Kesäkuvakisa 2013

Rengasmatka tehty! Olen ollut päivän liikkeellä. Pääsin kuin pääsinkin lähtemään. Takana 13 tuntia, 550 km kilometriä, 230 kuvaa, yksi työasia, paljon nähtyä, koetttua ja vähän ostettuakin. Kaipaamaani yksin oloa, ja tuttujakin. Hieno päivä. Oikein hieno.  Mutta nyt siis asiaan: kesäkisa!

Kun tästä kesäkisasta ja sen kohteista kirjoitin ensimmäisen kerran, lupasin, että jokainen reitti- ja/tai kohde-ehdotuksen tehnyt saa kisaan kaksi pistettä: ehdotuksia tulikin aika monta. Antti kehotti ajelemaan Oulujärven maisemiin (Paltamoon ja Mananmansaloon), Marketta Ranualle, Satu Iittiin, Pasi Kuopioon, Jouko Iisalmeen, Mannu Lakeuden reitille (Liminka, Muhos etc.) ja Laura Olhavan kyläkaupalle.

Sen verran voin todeta, että hyviä ehdotuksia olivat. En kerro muuta kuin että kisakuvat ovat niistä kohteista, joissa tänään sitten kävin. Se taas merkitsee, että eivät voi olla kovin kaukana Oulusta. Näin ollen pohjoissuomalaiset ovat kilpailussa etulyöntiasemassa, joten reiluuden vuoksi annan hyvityspisteitä seuraavasti: jos ET ole koskaan asunut Oulun tai Lapin läänissä, saat neljä lähtöpistettä, ja jos NYT (vaikka aiemmin olisitkin täällä asunut) asut jossain muualla kuin Pohjois-Suomessa, saat kaksi lähtöpistettä. Ilmoittele vastauksesi joko kommenttilootaan tai suoraan minulle sähköpostilla*. Ja Facebookiin saa myös jättää vastaukset. Kilpailuaikaa on ensi viikon lauantaihin 10.8. puoleen yöhön asti.

Entäs palkinnot? Palkintoja on kolme, ja niistä voittaja saa ensin valita haluamansa, sitten loput kaksi arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken.

Vuorotellen aukeama

Palkintona on tietysti  1) Vuorotellen-kirjani, ja lisäksi on 2) 10 euron lahjakortti Pentikin myymälään (voimassa 17.1.2014  asti) ja 3) Estée Lauderin tuotepaketti, jossa mascara, meikkivoide, anti-age yövoide, emulsio, tuoksu ja meikkipussi. Ihan hieno setti tuo on.

Palkinto

Siis kannattaa yrittää; pelkällä osallistumisella pääset mukaan arvontaan, jossa kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kaksi palkintoa!

 

Alla 11 tehtävää, joiden kuvat eivät ole kulku- ja/tai aikajärjestyksessä. Tiedätkö tai arvaatko, mistä ne ovat ja mitä ne esittävät? Jokaisesta oikeasta paikasta saat yhden pisteen, ja kun tiedät, mikä kuvassa on, saat toisen pisteen. Siis maksimipistemäärä on 21 ( + mahdolliset kotipaikkahyvitys- ja retkireitinehdotuspisteet). Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla….

1) Mikä ja missä? Ulkoa tällaista

kesäkisa-15

ja sisältä tällaista… (tästä vielä postailen kisan jälkeen lisää….)

kesäkisa-8

2) Mikä ja missä?

kesäkisa-5

3) Mitä nuo paketit on ja missä kaupassa?

kesäkisa-2

4) Mikä ja missä? Valostakin jo näkee että paluumatkalla… Kyltti voi auttaa… 😉 Risteys tai ”veden” nimi takaavat kaksi pistettä.

kesäkisa-11

5) Mikä koski, missä ja mitä varten nuo tikut?

kesäkisa

6) Mikä ja missä?

kesäkisa-2-3

7) Missä nämä ja kenen suunnittelemia?

kesäkisa-9

8) Missä rakennuksessa on tällaisia ja missä ko. rakennus on?

kesäkisa-17

ja toinen vihje tässä:

kesäkisa-12

9) Missä on tällainen museo? (1 piste)

kesäkisa-10

10) Mikä ja missä?

kesäkisa-6

11 a ja b) Mitä näissä kahdessa kuvassa on (b-kuvassa aika keskellä)? Molemmista yksi piste.

kesäkisa-3-2

kesäkisa-13

   Tulikohan tästä aika helppo?
Helpompi kuin viime vuonna?
Siispä reippaasti osallistumaan 🙂

*PS. Jos/kun osallistut voit lähettää vastauksesi sähköpostitse (reija.satokangas at oulu.fi),
etteivät muut näe vastauksiasi  ja hyödy niistä. 😉 

Kaikenmoista koettua ja Meksikon kuvat

Kävimme äsken pehtoorin kanssa Yuki Sushissa (KLIKS Torikadulla) syömässä; olipa erinomaisen hyvää sushia. Erityisesti pidin riisin sopivasta ilmavuudesta. Maalaushommissa miniäkokelaan kanssa päivän olleelle miehellekin ruokaa oli riittävästi ja maistui. Sitä paitsi paikka oli harmoninen, valoisampi kuin päälle päin odotin. Siis peukutamme, suosittelemme.

Toinen, jota voin suositella on Verkkokauppa. Kävin siellä ostamassa äidille cd-soittimen (äänikirjojen kuuntelua varten) ja tälläkin kerralla  – kuten monta kertaa kamera- tai tietokoneen härpäkkeiden kanssa – sain sellaista luontevaa, reipasta asiakaspalvelua, jota naisille ei alan kaikissa kaupoissa suinkaan saa. (Mm. en enää koskaan astu jalallinikaan Oulun Systemaan, ja tämä päätös on pitänyt jo yli 10 vuotta! Siellähän on voinut henkilökunta ja palvelukulttuuri vaihtua vaikka viidesti tässä välissä, mutta so what. Tässä asiassa olen pitkävihainen: annoin ko. liikkeelle aikanaan toisen ja viidennekin mahdollisuuden, mutta enää sinne en mene. Never. )

Tätä minä olen viikon kuunnellut ja isolla kun ajelen …

En oikeastaan ole ihan varma, onko tämä iloinen vai surullinen laulu, mutta tänään se on minusta iloinen. Ja varsinkin kun katsoo biisin virallisen videon. Se hienoimpia, mitä olen koskaan nähnyt. Mini-leffa. Siitä tulee hyvälle tuulelle. Ei ole surullinen. 🙂

Ja huomenna on vihdoin kesäretkeni aika. Jollei taas tule yllätyksiä, takapakkeja, muutoksia. Suunnasta en muuta kerro kuin, että kun oikein perustelin [itselleni], sain kesäretkestäni myös työmatkan. Tosin saman asian voisi hoitaa postitse ja puhelimella tai myöhemmin tapaamalla, mutta tällaisen järjestelyn nyt sitten tein. Siis huomenna – vihdoin – odotettavissa kesäkuvakisa!

suuntaa

 Ja ennen huomisia kisakuvia, käy kurkkaamassa Meksikon matkan kuvia, yhdeksän ”sivullista” niitä on. Nyt siellä on viidakkoseikkailustammekin kuvat! Ja Playan hotellista. Meksikon kuviin tästä KLIKS 

meksiko kuvat

Eilisiä kuvia vielä …

Eilisen illan ruokapöytään tulivat maalareiden ja remppaajien lisäksi tytär ja kaverinsa, joten vielä kookosjäätelöä oli löydettävä pakastimesta.

eiliseltä-5

Ananaksen kanssa se on tavattoman hyvää.

eiliseltä-6

eiliseltä-4

Ja tänään sitten minulla paluu kaikkeen vanhaan:

eiliseltä-2

eiliseltä

melkein tuntui kuin olisi päässyt töihin levähtämään… 🙂

Oli mukava mennä töihin.
Paljon mukavampi kuin vuosi sitten vuorottelun jälkeen.
Työ on minulle yleensä hyväksi. Niin nytkin.

Jatkoin oikeastaan siitä, mitä olen kotona tehnyt. Järjestelin paikkoja.
Oma työhuoneeni on kyllä ihan siisti ja järjestyksessä, mutta putsailin ilmoitustaulut,
järjestelin historiatieteiden aulan, vanhentuneet seminaariniput paperinkeräykseen yms.,
ja yksikseni kovin vaatimattomia eväitäni nauttiessa järjestelin vähän jo työpaikan keittiötäkin …

Yliopistonlehtorin hommia? No tiedä häntä, mutta oli hyvää aamuverryttelyä 🙂 .
Eikä niitä kyllä kukaan muukaan siellä tekisikään, ja kun minusta on kiva olla siistissä, niin miksei?

Ja sitten loppupäivä oman ”lukkarin” tekoa, opetuksen ”puitteet” jo piirtelin. Tästä se lukukausi lähtee.

eiliseltä-3

Liminka vol. II

Olin taas tänään käymässä Limingassa ja samalla reissulla kävin Alakestilän arboretumissa ja Liminganlahden luontokeskuksessa (sekä Virkkulan lintutornissa).

Arboretum (lat. arbor, ”puu”) eli puulajipuisto on yleisnimitys viheralueesta, johon on kerätty systemaattinen tai satunnaisesti yleensä yhtä kasvisukua tai heimoa laajempi kokoelma puuvartisia kasveja. Arboretum voi olla hoidettu, jolloin se muistuttaa puutarhaa, tai se voi olla hoitamaton, luonnontilainen puisto.

Alakestilän arboretumLinkin takana KLIKS  on kerrottu Alakestilän tilalla olevan arboretumin puista ja siellä on hyvä karttakin, alueesta ja miten sinne löytää. Vaikka kyllä se on kasitieltä hyvin merkittykin.

Vehmas, vihreä puistoalue on aika ainutlaatuinen näillä leveysasteilla. Puiston ovat perustaneet Kalle ja Katri Arvola jo 1930-luvulla. Arboretumissa on puuvartisten kasvilajien muotoja, muunnoksia, lajikkeita tai alalajeja melkein 200 erilaista. Paljon myös sellaisia, joita ei Pohjois-Suomessa muualla kasva.

Olin siellä reilusti ennen puolta päivää, viime öisen kovan ukkosen ja sateen jälkeen, jolloin maisema oli kostea, hieman utuinen, melkein satumetsämäinen. Siellä ei ollut ketään muita, siellä oli hyvin rauhaisaa.

Kerrassaan hieno kokemus; tuli mieleen, että pilvissäkin on hopeiset reunukset. 😉

 

Alakestilän arboretum-3

Tämä salava oli ehdoton lempparini, siinä oli jotain ikiaikaista kokemusta ja varmuutta… 
(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Alakestilän arboretum-4

Alakestilän arboretum-5

Sitten siellä oli tämmöinen!! Sieni! Merkillinen. 

Alakestilän arboretum-2

Alakestilän arboretum-6

Arboretumista jatkoin matkaa Limingan luontokeskukseen. Kuinka usein sielläkin on aiottu käydä! Useammin on käyty Inarin Siidassa kuin naapurikunnan komeassa luontokeskuksessa. Mutta kaikkinensa jotain samaa niissä on. Kiinnitin huomiota varmaan ihan toisarvoisiin seikkoihin (ainakin lintu- ja luontoharrastajien/ammattilaisten näkökulmasta), mutta kuvat kertonevat jotain minun havainnoistani.

Ensinnäkin koko Limingan kunnan alueella katuvalot ovat tällaiset. Loistava idea, minusta ainakin!

Liminganlahden luontokeskuksessa-6

Kuvassa Luontokeskus Virkkulan lintutornista kuvattuna: muut kuvaa merelle ja kaislikkoon, mutta minä kuvaan rakennuksia. Hö!

Liminganlahden luontokeskuksessa

Kuvasin minä merellekin päin, tietysti. Ja se mikä minua viehätti, oli se, kuinka polulle kohti tornia, kohti merta oli merkitty rantaviivan muutokset. Perämeren rannikolla maankohoaminen on noin sentti per vuosi, ja polku (600 m), joka vei Luontokeskuksesta lintutornille, oli ”korkeuskäyritetty” eli opastauluissa kerrottiin, milloin ko. kohta oli mpy. Siis Liminganlahti (0 mpy) huiputettu. 🙂

Liminganlahden luontokeskuksessa-2

Kuten sanoin: kiinnitin huomiota epäolennaisuuksiin, ei yhtään lintukuvaa (en tunne, enkä osaa kuvata lintuja), mutta tämähän se sitten minua kovin viehätti.

Liminganlahden luontokeskuksessa-5

Luontokeskuksen ulkokuori ei ehkä kerro, kuinka komea näyttely sisällä on. Hurjan hienoja kuvia, oivallista esillepanoa, – luulen et joskus toistekin paremmalla keskittymiskyvyllä ja ajalla sinne ajelen.

Liminganlahden luontokeskuksessa-4

Tämä (klikkaa isommaksi) oli minusta niin loistava idea!!

Liminganlahden luontokeskuksessa-3

Tänään siis hieman erilainen lenkki merenrantaan.

Liminganlahden luontokeskuksessa-7

 Ja huomenna töihin. Just.

Aamulenkillä levollisena, iltapäivän ahkerana

Varhaisella aamulenkillä merenrannassa levollinen olo.  Suloinen suviaamu, jolloin elämä tuntui aika helpolta ja huolettomalta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Pitkästä aikaa kamera mukana. Kannatti. Tässä blogiuudistuksen hiljaa edetessä yritin/loin tuollaisen gallerian… Toivottavasti toimii kaikilla, toimiihan?

Lenkin jälkeen huolettomuus vaihtui alakuloon, mutta työmaa nuorenparin uuden huushollin pihalla oli hyvää terapiaa … Pojat maalasivat sisällä, me J:n kanssa huhkimme pihalla. Ja jotta varmasti olisi lämmin, ukkonen kierteli koko pitkän iltapäivän (+29 C)  illan tuloon asti. Aurinkoa, jyrinää, hikeä. Ja minä sain tehdä pihahommia, jotka kotona ovat yleensä pehtoorin reviiriä. Kuten viime lauantain metsurihommissa myös tänään hoksasin, että kunnon ruumiillinen työ tekee digi/tietokone/netti/näyttöpääte = kaikkinensa datailuhommissa kipeytyneille harteille ja romahtaneille olkapäilleni hyvää…

Illan tullen palasimme neljästään Rantapeltoon, söimme piazzalla, tyyni ja tuuleton ilta. Näillä mennään.

bokeh

Koko valööri?

Tummasta kirkkaaseen valoon…

Tänään on ollut monenlaista. Sukupolvien välissä ja niissä elämistä, …

Ja iltapäivällä kokoonnuimme Metsokankaalle kauniin omakotitalon pihalle piknikille. Oli paistinkääntäjien perinteinen (jo kolmas) piknik, jonka teemana tänä vuonna Aasia. Kun 25 alan ammattilaista ja harrastajaa kattaa kokkaamillaan herkuilla pöydän – kahteen kertaan – ei voi muuta kuin todeta, että olisipa useampi vatsa. Tai vielä enempi nälkä….

Minä tein kookosjäätelöä (alin kuva keskellä) , joka nyt ei ollut sellaista kuin olisin toivonut, mutta menihän se(kin) 😉 .

Onneksi on tämä perinne. Monen kanssa totesimme, että voisipa hetkeksi kellot seisauttaa, mutta oli hienoa, että meillä oli nuo hetket … nuo maut .. kaikki tutut ihmiset, laulu, nauru, jutut… onneksi on ihmisiä, ystäviä ja iloa.

aasia piknik-5

aasia piknik-4

aasia piknik-2

aasia piknik

aasia piknik-6

Palatessa  pyöräillessä kaupungin läpi huomasimme Qstockin olevan kaupungissa,

aasia piknik-10

mutta huomasimme myös kaupungin rauhan… kauniin kaupungin …

aasia piknik-7

… taivaan kauneuden.

aasia piknik-9

Emme sitten kuitenkaan festareille menneet…

Isoja ja pieniä käännekohtia

 

Kaikille ei helle sovi!

valkoiset kukat-3

Toiset sen sijaan kukoistavat lämmössäkin.

valkoiset kukat-2

 

valkoiset kukat-5

valkoiset kukat

valkoiset kukat-3-2

valkoiset kukat-4

 

valkoiset kukat-2-3

 

Loman loppuja vietelty kotipihalla.

Pehtoorilla tänään jo touhua kovastikin, sillä Juniorilla ja J:llä on uusi asunto, joka vaatii pientä maalausremppaa ja  muuta hienosäätöä. Muuttoauto on tilattu jo ensi torstaiksi, joten homma pitäisi saada alulle. Nuoripari muuttaa uudesta kerrostaloasunnosta Alppilasta vanhaan omakotitaloon Pateniemeen. Ovat kovin täpinöissään, ja kovin aikuisia. 🙂

Muutoinkin Juniorilla isoja asioita päätettävänä tällä viikolla: ei päässyt AMK:iin (pisteitä oli montakin yli alimman vaaditun, mutta pääsykokeessa jäi pisteen päähän 🙁 ), joten nyt olisi päätettävä, hakeutusiko alan (LVI) aikuiskoulutukseen ja ottaisi nyt samalla vastaan saamansa puolivuotisen linja-autokuljettajan ammattitutkintokoulutuspaikan vai jatkaisiko jakelukuskina kevättalvelle, tienaisi, lukisi pääsykokeisiin ja yrittäisi ensi vuonna tosissaan sinne AMK:iin? On vain koetettava tukea ja kannustaa kaikkeen; kunhan tekee jotain. Eikä taida osata olla tekemättäkään. 😉

Vastikään vaihtoi työpaikkaa, mikä merkitsi, että kesälomat ”paloi”. Ei poika ehdi nyt rempan ja muuton puuhiinkaan kuin iltaisin ja viikonloppuisin, mutta onhan meitä tässä avuksi. Hassusti tunnen tässä vanhenevani…

Yllättäen yllätyksiä Limingassa

Sattuipa niin, että minun oli tänään aamupäiväksi ajeltava Liminkaan, ja sitten kun siellä kerran olin, ajattelin, että teenpäs sittenkin sen väliin jääneen kesäretken nyt. (Tai siis yhden niistä. Tämäkään ei siis ole se kesäkilpailu-reissu.) 

Vain vajaa puolensataa kilometriä kotoa on Liminka, jossa on vallan hieno museoalue, kulttuurimaisemaa vaikka miten ja mukavia putiikkeja. Sainpas pari tuntia sujuvasti kulumaan kun ajelin, kävelin ja kuvailin. ”Töitäkin” tuli tehtyä; kevään ”Arjen historia” -luennolle on taas uutta kuva-aineistoa. 😉

Limingan vanha pappila on näin komea rakennus. (klikkaamalla kaikki kuvat suurenevat) 

Liminka

Tämä rakennus on taiteilija Vilho Lammen taidemuseo, jossa on tänä kesänä kolmen veljeksen Aaro, Sakari ja Antti Matinlaurin töiden kesänäyttely.

Liminka-2-2

Liminka-4-2

Alkuperäisessä tarkoituksessaan rakennus oli merkittävä osa (pohjois)suomalaista kouluhistoriaa …

Liminka-10

Samassa pihapiirissä on myös nämä rakennukset: vihreäkattoinen rakennus on Aappola, Abraham Ojanperän vuonna 1912 rakennettu taiteilijahuvila ja koti. Kannattaa kurkata sinnekin. 1900-luvun alun pohjoispohjalaista maaseutuasumista kaikessa vaatimattomuudessaan.

Liminka-3-2

Eikä kaukana edellisistä ole tämä viehättävä puoti, jossa on sisustus- ja antiikkitavaraa myytävänä. Puodin nimi on Pivis, ja sillä on nettikauppakin (kliks!) Kerrassaan ihastuttavan putiikin omilla nettisivuilla kerrotaan, että

Puoti toimii vanhaa aikaa henkivän Rantatien varrella,
talossa, jonka vanhin osa on rakennettu jo 1800-luvun lopulla.
Talo on ehtinyt toimia aikojen saatossa mm. merikapteenin ja konstaapelin
virka-asuntona, kauppana, arkkitehtitoimistona,
myös taidemaalari Vilho Lampi on ikuistanut talon moneen tauluunsa. 

Liminka-5

Liminka-2

Liminka-3

Liminka-4
Liminka-6
Liminka-7

Nettisivuilta kannattaa käydä kurkkaamassa mitä kaikkea siellä on! Minä ostin monot! Oikeesti monot. Tulette vielä joskus näkemään ne ja niiden uuden elämän. Myös hyvän, pestyn, Festaan sopivan kesäräsymaton ostin muutamalla kympillä. Lämpimästi voin suositella puotia.

Toinen liminkalainen pikku putiikki, joka lienee oululaisille naisille ehkä tunnetumpi, ainakin minä olen monen kuullut käyneen siellä tai tykänneen Facebookissa, on Pikku-Riikka.

Liminka-7-2

 

Liminka-5-2

 Liminka-12

Se on sellainen ”Butiken på landetin” pikkuserkku. Viehättävä sekin. Vaatteet eivät ehkä minun yksinkertaiselle maulleni ihan nappiin, mutta sentään löysin jotain valkoista, olisin halunnut mustan.

Liminka-6-2

Iltapäivällä kotiin päin huristellessani poikkesin vielä Vihiluodon kalassa hakemassa talon loimulohta ja sille kaveriksi ”Helasen herkkua”. Sitä minulle jo viime kesänä paistinkääntäjäpiknikillä suositeltiin, ja nyt vasta ostin. Se on paikan oman kokin kylmäsavulohesta, majoneesista, yrteistä tekemä soosi, joka tuntuu sopivan lisäkkeeksi vaikka mille. Kalalle, uuniperunoille, leivälle, salaatin oheen. Hyvää on.

Liminka-8

Lähimatkailu on avartavaa, luulen että lauantaina menen Liminkaan Arboretumiin ja luontokeskukseen! Katsotaan nyt.

Odottamattomia juttuja

On päiviä, jotka menevät ihan toisin kuin olit ajatellut. Tämä on ollut sellainen päivä.

Ei mm. ollut pienintäkään tarkoitusta käydä töissä tänään. Kävinpä silti. Siellä tuoksui lattiavaha, eikä siellä ollut ketään. Ei ketään. Muutoin siellä oli sellaista kuin hämärästi muistelinkin. Tämä kertoo siitä, että olen taas kerran niin typerä, että alan jo liu´uttaa itseäni töihin. Mietin jo, että ”eihän tässä enää ehdi”, ”enää niin ja niin monta päivää”, ja ”pitäisi jo ryhtyä nukkumaan ajoissa”, ja alan katsella jo vähän kalenteria valmiiksi, sopia tapaamisia, tehdä listaa, mistä aloittaa duunit… Ja kaikinpuolin olen ikävä ihminen näin loman hiipuessa kohti loppuaan. Miksen revittele sunnuntai-iltaan asti ja herää maanantaina kertarysäyksellä todellisuuteen: TYÖPÄIVÄ!

Jospa minä yrittäisin. Varsinkin nyt kun saimme vielä lämmön!

Sieppaa

 

Tarkoitus oli huomenna lähteä sinne kesäretkelleni, mutta eipä se nyt taida onnistua, liekö ollenkaan… Mutta JOS pääsen päivärundilleni niin kilpailu tulee, palkinnotkin on jo hommattuna. 🙂

Jäälissä käytiin tänään kun pappa (pehtoorin isä) täytti kunniakkaat 88 vuotta. Kaikenmoista muutakin suhaamista eestaas koko päivä.

3

4

Nyt taidan ryhtyä viimeistelemään Meksiko-sivut (hope so, että saan ennen puolta yötä valmiiksi). Ai niin, yksi ”kesälomaprojekti” (= uusi lamppu) on pois päiväjärjestyksestä. Poulsenhan se meillä nyt on…

lamppu

lamppu-2

 

Tilasin netistä (ihan turhaa ramppaamista ja ressiä kaupungilla), tuli postissa neljässä päivässä ja kotiovelle ilman mitään rahtimaksuja. Olemme tyytyväisiä.

Reitinvalintavaihtoehtoja

Tuli tuossa mieleen, käyköhän muille aviopareille kuten meille, että valitaan eri reitit. Ei, älkää säikähtäkö – ei mitään aviokriisiä ole menossa, mutta kyse on siitä, että me valitsemme usein eri reitit.

Esimerkiksi: kaupungista meille kotiin pääsee periaatteessa kahta reittiä. Toinen kulkee reittiä Tuiran sillat-Bertel Jungin tie-Toppilan suora-Koskelantie ja toinen kulkee reittiä: Tuiran sillat – tie 8156 – Tervahovin tie – Emäpuuntie – Mustasuontie – Koskelantie. Toista tykkään ajaa minä ja toista pehtoori. Olemme joskus ajelleet peräkkäin kun ollaan molemmat omilla autoilla palaamassa yhtä aikaa kaupungista (kaikkinensa melkoista tuhlausta, mutta silti) lähtien yhtä aikaa Tuiran liikennevaloista, ja jotensakin yhtä aikaa ollaan kotona. Silti me edelleen valitsemme omat reitit.

Sitten pyöräillessä! Jos tullaan Alppilasta – niin kuin juuri äsken –  niin pehtoori taas ajaa eri reittiä kuin minä. Minä ajelen Ketjutien ja Vilkkutien kautta: tuoksuu puulämmitteiset saunat, on kunnostettuja puutaloja, sileä asfaltti, se yksi talo, joka on vanha, mutta hyvin siisti, ja siinä  pihalla toinen toistaan hienompia vanhoja, kunnostettuja mersuja, aina erilaisia. Tien varressa on pelargonioita ja liitereitä.  Ja samaan aikaan toisaalla: pehtoori pyyhältää joko Emäpuuntietä tai Koskelantietä joiden varrella ei ole MITÄÄN! Hyvä on; minun reittini on noin 100 metriä hitaampi. (voiko joku olla 100 metriä hitaampi? Minulle voi.) Mutta mitä sitten, että pehtoorin on nopeampi??

Ajavatko kaikki muut aina yhteistä, samaa reittiä?
Sieppaa

 

PS. Tänään lupasin Meksiko-sivulle kuvia lisää, olen tehnyt niitä, mutta julkaisu jäänee huomiseen…. On siellä nyt jo hää- ja hautajaissivukin eilisten lisäksi  valmiina…

http://www.satokangas.fi/Matka/Meksiko%202013/index.html 

 

Ai niin, ja siinä Petri Tammisen kirjassa (Rikosromaani), jonka viime yön valvottuina tunteina luin loppuun ja joka oli jotenkin kummallinen, oli kohta, johon merkillisesti tämän kesälomani viimeisellä viikolla onnistun samaistumaan erinomaisen hyvin:

– Jännä homma toi siivoaminen oikeastaan, Immonen mietti. – Kun siinähän ei saa mitään pysyvää aikaan. Ja toisaalta saa aikaan niin pirusti.

– Tulee hiukan tämä elämä mieleen, sanoi Vehmas.

Saavuttiin kaupungin valoihin, niitä oli peräkkäin ja päällekkäin, katulyhtyjä, kirkkaita ikkunoita, valomainoksia ja kaiken yllä laiha kuu ja kenties tähtiä.

Meksiko-kuvia

Pitkien yöunien jälkeen kalseahko aamu, ei erityisesti kesäntuntua, joten annoin itselleni luvan junttaantua tietokoneelle kokoamaaan Meksikon reissun kuvasatoa nettisivuksi.

Kaktus

Tuhansista kuvista koetan valita kelvollisia, kertovia. Joskus – esim. viime Kiinan matkasta tai Alppien vaellukselta – olen jaksanut tehdä huolelliset ja tarkat sivut, nyt ei näistä sellaisia synny. Mutta paljon kuvia jo on, melkein 200. Monestako löydät poliisin?

Kaupunki 1

http://www.satokangas.fi/Matka/Meksiko%202013/index.html

Klikkaudu Meksiko-etusivulta kohtaan ”Kaupunkinäkymiä” ja odota tovi.
Sivulla on nimittäin kymmeniä kuvia, joten latautuminen kestää.

KLIKS

 

kaupunki-11-2

Kuvat eivät ehkä ole ihan tablettikäyttöön tai kovin isolle näytölle sopivimpia,
mutta läppärillä ja normipöytäkoneella pitäisi näkyä
Mexico Cityn värikylläinen ja monin tavoin monenkirjava katukuva.

Tulum-11

Myös ”Maya- ja atsteekkikulttuurin jäänteitä” -sivulla on kuvat reissun arkeologisilta kohteilta.

KLIKS

Maya-2-4

Lähdehän nojatuolimatkalla Mexico Cityyn

 Ja huomenissa sitten Karibialle. 😉

Metsätöissä

Korkealla kunnahalla hongat huminoi,
kirves paukkaa, puuta haukkaa pokasaha soi.
Jätkät siellä päänsä hiellä leivän saada voi,
mut huilatessaan unelmoi.

Onpahan pehtoorin kanssa metsuroitu tänään. Vietimme päivän Iijoen uitossa, eikun systerin rantatontilla ja huhkimme jokinäkymän näkyviin.

5-2

Tuommoisessa me ollaan pehtoorin kanssa hyvä työpari, olen siitä puhunut ennenkin, mutta nythän oli vaan käydä niin, että meitsin kunto alkoi projektin lopulla todellakin hiipua.

Viiden tunnin puiden kaadon ja vitikon raivauksen ja tienvarteen rahtaamisen jälkeen toimintani ei enää ollut erityisen ripeää  – mutta sitten parahiksi nuoriparikin tuli käymään [tiesivät ruoan illansuussa olevan tarjolla 🙂 ]  ja auttoivat loppurutistuksessa.

Sisaren rantasauna on pikkuisen isompi kuin meillä möksällä – ja kylläpä löylyt maistuivat! Meistä metsureista on kiva saunoa päivän päätteeksi.

Saatikka nauttia ”talkooruokaa” (”hiellä leivän saada voi”). Liekö italialaiset ahvenfileet ja valkosuklaajäädykkeet savottakämpillä olleet ihan tavallista einettä? Olen kyllä lukenut käristyksestä monissa tukkilaisten muistitietoaineistoissa, mutta en valita, vaikka ruoka ei ihan autenttista ollutkaan. 😉

Onpahan liikkunut olo, ja mukava päivä meillä oli. Tekeminen on.

Ja nyt tämä jätkän heila lähtee nukkumaan!

 

Säästä huolimatta lämpimät nimpparit

Nuoret pääsivät töistä vasta myöhään, joten meillä välimerellinen aika nimpparisapuskalle. Syötiinkö ulkona? No ei todellakaan!  En tehnyt edes kakkua. Kanttarellimuhennosta ja grillivartaita tykötarpeineen, jälkkäriksi ihania vadelmia ja jäädykettä. Hyvvvää oli. Kolomella veellä, hyvvvää.

5

Naurettiin. Se on parasta. Asiakaspalvelussa töitä tekevillä nuorilla kun riittää juttua asiakkaista. Joskus tuntuu, että eivät voi edes olla tosia kaikki ne, mitä ihmiset laukovat ostaessaan marjoja  (Esim. Mistä nuo mustikat on? – Ne on saksalaisia. – Hitlerin marjoja. En osta.) tai mitä sanovat kun pakettitoimitus on ovella? En kehtaa edes kertoa…

5

Muutoin päivä kulunut (edelleen) järjestellessä, siivoillessa, kierrättäessä: Mehu-Maija on saanut hyvän uuden kodin, UFF:n laatikkoon viety sellaiset vaatteet, joita ei ole kertaakaan vuoden aikana käytetty (turha luulla että ”kyllä-minä-tuon -neuleen-voisin-joku-kerta-laittaa-päälle”  (miksen ole koko vuonna laittanut?) ja ”mahtuuhan-nuo-housut-reisistä-ensi-talvena” (miten muka mahtuisivat ensi talvena, jolleivat nyt mahdu?  Siis kiertoon!), (historia)kirjoja viety opiskelijahuoneeseen kyltillä ”saa ottaa” ja omille nuorille jaeltu mattoja ja kaitaliinoja ja sen sellaista. Tämä on vapauttavaa!

Koivu, jubilaari

pihalla

Tänään pääsemme juhliin. Jubilaari on blogini lukijoille tuttu Koivu!

Tokihan me Koivun kanssa tunnemme ohi tämän virtuaalinmaailmankin, kuten varmaan moni on huomannutkin. Olemme tunteneet jo yli 20 vuotta. Muistan tarkan päivänkin (10.12.1991), jolloin tapasimme ensimmäisen kerran.  Tämä poppoo on se, jonka parissa tutustuimme.

nimi_p

Ainakin viini, karjalaiset sukujuuret ja yliopisto ovat meille yhteisiä nimittäjiä. Koivu teki työuransa naapuritiedekunnassa; hänen biologian tuntemuksensa on tuonut Tuulestatemmattuun huimasti tietoa pohjoisen (erityisesti Lapin) kasvi- ja eläinkunnasta. Olen monta kertaa kehottanut häntä avaamaan oman blogin, sillä hänen lukeneisuutensa, sivistyksensä ja minua loputtomasti kiehtova verbaalinen/kirjallinen lahjakkuutensa takaisivat lukijoita. Armoitettu kynän (näppäimistön ;)) käyttäjä on hän!

Sitä paitsi tiedän Koivun tekevän monien kommenttiensa eteen paljon enemmän töitä (hakee täsmällistä lisätietoa, linkkejä, käännöksiä, lainauksia…) paljon enemmän kuin allekirjoittanut useinkaan vaivautuu postauksiensa eteen tekemään. Koivu on kuitenkin sanonut, että hänelle riittää kun voi Tuulestatemmatun kommenttilootaan kirjoitella. Minähän en voi siitä olla kuin tyytyväinen. Ja tiedän hänellä olevan monia faneja. Moni tuttu onkin kysellyt, kuka tämä Koivu oikein on?

 

koivu 1

 

Koivu on nimimerkki. Mutta myös perhepiirissään tunnettu nimi, – jälkikasvultaan sai Amerikan tuliaisenkin siihen liittyen.

Nimimerkin syntytarina liittyy yhteen Koivun monista harrastuksista. Hän laulaa kuorossa, jonka johtaja tässä joku aika sitten (about 10 v. sitten?) vaihtui  ja tälle uudelle kuoronjohtajalle oli täysin mahdotonta oppia Koivun oikeaa nimeä. Mihin ilmeisesti vaikutti osaltaan se, että kuoronjohtajan äidinkieli ei ole suomi ja Koivun sukunimi ei ulkomaalaiselle ole helpoimmin äännettäviä.  Niinpä uusi kuoronjohtaja – jostain tuiki tuntemattomasta syystä – puhutteli tätä yhtä kuorolaista Koivuksi.

Siitäpä syntyi nimimerkki!

koivu 2

Ensimmäinen Koivun kommentti oli jo vanhan ”Lyhyesti”-blogini aikana: 9.5.2008 KLIKS.  Tähän mennessä Koivu on kommentoinut arviolta noin 600 kertaa. Kiitos niistä jokaisesta! 

Ja tiedättekös, kaiken muun hyvän lisäksi Koivu on mukava, gentleman ja hyvä ystävä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tällainen me tehtiin pehtoorin kanssa
Koivulle lahjaksi edellisiin ”pyöreisiin” juhliin.
Rankka hommahan se yhdelle viikonlopulle oli:
nuo kaikki korkit aukoa ja viinit nauttia. 🙂

60-rajoitus

Tänään juhlapäivänä viemme viinikerhon kanssa yhteisen paketin, mutta Koivun yli viiden vuoden blogikommentointien jälkeen halusin ikäänkuin ”blogin puolesta” *  hankkia jotain, eikä minulla ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin tämä. Semminkin kun tiedän/tiedämme Koivun kommentoivan usein yösydännä tai aamuyön varhaisina tunteina: kahvimuki edesauttakoon kommentointien jatkumista!

Koivu

Onneksi olkoon, Koivu,
ja omia sanojasi lainaten:
”Monia vuosia, armorikkaita vuosia…”

* (alan kyllä huolestua itsestäni ja suhtautumisestani tähän Temmattuun)

Remppaa ja siivoiluja

Kesä on suhteellinen käsite. Jos suhteuttaa viime kesään, niin ihan normikelit (aamulla +10 C!).

Päivän touhut sen mukaisia. Enkä nyt millään muotoa ryhdy tekemisilläni teitä, hyvät lukijat, rasittamaan ja luututtujen neliöiden määriä luettelemaan. Huomenna ehkä jotain mielenkiintoisempaa kerrottavaa.

Nyt tässä vaiheessa jo varoiteltava: voi hyvinkin olla että perjantaista lähtien blogini ei avaudu, sen ulkoasussa, kuvissa, kommentointimahdollisuuksissa voi olla jotain häikkää. Jollei täältä mitään höpotyksiä kuulu tai Tuulestatemmattua tai www-sivustoni keittokirjoineen, matkakertomuksineen, ei perjantaina tai sen jälkeen avaudu tai uutta tekstiä ei tule, se ei – toivottavasti, eikä todennäköisesti – johdu siitä, että minulle olisi sattunut jotain tai että tämän päivittäisen rituaalini olisin hylännyt.

lataus

 

On vain kyse siitä, että webbihotellissani (SJR) tehdään jotain remppaa ja päivityksiä, ja niiden varalle pitäisi etukäteen tehdä jotain. Noh, olen tehnyt jotain, mutta en tiedä, riittääkö se. Kaikkienhan nyt pistäisi tietysti tietää, mitä pitää tehdä kun on kyseessä

Tärkeä PHP-rajapintapäivitys

Olennaisin muutos toiminnallisuudessa on, että osoiterivillä olevat parametrit pitää kutsua erikseen. Myös jotkin vanhat PHP-funktiot on korvattu uusilla, kuten esimerkiksi ereg, joka on korvattu preg-funktiolla.

No minä EN tiedä, mitä tehdä, ja minun wordpress-konsulttini on vielä ensi viikon lomalla, joten olen hieman hukassa. Mutta EHKÄ osasin tehdä jotain itsekin… Ainakin vielä huomenissa toiminee. 🙂

Lukemista, tekemistä ja maistamista

Luin viime yönä loppuun Juha Itkosen kirjan ”Hetken hohtava valo”. Se on paksu kirja. Merkillistä että kategorioisin sen luokkaan ”historiallinen romaani”. Historiallinen, vaikka se käsitteleekin kaupunkilaista Suomea viimeisen 60 vuoden ajalta. Minun ikäisteni suomalaista arkea, arjen historiaa, jota yritän aina joskus nuorille työkseni opettaa. Se oli merkillisen verkkainen kirja, sanoisinko, että myös tsehovilainen (mitä lie tarkoittaneekaan?), enkä ole ihan varma, pidinkö kirjan rakenteesta (minä-kertoja ja sitten ”minän” vanhempien näkökulma  kolmannessa persoonassa”), mutta kyllä se toisaalta toimi.

Puolivälissä kirjan lukemista minun oli googlattava, kuka on kirjan kirjoittanut Juha Itkonen? Minkä ikäinen hän on? Hänen täytyy olla syntynyt 50-luvun alussa? Olin onnistunut Juha Itkosen sivuuttamaan, – en ollut hänestä aiemmin kuullutkaan, kerta kaikkisesti olen onnistunut tämmöisen nuoren lahjakkuuden skippaamaan. Ja kun Wikipediasta luen, että hän on syntynyt vuonna 1975, olen ihmeissäni. Ryhdyn miettimään, miten paljon ja mitä kaikkea hän on tehnyt, lukenut, museoita kierrellyt, vanhoja lehtiä lukenut, jopa Arjen historia tv-sarjaa tai historiakirjasarjaa lukenut, jotta on voinut ko. kirjan kirjoittaa? Ja ennen kaikkea, miten noin nuori mies voi päästä oikeaan ”moodiin”, miten löytää tietyn ikäpolven ja sukupuolen fiilikset tiettynä vuosikymmenenä. Perinteisempiä ”historiallisia romaaneja” (esim. Utrion, Tuurin, Waltarin, Skiftesvikin tuotantoa) lukiessa tämmöisen ”ammatillisen” osaamisen kummastelu ei ole minulle tullut niinkään mieleen. Miksi juuri tämän kirjan kohdalla? En tiedä.

Joka tapauksessa. Lopultakin. Kaikesta huolimatta. Juuri sen takia. Kirjan tunnelma ja ”tarina” veivät .. minä pidin siitä.

Tänään ”lomalistan” (= tämän käsittämättömän pitkän lomajakson aikana aikeissa olleiden hommien) vaatimaa touhuamista.

Ja sitten kokeilimme uutta grilliwokkipannua. Kiehautin kuoritut parsat, käärin pekoniin, pannun pohjalle öljyä ja hiiligrilli kuumaksi. Mukaan muutama mustakalarengas. Lisukkeeksi tarjolla purkki-aiolia. Ihan kelpoa arkeen 🙂 ja kulhollinen salaattia. Parahiksi, illaksi aurinkokin ryhtyi paistamaan.

pihalla-10

pihalla-12

 

pihalla-7

Tämmöisen ostin Meksiko-pilheisiin. Tuoksuu merkilliselle. Kaunis on.

pihalla-6

Sisäänkäynnin begonia ja petunia voivat hyvin.

pihalla-5

Omenapuu yrittää…

pihalla-4

Ensimmäistä kertaa pehtoorin ruusupenkistä talvella
paleltuivat/pakastuivat/muuten kuihtuivat kaikki ruusut yhtä lukuunottamatta.
Se ”vanha” jo kukkii. Uudet vasta nupuillaan.

pihalla-3

pihalla-2

pihalla

pihalla-11

Asioilla?

Olin koko iltapäivän kaupungilla, tiedättehän ”asioilla”. Mietin, mitä ihmeen ”asioilla” oloa sitä aina onkaan? Semminkin kun minä en varsinaisesti harrasta shoppailua (tiedättehän lähteä päiväksi jonnekin ostoskeskukseeen tai Rotuaarin kauppoihin  katselmaan ja hypistelemään – ei oo minun juttu),  joskus on virettä moiseen, mutta tosi harvoin.

Minun ”asioilla”-listassa on toistuvasti, aina jotain apteekkiasioita. Vaikken (puuta koputtaen) oikeastaan sairastakaan mitään. No allergia ja olkapää, niitä nyt ei lasketa. Ja allergialääkkeet hommaan yleensä puoleksi vuodeksi kerrallaan ja olkapäälle nyt ei voi mitään. Paitsi sauvakävellä ja käydä hierojalla. Mutta silti tänäänkin apteekista pikku kassillinen kaikkea (mökki lääkekaapin täydennyksestäkin oli kyse).

”Asioilla”-listassani on usein myös pesula (takkeja ja juhlavaatteita käytän pesulassa, juhlapöytäliinoja), jotain hiustenhoitoon ja/tai muotoiluun liittyviä aineita on myös listassa, aika usein joku lahja hankittavana: joku perheenjäsenistä on pienemmmän tai isomman muistamisen kohteena  tai sitten olen kimppalahjojen hankkija aika usein. Varsinkin jos on päätetty ostaa ruokaa/viiniä. Ja sitten joku vieminen kyläreissulle; useimmiten kyllä viedään viinipullo ja kukkakimppu :), mutta kun nekin pitää hankkia. Talvisin, viikonloppuisin ”asioilla” voi merkitä myös piipahdusta Linnanmaalla työhuoneessa: jäänyt joku kirja, tiedosto, luentomappi duuniin … Aiemmin tämmöistä oli useammin kuin viime vuosina. Tänään paljon aikaa kului (jonottamiseen) DNA:lla: nyt olen sanonut irti KAIKKI dna-liittymät, mokkulat, omat, lasten, mökkiläppärin, laajakaistan. Kiitos riitti.

Lautasliinoja, muistivihkoja, muistitikkuja, kopiopaperia, pullasuteja, muffinsivuokia, Kuudes maku -kaupasta pähkinät ja wasabi, pattereita (mihin niitä kuluu niin hirveästi!!), kosteusvoide (sitä vasta kuluukin, talvella varsinkin), kenkälankki. Ja posti! Minä käyn postissakin hirmu usein. Valokuvia ja muita kuvajuttuja kun olen tilannut, tai tänään hain kaksi hienoa pussilakanaa (niihin ne ylimääräiset Finnair-plussapisteet sitten lopulta käytin :)) ja sitten jotain postitettavaa (Vuorotellen-kirjaa vielä joku joskus tilailee 🙂 ).

Tänään sitten listassa isolla LAMPPU. Eipä tullut lamppua, tuli wokkipannu grilliin. Esimerkiksi näiden tai näiden tekoon lienee erinomainen. Taidan tilata lampun netistä. Tuleepa sitten taas asiaa postiin.

Kukkia en tuonut – tällä kertaa. Aika usein niitäkin.

lilja

lilja-3

Tämä lilja on Mexico-pöydästä. Roudasimme kimpun mökille…

lilja-2

 

Lapin kesä …

Sovintovaaralta-2

Nyt sekin on koettu. Lapin kesä.

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.

Sovintovaaralta

Hangasojalta-3

Viikko pohjoisessa oli tällä kertaa sopiva,

Hangasoja, purot, porot, nuotiopaikka, patikat ja
suurenmoinen levollisuuden tuntu jäivät…

Hangasojalta

Hangasojalta-4

Toki kotonakin hyvä. Oikein hyvä.

Patikoinnin syvin olemus

Tänään mökkilomaviikon viimeisen patikan aika: vähän pitempi sitten.

Jätimme luomuruohonleikkurimme töihin … 🙂

Patikoimassa-18

… ja ajelimme Savottakahvilan parkkiin.

Patikoimassa-17

Tänään patikka kohti Rumakurua. Ei varsinaisesti mitään huiputusta, Vävypään huipun vieressä pieni vaara ylitettiin. Ihan napakka nousu sekin oli. Hyvin vaihtelevaa olivat polkujen pohjat .. oksia, tylsää soraa, juurakkoja, rakkaa, kivikkoa, tasaista mäntykangasta.

Patikoimassa-6

Patikoimassa-7

Patikoimassa-19

Patikoimassa-9

Patikoimassa-11

Patikoimassa-10

(Minusta on aika paljon kuvia menossa tai tulossa vessaan – –
nehän ne on ne ainoat hetket, jolloin kamera on pehtoorilla.  😉 )

Patikoimassa-12

Kypsä riekonmarja. En uskaltanut maistaa.. Onkohan ne syötäviä… ?

Patikoimassa-13

Tällä reitillä poikkeuksellisen paljon puroja ja lampia.
Poikkeuksellisen vähän laakeita tunturisilhuetteja.

Patikoimassa-14

Patikoimassa-15

Eikä tänään sadetta. Kauniita pilviä vain.

Patikoimassa-16

Kuka tietää, mikä tämä alla oleva on? Mitä siinä on tapahtunut?  Ahkera Tuulestatemmatun kommentaattori, nimimerkki ”Koivu” ei saa vastata ;), sillä aamulla lähetin hänelle jo kuvan ja kysyin, mikä tämä on. Ei näet pehtoorin kanssa kumpikaan tiedetty… Tietääkö joku muu?

Patikoimassa-4                                               Patikoimassa-5

Kolme tuntia patikka (oiskohan tullut sellainen 12 km?) vei, taukoineen kaikkineen. Niitä kun ei ollut. Taukoja siis. Pehtoorin kanssa kun mennään, niin siinä ei turhia istuksita. Sen mitä kuvailen, pysähtelen, ja sitten otan taas ukkelin kiinni. Ja Rumakurulla autiotupa  (ja sen hyyskä ;)) katsastettiin. Siinäpä ne tauot.

Yllättävänkin helposti meni; toisin kuin Juutuanjoen kosket -päivänä. Silloin tuli vaan mieleen, miten paljon huonompi kunto minulla nyt on kuin viime kesänä vuorotteluvuoden jälkeen. Tänään ketään emme nähneet koko reitillä. Emme yhtäkään kulkijaa! Oli hiljaista. Ja mitäpä sitä turhia höpöttelemään, ehditäänhän sitä kaupungissakin jutustella. Puhdasta. Kaunista. Hyvä hengittää. Ilo liikkua.

Urupää (401 mpy) huiputettu

Liki pakkasyön jälkeen aamu kuulas, purolla kylmä, valoisaa jo varhain, niin kuin täällä koko ajan, hetken luulee olevansa syksyssä.

Lähdemme autolla Kaunispäälle. Ja tavoitteena kulkea huipulta huipulle; Kaunispäältä kohti Urupäätä.

Paras perjantai-14

Hassua että koskaan ei ole tullut siellä käytyä. Kaunispään pohjoisrinteellä kanervikkoa, mustikanvarpuja, jotka jo punastuneet; ruska heinäkuun puolivälissä!! Kuvassa ylhäällä oikealla näkyy Urupään huippu.

Paras perjantai-8

Urupään sivussa on Magneettimäki (olenhan siitä joskus kai kertonut. KLIKS)

Paras perjantai-3-2

Ui-jui: ikinä ennen ei olla nähty riekonmarjoja. Siis oikeasti marjoja, eikä vain ruskapunaisia lehtiä, joita mökin keittiössäkin on seinällinen…

Paras perjantai-4-2

Mennessä ahavoittava tuuli Jäämereltä saa miettimään, että olisiko sittenkin pitänyt antaa periksi ja ottaa ne sormikkaat! Kurun pohjalla jo lämmin, saatikka noustessa Urupäälle. Puurajan yläpuolella jo mietin takin heittämistä pois.

Lähtiessämme takaisin päin ja laskeutumaan alas alkoi ripsiä, pian satoi kunnolla ja sitten rakeita. Näetkö rajan!?

Paras perjantai-6-2

Paras perjantai-5-2

Sitä ei kauan kestänyt, pian taivas täynnä pulleita valkoisia pilviä! Vain taivas kattona.

Paras perjantai-7

Paras perjantai-10

Eikä silläkään reitillä häiriöksi asti kulkijoita, – kaksin kuljimme.

 Kaunispäätä ei ole tullut suoraan pohjoisesta koskaan katseltuakaan.
Kannatti. Hyvä, liki parituntinen, lenkki oli.

Paras perjantai-11

Kaupan ja postin (Meksikoon lähti kiitospaketti) kautta lounaspiknikille Hangasojalle. Vielä kahvi ja sitten toimeen.

Paras perjantai

Jättivaahtokarkkeja jäi viime lauantailta muutama, ja jukra, kuinka olivat hyviä notskilla!

Paras perjantai-2

Paras perjantai-3

Paras perjantai-4

Iltapäivä kului kun pesimme molempien mökkien ikkunat; nyt taas talven yli nähdään ulos, sikäli kuin valoa on.

Paras perjantai-6

Vielä mökkisaunan (Myötätuulen) /sähkösaunan(jota ei oikeastaan koskaan käytetä) kuurnaus, puusouvia ja sen sellaista… sitten …

Rantasaunan jälkeen Inarin siikaa, sokeri-tilliporkkanoita, uusia perunoita ja smetana-kylmäsavulohi-purjo-tilli-moussea.

Paras perjantai-5

Paras perjantai-13

  Mitä parhainta lomanviettoa:

näkemistä, tekemistä, liikkumista, makunautintoja, luontoa, hyvä mieli aikaansaannoksista, yhdessäoloa, aurinkoa, lepoa, kuvaamista.

Ivalo, Inari ja Juutuanjoen kosket

Sadetta? – Ei.
Sääskiä? – Ei.
Hellettä?  – No ei sitäkään.

Siis mitä mainioin retkipäivä. Ivalon ja Inarin kautta Juutuanjoen koskien rannoille pienelle patikalle. Hyvä on, pitihän meidän huiputtaa Otsamotunturi, mutta erinäisten tulkintavaikeuksien vuoksi jäimmekin jokivarteen. Ei sekään huono patikka ollut.

Inari-12

Ivalossa kävimme artesaanien ”Local Handicrafts” -putiikissa.  Sain viime vuonna sieltä ostetun tuliaisen (lohennahasta tehty pikku kukkaro on ollut oivallinen kameran vara-akun ja varamuistikortin kotelo).

 

Lisäksi Saariselän Sanomissa oli juttu tästä Tee kesä käsin -myyntinäyttelystä (KLIKS), joten ajelimmepa katsomaan. Ja olihan siellä kaikkea kaunista, uniikkia käsintehtyä.  Huovutustöistä pidin niin paljon, että itsellenikin ostin ensi talven työhuoneen kylmyyteen jotain lämmittävää… 🙂

Inari-2

Lohennahka on kestävää, ja siitä on moneksi. Ja monenväriseksi.

Inari

Kannattaa käydä katsomassa …

Inarissa kävimme ensimmäisenä kirkonkylän keskellä olevassa suuren suuressa matkamuistomyymälässä ja sen vieressä olevassa kahvilassa. Tiesin siellä yhden opiskelijani olevan töissä; olikin tänään. Syntyperäinen inarilainen S. neuvoi meille, miten ja mistä Juutuanjoen yli pääsee… olisimmepa kuunnelleet kunnolla.

Seuraavaksi vuorossa tutustuminen Sajokseen.

Inari-4

Inarin keskustaan on viime vuonna valmistunut Saamelaiskulttuurin keskus, jossa on kirjasto, konserttisali, valtuustosali, ravintola ja siellä oli tänä vuonna Saamelaisten koulutuskeskuksesta valmistuneiden artesaanien  Midnight Jewel -näyttely 21.6. – 30.9.2013 (midnightjewelinari).

Inari-9

 

Inari-6

 

Inari-5

Tästä pidin eniten. Enkä vain siksi että tekijä on tuttu. 🙂

Inari-7

Inari-8

Inari-22

 

Sajoksen jälkeen oli vuorossa Juutuanjoen kosket: Ritakoski, Haapakoski, Jäniskoski, Alikoski. Tulisteltiin Aleksin luovulla, minä kuvailin (ja tämä kuvien liittäminen on niin tolkuttoman hidasta … argh!)

Inari-24

Inari-2-3

Inari-23

Inari-20

Inari-16

Inari-15

Inari-10

Inari-21

Paluumatkalla poikkesimme vielä Sovintovaaran päälle. Se on muutaman kilometrin Ivalosta pohjoiseen.

Hieno näköala, ja jo tie vaaran huipulle näkemisen arvoinen.

Inari-13

Inari-19

Se ehkä enemmän kuin hieman kulahtanut museoalue, jolla hyvin sekalainen kokoelma kansanperinnettä, sotahistoriaa ja lappilaista arkielämää  vuosikymmeniä sitten.

Siellä tämmöinenkin: Nellimin ja Inarin itäpuolisten erämaatilojen välillä kulkenut postivene.

Inari-14

Ivalon raitilla. Huom. katulamput…

Inari-2-2

Siivouspäivä

Tämä on nyt ehkä vähän noloa, mutta juttu on niin, että minusta on ihan hulvattoman hauskaa, kun on siistiä. Vanhanaikaistakin? Ehkä. Silti nyt on, – siistiä siis. Olen siivonnut koko päivän. Ja sekin on tuntunut ihan hurjan mukavalle: näkee tekemisensä jäljen, on fyysistä puuhaa, okei, voi myös suorittaa ja saada siitä kiksejä, heh!

Mökkikeittiö ja sen kaapit, pakastin ja jääkaappi on siivottu.

Tupasvillojen aikaan-13

Tupasvillojen aikaan-12

Itse asiassa mökin KAIKKI kaapit ja vitriini on siivottu.

Tupasvillojen aikaan-2-3

Lakanat on vaihdettu, talven lakanapyykki pesty ja mankeloitu.

Tupasvillojen aikaan-3-3

Rantasauna on pesty. Tolu vai kloriitti? Molemmat! Nyt tuoksuu puhdas!

Tupasvillojen aikaan-11 – Kopio

Iltapäivän päätteeksi vielä pihalle, risut ja muut ”irtohärpäkkeet” tontilta kerätty ja poltettu.

Millainen ilma? Erinomainen siivousilma. Ei turhan kuuma (+ 10 – + 17 C), vain muutama sadekuuro, lounasnotski onnistui. Ja illallisella pakastimen sulatuksen seurauksena poron sisäfilettä ja korvasienimuhennosta, uusia perunoita ja salaattia, jälkkäriksi ananasta, turkkilaista jukurttia ja minttua.

Ei paremmin vois olla.  No jos pieni toive, … niin oispa nuoret tai ystävät (esim. vmp) tulossa nyt tänne… Mutta kun eivät, niin huomenna lähdemme retkelle. Inariin ja … ? Ja jonnekin. Nyt on kaunis ilta-aurinko, ja sehän ei edes laske, joten vielä pihalle…

Mökkielämää :)

Herättyämme taas kerran turhan aikaisin, katsottuamme sekä telkkarin että netin säätiedotukset, jotka yhtäpitävästi todistivat, että iltapäivällä sataisi vettä, vedimme maastopuvut päälle, patikkakengät jalkaan, ajelimme Suomen Ladun majalle ja kiipesimme aamun varhaisina tunteina Kiilopään huipulle.

Sen kerran kun lähden tunturiin ilman kameraa, pikkukuovi istuu viereisen kelon nokassa ja laulaa isosti, kivitasku seurailee meitä tunturin kuvetta ylös, riekkoja on kivirakassa jos vaikka kuinka monta. Ilma oli aika syksyinen, mutta kyllä minä hiljaa mielessäni ajattelin, että kyllä se sittenkin on patikka, eikä hiihto, minun lajini. Mietin, että kyllä Karibianrannalla on juhlallista käydä aamulenkillä avojaloin aamuauringon hehkuvassa valossa ja pulahtaa lopuksi suolaiseen mereen, mutta että sittenkin nämä ”kotitunturit” ovat se minun juttu.

Kiilopään huiputus on aika helppo tapaus (aiemmilta kerroilta kuvia täällä: KLIKS) sillä se on porrastettu ja pitkospuitettu liki koko matkalta, ja ainakin minulle tunturilta laskeutuminen on nousua vaikeampaa.

Kiilopäällä (Medium)

(kännykamera oli sentään mukana)

Puolelta päivin minulla oli hieroja, – olen varma että ensi yönä voin nukkua kummalla kyljellä haluan. Tänään jatkoin eilen aloittamaani kaappien siivoilua ja sitten vain on löhötty ja luettu, sadetta pidelty. Illansuussa oli pieni tauko, ja mehän notskille tietysti. Nuo notskipaikan penkeillä olevat ohuiden ruisleipien näköiset lätyt ovat uudet istuinsuojat. Aiemmin oli sellaiset neonväriset styrox/muoviläpyskät (jo kovin kuluneet, likaiset, rispaantuneet), mutta nyt on uudet Kauppahallista ostetut porontaljaiset pyöreät, lämpimät, luontoon sopivat pyörylät. Hyviksi havaittu. 

Tupasvillojen aikaan-10

Tupasvillojen aikaan-2-2

Pikkuisen pyörähdin metsässäkin, sillä aamulla näin tunturissa yhden tatin, joten ihan vaan varmuuden vuoksi piti käydä katsomassa… Mutta ei saalista.

(Ketun?)liekoja siellä kyllä oli.  Näitä on vielä 1800-luvulla käytetty ”abortoivan” vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tai siis kun näillä on voimakasta oksentelua ja ripulointia aiheuttava vaikutus, näitä nauttien koetettiin myös saada aikaan keskenmeno. Ja saatiinkin.

Tupasvillojen aikaan-6-2

Tupasvillojen aikaan-5-2

Nämä kivenmurikat, tai siis yhden kiven kaksi puolikasta, tuotiin Kiilopäältä. Ne on nyt mökin seinustalla. Siihen on pari vuotta tuotu kivi jokaisesta huiputetusta tunturista. Joukossa on nuoren parin ja VMP:nkin tuomia kiviä, ja muutamilta reissuilta on kyllä jäänyt kivet tuomattakin. Mutta tämmöinenkin mökkielämään kuuluu …. 🙂

Tupasvillojen aikaan-3-2

Tupasvillojen aikaan-4-2

Tupasvillojen aikaan

Emme ole koskaan ennen olleet Hangasojalla heinäkuun toisella viikolla, paitsi pehtoori ehkä Tuulentuvan rakennuksen ja remontin aikana, ja minä pentuna tuolla puron toisella puolen, mutta ´varsinaisesti´ei olla oltu. Ja minulla on yli KOLMEN kuukauden tauko edellisen käynnin jälkeen (pehtoori on käynyt pääsiäisen jälkeen kahdesti…), joten hieman arvelutti, jotta mitenhän itikkaista täällä lienee, onko luonto lähellekään niin karun kaunis kuin muina vuodenaikoina, muina  kuukausia?

Ainakin Hangasoja on kaunis.

Tupasvillojen aikaan-2

Säätiedotuksen mukaan täällä ”kuuluisi” nyt sataa…

sää

Ei sada. Välillä paistaa, välillä pilveilee. Kyllä se tosin vähän tuossa iltapäivällä räpsäytti; räpsäytti juuri kun olimme lenkillä Rönkönlammella, mutta nyt on pilvipouta.   Rönkönlammen lenkki sellainen reilun tunnin kierros.

Tupasvillojen aikaan-6

Tupasvillojen aikaan-8

Jo vain on hilloja.

Tupasvillojen aikaan-7

Jossain sataa…

Tupasvillojen aikaan-5

Tupasvillojen aikaan-4

Tupasvillojen aikaan

Niin niitä sääskiä, että onko? Ei olla vielä nähty. Poroja on. Matkalla (oltiin jo reilusti ennen kolmea täällä) yksi oli tosissaan jäädä alle, ja sitten tuossa tuvan ikkunan alla toinen; meidän ”ruohonleikkuri” (joku pantakin sillä näyttää olevan :o). Ovat kyllä ryöttään rumia tähän aikaan vuodesta.

Tupasvillojen aikaan-9

Nyt kun istun tässä Myötätuulen terassilla (netti toimii paremmin, ja siksi on mahdollista liitellä kuvia), ei ole mitään itikkamyrkkyjä tai Thermocelliä joita ilman ei ole Rantapellossa paljon tämän kesän iltoina istuskeltu. Olen entistä vakuuttuneempi, että sääskinen Lappi on legenda. Ehkä aika viileä sää (+ 17 C, mutta onneksi on terassin katossa vastukset :)) ja pieni tuulenvirekin vaikuttavat. Mutta ei ollut metsässäkään… katsotaan. Raportoin kyllä. Sekä sääskistä että sapuskoista, huiputuksista ja huippuhetkistä.

Tupasvillojen aikaan-3

Valmistujaiset Meksiko-menulla

Illalla, jossain vaiheessa, keittiössä täydentäessäni Meksiko-buffeeta, tytär käy sanomassa ”Kiitos”, hymyilee ja lähtee takaisin kavereidensa luo pihalle pitkän pöydän ääreen, – ja mennessään huikkaa vielä ”Elämä on kyllä mukavaa!” – silloin läikähtää jossain, itku ei ole kaukana, silloin on vaan niin hyvä olla ja ajattelee ”tämän-hetken-ja-tunteen-minä-muistan-aina”.

Muistan minä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Meksiko-menu

Toisin kuin sääennuste oli luvannut, eilen oli heti aamusta sumuista, tihkuista, aika viileääkin (+15 C), mutta ei se nyt juhlatunnelmaamme vienyt mihinkään, ja Voilá!: puoli kolmelta (vieraat oli kutsuttu kolmeksi) taivas repesi, sinistä taivasta näkyi ja pian jo aurinkokin. Serkkuja, setä, eno ja tätejä ja näiden perheitä, isovanhempia (ja varasellaisia = eksnaapurit) tuli valmistujaisiin. Niin esikoinen oli toivonut, ja oli kovin iloinen kaikista vieraista. Meksikon kokemuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia, Meksiko-menu ja aurinkoista, puheensorinaa ja naurua. Uusia ja vanhoja juttuja, iloa ja haleja.

Päivän kääntyessä iltaan, aloimme odotella pihallemme nuorisoa. Ja tulihan niitä. Taisi lopulta olla/käydä 15 tyttären kaveria. Heille meksikolainen ruoka oli tutumpaa kuin ”ensimmäisen kattauksen” vieraille. Kiitettävästi nuoret (miehet) pöydän antimia nauttivat ja jossain välissä satsatessaan totesivat: ”Eihän me tajuttu,että täällä on oikeesti näin paljon hyvää ruokaa, –  ja juotavatki vielä, Coronaaki! ”. Olimmeko mielissämme? No tietysti olimme!

Puolilta öin koko poppoo lähti, kiittelivät kovasti mennessään, ”täälloli kyllä hyvä palvelu”, totesi nuori mies virne suupielissään. Oli ollut kovin tyytyväinen saatuaan muutaman mansikkamargaritan eteensä. … 🙂 Nämä olivatkin kyllä aika hyviä… 🙂

Meksiko-menu-7

Niin mitäkö sitten oli tarjolla? Melkein kaikki ruoat ovat täällä blogissa jo olleetkin mainittuina, resepteinä, kuvina, silloin kuin niiden ”prototyypit” ja kokeilu ovat olleet ajankohtaisia…

Tässä on eilisen menu…
klikkaamalla menu ja kaikki kuvat suurenevat… suosittelen…

Meksiko-menu 1

Paljolti samanlainen menu oli kalaaseissa.
Niistä ja reseptejä TÄÄLLÄ.

 

Olen opetellut kirjoittamaan menun – paitsi että se on mukava pöydässä, myös itseäni varten. Etten unohda jotain jääkaappiin. Ja nyt olin unohtanut laittaa menuun mansikat ja niiden kaikki lisukkeet, sekä ananakset. Mansikat tilpehööreineen muistettiin, mutta ananasten rooli juhlassa jäi statistin asemaan: olivat mukavia koristeita ikkunalaudalla, vain statisteja vaikka olivat täynnä makeita paloja. Mutta kieltämättä tänään ne ovat maistuneet.

Muutakin ruokaa jäi. Onneksi molemmat lapset tulivat tänään illansuussa syömään (ja tytär aukaisemaan ja hakemaan lahjansa ja kukkansa. Tykkäsi … kaikista. Kyllä, kaikki olivat mieluisia.) Ja nyt minä en halua muutamaan viikkoon muruakaan meksikolaista ruokaa.

Meksiko-menu-8

Meksiko-menu-14

Meksiko-menu-6

Meksiko-menu-2

Makkaratko eivät kuulu Meksikon keittiöön? Garden partyihin kuuluvat! 🙂 Ja maissit ovat meksikolaisten ”peruskauraa”.

Meksiko-menu-13

Meksiko-menu-15

Meksiko-menu-2-2
Meksiko-menu-3

Meksiko-menu-4

Meksiko-menu-5

Coleslaw, Mexi-kana, whoopies, mansikkamargaritat ja suklaakirsikkakakku olivat ”hittejä”.

Ja jättivaahtokarkit. Minä tykkään vaahtokarkeista ihan hulluna, muillekin maistuivat nämä Haaparannan Candy Worldista löytämäni.. . isot sekä pienet…

Meksiko-menu-3-2

Meksiko-menu-4-2

Meksiko-menu-12

Palaan näihin whoopies- ja kuppikakkuresepteihin myöhemmin….

Meksiko-menu-11

Meksiko-menu-2-3

Nyt on lähdettävä pakkaamaan, loput ruoat, kamera, kumpparit,
… huomenna lähdetään mökille!!! Loma on vaan niin mukavaa!

Huomenna saatte jo kuvan kesäisestä Lapista!

 

Hieno päivä

Kaikki nuoret lähtivät tunti sitten kaupunkiin, tanssimaan jonnekin. Talo hiljeni. Hieno päivä oli. Koko päivä oli hyvä.  Nyt väsy.

Hassua, että minusta oli parasta, kun me neljästään puolen päivän jälkeen yhdessä juhlaa valmistelimme. Se oli parasta. Paljon muutakin hyvää… Kerron huomenna.

Meksiko-menu

Chilipäivä

Chilipäivä-2

Olen tänään käyttänyt nuo kaikki!
Siis chilipäivä.

Nyt on melkein kaikki ruoat ja leipomukset, kattaukset ja piha huomiseksi valmiina.

Chilipäivä-3

Salsaa ja guacamolea tein molempia kaksi litraa.

Chilipäivä

Ja tein yhtä sun toista muutakin.  Ja pehtoorikin teki. Väitti erikoistuneensa meksikolaisiin possuruokiin! 😉 Ja puolen päivän jälkeen käytiin vielä sellainen täsmä/täydennysreissu Stockalla: kattaukseen kukkakimppu, lohta, vähän lisää avokadoja, yms.

Eiväthän nämä mitkään lakkiaiset ole, tytär on kutsunut about 20 sukulaista + eksnaapurit iltapäiväksi ja illaksi kutsuttuina on  liki kolmisenkymmentä kaveria, mutta heistä melkein kaikki ovat jossain muualla, reissussa, töissä, vanhempiensa luona, festareilla, … siis illaksi ei taida tulla kuin kymmenkunta nuorta. Mutta sitä tärkeämpiä ystäviä ovat esikoiselle. Mm. tarhakaveri ja kaksi muuta vähän myöhempää lapsuuden kaveria, jotka ovat meidänkin kanssa olleet mökillä. Ottopoika ei pääse, mistä minä ehkä olen enempi pahoillaan kuin tytär.

eskari

Valmistujaiset ovatkin siitä erilaiset kuin lakkiaiset (ainakin nyt meillä, ja tiedän muutamilla muillakin olleen), että se on valmistunut joka kutsuu läheiset ja kaverit; valmistujaisiin ei kutsuta vanhempien kavereita ja työkavereita.  Tiedän kyllä meidän opiskelijoiden tai heidän vanhempiensa järjestäneen jos jonkinlaisia kestejä maisteriutumisenkin kunniaksi, joten mitään ”yleistä tapaa/käytäntöä” ei liene olemassa. Ja vuosikymmeniä sitten, niinä esihistoriallisina aikoina, kun minä valmistuin, kukaan ei juhlinut mitenkään. En minä ainakaan tiedä, että olisi juhlinut.  Minullakin vanhemmat (iskä ainakin, äidille olin tainnut kertoa?) näkivät lehdessä valmistuneiden listassa nimeni.

… Huomenna tullenee ehkä 35 vierasta. Ja meininki on ihan eri kuin lakkiaisissa. Ei mitään pipertelyä, ei pieniä sieviä annospaloja kahvipöydässä, ei pellavaliinoja, ei hopeita kiillotettuna, ei taiteltuja lautasliinoja. Huomenna on rustiikit Meksiko-pilheet, joissa on paljon ruokaa ja sen jälkeen kahvia ja kakkua. Ja karkkia tietenki! Enempi sellaisella garden party -meiningillä mennään, – sellaiset maisteri halusi, ja sellaisia on ollut mukava värkätä. Onneksi on loma!

Maisterisnaisia

Tasan viisi vuotta sitten blogipostaukseni oli tällainen:

Sieppaa

 

Ja nyt ylihuomenna, lauantaina on tyttären valmistujaiset. Voin taas kirjoittaa ”Voi kuinka helppoa onkaan yhtyä hänen iloonsa ja helpotukseensa”. Tytär onnistui kuin onnistuikin Meksikosta käsin saamaan harjoittelustaan raportin (jota ei olisi välttämättä edes tarvinnut) ja sen hyväksynnän ajoissa, ja sen jälkeen tutkintotodistusanomuksen tiedekuntaan. Kuten itse sanoi: maisterisnaisia! Meidän pikkuinen on maisteri! Kauppatieteen maisteri. Ekonomeiksikin noita taloustieteen ylemmän tutkinnon suorittaneita usein kutsutaan.

valmistujaiset

Taloustieteellisessä ei järjestetä mitään publiikkeja kuten meillä humanistisessa tai kasvatustieteellisessä tehdään. Tai kuten yläkuvassa,  jonka tytär oli Meksikossa ottanut: siellä jo ala-astelaisille on kunnon valmistujaiset!

Ja Oulussakin erimerkiksi teknisessä tiedekunnassa on oikein kahvitilaisuus, jossa paitsi tarjotaan lämmintä kuohuviiniä ja kylmää kahvia, mutta myös pieniä puheita ja teekkaritorvien esitys.

Taloustieteellisessä – tai business school´ssa kuten nykyään sen nimi on – sen sijaan ilmoitetaan lakonisesti ”Tutkintotodistuksen voi hakea xx.xx.xxxx klo 12 tiedekunnan kansliasta”.  No meidän maisteri ei voinut mitään hakea, kun oli juuri silloin Chicagon lentokentällä palaamassa Meksikosta Suomeen. Oli juuri saanut rikkinäisen matkalaukkunsa hihnalta, hukannut lompakkonsa (joka sitten löytyi), ollut unetonna toista vuorokautta ja kotimatkaa vielä reilusti jäljellä ja kaiken lisäksi oli juhannuksen aatonaatto.

No samaan aikaan toisaalla: minullehan ei ollut mitenkään vaikeaa käydä lapsen maisterinpaperit (Playalla kirjoitetun valtakirjan turvin :)) taloustieteen toimistosta hakemassa.

Tässä meidän maisterilla eka koulupäivä edessä!

maisteris2

Jo kolmoselle menossa!

kouluun

Mietittiin tuossa yks päivä, että ei ole minun eikä miehen suvussa paljon maistereita ennestään, ei ole kovin montaa ylioppilastakaan,  mutta hiljalleen näitä. …

Oikeastaan koko opiskeluajan tytär on tehnyt ohessa töitä (ja seurustellut, ehtinyt elääkin :))

_MG_2007

ja onneksi Meksikon aikana ja jälkeen lapsella on itseltään vaativa ehdottomuus vähän hellittänyt. Ainakin luulen niin.

Mitäkö nyt? Heaven knows. Markkinointi pääaineena ei välttämättä takaa töitä täällä Pohjois-Suomessa. Tammikuussa graduseminaari-istunnon jälkeen oppiaineen proffa oli ehdotellut väitöskirjan tekoa, mutta esikoinen väitti miettineensä, että ”on nähnyt mitä se on, eikä ehkä kiinnosta”. Ja samaan hengenvetoon, Playa del Carmenin biitsin iltapäiväauringossa loikoillen kun asiasta siellä juteltiin, lapsi (23 v.)  totesi viisaasti:  ”Mikä kiire mulla on?”  – No ei mikään. Ei yhtikäs mikään.

Ja nyt myykin maisteri mansikoita ja nauttii kesästä. Hyvin helppo on ”yhtyä iloonsa”!  Ja kuinka mukavaa onkaan järjestää kekkereitä: olin niin ihmeissäni, kun tyär halusi kestit pitää: ”Vois ensin kutsua sukulaisia, ja illaksi kavereita?” – Vois! Todellakin vois, olet kyllä kestisi ansainnut. Meille sopii erinomaisesti.

Tänään on pari auton peräkontillista roudattu ruokaa ja juomaa, pihapiiriä kekkereitä varten järjestelty. Touhun keskeytti illalla käynyt vieras, ystävä; olipa mukava istuksia, nauttia perinteinen Tommasi ja  kuulla Rooman matkasta.

Fuksiaisiin lähdössä, pienryhmäohjaajana 2. vuoden opiskelija.

IMG_

Soisin, että lapselle työ maistuisi
ja että se olisi mielekäs ja tärkeä osa elämää, ja että sitä työtä olisi.

Ja pääasia: kunhan tulisi onnelliseksi, kunhan elämä olisi myötä.

Office-päivä

Kaikki alkoi siitä kun huhtikuussa alkoi varmistua, että pääsemme lähtemään Meksikoon: tein hotellivarausta Playa del Carmeniin ja hotelliin piti lähettää skannattu kopio passin etusivusta. Yllätyksekseni huomasin, että passini on juuri vanhentunut. Siispä tekemään varausta poliisilaitokselle ja aika pian perään tuli poliisilaitokselta ilmoitus, että ajokorttia varten on käytävä lääkärintarkastuksessa: siis sekä passi että ajokortti olisi uusittava. Tiedetäänhän ne passikuvat: aina todellisuuttakin kamalampia. Ajattelin että käyn oikein valokuvaajalla jos vähän siedettävämpi otos noihin virallisiin papereihin olisi liittää… Maksoin 25 euroa kuvista (no eihän sitä ekstraa maksamallakaan naamastaan mitään Voguen kansikuvaa saada, mutta menkööt!)

passi

Sitten seuraavaksi lääkäriin. Työterveydestähän ei sitten sitä todistusta ssanut, joten ei muuta kuin Terveystaloon yksityiselle. Ja sattui kohdalle sitten sellainen hieman niljakas nuorehko mieslääkäri, joka oli ääääärimmäisen tylsistynyt kun piti jotain ajokorttia varten ruveta lanketteja täyttelemään. Ja sitten: ”Sullahan on tässä C, ja D? Miksi?” – No on tullut se D:kin hankittuakin. – Miksi? Oletko oikein raskasta kalustoa ajanutkin? – No olenhan minä. Euroopassakin onnikalla ajanut, ja linjaa Oulussa, mutta nyt ihan vaan iän takia pitäisi toimittaa poliisille se todistus…. – Joo, mutta miksi?   Ja koko ajan sellainen merkillinen ylimielinen katse ja äh.. no se oli jotenkin kenkku tilanne. ’

Sain sitten sen todistuksen, joka on mielestäni kyllä yhtä tyhjän kanssa. Oikeasti jos ammattikuljettajille tuollainen läpihuutotarkastus tehdään, niin ei varmasti saada kuin ihan hurjimmat ja ilmeisimmat ajokykyä heikentävät tekijät kartoitettua.

Office

 

Noh, sitten taas varaamaan aikaa poliisilaitokselle. Ja se aika oli tänään aamulla. Ja eiku aamulla etsimään niitä ateljee-passikuvia (hah!). Ja löytyykö? Ei löydy, ei. Tässä vaiheessa tiedän äitini huokaavan raskaasti ja jos tyttäreni näitä höpinöitäni lukisi, kyllä ymmärtäisi ja osaisi myötäelää tämän pienen hukkaamisen. Pehtoori ei enää reagoi näihin minun ”asioiden ja tavaroiden talteenlaittamisiini”.

Puoli tuntia työhuonetta, lompakkoa, kalenteria, käsilaukkua, reppua etc. ympärikääntäen ihan turhaa meuhkaamista, ja sitten olenkin ihan varma, että olen jättänyt kuvat duuniin. Siispä eiku vauhdilla Linnanmaalle! Nope! Ei ole sielläkään. Ja hrrrmp! Edelleen vauhdilla Raksilaan ja toiveena, että marketin nurkalla oleva suutariliike, jossa on myös ”passikuvastudio”, olisi auennut jo yhdeksältä. Muutoin menee varattu aika haaskioon. Jep, jep! Auki on. Ja oliko tukka hyvin? Ei ollu, ei. Mutta ihan sama. Uusi ajokortti saatu anottua.

 

Office-2

Alunperin olin ajatellut että kun tänään lähden asioille, laitan ylle jotain tyylikästä musta-valkoista, lakkaan kynnetkin, meikkaan kunnolla, otan käsilaukun, enkä reppua ja vietän sitten poliisilaitoksen jälkeen aikaa kierrellen sisustusliikkeissä etsien uutta ruokahuoneen lamppua. Meidän rakas, paljon jo hakumatkaan liittyviä muistoja omaava,  pian 30-vuotias lamppu (jonka lasiin tuli särö ennen kuin silloin Helsingin reissulta kotiin asti saatiin) nimittäin simahti viime viikolla, eivätkä sitä saaneet sähköliikkeessä korjatuksi. On kuulemma hengenvaarallinen.

Siis uusi lamppu olisi ollut haussa, vaikka kyllä jo taidan tietää millainen siihen hankitaan (Poulsen). Siis edelleen tukka putkella ja farkuissa, satunnaisessa t-paidassa ajelin Vepsäläiselle, jota ei enää ollut! Ajelin La Spazioon, jossa kesällä juuri mitään lamppuja ole. Hammarin Sähkö kiinni… ja tässä vaiheessa minä päätän lähteä kotiin. Ei toimi tämä päivä!

Office-3

Kotona vähän availin kirjoituspöydän laatikkoja, ihan vaan varmistaakseni, etteikö ne kuvat sittenkin olisi siinä lokerossa… ja siitähän se repesi. Kuusi tuntia olen siivonnut työhuonetta, kirjahyllyjä, isoa mappi/kirja/paperi/tietotekniikka”vaate”huonetta ja samalla tietokoneen kansioita varmennustallennellut. Office-päivä siltäkin osin. Ja nyt on siistiä ja hyvä mieli.

Office-5

Niin löytyikö niitä passikuvia? Arvatkaapas! Ei löytynyt, ei! 😀

Päivät menevät

Olen onnistunut pyöräilemään sopivasti sadekuurojen välissä aika paljon tänään. Aamulla lähdin kampaaja-, tori-, Caritas -rundille vähän turhan vähällä vaatteella. En tajunnut, että se on varhaissyksy tänään. Mutta ollut ihan loistava päivä hoidella asioita, – ja leipoa! Nyt on kuulkaa pientä kuppikakkua ja whoopieseja (miten ihmeessä taipuu?) kymmenittäin pakkasessa. Tuli aika ”hyvejä”. Kuppikakkuihin tein jopa oman sovelluksen, postailen kuvia ja resehtejä tässä jossain välissä. Ja cajunlohta. Siihen nyt en järin ihastunut…

_MG_7286

_MG_7287