Nyt on enää viikko (vajaa!!) siihen, että me olemme Meksikossa ja siihen että tyttären tapaamme. Kauppatieteen opiskelijan tammikuussa alkanut harjoittelu markkinointitoimistossa oli joku aika sitten tässä vaiheessa:
Voi herranjestas että ei nyt tuu kyllä kesää tämän Meksikon harjoittelun loppuraportin kirjoittamisen kans ku on koko vuoden lukenu ja kirjoittanu kaiken englanniksi. Rakenne on englannista, sanat suomesta ja lopputuloksena kaamea sotku.
Loppuraportti on kuitenkin jo valmis, hyväksyttykin, nyt esikoinen lomailee Monterreyssä ja odottaa ilolla??? 😉 vanhempiaan käymään Meksikoon, tapaamme ensi viikolla… Emme siis mene Monterreyhin, joka on ollut lapsen ”kotikaupunki” koko tämän vuoden ja josta nämä muutamat kuvat. Vuorille olisin ehkä halunnut, mutta kaikkea ei voi nähdä ja kokea kymmenen päivän lomalla, josta kaksi vuorokautta menee totaalisesti matkustamiseen. Miten mielellämme olisimmekaan huiputtaneet tuollakin muutaman vuoren?
Sikäli kuin olen ymmärtänyt lapsi on viihtynyt reilut neljä kuukautta noissa maisemissa vallan mainiosti. Töissä on ollut välillä hieman haasteita, ymmärtääkseni ehkä enemmän henkilötasolla kuin projekteissa, mutta vapaa-ajalla on ollut paljon kavereita ja tekemistä. .. Piknikkiä, biletystä, häitä, reissuja, lämmintä,
Meksikossa kaikki ei toimi niinkuin Suomessa. Ensinnäkin palkka ei tule pankkitilille määräpäivinä, vaan mopopoika tuo sen kotiovelle. Tyttären ensimmäinen harjoittelupalkka helmikuussa tuli kirjekuoressa kämpille:
Lapsi kulkee duunissa kimppakyydillä tai taksilla (kolme euroa suuntaansa) ja eräänä aamuna minulla whatapp´ssa tällainen kuva ja viesti:
”Ei tartte täällä taksikuskit mittään GPS-hömpötyksiä, risteyksessä kartta ja suurennuslasi kättee!”
Äitienpäivän jälkeen tytär kirjoitti, että olisi halunnut lähettää molempiin mummuloihin kortit:
Itse asiassa hirveän työn ja tuskan takana oli saada korttivärkit (kaikki olemassa olevat kortit kaupoissa on rumia), erikseen kirjekuoret (piti käyä toimistotukussa ja ostaa sata kuorta ku eivät myy yksittäisiä) ja vielä pitäis postimerkit saaha. Oon metsästäny niitä ja kukaan ei tienny mistä niitä saa kunnes sansburylla neuvottiin että niitä varten pitää kuulemma mennä monterreyn keskustaan, semmonen parin tunnin reissu postitoimistolle. Ja tietenki se on auki vaan toimistoaikoina eli en oikein töiltä pysty.. Oon kyllä siis yrittäny en käsitä miten se on niin hankalaa 😀 jos löyän lähempää niitä merkkejä nii lähetän 🙂
Ja nyt sitten tällä viikolla, alkuviikosta viesteilimme, kun minä yritin täältä käsin tilata minulle ja pehtoorille lentolipun paikalliselta lentoyhtiöltä välille Mexico City – Cancun ja takaisin. Ei onnistunut, ei millään, ja laitan sitten tyttärelle viestin: ”Tilaa sinä, laitan tilillesi rahan sitä varten… ” Ja reilun vuorokauden päästä tyär viesteilee:
Nyt on liput maksettu 🙂 eikä tarvinnu ku kahesti varata netissä, kahesti käyä nostaa rahaa, kolmesti käyä office depotissa jonottamassa ja kahesti kioskilla maksamassa 😀 jotku asiat ei vaan suju niinku suomessa 😀
Tämäkin on hyvä tietää kun kerran kuitenkin turistialueillakin tullaan liikkumaan: lapsi oli aamulla päivittänyt FB:iin näin:
Who knew Mexican restaurant owners could speak Finnish? Though I guess what they meant to say was ”Thank you for your tips” but ”Kiitos kärki” = ”Thank you, tip” (of an object) suits just as well.
Säätilan puolesta tänään duunista lähtiessä näin….
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. – – –
Viikon päästä postaus Mexico Citystä …
jos kaikki menee kuten toivoa sopii.
