Terveisiä Meksikosta vol. IV

Nyt on enää viikko (vajaa!!) siihen, että me olemme Meksikossa ja siihen että tyttären tapaamme. Kauppatieteen opiskelijan tammikuussa alkanut harjoittelu markkinointitoimistossa oli joku aika sitten tässä vaiheessa:

Voi herranjestas että ei nyt tuu kyllä kesää tämän Meksikon harjoittelun loppuraportin kirjoittamisen kans ku on koko vuoden lukenu ja kirjoittanu kaiken englanniksi. Rakenne on englannista, sanat suomesta ja lopputuloksena kaamea sotku.

Loppuraportti on kuitenkin jo valmis, hyväksyttykin, nyt esikoinen lomailee Monterreyssä ja odottaa ilolla??? 😉  vanhempiaan käymään Meksikoon, tapaamme ensi viikolla… Emme siis mene Monterreyhin, joka on ollut lapsen ”kotikaupunki” koko tämän vuoden ja josta nämä muutamat kuvat. Vuorille olisin ehkä halunnut, mutta kaikkea ei voi nähdä ja kokea kymmenen päivän lomalla, josta kaksi vuorokautta menee totaalisesti matkustamiseen.  Miten mielellämme olisimmekaan huiputtaneet tuollakin muutaman vuoren?

920150_4996633906681_992500040_o

893896_4794916143863_1790189609_o

Sikäli kuin olen ymmärtänyt lapsi on viihtynyt reilut neljä kuukautta noissa maisemissa vallan mainiosti. Töissä on ollut välillä hieman haasteita, ymmärtääkseni ehkä enemmän henkilötasolla kuin projekteissa, mutta vapaa-ajalla on ollut paljon kavereita ja tekemistä. .. Piknikkiä, biletystä, häitä, reissuja, lämmintä,

17429_4794472492772_1396301250_n

150426_4818858502407_902389335_n


936123_4942486713035_1280631591_n

964197_4996689068060_635603647_o

964197_4996689108061_1926745298_o

Meksikossa kaikki ei toimi niinkuin Suomessa. Ensinnäkin palkka ei tule pankkitilille määräpäivinä, vaan mopopoika tuo sen kotiovelle. Tyttären ensimmäinen harjoittelupalkka helmikuussa tuli kirjekuoressa kämpille:

887139_4589028276795_742978076_o

Lapsi kulkee duunissa kimppakyydillä tai taksilla (kolme euroa suuntaansa) ja eräänä aamuna minulla whatapp´ssa tällainen kuva ja viesti:

IMG-20130417-WA0001

”Ei tartte täällä taksikuskit mittään GPS-hömpötyksiä, risteyksessä kartta ja suurennuslasi kättee!”

Äitienpäivän jälkeen tytär kirjoitti, että olisi halunnut lähettää molempiin mummuloihin kortit:

Itse asiassa hirveän työn ja tuskan takana oli saada korttivärkit (kaikki olemassa olevat kortit kaupoissa on rumia), erikseen kirjekuoret (piti käyä toimistotukussa ja ostaa sata kuorta ku eivät myy yksittäisiä) ja vielä pitäis postimerkit saaha. Oon metsästäny niitä ja kukaan ei tienny mistä niitä saa kunnes sansburylla neuvottiin että niitä varten pitää kuulemma mennä monterreyn keskustaan, semmonen parin tunnin reissu postitoimistolle. Ja tietenki se on auki vaan toimistoaikoina eli en oikein töiltä pysty.. Oon kyllä siis yrittäny en käsitä miten se on niin hankalaa 😀 jos löyän lähempää niitä merkkejä nii lähetän 🙂

Ja nyt sitten tällä viikolla, alkuviikosta viesteilimme, kun minä yritin täältä käsin tilata minulle ja pehtoorille lentolipun paikalliselta lentoyhtiöltä välille Mexico City – Cancun ja takaisin. Ei onnistunut, ei millään, ja laitan sitten tyttärelle viestin: ”Tilaa sinä, laitan tilillesi rahan sitä varten… ”  Ja reilun vuorokauden päästä tyär viesteilee:

Nyt on liput maksettu 🙂 eikä tarvinnu ku kahesti varata netissä, kahesti käyä nostaa rahaa, kolmesti käyä office depotissa jonottamassa ja kahesti kioskilla maksamassa 😀 jotku asiat ei vaan suju niinku suomessa 😀

Tämäkin on hyvä tietää kun kerran kuitenkin turistialueillakin tullaan liikkumaan: lapsi oli aamulla päivittänyt FB:iin näin:

Who knew Mexican restaurant owners could speak Finnish? Though I guess what they meant to say was ”Thank you for your tips” but ”Kiitos kärki” = ”Thank you, tip” (of an object) suits just as well.

kiitos

 Säätilan puolesta tänään duunista lähtiessä näin….

Capture

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. – – –
Viikon päästä postaus Mexico Citystä …
jos kaikki menee kuten toivoa sopii.

Helteisiä mietteitä

Eilisiä rääppiäisiä oli vielä, kun pidettiin äsken pieni Laanilan historia -projektin päivityspalaveri. Toscanalainen sitruunapiirakka, jonka päälle tursottelin vatkattua suklaakermaa… [ohje]

Hellerajan rikkoutuminen (+ 27 C) aiheutti Linnanmaalla tolkuttoman hikisen työpäivän, kuin olisi oikeasti ollut duunari. Hiki ei tullut huhkimisesta, ei enää ole niin tuhottomasti tekemistä, päinvastoin kaikenmoista pientä ja ”häntiä” sidottavana. Seesteistä ja rauhallista on elämä helteisillä käytävillä; ei juuri opiskelijoitakaan.

Sininen kattaus-2-2

Sininen kattaus-3

Ihan suunnaton raukeus on nyt, mutta silti mielessä melkoinen myllerrys: tulipa duunista palattua sähköpostitse sellainen haaste eteen, etten todellakaan tiedä, mitä tekisin, miten suhtautuisin, ottaisinko haasteen vastaan. … Juuri kun olin tässä ajatellut, että nyt on ”sitteku”: tämän kevätlukukauden jälkeen voin vain ryhtyä nauttimaan tehtyjen uudistusten tuottamista hedelmistä, ensi vuonna vain suoritellaan päivä kerrallaan… [ja tässä vaiheessa pehtoori ei sitten tupise ollenkaan, että olen-kyllä-kuullut-tuon-ennenkin].

Viikon päästä olemme jo Atlantin yllä. Keskiviikkona aamulla Oulu – Helsinki -Lontoo – Meksiko City ja koko hommaan ei mene kuin vuorokausi. Huomenissa voisin koostaa tyttären  jutuista ja lähettämistä kuvista vielä yhden Terveisiä Meksikosta -postauksen.

Kokouksen ja iltapalan jälkeen

Sanoivat, että mitähän siitä olisi tullut, jos minulla olisi ollut aikaa kokata ja järjestellä.

Kokouksen jälkeen tarjoamani iltapala ei kuulemma täyttänyt iltapalan tunnusmerkkejä.

Epäilivät, kun pehtoori pokkana selitti, että näin meillä aina tiistai-iltaisin syödään.

Tämä oli toinen kerta kun voutineuvosto kokousti meillä … Nyt oli kauan toivomani revanssin paikka. Nyt minun ei tarvitse rypeä itsekritiikin syövereissä, niin jokunen vuosi sitten kun viimeksi olivat meillä. Nyt ei ollut yritystäkään tehdä mitään gourmet-illallista; pieni iltapala oli tavoitteena, noh, laajeni viiden sapuskan iltapalaksi, siitäkin huolimatta, että olin häthätää neljältä kotona, ja vieraat olivat puolikuudelta täällä.

Osansa oli tietty sillä, että olin pikkuhiljaa tehnyt pakkaseen jätskit, viikonloppuna piirakan, toissapäivänä kattanut pöydän ja että pehtoori oli käynyt kaupassa, savustanut lohirullat, ja oli mukana kaikin puolin touhussani. Tunnin kokouksen jälkeen istahdimme kahdeksalle hengelle katettuun pöytään, ja meillä oli oikein leppoisaa ja jutut hyviä, eikä Kuusamon ”osaston” osuus ollut siinä vähäisintä. Rustiikkia bistroruokaa rotissööreille kokkailin, ja nyt se riitti itsellekin. Enempää en tavoitellutkaan, –  Nyt on hyvä…

sininen kattaus-2

Uudet kaitaliinatkin tulivat parahiksi viime viikolla… 😉

Kandiseminaarissa

Ulkona  tuoksuu kesäillalle. Ulkona on lämmintä kuin parhaina kesäiltoina.

Mitä tänään olen oppinut? Että ei ikinä, ei koskaan enää järjestetä VIITTÄ seminaarityötä yhdelle päivälle. Aloitimme puolenpäivän jälkeen, lopetimme illalla. Olin käynyt ostamassa vähän makeaa, keitin kahvia, hommasin seminaarihuoneeseen tuulettimen, haettiin aina välillä kannullinen jääkylmää vettä, keskusteltiin, opiskelijat opponoivat ja respondeerasivat, minä koetin ohjeistaa ja opastaa, kommentoida, kehua ja kritikoida! Ja kyllä, kyllä meillä oli hyvä päivä, mutta eihän se tee oikeutta opiskelijoiden opinnäytetöille, joita ova tehneet parista kuukaudesta liki pariin vuoteen, että ne huiskaistaan läpi. Pitäisi ehtiä käsitellä ja keskustella, kannustaa ja kehottaa… Ei enää koskaan tuollaista viiden työn sumaa … Ei enää koskaan. Mutta ohi on!

Myös pääsykokeet on nyt läpiluettu, pisteet minun osaltani annettu. Siitäkin voi taas kerran sanoa, että opettavainen kokemus oli.

Huomenna on minun hieman erilaisen opinnäytteeni aika… saapa nähdä…

Hitaasti kohti nykypäivää

 

Lissabonin Sao Jorgen -linnoituksen vallihauta (syyslomalla 2010).

keskiajalla2

Tämäkin Lissabonin vanhan kaupungin kujilta.

keskiajalla4

Siis näissä merkeissä edelleen…

Keskiajalla 3

Joka ikisessä paperissa, ihan sama onko kahden tai kahdenkymmenen pisteen vastaus, pyrkijä on muistanut keskiajan kaupungeista yhden seikan: hygienia oli olematonta, viemärijärjestelmää ei ollut ja kaikki jätteet, ulosteet mukaan lukien, heitettiin kaduille ja kujille. Joka ikinen on muistanut sen! Mutta vain yksi on tullut väittäneeksi, että keskiajan kaupungeissa talot lämmitettiin öljyllä ja ruoka valmistettiin grillaamalla. 😉

mdinassa

Yllä oleva kuva  on syksyltä 2006 kun olimme Maltalla, sen keskiaikainen Mdinan hiljainen kaupunki oli aika vaikuttava. http://www.satokangas.fi/Matka/Malta/malta.htm Tullut kyllä mieleen aika  monet reissut ja keskiaikaiset kaupungit joissa on käyty…

Aamusella kun olikin kuitenkin aika kylmä vielä, ja rupesi tuulemaankin, lähdin pyöräilemään ja kun Linnanmaan kasvitieteellinen aukesi, menin sinne kuvailemaan. Ja iltapäivällä systeri ja poika syömässä, jotta mukavasti lukuhommat keskeytyivät. Tämä ei varmaankaan olisi ollut näin mukavaa jollei olisi ollut tämä uskomattoman ihana toukokuu! Itikaton lämpö!

Kesäntulo, nuoria – –

Nukkuminen on aivan yliarvostettua, ainakin näin kevätkesällä ja urakan aikana. Illalla ei malta, aamulla ei pysty, ja siinä sitten kitkutellaan viiden kuuden tunnin unilla, … hyvä on, tänäänkin torkahdin päivällä pihalla tovin. Meneehän tämä välillä näinkin. Ja tänäänkin ollut hyvä päivä.

Aamukaste


Aamulenkillä-11

Aamulla,kun aurinko ja minä olimme molemmat kunnolla nousseet, oli merenrannassa kaunista. Rasvatyyni meri, tyven, ei ketään muita. Taas hiljaa mielessäni ajattelen, kuiskaan, en ainakaan leuhkiakseni, mutta koska siltä tuntuu: minun mereni. Tämä maisema on ollut jo niin kauan minun päiviäni, kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina. Minun mereni.

Aamulenkillä-10

Aamulenkillä-4

Tänään se oli niin kaunis.

Ja kaunista oli Meri-Toppilassa muutenkin….

Aamulenkillä-9

Aamulenkillä-8

Aamulenkillä-7

Aamulenkillä-6
Aamulenkillä-2

Sitten se tavallinen lauantaiaamun kierros AAAACHHH (selitys täällä). Olin oikein tehokas ja tein tuon kaiken muutamssa tunnissa ja hyvissä ajoin ennen puolta päivää olin jo pihalla – tiedättehän keskiaikaa ja kanditöitä…

Kolmen kieppeissä lähdimme pyöräillen Pyykösjärvelle: ystävien keskimmäisen diplomi-insinööriyskekkerit. Emme viivähtäneet kauaa, vappuaattoisin vietämme ko. kodissa hyvinkin liki kellonympäryksen, mutta tänään noup.

Meidän nuoripari, kihlapari, joka on jo kaksi vuotta asunut Alppilassa, pitivät meille tänään pienimuotoiset tuparit. Onhan niitä odotettukin. 😉 Mutta kun nyt olivat pesseet ikkunatkin, kutsuivat meidät kuohuvalle. Ja syömään päätimme porukalla kaupungille lähteä. Olihan torinrannan patiot ja ravitsemusliikkeet täynnä. Ihan mielettömästi ihmisiä liikkeellä. Toripolliisiin (ent. Matalan paikalla) mentiin: ruoka oli hyvää bistroruokaa, juuri sopiva tämän illan tarpeisiin, mutta ehkä tarjoilun – miten sanoisin? rentous? ei ollut se mitä minä ravintolakokemukselta kaipaisin. Mutta en valita: meillä oli kelpo illansuu. Sitten katselemaan Kidsingin finaali, tai ainakin valitut palat siitä, … kaikenmoista järkkäilyä ja nyt, juuri nyt!! , olen väsynyt  – – hyvä merkki.

Viikossa tuli kesä!

Aamulenkillä-12

TGIF – perjantai nyt vaan rulettaa

Se tunne, kun tietää perjantain ansainneensa! Nyt se on!

Aika vaiherikas viikko on ollut, aurinkoinen myös mieleltään. Kauaskantoisia päätöksiä on tullut tehtyä, oman ja muiden elämän osalta. Business on bisnes (harvoin olen niin paljon ollut puhelimessa), vai miten se menikään? 😀  Jajajaja — (jajaja ….  on meksikolainen tapa nauraa virtuaalisesti)

Pehtoori tuli eilen pohjoisesta, oli ollut ”hyvät kelit ja jutut”. Hyvä niin.

Minulla takana monta ”yksinäistä” koti-iltaa. Ja nehän tuntuivat oikein hyville. Siitäkin huolimatta, että duunin parissa paljolti kuluivat.

Poikkeuksellista on ollut tämä lämpö, tämä ihana toukokuun aurinkoinen viikko. Pohjarusketus Meksikoa varten on hankittu.

Tänään töistä tullessa (tai siis minä missään töissä ole ollut; kunhan kampuksella kävin. Ystävien (kollegojakin ;)) kanssa lounaalla, kuuntelemassa kuukausiseminaariesitelmän (hulluudellakin on historiansa, –  mielenkiintoinen sellainen) ja muutamia juoksevia asioita hoitamassa, ja palasin iltapäivällä ”Suureen Tarkastamoon” (= pihalle lukemaan pääsykoevastauksia) – minä alan pitää tästä etätyöstä ;). Todellakin alan. Mutta siis, palatessa etelässä näkyivät tummanpuhuvat pilvet…

Sinisiä kukkia

Eivät ne kauan uhitelleet. Pian tuli tyyni, ihana, aurinkoinen  ilta. Poika tuli meidän kaveriksi grilliherkkujen äärelle, höpöttämään, siihen asti kunnes piti lähteä nukkumaan (ainakin yrittämään sitä), sillä pullakuskilla on huomennakin herätys aamuyön tunteina.

Haluaisin olla niin reipas, että lähtisin pyöräilemään Möljälle tai kävelemään merenrantaan, mutta en ole itselleni vihainen, vaikka vain vetäydyn uuden Donna Leonin kanssa nojatuolin nurkkaan, – olenhan perjantaini ansainnut. 😉

Sinisiä kukkia-2

Sinisiä kukkia-3

 

Edelleen keskiajalla

Jos eilisessä postauksessa olin Keski-Euroopassa ja Reimsin seudulla, niin samoissa maisemissa olen oikeastaan ollut tänäänkin. Mitä nyt Inarissa ja Kajaanissa piipahdin päivällä.

Siis mitä ihmettä?

Reims ja muut keskiaikaiset miljööt ovat olleet pääsykoevastauksissa pyrkijöiden kuvailemina. Ehkä noin 70 vastausta olen tänään lukenut ja arvostellut. Hyviäkin jo joukossa, ja muutamia ihan riemullisia: tahattomasti ovat filosofian ylioppilaiksi haluavat vastailleet niin, että  tällä sensorilla on ollut vedet silmissä, kun olen niin nauranut. ”Kivimuurit kaupunkien yllä…”  ja sitten tämmöinen ”Keskiaikaa kutsuaan myös Pimeäksiajaksi. Tämä ei johdu siitä että keskiajalla olisi ollut pimeää, vaan koska se oli niin pimeä.” – Ihan laittamattomasti on tuo päättelyketju rakennettu! Ja tässä on tainnut pari sanontaa sotkeutua.:”… keskiajan kaupunkilaiset katsoivatkin maalaisia pitkällä nenällä.” ”Köyhälistö, kuten porvaristo, asuivat…. ” ”Maaorjilla oli asevelvollisuus.” ja paljon muuta mukavaa.

Mitä Kajaani ja Inari tähän päivään kuuluvat? Toinen kandityö käsittelee Inarin kuolleisuutta 1800- ja 1900-luvuila ja toinen Ensimmäisen sortokauden uutisointia kajaanilaisessa lehdistössä. Siis olen nuokin lueskellut ja arvostellut. Ja mikä parasta olen viettänyt etätyöpäivän: koko päivän ollut kotosalla. Aamupäivän olin sisällä, mutta puolelta päivin siirryin aurinkoon. Ei hassumpaa! 🙂

Tuossa illan aluksi oli taas digikurssin verkkokurssin luento, minkä seurauksena innostuinkin (= muistin kun hoksautettiin) että Photoshopin Elementsissä on valmiita kehyksiä kuviin liitettäväksi. Laittelinpa muutaman Reimsin, Sienan ja muutaman muun keskiaikaisen kaupungin kuvan kehyksiin  – ihan vaan pysyäkseni oikealla aikakaudella, sillä huomenna sukellan taas keskiajalle…

Colmarissa aamulenkillä maaliskuussa 2011…

Kaikki kuvat kehyksineen suurenevat klikkaamalla. 

IMG_1066

Reimsin katedraalin ruusuikkuna säilyi II maailmansodan pommituksissa vaikka muu osa pyhätöstä vaurioitui pahoin pommituksissa.

Reimsin katedraali 2 Reimsin katedraali kirkon tuoli

Hillittömässä helteessä Sienan campolla heinäkuussa 2010.

siena

Keskiaikainen ravintola Riquewihrissä maaliskuussa 2011.

Riquewihr

San Gimignano 2011

San Gimignano

Kuohuvia …

”Ihminen joka juo vuoden 1952 Dom Perignonia, ei voi olla läpeensä paha”, toteaa James Bond löydettyään pahiksen jemmasta tuota ko. samppanjaa. Bondin juomahan (täällä lisää) on kyllä nimenomaan Bollinger, ei Dom. Täytyy tunnustaa, että  minulla on hyvin läheinen suhde ko. munkkiin, siis Dom Perignoniin. Kuten kuvastakin ilmenee.

Me and Dom

DP

 Täällä Napoleonkin oli usein lasillisella…

IMG_0691

Ja mitäs Churchill totesikaan? Totesi, että ”samppanja on parasta silloin kun se on kuivaa, kylmää ja mieluiten ilmaista”, mutta ensimmäisen maailmansodan aikana totesi myös, että  ”Emme taistele pelkästään Ranskan vuoksi, taistelemme samppanjasta!”

IMG_0693

mC

Edellä olevat kuvat ovat ”pyhiinvaellusmatkalta” Epernayssä maaliskuussa 2011. Moët & Chandon ja monta muuta samppanjataloa tuli Avenue Champagnen varrella kuvattua. Ja muutama samppanjalasillinen tietysti nautittuakin.

Nyt kun tänään on (olisi!) pieni syy juhlistaa yhtä juttua lasillisella, tuli mieleen, että voisin koota tähän kuvat, joita olen ottanut, keräillyt  kevään ja kesän juhlijoita varten.  Ja totta puhuen on näissä taas läksykuviakin joukossa. Ja kaikki kuvathan suurenevat klikkaamalla. Muutama otos on kyllä ihan hyväkin, joten kokeilehan katsoa isompana.

Toki skumppa- ja samppanjasuosituksia ovat lehdet täynnä, Alkon sivuilla on paljon tietoa ja myymälöissä erinomaisia asiantuntijoita ja palvelua, mutta nämä nyt ovat minun/meidän lemppareita. Siis vakaalla maistelukokemuksella (ei niinkään tiedolla ja taidolla) suosittelen kuohuvia lakkiaisiin, valmistujaisiin, piknikeille, häihin,  tasavuosijuhliin ja pieniin juhlahetkiin ja aurinkoisiin päiviin… Onhan noita aina isoja ja pieniä juhlahetkiä, joihin kuohuva sopii…

Ihan ensimmäinen suositukseni on italialainen uutuus Alkon valikoimissa. Divici Prosecco. Se on tehty erikoisesta rypäleestä nimeltä glera, siinä on mielestäni hyvät hapot, mutta siinä on hedelmäisyyttä. Eikä esimerkiksi lakkiaisia ajatellen ole mikään väheksyttävä seikka se, että pullo ja etiketti ovat tyylikkään mustavalkoisia. Ja hintakin on ihan kohtuullinen juhlajuomalle (11,48). Lakkiaiskuohuviini numero yksi?

Kuohuvia kevään juhliin-2 Kuohuvia kevään juhliin

KWV:n rose on ehkä kakkossuositukseni. Se on edullinen, alle kympin kuohuva. Sekään ei ole rutikuivaa, siinä on makua. Se on todella kauniin rose. Ei ehkä buffet-pöytään, mutta nimenomaan onnittelu/juhlajuomaksi oivallinen. Ja varsinkin jollei sellainen rutikuiva kuohuva oikein maistu. Tätä voisi ehkä luonnehtia myös sanomalla, että se on ´helppo´.

Kuohuvia kevään juhliin-5

Kuohuvia kevään juhliin-3-2

 

Alla oleva kuva sopisi vaikka kortiksi, eikö? Okei, on lavstekuva, mutta pidän siitä.

Kuohuvia kevään juhliin-2-2

Jos on roseen ystävä ja haluaa erittäin kuivan sellaisen ja on valmis maksamaan vähän enemmän kuin halpisskumppa maksaa, on meidän esikoisen lakkiaisissa (kuvia) kuohuvana ollut australialainen Taltarni erinomainen valinta, ja uutuuksissa on aiemminkin tavallisena myynnissä ollut, hyväksi havaittu Pongrácz vallan hyvä ja tyylikäs valinta. Viimeisessä Viinilehdessä oli juttu, jossa nimenomaan todettiin, että vaikka rose mielletään jotenkin naiselliseksi kuohuvaksi, roset ovat kuitenkin maultaan kuohuvista maskuliinisimpia, voimakkaita, – usein kaikkea muuta kuin hempeitä maultaan.

Kuohuvia kevään juhliin-4-3

Kuohuvia kevään juhliin-3-4

_MG_6641

Ja samppanjahan on aina samppanjaa! Maksaa enemmän, mutta myös maistuu erinomaiselta. Useimmat ainakin. Pannier Brutia saa nyt Suomestakin, vuosikerta sellaista. Juniorin lakkiaisiin (kuvia niistäkin) sitä hankittiin Systembolagetista kuohuviinin hinnalla, tosin se ei ollut vuosikertasamppanjaa). (ks. kuinka samppanjan hakureissulla olivat meksikolaisetkin mukana! KLIKS)

Kevään kuohuviinit-2

Kuohuvia kevään juhliin-6

Tavatessani Alkon viiniasiantuntijaa ja kouluttajaa tässä jokin aika sitten, kyselin (jo tätä postausta suunnitellessani), mikä on hänen suosituksensa kesän ja kevään juhliin, lakkiaisten samppanja? Hän vinkkasi, että Alkolla on uusi ”kausituotteiden” valikoima, joiden joúkossa on kelpo samppanja Christian de Montaille. Alkon luonnehdinta vaikuttaa lupaavalta; aina kun samppanjassa sanotaan maussa ja tuoksussa olevan ”paahtoleipäisyyttä”, minä pidän siitä. Tätä ei olla testattu, mutta laitoinpa senkin muistilistaan. Toinen muistilistassa oleva, josta ei ole kuvaa, on Araldica Brachetto d´Achui. Se ei – mielestäni – sovi lakkiaisten kuohuvaksi, mutta kesähelteellä jääkylmänä mansikoiden kanssa jo haaveilen sitä lipittäväni. Makea, joka sopii kesän jälkkäreille tai ihan vain nautinnoksi lasillinen.

Kokosin näistä suosituksista ”kauppalapun”, siis pdf:n, jossa on hinnat ja muu tieto. Se on linkin takana ja tulostettavissa. Olkaapas hyvät: täällä  KLIKS!

Toivotttelen ihania juhlia ja pieniä ja kauniita kuplia kaikille. Ja muistutan, että karpalokuohuva, jota on ainakin myyty Stockalla, on hyvä alkoholiton vaihtoehto.

Dom Perignonista ja samppanjavispilästä kannattaa katsoa minun kommenttini täältä.

Pimeä keskiaika ja valoisat haaveet

Pääsykoepäivä. Kysyttiin keskiajan kaupungeista ja ihmisten maailmankuvasta ja pyydettiin vertailemaan Suomen ja Englannin teollistumista. Nyt kun olen ensimmäiset 40 vastausta lukenut, ei mitään erityisen briljanttia ole vielä eteen tullut. Mutta aloitinkin niistä, jotka lähtivät ensimmäisenä pois. Toivoa sopii, että vastaukset syvenevät ja tiedollisesti ja tekstillisesti tanakoituvat, kunhan homma etenee.

1

Kävin päivällä poliisilaitoksella, kuukausi sitten ajan varanneena ja tänään häthätää mennessä passikuvassa käyneenä, olin tiskillä ajoissa, jätin sormenjälkeni poliisiviranomaisen tietokantaan ja sain kuulla, että saan viikon, parin!! päästä tekstarin, jossa ilmoitetaan, mistä R-kioskilta saan uuden passini hakea. Minusta moinen tuntuu vähän hassulta, oudolta, merkillisesti epäluotettavaltakin. R-kioskilta? Ja se, että passi tulee viikon tai parin!! päästä hieman huolettaa. Parin viikon päästä TODELLAKIN pitäisi olla passi, sillä keskiviikkoaamuna 5.5. on lähtö kohti Mexico Cityä.

Kun en ole oikein reissugarderobia ehtinyt ajatella ja olen sitä paitsi perustanut siihen, että pärjään viime kesän Masai-kokoelmallani (mustaa, valkoista, valko-mustaa ja sitten hieman lisää valkoista), ja kun minulle vinkattiin tällainen ihana pellavavaatesivusto http://www.linenbypias.fi/pellavatunikat-c-16.html , tilasin juuri äsken itselleni pellavatunikan. Sieluni silmin näen itseni se päällä liukuvani uneliaana resortin aamiaiselle, jossa nautin hitaasti hedelmiä ja vastapuristettuja mehuja, jälkiruoaksi mustaa, vahvaa kahvia ja jonkin pienen makean…

Ja tömps! Putosinpa ajatuksistani suoraan tänne Rantapellon työhuoneeseeni, jossa olisi vähän nälkäkin, mutta jääkaapissa ei mitään, mikä juuri nyt maistuisi. Duunista kotiuduttua en viitsinyt oikein mitään kokkaillakkaan, – pehtoori kun on pohjoisessa. Sai kaverikseen VMP:n maskuliinin, jonka kanssa olivat tänään patikoineet Hangasojan alkulähteille, jääjärville. Olisinko halunnut olla mukana? Höpsis! Paljon kivempi lukea nuorten merkillisiä selityksiä pimeästä keskiajasta, joka ei ollutkaan pimeä. Tai noh, ehkä juuri ja juuri jääjärvillä olisi voinut olla kiva käydä tähän aikaan vuodesta.

Mitähän valkoinen hortensia tarkoittaa. Joku aika sitten laitoin kuvia sinisistä hortensioista, ja sain kuulla [kaunis kiitos kirjeestä] että sininen hortensia on vanhanpiian kukka. Mikähän valkoinen on? Minä vain pidän valkoisistakin ja sinisistä ja …

Hortensia_-2

Hortensia_

Piste

Klo 22.32 ja artikkeli on valmis! Eikä paljonkaan (= 4 sivua) yli määrämitan. 

Ja reilusti ennen pääsykokeita, jotka alkavat huomenna klo 9.00.

Ihan työstä on tämä päivä käynyt …

Iltapäivän/illan maraton-seminaari-istunnossa oli hassua, kun opiskelijapojilla oli sortsit.

Enpä muista aiemmin pitäneeni seminaaria sortsi-porukalle. 😉 

Mutta hyvin me keskustelimme. Aika hyvin.

Nyt lähden nukkumaan….

 

Tämä lämpö-14

Tämä lämpö-2-4

Kuvat eiliseltä aamulenkiltä.

Kesäkuussa tuota reittiä ei enää voi mennä merenrantaan:
kilometrin pätkällä sääsket syövät elävältä.
Mutta näin alkukesästä ja sitten
taas heinäkuun lopulta lähtien, 
se on niin mukava polku. 

Siellä on hyvä ajatella.

Tämä lämpö-3-3

Klikkaamalla kuvat isommiksi, melkein tunnet tuoksun. Valon ainakin näet paremmin. 

Suvi suloinen

Kello on ties mitä ja edelleen liikutaan hellerajoilla. Ja on toukokuu! Suomalaiskansalliseen tapaan kuuluu ´small talkin´ aikana  ilmoitttaa, että ”tässä ne nyt ovat tämän kesän helteet”. Turha enää toivoa mitään lämmintä kesää, ja että kun ennen lomakautta on niin paljon lämpimiä päiviä, että KUKAAN ei ehdi nauttia… höpö höpö, sanoin vain… . Kaikki, jotka ovat voineet, ovat nauttineet näistä päivistä, aamuista, illoista, öistä ja nämä ihanat lämpimät eivät ole pois tulevalta kesältä. Eikö kukaan ole hoksannut, että tässähän meillä on säästössä viime kesän hellepäivät, jotka jäivät tulematta ja kokematta, nauttimatta. Katsokaahan kun nämä ovat säästöjä, eivät förskottia!  😉

No kieltämättä, hieman puun takaahan tämä lämpö tuli, ja ehkä minun urakkatoukokuulleni hiukan kinkkinen juttu, mutta nou hätä. Duunia on tänäänkin tehty, ja vielä tehdään… Mutta parasta on ollut olla ulkona.

Aamulla merenrannassa näkyi, että vesi on paennut jonnekin. Pääasia, että jäät ovat paenneet. 😉

Tämä lämpö

 

Tämä lämpö-2 – Kopio

Lenkiltä kotiuduttua pehtoori oli jo häipynyt omalle lenkilleen [Pikisaari-round sunnuntaisin] joten läksinpä itsekseni ajelemaan puutarhalle. Jo kauan Säynäjäahon puutarha on ollut se, josta haen kesäkukat. Sinne siis. Ja hyvä on: olen konservatiivi [myös kukkajutuissa]. Aina suunnilleen samat kukat, samoihin purkkeihin, samoihin paikkoihin. Mutta so what? Ja kuitenkin aina jotakin uuttakin.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. …

Tämä lämpö-2-2 – Kopio – Kopio

Pateniemessä oleva Säynäjäahon puutarha kasvattaa Oulun parhaat japaninkellot, surffinat, pelargoniat,- ja paljon muuta. Ja tiedättekös, että kaltaiselleni ko. puutarhan siisteys ja järjestys ovat silmiä hiveliviä ja olennaisesti elämäniloa lisääviä tekijöitä: on vain ilo katsella, kun kaikki on järjestyksessä ja kaikki on siistiä,  ei tarvitse mutalillussa kulkea. Sitä paitsi palvelu on hyvää, eikä turhia tyrkyttävää. Asiallista ja asiantuntevaa olematta tylyä. Siis hyvä paikka!

Tämä lämpö-7 – Kopio (3)

Tämä lämpö-5 – Kopio – Kopio

Tämä lämpö-6 – Kopio (3)

Tämä siisteys viehättää!

Tämä lämpö-3 – Kopio

Tämä lämpö-4 – Kopio (2)

Kerrassaan radikaalisti istutin nämä portinpielikukat: about 20 vuotta olen laittanut ne valk-pun-valk-pun ja nyt on KAIKKI perinteinen hylätty ja onkin valk-pun-pun-valk. Onhan tässä ajatuksessa totuttelemista…. 😉

Tämä lämpö-9 – Kopio

Ikkunalaudoilla sentään entinen pun-valk-pun. 😉

Tämä lämpö-8 – Kopio – Kopio

Pihatöissä se sitten kului useampikin tunti. Yrttilaatikotkin sain takapihalla kylvetyksi, ja taas rohkenin leikkoa Huvilan vieressä olevaa japaninmarjakuusta. Se ei oikeastaan kuulu reviirilleni, vaan joka vuosi pehtoori, pääpuutarhuri, on huomautellut, kun olen takapihalta nurkan kautta paraatipihan puolelle luikahtanut ja ko. kuusta leikellyt ja siistinyt. Olemme käyneet periaatteellisia keskusteluja, saako havukasveja leikata, milloin ja kuinka paljon, ja joka vuosi olen rohjennut tehdä oman pääni mukaan (mitä en kyllä monien perennapenkkiemme kanssa yrittäisikään…) ja leikellyt mielin määrin. Ja kuusi voi hyvin, mikä on ehkä syynä siihen, että ensimmäistä kertaa ever pehtoori ei tullut toimiani kommentoimaan, kommentoimaan kriittisesti puutarhurointiani. 😉

Tämä lämpö-10 – Kopio

Lämpö jatkukoon, … kesä kaikilla, toivottavasti onnikin!

Tämä lämpö-12

Nuoripari kävi syömässä, kaikenmoista kesäistä, enimmäkseen grillistä hyvää, vähän jäi jotain pohjoiseen pakattavaksi, ehkä vielä pienen leipomuksen tässä  koetan saada aikaiseksi… Pehtoori suuntaa huomenna Hangasojalle, olen kade. Ihan hiton kade, mutta en valita. En. En. Sitä paitsi muutama viikko ja pääsen näkemään tyärtä. 😉

Mikä ihana ilta

Olen ihan satavarma, että edellisessä elämässäni olen asunut Italiassa, tai jossain senkaltaisessa ilmanalassa kuin tänään on ollut Oulussa. Tämä lempeä lämpö, tämä auringonpaiste, linnunlaulu, vilvoittava tuuli ja sääsketön piha! Jee…!

Näin pieni on koivunlehti meidän pihalla vielä…

aamusta iltaan_-4

Joku ”miekka” on tämä kasvi … ei voi muistaa [eikä puutarhuri paikalla] …
miekka sopii päivän teemaan. ks. alla.
Kannattaa nämä kasvikuvat klikata isommiksi.
Oikeesti kannattaa. 🙂

Bannerissa jo ensimmäiset kevätkaihonkukat.
Niistä pidän hyvin paljon.

aamusta iltaan_-3-2

aamusta iltaan_-2-2

Eihän sitä sitten malttanut taas edes nukkua. Mutta ei sillä väliä, kun aikaisin aloittaa,ehtii iltapäivään mennessä tehdä paljon.

Puutarhalle en pehtoorin kanssa kuitenkaan aamupäivällä lähtenyt – en vaikka mieli teki. Ehtii tehdä paljon, kun ei humputtele puutarhalla. Lenkillekään en mennyt, istuin ja luin, kirjoitin ja kommentoin. Aika varhain siirsin työpisteen pihalle, kilpurin nostin kaveriksi piazzalle. Elmerin eka ulkoilupäivä tänään; silmin nähden nautti. Onkin konnuli ollut merkillisen apaattinen koko kevään, mutta ihmekös tuo jos kelejä ja valoja ajattelee.

RUohosipulia minulla kasvaa kuin muilla ruohoa! Sitä on pian paljon! Oisko kellään reseptiä mihin tarvisi paljon ruohosipulia. Olisin iloinen ohjeesta…

aamusta iltaan_-5

Pehtoori lähti puolelta päivin luokkakokoukseen: Tekulta 30 vuotta sitten valmistuneiden meetinki on tänä viikonloppuna Oulussa. Kerran ennenkin on ollut luokkakokous, mutta me olimme silloin reissussa tai joku muu juttu, eikä pehtoori päässyt, mutta nyt meni.  Eilen olivat osalla porukkaa jo kokoontuneet, mutta minun insinöörini ilmoitti, että yksi päivä saa riittää. Aika hyvin olivat saaneet porukkaa kootuksi: yhteensä 34 valmistuneesta (joista muutama on jo kuollutkin) 18 tuli tapaamiseen, kaukaisin Dubaista asti. Seelarissa ovat. Ei ainakaan komeampaa keliä insinööriköörille olisi voinut sattua.

Eikä myöskään promootioväelle. On Oulussa näet myös promootioviikonloppu. Iltapäivällä päätin lähteä kauppaan ja kuvaamaan kulkuetta ja tuttuja, joita olikin yllättävänkin paljon. Olin niin vähän aika monelle luvannutkin, siis mennä kuvaamaan. Ja fiilistelemään.

Kulkue-2

Kulkue-4

Siinähän se esimieskin, katsoo suoraan tänne päin…

Kulkue

Onhan promootio niin hieno akateeminen juhla, … once in a lifetime. Tai onhan se muutamille (monille proffille jne.)  toistuva juhla, mutta promovointi on vain kerran. Eipä ole kyllä paljon miekalle ollut käyttöä, hatulle sentään muutaman kerran… Ja onhan tuo miekka hieno ”sisustuselementti” tuossa tämän työhuoneen ovenpielessä. Huom. ovea voi pitää vielä auki. Linnut laulaa, ja leppeä ilma kulkee sisään, eikä ole sääskiä. Mikä ihana ilta.

Kulkue-3

PS. silloin kun oli minun promootioni (2006) ja iltajuhla, jossa juuri olimme ehtineet vanhat tanssit tanssia ja promoottia kantaa ulos, tuli tieto, että Lordi oli voittanut euroviisut… Siis? Enne? Historia toistaa itseään? Senhän me huomenna tiedämme, onko niin, että kun Oulussa on promootio yhtäaikaa euroviisujen kanssa niin voitto tulee.., minä vain pahoin pelkään että uni tulee jo ennen kuin skaba ehtii alkaakaan… 

Aamusta iltaan …

… on paistanut aurinko.

aamusta iltaan_

Onneksi en ottanut iTunesia mukaan kun lähdin suhteellisen varhain (ei, ei se ollut seitsemääkään, mutta huomenna nukun. Ihan varmasti.) polkemaan Linnanmaalle. Musiikkia ei tarvittu, oli hiljaista, – paitsi linnut!! Paljon ei puuttunut, että olisin ajanut ohi kampuksen, jatkanut aamuista pyöräilyä Pyykösjärven rantaan, sieltä Kuivasjärvelle, Tuiranrannan kautta torille aamukahville. Sitten olisin voinut käydä kaupunginkirjastossa katsomassa, olisiko se kaipaamani vanha kartta kotiseutukokoelmassa. Kuvannut sen, lueskellut ja kirjoitellut vähän aikaa. Käynyt hakemassa hallista kalaa, polkenut kotiin, pessyt ne Huvilan loputkin ikkunat.

Olisin sitten ehkä ajellut (nyt jo omalla harmaalla moottoroidulla kaunokaisellani) Maakariin, Kodin Ykköseen tai jonnekin, missä myydään kauniita pyöreitä pitsiliinoja – sellaisen nyt haluaisin Huvilaan. Olisin käynyt Vihiluodon Kalakaupassa, jossa kuulemma myydään erikoisen hyvää lisuketta kalaruoalle, ehkä olisin lohileivät siellä nauttinut… Sitten olisin vielä hurauttanut ottamaan kuukausikuvan Möljältä – siiloista. Tullut kotiin ja ryhtynyt silittämään kesäliinoja Festaan ja sisälle, istahtanut  aurinkoon jatkamaan kirjoittamista… ja nauttinut auringosta. Mutta ei! Eihän se ihan niin mennyt.

Miksei? Sitä minä olen tässä miettinyt? Ehkä siksi, että oli hyvä olla duunissa omassa työhuoneessa, että ne kanditöidensä kanssa kipuilevat opiskelijat saattoivat käydä kysymässä viime hetken neuvoja, ja ehkä siksi, että tiedän, että osaan auringossa lukea, mutten kirjoittaa… En ainakaan mitään tolkkua, viimeisteltyä tieteellistä tekstiä. Jotkut osaa, minä en. Parasta oli istua työhuoneessa sälekaihtimet kiinni ja keskittyä. Nyt onkin sitten hyvä mieli kun on perjantai-ilta. On lupa. Lupa istua ja selailla sisustuslehtiä, siemailla ruoalta jäänyt punaviini, … miettiä elämänmenoa…

 

aamusta iltaan_-3

 PS: Tänään töistä lähtiessä oli yhtä paljon lämmintä Oulussa ja Monterreyssä. Talvella meillä oli tyttären kanssa muutaman kerran 60 asteen lämpöero säätilassa: Meksikossa oli  + 30 C ja täällä sama miinuksina, mutta tänään neljältä (tosin silloin siellä oli klo aamukahdeksan :)) oli samat lukemat!

Capture

Historiahöpötyksiä

Kevääntuntua-3-2Olen ollut vähän paitsiossa kahvipöytäkeskusteluista; lätkä ja euroviisut kun eivät nyt ole oikein päivissäni ykkösjuttuja. Ei niin, ettenkö joskus niitäkin seuraa ja niistä molemmista olen joskus paljonkin välittänyt, mutta nyt eivät ole oikein sopineet elämänmenooni.

Enemmän kruununmetsätorppa-asutus ja Inarin kultakuumeen aiheuttama muuttoliike ja ”minun” Matildani ovat tarkasteluni ja ajatusteni keskiössä. Sitäkin minä mietin, että ikä, laiskuus vai tyhmentyminen? – mikä ihme tekee tämän, että yhden parikymmensivuisen artikkelin kanssa tuhraantuu viikkokaupalla aikaa. Eikä se selitä, että on muitakin töitä yhtä aikaa. Onhan niitä ennenkin tehty; opetusta ja ohjausta, seminaaria ja selontekoja yhtä aikaa kirjoitusprojektien kanssa, mutta mikä hitto se tämän pohjoisen muuttoliike -artikkelin kanssa oikein kitkuttaa? Naapurihuoneessa (vain muutamaa vuotta nuorempi) kollega suoltaa tieteellistä tekstiä kahden liuskan keskimääräisellä päivävauhdilla. Ei pysty meitsi moiseen. Artikkelin valmistumattomuus alkaa pian ahistaa…

No niin – mutta tänään kun evästeltiin (tai siis minähän taas unohdin aamulla tekemäni tonnikalasalaatin kotijääkaappiin, joten hainkin Bioskan ruokalasta salaatin… sinne on avattu uusi salaattibaari! Jee! Olihan hyvä. Aika tyyris kyllä oli (7,20), joten edelleen taidan pääsääntöisesti pysyä omissa eväissä – hahaa, jos vain muistaisin ne… 😀 ) mutta siis, kun puolelta päivin poikien kanssa (saako (aika) nuoria miehiä pojitella?) lounastimme ja samalla lueskelimme päivän lehtiä, totesimme, että taas kerran Suomi on euroviisuennusteissa vahvoilla voittajaksi tai ainakin – vahvasti menosssa – kolmen parhaan joukkoon.

Kevääntuntua-2-2

Vaikea mennä sanomaan oikein mitään, en ole ehkä kuullut koko biisiä,  mutta sitä ryhdyimme pohtimaan, että kannattaisi jo tehdä jonkinlainen tutkimus tästä aiheesta: Miten lehdistön hypetys, ”euroviisuhuuman” ja voitonjuhlatunnelman nostattaminen ennen semifinaalia ja  ”kuinkas-sitten-kävikään”  – kirjoittelu eri lehdissä ja muissa medioissa on vuosikymmenien kuluessa muuttunut. Tai miten yhteiskunnallinen kehitys vaikuttaa euroviisufanitukseen, sukupuoli ja -polvi erot voittoennusteissa, Suomen geopoliittinen asema ja euroviisu-uutisointi  ja niin edelleen. Lopulta päädyimme siihen, että teetätetään ensi lukuvuonna aiheesta kandityö ja otsikkokin jo keksittiin:

”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä” – suomalaiskansallinen identiteetti ja Euroviisut kautta vuosikymmenten”

Oukei, ehkä ei muita huvita, mutta meillä ruokkis sujui hauskasti. Ja ihan vilpittömästi kyllä toivon Suomelle menestystä molemmissa mittelöissä. Minä palaan muuttotilastojen äärelle.

Kevääntuntua-7

Ai niin. Aurinko. Lämmin. Kevät, – eikun jo kesä! Mielettömän ihanaa!

Nautitaanpa siitä!

 

 

Siivouksesta iloa

Tänään on meillä käynyt siivooja, joten oli ihana tulla puhtaaseen kotiin. Kunhan sain meille kukkakaalitortillat tehdyksi ja syötyämme, pehtoori lähti minun autoani pesemään ja putsaamaan. Minua ei todellakaan innostanut istahtaa koneen ääreen, taivas kun oli sininen ja aurinko paistoi, ja sitä paitsi eilen kirjoitin itseni niin umpikujaan, että on vaikea jatkaa …

Lisäksi tänään saatiin kollegan kanssa ensi viikon pääsykoetta varten kysymykset formuloitua jotensakin valmiiksi ja melkein tein ”tarkastussabluunankin” valmiiksi, joten oli sellainen jotain jo aikaiseksi saanut olo. Kun vielä ”romahtanut olkapääni” juili oikein reippaanlaisesti, annoin itselleni luvan ja kehotuksen lähteä siivoamaan Huvila. Muutkin siivoaa, niin sitten minäkin.

Kevääntuntua-3

Yleensä sen luutuamiseen talven jäljiltä menee hyvinkin lauantaiaamupäivä, mutta nyt pistin vähän töpinäksi ja putsattu on. Jep, jep, pikkuisen fuskasin: jätin ikkunat ulkoapäin pesemättä. Niihin kun helposti humahtaa tunteroinen, ikkunaristikot saa kyllä irti, mutta silti vähän työlästä on noiden pesu: syreenien ja Huvilan välissä kun saa häärätä. Pesen sitten lauantaina.

Aamulla kävelin Terveystalolle rokotukselle ja tietysti kamera mukana… ei vielä Linnanmaalla kovin kesältä näytä. Mutta paistaa kuitenkin. Ja ensi viikolla tuonne tulee monta sataa nuorta ja muutama vähän vanhempikin pääsykokeeeen.

Kevääntuntua     Kevääntuntua-2

Pääsykokeeseen ilmoittautuneita on yhteensä 430!! Ja vain 28 pääsee sisään. On siinä taas karsiminen. Kun muutama sata konseptia saan luetuksi ja kollega toisen samanmoisen nipun, niin ollaan jo kesäkuun puolella hyvinkin.  Nyt kyllä kulutimme aikaa ja vaivaa, jotta pääsykokeella voisimme erotella jyvät akanoista; tai siis juurikin ne, jotka intohimoisimmin historiaan suhtautuvat. Katsotaan nyt sitten miten käy.

Digikuvia – kaikenmoisia

Nyt olen kyllä syvästi pahoillani ja vähän hämillänikin siitä, että  kerta kaikkiaan nyt ei repeä postausta tälle illalle. Mutta olen työstänyt läksyt digikurssille. Kuvia ja niiden muokkailua, muutamia kelpo otoksiakin… Ja näet, millaisia läksyjä tässä kuussa oli tehtävänä…

Digikurssin kuvatehtävät (niitä on monta sivua, kestää tovin aueta ja sitten rullaile alaspäin…. )

KLIKS

Huomenna taas höpötyksiä… nyt jatkan kaikenmoisen kiireellisen parissa.

sininen mopo

Yltiömakeat kuppikakut ja ihanaiset tomaattiherkut

Vapuksi tein eka kertaa kuppikakkuja, ja nyt viikonloppuna toisen satsin. Lupailin postailla ohjeita… Tummasuklaamuffinsit, jotka sinälläänkin ovat erinomaisia, ja makeita, olivat tämän toisen satsin perustana. Ehkä parempi vaihtoehto kuin ne ensimmäiset keltaiset, joissa oli muutoin sama muffinsiohje mutta ei kaakaota ja suklaata, vaan 1 dl enemmän jauhoja.

Siis valitse mieluisesi muffinsiohje, paista muffinsit, anna jäähtyä ja pursota pintaan voi-sokerikuorrutus.

Muffinsi-ohje 

200 g voita
2,5 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
5 dl venhäjauhoja
100 g suklaarouhetta
2 dl sokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerraallan. Lisää kuivat aineet ja maitoa vuorotellen. Jaa taikina 20 – 25 pieneen muffinsivuokaan ja paista 225-asteessa noin vartin verran.

Voi-sokerikuorrutus

125 g voita
5 dl tomusokeria
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria
3 rkl maitoa
 
Vatkaa ensin voi yleiskoneessa, lisää pölysokeri (sihdattuna jos jaksat olla tarkka, minä en jaksanut, ja silti tuli ihan riittävän tasainen). Lisää vaniljasokeri ja ripaus suolaa ja lopuksi maito ja väriaine (käytin nestemäistä). Vatkaa vielä yleiskoneen täydellä teholla kuohkeaksi. Pursota muffareiden päälle. Minulla oli molemmilla kerroilla vähän turhan paljon kuorrutetta, joten tuosta ei riittänyt kuin tusinan kuorruttamiseen. Vähän matalammalla ”tursotuksella” riittää enempiinkin.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sitten niitä tomaattiherkkuja. Pitkästä aikaa on taas muistettava mainostaa teille roscoff-sipulia, jota on Stockan sipulihyllyssä terttuina. Se on makeaa erinomaista, ihan täydellistä tomaatti-sipuli-salaattiin tai hakkeluksena blinien kanssa tai kreikkalaiseen salaattiin tai mihin vain missä tarvitaan raakaa sipulia, joka ei saa ”polttaa” tai olla liian tymäkkää.
Täällä on monta vinkkiä mihin Roscoffia voi käyttää: http://www.satokangas.fi/blogi/?s=roscoff
Pikkutomaatit uunissa ovat hyviä grilliruoan kanssa. Ja seuraavana päivänä salaatissa. Osta napakoita kirsikkatomaatteja, halkaise ne, lado vierekkäin uunipellille, kaada päälle öljy-balsamico-sokeri -liemi = ½ dl öljyä, ½ dl hyvää vähän makeaa balsamicoa, 1 rkl fariinisokeria, 1 tl suolaa. Pippuria myllystä pintaan ja puoleksi tunniksi uuniin (oisko ollu 200-astetta?). Anna vetäytyä tovi ennen tarjolle vientiä.
Näiden kanssa mozzarella-pallo ja salaattia sekä basilikaa ja maalaisleipää, niin saat pienen alkuruoan…  Bon appetito!

Harmaa aatto

On äitienpäivän aatto. Perinteisesti on äitini, sisarusteni ja perheidemme kanssa käyty äitienpäivälounaalla: huomenna ei ole perinteisesti. Murmeli ei enää lähde lounaille [lupasin että viemme huomenna lounaan sinne :)] , esikoinen on siellä maailman äärissä, Oulussa on kylmä,  [kuva otettu äsken torinrannassa, yhtä harmaata on ollut koko päivän]  … joten miten nyt?

aatto

Pojat (pehtoori ja juniori) veivät minut jo tänään syömään.
Miten hieno juttu!! Uleåborgissa oli taas niin mukava käydä.
Ja siellä on paitsi ylivertaisen hyvä ruoka, rauhallinen, kaunis vanha miljöö,
myös tavattoman mukavat T & P, jotka tekevät ravintolakokemuksesta aina vain paremman.

aatto-4

aatto-5

Juniori toi minulle kukankin. Oiskohan ollu ensimmäistä kertaa ever?
Yleensä isänsä tai sisarensa ollut avittamassa…
Ja näin viehättävä vielä. Minä tiedän että tuo kukkii koko kesän!

aatto-3

Itsekin olin kukkaostoksilla tänään, aamuvarhain puutarhalla…

aatto-2

Ja olen sitten ottanut eräänkin ruusukuvan. Kerrassaan ”tutkielmia ruususta” on tulossa. Nyt en vain niitä ryhdy työstämään. Menen viimeistelemään cupcaket, – huomenna anoppilaan niitä aattelin viedä… ja toivon mukaan saan huomenna, jollen jo tänään, aikaiseksi sen ohjeen tänne, kuten olen luvannut…  Valmisteilla on myös postaus otsikolla ”Suosituksia kevään kuohuviineiksi” —  huomaatteko että paljon saa aikaiseksi kun välttelee töiden tekemistä lauantaisin. 😀

 ^^^^^^^^^^^^

aatto-7

Paljon kondititionaaleja

Aamulla olin  – taas kerran – ajatuksissani päättänyt, että otan ne vähäiset evääni ja kävelen lounasaikaan kasvitieteelliseen kameran kanssa, vähän kuin toteuttaakseni edes nyt, viimeinkin, niitä vuorottelun jälkeisiä lupauksiani* (*kliks) , ja menisin kuvaamaan viimeiset läksytehtävät kukista… Ja kattia kanssa! Vettä tuli kuin aisaa ja artikkelista puuttuu vieläkin melkein 8000 merkkiä +  kaikki hiominen + taulukoiden ja tilastojen stilisointi + viitteiden kuurnaus … ja monta kymmentä muuta pikkuseikkaa, joten minä mihinkään lähde. Eikä tee mielikään kun katsoo ikkunasta ulos.

näkymä

 Oli ehkä hyvä että otin tuon kuvan. Ihan itseäni varten. Ehkä sitten kun jään pois tuon kolossaalin työelämästä, niin on hyvä katsoa, miltä päivät joskus näyttivät. Mutta kuitenkin vielä enemmän haluaisin ottaa kuvia ihmisistä töissä. Kollegoista, välähdyksiä luennoilta, kuvia niistä minulle tärkeistä opiskelijoistakin …

Ihan viime aikoina on ollut monta tilannetta joista haluaisin kuvan, siitä kuinka yksi opiskelija kutsuu minua Reiskaksi, kuinka toinen käy kertomassa neljännen lapsensa olevan pian syntymässä, kuinka kolmas, nuori nainen, tyttö vielä, halusi kertoa pääsystään yhteen suurlähetystöön harjoittelijaksi, neljäs siitä, ettei saa [omasta mielestään] koskaan kandintutkintoaan valmiiksi, viides ihan vaan pähkäilemässä, mennäkö vanhaan (voiko 22-vuotias puhua vanhasta??) kesätyöpaikkaansa … Niistä kohtaamisista haluaisin muutakin kuin muistikuvia…

Työ on edelleenkin ihmisiä, menneitä ja olevia. Historiassa olleita, nuoria olevia.

Minun piti tänään illalla tehdä kakkupohjat, pestä käsipyykkiä, kylvää basilika, tehdä pientä remppaa kuvasivustoillani… Mutta mitäpä sitä turhaan valmiissa maailmassa… Kuitenkin samassa päivässä maanantai ja perjantai. Aika reipasta, eikö?

näkymä-2

 Klikkaapas tuo yllä oleva kuva isommaksi.
Se on aika hyvä, vaikka itse sanonkin.
Yksi läksykuva siis tehty. 😉

Helatorstait

Helatorstaiviikonloppuna on mukava olla mökillä. On menossa ”lumenjättöpäivät”. Purot ovat täynnänsä vettä ja kevät tulee kohisten.

http://www.satokangas.fi/blogi/2010/05/lumen-jatto-paiva/

Nyt ei vain ollut oikein rääpyä lähteä pohjoiseen.

Muistan yhden toisenkin helatorstain, jolloin oli istuttava sisällä ja kirjoitettava… Oli joko 1994 tai 1995, jolloin minulla oli oltava Keminmaahan historiatoimikunnalle toimitettavana muutama sata sivua tekstiä kesäkuun alkuun mennessä ja tuolloin tein tuota kirjoitusprojektia jo totaalisesti otona, oman virkatyön ohessa, joten projekti oli pikkuisen vaiheessa – kuten sanonta kuuluu. Jos tänään ei ole sisällä olo juuri rassannut, niin tuolloin lähes 20 vuotta sitten liki itkua väänsin kun istuin kirjoituspöydän ääressä (silloin kirjoitin kaiken ensin lyijykynällä vihkoihin ja sitten vasta koneella puhtaaksi) ja katselin ikkunan takaa aurinkoiselle ja lämpimälle pihalle, jossa muu perhe ja naapurit touhusivat.

Lapset, mutikaisiksi kutsuttiin, olivat saaneet uudet tarralenkkarit ja potkupallot ja koko kujan muksulauma meidän pihalla pelaamassa kuten tavallisesti. Pehtoori ja kaikki naapurustossa olivat pihatöissä ja nautiskelivat kimpassa viinilasillisia silloin tällöin [hyvä on kävin minäkin sitten jo illansuussa tovin naapurin pihalla istuksimassa] ja minä marttyyri istuin sisällä tekemässä analyysiä Kemin maalaiskunnan kuntakokouspöytäkirjoista ja takseerausluetteloista. Silloin se oli niin epiä!

Yksikään näistä kuvista ei ole tuolta helatorstailta, mutta suunnilleen noilta ajoilta, suunnilleen tuon ikäisiä lapset (ja naapurin M.) olivat tuolloin.

Pihalla_-4

Kun suurennat alemman kuvan hoksaat, että juniorilla (kiikussa vasemmalla) on –
tietysti  – kumpparit väärissä jaloissa.
Tai siis noinhan ne hänellä useimmin olivat. 😉
Eikä haitannut menoa yhtään.
Tyär kuvassa äärimmäisenä vasemmalla. 

Pihalla_-5

Pihalla_-2-3

Tänään sade ja kylmä sää edesauttoivat koneella viihtymistä, eikä kujalla näkynyt mutikaisia, eikä ketään muitakaan. Ruokaakaan minun ei tänään ollut lupa tehdä, joten siihenkään ei mennyt aikaa. Ja ennen kaikkea se, että tiedän tämän toukokuun urakoinnin mahdollistavan sen, että olen kuukauden päästä tyttären luona. Tai tarkemmin ottaen tyttären ja pehtoorin kanssa Karibian rannalla! Motivaation nostamiseen tuolla seikalla on varsin iso osansa. : )

Vuosi sitten helatorstai-iltana otin tämmöisen kuvan

Helatorstai 038

Ja nyt kun päivä on kääntymässä jo kohti iltaa, voin todeta, että torstaiksi aika hyvät oli tarjoilut ja seura on ollut koti-La Festassa vähintääkin kohtuullista.

Orvieto synttärinä 063

Pehtoori kokkasi ja poikakin tuli syömään. Avasimmepa sitten ystävien ostaman Amaronen … M & I halusivat viime toukokuussa Orvieton Enotecassa (kuva yllä)  tuhlata rahojaan ja ostivat meille läksiäislahjaksi tämmöisen… Juuri tänään oli hyvä nauttia se.  Se toi mieleen muistoja… olenko jotenkin nostalgisella tuulella? Ehkäpä. Tässä iässä se lienee tavallista. …. 😉

Amarone

 

 
Umbria 234

 

Aika kulkee monessa tasossa

aika loppuu

Nythän on taas niin, että olisi niin paljon kaikkea, olisi niin paljon välttämätöntä, pakollista, velvoitettua, odotettua, minulle kuuluvaa ja niin paljon kaikkea kaunista, käveltävää, kokattavaa, kutsuttavaa, kulutettavaa, kohottavaa, kulttuurista, kaikkea kivaa… ja minä en ehdi. Olen maailman huonoin delegoimaan, ja kenelle minä delegoisinkaan!? Tähän aikaa vuodesta kotonakin olisi monta mukavaa puuhastelua, järjestelyä ja kaikkea. Ja kaikki ne satamiljoonaa [okei pieni lapinlisä] ihmistä,  jotka tänään töissä kävivät, ottivat yhteyttä, sähköposteilivat, soittivat, pysäyttivät käytävällä olivat kuitenkin oikeasti ihan tervetulleita päivääni. Onko tässä nyt pieni dilemma? Maybe! Mutta entäs sitten? So what?

Yhtä aikaa kun pitäisi saada opiskelijoita ulos (= valmistumaan, vaikka vain kandiksi) ja sisään (= tehdä pääsykoekysymyksiä) niin väkisinkin artikkelin kirjoittaminen jää. Ja hassua, että se olisi juuri se, ja noista vain se, joka minun henkkoht  ”tuloksellisuuspistesteissä” näkyisi. Ei, en ala tästä valittamaan … sitä vain hieman tupisen, että en ehdi kaikkea, mitä haluaisin.

Aika ei riitä

Aika myöhään töistä tultua salaattia ja pastaa, pehtoori paistoi grillissä siikaa (lue: arkena juhlaruokaa!) ja sitten lähdin käymään Ainolassa kuvauslenkillä. Ja olihan siellä kylmä. Eikä yhtään kelvollista kuvaa. Etsin siis bannerikuvaa vanhoista kuva-arkistoista ja yhtäkkiä minulla on hirmuinen ikävä Italiaan, ja minulla on ikävä tytärtä,  –    ja ihan turhaan taas valitan: minullahan on enimmäkseen hyvin. Erinomaisesti. Suljen suuni, – siis koneen, ja lähden lukemaan loppuun Riikka Pulkkisen kirjan Vieras. Aika rankka kirja se on. Minusta. Ainakin. Mutta hyvä. Jostain syystä tekisi mieleni kirjoittaa, että niin nuoren kirjoittamaksi yllättävänkin syvällinen. Mutta en kirjoita. Luen vain loppuun.

Viheltämisen historiaa, ja muutama nimilöytö

Sälekaihtimien välistä ei aamulla paistanutkaan aurinko, mutta olin iloinen, että olin nukkunut syvää levollista unta riittävästi.

Töissä istuin pitkään aamukahvilla; yleensä en oikein malta jäädä höpöttelemään, mutta tänään jatkoimme isommalla poppoolla tuota eilistä viheltely-teemaa (, johon tuli monia mainioita kommenttejakin, kiitos vielä niistä). Noh, kymmenen historioitsijan kesken kun aikamme aihetta pohdittiin, niin lähtihän se lapasesta, ja ryhdyttiin jo hyvinkin miettimään opinnäytetöiden aiheita ja projekteja viheltelyn ympärille…

Olipa sitten mielenkiinnon vuoksi käytävä katsomassa, mitä suomalaisissa sanomalehdissä on viheltelystä kirjoitettu ennen vuotta 1911. Kansalliskirjaston digitaalinen sanomalehtiarkisto kun on tällaiseen pikatarkasteluun erinomaisen hyvä.

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/query.html

Hakulauseeksi viheltäminen ja valinta kohtaan ”kaikki lehdet ja haku tuottaa 267 osumaa. Ja heti ensimmäisenä on tämä Uuden Suomettaren (marraskuulta 1892) juttu, jossa kerrotaan että viheltäminen teatteriesityksissä on ”keksitty” Pariisissa 1686… (klikkaa isommaksi näet lukea jutun)

wiheltäminen

 

Viheltäminen ”taidemuotona” näyttää nousseen suuressa maailmassa (= New Yorkissa) jo 1890-luvun puolivälissä. Häämarssikin oli vihellyksin esitetty.

 

Wih Mikkeli 15.8.1896

 Ja tämä on ihan ylivertainen juttu (Karjalatar 6.6.1884):

Tytöt New-Yorkin hienommissakin salongeissa wiheltelewät tätä nykyä kuin pahat katupojat [tuossa se katupoika-juttu nyt on!!]. SYynä siihen on se, että eräs lääkäri on huomannut wiheltämisen pienentävän suuta, niin että suurinkin ”leipälaukku” wiheltämällä wähässä ajassa kutistuu somaksi supukaksi. Tuota kaunistuskeinoa sopisi erittäin häwin käyttää kahvi-kalaaseissa.

Wiheltminen 6.6.1884 Karjalatar

 

Suosittelen kokeilemaan tuota sanomalehti-”generaattoria”. Sillä on mukava hakea tietoa omasta suvustaan, jostain ilmiöstä, kuuluisuudesta, ihan mistä vain… Sen turvin olen teetättänyt jo monta kandityötä (säästämisen, tupakan, polkupyörän jne leviämisestä Suomeen).

DIGITAALISEEN SANOMALEHTIARKISTOON KLIKS

Toinen historioitsijalle ja kaikille mukava tietokanta/hakurobotti on Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu. Sitäkin olen tänään käyttänyt. Vietin (ilta)päivän Pudasjärven ja Taivalkosken henkikirjojen,  rippikirjojen ja muuttokirjojen ääressä ja löysin pitkästä aikaa harvinaisten nimien kokoelmaani* pari uutta nimeä! Vuonna 1890 puusepän leski Liisa asui Pudasjärvellä poikansa Aatolffin kanssa. Koko Suomessa on kastettu vain alle viisi poikaa Aatolffiksi. Toinen vähän yleisempi nimi johon törmäsi oli Auruura. Ennen 1900-lukua Auruura on ollut yhteensä noin 50 naisella. 1940 – 1980-luvulla ketään ei ole kastettu tällä nimellä, mutta viime vuosikymmeninä taas muutama Auruura on kirkonkirjoihin merkitty.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Erikoisten etunimien bongausharrastuksestani, sen aloittamisesta ja tuloksista on kirjoitellut täällä monta kertaa ennenkin. Täältä pääset niiden jäljille…  NIMIPALVELU TÄÄLTÄ:  KLIKS ja niitä minun aiempia erikoisten etunimien bongausharrastusjuttuja mm. TÄÄLLÄ.

Vihellellen

Aamulla kun kuuden jälkeen tarkistin, oli puhelimessa jo kaksi tekstaria. Molemmilta lapsilta viestit. Toinen oli ollut jo pari tuntia duunissa, ja vinkkasi Kalevassa olleesta objektiivitarjouksesta (meillä kun on vähän digikuva-asioita ollut viime aikoina) ja toinen oli juuri menossa nukkumaan – eilisen illan (tyttären aamu) Skype-sessiossa oli yksi juttu unohtunut kertoa ja sitä tekstaili. Sitä minä vaan yritän selittää, että onhan se vaan maailman parasta kun on nuo pennut olemassa. Vielä töihin polkiessa hymyilin tälle erinomaiselle asiantilalle.

ei vielä muita kukkia pihalla

Töissä olikin sitten heti ”tilanne päällä”: muutaman opiskelijan puolesta pieni hätä… oli taas kerran kulkenut tieto huonosti… eihän minusta heille paljon ollut apua, mitä nyt olin heidän kanssaan ottamassa Weboodin merkillisistä ilmoittautumisjärjestelmistä selvää… Noh, taloustieteen sivuaineopintoihin ilmoittautuminen sitten lopulta onnistui kuin onnistuikin. Muutoin kovin mitäänsanomaton päivä: koko iltapäivän olin aikeissa lähteä arkistoon muutamien juttujen tarkistukseen, mutta en saanut aikaiseksi. Huomenna se on edessä – josko iltapäiväksi sinne?

Pehtoori oli tänään oikein toiminut ”nimekkeensä” mukaisesti, ollut tilanhoitajana, elikkäs putsaillut pihaa, pensaiden juuret jo siistinyt, kukkapenkit rapsutellut ja oksia leikellyt. Olipa minunkin sitten vihdoin illansuussa takapihalla [sehän se on se puutarhan osa, jossa minä saan puutarhurointia harjoittaa ja harjoitella] jotain tehtävä: yrttilaatikot putsasin ja vähän haravoinkin. Mukavaahan se sekin oli kun vaan sai lähdetyksi. Ehkäpä se sitten on huomenna arkistossakin – kunhan vaan saan lähdetyksi…

Pihalla_

Tuosta vesipallokuvasta muistui merkillisesti mieleen, kun kollegan (joka kirjoittaa juuri erästä seurakuntahistoriaa) kanssa pohdittiin, että onko viheltäminen ollut syntiä vielä puolivuosisataa sitten? Meillä molemmilla (liki samanikäisiä ollaan) oli hämärä muistikuva, että meidän lapsuudessa viheltely oli vähän kuin kiellettyä, ainakin sitä pidettiin ”pahatapaisena”… ”katupoikien”, ”rahvaan”, ”satamalaisten”  helmasyntinä?  Onko muilla muistoja, tietoa, hämäriä muistikuvia vai olemmeko me vain moisen ajatuksen jostain omineet?

Pihalla_-2

Muisteja

Klikkaa ensin tämä

http://vimeo.com/61331334

”Muisteja. Niin kutsuttiin tyttöjen kiiltokuvia 1950-luvun Oulussa.” Noin toteaa Peter von Bagh omaelämäkerrallisen elokuvansa/dokkarinsa aluksi. Niin niitä kutsuttiin vielä 1960-luvullakin. Minullakin oli muistikirja. Oli vaikka keräsinkin enemmän purkankuvia: jalkapallokuvia (124 kpl kuului sarjaan, ja sain ne kaikki ja lähetin Hellakselle ja sain laatikollisen karkkia, jota äiti kyllä sääteli sitten moneksi viikoksi. Kuvat tulivat samassa paketissa takaisin, mutta niihin oli lyöty pieni pyöreä reikä: sen jälkeen niitä ei voinut vaihtaa saatikka lähettää uudestaan Hellakselle.). Muistikirja on vielä tallessa.

Muisteja-4

Muisteja-2

Muisteja-3

Von Baghin ”raina” on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Ainakin jokaisen oululaisen kannattaisi käydä se katsomassa. ”Avojalakasta oululaistaki” (jollainen karjalaisista ja lounaissuomalaisista sukujuuristani huolimatta kuitenkin olen) hämmästytti moni asia, muistui mieleen moni asia. Nyt vielä monta tuntia leffasta paluun jälkeen, elän väärällä vuosikymmenellä. Myös pehtoorilla sama fiilis. Ja pidettiin von Baghin älykkäistä sarkastisista sivulauseista, pieneen kiteytetystä paljosta hienosta ajankuvan ja oululaisuuden analyysista. Ja kyllä se varmasti avautuu myös muille kuin oululaisille…

Mentiin leffaan kimpassa, käveltiin puoli yhden näytäntöön Valvelle… samalla katsastin siellä avatun Lyskalaisten valokuvanäyttelyn ”Street photo” – kovin olivat Lyseon lukion kamerakerholaisten otokset samanlaisia kuin minun kuvaamiseni Oulussa. Paitsi että minä en ota/en osaa ottaa henkilökuvia.

Muisteja

Mutta jos/kun tuo ”Muisteja” on ensi tammi-helmikuussa saatavissa keinolla tai toisella opetuskäyttöön, minun Arjen historia – tai Pohjoinen paikallishistoria -luentosarjani opetus on kahdeksi tunniksi jo valmisteltu. 🙂

Kaupungilta palattua teimme kimpassa kelpo ruokaa, uusia kokeilujakin, kuten eilenkin, postailen joku päivä kuvia ja ohjeita.

Tiedosta kilpaillaan

Jossain välissä viikonlopuksi luvattiin kaunista! Ihan varmasti luvattiin. Ja nyt on +3 C, ja koko aamupäivän satoi, eikä vieläkään mikään kevätkeli ole! Ajatus oli lähteä Suurelle Kuvausretkelle rannoille, Koiteliin, eväät mukana puistoihin, … Ajatukseksi jäi. Hmph!

No sitten ajattelin, että nythän on aikaa lähteä shoppaamaan ja etsimään itselle jotain kesä(reissu)kampetta. No lähdinkin. Etsinkin. En löytänyt. Muutaman kirjan löysin, tai itse asiassa löysin montakin, ostin vain kaksi.

Noh kun kerran ei pääse pihahommiin, eikä paljon muutenkaan ulkoilemaan, niin onneksi on tiedossa muuta mukavaa. Olemme piakkoin lähdössä Oulunsaloon, jossa on viinikerhomme (Botrytis Ouluensiksen)  maistiaiset ja tänään ohjelmassa on:  

IX BOTRYTIS CHALLENGE TASTING, Oulunsalo, Finland, 4th May, 2013

Hugelin kyltti, Alsace 2011

Maisteltavana on kolme valko- ja kolme punaviiniä. Tärkein tunnistettava asia on rypälelajike. Neljä viineistä on yhden lajikkeen, kaksi on sekoiteviinejä (vaihtoehdot annetaan).

Lisäpisteitä saa alkuperämaan (vaihtoehdot annetaan), viinialueen, valmistajan ja palstan tietämisestä.

Tässä on nyt mestaruus puolustettavana. Minä nimittäin voitin tuon skaban viime vuonna, joten olen siis hallitseva mestari. Totuuden nimissä on kyllä kerrottava, että kaikkina edellisenä vuosina olin aina viiden huonoimman joukossa. Pehtoori oli toissa vuonna paras ja viime vuonna kakkonen. Viime vuotiseen menestykseemme oli varmasti merkitystä Umbriassa vietetyllä kuukauden kestäneellä korkeanpaikanleirillämme: tulimme silloin Italiasta liki suoraan kilpailuihin. Ja silloin maisteltavissa ja tunnistettavissa oli monta italialaista viiniä. Tärpit oli siis hanskassa. Tai paremminkin makunystyröissä. 😉

Torgiano

Vaikka tänään menettäisinkin mestaruuteni, on minulla onneksi toinen mestaruus yhä hallussa. Nimittäin myös vappuaattona oli tietokilpailu, erittäin perinteinen sekin. Perinteisessä vappukyläpaikassa on aina ennen illallista tietokilpailu ja meidät viisi pariskuntaaa jaetaan sekapareihin ja meille annetaan puolen tunnin verran aikaa vastailla noin 15 kysymykseen. Kun kilpailun kysymyspaperin laatii aina isäntäpariskunnan feminiini, joka on minun kollegani, ovat kysymykset enemmän vähemmän ”historiallisia”. Tällä kertaa oli enemmän, mikä ehkä selittää sen, että minä parini kanssa voitimme ylivoimaisesti. 🙂 Saatiin essut palkinnoksi.

Mutta nyt siis kisaamaan viinitietoudesta. Päivitän illan lopuksi, palattuamme tähän tuloksen.

nimi_p

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

klo 21.38. No niin, selityksiä, selityksiä… mutta en TODELLAKAAN pärjännyt. Päinvastoin. Mutta ei muuta kuin nesteytys kuntoon ja katseet tulevaan kauteen … 🙂

Maistelut

Meksikoon!

Nyt on hyvä aika ottaa Vivotif. Ensimmäinen hepatiitti-B -pistos on jo saatukin, toinen pistos parin viikon päästä ja sitten tehoste puolen vuoden kuluttua.  Hepatiitti-A -rokote hankittiin jo Marokon matkaa (2005) varten, mutta tuo Vivotif on täysin ennenkokematon juttu. Eikä ihan ongelmitta tullut hommatuksi…

Kun tässä joku viikko sitten varmistui, että töiden puolesta pääsen lähtemään ja että tyär oikeasti haluaa, että tulemme Meksikossa käymään, aloimme valmistella matkaa, ja suunnilleen ensimmäisenä soitin työterveysvastaanottoon ja kysyin, saanko sitä kautta – paitsi allergialääkkeet uusituksi myös – Meksikoon tarvittavat rokotteet. – Joo kyllä onnistuu, vastattiin.

Menen siis lääkärille eräänä aamuna ja selitän asiani. Lääkäri ymmärtää ja kyselee sitten, että mihin päin olet menossa, mitä varten näitä lääkkeitä tarvitset? – Kun kerron, että Meksikoon ollaan lähdössä, niin hän alkaa kertoa omasta (parikymmentä vuotta sitten tekemästään matkasta, kalareissuineen, sombreroineen, Acapulcon purkauksineen) ja erikseen mainitsee, että lavantautilääke todella on hyväksi, sillä hänkin sairasti siellä elämänsä karmeimman ripulin ja sellaisenkin ehkäisemiseen kyseinen lääke vaikuttaa ennaltaehkäisevästi, ja että vähänkään turistikeskusten ulkopuolella sen suojaava olemassaolo on hyvä juttu.

Totean vain, että no hyvä, varaan lähtiessä ajan hepatiittipiikityksiin ja seuraavana lauantaina käyn apteekissa reseptinippuni kanssa: kertovat siellä, että tuo yksi lääke puuttuu, heillä ei ole varastossa, haetko alkuviikosta? – Lupaan hakea. Seuraavana tiistaina ennen digikurssille menoa ajelen apteekin kautta: siellä pientä häslinkiä, menee vartti ennen kuin löytävät lääkkeeni, saan sen, mutta kun olen jo pahasti kurssilta myöhässä ja juuri tuolloin oli minun esitelmäni vuoro, niin en jää enää katselemaan ohjeita, lupaan lukea ne kotona. Kun sitten seuraavana päivänä revin paketin auki ja alan tavata ohjeita, huomaan saaneeni KOLERA-lääkkeen! Ja kun paketti oli kerran aukirevitty ja apteekki toimittanut juuri sellaisen lääkkeen kuin reseptissä määrättiin, niin eihän apteekki enää paketista mitään hyvitä. 60 euroa väärästä lääkkeestä! Olenpahan nyt aloittanut sitten senkin kuurin! 🙂 Ei kolerankaan kannata yrittää hyökätä!

Rokotusten jälkeen seuraavaksi huomio passin uusimiseen (yli kuukauden jono Oulussa!!)  ja reitin suunnitteluun. Tytär oli pääsiäisenä kaverinsa Alicen vanhempien luona ”barbque-partyissä” ja siellä olivat kyselleet, että olemmeko tulossa Monterreyhin ja ylipäätään Meksikoon. Esikoinen oli kertonut, että ehkä, jos äiti saa töissä järjestettyä, minkä jälkeen perheen isä oli riemastunut suunnittelemaan vierailullemme reittiä….

616205_10150999014696943_935002150_o

Mexico Citystä vuokraatte auton ja ajelette sinne ja sinne ja niin edelleen, ja jossain vaiheessa perheen äiti oli kysynyt, että hei S., eikös äitisi ole blondi? – Onhan se, oli tytär todennut, minkä jälkeen koko perhe oli ilmoittanut, että ei, ei mitään autonvuokrausta ja maaseutuajeluja. On liian turvatonta ja vaarallista. Tunnistavat turistiksi ja ryöstävät! – Ja tällaisia juttujako minä haluaisin kuulla??? Olivat sitten vain kovasti kutsuneet heille ja Maya Rivieralle… mutta ei ajelemaan ja liikkumaan maaseututeillä!

Me jätimme pallon tyttärelle, kyselimme, mihin tullaan, missä käydään…?  Ensin tuntui siltä, että esikoinen haluaa kovasti näyttää meille uuden ”kotikaupunkinsa”, siis Monterreyn, ja siellä työpaikkansa, kaikki kaverinsa ja Alicen (yläkuvassa ylärivissä vasemmalla) perheen jne. Sitten ilmoittikin, ettei Monterreyssä olisi vuorten ja kavereiden lisäksi paljonkaan katsottavaa, varsinkin kun muualla olisi ja aikaa on kuitenkin kovin vähän… Noh, meille sopii kaikki.

Siispä: lennämme Mexico Cityyn,  jonne toukokuun lopussa Monterreyssä harjoittelun lopettava tytär tulee kaverinsa Alicen kanssa meitä vastaan ja seuraksi.

149491_10151721673605521_1575463418_n

Yksi Alicen neljästä siskosta (kuvan morsian) asuu MC:ssä ja he ovat sitten luvanneet muutaman päivän meitä siellä opastaa… Mexico Cityn hotellin varaus sujui ongelmitta, mutta kun olemme sitten loppulomaksi menossa sinne Karibian rannalle, niin sinne hotellivaraus tuottikin hieman ongelmia (Joe ei varmistanut varaustani, hylkäsi Visani tiedot jne.  mutta Alice ja esikoinen hoitivat homman …) Tytär (joka siis on jo PdC:ssa käynyt) suositteli, että näiden kahden kuvan välissä on hyvä paikka… Siitä on sitten hotelli varattu.

547883_4780626986643_813067202_n

521660_4780621226499_306968416_n

Siis ei Cancunille vaan Playa del Carmeniin…
Loman odotuksessa, mutta vielä enemmän tyttären paluuta ootellessa… 😉

Niin milloinko lähdetään?
Kunhan veljen kuopuksen lakkiaiset on vietetty,
kunhan Manuale Historiae on painokuntoon toimitettu
ja kunhan historian pääsykokeet on tarkastettu …

Siis viiden viikon päästä ollaan jo MC:ssä. 

Kyselyn tulokset, tiedonjano ja -jako

1 (Custom)

Viime sunnuntaina asettamani kyselyn tulokset näyttävät tältä

vastaukset

Kysymyshän kuului näin: Kuinka kauan olet seurannut Tuulestatemmattua?

Kaikkiaan vastaajia oli 43, joista puolet vastasi vielä uteluuni ”Miten/millä hakusanalla/mitä kautta tänne olet tullut?” Ja vastaukset olivat tämmöisiä:

Sisilia, matkakertomus viime kesänä. Siitä lähtien päivittäin aivan pakko lukea, mökki Lapissa, sukuseuran sivuilta löysin linkin, jollain reseptihaulla, Tuulestatemmattua, New York, nimeni, matkakertomuksia, Etelä-Afrikka, Luin Kalevan ruokapalstan, samassa tdk:ssa töissä, Jonkun toisen blogin kautta löysin, jääkellarin lohi, Etelä-Afrikan matkakertomuksen kautta, jonne löysin Googlen avulla, Varmaan joku resepti se oli ja heti jäin koukkuun :), jotain ruokaohjetta hain…

Hämmentävää on että joku on ”jäänyt koukkuun” tai että ”on pakko lukea”. 🙂 Ruoka ja reissut lienevät olleet ”vieraille” ne blogiini löytämisen enimmät syyt. Ja niitähän täällä tosiaan on: ruokaa ja reissuja. Luulen että juuri tuosta ”suunnilleen alusta asti” ja ”monta vuotta” -porukassa on monta tuttua, jotka käyvät ihan kuulumisia kurkkimassa.

ilta-2

Erityisesti ilahduttivat muutamat kyselyn kommenttilootaan jätetyt viestit ”Mukava joka päivä lueskella näitä juttujasi. On ihan kuin välillämme ei olisikaan tota 700 km. Terveisiä Pehtoorille ja Botrytikselle.” ja ”Olen seurannut blogiasi suunnilleen siitä tiedekunnan 1960-luvun pikkujoulusta lähtien. Se on sopivaa ohjelmaa näin eläkeläisellekin.  – Näin yhteys Ouluun ja yliopistoonkin säilyy. Toivotan hyvää jatkoa!”

 

Vastikään olen saanut – taas – muutamilta opiskelijoilta kuulla heidän seuraavan höpinöitäni, ja se se vasta hämmentääkin… ikähaarukka lukijoissani on siis opiskelijoista eläkeläisiin. Ja sitten hämmästyin kun  ihan vasta kuulin parin tutunkin, joiden en olisi luullut  tänne koskaan eksyneenkään, piipahtelevan täällä …

Olen sanonut monta kertaa ennenkin, mutta sanonpa nyt taas, että vaikka minä kuinka pidän tätä blogiani nimenomaan itselleni, omana päiväkirjanani, niin kyllähän tähän satsaa ihan eri tavalla kuin tietää, että täällä on vuosikausia mukana pysyneitä ja olenhan tätä kautta tutustunut edes vähän moniin uusiin ihmisiin, vaikkei vielä olla edes tavattu. Lukijathan tästä mielekästä tekevät. Kiitos ja kumarrus siis kaikille vastanneille ja kaikille, jotka täällä enemmän tai vähemmän säännöllisesti käytte.

ilta

Kyllähän minulla joku sisäinen palo tiedon jakamiseen on, heh! Oikein varsinainen kansankynttilä!  … täytynee olla, sillä muuten lienee vaikea selittää, miksi järjestin täksi päiväksi – heti vapun jälkeen – opiskelijoille info-tilaisuuden. Ajankohdalle oli perusteltu syynsä, ja ilmeisesti tarvettakin, sillä paikalla oli jos ja vaikka kuinka paljon opiskelijoita. Sekin tuntuu mielekkäälle: koettaa opinto-ohjata, kun kerran on sellaisia, jotka tulevat sitä ohjausta hakemaan. Muutoin ei niin tavattoman onnistunut työpäivä. Yhtiä ja samoja tilastoja pyörittelin ja yritän kirjoittaa auki artikkeliksi. Ei mitään lennokasta tieteentekoa, ei todellakaan.

Automobiilien Wappu

Ei tullut pieneen mieleenkään laittaa mitään kevätvaatteita päälle, saatikka testata jätskikitskalla uusia tötterömakuja, saatikka istuskella ylläpitokuohuvalla jossain terassilla ja katsella ihmisten vapunviettoa keskustassa.

Kunhan yhdeksän aikaa saimme eilen hyvin syöneet, paljon puhelleet, vedet silmissä nauraneet, kuohuvaa vähintäänkin riittävästi nauttineet, myöhään yöllä kotiutuneet itsemme aamiaiselle, totesimme iloksemme, että olipa mukava vappuaatto, ja että lopultakin parasta oli ollut nähdä ystäviä ja sitten tuttuja, joita tapaa vain kerran vuodessa  ja että paistaa aurinko.

Päätimme lähteä pyöräillen katselemaan vanhoja autoja Linnanmaan marketin parkkipaikalle. Sen teimme. Ja palelimme! Toppaa yllä, mutta silti palelimme. Mutta autot olivat todella hienoja, nostalgisia, glamoureja, hauskoja, pieteetillä kunnostettuja, … Muutamia ihan ylivertaisen kauniita oli joukossa..

 Tämä on niin sen näköinen, että se voisi olla pehtoorin… eikö? Minusta ainakin.

(KAIKKI KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA!)

Mobiiliautot

Juniorille (ent. rengasmyyjä), jolle vanteet ja renkaat ovat
Hyvin Isoja Asioita, koetin selittää,
että tällaisia niiden olla pitää…

Mobiiliautot-2

Tämän T-mallin Fordin kyydissä olen kerran ollutkin!

Mobiiliautot-2-2

Mobiiliautot-3-2

Yksityiskohdat ovat tärkeitä…

Mobiiliautot-7

Mobiiliautot-8

Mobiiliautot-10

Mobiiliautot-11

Tosin kokonaisuus ratkaisee! Vm 1930 Chevy oli helmi!

Mobiiliautot-9

Mobiiliautot-5

Tämä kaunotar, vm 61 Jaguar oli ehdoton suosikkini. Kaunis kuin mikä!

Mobiiliautot-6

Mobiiliautot-2-3


Mobiiliautot-4-2

Valkoiset nahkapenkit ja kaikki muut harkitut yksityiskohdat viehättivät…. 😉

Mobiiliautot-3-3

Mobiiliautot-2-4

Tällaista Letukkaa isäni ajoi armeijassa kentsun kuskina…

Mobiiliautot-6-2

Mobiiliautot-7-2

Lisävalot 🙂

Mobiiliautot-8-2

Tuleeko muille mieleen Hollywood?

Mobiiliautot-15

Paljonkohan tämä V8 kuluttaa satasella? Ihan sama! Komeat oli äänet!

Mobiiliautot-16

Tässä on jotain tuttua. Muutakin kuin se, että pehtoorin lapsuudessa heillä oli ollut juuri tällainen. 😉

Mobiiliautot-25

My baby drove up in a brand new Cadillac
I said my baby drove up in a brand new Cadillac

Mobiiliautot-21

Mobiiliautot-18

Mobiiliautot-19

Mobiiliautot-20

Mobiiliautot-3-4

Mobiiliautot-2-5

Äidilläni oli 60-luvulla tällainen.
Se oli vain punainen, ja siinä oli musta matta katto.
Rekkari oli OGE-64.

Mobiiliautot-3

Isälläni oli tällainen, melkein tällainen.

Mobiiliautot-24

Mersuja oli kaikkinensa mobiilien joukossa paljon.

Mobiiliautot-23

Ja sitten muita menopelejä kaikissa sateenkaaren väreissä…

Mobiiliautot-22

Tämä autorivi olisi voinut olla 70-luvun lopun marketin pihalla.
Tämmöisiä autoja minä muistan paljon.

Mobiiliautot-4

Autojen parissa kului tunteroinen, minkä jälkeen päätimme pyöräillä kaupungille. Ehkä ajatuksena kuitenkin se ylläpitokuohuva jossain aurinkoisella seinustalla. Ei ollut aurinkoisia seinustoja!

Kun olimme keskustassa, olin niin jäässä, että rommikaakao tuntui ainoalta oikealta valinnalta. Toripolliisissa istahdimme tovin. Kiertelimme kaupungissa ja sitten poljimme jäätävässä vastatuulessa kotiin. Juniorikin tuli mobiiliautojen parista seuraksemme bratwursteille ja salaatille.

Wappu on vietetty.