Pääsiäinen voisi vaikka jatkua….

Liekö noidat matkallaan Kyöpelinvuorelle katkaisseet netti/bittipiuhat viime yönä, sillä minun kaikki sivustoni häipyivät saavuttamattomiin, vaikka eilen iltasella ehdin teille, hyvät blogivieraat, pääsiäisen iloksi monia kuvia katseltavaksenne ladata. …

Pojan kanssa tuossa keskustelimme, haluammeko lähteä huomenna kotiin, ja vääjäämättömän yksimielisesti totesimme, ettei olisi pienintäkään ongelmaa viettää vielä viikko täällä. Ulkoilla ja urheilla, saunoa ja syödä, nukkua ja nauttia… sopisi meille… Eikä ymmärtääksemme pehtoorilla ja J:llakaan olisi tänne jäämistä vastaan mitään. Mutta nyt täällä on sellainen kummallinen luovuttamisen meininki – ollaan lähdöllä jo…

Mutta vasta huomenna lähdetään… 

Nyt takkatuli … ja vielä levollinen olo. 

 kohti kotia

Keskellä pääsiäislomaa

Lankalauantai aukeni aurinkoisena. Aika varhain olimme aamiaisella, ei voi puhua mistään brunssista, – selvästikin olemme jo siirtyneet kesäaikaan.

Hajaannuimme tahoillemme; nuoret kylille asioille ja shoppaamaan, kävelemään ja ulkoilemaan. Pehtoori lenkille ja minä mäkeen. Olipa mukava mäessä. Aurinkoa ja rinteet ihan priimakunnossa. Ei jonoja, mutta onneksi vielä taito tulla mäki alas. Olipa tosissaan mukava.

Iltapäivällä pienimuotoinen pääsiäiskokkomme pahojen henkien karkoittamiseksi, … tai makkaran ja vaahtokarkkien paistamiseksi. 🙂 Pasqua (ital., pääsiäinen) prosecco oli hyvää. Kun nyt en enää pääsiäiseksi voi suositella, niin miten olis vappukuohuva? Harkitsehan. Ja sitten meillä oli Colombaa. Mikäkö? Täällä siitä kolumnini. Kyllä, kyllä otimme varaslähdön pääsiäisen herkkuihin jo tänään. Kesäruokaa? Tsatsikia… Mangorahkaa jälkkäriksi

Ja sitten niitä eilisiä revontulia…

revontuli-3

revontuli-2

revontuli

Ja tänään Skype toimi! Jee! Ja nyt nuorten kanssa alkaa Jenga-matsi! Kaikki hyvin.

Koiranelämää – ei hassumpaa

Tämän päivän teemana ulkoilu, ja koiranelämä. Nuorella parilla kun on Maisa ja Unski (= Unto Kaappinen), saksanpaimenkoira ja kiinanharjakoira. Ja kyllähän ne nauttivat yhtä paljon meidän pitkästä lenkkeilystä kuin me muutkin. Hillittömän hieno auringonpaisten piti meidät päivän ulkona.

Klikkaamalla kuvat suurenevat

Ulkona_-2-2

Ulkona_-3-2

Ulkona_-4-2

Ulkona_-5-2

Ulkona_-6-2

Ulkona_-7-2

Ulkona_-13-2

Ulkona 2-2

Ulkona 2

Iltapäivällä mökille palatessa tulistelimme. Tietysti.

Eikä vain notskimakkaraa, vaan myös vaahtokarkkeja.
En millään muista mistä noita ostin, – minä ostan usein vaahtokarkkeja
(you know, samppanjaa ja vaahtokarkkeja).
Ja notskillahan ne piti paistaa… Nam!

Ulkona_-17

Ulkona_-16

Ulkona_-15

 

 

 

 

 

Niin ja aurinkoa. Valkoisia hankia, loma, lepo. Rantasauna, ei niin huono päivällinen, telkkaria, höpötystä, toimimatonta nettiä, – ja revontulia!! Äsken seisoskelimme pihalla ja pojan kanssa kilpaa kuvattiin… ja myöhästyttiin… mutta yritimme. Ja sekin oli mukavaa. Enempikin.

Taikatalvi Hangasojalla

Muumilaakson taikatalvi. Se minulle tuli väistämättä mieleen iltapäivän auringossa, kun kävelin Hangasojantiellä ja kuvailin näitä hankia.

Taikatalvi-2

Taikatalvi-2-2

Nämä pyöreät hankien th (3)kaarteet ovat kuin muumit itse. Ja olo itsellä oli kuin olisi herännyt jostain talven pimeästä keskelle satumaailman kevättalvea.

th (2)”Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis.” (Muumipeikko ja pyrstötähti)

”Meidän on kuljettava auringon mukaan.” (Muumipeikko ja pyrstötähti)

”Vihreää metsää! Kyllä minä jo kaipaankin pois tästä kivisestä maisemasta.” (Muumipeikko ja pyrstötähti)

Eilisen lumimyräkän jälkeen tänään pätee, mitä Muumipappa toteaa: ”Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.”

Taikatalvi-4-2

 Hahmotatko mitä yläkuvassa on?

Taikatalvi-5

Taikatalvi-8

Täällä Lapissa päivä on jo pitempi kuin Oulussa, liki puoli tuntia pitempi kuin eteläisessä Suomessa. Täällä on VALO!

Muumilaakson Taikatalvessa, kirjan lopussa tulee kevät. Jää ja lumi alkavat sulaa, muumit heräävät talviunilta, ja on kevään aika, on keväthommien aika.  Työhommat onkin nyt tehty – toviksi. Nyt on loma!

taikatalvi

Ja ehkä nuo muumijutut ovat merkki siitä, että on ikävä. Esikoisenkin (joka on kävelevä muumisitaattien osaaja) soisin olevan matkalla tänne. Eilen yritimme skypeillä Meksikoon, mutta joku raja se näyttää olevan näillä nykyajan vempaimillakin: vain vilaus ehdittiin nähdä ja sananen vaihtaa kun yhteys simahti aukeamatta enää koko iltana. 🙁 Ja siitähän ei jäänyt kuin ikävä!  Mutta onneksi Juniori ja J. ovat jo tulossa tänne. Tullenevat vasta puolen yön jälkeen, … mutta tulevat. Hyvä niin. Oikein hyvä.

Historiaa Hangasojalla

Ihan sama vaikka on täyskuu, ihan sama. Nukun kahdeksan tunnin yöunet, pehtoori kai kymmenen. Jo levollisten yöunien vuoksi kannattaa ajaa 500 km pohjoiseen, stressirajan (= Napapiiri) pohjoispuolelle. Eikä huono peruste ole sekään, että on pois kampukselta – voi ihan keskeytyksettä kirjoitella koko päivän. Merkittävä lisäpointti keskittymisen onnistumisessa oli lumimyräkällä, joka alkoi aamukymmeneltä (pehtoori ehti hiihtolenkin tehdä juuri alta pois). Kun ulkona tuprusi ja tuiskusi ja kun oli pakko, istuin kiltisti pirtin pöydän ääressä ja kirjoitin.

Miten monta kertaa olenkaan täällä stressirajan pohjoispuolella lopultakin töitä tehnyt. Pisin ja mieleenpainuvin kerta oli 24 vuotta sitten keväällä. Olin päätoiminen Keminmaan paikallishistorian kirjoittaja, ja odotin esikoista, raskauden toinen kolmannes menossa. Kun murmeli (= äitini) oli viettänyt kevätlomansa täällä, kun pehtoori oli pidennetyn viikonlopun ollut täällä, minä jäin yksikseni mökille. Olin pisimmän jakson, mitä ikinä täällä olen ollut, melkein kolme viikkoa putkeen.

Aamuisin heräsin vanhassa mökissä (Alatuuli ks. täältä) hyvin varhain (= about viideltä), sytytin kaminaan kynsitulet, keitin pannukahvit ja puuron, ja istuin kelopöydän ääreen. Ei ollut läppäriä, ei edes matkakirjoituskonetta, mutta kirjoitin, kirjoitin ruutuvihkoon noiden viikkojen aikana  yhteensä kymmeniä sivuja tekstiä. Tavattoman seesteistä ja analyyttistä tekstiä. Puolen päivän jälkeen, kun aurinko paistoi lämpimimmin, lähdin hiihtolenkille. Pari tuntia hiihdin, sitten peseydyin, söin, otin päiväunet ja illan taas kirjoitin. Olin niin historiantutkijaa, niin historiantutkijaa.

Niin olin tänäänkin. Ja kun oli aika lopettaa ja lähteä iltapäivän lopuksi tekemään – vihdoin, totesi pehtoori – lumityöt, pyry lakkasi ja pilvet häipyivät. Oli hiljaisen viikon hiljainen keskiviikko.

Mökkielämää-6

Mökkielämää-3-2

Mökkielämää-2-3

Poikkesin lingon kanssa sen verran naapurinkin puolelle, että pääsin – taas – kuvaamaan tämän …

Mökkielämää-4-2

 

Huonosta omastatunnosta huolimatta

image

Kuutamo. Se on täällä Hangasojalla aina hienompi kuin missään.

(Kuva on kyllä Ylä-Postojoelta, kännyllä räpsäisty.)

Mökillä jo olemme. Harvoinpa minulla on huono omatunto töiden takia, mutta nyt vähän kyllä oli, kun pehtoorin kyytiin tänään iltapäivällä töiden jälkeen lähdin ja tänne lähdettiin huristelemaan. Vähän kuin sellainen moraalinen velvollisuus olisi ollut mennä vielä huomennakin töihin, mutta perustelin tätä liukenemista sillä, ettei jäänyt mitään sellaista tekemättä mikä olisi vaatinut Linnanmaalla oloa. Ja eikähän meillä mitään paikallaolovelvoitetta duunissa olekaan: eikä monet kollegat olekaan kuin silloin kun on opetusta,  palavereita, ohjausta, kokouksia, seminaareja tms. Toisaalta on  monia kaltaisiani jotka ovat sen viisi päivää viikossa kahdeksan, yhdeksän tuntia. Siis omantunnonkysymys on, miten siellä paikan päällä on. Ei muuta väliä kuin että duunit tulee hoidettua…

Ja ihan lomalle en nyt vielä jäänyt: kirjoja täynnä oleva reppu ja mukana oleva muistitikku osoittavat että jotain jäi kesken, ja siitä kai se huono omatunto tulikin  ja siitä se lupaus ja aie tehdä etätöitä pari päivää.

Töiden lisäksi olisi ollut toinenkin syy jäädä Ouluun: tänään olisi ollut jo pari kertaa siirretty fotomaraton, johon olisin kovin mielelläni osallistunut. Mutta Lappi se nyt houkutti niin että täällä ollaan. Ja kuvia täältäkin tulossa… Näillä mennään…

Pääsiäisviikon maanantai

Aakkosjärjestyksessä: Akateeminen, Alko, Apteekki, automaatti, Caritas, halli, hautuumaa, Herkku. Siinähän se minun tavallinen lauantairundini on. Ei ihan joka lauantai ihan kaikissa, mutta melkein. Nyt poikkeuksellisesti maanantai-iltana. Ja hallia lukuunottamatta kaikki. Ja lisäksi käväisin Pentikillä. Mökille vähän uutta keltaista noiden vanhojen lasimunien lisäksi hakemassa …

pääsiäisviikko-2

 

Sellainen halot-poikki-ja-pinoon -päivä muutenkin. Ihan hurja opiskelijarumba huoneessani tänään: kaikkien seitsemän vuotta opiskelleiden, jotka eivät valmistu viimeistään kesällä, kun pitää anoa lisäaikaa opintojensa loppuun suorittamiseksi, ja anomukseensa he tarvitsevat opinto-ohjaajan/graduohjaajan lausunnon opintosuunnitelmastaan. Ja arvatkaapas kuka on se lausunnon antaja? Kaikille en kyllä ihan tupisematta haluaisi puoltoa kirjoittaa…

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Mutta nyt on aika suorittaa arvonta. Reilu viikko sitten kun blogini saavutti 2000-postauksen merkkipaalun, järjestin kyselyn ja lupasin arpoa kaikkien vastanneiden kesken palkinnoksi joko Vuorotellen-kirjan tai canvas-taulun.

http://www.satokangas.fi/blogi/2013/03/2000/#comments

Vastanneita oli kaikkiaan 13. Kiitokset kaikille kommenteista ja kauniista sanoista. Olihan mahottoman mukava kuulla(/lukea), että olette syystä tai toisesta Temmatun lukulistallanne pitäneet. ;). Tein äsken arvontaa varten vastausliuskat, joista pehtoori nykäisi yhden: tättärättätää! TOINI voitti arvonnan. Onneksi olkoon! (lähetätkö minulle sähköpostissa (osoite tuossa sivupalkissa) maapostiosoitteesi ja kerro kumman palkinnoista haluat).

arvonta

Toini kertoi vierailevansa blogissani mm. ruokaohjeiden takia, ja niin ovat kymmenet, tänäänkin itse asiassa  jo yli sata googlettamalla tullutta kävijää, tehneet. Tuossa oikealla palkissa on valikko, johon automaattisesti päivittyy se artikkeli, jota päivittäin on luettu eniten: ja perinteisesti pääsiäisviikolla Kevyt pasha -ohjeeni kerää kävijöitä. Klikkailehan ja käy sinäkin katsomassa: se on hyvä ohje. 🙂  Ja täällä (kliks) on yksi toinenkin hyvä pääsiäisjälkkärivinkki.