Kohtsillään herättyäni halusin ulos, sillä pakkasta juurikin sopivasti, hulppeasti vain -8 C. Ihan tyven, ei sada lunta. Ladulle lähdin ja siellä viihdyin. Hiljaisessa, hiljalleen hämärästä valkeaksi aukeavassa aamussa hiihtelin yksikseni, loistavassa kelissä, hyvillä mielin. Kännykamera oli sentään mukana.
Päivä kulunut Laanilan historia -projektin ja yhden kirjallisen joululahjan kanssa puuhatessa. Takkatulen loimussa, ikkunasta näkyvää talvimaisemaa ihaillen.
Saunalle mennessä minäkin näin sen hillerin tai kärpän tai mikä lieneekään, asunee Tuulentuvan alla, Pehtoori on jo pari kertaa sen nähnyt, en edes haaveile kuvaavani sitä; niin nopea näytti olevan. Purolla jääkannen alla kuuluu solina, isosti, enpä muista ennen talvella kuuluneen noin isosti.
Illaksi meillä on kutsu kylille syömään. Mennään Siberiaan oululaisten kavereiden kanssa, jotka hekin viettävät täällä, siis omassa lomaosakkeessaan ”tuolla keskustassa”, pidennettyä viikonloppua.
Nälkähän tässä jo onkin — – me hiihtäjät tarvitsemme ruokaa. 🙂
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
JOULUKALENTERIn kuva
on aamulla Savottakahvilan nurkalla otettu.
~
Voi että on hienoja kuvia! Kyllä on talvikin hienoa aikaa. Me lähdetään ystäväporukan kanssa Zakuskaan pikkujoulun viettoon. Eipä olla siellä ennen käytykään. Mukavaa viikonlopun jatkoa teille!
Laura, täällä on niin hienoa, ettei kuviin kaikkea onnistu taltioimaan… Talvi on hienoa aikaa. Silloin kun on lunta… 😉
Zakuska on hyvä valinta. Aina taattua hyvää ruokaa. Tunnelmallista joulunodotusta sinnekin.