin nurkalla oleva suutariliike, jossa on myös ”passikuvastudio”, olisi auennut jo yhdeksältä. Muutoin menee varattu aika haaskioon. Jep, jep! Auki on. Ja oliko tukka hyvin? Ei ollu, ei. Mutta ihan sama. Uusi ajokortti saatu anottua.

 

Office-2

Alunperin olin ajatellut että kun tänään lähden asioille, laitan ylle jotain tyylikästä musta-valkoista, lakkaan kynnetkin, meikkaan kunnolla, otan käsilaukun, enkä reppua ja vietän sitten poliisilaitoksen jälkeen aikaa kierrellen sisustusliikkeissä etsien uutta ruokahuoneen lamppua. Meidän rakas, paljon jo hakumatkaan liittyviä muistoja omaava,  pian 30-vuotias lamppu (jonka lasiin tuli särö ennen kuin silloin Helsingin reissulta kotiin asti saatiin) nimittäin simahti viime viikolla, eivätkä sitä saaneet sähköliikkeessä korjatuksi. On kuulemma hengenvaarallinen.

Siis uusi lamppu olisi ollut haussa, vaikka kyllä jo taidan tietää millainen siihen hankitaan (Poulsen). Siis edelleen tukka putkella ja farkuissa, satunnaisessa t-paidassa ajelin Vepsäläiselle, jota ei enää ollut! Ajelin La Spazioon, jossa kesällä juuri mitään lamppuja ole. Hammarin Sähkö kiinni… ja tässä vaiheessa minä päätän lähteä kotiin. Ei toimi tämä päivä!

Office-3

Kotona vähän availin kirjoituspöydän laatikkoja, ihan vaan varmistaakseni, etteikö ne kuvat sittenkin olisi siinä lokerossa… ja siitähän se repesi. Kuusi tuntia olen siivonnut työhuonetta, kirjahyllyjä, isoa mappi/kirja/paperi/tietotekniikka”vaate”huonetta ja samalla tietokoneen kansioita varmennustallennellut. Office-päivä siltäkin osin. Ja nyt on siistiä ja hyvä mieli.

Office-5

Niin löytyikö niitä passikuvia? Arvatkaapas! Ei löytynyt, ei! 😀

Päivät menevät

Olen onnistunut pyöräilemään sopivasti sadekuurojen välissä aika paljon tänään. Aamulla lähdin kampaaja-, tori-, Caritas -rundille vähän turhan vähällä vaatteella. En tajunnut, että se on varhaissyksy tänään. Mutta ollut ihan loistava päivä hoidella asioita, – ja leipoa! Nyt on kuulkaa pientä kuppikakkua ja whoopieseja (miten ihmeessä taipuu?) kymmenittäin pakkasessa. Tuli aika ”hyvejä”. Kuppikakkuihin tein jopa oman sovelluksen, postailen kuvia ja resehtejä tässä jossain välissä. Ja cajunlohta. Siihen nyt en järin ihastunut…

_MG_7286

_MG_7287

Round trip Tornionjokilaaksoon

Aamukahdeksan jälkeen starttasimme Rantapellosta suuntana Ruotsi! Haaparantaan toki ajelimme, kohtuullisen rankassa sateessa, mutta Tornionjoen ylittäessämme sade jo hieman toennut.

Ihan ensimmäiseksi oli aamukahvin aika: meille tutulla paikalla ollut konditoria oli saanut uuden nimen saanut: Nya Konditoriet. Siellä on monenlaisilla työ- ja muilla reissuilla tullut vuosikymmenien aikana käytyä usein. Mm. elokuussa 1983, jolloin kävimme konditorian nurkan takaa olleesta putiikista ostamassa pehtoorille hääkengät (tarina niistä täällä). Noh, joka tapauksessa hyvät oli baakkelsit ja kahvi nytkin, vitriinissä prinsessakakkujakin, jotka minä miellän niin ruotsalaisiksi kuin vain voi. Ja Facebookissakin tämä mainio aamukahvipaikka on. 🙂

Tornionjokilaakson retki-3

Tornionjokilaakson retki-2

Tornionjokilaakson retki

Sitten ostoksille: Ica Max (Kavlin sulatejuustot ja muutama muu tuote vetivät sinne), hyvä on, IKEAkin (yksi tietty tuote haussa, ja löytyi. Kunhan saan ”rakenneltua”, esittelen, eikä tällä kertaa ollut kyse valokuvakehyksistä.), Systembolaget naturligtvis (ja siellä oli Ferraria!!) ja sitten vielä Candy World (mitä ihania jättivaahtokarkkeja siellä olikaan!).

Kunhan kaupalliset humputukset oli saatu alta pois, palasimme Suomen puolelle, ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista, Tornionjokivartta ylöspäin. Ei todellakaan ole meidän tavallisia ajelureittejä. Komeita nikkarityylin maataloja on Suomenkin puolella.  Ensimmäinen pysähdys oli Kukkolankoskella, jonne saapuessa sade parahiksi hiipui kokonaan. Kalapuojeja ja koskea kuvailin, olipa siellä yksi lippoajakin. Lienee jotain saanutkin kun myynnissäkin oli savusiikoja, ei kuitenkaan Kukkolankosken kuuluja varrassiikoja. Maanantaiaamuisin eivät taida näytösluontoisia varraspaistoja järjestellä.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Tornionjokilaakson retki-4

Tornionjokilaakson retki-5

Tornionjokilaakson retki-6

 

Tornionjokilaakson retki-8

Tornionjokilaakson retki-9

Ruotsin puolelle katselimme: tuonne iltapäivällä syömään jos mahdollista.

Tornionjokilaakson retki-7

Kukkolankoskelta matka jatkui Ylitorniolle. Eihän se mikään valtaisa metropoli ole, mutta hautausmaa oli tavattoman viehättävästi tehty törmälle, korkealle Tornionjoen rannalle. Tavattoman kaunis hautausmaa.

Tornionjokilaakson retki-10

Tornionjokilaakson retki-11

Ylitorniolla ajoimme taas joen yli, Ruotsin puolelle. Ja huiputimme Aavasaksan! Autolla tosin. Ihan viimeiset polut ja pieni näköalareitti käveltiin. Edellisen kerran siellä on oltu sellaiset 29 vuotta sitten! 1-vuotishäämatkalta Pohjois-Norjasta palatessa. 🙂 Kansallismaisemaahan se sekin, ei tarvitse lähteä Kolille kun Peräpohjolassakin on komeita näkymiä. Paikkoja joissa on kansainvälisiä matkailijoita ollut jo  vuonna 1776 .  Kaiken kauniin ja komea katsomisen lisäksi siellä oli enemmän sääskiä kuin ikinä missään. Kuvaaminen meinasi käydä kohtalokkaaksi! Kamera ja kuvaaja olivat lentää kallioilta sääskiä huitoessa. Aavasaksa on 242 mpy ja siellä käyntiä voi kyllä suositella. Siellä on mm. yli satavuotias jugend-tyylinen ”Apteekkarin kioski” ja keisarin maja.

Tornionjokilaakson retki-12

Keisarinmajan sanotaan olevan Lapin vanhin matkailurakennus. Se on valmistunut vuonna 1882, mutta ei Aleksanteri II eikä III siellä sitten kuitenkaan koskaan käyneet. Matkailuesitteessä lukee näin: ”Maja edustaa romanttista sekatyyliä, joka on sekoitus uusklassista-, karjalaista-, bysanttilaista- ja viikinkityyliä. Pilarit ja kaaret ovat koristeelliset, seinäpaneelit kuvioituja ja ikkunoiden kaiverruksin koristelluissa vuorilaudoissa on Karjalaan viittaavaa ornamentiikkaa.” Noinhan se on.

Tornionjokilaakson retki-16

Tornionjokilaakson retki-13

Tornionjokilaakson retki-14

Tornionjokilaakson retki-15

Tornionjokilaakson retki-17

Pehtoori arveli leppälinnuksi…

Tornionjokilaakson retki-18

Jo vain, minuun iski ikävä tunturiin.

Tornionjokilaakson retki-19

Övertorneolta lähdimme takaisin alas ”väylän vartta” kuten paikalliset tietä nimittävät.
Korpikylässä pieni pysähdys: Hulkoff! Butiken på landet ei ole ohitettavissa.

Tornionjokilaakson retki-21

Eiväthän sitä ohittaneet Kaarle Kustaa ja Silviakaan kun Ruotsinvallan päättymistä ja autonomian alun 200-vuotisjuhlallisuuksia olivat muutama vuosi sitten kunnioittamassa.

Tornionjokilaakson retki-2-2

Vaatemyymälä on siirretty ylisille, ja nyt siellä oli ale – tietysti, joten valikoimasta ei meille mitään vaatteita löytynyt, vaikka aika monta neuletta molemmilla sieltä on hankittu. Pientä kuitenkin. 😉

Tornionjokilaakson retki-20

Mutta miljöö on viehättävä ja alakerrassa on fine dining -ravintola, joka on kylläkin auki yleensä vain tilauksesta. Tilan oman karjan entrecôte on kuulemma maistamisen arvoinen, ehkä me joskus pääsemme testaamaan… mutta jo putiikin takia kannattaa Haaparannan reissulla ajaa 35 km pohjoiseen. On käyty siellä ennenkin, – ja kait jo kaikissa Suomen puolen Butikeneissa… Fiskars, Kulloo, Juva… Onko niitä muita?

Tornionjokilaakson retki-3-2

Butikenista on lyhyt matka Kukkolaforsenille. Ruotsin puolella Kukkolankoskea käytiinkin kolme vuotta sitten, mutta silloin ei ehditty jäädä syömään. Tänään ehdittiin. Olipa hyvä lounasbuffet, siikaa aina moneen malliin ja näköala ihan ainutlaatuinen. Ja tunnelma ihan kuin kauampanakin reissussa.

Tornionjokilaakson retki-4-2

Tornionjokilaakson retki-2-3

Tornionjokilaakson retki-22

Tornionjokilaakson retki-3-3

Aika lähteä ajelemaan sateiseen etelään.

Tornionjokilaakson retki-23

 Yhdeksän tuntia, ja vähän vajaa 400 kilometriä. Mukava rengasmatka tämäkin.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämä ei kuitenkaan ollut vielä se minun oma päivämatkani, jonka vielä aion tehdä. Sitä varten tuli kyselyyni jo hyviä vinkkejä, kommenteissa niitä on, ja yksi varsin perusteellinen reittiehdotus Savoon ja Iisalmeen tuli sähköpostillakin, kiitos kovasti  siitäkin. Mutta vielä en ole päättänyt, mihin lähden joten vielä rengasmatkareittiehdotuksia voi tehdä, ja tienata kaksi pistettä kesäkisaan…   KS. täältä