Terveisiä Meksikosta vol. IV

Nyt on enää viikko (vajaa!!) siihen, että me olemme Meksikossa ja siihen että tyttären tapaamme. Kauppatieteen opiskelijan tammikuussa alkanut harjoittelu markkinointitoimistossa oli joku aika sitten tässä vaiheessa:

Voi herranjestas että ei nyt tuu kyllä kesää tämän Meksikon harjoittelun loppuraportin kirjoittamisen kans ku on koko vuoden lukenu ja kirjoittanu kaiken englanniksi. Rakenne on englannista, sanat suomesta ja lopputuloksena kaamea sotku.

Loppuraportti on kuitenkin jo valmis, hyväksyttykin, nyt esikoinen lomailee Monterreyssä ja odottaa ilolla??? 😉  vanhempiaan käymään Meksikoon, tapaamme ensi viikolla… Emme siis mene Monterreyhin, joka on ollut lapsen ”kotikaupunki” koko tämän vuoden ja josta nämä muutamat kuvat. Vuorille olisin ehkä halunnut, mutta kaikkea ei voi nähdä ja kokea kymmenen päivän lomalla, josta kaksi vuorokautta menee totaalisesti matkustamiseen.  Miten mielellämme olisimmekaan huiputtaneet tuollakin muutaman vuoren?

920150_4996633906681_992500040_o

893896_4794916143863_1790189609_o

Sikäli kuin olen ymmärtänyt lapsi on viihtynyt reilut neljä kuukautta noissa maisemissa vallan mainiosti. Töissä on ollut välillä hieman haasteita, ymmärtääkseni ehkä enemmän henkilötasolla kuin projekteissa, mutta vapaa-ajalla on ollut paljon kavereita ja tekemistä. .. Piknikkiä, biletystä, häitä, reissuja, lämmintä,

17429_4794472492772_1396301250_n

150426_4818858502407_902389335_n


936123_4942486713035_1280631591_n

964197_4996689068060_635603647_o

964197_4996689108061_1926745298_o

Meksikossa kaikki ei toimi niinkuin Suomessa. Ensinnäkin palkka ei tule pankkitilille määräpäivinä, vaan mopopoika tuo sen kotiovelle. Tyttären ensimmäinen harjoittelupalkka helmikuussa tuli kirjekuoressa kämpille:

887139_4589028276795_742978076_o

Lapsi kulkee duunissa kimppakyydillä tai taksilla (kolme euroa suuntaansa) ja eräänä aamuna minulla whatapp´ssa tällainen kuva ja viesti:

IMG-20130417-WA0001

”Ei tartte täällä taksikuskit mittään GPS-hömpötyksiä, risteyksessä kartta ja suurennuslasi kättee!”

Äitienpäivän jälkeen tytär kirjoitti, että olisi halunnut lähettää molempiin mummuloihin kortit:

Itse asiassa hirveän työn ja tuskan takana oli saada korttivärkit (kaikki olemassa olevat kortit kaupoissa on rumia), erikseen kirjekuoret (piti käyä toimistotukussa ja ostaa sata kuorta ku eivät myy yksittäisiä) ja vielä pitäis postimerkit saaha. Oon metsästäny niitä ja kukaan ei tienny mistä niitä saa kunnes sansburylla neuvottiin että niitä varten pitää kuulemma mennä monterreyn keskustaan, semmonen parin tunnin reissu postitoimistolle. Ja tietenki se on auki vaan toimistoaikoina eli en oikein töiltä pysty.. Oon kyllä siis yrittäny en käsitä miten se on niin hankalaa 😀 jos löyän lähempää niitä merkkejä nii lähetän 🙂

Ja nyt sitten tällä viikolla, alkuviikosta viesteilimme, kun minä yritin täältä käsin tilata minulle ja pehtoorille lentolipun paikalliselta lentoyhtiöltä välille Mexico City – Cancun ja takaisin. Ei onnistunut, ei millään, ja laitan sitten tyttärelle viestin: ”Tilaa sinä, laitan tilillesi rahan sitä varten… ”  Ja reilun vuorokauden päästä tyär viesteilee:

Nyt on liput maksettu 🙂 eikä tarvinnu ku kahesti varata netissä, kahesti käyä nostaa rahaa, kolmesti käyä office depotissa jonottamassa ja kahesti kioskilla maksamassa 😀 jotku asiat ei vaan suju niinku suomessa 😀

Tämäkin on hyvä tietää kun kerran kuitenkin turistialueillakin tullaan liikkumaan: lapsi oli aamulla päivittänyt FB:iin näin:

Who knew Mexican restaurant owners could speak Finnish? Though I guess what they meant to say was ”Thank you for your tips” but ”Kiitos kärki” = ”Thank you, tip” (of an object) suits just as well.

kiitos

 Säätilan puolesta tänään duunista lähtiessä näin….

Capture

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. – – –
Viikon päästä postaus Mexico Citystä …
jos kaikki menee kuten toivoa sopii.

Helteisiä mietteitä

Eilisiä rääppiäisiä oli vielä, kun pidettiin äsken pieni Laanilan historia -projektin päivityspalaveri. Toscanalainen sitruunapiirakka, jonka päälle tursottelin vatkattua suklaakermaa… [ohje]

Hellerajan rikkoutuminen (+ 27 C) aiheutti Linnanmaalla tolkuttoman hikisen työpäivän, kuin olisi oikeasti ollut duunari. Hiki ei tullut huhkimisesta, ei enää ole niin tuhottomasti tekemistä, päinvastoin kaikenmoista pientä ja ”häntiä” sidottavana. Seesteistä ja rauhallista on elämä helteisillä käytävillä; ei juuri opiskelijoitakaan.

Sininen kattaus-2-2

Sininen kattaus-3

Ihan suunnaton raukeus on nyt, mutta silti mielessä melkoinen myllerrys: tulipa duunista palattua sähköpostitse sellainen haaste eteen, etten todellakaan tiedä, mitä tekisin, miten suhtautuisin, ottaisinko haasteen vastaan. … Juuri kun olin tässä ajatellut, että nyt on ”sitteku”: tämän kevätlukukauden jälkeen voin vain ryhtyä nauttimaan tehtyjen uudistusten tuottamista hedelmistä, ensi vuonna vain suoritellaan päivä kerrallaan… [ja tässä vaiheessa pehtoori ei sitten tupise ollenkaan, että olen-kyllä-kuullut-tuon-ennenkin].

Viikon päästä olemme jo Atlantin yllä. Keskiviikkona aamulla Oulu – Helsinki -Lontoo – Meksiko City ja koko hommaan ei mene kuin vuorokausi. Huomenissa voisin koostaa tyttären  jutuista ja lähettämistä kuvista vielä yhden Terveisiä Meksikosta -postauksen.

Kokouksen ja iltapalan jälkeen

Sanoivat, että mitähän siitä olisi tullut, jos minulla olisi ollut aikaa kokata ja järjestellä.

Kokouksen jälkeen tarjoamani iltapala ei kuulemma täyttänyt iltapalan tunnusmerkkejä.

Epäilivät, kun pehtoori pokkana selitti, että näin meillä aina tiistai-iltaisin syödään.

Tämä oli toinen kerta kun voutineuvosto kokousti meillä … Nyt oli kauan toivomani revanssin paikka. Nyt minun ei tarvitse rypeä itsekritiikin syövereissä, niin jokunen vuosi sitten kun viimeksi olivat meillä. Nyt ei ollut yritystäkään tehdä mitään gourmet-illallista; pieni iltapala oli tavoitteena, noh, laajeni viiden sapuskan iltapalaksi, siitäkin huolimatta, että olin häthätää neljältä kotona, ja vieraat olivat puolikuudelta täällä.

Osansa oli tietty sillä, että olin pikkuhiljaa tehnyt pakkaseen jätskit, viikonloppuna piirakan, toissapäivänä kattanut pöydän ja että pehtoori oli käynyt kaupassa, savustanut lohirullat, ja oli mukana kaikin puolin touhussani. Tunnin kokouksen jälkeen istahdimme kahdeksalle hengelle katettuun pöytään, ja meillä oli oikein leppoisaa ja jutut hyviä, eikä Kuusamon ”osaston” osuus ollut siinä vähäisintä. Rustiikkia bistroruokaa rotissööreille kokkailin, ja nyt se riitti itsellekin. Enempää en tavoitellutkaan, –  Nyt on hyvä…

sininen kattaus-2

Uudet kaitaliinatkin tulivat parahiksi viime viikolla… 😉

Kandiseminaarissa

Ulkona  tuoksuu kesäillalle. Ulkona on lämmintä kuin parhaina kesäiltoina.

Mitä tänään olen oppinut? Että ei ikinä, ei koskaan enää järjestetä VIITTÄ seminaarityötä yhdelle päivälle. Aloitimme puolenpäivän jälkeen, lopetimme illalla. Olin käynyt ostamassa vähän makeaa, keitin kahvia, hommasin seminaarihuoneeseen tuulettimen, haettiin aina välillä kannullinen jääkylmää vettä, keskusteltiin, opiskelijat opponoivat ja respondeerasivat, minä koetin ohjeistaa ja opastaa, kommentoida, kehua ja kritikoida! Ja kyllä, kyllä meillä oli hyvä päivä, mutta eihän se tee oikeutta opiskelijoiden opinnäytetöille, joita ova tehneet parista kuukaudesta liki pariin vuoteen, että ne huiskaistaan läpi. Pitäisi ehtiä käsitellä ja keskustella, kannustaa ja kehottaa… Ei enää koskaan tuollaista viiden työn sumaa … Ei enää koskaan. Mutta ohi on!

Myös pääsykokeet on nyt läpiluettu, pisteet minun osaltani annettu. Siitäkin voi taas kerran sanoa, että opettavainen kokemus oli.

Huomenna on minun hieman erilaisen opinnäytteeni aika… saapa nähdä…

Hitaasti kohti nykypäivää

 

Lissabonin Sao Jorgen -linnoituksen vallihauta (syyslomalla 2010).

keskiajalla2

Tämäkin Lissabonin vanhan kaupungin kujilta.

keskiajalla4

Siis näissä merkeissä edelleen…

Keskiajalla 3

Joka ikisessä paperissa, ihan sama onko kahden tai kahdenkymmenen pisteen vastaus, pyrkijä on muistanut keskiajan kaupungeista yhden seikan: hygienia oli olematonta, viemärijärjestelmää ei ollut ja kaikki jätteet, ulosteet mukaan lukien, heitettiin kaduille ja kujille. Joka ikinen on muistanut sen! Mutta vain yksi on tullut väittäneeksi, että keskiajan kaupungeissa talot lämmitettiin öljyllä ja ruoka valmistettiin grillaamalla. 😉

mdinassa

Yllä oleva kuva  on syksyltä 2006 kun olimme Maltalla, sen keskiaikainen Mdinan hiljainen kaupunki oli aika vaikuttava. http://www.satokangas.fi/Matka/Malta/malta.htm Tullut kyllä mieleen aika  monet reissut ja keskiaikaiset kaupungit joissa on käyty…

Aamusella kun olikin kuitenkin aika kylmä vielä, ja rupesi tuulemaankin, lähdin pyöräilemään ja kun Linnanmaan kasvitieteellinen aukesi, menin sinne kuvailemaan. Ja iltapäivällä systeri ja poika syömässä, jotta mukavasti lukuhommat keskeytyivät. Tämä ei varmaankaan olisi ollut näin mukavaa jollei olisi ollut tämä uskomattoman ihana toukokuu! Itikaton lämpö!

Kesäntulo, nuoria – –

Nukkuminen on aivan yliarvostettua, ainakin näin kevätkesällä ja urakan aikana. Illalla ei malta, aamulla ei pysty, ja siinä sitten kitkutellaan viiden kuuden tunnin unilla, … hyvä on, tänäänkin torkahdin päivällä pihalla tovin. Meneehän tämä välillä näinkin. Ja tänäänkin ollut hyvä päivä.

Aamukaste


Aamulenkillä-11

Aamulla,kun aurinko ja minä olimme molemmat kunnolla nousseet, oli merenrannassa kaunista. Rasvatyyni meri, tyven, ei ketään muita. Taas hiljaa mielessäni ajattelen, kuiskaan, en ainakaan leuhkiakseni, mutta koska siltä tuntuu: minun mereni. Tämä maisema on ollut jo niin kauan minun päiviäni, kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina. Minun mereni.

Aamulenkillä-10

Aamulenkillä-4

Tänään se oli niin kaunis.

Ja kaunista oli Meri-Toppilassa muutenkin….

Aamulenkillä-9

Aamulenkillä-8

Aamulenkillä-7

Aamulenkillä-6
Aamulenkillä-2

Sitten se tavallinen lauantaiaamun kierros AAAACHHH (selitys täällä). Olin oikein tehokas ja tein tuon kaiken muutamssa tunnissa ja hyvissä ajoin ennen puolta päivää olin jo pihalla – tiedättehän keskiaikaa ja kanditöitä…

Kolmen kieppeissä lähdimme pyöräillen Pyykösjärvelle: ystävien keskimmäisen diplomi-insinööriyskekkerit. Emme viivähtäneet kauaa, vappuaattoisin vietämme ko. kodissa hyvinkin liki kellonympäryksen, mutta tänään noup.

Meidän nuoripari, kihlapari, joka on jo kaksi vuotta asunut Alppilassa, pitivät meille tänään pienimuotoiset tuparit. Onhan niitä odotettukin. 😉 Mutta kun nyt olivat pesseet ikkunatkin, kutsuivat meidät kuohuvalle. Ja syömään päätimme porukalla kaupungille lähteä. Olihan torinrannan patiot ja ravitsemusliikkeet täynnä. Ihan mielettömästi ihmisiä liikkeellä. Toripolliisiin (ent. Matalan paikalla) mentiin: ruoka oli hyvää bistroruokaa, juuri sopiva tämän illan tarpeisiin, mutta ehkä tarjoilun – miten sanoisin? rentous? ei ollut se mitä minä ravintolakokemukselta kaipaisin. Mutta en valita: meillä oli kelpo illansuu. Sitten katselemaan Kidsingin finaali, tai ainakin valitut palat siitä, … kaikenmoista järkkäilyä ja nyt, juuri nyt!! , olen väsynyt  – – hyvä merkki.

Viikossa tuli kesä!

Aamulenkillä-12

TGIF – perjantai nyt vaan rulettaa

Se tunne, kun tietää perjantain ansainneensa! Nyt se on!

Aika vaiherikas viikko on ollut, aurinkoinen myös mieleltään. Kauaskantoisia päätöksiä on tullut tehtyä, oman ja muiden elämän osalta. Business on bisnes (harvoin olen niin paljon ollut puhelimessa), vai miten se menikään? 😀  Jajajaja — (jajaja ….  on meksikolainen tapa nauraa virtuaalisesti)

Pehtoori tuli eilen pohjoisesta, oli ollut ”hyvät kelit ja jutut”. Hyvä niin.

Minulla takana monta ”yksinäistä” koti-iltaa. Ja nehän tuntuivat oikein hyville. Siitäkin huolimatta, että duunin parissa paljolti kuluivat.

Poikkeuksellista on ollut tämä lämpö, tämä ihana toukokuun aurinkoinen viikko. Pohjarusketus Meksikoa varten on hankittu.

Tänään töistä tullessa (tai siis minä missään töissä ole ollut; kunhan kampuksella kävin. Ystävien (kollegojakin ;)) kanssa lounaalla, kuuntelemassa kuukausiseminaariesitelmän (hulluudellakin on historiansa, –  mielenkiintoinen sellainen) ja muutamia juoksevia asioita hoitamassa, ja palasin iltapäivällä ”Suureen Tarkastamoon” (= pihalle lukemaan pääsykoevastauksia) – minä alan pitää tästä etätyöstä ;). Todellakin alan. Mutta siis, palatessa etelässä näkyivät tummanpuhuvat pilvet…

Sinisiä kukkia

Eivät ne kauan uhitelleet. Pian tuli tyyni, ihana, aurinkoinen  ilta. Poika tuli meidän kaveriksi grilliherkkujen äärelle, höpöttämään, siihen asti kunnes piti lähteä nukkumaan (ainakin yrittämään sitä), sillä pullakuskilla on huomennakin herätys aamuyön tunteina.

Haluaisin olla niin reipas, että lähtisin pyöräilemään Möljälle tai kävelemään merenrantaan, mutta en ole itselleni vihainen, vaikka vain vetäydyn uuden Donna Leonin kanssa nojatuolin nurkkaan, – olenhan perjantaini ansainnut. 😉

Sinisiä kukkia-2

Sinisiä kukkia-3